Opetushallitus pyysi kommentoimaan 2.-23.11.2015 VASU2017-verkkosivuillaan varhaiskasvatusta sen ryhdyttyä laatimaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteita 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaisesti. 

Eduskunta päätti 13.3.2015 muuttaa päivähoitolain varhaiskasvatuslaiksi kuten kerroin uutisessani Varhaiskasvatuslaki uhka ateisminvapaudelle [HTML]. 

Verkkokommentoinnin johdannossa mainittiin, että varhaiskasvatuslaki määrittää suuntaviivat uudistuvan varhaiskasvatussuunnitelman perustetyölle ja että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -opas (Stakes 2005) sekä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPH 2014) ovat myös keskeiset työskentelyä ohjaavat asiakirjat. 

Verkkokysely käsitti kolme kohtaa. Kommenttien oli oltava lyhyitä, enintään noin 300 sanan mittaisia. 

Kommentoin kaikkia kolmea kysymystä. Mutta kommenttiani kolmanteen kysymykseen ei julkaistu heti ja sellaisenaan, vaan vasta, kun olin muokannut yhtä kappaletta ja kirjoittanut (kiireessä) saatteen. 

1. Varhaiskasvatuksen käytännöt ja kehittäminen 

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on muun muassa (Varhaiskasvatuslaki 2 a §) (vain viimeisin neljästä luetellusta tavoitekohdasta; lihavointi minun): 
antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. 

Pohdi omasta näkökulmastasi: 

a. Mitä hyviä käytäntöjä/toimintatapoja nykyisessä varhaiskasvatuksessa on, jotka on syytä säilyttää jatkossakin? Mainitse 1-3 tärkeintä asiaa. 

b. Mitä varhaiskasvatuksen käytänteitä/toimintatapoja tulisi kehittää, jotta edellä mainitut lain tavoitteet voisivat toteutua? Mainitse 1-3 tärkeintä asiaa. 

Kommenttini: 

19.11.2015 14:24 Jouni Luukkainen, Pääkaupunkiseudun ateistit ry

a) Päivähoitolaista on hyvin tärkeätä säilyttää sen vaatimuksen henki, että toteutettaessa päivähoidon tavoitetta tukea lapsen uskonnollista kasvatusta on kunnioitettava lapsen huoltajien vakaumusta. Vaatimukseen johti uskonnonvapautta suuresti edistänyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto 1982. Vaatimusta ei ole enää varhaiskasvatuslaissa, koska aiheellisesti itse tavoitekaan ei säilynyt ainakaan nimellisesti. 

b) Seurakunnan toiminta ja muu uskontokasvatus on pidettävä poissa varhaiskasvatuksesta. Muutoin tavoite lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämisestä ei toteudu, eikä lapsilla ole yhdenvertaista mahdollisuutta varhaiskasvatukseen. 

Mikään uskonnollinen ei ole yleistä kulttuuriperinnettä, vaikka ministeri Päivi Räsänen yrittikin toisin selittää. Ei voisikaan olla, kun tavoitteena on antaa kaikille lapsille valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä. On juhlapäiviä, joilla on myös uskonnollinen sisältö, mutta tämän sisällön selittäminen olisi sopimatonta uskonnollista julistusta, eikä juhlaa viettävissäkään kodeissa välttämättä vietetä sitä uskonnollisesti. Joululla, jonka juuri on talvipäivänseisauksessa, ei saa kristillistää lapsia. 

Niin ei saa väittää, että koska uskonnollista kasvatusta ei muka enää olisi, niin mikään ei siis voisi olla huoltajien vakaumuksen vastaista, vaan kaikki uskonnollinen kävisi kaikille. 

Tavoitteen antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa toteutumiseen riittää, että lapsi tajuaa, että kaikkien kotona ei ehkä puhuta samaa kieltä tai ajatella samalla tavalla kuin hänen kotonaan. Mutta yhtä vähän kuin jokaisen tulisi siksi oppia ryhmän käyttökielestä (suomesta) poikkeavia kotikieliä, tulisi kenenkään siksi perehtyä kotinsa uskonnosta tai katsomuksesta poikkeavien uskontojen oppeihin. 

Valtakirkkoon kuuluvan lapsen olisi ymmärrettävä, että kaikki eivät tähän kirkkoon kuulu. Hänelle hänen oman uskonnollisen taustansa kunnioittamiseen riittää, että sen vastaista ei opeteta. Seurakuntaa ei siihen tarvita. Annetaan lapsen kehittää itse katsomustaan. 

Uskonnottomasta kodista tulevan lapsen katsomustaustan kunnioittamiselle on riittävää, mutta myös välttämätöntä, että lasta ei altisteta uskonnoille. Niin myös vältyttäisiin uskontojen palturiksi selittämiseltä. 

Seurakunnan tilaisuudet varhaiskasvatuksessa tarkoittavat ryhmän jakoa. On hyvin epäyhdenvertaista, jos osallistumattomille ei järjestetä omaa mielekästä toimintaansa siksi ajaksi, ja varsinkin, jos seurakunnan tilaisuuksiin osallistumiseen painostetaan. Varhaiskasvatuksen oman toiminnan on oltava etusijalla ulkopuoliseen toimijaan nähden. 

2. Osallisuus varhaiskasvatuksessa

Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Lapsen huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lapsille ja heidän huoltajilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin. (Varhaiskasvatuslaki 7 b §) 

Mainitse 1-3 asiaa, miten osallisuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. 

Kommenttini: 

19.11.2015 15:52 Jouni Luukkainen / Pääkaupunkiseudun ateistit ry

Uskonnot, erityisesti mahdollinen seurakunnan toiminta varhaiskasvatuksessa, on otettava tarkoin huomioon osallisuudessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on määrättävä, että lapsen huoltajien esittämä kanta, että lapsi ei osallistu seurakunnan tilaisuuksiin eikä muuhun uskontokasvatukseen, on kirjattava lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan (vasuun). 

Tämän vasukirjauksen on oltava tehokas: Lapsi on sen nojalla pidettävä varhaiskasvatuksessa uskontojen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen; seurakunnalla taas ei ole lapsen ohittavaa oikeutta vaikuttaa varhaiskasvatuksessa. 

Vasukirjaus on tehtävä ajoissa: Mitään uskonnollista ei saa sitä ennen toteuttaa. 

Vasukirjausta varten on annettava tietoa: Henkilökunnan on kerrottava huoltajille uskonnollisesta toiminnasta, sen välttämisestä ja sille vaihtoehtoisesta toiminnasta. 

Henkilökunnan on kuultava huoltajien valituksia (ja näiden lapsensa valituksia), jos lapsi ei mahdollisesti ollut(kaan) välttynyt uskonnolliselta toiminnalta. Ymmärtääkseni sellaisiin valituksiin on ikävä kyllä ollut aihetta, kun huoltajille kertomatta ja näiltä lupaa kysymättä lapsi on osallistettu seurakunnan tilaisuuksiin. Joko tarvittavan vasukirjauksen tekoon ei ole ohjattu, tai vasukirjauksesta ei ole välitetty. 

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman lapsen paikka ei ole uskonnollisessa toiminnassa, vaan sellaiseen on vaadittava lapsen kaikkien huoltajien allekirjoitus. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO2004:99 mukaan perusopetuslain 13. pykälän 1. momentissa tarkoitettu huoltajan ilmoitus enemmistökirkkoon kuulumattoman lapsen osallistumisesta enemmistökirkon mukaiseen oman uskonnon opetukseen ei ollut pätevä toisen huoltajan vastustaessa. Tätä eivät huoltajat eikä varhaiskasvatuksen henkilökunta välttämättä tiedä, mutta yhden päiväkotilapsen tapauksessa sain ymmärtääkseni oikaisun aikaan tuohon oikeuden ennakkoratkaisuun vetoamalla. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa olisi asiallista mainita KHO2004:99 ja sen merkitys vastaavissa tapauksissa. 

3. Tulevaisuuden taidot varhaiskasvatuksessa

Tämän päivän lapsi - tulevaisuuden aikuinen! 

Millaisia valmiuksia ja taitoja lasten olisi tärkeää harjoitella varhaiskasvatuksessa?

Kommenttini (sen uusi versio julkaistiin siihen kiireessä kirjoittamani saatteen kera - tähän uutiseen tein saatteeseen korjauksia ja lisäyksiä kursiivilla; kommentteja ei ylipäätään muokattu - ei ehkä olisi pystyttykään, jolloin tarkastaja ei siis olisi voinut saatettani poistaa):

20.11.2015 13:51 Jouni Luukkainen / Pääkaupunkiseudun ateistit ry

OPH:N TARKASTAJALLE: Kommenttini, jonka tein to 19.11.2015 n. 16:55, ei näemmä ilmestynyt. Miksikä ei? Pohdin tätä ensin ja lähetän sitten pohdintani perään kommenttini muokattuna. 

POHDINTA: Onko Ranskan maallisuusperiaate (siis laïcité) muka niin kauhea asia, että sitä ei saisi pitää ihanteena myös Suomelle? Ja pitää hyvänä, että siihen tähdättäisiin myös varhaiskasvatuksessa? Kuitenkin nimenomaan jonkin suomalaisen tiedotusvälineen (en muista, minkä) verkkosivulla oleva haastattelu, jossa ranskalainen haastateltu muistutti, että Ranska on maallinen (laïqué) tasavalta ja että siksi kaikki ovat samanarvoiset, oli niin satuttava. Haastateltu oli nuorehko, tummaihoinen mies, joka kaiketi oli muslimi ja toivoi siis muistettavan, että Pariisin tapahtumista huolimatta syyllisiä niihin ovat vain nuo tietyt terroristeja terroristit eivätkä kaikki muslimit. 

Mutta kuka tahansa ranskalainen olisi saattanut sanoa saman: Ranska on maallinen tasavalta ja kaikki ovat siksi(kin) yhdenvertaiset uskontoonsa tai muuhun katsomukseensa katsomatta - ja ovat yhä edelleen! Muistettakoon, että Ranskassa ei ole valtionkirkko(j)a. Siellähän voisi olla katolinen valtionkirkko ja julkisen vallan koulussa katolinen uskonnonopetus. Silloin tasavallan arvot kerrottaisiin toisin eli siis vaikkapa niin, että ranskalaisuus on katolisuutta. Mutta maallisessa valtiossa tasavallan arvot ovat uskonnoista ja muista katsomuksista riippumattomat. 

Suomessa on kaksi valtionkirkkoa. Erityisesti yli miljoonainen uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton väestö on paljolti vaiettu vähemmistö. Koen raskaasti sen, että Suomessa ihmiset eivät ole samanarvoiset. Uskonto (ev.-lut.) on normi, ja kaikki tehdään valtakirkon ehdoilla. Haluan maallisuuden! 

KOMMENTTINI UUSI VERSIO: 

Asetan ihmiselle tulevaisuuden taidoksi maallisuusperiaatteen ajamisen ja jo nyt sen mukaisesti elämisen. 

Pariisin terrori-iskujen 13.11. jälkeen muuan haastateltu ranskalainen vetosi satuttavasti maansa maallisuusperiaatteeseen (laïcité), kuinka ranskalaiset ovat sen tähden samanarvoiset keskenään - ja siis ovat yhä edelleen, uskontoonsa tai muuhun katsomukseensa katsomatta. Arvokas, eheyttävä lausuma! 

Maallisuusperiaatteella olisi Suomessa kahtalaista arvokasta annettavaa. Ensiksikin julkisen vallan koulussa ei olisi minkään muotoista uskonnonopetusta, vaan opetus nojaisi vain tieteen totuuksiin koulun varsinaisen tehtävän mukaisesti. Toiseksi kaikki uskonnot ja muut katsomukset keskenään ja niiden tunnustajat keskenään olisivat oikeasti yhdenvertaiset. Se takaisi siis kaikkien uskonnonvapauden. Nyt suuri uskonnoton vähemmistö kärsii valtakirkon valtionkirkkoaseman tähden. 

Maallisuusperiaate on yhteiskuntaihanteeni. Siksi varhaiskasvatuksen ei pidä riistää lapselta tätä ajatusmallia. Huoltajien pitäisi jaksaa puoltaa lapsensa oikeutta ja etua pysyä varhaiskasvatuksessa uskontojen ulkopuolella. Tähän sopisi se, että sen sijaan huoltajat ottaisivat kyllä lapsen mukaansa mahdolliseen omaan uskonnon harjoittamiseensa tai toimintaansa mahdollisessa uskonnollisessa yhteisössään.

TÄHÄN UUTISEEN: Vertailun vuoksi lisään alkuperäisessä muodossa sen kappaleen, jota muokkasin:

Pariisin terrori-iskujen 13.11. jälkeen muuan haastateltu ranskalainen korosti mieliinpainuvasti maansa maallisuusperiaatetta ja kuinka ranskalaiset ovat sen tähden samanarvoiset keskenään - siis uskontoonsa tai muuhun katsomukseensa katsomatta. 

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja