OIKEUSKANSLERI HUTILOI JA HÖYNÄYTTÄÄ. SALASSAPITO (25.1.2014)


Viittaan tällä palstalla olevaan kirjoitukseeni Kaarlo Grönvall. Jumalankieltäjä (25.11.2012). Grönvall oli merkkihenkilö siksi, että hän erosi kirkosta ehkä ensimmäisenä turkinkyläisenä 1926, uskonnonvapauslain voimaan tultua. 

Edeltävät vaiheet 

Tarjosin mainitun kirjoituksen alunperin julkaistavaksi kylähistoriakirjassa, "Turkinkyläkirjassa". Jämsän työväenopiston opintopiirin ohjaaja halusi poistaa kelvollisesta kirjoituksestani osan, sopimattomana kyläkirjaan. Poistamisen todellisena syynä oli kirjoituksen uskontokriittisyys. Kyläkirjaan kelpasi uskonnollista aineistoa. Mainitsen myös Turkinkyläseura ry:n. 

Jatkossa asiaa käsittelivät - minun kannaltani huonolla menestyksellä - työväenopiston rehtori, Jämsän sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen, sivistyslautakunta, kaupunginhallitus sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (AVI). 

Kilpeläinen määräsi 1.3.2012 AVI:in toimittamani kanteluaineiston salassa pidettäväksi pyrkien näin jättämään Kaarlo Grönvallia koskevan uskontokriittisen kirjoitukseni ja koko kanteluaineiston vähemmälle julkisuudelle. 

Salassapitomääräys ulottuu myös myöhemmän oppositiokirjani, "Turkinkylävihko", toisinto-osaan, erityisesti Kaarlo Grönvallia koskevaan lyhentämättömään kirjoitukseen. 

Salassapitomääräys on julkisuuslain vastainen. Salaaminen loukkaa minun uskonnottomuuden- ja sananvapauttani ja tasa-arvoani. En välty vaikutelmalta, että Kilpeläisen salassapitomääräys on minuun kohdistuva uskonnollinen nurjuuden ja vähättelyn purkaus. 

Käsittelen tämän kirjoituksen jatkossa pelkästään salassapitomääräyksen lainmukaisuutta. Kirjoitus perustuu Suomen perustuslakiin ja julkisuuslakiin. 

Salassapitomääräys. Kilpeläinen 

Kilpeläinen ei perustellut salassapitomääräystä mitenkään. Jämsän sivistyslautakunta, kaupunginhallitus ja AVI ovat perustelleet määräystä sillä, että aineistosta paljastuu minun nimeni ja ateistinen vakaumukseni sekä harrastusluontoinen toimintani työväenopiston opintopiirissä. Mainitsevat vielä, että "menettelyllä (salaamisella) ei ole ollut muita tarkoitusperiä kuin pyrkiä soveltamaan lakia siten, että (Toivosen) yksityiselämän perustuslaillinen suoja toteutuisi täysimääräisenä". 

Kilpeläinen on lukenut ja huomioinut vain julkisuuslain 24 § 1 mom. 32 kohdan. Lainkohta sisältää luettelon suojeltavista yksityisistä eduista. 

Omasta puolestani viittaan lisäksi seuraaviin pykäliin, jotka sisältävät yleissäännöt ja poikkeukset yksityisten etujen suojelussa. Kilpeläisen ja muidenkin olisi pitänyt salassapitoasiaa käsitellessään lukea ja huomioida nämäkin pykälät. Ne ovat: julkisuuslaki 1 §; 3 §; 17 §; 24 § 1 mom. alkurivi ja 26 § 1 mom. 2 kohta sekä Suomen perustuslaki 12 §. 

Viimemainittujen pykälien mukaan viranomaisen tulee salaiseksimääräämisasiassakin 

  • noudattaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa, antaa yleisölle mahdollisuus valvoa vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä ja valvoa oikeuksiaan,
  • huomioida, että kaikki asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, 
  • huomioida, että asianomistaja voi antaa tehokkaasti suostumuksen tietojensa julkistamiseen, (silloin kun kenenkään muunkaan etu ei vaarannu julkistamisella), 
  • tiedostaa, että pykäläjärjestyksen, tieteisopin ja talonpoikaisjärjen mukaan asianomistajan, eli minun suostumukseni murtaa ns. ehdottomankin luontoisen salassapidon, 
  • huomioida, että julkisuuslain 24 §:n ensi rivillä viitataan poikkeuksiin,
  • arvioida erityisesti aiheuttaako salaamatta jättäminen jollekin haittaa, kun kirkollinen haitta ei ole tässä tapauksessa julkisena pitämisen este, 
  • huomioida, että tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla, vaan ei sitä alemmilla säädöksillä. 

Lukija voi tapausselostuksen ja selitetyn pykälikön perusteella päätellä oliko Kilpeläisellä lakiin perustuva oikeus määrätä kanteluaineisto salassa pidettäväksi. Ei ollut. Samoilla perusteilla lukija voi myös päätellä ovatko (AVI) ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen (AOK) menetelleet julkisuuslain vastaisesti hyväksyessään salaamisen. 

Minun suostumukseni aineiston pitämiseen julkisena ilmenee siitä, että minä olen antanut Kaarlo Grönvallia koskevan kirjoitukseni työväenopiston opintopiirille julkaistavaksi Turkinkyläkirjassa. Opintopiirin ohjaaja hyväksyi kirjoituksesta osan. 

Jämsän kaupungin hallinnossa ei ole yhtään lakimiestä, ei luottamistoimissakaan. Kuntaliiton lakimiehet tekevät tilaustyötä. AVI:ssa asiaa käsitteli yksi lakimies toisen henkilön ohella ja oikeuskanslerin virastossa kaksi huippulakimiestä. Minä kaipaan tähän jupakkaan mukaan tuomariksi vielä ainakin yhden kunnollisen ja vakaumussitoutumattoman lakimiehen. 

Oman lakimiestaitoni osalta viittaan asianajajataustaani. 

Tässä kohtaa pitää mainita Kilpeläisen ehdottama ja sivistyslautakunnan 26.1.2012 hyväksymä hallintomääräys, joka laajentaa salassapitoa ja joka on käsitelty perustuslain 12 §:n vastaisessa järjestyksessä. Hallintomääräys on ohjannut Kilpeläistä virheelliseen salaamismääräykseen. Hallintomääräys puolestaan perustuu kuntaliiton varsin virheellisiin yleiskirjeisiin 7.3.2008 ja 2.3.2010. 

Väärästä salassapidosta raivostuneena noudatan tässä kirjoituksessa korostetun laajaa julkisuutta. Korostettu julkisuus on protestointikeino ja purkautumiskanava umpikujatilanteessa. Lähetän tämän kirjoituksen ystävilleni, vihamiehilleni, internetpalstalleni, kirjastoihin, pariin vapaamieliseen lehteen, AVI:iin ja OK -virastoon. 

Tätä kirjoitusta "Oikeuskansleri hutiloi ja höynäyttää. Salassapito" ei kukaan ole määrännyt salassa pidettäväksi. 

Kantelu oikeuskanslerille 

Kantelin erityisesti Kilpeläisen ja AVI:n menettelystä salassapitokysymyksessä oikeuskanslerille (OK). Pyysin, että OK ryhtyy toimenpiteisiin koska Kilpeläinen on julkisuuslain vastaisesti määrännyt AVI:in toimittamani uskontokriittisen aineiston salassa pidettäväksi ja koska AVI on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa Kilpeläisen tointa. Perusteluinani viittasin edellä Kilpeläisen kohdalla esittämääni tapausselostukseen ja selitettyyn pykälikköön. Katsoin raskauttavaksi seikaksi sen, että salassapitoasia oli ratkaistu jopa kahdessa viranomaisessa väärin. 

AOK ratkaisi ja hylkäsi 14.8.2013 kanteluni. AOK perustelee ratkaisuaan sillä, että AVI on jo kertaalleen ratkaissut salassapidon ja todennut Kilpeläisen menetelleen virheettömästi, eikä ole aihetta tutkia samaa asiaa uudelleen. Näin kantelu ei anna AOK:n puolesta aihetta mihinkään toimenpiteeseen Kilpeläisen ja AVI:n menettelyn johdosta. 

AOK mainitsee myös kaupungin hallintosäännön 1.1.2013, joka tosin ei koske salassapitoa ollenkaan ja johon minä en ole viitannut. Sen sijaan minä viittasin oheistamaani kaupunginhallintoa koskevaan hallintomääräykseen 26.1.2012, jonka AOK tosin mainitsee, mutta ei huomioi sitä muutoin. 

Olen kerrassaan pettynyt AOK:n ratkaisusta. Se on väärä. AOK ei ole tutkinut uskontokriittistä kanteluani kunnolla. AOK:n olisi pitänyt huomata, että Kilpeläinen ja AVI ovat menetelleet julkisuuslain vastaisesti ja ovat laiminlyöneet velvollisuutensa. AOK:n olisi pitänyt tutkia kanteluni kunnolla ja antaa mahdollinen huomautus tai muu seuraamus. Sananvapautta, uskonnottomuuden vapautta ja tasa-arvoa ei löytynyt vieläkään. AOK hutiloi asian ja höynäytti minut tai ainakin yritti höynäyttää. Mainitsen tässä myös OK -viraston esittelijän, esittelijäneuvos Outi Kostaman. 

Lukija voi siis ottaa kantaa AOK:n, Kilpeläisen ja AVI:n menettelyyn perehtymällä edellä Kilpeläisen kohdalla esittämääni tapausselostukseen ja selitettyyn pykälikköön. Toistan AOK:n ratkaisun tähän kokonaisuudessaan: 

VASTAUS. APULAISOIKEUSKANSLERI. 14.8.2013. 
Dnro OKV/1792/1/2012 

Raimo Toivonen 
Jämsä 

KANTELU 

Arvostelette Oikeuskanslerille 27.12.2012 osoittamassanne kirjoituksessa Jämsän kaupungin sivistyslautakunnan, sivistystoimenjohtajan ja opetusjohtajan sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston lakimiehen ja opetustoimen ylitarkastajan menettelyä. 

Katsotte, että Jämsän sivistystoimenjohtaja ja opetusjohtaja ovat virheellisesti määränneet asiakirjoja salassa pidettäväksi. Toteatte lisäksi, että Jämsän sivistyslautakunta on 26.1.2012 antanut koko kaupungin hallintoa velvoittavan hallintosäännön, joka johtaa virheelliseen, lakisääteistä suppeampaan julkisuuteen. 

Olette kannellut edellä mainitusta salassapitomääräyksestä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon, jonka katsotte käsitelleen kantelunne epätyydyttävästi. 

RATKAISU 

Perustuslain 108 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tulee muun muassa valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. 

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri käsittelee hänelle osoitettuja kirjallisia kanteluja ja viranomaisten ilmoituksia. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta. Pykälän 2 momentin mukaan oikeuskansleri ryhtyy hänelle tehdyn kantelun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi 27.8.2012 ratkaisun kanteluunne kaupungin toiminnasta julkisuusasiassa. Kantelunne koski samaa asiaa, josta kerrotte kantelussanne oikeuskanslerille. Aluehallintovirasto toteaa ratkaisussaan, ettei Jämsän kaupungin menettelyä voida pitää virheellisenä eikä asia ole antanut aihetta aluehallintoviraston toimenpiteisiin. 

En ole havainnut aluehallintoviraston menettelyssä sellaista lainvastaisuutta tai virheellisyyttä, joka johtaisi toimenpiteisiini. Koska aluehallintovirasto on jo käsitellyt kantelussanne tarkoitetun asiakirjojen julkisuutta koskevan asian, sitä ei ole perusteltua käsitellä täällä uudelleen. 

Totean lisäksi, että Jämsän kaupungin nykyinen hallintosääntö on tullut voimaan 1.1.2013. Perehdyttyäni hallintosäännön sisältöön en ole havainnut siinä virheelliseksi katsomianne kohtia. Minulla ei ole ollut käytettävissä aiempaa hallintosääntöä, mutta koska siinä mahdollisesti olleet virheellisyydet on korjattu, minulla ei ole aihetta puuttua asiaan. 

Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa. 


Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen 
Esittelijäneuvos Outi Kostama 

OK:n käsittelymenettely 

AOK:n ratkaisun tyrmäävän kauniit alkukappaleet ovat suoraan OK -laista. Kappaleet uskottelevat lukijalle, että OK -virasto noudattaa valvontatoimessaan perustuslakia, OK -lakia, julkisuuslakia ja kaikkia muitakin lakeja tarkasti ja tutkii kantelut kunnolla. Näin hutiloinnin ja höynäyttämisen ei pitäisi kuulua OK:n toimenkuvaan ollenkaan. 

Vai onko sittenkin olemassa jokin ratkaisussa mainitsematon vähäisyys- tai mielisairausestoinen tai ateistihäirikköestoinen rajoite tai käytäntö tai jopa pykälä vesittämässä OK:n valvontatoimintaa. Voiko siis OK hoitaa kantelun niin, että selvä lain rikkomus jätetään tietoisesti havaitsematta. Tai jos se on havaittu, niin voiko OK painaa sen villaisella ja jättää sen tutkimatta kunnolla ja jättää seuraamuksen harkitsematta ja antamatta. Jos vesittämispykälä olisi OK -laissa tai jossain muussa laissa olemassa, niin se olisi yhtä selvä, täsmällinen ja kansantajuinen kuin seulonta- ja lupapykälät oikeudenkäymiskaaressa. 

Hovioikeudet seulovat valituksista pienemmät ja heppoisemman näköiset pois seulonnassa. Toimella on luonteva kansanomainen nimikekin. 

Korkein oikeus antaa ensin muutoksenhakuluvan jos antaa ja seuloo siinä vähemmän merkittävät ja vähemmän kiinnostavat valitukset pois. Näkyvä virhe valituksen alaisessa tuomiossa ei oikeuta ilman muuta saamaan muutoksenhakulupaa. Valituksista 9 % saa luvan. Tämä ronski käytäntö on rehellistä siten, että käytäntö ilmoitetaan suomalaisille ennakolta selvissä lakipykälissä ja suomalaiset eivät pety kun perusteltu valitus jää tutkimatta. Kukaan ei ole hutiloinut ja ketään ei ole höynäytetty. Sen sijaan OK -laki ei hälytä ennakolta. Kuten sanottu niin laissa ei ole myönnetty OK:lle seulonnan tai luvan tyyppistä tai muunkaan tyyppistä tutkinta- tai valintakynnystä ja mahdollisuutta jättää muuten kelvollinen kantelu tutkimatta kunnolla. 

OK:n tulee siis tutkia kaikki kantelut ainakin sen verran, että löytää ja erottaa niistä kaikki epäilyn aiheen sisältävät kantelut. Ja tulee sitten tutkia epäilyn aiheet täysimittaisesti ja määrätä tapaus kerrallaan sopiva seuraamus, jos epäily virheestä tai laiminlyönnistä osoittautuu oikeaksi. 

Tarkoitan lyhenteellä "OK" kyseistä virkamiestä ja joskus myös koko hänen johtamaansa virastoa henkilökuntineen. 

Tutkintakynnys 

Oikeuskanslerin virastoon tulee kanteluita paljon ja käsittelyajat ovat pitkät. 

"Tutkintakynnys" tuo OK:n suunnalla mieleen kanteluruuhkan ja heikentyneen tutkinnan tason. Tutkitaan tai uskotellaan, että tutkitaan. Jotakin epäilyjä jää lain vastaisesti kynnykselle tutkimatta. 

Hallituksen esityksessä (HE 205/2010) eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain ja oikeuskanslerista annetun lain muuttamiseksi lukee että "Kanteluiden käsittelyn joustavampi sääntely ja vanhentumisajan lyhentäminen vähentäisivät hienoisesti täysimittaisesti tutkittavien kanteluiden osuutta. Jossain määrin suurempi osuus kanteluista voisi näin jäädä kevennetyn tai summaarisen selvityksen varaan." 

Hallituksen esityksessä kantelut siis jaetaan summaarisesti tutkittaviin ja täysimittaisesti tutkittaviin. Hallituksen esityksessä on maininta siihenkin suuntaan, että kantelujen yksittäistapauksellisesta harkinnasta ei luovuttaisi. Tutkintakynnys mainitaan hallituksen esityksessä OK -laiksi. Sitä ei mainita OK -laissa. OK -laki muuttui eduskuntakäsittelyssä verrattuna hallituksen esitykseen. 

Kansanedustaja Jacob Söderman kyselee perusteellisella kokemuksella, että lakiehdotus tarkoittaa muuttaa (nostaa?) kanteluiden tutkintakynnystä ja lisätä lainvalvojien harkintavaltaa kantelujen tutkimisen suhteen. Södermanin mielestä tutkintakynnys on olemassa ja kantelut jaetaan summaarisesti tutkittaviin ja täysimittaisesti tutkittaviin. Söderman tarkoittanee, että perustellun epäilyn sisältävistä kanteluista voidaan osa jättää tutkimatta. 

Söderman kaivaa rehellisesti esiin myös OK:n toiminnan keskeisen periaatteen, sen että kanteluasioiden käsittelyssä tulee selvittää onko virkamies noudattanut säädöksiä vai ei ja miltä asioiden hoito näyttää kansalaisnäkökulman kannalta. 

OK -viraston resurssien kohdentamisesta OK Jonkka lausuu vuosikertomuksen 2012 sivulla 13 asian julki: 

"Se, mikä järjestelmän näkökulmasta on rationaalia toimintojen kehittämistä, saattaa yksilönäkökulmasta merkitä oikeuksiin pääsyn vaikeuttamista tai jopa tosiasiallista estämistä." 

OK:n lausuma tai lipsahdus on avoin ja paljastava ja ansaitsee siksi jopa kiitokset. Lausuma paljastaa rakosen, jolla minun kanteluni on saattanut jäädä tutkimatta kunnolla. 

Hallituksen esitys, Söderman ja Jonkka suhtautuvat kanteluruuhkaan ja tutkintakynnykseen tietoisesti ja surkutellen ja voimattomina. Tutkintakynnys, eli joidenkin tutkittavien kanteluiden jättäminen OK -lain vastaisesti tutkimatta kunnolla, hiipii varkain keittiön kautta laillisuusvalvontaan. Jonkinlaisen luvallisen tutkintakynnyksen suuntaan haikaillaan. OK -tyyppisen tutkintakynnyksen laajakaan lain vastainen käyttäminen ei merkitse, että se on oikeasti olemassa ja käytettävissä. 

Kantelujen vanhentumisaikaa on äskettäin lyhennetty. Se on tutkintakynnystoimi. Muita kanteluruuhkan ennalta ilmoitettuja helpottamiskeinoja vaan ei rupea löytymään. 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole keksiä ruuhkan purkamiskeinoja. 

Minun kanteluni tutkinta 

AOK väittää tutkineensa minun kanteluni koska hän voi todeta Kilpeläisen ja AVI:n menetelleen virheettömästi. Minä puolestani väitän edelleen, että Kilpeläinen, AVI ja AOK eivät ole tutkineet uskontokriittistä kanteluani kunnolla ja ovat tehneet väärät ratkaisut. Kuten jo mainittu muutaman kerran, niin lukija voi päätellä Kilpeläisen kohdalla esittämäni tapausselostuksen ja selitetyn pykälikön perusteella onko väitteeni virheellisestä toiminnasta oikea vai väärä. 

Miksi laittaa minun tapauksessani kauniita kappaleita lakiviittauksineen AOK:n ratkaisun alkuun. Rehellisyyden nimessä ratkaisuun olisi pitänyt laittaa myös maininta tutkinnan summaarisuudesta tai priorisoinnista tai estymisestä pykälineen, jos sellaiset pykälät todella ovat olemassa. 

AOK:n ratkaisu minun asiassani on lyhyt ja mitään sanomaton. Tapausselostus puuttuu. Ei ole kerrottu, että alkuperäiset salaamisperusteet olivat minun nimeni ja ateistisen vakaumukseni paljastuminen sekä toimintani opintopiirissä paljastuminen. Lukija ei voi pelkästään ratkaisun perusteella arvioida onko ratkaisu oikea vai väärä. Arviointia varten pitää lukea tapauskertomus ja pykälikkö vaikkapa tästä kirjoituksesta. 

Julkisuuslaki on tärkeä ja tiukka laki. Julkisuuslaki on viranomaistoiminnassa jokapäiväistä purtavaa. Kaikkien tässä mukana olleiden viranomaisten on pitänyt tuntea julkisuuslaki ennestään hyvin. Minun kanteluni on julkisuuslain soveltamisen kannalta yksinkertainen. 

Väittämäni OK -viraston hutiloinnista ja höynäyttämisestä tukeutuu yhteen ainoaan kehnoksi väittämääni kanteluratkaisuun, minun omaani. Väittämäni tukeutuu myös Hallituksen esitykseen, OK:n kertomukseen, OK -viraston tilastoihin, tavoiteltuun julkisuuskuvaan ja kanteluruuhkaan. Näin suppean aineiston perusteella en voi väittää, että OK ja AOK tekevät paljon muitakin kehnoja ratkaisuja. En ole tutkinut onko vuoden 2012 julkaisemattomissa noin 1900 tapauksessa muita kehnoja kanteluratkaisuja, kuin minun tapaukseni. En toisaalta myöskään pidä luultavana, että minun tapaukseni olisi kehnoudessaan ainut laatuaan. Julkaistut 136 kanteluratkaisua ovat varmaankin kaikki kunnolla tutkittuja ja ratkaisut oikeita. 

AOK on sekoillut sivistyslautakunnan hallintomääräyksen (annettu 26.1.2012) ja kaupunginhallituksen hallintosäännön (annettu 1.1.2013) kesken. 

AOK sekoilee myös ilmoittaessaan kanteluni liitteet palautettavaksi, mutta ei kuitenkaan palauta niitä. 

Tilastoja 

OK -virastoon tuli vuonna 2012 kanteluja 2 179 kappaletta. Näistä on tilastoitu selvittämistoimia edellyttäviksi 1 076 kantelua ja selvitystoimia edellyttämättömiksi 1 103 kantelua. 

Selvitystoimia edellyttävistä kanteluista johti huomautukseen tai johonkin muuhun seuraamukseen 182 kantelua. Virheellistä viranomaismenettelyä ei todettu 894:ssä kantelussa, jotka viimemainitut on kenties tutkittu hyvin tai huonosti tai ei ollenkaan ja hylätty. Yhteensä 1 076 kantelua. Minun kanteluni on tilastossa jollakin tavalla tutkittujen ja hylättyjen joukossa. 

Selvitystoimia edellyttävistä kanteluista johti seuraamukseen 17 %. (18200 : 1076). Korkea hylkäysprosentti juoruaa kanteluiden ja kantelijoiden heikosta tasosta tai juoruaa kehnosta tutkinnasta tai juoruaa näistä kaikista. Korkea hylkäysprosentti tukee väitettäni hutiloinnista ja höynäyttämisestä. 

Selvitystä edellyttämättömät 1 103 kantelua ovat muualle siirrettyjä, OK:n toimialaan kuulumattomia, peruutettuja, ym. Herää epäily, että OK -virasto pyrkii siirroilla, ym. helpottamaan kanteluruuhkaa vippaskonstein. Minun kanteluni on ikään kuin siirretty AVI:lle, vaikka kantelin myös AVI:n menettelystä. 

Epämiellyttävää sanaa "hylätty" ei OK:n tilasto käytä ollenkaan. Kenties tässäkin on kyse OK -viraston suosion ja uskottavuuden tavoittelusta vippaskonstein. 

Kanteluratkaisuja 

OK julkaisi vuonna 2012 136 kanteluratkaisua. Julkaistuissa ratkaisuissa käsitellään paljon vähäosaisten suomalaisten vähäisiä asioita ja ratkaistaan ne kantelijoiden kannalta suorastaan hellyttävällä tavalla. AOK lausuu, että kun poliisipartio menee välillä ansaituille kahveille, niin he eivät tuolloin ole viran toimituksessa, eivätkä saa pysäköidä poliisiautoa liikennesääntöjen vastaisesti kevyen liikenteen väylälle. Ohikulkija oli kannellut OK:lle. 

Ev.lut. seurakunta jakoi julkaisemansa uskonnollisen lehden kaikkiin osoitteisiin ja jakoi sen myös kirkkoon kuulumattomalle kantelijalle. Kantelija oli kirkkoherralle lähettämässään sähköviestissä vaatinut osoitteettoman jakelun lopettamista. Kirkkoherra ei ollut vastannut viestiin. AOK (sijainen) kiinnitti seurakunnan kirkkoneuvoston huomiota perustuslain 21 §:ssä turvattuun hyvään hallintoon kuuluvaan velvollisuuteen vastata asialliseen viestiin. 

Tapauskokoelma on mielenkiintoista ja suorastaan nautinnollista luettavaa. En voi kuitenkaan välttyä ajatuspeikolta, että valikoimalla halutaan nostaa suosiota, ja kiillottaa OK:n julkisivua ja osoittaa, että tutkintakynnystä ei ole, koska vähäisiäkin kanteluita tutkitaan. 

Internetistä löytyy sattumalta julkaisematon, perusteltu kanteluratkaisu koskien ulkoministeri Alexander Stubbin huonoa käytöstä Pohjoismaiden neuvoston kokouksen yhteydessä, "jatkoilla" varmaankin. Stubbin käytös ei liittynyt virkavastuun alaiseen viran hoitoon. OK ei valvo ministereiden ja muidenkaan suomalaisten poliittista ja yksityistä toimintaa. Kantelu jätetty tutkimatta. 

Tietenkin OK:t selvittävät, tutkivat kunnolla sekä ratkaisevat ja julkaisevat myös tosirankkoja kanteluita ja monen muun tyyppisiä asioita ja laittavat niihin paljon resursseja. OK on äskettäin antanut valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle tukkapöllyn salailusta Kreikan velkojen vakuuksia koskevassa asiassa. 

Julkaistujen ratkaisujen joukossa on runsaasti julkisuuslakia koskevia kantelutapauksia. 

Joukossa on vakaumusaiheisia kanteluita, jotka on yleisesti ratkaistu uskonnollisen tahon vahingoksi. Minun julkaisematon kanteluni on ratkaistu uskonnollisen tahon eduksi. En kuitenkaan väitä, että minun tapauksessani uskonnottomuus- / uskonnollisuusasetelma olisi vaikuttanut AOK:n ratkaisuun enempää. 

Kaikki julkaistut kanteluratkaisut ovat tietenkin täysimittaisesti ja kunnolla tutkittuja. Virhe on se, että OK ei julkaise summittain tutkittuja hylättyjä kanteluita eikä siirrettyjä ym. kanteluita. Ne olisivat valaisseet OK -viraston arkea ja todellista kanteluruuhkaa ja tutkintakynnystä. Julkaisukäytäntö kielii OK:n suosion tavoittelusta. 

Hutilointia ja höynäyttämistä 

Vahinko 

Väärästä salaiseksi määräämisestä on aiheutunut minulle vähäinen vahinko siten, että joukko viranomaisia ei saa tai eivät ainakaan saisi levittää salaiseksi määrättyä Turkinkylävihkoa ja muuta uskontokriittistä aineistoa eteenpäin, vaikka haluaisivatkin. Periaatteellinen vahinkoni ja pettymykseni on suuri. 

Salassa pitoa voidaan kutsua viranomaissalassapidoksi. Se koskee vain niitä virka- ja luottamushenkilöitä, jotka ovat toimeensa liittyen saaneet tiedon salassa pidettävästä aineistosta. Salassapitomääräys ei estä minua, ystäviäni, vihamiehiäni ja tässä kappaleessa mainitsemattomia virka- ja luottamushenkilöitä levittämästä salaiseksi määrättyä aineistoa. 

Kopioita Kilpeläisen salaamasta aineistosta on saatavissa myös OK -virastosta ja minulta. Turkinkylävihko toisintoineen ja täydennyksineen on lainattavissa kirjastoista ja kopioitavissa painovapauslain puolesta omaan käyttöön ja minun tässä antamallani luvalla kaikkeen muuhunkin käyttöön. Minun toiveeni on, että aineisto saisi mahdollisimman laajan julkisuuden. Kopioita aineistosta ei saa Jämsän sivistystoimistosta eikä AVI:sta. 

Luen vahingokseni sen, että Kilpeläinen voi kehaista luotetuille ystävilleen, että minä olen hävinnyt häntä vastaan ajamani kantelut. 

Vahinkoa on sekin, että Jämsän kaupungin hallinnossa on edelleen uusittuna voimassa lain vastaisesti julkisuutta rajoittava hallintomääräys. 

Kun Kilpeläisen salassapitomääräys on selvästi julkisuuslain vastainen, niin pelkästään tämän vuoksi toimessaan tietoa saaneita virka- ja luottamushenkilöitä ei uhkaa sakko aineiston levittämisestä vastoin salaamismääräystä. 

Vahinkoani ja raivoani lievittää se, että olen saanut aiheesta aikaiseksi "Turkinkylävihkon". Vihko on kelvannut Jämsän ja Jyväskylän kirjastojen hyllyille kaikkien lainattavaksi, vaikka kirja on Kilpeläisen määräyksellä salassa pidettävää toisintoa. Mainitsen, että Jämsän kirjasto on sivistyslautakunnan ja Kilpeläisen alainen virasto. Kuten sanottu, niin kirjastonhoitajat eivät ole käytännössä sakkovaarassa koska Kilpeläisen salaamispäätös on julkisuuslain vastainen. Maininta sakkouhkista menee huumorin puolelle. 

Hyvä maine 

OK -virastolle on kertynyt hyvä maine suomen kansan syvissä riveissä. OK:lta odotetaan saatavan apu kaikkeen isoon ja pieneen sortamiseen ja mälsään. Hyvä maine lisää toiveita ja kanteluiden määrää ja pahentaa kanteluruuhkaa. Kun apua ei tulekaan, niin suomalainen pettyy ja höynähtyy. 

Toisaalta viranomaisilla oleva tieto OK:n tutkintakynnyksestä ja tieto kanteluruuhkasta ja hutiloinnista houkuttelee viranomaisia hutilointiin lain noudattamisessa. OK:a ei pelätä, niin kuin pitäisi tehdä. Ennaltaehkäisyvaikutus hupenee. 

Internetissä OK:a moititaan vain vähän. 

Muiden tavoitteiden ohella OK pyrkii luomaan kuvan erehtymättömyydestä. Korkein lainvalvontaviranomainen ei voi erehtyä. Hylkäävä väärä ratkaisu aiheuttaa tyytymättömyyttä vähemmän kuin langettava väärä ratkaisu. Kantelun alaiset viranomaiset ovat usein isompikenkäisiä kuin kantelijat. Virkamiehet ovat jo kertaalleen valikoitua väkeä. Heihin luotetaan lähtökohtaisesti. Arvioin, että tämän vuoksi ja erehdyksiä välttääkseen OK varovaisuussyistä mieluummin hylkää kanteluita kuin hyväksyy niitä. 

Esillä oleva OK:n vuosikertomus 2012 sisältää paljon oikeudellista tietoa. Vuosikertomus on hovikelpoista ja sovinnaista luettavaa. Eniten kiinnostaa se, mikä vuosikertomuksesta puuttuu. Jonkan selostettu lipsahdus on hyvä. 

Hutilointi on puolihuolimattomuutta. Joku jyrkempikin, tietoiseen väärin pelaamiseen rinnastuva ilmaisu olisi tullut minun kanteluni tutkinnan kohdalla kysymykseen. 

Höynäyttäminen on lievähköä, salakavalaa pettämistä. Käytetään tai ainakin yritetään käyttää hyväksi toisen auktoriteettiuskoa, sinisilmäisyyttä ja tietämättömyyttä. Höynäyttämisellä on liittymä hyvävelikerholaisuuteen. Höynäyttäminen ei ole rikos. 

Naama 

Olen kokenut asianajotoimessa, että hanke menestyy paremmin tai huonommin sen mukaan miten hanke esitetään ja minkä verran se poikkeaa perinteistä. Siis ns. naama vaikuttaa. Minulla on paha naama. Ns. maailman parantaminen on ankarasti kielletty naamarintamalla. Minä olen tässä prosessissa jättänyt osoittamatta riittävää nöyryyttä kuntatahoa, kirkkotahoa, AVI:a ja OK:a kohtaan ja sen täytyy olla osasyy monivaiheisen prosessini huonoon menestykseen. Minusta on tehty kelvoton ammattiriitelijä. 

Olen maininnut ammatillisen taustani, niin kuin hyvään asianajotapaan kuuluu eläkepäivinäkin. Väitän hallitsevani pykälät paremmin kuin moni muu suomalainen. Tästä huolimatta minua kohdellaan toistuvasti kehnosti. Miten viranomaiset kohtelevat muita, vieläkin vähemmän ammattitaitoisia ja valveutuneita henkilöitä. Tai olenko saanut taustani perusteella viranomaisilta ammatillisen iki-inhon päälleni. Asianajajat tallaavat joskus viranomaisten varpaille. 

Nykylain mukaan Kilpeläisen salaiseksi määräämä kanteluaineisto pysyy salaisena noin vuoteen 2070 saakka, ellei sitä ennen Kilpeläinen, sivistyslautakunta, tai joku kesälomittaja tai myöhempi sivistystoimen johtaja poista salausta. Vitsi tämäkin. 

Viranomaishyvävelikerho 

Väitän edelleen, että Kilpeläinen, AVI ja AOK ovat tulkinneet julkisuuslakia väärin jos ovat ollenkaan paneutuneet koko asiaan. Minä olen tulkinnut sitä oikein. He ajattelevat yhdensuuntaisesti. Valvontatehtävä unohtuu. Hyvävelikerhon tunnusmerkistö rupeaa täyttymään. Uskonnollisuus saattaa olla kerhossa aivan vähän mukana. Liitän AOK Puumalaisen hyvävelikerhoon. Kerhon muut jäsenet ovat Jämsän sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen ja Länsi- ja Sisä-Suomen AVI:n lakimies Päivi Eskola. Kaikki viranomaishyvävelikerhoilu on korruptiota. 

Taivaaseen pääsy 

Olen huumorimielin arvioinut kaikkien Turkinkylävihkon merkkihenkilöiden mahdollisuudet päästä taivaaseen sitten joskus. Minulla itselläni ei ole vähimpiäkään mahdollisuuksia päästä taivaaseen koskaan. Isäni ei päässyt. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen ylittää niukasti taivaan portin tutkintakynnyksen ja pääsee taivaaseen sitten joskus. Hän on ansioitunut siten, että hän on hutiloinnilla myötävaikuttanut niin, että Kaarlo Grönvallia koskeva uskontokriittinen kirjoitukseni ja muukin aineisto on edelleen salassapitomääräyksen alainen. Merkkihenkilöiden taivaaseenpääsylupaukset toteutuvat vain, jos kertomukset jumalasta, kuoleman jälkeisestä olemisesta ja taivaasta ovat totta eikä humpuukia.

Raimo Toivonen
raimo.toivonen(at)kolumbus.fi


Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?