Opetushallitus antoi 22.12.2014 (oppivelvollisille tarkoitetun) perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, kuten kerroin uutisessani Perusopetuksen OPS2014 päätetty [HTML], ja 4.5.2015 aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2015, kuten kerroin uutisessani Aikuisten POPS2015 [HTML]. 

Alempana tarkastelen lyhyesti lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014, jotka Opetushallitus antoi 22.12.2014, ja perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteita 2015, jotka Opetushallitus antoi 13.11.2015. 

Kaikki nämä opetussuunnitelmien perusteet otetaan käyttöön 1.8.2016 alkaen, kuitenkin oppivelvollisten OPS:n osalta portaittain vuosiluokkien mukaan. 

Lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusopetuslain ja -asetuksen perusteella lisäopetus kestää yhden lukuvuoden, sitä annetaan vähintään 1100 tuntia, ja siihen voidaan ottaa oppilaaksi (opiskelijaksi) nuori, joka on saanut perusopetuksen päättötodistuksen samana tai edellisenä vuonna. Valtioneuvoston asetuksessa (2012) perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta lisäopetuksen erityisenä tavoitteena on kehittää nuoren valmiuksia uranvalintaan, parantaa edellytyksiä jatko-opintoihin sekä edistää elämänhallintataitoja. 

Lisäopetus jatkaa perusopetuksen kasvatus- ja opetustehtävää. Mutta uskonto/elämänkatsomustieto ei ole siinä pakollinen oppiaine. Lisäopetuksen erityiset tavoitteet eivät perusteissa myöskään ilmene mitenkään erityisesti katsomusvapauden kysymyksissä. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusopetuslaissa ja -asetuksessa säädetään maahanmuuttajille järjestettävästä perusopetukseen valmistavasta opetuksesta. Opetusta annetaan 6-10-vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 1000 tuntia. 

Näissä perusteissa ei sana uskonto esiinny missään taivutusmuodossaan. Sen sijaan niissä lausutaan, että opetuksen tavoitteena on (lisäksi) tukea ja edistää oppilaiden oman äidinkielen hallintaa ja oman kulttuurin tuntemusta (niinkin, että edellinen tukee jälkimmäistä) ja että perusopetukseen valmistava opetus ohjaa tunnistamaan eri kulttuureja yhdistäviä hyvän elämän arvoja ja periaatteita. Kunhan kulttuuri-sanaa ei sitten käytettäisi tarkoittamaankin uskontoa ja uskonnollistamaan oppilaita; oppilaan tosiasiallinen kulttuurihan saattaa liittyä uskontoon vain vähän, jos lainkaan, eikä Suomenkaan kulttuuri nyt ole kirkkojen ja uskonnonopetuksen ulkopuolella uskonnollinen. 

Jouni Luukkainen