Petolahden (alkujaan Petäjälahti, Petalax) kunta liitettiin Maalahden (Malax) kuntaan 1.1.1973. Nyt Petolahti mainitaan yhtenä Maalahden kunnan kylänä. Petolahdessa on baptistien perustama yksityinen hautausmaa, Gravgården Aftonro. Usein hautausmaata kutsutaan Åmossan (baptisti)hautausmaaksi läheisen Åmossa-tilan mukaan ja/tai Åmossan baptistiseurakunnan mukaan. Ebba Carling kertoo, ettei virallista nimeä Aftonro käytetä päivittäisessä puheessa. Åmossan hautausmaan ohella hautausmaata voidaan kutsua myös nimellä Skott läheisen taloryhmän mukaan.

Åmossan baptistikirkko perustettiin 26.9.1882 (Näsman 1962, 539). Siitä tuli Vaasasta etelään olevien baptistien äitikirkko. Åmossan baptistiseurakunta oli ensimmäinen baptistiseurakunta, joka vuoden 1889 eriuskolaislain jälkeen rekisteröityi eriuskolaisseurakunnaksi. Tämä tapahtui vuonna 1891 (Liljeström 2006, 174; ks. myös Kirkollisverotuksesta (26.2.2013)). 

Petolahdentieltä (yhdystie 6780 Pirttikylä-Petolahti) kääntyy länteen pienempi Åmossa-Skottvägen. Kappeli on noin 700 metrin päässä liittymästä. Hautausmaa on metsän keskellä, noin 130 metriä kappelista lounaaseen. 

    Hautausmaa on jokseenkin suorakulmio. Koilliskulmassa, muurin ulkopuolella on pysäköintialue. Huoltorakennus on merkitty värillä täyttämättömällä nelikulmiolla. Kaakkoissivusta luoteeseen lähtevä musta linja on kiviaidan pätkä. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3691/MML/15, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3691/MML/15.

Åmossan baptistiseurakunta 

Åmossan baptistiseurakunnan säännöt vahvistettiin senaatin talousosastossa 14.10.1891 (asetuskokoelma 1891/35, s. 9–13) ja seurakunta aloitti virallisen toimintansa 1.5.1892. 

Nykyisin hautausmaan omistaa Åmossa baptisterna r.f. (127063), jonka ensirekisteröinti tapahtui 12.3.1979. Omistus ja hautausmaan hoito on eriytetty. 

    Viitta Petolahdentien liittymässä mainitsee kappelin, muttei hautausmaata.

Petalax gravgårdsförening Aftonro 

Hautausmaata hoitamaan perustettiin 6.8.1971 Petalax gravgårdsförening Aftonro rf (108179). Perustava kokous pidettiin Åmossan baptistikappelissa, läsnä oli 12 henkilöä. Kokouksen avasi Max Söderberg. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Erik Carling, sihteeriksi Max Söderberg ja pöytäkirjan tarkastajiksi Elvi Nylund ja Nils Nyström. Yhdistys perustettiin yksimielisesti. 

Perustamiskirja allekirjoitettiin 6.8.1971. Allekirjoittajat ovat: Karl Arvid Söderback, Erik Richard Carling, Eva Inga-Lill Carling, Nils Alvar Nyström, Edus Vallentin Lidman, Oskar Valfrid Söderman, Verna Elisabeth Söderberg, Joel Harald Ågren, Elvi Adele Nylund, John Edvin Lidman, Max Rune Söderberg ja Helmi Sofia Lidman. 

    Pysäköintialue vasemmalla, portti etusivulla, sepelikasa oikealla.

Myös hallitus järjestäytyi 6.8.1971. Puheenjohtajaksi valittiin Erik Carling, varapuheenjohtajaksi Edvin Lidman, sihteeriksi Max Söderberg, varasihteeriksi Elvi Nylund ja rahastonhoitajaksi Nils Nyström. Varajäseniksi valittiin Inga-Lill Carling ja Joel Ågren. Kaikki valitut olivat Petolahdesta. 

Kaikki johtohenkilöt kuuluivat siviilirekisteriin. Erik Carling (s. 8.2.1910), Edvin Lidman (s. 8.5.1917), Joel Ågren (s. 1.1.1898), Valfrid Söderman (s. 18.2.1895) ja Arvid Söderback olivat talonpoikia, Max Söderberg (s. 4.8.1929) pastori, Nils Nyström maalari ja Edus Lidman autonkuljettaja. Naisista Nylund (s. 29.3.1913), Carling (s. 7.8.1918) ja Lidman (s. 4.11.1903) olivat rouvia, Söderberg (s. 15.9.1902) neiti. 

    Roska-astiat etusivulla, kivimuurin ulkopuolella.

Kaikki olivat syntyneet Petolahdessa paitsi Edvin Lidman, joka oli syntynyt Pirttikylässä (Pörtom). 

Perustamisilmoituksen allekirjoitti Petolahdessa 25.8.1971 Max Söderberg. Ilmoitus saapui viranomaiselle 2.9.1971 ja Petalax gravgårdsförening Aftonro rf rekisteröitiin 31.12.1971. 

Säännöt 

Yhdistyksen tarkoitus oli hankkia, panna kuntoon ja hoitaa hautausmaata Petolahden kunnassa (2 §). Uskontunnustuksesta riippumatta kuka hyvänsä saattoi olla yhdistyksen jäsen. Sisäänkirjoitusmaksu oli viisi markkaa, minkä lisäksi maksettiin vuosijäsenmaksu. Sen suuruudesta päätti yhdistyksen kokous. Yksittäisen haudan kustannukset saatiin jakamalla kaikki kulut hautojen määrällä (3 §). Hallitukseen kuului viisi jäsentä ja kaksi varajäsentä. Se valitsi keskuudestaan puheenjohtajan ja muutkin toimihenkilöt (4 §). Jäsenellä oli oikeus hautaukseen ja hautapaikan lunastamiseen itselleen ja perheelleen. Jäsenen tuli maksaa oman jäsenmaksunsa lisäksi ylimääräinen jäsenmaksu jokaiselta perheenjäseneltä, joka oli täyttänyt 16 vuotta ja jonka oikeuden tulla haudatuksi jäsen tahtoi säilyttää. Myös ylimääräisen jäsenmaksun suuruudesta päätti yhdistyksen kokous (10 §). Jos yhdistys purkautuisi, sen omaisuus menisi Petolahden kunnalle käytettäväksi kaikkien niiden kuntalaisten eduksi, jotka eivät kuuluneet evankelis-luterilaiseen kirkkoon (13 §). 

Sääntömääräystä, joka koski yhdistyksen varoja sen purkautuessa, muutettiin myöhemmin. 7.6.2011 rekisteröity muutos määrää, että varat menevät tällöin yhdistyksen tarkoituksen edistämiseksi tavalla, josta purkava kokous päättää. 

    Kiviaitaa vasemmalla sivulla. Vanhimmat haudat aidan vieressä. 

Åmossa baptisterna 

Åmossa baptisterna r.f. (127063) omistaa hautausmaan. Alunperin yhdistys halusi rekisteröityä nimellä Åmossa Baptistförening, mutta yhdistysrekisteri ei hyväksynyt tätä nimeä. Sen vuoksi yhdistyksen vuosikokous 28.1.1979 (pöytäkirjassa lienee virheellisesti 28.1.1978), joka pidettiin Max Söderbergin luona, päätti yksimielisesti hyväksyä uuden nimen (vuosikokouksen ptk, 12 §). Ilmoituksen allekirjoitti puheenjohtaja Paul Björk 1.3.1979 ja yhdistys rekisteröitiin 12.3.1979. 

Hautausmaan perustaminen 

Hautausmaakysymyksestä tuli riita-asia jo varhain baptistiseurakuntien ja evankelis-luterilaisen kirkon välille (Näsman 1962, 447). Petolahdessa riitaa oli vuodesta 1888 lukien. Petolahden kirkonkokous päätti, että baptistien on osallistuttava työhön kirkon uudella hautausmaalla kuten luterilaisen seurakunnan jäsenten (mts. 448). Yleensä baptistien oli maksettava hautapaikasta korkeampi maksu kuin luterilaisen seurakunnan jäsenten. Baptistit koettivat muuttaa tätä valitusteitse ilman, että aina onnistuttiin.  

Petolahdessa luterilaisen seurakunnan jäseniltä ei kannettu maksua, mutta baptistien oli maksettava hautapaikasta yksi markka yli 16-vuotiaalta vainajalta ja 50 penniä alle 16-vuotiaalta (Petolahden kirkonkokouksen ptk 17.7.1892; Näsman 1962, 448, alaviitta 205). Erik Åmossa ym. valittivat päätöksestä, koska baptistit olivat ottaneet osaa hautausmaan perustamistyöhön. Vaasan kuvernööri hyväksyi valituksen. Baptistit saivat maksutta käyttää hautausmaata niin kauan kuin mitään maksua ei ollut määrätty luterilaisen seurakunnan jäsenille (Vaasan lääninhallitus SD (2693/1892), Vaasan kuvernöörin vastaus 15.7.1893; Näsman 1962, 448, alaviitta 205, s. 448–449). Forsbyn ja Pedersören eriuskolaisten valitukset sen sijaan hylättiin. 

Myöhemmin baptistit kuitenkin päättivät perustaa oman hautausmaan. Muita valtiokirkosta vapaita suuntauksia ei siihen aikaan Petolahdessa ollut.

Hautausmaan perustamislupahakemusta ei toistaiseksi ole löytynyt. Jotain siihen liittyvistä asioista kuitenkin tiedetään. Baptistiseurakunta teki hautausmaahankkeessa aloitteen. Maanmittari Smeds laati kartan Lillmossbackenista ja pyysi maaherraa määräämään piirilääkäri tutkimaan ajateltu hautausmaan paikka (ptk 4.4.1925). Vuoden 1925 kassakirjan mukaan hautausmaa-alueen tarkastuksesta maksettiin 500 markkaa. Tarkastus tapahtui huhti-heinäkuun aikana 1925, sillä 1.8.1925 lääkärin lausunto luettiin ja luovutettiin jo valitulle hautausmaatoimikunnalle kunnes valtioneuvosto olisi vahvistanut perustamisasian (ptk 1.8.1925). 

    Vesipiste etusivulla, kiviaidan sisäpuolella. 

Rukoushuoneyhdistyksen perustaminen 

5.11.1927 päätettiin perustaa rukoushuoneyhdistys, jolla olisi täysi omistusoikeus baptistiseurakunnan omaisuuteen. Perustettiinko tämä yhdistys todella ja mikä sen nimeksi myönteisessä tapauksessa tuli, on jäänyt epäselväksi. Rukoushuoneyhdistyksen säännöt hyväksyttiin seurakunnan kokouksessa 5.2.1928. Myöhemmin, 6.10.1928, seurakunnan pöytäkirja kertoo, että seurakunta valitsi E. Stenin ottamaan selvää, missä tilassa muutama vuosi sitten hautausmaata järjestämään valitun komitean työ oli. Asian seuraaminen on hankalaa, sillä Ebba Carling ei ole löytänyt tietoja hautausmaan perustamislupahakemuksesta. Myös rukoushuoneyhdistyksen pöytäkirjat vuotta 1963 edeltävältä ajalta ovat nyt kadoksissa. Käytettävissä olevien tietojen valossa perustamislupaa ei siis ollut vielä annettu 6.10.1928. 

Tämän rukoushuoneyhdistyksen sanotaan omistaneen hautausmaan maa-alueen kunnes Åmossa baptisterna r.f. tuli maa-alueen omistajaksi 12.3.1979. Tällöin baptistiseurakunta ja rukoushuoneyhdistys yhdistivät toimintansa. 

Åmossa baptisterna r.f.:stä muodostettiin myöhemmin Petalax Baptistförsamling (900318), joka rekisteröitiin 17.7.2006. Kiinteistötietojärjestelmän mukaan hautausmaan omistajana säilyi kuitenkin Åmossa baptisterna r.f. Hautausmaan omistus ja hoito on eriytetty. Hoidosta vastaa Petalax gravgårdsförening Aftonro r.f., joka on omistajasta täysin erillinen yhdistys. Hoitoyhdistys on tehnyt omistajalle anomuksen, että maa-alueen omistuskin luovutettaisiin hoitoyhdistykselle. 

    Huoltorakennus.

Tila 

Vuonna 1896 tila (475–410–3–4) oli nimetön. Kylä, jossa hautausmaa sijaitsee, on Uusikylä (Nyby; kylänumero 410). Fridlund (475–410–3–27) esiintyy ensi kertaa tilan nimenä vuonna 1927. Carlingin mukaan hautausmaaksi ostetun maa-alueen pinta-ala oli aluksi 0,090 hehtaaria ja alue ostettiin Albert ja Olivia Myhrmanilta 250 markalla. 

Åmossa baptisterna r.f. sai tilaan lainhuudon 16.12.1998. Tämän jälkeen tilaan, jonka kiinteistötunnus tällöin oli 475–410–3–98, liitettiin Myhrman-tilasta määräala 475–410–3–28-M601. Lohkomistoimituksessa tila sai nykyisen tunnuksensa 475–410–3–132. Åmossa baptisterna r.f. sai määräalaan lainhuudon 30.3.2000. 

Fridlund-tilan (475–410–3–132) pinta-ala on 0,1720 hehtaaria. Tila on rekisteröity 12.4.2000 ja lainhuuto myönnetty omistajalle koko tilaan 25.5.2000. Tilalla on oikeus yhteiseen vesialueeseen 475–876–2–0. 

Hautausmaa 

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 12.6.2015. Paikka on hiljainen ja metsän keskellä. Maan pinta on melko tasainen. Korkein kohta on portilta katsoen oikeassa puoliskossa. Maanpinta viettää hieman kohti vasenta takakulmaa. 

Puita tai pensaita hautausmaalla ei ole. Hautausmaan ulkopuolella kasvaa sekametsää, mäntyjä, kuusia, haapoja ja koivuja. 

Hautausmaa jakaantuu pituussuunnassa siten, että etuosa on vanhempi alue, jossa haudat ovat. Takaosa on uudempi alue, se on hieman etuosaa alempana. Alue on oikealta sivultaan noin kolme metriä kapeampi kuin vanha alue. Uudella alueella ei vielä ole hautoja, ei käytäviäkään. 

    Yleiskuva hautausmaan vasemmasta puoliskosta. Takana kiviaidan pätkä, jonka takana hautausmaan uudempi takaosa.

Varustukset 

Oikealla, portin ulkopuolella, on sepelikasa. Vasemmalla on pysäköintialue. 

Etusivulla, vasemmalla, hautausmaan ulkopuolella, lähellä vasenta etukulmaa, on kolme muovista roska-astiaa. Yksi (112x77x105 cm; lxsxk, mitat astian yläreunasta) on risuille ja maatuvalle jätteelle, toinen (n. 50X50x103 cm; lxsxk) lasille ja kolmas metallille (n. 50x50x103 cm; lxsxk). 

    Hautausmaan oikea puolisko, jossa uudempia hautoja. 

Aita 

Etusivulla on leveä (n. 2,5 m) kiviaita hakkaamattomista kivistä. Se ulottuu portista vasemmalle noin kymmenen metriä ja on korkeudeltaan 80–100 cm. Portista oikealle kiviaitaa on noin 15 metriä. Aidan korkeus portilla on noin 90 cm ja korkeus alenee kohti hautausmaan oikeaa etukulmaa. 

Maan vanhemman osan vasen sivu (n. 33 metriä), on kiviaitaa hakkaamattomista kivistä. Sen korkein kohta on sivun keskivaiheilla, sitten korkeus alenee kohti vasenta takakulmaa. Vanhan alueen takasivulla, vasemmalla, on kivimuurin pätkä, joka näkyy yllä olevassa kartassa mustana linjana. Sen pituus on noin 11 metriä, korkeus 95–110 cm ja leveys 1,5 metriä. Takanurkassa aita on hieman matalampi kuin muualla. 

Takasivulla, hautausmaan oikeassa puoliskossa, on vain matala aita tai kiveys, josta alenema uudemmalle takaosalle on 10–60 cm. Hautausmaan oikealla sivulla ei ole aitaa. 

Uudemman osan eli koko hautausmaan takasivulla on noin 3,5 metrin levyinen kulkuaukko. Uudempaa osaa ei ole aidattu, mutta alueelta raivatut kivet, suuriakin, on jätetty alueen sivuille.

Portti 

Rautaportti on musta (ollut aiemmin vihreä), runko putkea ja putkien välit metalliverkkoa. Portin aukko ilman pylväitä on neljä metriä ja portin molemmat lehdet noin 188x104 cm. Portin oikea lehti on kulkuportti, vasemmassa on maahan painuva tappi. 

Vesipiste 

Hautausmaalle tulee vesijohto, josta saadaan kasteluvesi. Vesipiste on etupäädyssä, hautausmaan sisäpuolella, kiviaidan vieressä, samoin kuin muovisaavi ja kastelukannut. 

    Rautaristi hautausmaan vanhimmalla haudalla.

Valaistus 

Hautausmaalle tulee sähkö. Koko maan pituussuunnassa on viisi metallista, mustaa valaisinpylvästä. Vanhalla osalla on kolme pylvästä keskikäytävän oikealla puolella. Loput kaksi pylvästä ovat hautausmaan takaosassa. Hautausmaan ulkopuolellakin, tulotien oikealla puolella, on ainakin yksi samanlainen valaisinpylväs.

Huoltorakennus 

Huoltorakennus (310x410 cm; lxp) on betonitolpille ja -kiville perustettu, puurunkoinen, harjakattoinen, peltikatteinen (musta), vihreä rakennus, jossa vesikourut ja syöksytorvet ovat muovia ja mustat. Se rakennettiin vuonna 1997. 

Etupäädyssä on pariovi, jonka aukon leveys on 140 cm. Oikea ovi (78x192 cm; lxk) on vähän leveämpi kuin vasen (65x192 cm; lxk). Oven oikeassa lehdessä on salpa, mutta ovi on lukitsematon. Oven yläpuolella on valaisin sekä rakennuksen ulko- että sisäpuolella. 

Sisällä on haravia, pistolapioita, lankkuja, kottikärryt, hautapeitto, kuokka, kanki, ämpäreitä, kastelukannuja, muovitynnyri, talikko ja selkänojallinen puupenkki (124x34 cm; pxl).

Lisäksi hautausmaayhdistyksellä on käytössään tilaa baptistikappelin huoltorakennuksessa. Siellä on kylmähuone, joka rakennettiin 1970-luvun lopussa ja uudistettiin vuonna 2009.

Suurimpia uudistuksia ovat olleet vesijohdon saaminen, valaistuksen asentaminen sekä hautausmaan erään osan täyttö syksyllä 2014, kun tämä osa oli epätasainen.

Haudat ja hautamuistomerkit 

Sepelillä päällystetty keskikäytävä jakaa hautausmaan kahtia pituussuunnassa. Vasemmalla on neljä hautausmaan sivujen suuntaista hautakiviriviä. Tässä ne numeroitiin keskikäytävältä kohti vasemman sivun kiviaitaa: 

Vasemmassa puoliskossa havaittiin 75 hautakiveä, 7 rautaristiä, 1 muu rautainen muistomerkki ja näissä yhteensä 115 vainajan nimeä. 

Rautamuistomerkit ovat kaikki vasemman sivun kiviaidan vieressä. Täällä ovat myös maan vanhimmat haudat. Haudatut kuolivat vuosina 1927–1944. Vasemmassa takakulmassa on hautamuistomerkki, jossa lukee: Här vilar Änkan Anna Greta Åmossa 6.9.1855–19.2.1927. Vila i frid. Hän on nähtävästi ensimmäinen hautausmaalle haudattu vainaja. Hautausmaayhdistyksellä ei ole hautapaikkakarttaa tai haudattujen vainajien rekisteriä hautausmaan alusta lukien eikä Åmossankaan hautauspäivä ole tiedossa.

    Ruohonleikkuuvuorojen jakolista. 

Hautausmaan oikeassa puoliskossa on kolme keskikäytävän suuntaista hautakiviriviä. Tässä ne numeroitiin keskikäytävältä kohti oikeaa sivua: 

Tässä puoliskossa havaittiin 19 hautakiveä ja niissä 27 nimeä. Näin koko hautausmaalla havaittiin 94 hautakiveä, 7 rautaristiä ja 1 muu rautamuistomerkki eli yhteensä 102 hautamuistomerkkiä. Näissä oli yhteensä 142 vainajan nimeä.

Carling ei ole laskenut haudattujen vainajien määrää. On myös hautoja, joilta omaiset ovat ottaneet hautakiven pois ja tasoittaneet maan eikä hautausmaayhdistyksellä ole kaikista näistä tietoa.

Oikean puoliskon haudatuista ensinnä haudattu vainaja kuoli 15.8.1986. Vuonna 2012 oli haudattu vainaja ja hautaukset jatkuivat. Voi mennä useampikin vuosi, ettei hautauksia tapahdu, mutta joinakin vuosina niitä on useampia. Hautauksia tapahtuu myös talvisin. Myös uurnia on haudattu, myös sellaisten vainajien, jotka ovat kuolleet Ruotsissa. 

Lähes joka haudalla on muistomerkki. Hautakivissä ei yleensä ole useita nimiä, mutta kolmen nimen hautakivikin on. Suomenkielisiä vainajien nimiä en havainnut. Haudoilla on vain pieniä reunakiviä niin, että niiden ja hautakiven väliin on istutettu kukkia. On myös monia hautoja vailla reunakiviä. Puumuistomerkkejä en havainnut. 

Muistomerkkien symbolit ovat ristejä, mutta joukossa on myös luontoaiheita. Liekkejä tai liekkimaljoja en havainnut. 

Vanhallakin puolella on vielä runsaasti tilaa uusille haudoille. Uudempi takaosa on tätä jonkin verran pienempi alue, mutta hautapaikkavaranto riittänee sadaksi vuodeksi. 

    Tie kappelilta nousee hautausmaalle. 

Hautausmaan hoito 

Hautapaikan voi varata itselleen hautausmaalta eläessään. Muutenkin omaisten toiveet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Hautausmaayhdistyksen puheenjohtaja, mahdollisesti yhdessä jonkun muun hallituksen jäsenen kanssa, osoittaa hautapaikan. Tarjolla on yksittäisiä hautoja (250 euroa) tai perhehautoja (500 euroa).  

Hautausmaalle on haudattu baptistien lisäksi helluntailaisia, adventisteja ja uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomia. Carling on epävarma siitä, onko joku evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuulunut vainajakin haudattu tälle hautausmaalle. Muslimien hautaaminen ei ole ajankohtaistunut. 

Hoito tapahtuu talkoilla.

Hautausmaa on hiljaisella paikalla. Koska puita tai pensaita ei ole, vaikutelma on avara. Pohjanmaalla suositaan nurmipintaisia hautausmaita, jolloin ruohonleikkuu on eniten työtä vaativa hoitotoimi. Roskat lajitellaan. 

Huoltorakennuksen sisäpuolella on lista peräti 23 henkilöstä, joille nurmen leikkausvuorot kesällä 2015 oli jaettu. Vuorot alkoivat 18.5.2015 ja päättyvät 27.9.2015. Ymmärsin, että ruohonleikkaajista 12 oli miehiä, 7 naisia ja 4:n sukupuolesta ei saatu selvää etunimen puuttuessa.

Hautausseremonioita järjestetään vain poikkeustapauksessa hautausmaalla. Useimmiten ne järjestetään baptistikappelissa tai helluntailaisten Filadelfia-rukoushuoneella, jota nykyisin kutsutaan Helluntaikirkoksi. 

Rahoitus 

Hautausmaayhdistys ei ole kantanut jäsenmaksuja. Sen asemesta tukipyyntö hautausmaan kulujen (esim. vesi, valaistus) kattamiseksi on suunnattu niille, joiden omaisia on haudattu hautausmaalle. Vastaanotto on ollut hyvä. Lisäksi on saatu spontaaneja rahalahjoituksia hautausmaan hyväksi ja Petolahden Säästöpankkisäätiö on eri tapauksissa tukenut hautausmaan toimintaa. 

Max Söderberg 

Yleensä yksityisten hautausmaiden hallinto ja hoito on kohdentunut melko harvojen henkilöiden harteille ja näiden toimikausi voi joskus olla kymmeniä vuosia. Yli kahdenkymmenen talkoolaisen joukko on nykyisin harvinaisuus. 

Tämän hautausmaan toimintaa auttoi merkittävässä määrin baptistipastori Max Söderberg (k. 2007). Hänen aloitteestaan yhdistys rekisteröitiin, hankittiin lisämaata ja valaistus, perustettiin pysäköintialue ja rakennettiin huoltorakennus. 

Tulevaisuus 

Hautausmaayhdistykseen kuuluu 39 jäsentä. Tavoitteena on kunnioittaa vainajien muistoa pitämällä hautausmaa niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Tämä on onnistunut talkoohengen ansiosta.

Kimmo Sundström