Nykyään alle 1-vuotiaan lapsen äiti voi liittää lapsen uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi vastoin lapsen isän tahtoa. Vastaisuudessa siihen tarvitaan vanhempien yhteinen päätös. Tämä on hienoa kehitystä. 

Lainaan uskonnonvapauslain (453/2003) jäsenyyttä uskonnollisessa yhdyskunnassa koskevan 3 §:n kaksi ensimmäistä momenttia (lihavointi minun): 

Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. 

Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 9 §:n 3 momentin nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä. 

Lihavoimani virke olisi tarkoitus poistaa laista 1.3.2017 alkaen. 

Kyse on oikeusministeriön hankkeesta "tasa-arvoiseen avioliittoon liittyvä jatkovalmistelu" (www.valtioneuvosto.fi/hankkeet: OM011:00/2015) seuraavin tavoittein ja tehtävin: Tasa-arvoiseen avioliittoon liittyvä avioliittolain muutos vahvistettiin helmikuussa 2015 ja se tulee voimaan 1.3.2017. Avioliittolain muutoksen toimivuus edellyttää seurannaismuutoksia useisiin muihin lakeihin. 

Eduskuntahan hyväksyi joulukuussa 2014 kansalaisaloitteeseen perustuen avioliittolain muutoksen, jonka nojalla myös samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat solmia avioliiton. 

Ministeriössä valmistui 15.9.2015 ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle eräiksi avioliittolain muutoksen edellyttämiksi lainmuutoksiksi. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti avioliittolain muutoksen kanssa 1.3.2017. 

Yksi lakiehdotuksista on juuri uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentin muuttaminen poistamalla siitä sen yllä lihavoimani keskimmäinen virke. 

Oikeusministeriö sai 16.9. opetus- ja kulttuuriministeriöltä siltä pyytämänsä luvan esitellä tämä jälkimmäisen ministeriön alaan liittyvä laki. Esittelyn oli tarkoitus olla valtioneuvostossa jo 24.9., mutta eipä vielä ollut. 

Tarkastelen tätä ehdotusta hallituksen esitykseksi uskonnonvapauslain osalta. 

Keskeiset ehdotukset. Aluksi todetaan, että säännöksessä lapsen uskonnollisen aseman määräytymisestä lähtökohtana on, että lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä, ja lainataan yllä lihavoimani (poikkeus)säännös. Sitten todetaan, että poikkeussäännöksen soveltamisessa ongelmallinen on avioliittolain muutoksen jälkeen tilanne, jossa samaa sukupuolta oleva aviopari ei pääse yksimielisyyteen adoptoimansa lapsen uskonnosta. Säännös ei anna tulkinta-apua siihen, miten päätösvalta kahden huoltajan välillä jakautuu lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. 

Tämän jälkeen uudessa kappaleessa on korjausehdotus: 

Esityksessä ehdotetaan säännöksessä olevan poikkeusmahdollisuuden poistamista, niin että edellytyksenä olisi aina huoltajien yhteinen päätös. Jos yksimielisyyttä ei olisi, eikä tuomioistuin olisi päättänyt huoltajien tehtävienjaosta tässä asiassa erikseen, lapsen kuuluminen uskonnolliseen yhdyskuntaan jäisi avoimeksi. 

Yksityiskohtaiset perustelut. Lainaan tämän kokonaan. 

3 §. Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi toissijainen vaihtoehto määräysvallan siirtymisestä äidille vuoden ajan lapsen syntymästä, jos huoltajat eivät sovi lapsen uskonnollisesta asemasta. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät siten aina hänen huoltajansa yhdessä. Poikkeuksena on ainoastaan tilanne, jossa tuomioistuin on päättänyt asiasta toisin. 

Asian valmistelu. Hallituksen esitys on valmisteltu oikeusministeriössä ja valmistelun aikana on tehty yhteistyötä eri ministeriöiden ja muiden tahojen kanssa. Esityksestä laadittiin hankkeen verkkosivulla 21.8. julkaistu luonnos (enpä itse sitä huomannut). Luonnoksesta järjestettiin 2.9. kuulemistilaisuus 20 kutsutulle taholle. Huomasin, että kuultavaksi ei saapunut edustajaa Suomen ortodoksisesta kirkollishallituksesta eikä Suomen Islamilaisesta Neuvostosta. Lisäksi tuli kolme kirjallista lausuntoa, joista yksi oli Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän. 

Lainaan kappaleen: Eriäviä näkemyksiä esitettiin uskonnonvapauslakiin ehdotetun muutoksen osalta. Enemmistö ei ottanut erikseen kantaa ehdotettuun muutokseen. Evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus kannatti muutosehdotusta, joka sen mielestä korostaisi huoltajien yksimielisyyttä ja asettaisi huoltajat yhdenvertaiseen asemaan. Katolinen kirkko puolestaan ei kannattanut muutosta, koska lapsen uskonnollinen asema jäisi nykyistä useammin avoimeksi. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä ehdotettu muutos lisäisi juurettomuutta ja uskonnottomuutta sekä kaventaisi osaltaan myönteistä uskonnonvapautta. Se myös vaikeuttaisi lasten arvokasvatusta kodeissa ja kouluissa. Esitystä ei ole tältä osin muutettu. 

Uskonnonvapauslain osalta ehdotus ei tosiaankaan poikkea luonnoksesta. 

Mielenkiintoista on vielä, mitä kuulemistilaisuuden kokousmuistiossa (16.9.) kaikkiaan kerrotaan esitetyistä kommenteista uskonnonvapauslain osalta: 

Opetus- ja kulttuuriministeriö: Uskonnonvapauslain taustasta seuraavaa: aiemmin lapsen uskonnollinen asema määräytyi niin, että lapsi seurasi äitiään, jolleivät vanhemmat sopineet toisin. Uskonnonvapauslain uudistuksessa säädettiin poikkeussäännös, jotta lapsi ei jäisi uskontojen ulkopuolelle. Tässä esityksessä kuvattuun tilanteeseen on olemassa kaksi vaihtoehtoa: toinen on esityksessä ehdotettu poikkeussäännöksen poistaminen ja toinen on se, että säännös jätetään nykyiselleen. Säännöshän koskee kaikkia perheitä. Ministeriöllä ei ole vahvaa kantaa kummankaan vaihtoehdon puolesta. 

Suomen evankelis-luterilainen kirkko: Uskonnonvapauslakiin ehdotetusta muutoksesta on keskusteltu Kirkkohallituksessa ja päädytty kannattamaan esitystä poikkeussäännön poistamisesta. Muutos asettaisi huoltajat yhdenvertaiseen asemaan ja korostaisi huoltajien yksimielisyyttä, mikä on myös lapsen edun mukaista. 

Katolinen kirkko Suomessa: Katolinen kirkko ei katso tarpeelliseksi puuttua esitysluonnokseen muuta kuin siltä osin kuin siinä esitetään muutosta uskonnonvapauslakiin. Katolinen kirkko ei kannata esitettyä muutosta, koska lapsen uskonnollinen asema jäisi nykyistä useammin avoimeksi. Se ei ole lapsen edun mukaista. 

Vielä koko kappale Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän lausunnosta 9.9.: Esitykseen on sisällytetty muutos uskonnonvapauslakiin. Esityksen mukaan äiti ei enää yksinään voisi päättää lapsen liittämisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan, mikäli huoltajat ovat asiasta keskenään erimielisiä, vaan tarvittaisiin huoltajien yhteinen näkemys. Muutos koskisi kaikkia maamme perheitä, ei ainoastaan kahden naisen tai kahden miehen muodostamia suhteita. Oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan on lapselle kuuluva ihmis- ja perusoikeus. Esitys lisäisi juurettomuutta ja uskonnottomuutta sekä kaventaa osaltaan myönteistä uskonnonvapautta. Se myös vaikeuttaisi lasten arvokasvatusta kodeissa ja kouluissa. Lakimuutos on merkitykseltään mittava ja edellyttäisi asianmukaista lausuntokierrosta sekä vaikutusarviointia. 

Voisi luottaa, että hallituksen esitys annetaan ehdotuksen mukaisena ja että eduskunta sen myös hyväksyy. 

Näin varsinkin, koska poikkeussäännöksen juurena oli evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen sitä vaatinut lausunto Uskonnonvapauskomitean mietinnön (2001) ehdotuksesta uskonnonvapauslaiksi - ja nyt kirkko itse luopuisi siitä - ja koska opetus- ja kulttuuriministeriökään ei asettunut luopumista vastaan. 

Oikeusministeriö jätti mainitsematta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta mietinnössään (PeVM 10/2002 vp) hallituksen esityksestä uskonnonvapauslaiksi (HE 170/2002 vp) kiinnitti huomiota siihen, että poikkeussäännöksen seurauksena isä voi kokea olevansa sukupuoleen perustuvan syrjinnän kohteena, minkä vuoksi valiokunnan mielestä hallituksen on asianmukaista arvioida lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain täydentämistä. Nyt valiokunnan esittämä huoli korjaantuisi uskonnonvapauslain korjaamisella. 

Yhdistyksemme näkökantoja. Kannatamme tietysti ehdotettua uskonnonvapauslain muutosta. Pientä lasta ei todellakaan tule voida liittää uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi muuta kuin huoltajien yhteisellä päätöksellä. Huoltajien epäyhdenvertainen asema voimassa olevassa uskonnonvapauslaissa on ollut väärin. Vanhemmille, 12 vuotta täyttäneille lapsille taas tulisi antaa valta itse päättää liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä; sitä vaatisi nykyään myös lapsen oikeuksien sopimuksen parempi huomioonotto. 

Uskonnollisen aseman ja (yhteisen) päätöksen tulkinnasta. Tarkastelen uskonnonvapauslain 3 §:n kahta ensimmäistä momenttia. On ilmeisesti ymmärrettävissä, että ihmisen uskonnollinen asema on hänen eri uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyyksiensä luettelo. Syntymän hetkellä se on jokaisella tyhjä (yllä "avoin"). Tyhjänä se myös säilyy ilman nimenomaista oikeudellista toimenpidettä, uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymistä. Vaikka sellaisesta toimenpiteestä pidättäytyminen joskus saattaisi vaatia ihmiseltä mielessään päätöksen tai päätöksiä, uskonnonvapauslaki ei kuitenkaan viittaa tällaiseen päätökseen. Ensimmäistä momenttia ei siis ole kirjoitettu seuraavassa muodossa, sillä se olisi tarpeetonta: 

Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä tai olemalla liittymättä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla tai olemalla eroamatta siitä. 

Sen sijaan enimmäinen momentti olisi voitu kirjoittaa seuraavalla tavalla: 

Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisen asemansa muutoksesta liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. 

Samoin toisen momentin ensimmäinen virke tarkoittaa täsmällisesti ottaen seuraavaa: 

Lapsen uskonnollisen aseman muutoksesta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. 

Toisin sanoen seuraavaa: 

Lapsen huoltajat voivat yhdessä liittää lapsen sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai ilmoittaa eronneeksi siitä. 

Lain tarkoittamaa huoltajien yhteistä päätöstä ei siis tarvita syntyneen lapsen uskonnollisen aseman pitämiseksi tyhjänä. Se, että lasta ei liitetä johonkin tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, saattaa olla seuraus siitä, että huoltajat yhdessä päättävät niin, tai se saattaa olla - ja saa olla - seuraus siitä, että huoltajat eivät pääse sopuun lapsen liittämisestä tähän yhdyskuntaan, vaikka toinen kahdesta (tai yksi useammasta) huoltajasta niin tahtoisikin. 

Kanteluni. Tämän pohdiskelun esitin siksi, että kantelin vuonna 2004 oikeuskanslerille siitä, että huoltajat eivät saa väestötietojärjestelmään rekisteröidyksi mahdollista yhteistä päätöstään syntyneen lapsen jättämisestä vaille uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyyksiä, jotta mahdollisesti jälkikäteen toisiin ajatuksiin tuleva lapsen huoltajana toimiva äiti ei siis voisi enää vuoden kuluessa syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan (ks. Kantelut-osaston kohta 2). 

Oleellista tämän kantelun kannalta oli, että myös huoltajien yhteinen päätös syntyneen lapsen tyhjästä uskonnollisesta asemasta olisi tulkittavissa uskonnonvapauslaissa tarkoitetuksi huoltajien yhteiseksi päätökseksi. 

Päätös olisi luonnollisimmin ollut voitava ilmoittaa siinä samassa maistraatin lähettämässä ja kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä maistraatille palautettavassa esitäytetyssä lomakkeessa, jossa huoltajat ilmoittavat lapsen nimet ja äidinkielen väestötietojärjestelmään merkittäväksi. Se olisi toki vaatinut uskonnonvapauslaille alisteista pientä muutosta väestötietojärjestelmää koskeviin lakeihin. 

Oikeuskanslerin ratkaisu (23.5.2006; dnro 961/1/04) asettui tukemaan kanteluani mutta jätti lakien muutoksen tarpeen harkinnan asianomaisille ministeriöille: todellisia ongelmatapauksia tai oikeudellista epävarmuutta ei asiassa ollut ilmennyt. Oikeuskansleri lähetti jäljennöksen vastauksestaan opetus- ja kulttuuriministeriölle, oikeusministeriölle ja sisäministeriölle. 

Toisaalta evankelis-luterilainen kirkko ei kysellyt tapauksissa, joissa äiti toi yksin lapsen kastettavaksi, oliko tällä ja kirkolla oikeasti oikeutta siihen - vai olisivatko huoltajat sittenkin jo aiemmin sopineet lapsen jättämisestä kirkkoon liittämättä. Sellaisia tapauksiahan on voinut olla ilman, että lapsen huoltajana toimiva isä olisi oivaltanut tai jaksanut vaatia oikeudessa lapsen väärää kirkkoon liittämistä purettavaksi - vaikkapa lapsen mahdollisen uskonnottoman nimenjulkistamisjuhlan vieraat todistajinaan. 

Ehdotettu uskonnonvapauslain muutos korjaisi paremmin kuin hyvin kantelussani esittämäni ongelman. 

Mutta sitä uutta ongelmaa ei siis kukaan saa synnyttää, että huoltajilta vaadittaisiin muka uskonnonvapauslakiin perustuen, että heidän olisi päästävä yhteisymmärrykseen lapsen uskonnollisesta asemasta. 

Tiedotin virkamiehille. Lähetin 26.9. sähköpostitse tämän uutisen kohdasta "Yhdistyksemme näkökantoja" alkavan loppuosan tiedoksi lainsäädäntöneuvoksille Outi Kemppainen ja Laura Määttänen oikeusministeriöön sekä vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolalle opetus- ja kulttuuriministeriöön.

*** 

Täydennys 12.10.2015 

Hallituksen esitys valmistui oikeusministeriöstä 7.10.2015. Ehdotusta sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvaksi laiksi vain oli vielä uudistettu (viemällä se saman tien pidemmälle), ja tämäkin ministeriö antoi esittelyluvan. Ehdotus on tarkoitus esitellä valtioneuvoston yleisistunnossa torstaina 15.10.2015. Silloin lähetekeskustelu eduskunnassa saattaisi olla jo ti 20.10.2015. Harkitsen kuuntelemaan menemistä. 

Ehdotus uskonnonvapauslain muuttamisesta ja sen perustelut säilyivät aivan samoina kuin edellisessä ehdotuksessa 15.9.2015 hallituksen esitykseksi.

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja