Eduskunnan lakivaliokunta antoi pe 11.12.2015 mietintönsä (LaVM 7/2015 vp) hallituksen esityksestä (HE 65/2015 vp) eduskunnalle eräiksi avioliittolain muutoksen edellyttämiksi lainmuutoksiksi. Avioliittolakihan muuttuu 1.3.2017 sukupuolineutraaliksi eli siis tasa-arvoiseksi. Kuudesta lakiehdotuksesta viides on laki uskonnonvapauslain 3 §:n muuttamisesta, ja sillä poistettaisiin lapsen huoltajana toimivan äidin poikkeusoikeus vuoden kuluessa syntymästä päättää yksin liittää lapsi uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, jolloin päätöksen olisi aina oltava huoltajien yhteinen. Yhdistyksemme antoi valiokunnalle uskonnonvapauslain muutosta kannattavan oman lausuntonsa (korjattuna päiväyksenä 23.10.2015), kuten kerroin uutisessani Lausuimme hallituksen esittämästä uskonnonvapauslain parannuksesta [HTML]. 

Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy muuttamattomina 1. ja 3.-6. lakiehdotuksen (siis erityisesti uskonnonvapauslakia koskevan) sekä muutettuna 2. lakiehdotuksen. 

Kohdan Lapsen uskonnollisen aseman määräytyminen edellinen kappale selostaa ehdotettua uskonnonvapauslain muutosta hallituksen esityksen yleisperustelujen kohdan 2.2.4 tapaisesti; se taas oli sama kuin jo hallituksen esityksen luonnoksessa 15.9.2015, josta oli uutiseni Äidiltä poistumassa poikkeusoikeus kastattaa lapsi [HTML]. Jälkimmäinen kappale kuuluu seuraavasti (lihavointi lisätty): 

Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan uskonnonvapauslakiin ehdotettu muutos ei ole saadun selvityksen valossa avioliittolain muutoksen kannalta ehdottoman välttämätön. Se myös menee avioliittolain muutoksen edellyttämää pitemmälle, koska se koskee lapsen uskonnollisen aseman määräytymistä yleisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuomioistuin on päättänyt tehtävien jaosta vanhempien kesken lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla. Hallituksen esittämä ratkaisu merkitsee yhtäältä sitä, että sellaisessa tapauksessa, jossa vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen asiasta, lapsen kuuluminen uskonnolliseen yhdyskuntaan jää avoimeksi. Toisaalta ratkaisun etuna on, että se korostaa vanhempien yhteisvastuuta ja yhdenvertaista asemaa päättää lasta koskevasta asiasta. Lisäksi se kohtelee erilaisia perhemuotoja samalla tavalla. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan valiokunta on päätynyt pitämään hallituksen esittämää ratkaisua hyväksyttävänä. 

Mietintö ei ollut yksimielinen. Edustaja Antero Laukkanen (kd) ehdotti edustaja Laura Huhtasaaren (ps) kannattamana, että lakiehdotukset hylätään. Mietintöpohja hyväksyttiin äänin 10-2 (0 tyhjää). Laukkanen ja Huhtasaari jättivät mietintöön kantansa mukaisen vastalauseen, joka on oleellisesti sama kuin se kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän lausunto 9.9.2015, josta kerroin uutisessani Äidiltä poistumassa poikkeusoikeus kastattaa lapsi (lisänä vain lainaus lakivaliokunnan aiemmasta, tasa-arvoista avioliittolakia ajaneeseen kansalaisaloitteeseen kielteisesti suhtautuneesta mietinnöstä). 

Tärkeätä on, että ei tullut lisäksi sellaista vastalausetta, jossa ehdotettaisiin hylättäväksi viides lakiehdotus ja vain se. 

Tähän mennessä uskonnonvapauslakia on muutettu vain korvaamalla 4 §:n lopussa sanoilla "Ahvenanmaan valtionvirasto" sana "lääninhallitus". Nyt hallituksen esittämä muutos olisi aito parannus ja itsessään aiheellinen korjaus; jo uskonnonvapauslaista ehdotuksen tehnyt komitea vuonna 2001 ehdotti saman tapaista tietyssä tilanteessa. Siksi tätä kysymystä on syytä tarkastella perusteellisesti. 

Omasta lausunnostamme

Jo hallituksen esitys (HE 170/2002 vp) uskonnonvapauslaiksi kertoi (s. 33/I), että (pääsäännön mukaan) lapsen uskonnollisen aseman muuttaminen perustuu aina huoltajien nimenomaiseen tahdonilmaisuun. Tätä tulkintaahan lausuntomme korosti - siis nyt, kun poikkeussääntö poistuu. 

Lausuntomme vetosi perustuslakivaliokunnan mietintöön (PeVM 10/2002 vp). Mutta olisi pitänyt huomata lisätä, että tuskin olisi olemassa perustuslakivaliokunnan kaipaamaa tapaa, jolla lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta voitaisiin täydentää korjaamaan poikkeussäännöksen ongelma, vaan ainoa (ei vain "parempi") korjaustapa on juuri poikkeussäännöksen poisto. 

Lakiehdotuksesta, joka koskee sukupuolen vahvistamista, olisimme voineet lausua, että jos myös täysi-ikäisyysvaatimus poistettaisiin siitä, kuten moni taho on vaatinut, mutta jota hallitus ei (vielä) ehdottanut, niin sekin puoltaisi sitä, että myös uskonnonvapauslaissa olisi 18 vuoden ikärajaa alennettava. 

Valiokunnan oikeusministeriöltä pyytämässä vastineessa valiokunnalle annetuista lausunnoista mainitaan lausuntomme osalta seuraavaa: "Ehdotusta ovat kannattaneet yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Pääkaupunkiseudun ateistit ry, jotka ovat katsoneet muutoksen lisäävän puolisoiden keskinäistä tasa-arvoisuutta." Luonnehdinta on oikea. 

Mutta lausunnossamme tarkasteltuun kanteluuni (Kantelut-osaston kohdassa 2) ei niin tässä vastineessa kuten ei mietinnössäkään ole siis viitattu. 

Muista valiokunnan saamista kirjallisista lausunnoista 

Kirjalliset lausunnot olivat valiokunnan kutsumien asiantuntijoiden jättämiä tai valiokunnalle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti lähetettyjä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö / vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitola lausuu seuraavaa: 

Ehdotettu uskonnonvapauslain muutos ei ole sinänsä ehdottoman välttämätön avioliittolain muutoksen johdosta. Jos säännös jäisi nykyiseen muotoonsa, päätösvalta lapsen uskonnollisesta asemasta määräytyisi pelkästään pääsäännön mukaan niissä tapauksissa, joissa poikkeussäännöstä ei voitaisi soveltaa. Nykyisinkin sellaiset tilanteet ovat mahdollisia, joissa lapsen äiti ei ole lapsen huoltajana, eikä poikkeussäännöksen soveltaminen sen vuoksi tule kysymykseen. 

Ehdotetun ratkaisun etuna on, että se [asettaa] lapsen vanhemmat yhdenvertaiseen asemaan ja kohtelee samalla tavalla erilaisia perhemuotoja. Lisäksi se korostaa periaatetta, että huoltajat tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. 

Lausunto myös kertaa sitä samaa perustuslakivaliokunnan mietintöä, jota lausuntommekin, mutta viittaamatta mietinnössä esitettyyn (mahdottomaan!) korjaustapaan. 

Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallitus / hallintopäällikkö Asta Virtaniemi lausuu seuraavan: 

Kirkkohallitus on aiemmin antamassaan kommentissa pitänyt ehdotettua uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin muutosta perusteltuna. Kun huoltajilta edellytetään yhteistä päätöstä lapsen uskonnollisesta asemasta, huoltajat ovat nykyistä yhdenvertaisemmassa asemassa. Ehdotettu säännös kannustaa huoltajia yhdessä keskustelemaan ja sopimaan asiasta, mikä on lapsen edun mukaista. Tällainen keskustelu voi osaltaan myös nostaa esiin uskonnon merkitystä perheille. 

Kirkkohallitus haluaa kuitenkin tuoda esiin, että sen jälkeen, kun kommentti on annettu, tietoon on tullut uusia näkökohtia. Näiden perusteella on aihetta olettaa, että yhä useamman lapsen uskonnollinen yhdyskunta jäisi avoimeksi. Kirkon näkökulmasta lapsen etu on, että hänen uskonnollinen yhdyskuntansa määriteltäisiin. Näin ollen asiassa joudutaan punnitsemaan lapsen etua ja vanhempien yhdenvertaista kohtelua. 

Kirkkohallitus on aiemmin tuonut esiin tarpeita täsmentää taloudellisten vaikutusten arviointia. Nämä kirkon yhteiseen jäsenrekisteriin liittyvät täsmennykset on otettu esityksessä hyvin huomioon. 

Kirkkohallitus katsoo, että esityksessä ehdotettu ratkaisu lienee kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. 

Lausunnossa mainittua kommenttia olen aiemmassa uutisessani selostanut. Kirkkohallitus toimitti lisäselvityksenä taulukon kastetuista ja kuolleista vuosina 1990-2014, ja sen osoittama kastettujen määrän jatkuva aleneminen lienee yksi lausunnon "uusista näkökohdista". Toki uskonnonvapauslain muutos vähentäisi kasteita edelleen, mutta arvatenkin vain hieman. Kirkon jäsenrekisterin kustannuksiin kasteiden määrän väheneminen vaikuttaa joka tapauksessa vain alentavasti! 

Suomen ortodoksinen kirkollishallitus ilmoitti, että sillä ei ole lausuttavaa. Tämän olen kertonut aiemmin. 

Suomen Islamilainen Neuvosto kertoo lausunnossaan lausuneensa kantansa lakivaliokunnalle jo aiemmin avioliittolain muutoksesta; tämänkertaisiin hallituksen esittämiin lisämuutoksiin heillä ei ole lausuttavaa tai huomautettavaa. Hienoa! 

Katolisen kirkon Suomessa lausunto on piispa Teemu Sipon allekirjoittama. Sen liitteenä on Katolisen tiedotuskeskuksen johtajan Marko Tervaportin oikeusministeriölle kirjallisesti 2.9.2015 esittämät näkemykset hallituksen esityksen luonnoksesta (21.8.2015). Tervaportti oli lakivaliokunnan kuultavana. Lainaan lausuntoa (numerot [1] - [3] tarkoittavat lausunnon jälkeen esittämiäni lainauksia vastaavista liitteen kohdista): 

Lähtökohdaksi on katolisen kirkon käsityksen mukaan otettava lapsen oikeus mahdollisimman nuoresta iästä päästä osalliseksi omien vanhempiensa uskonnollisen vakaumuksen mukaisesta hengellisestä elämästä. Uskonnollinen kasvaminen on koko eliniän kestävä prosessi, joka tukee ihmisen kokonaisvaltaista kasvua ja mahdollisuutta ymmärtää ja jäsentää maailmaa.[1] 

Tämän vuoksi Katolinen kirkko Suomessa ei edelleenkään kannata esityksen mukaista uskonnonvapauslain muutosta, koska lapsen uskonnollinen asema jäisi nykyistä useammin avoimeksi. Se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen (biologisten) vanhempien yhdessä - tai ristiriitatilanteessa - lasta pääasiassa hoitavan vanhemman yksin tekemää päätöstä tulee asiassa kunnioittaa myös jatkossa. [2] Katolinen kirkko pitää erittäin tärkeänä periaatetta, että lasten kasvatusvastuu lähtökohtaisesti on aina heidän omilla vanhemmillaan, varsinkin uskon ja moraalin kysymyksissä. [3] 

Huomautan, että lausunto luonnehtii nykytilannetta väärin, sillä myös isähän voi toisinaan olla lasta pääasiassa hoitava vanhempi. Jos kasvatustusvastuu on aina lapsen vanhemmilla, varsinkin uskon kysymyksissä, miksi äidille tulisi sallia poikkeusoikeus? 

Lainaan liitettä: 

[1]: Lapsen jättäminen uskonnottomaksi kaventaa hänen kykyään ymmärtää suurta osaa maailman tapahtumien taustalla vaikuttavista motiiveista. 

[2]: On sitä paitsi todennäköisesti varsin harvinaista, että lapsen adoptiovanhemmat eivät pääsisi yhteisymmärrykseen lapsen uskonnollisen kasvatuksen suunnasta. Tällaisen mahdollisuuden välttämiseksi katolinen kirkko ehdottaa, että lapsen uskonnollisesta asemasta huolehtiminen otetaan jatkossa entistä paremmin huomioon myös tulevien adoptiovanhempien valinnassa ja koulutuksessa. Lisäksi kirkko muistuttaa, että adoptiotilanteessakin on kunnioitettava ensisijaisesti lapsella jo mahdollisesti olevaa uskonnollista asemaa, jos hänellä sellainen on (esim. kuuluminen kasteen kautta johonkin tiettyyn kirkkokuntaan). 

[3]: Niinpä on varmistettava, ettei lapsia ja nuoria opeteta oppilaitoksissa tavalla, joka kyseenalaistaa heidän oman uskonnollisen vakaumuksensa oikeutuksen. 

Huomautan, että [1]:n ajatustapa tarkoittaisi sitäkin, että jotta lapsi ymmärtäisi huumausaineiden vaarat, hänet olisi opetettava niitä käyttämään. Kohta [3] puhuu uskontotieto-oppiainetta vastaan; hyvä. 

Itä-Suomen aluehallintoviraston maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö toteaa uskonnonvapauslakiin ehdotetun muutoksen osalta, että yksikkö tiedusteli kesällä maistraateilta, miten paljon maistraattien tietoon on tullut huoltajien välisiä erimielisyyksiä siitä, mihin uskontokuntaan lapsen tulisi kuulua. "Maistaattien tiedossa tällaisia tapauksia ei viime vuosilta ollut." 

Huomautan, että huoltajat ilmoittavat uskonnolliselle yhdyskunnalle lapsen liittymisestä tähän yhdyskuntaan esimerkiksi maistraatin lomakkeella, jonka yhdyskunta jäsenyyden hyväksyttyään toimittaa maistraattiin jäsenyyden väestötietojärjestelmään merkitsemistä varten. Jos tällaisessa lomakkeessa ei ole lapsen kaikkien huoltajien allekirjoitusta, maistraatti saa tietää, että kyseessä on (ainakin lopulta) ollut huoltajien erimielisyys. Yhdistyksemme lausunnon mainitseman kanteluni mukaan maistraatin olisi tällaisessa tapauksessa pyrittävä selvittämään, onko asia todella niin vai olisivatko huoltajat sittenkin aiemmin sopineet lapsen tyhjästä uskonnollisesta asemasta, jolloin liittyminen olisi pitänyt peruuttaa. Toisaalta maistraatti joutuu tekemisiin käytännössä vain rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin liittymisten kanssa, ja niitähän on vain vähän. Ev.-lut. ja ortod. valtionkirkkojen seurakunnat tekevät väestörekisterimerkinnän itse. 

Suomen Asianajajaliitto / asianajaja Tapani Norros lausuu laista uskonnonvapauslain 3 §:n muuttamisesta seuraavaa: "Muutoksella voi olla katolisen kirkon lausumassa epäiltyä vaikutusta, että lapsen uskonnollinen asema jäisi nykyistä useammin avoimeksi. Uskonnoilla on yleensä vaikutusta kansalaisen moraalikäsityksiin, mitä sinänsä voidaan pitää myönteisenä asiana." Mutta miksi Asianajajaliitto menee katolisen kirkon puolelle? 

Markku Helin, perhe- ja perintöoikeuden professori (emeritus) lausuu luvussa Uskonnonvapauslaki (lakiehdotus 5) seuraavan: 

Hallitus ehdottaa, että poistetaan huoltajana olevan äidin oikeus päättää yksin lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan huoltajien välisessä erimielisyystilanteessa. Tältäkin osalta on todettava, että kysymyksessä ei ole avioliittolain muutoksesta johtuva välttämätön muutos. Sen jälkeen, kun rekisteröidyssä parisuhteessa annettiin mahdollisuus perheensisäiseen adoptioon, lapsella on voinut olla kaksi äitiä. Sukupuolineutraali avioliittolaki ei tuo tähän muutosta; tosin näiden tilanteiden määrä voi pitemmän ajan kuluessa hiukan lisääntyä, kun myös vieraan lapsen adoptio tulee mahdolliseksi samaa sukupuolta oleville pareille. Nykyinen laki ei myöskään ole erityisen tulkinnanvarainen, sillä voidaan pitää selvänä, että äidin oikeus "yksin päättää" koskee ainoastaan tilanteita, joissa lapsella on vain yksi huoltajana toimiva äiti. Muutoin palataan pääsääntöön eli huoltajien yhteistoiminnan periaatteeseen. 

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei siten edellytä tätä muutosta, vaan muutoksen tarpeellisuus voidaan harkita vapaasti pohtimalla sitä, halutaanko, että lapsen uskonnollinen asema jää nykyistä hieman useammin avoimeksi. 

Mutta kyseessä on kuitenkin uskonnonvapauslain aiheellinen korjaus. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä lausuu luvun 2.2.4 Uskonnonvapauslaki keskimmäisessä kappaleessa seuraavan: 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää poikkeussäännöksestä luopumista perusteltuna kaikkien perheiden kannalta. Poikkeussäännös, joka on antanut äidille ensisijaisen päätösvallan lapsen kuulumiselle uskonnolliseen yhdyskuntaan, ei ole huoltajien keskinäisen tasa-arvon kannalta kestävä. Ehdotettu muutos lisää siten puolisoiden keskinäistä tasa-arvoisuutta. 

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston yksityisoikeuden yksikön vastine esityksestä annettujen lausuntojen johdosta selostaa lausuntoja pelkistetyssä muodossa. Uskonnonvapauslain osalta se mainitsee yhdistyksemme lausunnon, kuten yllä kerroin, ja muista yllä lainaamistani lausunnoista kaikki muut paitsi Suomen Islamilaisen Neuvoston, Suomen Asianajajaliiton ja Itä-Suomen AVI:n lausunnot. Yhteenvetona vastine toteaa, että, kuten lausunnoista ilmenee, ratkaisua voidaan pohtia kahdesta eri näkökulmasta: yhtäältä vanhempien yhdenvertaisen kohtelun ja huoltajien yhteistoimintavelvoitteen kannalta ja toisaalta siltä kannalta, jäisikö lapsen uskonnollinen asema nykyistä useammin avoimeksi. Vastine päätyy uskonnonvapauslain muutoksen osalta seuraavaan: Oikeusministeriön näkemyksen mukaan lausunnot eivät anna aihetta esityksen muuttamiseen. 

Huomautan, että yhdistyksemme lausunto kannattaa sekä vanhempien yhdenvertaista kohtelua ja huoltajien yhteistoimintavelvoitetta että lapsen uskonnollisen aseman pitämistä (sen seurauksena) nykyistä useammin avoimena. 

Jouni Luukkainen