Kauhavan Kansallisseurakunta (10.3.1923-rekisteröity 14.10.1927-1946) kuului kolmantena seurakuntana Kristuksen Pyhä Seurakunta -nimiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kansallisseurakunnasta kirjoitettiin vähän jo aiemmin, ks. Kristuksen Pyhä Seurakunta (18.11.2012). Yhdyskunnan kaksi muuta seurakuntaa olivat Humppilassa ja Karinaisissa. 

Uuden kirkon rakentamispäätös 

Tulipalo tuhosi Kauhavan kirkon joulupäivänä, sunnuntaina 25.12.1921. Helmikuussa 1922 laajennettu kirkkovaltuuston kokous päätti, että uusi kirkko rakennetaan palaneen kirkon paikalle. Joulukuussa 1922 valittiin rakennustoimikunta. Lopulta kirkkoon tuli 950 istuinpaikkaa. Kustanusarvio oli 2,5 miljoonaa markkaa, mutta hinnaksi tuli yli 3 miljoonaa markkaa. Kirkko vihittiin käyttöönsä mikkelinpäivänä 1925 (Pietiläinen 1999, 430). Mikkelinpäivä oli sunnuntai 4.10.1925. 

Tuona aikana (1921-1934) Kauhavan kirkkoherrana oli Antti Kangas (1866 Ylihärmä-1934) ja kirkosta eroamista oli tavallista enemmin (Pietiläinen 1999, 438-439). Vuonna 1920 kirkkoherraksi valituksi tullut Kangas oli pettymys evankelisille (Pietiläinen 1999, 447-448). Heidän ehdokkaansa oli Jakob Bäck. 

Vuonna 1921 perustetusta kappalaisen viran vaalista tuli kamppailu heränneitten ja evankelisten välillä. Kamppailu oli osittain poliittissävyistä. Evankelisten pappi F. J. Kärki hävisi vaalin, josta vapaiden maallikoiden siipi sai katkeruuden aihetta. 

Monet päättivät erota kirkosta heti uskonnonvapauslain tultua voimaan 1.1.1923. Tammikuussa erosi 40 ja maaliskuussa Kansallisseurakunnan yleisen kokouksen (10.3.1923) jälkeen 165 henkeä. Näistä 112 sanoi liittyvänsä Kauhavan Kansallisseurakuntaan, mutta eropaperit lähetettiin siviilirekisteriin, kun Kansallisseurakuntaa ei vielä ollut olemassa (Pietiläinen 1999, 449). 

Kauhavan Kansallisseurakunta perustetaan 

Kirkon palo, riidat ja kirkollisverojen korotus olivat syynä Kauhavan Kansallisseurakunnan syntyyn. Perustamispäätös tehtiin alkuvuodesta 1923 Erkki Kauppilan talossa. Sen jälkeen yleinen kokous 10.3.1923 päätti perustaa Evankelis-luterilaisen Kansallisseurakunnan. Esikuvana sen säännöille oli Amerikan Kansallisseurakunta. 

Kirkko ja valtio koettivat ehkäistä Kansallisseurakunnan virallistamista. Pietiläisen mukaan (Pietiläinen 1999, 449) valtioneuvosto hylkäsi anomuksen lokakuussa mitättömään muotoseikkaan vedoten. Oikea anomuksen hylkäyspäivä on 25.9.1924. 

Sen jälkeen Vaasan Todistajain Seura puuttui asiaan ja jätti saarnaajiensa Lamminen, Porkkala ja Partanen toimesta uuden anomuksen opetusministeriölle vielä samana syksynä 1924 (Pietiläinen 1999, 449). 

Kauhavan kirkkoherra A. Kankaan lausunto 

Kauhavan kirkkoherra A. Kangas antoi 16.7.1923 lausunnon siitä, että evankelis-luterilainen Kansallisseurakunta aiottiin perustaa Kauhavan evankelis-luterilaisen seurakunnan "sisälle" (VN AD (1709/275), AD (464/93) 1923 OPM, SVA). Kankaan mukaan perustaminen ei johtunut tositarpeesta, vaan "sivuseikoista, väärästä kiihotuksesta ja siitä onnettomuudesta, joka on kohdannut Kauhavan seurakuntaa, kun siltä joulupäivänä 1921 tulipalo hävitti kirkon". Kirkkoherran mielestä haluttiin vain perustaa seurakunta, jossa ei tarvitse maksaa mitään. 69 henkeä sanoi siihen liittyvänsä, joista 60 ilmoitti syyksi rahalliset seikat, kuusi jonkun muun syyn ja kolme uskonnolliset syyt. 

Tuomiokapituli jarruttaa uuden seurakunnan perustamista 

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli lausui 26.7.1923, ettei perustettavan seurakunnan yhdyskuntajärjestyksessä mainita mitään yhdyskunnan kokouksista laadittavasta pöytäkirjasta ja sen hyväksymisestä. 

Tuomiokapituli koetti hienovaraisesti jarruttaa uuden seurakunnan perustamista: "Mitä yhdyskunnan perustamisen asialliseen puoleen tulee, pyytää Tuomiokapituli, siinä tapauksessa ettei hakemusta kosketellun puutteellisuuden takia jätetä huomioonottamatta, saada jättää Ministeriön harkittavaksi eikö olisi syytä, siihen nähden mistä edellä mainitussa kirkkoherranviraston lausunnossa on esitetty, antaa hakijoille tilaisuus ilmoittaa haluavatko he edelleen hakemuksessaan pysyä.” 

Aikaa kului. Seuraavana vuonna (6.9.1924) opetusministeriö kehottikin Vaasan läänin maaherraa "vaatimaan hakijoilta, mikäli he edelleen haluavat pysyä anomuksessaan, lausunnon sisällä olevasta Turun Arkkihiippakunnan Tuomiokapitulin kirjelmässä mainitussa suhteessa, minkä jälkeen sanottu lausunto tai todistus sen vaatimisesta Maaherran oman lausunnon ohella on toimitettava …”. 

Opetusministeriön kansliapäällikkö Yrjö Loimaranta on kirjoittanut asiakirjoihin: ”Muodollisista syistä hyljättävä Y.L.” Näin Kauhavan Kansallisseurakuntaa ei tässä vaiheessa rekisteröity uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin. 

Seurakunta rekisteröidään 

Syksyllä 1924 jätetty uusi rekisteröintianomus menestyi. Kauhavan Kansallisseurakunta merkittiin rekisteriin lopulta 14.10.1927. 

Rukoushuoneen osto 

Kansallisseurakunnan hallituksen puheenjohtaja, talollinen Erkki Kauppila, kuoli vuoden 1928 lopulla. 27.1.1929 valittiin vuosikokouksessa Kustaa Hemminki Kansallisseurakunnan puheenjohtajaksi. Samassa kokouksessa hallituksen jäseneksi valittiin maanviljelijä Oskari Harju Kauhavan Ylikylästä. A. K. Harrin piti ilmoittaa asia, mutta hän laiminlöi sen. 

Kustaa Hemminki ja A. K. Harri ostivat rukoushuoneen Kansalliseurakunnalle 1929. Se oli mökkipahanen ja tontti Pulkkilan ja Pelkolan välillä, maantien vieressä. Mökissä oli tupa ja kamari enintään 50 hengelle. 

Kansallisseurakunnan kokouksessa 7.7.1929 rukoushuoneella, jossa puheenjohtajana toimi Hemming ja kirjurina Porkkala, todettiin, että kirjuri ja rekisterinhoitaja A. K. Harri oli mennyt takaisin evankelis-luterilaiseen kirkkoon luopuen tehtävistään. Uudeksi kirjuriksi ja rahastonhoitajaksi valittiin Porkkala. Hänet oli valittu 3.3.1929 pidetyssä kokouksessa Kansallisseurakunnan saarnaajaksi. 

Syksyllä anottiin (AD (1527/313) 1929 OPM, SVA), että Hemminki merkitään seurakunnan puheenjohtajaksi ja Joonas Iivari Porkkala Kauhavan Pelkolan kylästä kirjuriksi. Anomus oli päivätty Humppilassa 3.10.1929 ja saapunut ministeriöön 4.10.1929. Sen lähettivät Kristuksen Pyhän Seurakunnan puheenjohtaja L. V. Partanen ja kirjuri J. Lamminen. 

Leipuri Joonas Iivari Matinpoika Porkkala oli syntynyt 23.12.1882 Jalasjärvellä ja kuoli Lapualla 19.9.1966. 

Päätös annettiin 12.11.1929, uudet Kansallisseurakunnan toimihenkilöt tulivat rekisteröidyiksi. 

Hautausmaa-alueen ostosta vuonna 1929 ja hautausmaasta kerrotaan artikkelissa Kauhavan Lepomaa (3.6.2014).

Jäsenmäärä kasvaa vuoteen 1933 asti 

Kirkosta eroamisien yhteydessä oli evankelisia painotuksia. Eroajat olivat maatalousväestöä, muutamia käsityöläisiä joukossa. Kansallisseurakunnan jäsenrekisteri alkaa vuodesta 1928. Perustavan kokouksen ja virallistamisen välillä oli lähes viisi vuotta. 

Iivari Porkkala kiersi saarnaamassa ja piti hartaustilaisuuksia. Evankelinen julistus oli tärkeää (Pietiläinen 1999, 451). Hän teki itse lauluja ja saarnat olivat hänen omiaan. Hän piti myös rippikoulua. 

Jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ja saavutti 1933 huippunsa, 252 jäsentä. Sen jälkeen jäseniä alkoi palata evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vuonna 1940 jäseniä oli vain 123. Eniten jäseniä oli Kauhavan kylän alueella. Ruotsalassa asui perustajajäsen ja hankkeen tukipylväs Kustaa Hemminki perheineen (Pietiläinen 1999, 449-450), Nahkalassa asui Matti Takala ja Juha Vuorenpää (Pietiläinen 1999, 450). Saarnaaja Iivari Porkkala muutti Jalasjärveltä 1928 Pelkolaan. 

Vuonna 1929 ostetut rukoushuone ja hautausmaa-alue velkaannuttivat Kansallisseurakuntaa. Myöhemmin puolet hautausmaasta myytiin Seinäjoen vapaaseurakunnalle 1934 ja rukoushuone jouduttiin myymään 1940. Sen jälkeen kokoonnuttiin Porkkalan kotona. 

Paluumuutto kirkkoon 

Paluumuutto takaisin Kauhavan evankelis-luterilaiseen seurakuntaan alkoi 1934. Siihen vaikutti kirkollisäyrin hinnan lasku neljästä kolmeen markkaan. Vuodesta 1940 lähtien Kansallisseurakunta ei saanut uusia jäseniä. Iivari Porkkalakin turhautui. 

Kauhavan kirkkoherraksi tuli vuonna 1943 evankelinen pappi, Yrjö E. Jauhiainen. Vuodesta 1944 alkaen järjestettiin nuorisojuhlia, jonne tuli puhujia evankelisten yhdistyksistä. 1945 kirkollisäyri laski puoleentoista markkaan. 

Kauhavan Kansallisseurakunnan toiminta lakkaa 

Kansallisseurakunnan vuosikokouksessa 13.1.1946 seurakunnan puheenjohtaja Kustaa Hemminki otti nimelleen seurakunnan johdon. Rahastonhoitajaksi jäi edelleen Matti Takala. 

Kansallisseurakunnan saarnaaja ja rekisterinpitäjä Iivari Porkkala irtisanoutui tehtävistään. Hän ilmoitti asiasta ja seurakunnan mahdollisesta lakkaamisesta opetusministeriölle (18.3.1946/21.3.1946 AD (364/81) 1946 OPM, SVA). Porkkala kertoi, ettei enää vastaa seurakunnan asioista. Syyksi hän kertoi, että seurakunnan jäsenluku oli vähentynyt eikä näyttänyt toistaiseksi kasvavan. 

Porkkala kysyi siirretäänkö Kauhavan Kansallisseurakunnan arkisto Kauhavan evankelis-luterilaisen seurakunnan arkistoon. Jäsenethän olivat kauhavalaisia ja osa oli siirtynyt takaisin Kauhavan evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Samalla hän jätti ministeriön harkintaan Kansallisseurakunnan hautausmaan aseman toivoen vastausta vuoden 1946 loppuun mennessä. 

Kauhavan kirkkoherran viraston puolesta opetusministeriölle vastasi 24.4.1946 Yrjö E. Jauhiainen. Hän kertoo Kansalliseurakunnan hautausmaan sijaitsevan lähellä Kauhavan evankelis-luterilaisen seurakunnan uutta hautausmaata, mutta olevan "maanlaatunsa puolesta paljon parempi". Toinen puoli hautausmaasta oli jo 1934 myyty Seinäjoen vapaaseurakunnalle, jonka rekisteröimätön haaraosasto toimi Kauhavalla. Jauhiainen arveli, että Kauhavan evankelis-luterilainen seurakunta ehkä ottaa vastaan hautausmaan, jos se sille laillisessa järjestyksessä tarjotaan. Se tulisi saada seurakunnan täyteen omistukseen ja hallintaan. Hän näki tärkeäksi, että hautausmaa saadaan "pysyvään ja varmaan, hautausmaan arvoa vastaavaan hoitoon". Lisäksi Jauhiainen kertoi, ettei ole tietoa onko hautausmaa "asianmukaisesti vihitty hautausmaaksi". 

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli viittasi opetusministeriön lähetteeseen 8.4.1946 no 732 ja vastasi ministeriölle 23.5.1946. Sen mielestä Kauhavan evankelis-luterilainen seurakunta voisi ottaa "huostaansa ja hoitoonsa myös kansallisseurakunnan hautausmaan", mikäli Kauhavan Kansallisseurakunta niin päättää. Tuomiokapitulin kirjeen allekirjoittivat Aleksi Lehtonen ja Martti Rislakki. 

Kansallisseurakunta lopetettiin toukokuussa 1946, jolloin jäljellä oli alle 20 jäsentä. Iivari Porkkalakin meni takaisin kirkkoon. 

Näin loppui seurakunta, jonka synnyttivät maallikkoevankelisuus, tyytymättömyys papinvaaleihin, riidat uuden kirkon rakennuspaikasta sekä uskonnonvapauslain tarjoama mahdollisuus perustaa uusia yhdyskuntia.

Kimmo Sundström