Viittaan
tällä palstalla olevaan kirjoitukseeni Kaarlo
Grönvall. Jumalankieltäjä (25.11.2012). Grönvall oli
merkkihenkilö siksi, että
hän erosi kirkosta ehkä ensimmäisenä turkinkyläisenä 1926,
uskonnonvapauslain voimaan tultua.
Edeltävät vaiheet
Tarjosin mainitun
kirjoituksen alunperin julkaistavaksi
kylähistoriakirjassa, "Turkinkyläkirjassa".
Jämsän työväenopiston
opintopiirin ohjaaja halusi poistaa kelvollisesta kirjoituksestani
osan,
sopimattomana kyläkirjaan. Poistamisen todellisena syynä oli
kirjoituksen uskontokriittisyys. Kyläkirjaan kelpasi uskonnollista
aineistoa. Mainitsen myös Turkinkyläseura ry:n.
Jatkossa asiaa
käsittelivät - minun kannaltani huonolla menestyksellä -
työväenopiston rehtori, Jämsän sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen,
sivistyslautakunta, kaupunginhallitus sekä Länsi- ja Sisä-Suomen
aluehallintovirasto (AVI).
Kilpeläinen määräsi
1.3.2012 AVI:in toimittamani kanteluaineiston
salassa pidettäväksi pyrkien näin jättämään Kaarlo Grönvallia koskevan
uskontokriittisen kirjoitukseni ja koko kanteluaineiston vähemmälle
julkisuudelle.
Salassapitomääräys
ulottuu myös myöhemmän oppositiokirjani,
"Turkinkylävihko",
toisinto-osaan, erityisesti Kaarlo Grönvallia
koskevaan lyhentämättömään kirjoitukseen.
Salassapitomääräys on
julkisuuslain vastainen. Salaaminen loukkaa minun
uskonnottomuuden- ja sananvapauttani ja tasa-arvoani. En välty
vaikutelmalta, että Kilpeläisen salassapitomääräys on minuun kohdistuva
uskonnollinen nurjuuden ja vähättelyn purkaus.
Käsittelen tämän
kirjoituksen jatkossa pelkästään salassapitomääräyksen
lainmukaisuutta. Kirjoitus perustuu Suomen perustuslakiin ja
julkisuuslakiin.
Salassapitomääräys.
Kilpeläinen
Kilpeläinen ei
perustellut salassapitomääräystä mitenkään. Jämsän
sivistyslautakunta, kaupunginhallitus ja AVI ovat perustelleet
määräystä
sillä, että aineistosta paljastuu minun nimeni ja ateistinen
vakaumukseni sekä harrastusluontoinen toimintani työväenopiston
opintopiirissä. Mainitsevat vielä, että "menettelyllä (salaamisella) ei
ole ollut muita tarkoitusperiä kuin pyrkiä soveltamaan lakia siten,
että
(Toivosen) yksityiselämän perustuslaillinen suoja toteutuisi
täysimääräisenä".
Kilpeläinen on lukenut
ja huomioinut vain julkisuuslain 24 § 1
mom. 32
kohdan. Lainkohta sisältää luettelon suojeltavista yksityisistä
eduista.
Omasta puolestani
viittaan lisäksi seuraaviin pykäliin, jotka
sisältävät
yleissäännöt ja poikkeukset yksityisten etujen suojelussa. Kilpeläisen
ja muidenkin olisi pitänyt salassapitoasiaa käsitellessään lukea ja
huomioida nämäkin pykälät. Ne ovat: julkisuuslaki 1 §;
3 §; 17 §;
24 § 1 mom.
alkurivi ja 26 § 1 mom.
2 kohta sekä Suomen perustuslaki
12 §.
Viimemainittujen
pykälien mukaan viranomaisen tulee
salaiseksimääräämisasiassakin
- noudattaa avoimuutta ja hyvää
tiedonhallintatapaa, antaa yleisölle
mahdollisuus valvoa vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa
vapaasti mielipiteensä ja valvoa oikeuksiaan,
- huomioida,
että kaikki asiakirjat ovat lähtökohtaisesti
julkisia,
- huomioida, että asianomistaja voi antaa tehokkaasti
suostumuksen
tietojensa julkistamiseen, (silloin kun kenenkään muunkaan etu ei
vaarannu julkistamisella),
- tiedostaa, että pykäläjärjestyksen, tieteisopin ja
talonpoikaisjärjen
mukaan asianomistajan, eli minun suostumukseni murtaa ns. ehdottomankin
luontoisen salassapidon,
- huomioida, että julkisuuslain 24 §:n ensi rivillä
viitataan
poikkeuksiin,
- arvioida erityisesti aiheuttaako
salaamatta jättäminen jollekin
haittaa, kun kirkollinen haitta ei ole tässä tapauksessa julkisena
pitämisen este,
- huomioida, että tarkempia säännöksiä sananvapauden
käyttämisestä
annetaan lailla, vaan ei sitä alemmilla säädöksillä.
Lukija voi
tapausselostuksen ja selitetyn pykälikön perusteella
päätellä
oliko Kilpeläisellä lakiin perustuva oikeus määrätä kanteluaineisto
salassa pidettäväksi. Ei ollut. Samoilla perusteilla lukija voi myös
päätellä ovatko (AVI) ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen (AOK)
menetelleet julkisuuslain vastaisesti hyväksyessään
salaamisen.
Minun suostumukseni
aineiston pitämiseen julkisena ilmenee siitä, että
minä olen antanut Kaarlo Grönvallia koskevan kirjoitukseni
työväenopiston opintopiirille julkaistavaksi Turkinkyläkirjassa.
Opintopiirin ohjaaja hyväksyi kirjoituksesta osan.
Jämsän kaupungin
hallinnossa ei ole yhtään lakimiestä, ei
luottamistoimissakaan. Kuntaliiton lakimiehet tekevät tilaustyötä.
AVI:ssa asiaa käsitteli yksi lakimies toisen henkilön ohella ja
oikeuskanslerin virastossa kaksi huippulakimiestä. Minä kaipaan tähän
jupakkaan mukaan tuomariksi vielä ainakin yhden kunnollisen ja
vakaumussitoutumattoman lakimiehen.
Oman lakimiestaitoni
osalta viittaan asianajajataustaani.
Tässä kohtaa pitää
mainita Kilpeläisen ehdottama ja sivistyslautakunnan
26.1.2012 hyväksymä hallintomääräys, joka laajentaa salassapitoa ja
joka
on käsitelty perustuslain 12 §:n vastaisessa
järjestyksessä.
Hallintomääräys on ohjannut Kilpeläistä virheelliseen
salaamismääräykseen. Hallintomääräys puolestaan perustuu kuntaliiton
varsin virheellisiin yleiskirjeisiin 7.3.2008 ja 2.3.2010.
Väärästä salassapidosta
raivostuneena noudatan tässä kirjoituksessa
korostetun laajaa julkisuutta. Korostettu julkisuus on
protestointikeino
ja purkautumiskanava umpikujatilanteessa. Lähetän tämän kirjoituksen
ystävilleni, vihamiehilleni, internetpalstalleni, kirjastoihin, pariin
vapaamieliseen lehteen, AVI:iin ja OK -virastoon.
Tätä kirjoitusta
"Oikeuskansleri hutiloi ja höynäyttää. Salassapito" ei
kukaan ole määrännyt salassa pidettäväksi.
Kantelu oikeuskanslerille
Kantelin erityisesti
Kilpeläisen ja AVI:n menettelystä
salassapitokysymyksessä oikeuskanslerille (OK). Pyysin, että OK ryhtyy
toimenpiteisiin koska Kilpeläinen on julkisuuslain vastaisesti
määrännyt
AVI:in toimittamani uskontokriittisen aineiston salassa pidettäväksi ja
koska AVI on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa Kilpeläisen tointa.
Perusteluinani viittasin edellä Kilpeläisen kohdalla esittämääni
tapausselostukseen ja selitettyyn pykälikköön. Katsoin raskauttavaksi
seikaksi sen, että salassapitoasia oli ratkaistu jopa kahdessa
viranomaisessa väärin.
AOK ratkaisi ja hylkäsi
14.8.2013 kanteluni. AOK perustelee ratkaisuaan
sillä, että AVI on jo kertaalleen ratkaissut salassapidon ja todennut
Kilpeläisen menetelleen virheettömästi, eikä ole aihetta tutkia samaa
asiaa uudelleen. Näin kantelu ei anna AOK:n puolesta aihetta mihinkään
toimenpiteeseen Kilpeläisen ja AVI:n menettelyn johdosta.
AOK mainitsee myös
kaupungin hallintosäännön 1.1.2013, joka tosin ei
koske salassapitoa ollenkaan ja johon minä en ole viitannut. Sen sijaan
minä viittasin oheistamaani kaupunginhallintoa koskevaan
hallintomääräykseen 26.1.2012, jonka AOK tosin mainitsee, mutta ei
huomioi sitä muutoin.
Olen kerrassaan
pettynyt AOK:n ratkaisusta. Se on väärä. AOK ei ole
tutkinut uskontokriittistä kanteluani kunnolla. AOK:n olisi pitänyt
huomata, että Kilpeläinen ja AVI ovat menetelleet julkisuuslain
vastaisesti ja ovat laiminlyöneet velvollisuutensa. AOK:n olisi pitänyt
tutkia kanteluni kunnolla ja antaa mahdollinen huomautus tai muu
seuraamus. Sananvapautta, uskonnottomuuden vapautta ja tasa-arvoa ei
löytynyt vieläkään. AOK hutiloi asian ja höynäytti minut tai ainakin
yritti höynäyttää. Mainitsen tässä myös OK -viraston esittelijän,
esittelijäneuvos Outi Kostaman.
Lukija voi siis ottaa
kantaa AOK:n, Kilpeläisen ja AVI:n menettelyyn
perehtymällä edellä Kilpeläisen kohdalla esittämääni tapausselostukseen
ja selitettyyn pykälikköön. Toistan AOK:n ratkaisun tähän
kokonaisuudessaan:
VASTAUS.
APULAISOIKEUSKANSLERI. 14.8.2013.
Dnro OKV/1792/1/2012
Raimo
Toivonen Jämsä
KANTELU
Arvostelette
Oikeuskanslerille 27.12.2012 osoittamassanne
kirjoituksessa
Jämsän kaupungin sivistyslautakunnan, sivistystoimenjohtajan ja
opetusjohtajan sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston
lakimiehen ja opetustoimen ylitarkastajan menettelyä.
Katsotte,
että Jämsän
sivistystoimenjohtaja ja opetusjohtaja ovat
virheellisesti määränneet asiakirjoja salassa pidettäväksi. Toteatte
lisäksi, että Jämsän sivistyslautakunta on 26.1.2012 antanut koko
kaupungin hallintoa velvoittavan hallintosäännön, joka johtaa
virheelliseen, lakisääteistä suppeampaan julkisuuteen.
Olette
kannellut edellä
mainitusta salassapitomääräyksestä Länsi- ja
Sisä-Suomen aluehallintovirastoon, jonka katsotte käsitelleen
kantelunne
epätyydyttävästi.
RATKAISU
Perustuslain
108 §:n 1
momentin mukaan oikeuskanslerin tulee muun
muassa
valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet,
julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan
noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.
Valtioneuvoston
oikeuskanslerista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri
käsittelee hänelle osoitettuja kirjallisia kanteluja ja viranomaisten
ilmoituksia. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta epäillä
oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai
muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen
velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä
katsoo siihen olevan aihetta. Pykälän 2 momentin mukaan oikeuskansleri
ryhtyy hänelle tehdyn kantelun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin
hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus-
ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.
Länsi-
ja Sisä-Suomen
aluehallintovirasto antoi 27.8.2012 ratkaisun
kanteluunne kaupungin toiminnasta julkisuusasiassa. Kantelunne koski
samaa asiaa, josta kerrotte kantelussanne oikeuskanslerille.
Aluehallintovirasto toteaa ratkaisussaan, ettei Jämsän kaupungin
menettelyä voida pitää virheellisenä eikä asia ole antanut aihetta
aluehallintoviraston toimenpiteisiin.
En ole havainnut
aluehallintoviraston menettelyssä sellaista
lainvastaisuutta tai virheellisyyttä, joka johtaisi toimenpiteisiini.
Koska aluehallintovirasto on jo käsitellyt kantelussanne tarkoitetun
asiakirjojen julkisuutta koskevan asian, sitä ei ole perusteltua
käsitellä täällä uudelleen.
Totean lisäksi, että
Jämsän kaupungin nykyinen hallintosääntö on tullut
voimaan 1.1.2013. Perehdyttyäni hallintosäännön sisältöön en ole
havainnut siinä virheelliseksi katsomianne kohtia. Minulla ei ole ollut
käytettävissä aiempaa hallintosääntöä, mutta koska siinä mahdollisesti
olleet virheellisyydet on korjattu, minulla ei ole aihetta puuttua
asiaan.
Kirjoituksenne liitteet
palautetaan ohessa.
Apulaisoikeuskansleri
Mikko Puumalainen
Esittelijäneuvos Outi Kostama
OK:n käsittelymenettely
AOK:n ratkaisun
tyrmäävän kauniit alkukappaleet ovat suoraan
OK -laista. Kappaleet uskottelevat lukijalle, että OK -virasto
noudattaa
valvontatoimessaan perustuslakia, OK -lakia, julkisuuslakia ja kaikkia
muitakin lakeja tarkasti ja tutkii kantelut kunnolla. Näin hutiloinnin
ja höynäyttämisen ei pitäisi kuulua OK:n toimenkuvaan
ollenkaan.
Vai onko sittenkin
olemassa jokin ratkaisussa mainitsematon vähäisyys-
tai mielisairausestoinen tai ateistihäirikköestoinen rajoite tai
käytäntö tai jopa pykälä vesittämässä OK:n valvontatoimintaa. Voiko
siis
OK hoitaa kantelun niin, että selvä lain rikkomus jätetään tietoisesti
havaitsematta. Tai jos se on havaittu, niin voiko OK painaa sen
villaisella ja jättää sen tutkimatta kunnolla ja jättää seuraamuksen
harkitsematta ja antamatta. Jos vesittämispykälä olisi OK -laissa tai
jossain muussa laissa olemassa, niin se olisi yhtä selvä, täsmällinen
ja
kansantajuinen kuin seulonta- ja lupapykälät
oikeudenkäymiskaaressa.
Hovioikeudet seulovat
valituksista pienemmät ja heppoisemman näköiset
pois seulonnassa. Toimella on luonteva kansanomainen
nimikekin.
Korkein oikeus antaa
ensin muutoksenhakuluvan jos antaa ja seuloo siinä
vähemmän merkittävät ja vähemmän kiinnostavat valitukset pois. Näkyvä
virhe valituksen alaisessa tuomiossa ei oikeuta ilman muuta saamaan
muutoksenhakulupaa. Valituksista 9 % saa
luvan. Tämä ronski käytäntö on
rehellistä siten, että käytäntö ilmoitetaan suomalaisille ennakolta
selvissä lakipykälissä ja suomalaiset eivät pety kun perusteltu valitus
jää tutkimatta. Kukaan ei ole hutiloinut ja ketään ei ole höynäytetty.
Sen sijaan OK -laki ei hälytä ennakolta. Kuten sanottu niin laissa ei
ole myönnetty OK:lle seulonnan tai luvan tyyppistä tai muunkaan
tyyppistä tutkinta- tai valintakynnystä ja mahdollisuutta jättää muuten
kelvollinen kantelu tutkimatta kunnolla.
OK:n tulee siis tutkia
kaikki kantelut ainakin sen verran, että löytää
ja erottaa niistä kaikki epäilyn aiheen sisältävät kantelut. Ja tulee
sitten tutkia epäilyn aiheet täysimittaisesti ja määrätä tapaus
kerrallaan sopiva seuraamus, jos epäily virheestä tai laiminlyönnistä
osoittautuu oikeaksi.
Tarkoitan lyhenteellä
"OK" kyseistä virkamiestä ja joskus myös koko
hänen johtamaansa virastoa henkilökuntineen.
Tutkintakynnys
Oikeuskanslerin
virastoon tulee kanteluita paljon ja käsittelyajat ovat
pitkät.
"Tutkintakynnys" tuo
OK:n suunnalla mieleen kanteluruuhkan ja
heikentyneen tutkinnan tason. Tutkitaan tai uskotellaan, että
tutkitaan.
Jotakin epäilyjä jää lain vastaisesti kynnykselle tutkimatta.
Hallituksen esityksessä
(HE 205/2010) eduskunnan oikeusasiamiehestä
annetun lain ja oikeuskanslerista annetun lain muuttamiseksi lukee että
"Kanteluiden käsittelyn joustavampi sääntely ja vanhentumisajan
lyhentäminen vähentäisivät hienoisesti täysimittaisesti tutkittavien
kanteluiden osuutta. Jossain määrin suurempi osuus kanteluista voisi
näin jäädä kevennetyn tai summaarisen selvityksen varaan."
Hallituksen esityksessä
kantelut siis jaetaan summaarisesti
tutkittaviin
ja täysimittaisesti tutkittaviin. Hallituksen esityksessä on maininta
siihenkin suuntaan, että kantelujen yksittäistapauksellisesta
harkinnasta ei luovuttaisi. Tutkintakynnys mainitaan hallituksen
esityksessä OK -laiksi. Sitä ei mainita OK -laissa. OK -laki muuttui
eduskuntakäsittelyssä verrattuna hallituksen esitykseen.
Kansanedustaja Jacob
Söderman kyselee perusteellisella kokemuksella,
että lakiehdotus tarkoittaa muuttaa (nostaa?) kanteluiden
tutkintakynnystä ja lisätä lainvalvojien harkintavaltaa kantelujen
tutkimisen suhteen. Södermanin mielestä tutkintakynnys on olemassa ja
kantelut jaetaan summaarisesti tutkittaviin ja täysimittaisesti
tutkittaviin. Söderman tarkoittanee, että perustellun epäilyn
sisältävistä kanteluista voidaan osa jättää tutkimatta.
Söderman kaivaa
rehellisesti esiin myös OK:n toiminnan keskeisen
periaatteen, sen että kanteluasioiden käsittelyssä tulee selvittää onko
virkamies noudattanut säädöksiä vai ei ja miltä asioiden hoito näyttää
kansalaisnäkökulman kannalta.
OK -viraston resurssien
kohdentamisesta OK Jonkka lausuu
vuosikertomuksen 2012 sivulla 13 asian julki:
"Se,
mikä järjestelmän näkökulmasta on rationaalia toimintojen
kehittämistä, saattaa yksilönäkökulmasta merkitä oikeuksiin pääsyn
vaikeuttamista tai jopa tosiasiallista estämistä."
OK:n lausuma tai
lipsahdus on avoin ja paljastava ja ansaitsee siksi
jopa kiitokset. Lausuma paljastaa rakosen, jolla minun kanteluni on
saattanut jäädä tutkimatta kunnolla.
Hallituksen esitys,
Söderman ja Jonkka suhtautuvat kanteluruuhkaan ja
tutkintakynnykseen tietoisesti ja surkutellen ja voimattomina.
Tutkintakynnys, eli joidenkin tutkittavien kanteluiden jättäminen OK
-lain vastaisesti tutkimatta kunnolla, hiipii varkain keittiön kautta
laillisuusvalvontaan. Jonkinlaisen luvallisen tutkintakynnyksen
suuntaan
haikaillaan. OK -tyyppisen tutkintakynnyksen laajakaan lain vastainen
käyttäminen ei merkitse, että se on oikeasti olemassa ja
käytettävissä.
Kantelujen
vanhentumisaikaa on äskettäin lyhennetty. Se on
tutkintakynnystoimi. Muita kanteluruuhkan ennalta ilmoitettuja
helpottamiskeinoja vaan ei rupea löytymään.
Tämän kirjoituksen
tarkoituksena ei ole keksiä ruuhkan purkamiskeinoja.
Minun kanteluni tutkinta
AOK väittää tutkineensa
minun kanteluni koska hän voi todeta
Kilpeläisen
ja AVI:n menetelleen virheettömästi. Minä puolestani väitän edelleen,
että Kilpeläinen, AVI ja AOK eivät ole tutkineet uskontokriittistä
kanteluani kunnolla ja ovat tehneet väärät ratkaisut. Kuten jo mainittu
muutaman kerran, niin lukija voi päätellä Kilpeläisen kohdalla
esittämäni tapausselostuksen ja selitetyn pykälikön perusteella onko
väitteeni virheellisestä toiminnasta oikea vai väärä.
Miksi laittaa minun
tapauksessani kauniita kappaleita
lakiviittauksineen
AOK:n ratkaisun alkuun. Rehellisyyden nimessä ratkaisuun olisi pitänyt
laittaa myös maininta tutkinnan summaarisuudesta tai priorisoinnista
tai
estymisestä pykälineen, jos sellaiset pykälät todella ovat
olemassa.
AOK:n ratkaisu minun
asiassani on lyhyt ja mitään sanomaton.
Tapausselostus puuttuu. Ei ole kerrottu, että alkuperäiset
salaamisperusteet olivat minun nimeni ja ateistisen vakaumukseni
paljastuminen sekä toimintani opintopiirissä paljastuminen. Lukija ei
voi pelkästään ratkaisun perusteella arvioida onko ratkaisu oikea vai
väärä. Arviointia varten pitää lukea tapauskertomus ja pykälikkö
vaikkapa tästä kirjoituksesta.
Julkisuuslaki on tärkeä
ja tiukka laki. Julkisuuslaki on
viranomaistoiminnassa jokapäiväistä purtavaa. Kaikkien tässä mukana
olleiden viranomaisten on pitänyt tuntea julkisuuslaki ennestään hyvin.
Minun kanteluni on julkisuuslain soveltamisen kannalta
yksinkertainen.
Väittämäni OK -viraston
hutiloinnista ja höynäyttämisestä tukeutuu
yhteen ainoaan kehnoksi väittämääni kanteluratkaisuun, minun omaani.
Väittämäni tukeutuu myös Hallituksen esitykseen, OK:n kertomukseen,
OK -viraston tilastoihin, tavoiteltuun julkisuuskuvaan ja
kanteluruuhkaan.
Näin suppean aineiston perusteella en voi väittää, että OK ja AOK
tekevät paljon muitakin kehnoja ratkaisuja. En ole tutkinut onko vuoden
2012 julkaisemattomissa noin 1900 tapauksessa muita kehnoja
kanteluratkaisuja, kuin minun tapaukseni. En toisaalta myöskään pidä
luultavana, että minun tapaukseni olisi kehnoudessaan ainut laatuaan.
Julkaistut 136 kanteluratkaisua ovat varmaankin kaikki kunnolla
tutkittuja ja ratkaisut oikeita.
AOK on sekoillut
sivistyslautakunnan hallintomääräyksen (annettu
26.1.2012) ja kaupunginhallituksen hallintosäännön (annettu 1.1.2013)
kesken.
AOK sekoilee myös
ilmoittaessaan kanteluni liitteet palautettavaksi,
mutta ei kuitenkaan palauta niitä.
Tilastoja
OK -virastoon tuli
vuonna 2012 kanteluja 2 179 kappaletta.
Näistä on
tilastoitu selvittämistoimia edellyttäviksi 1 076
kantelua ja
selvitystoimia edellyttämättömiksi 1 103
kantelua.
Selvitystoimia
edellyttävistä kanteluista johti huomautukseen tai
johonkin muuhun seuraamukseen 182 kantelua. Virheellistä
viranomaismenettelyä ei todettu 894:ssä kantelussa, jotka viimemainitut
on kenties tutkittu hyvin tai huonosti tai ei ollenkaan ja hylätty.
Yhteensä 1 076 kantelua. Minun kanteluni on
tilastossa jollakin tavalla
tutkittujen ja hylättyjen joukossa.
Selvitystoimia
edellyttävistä kanteluista johti seuraamukseen 17 %.
(18200 : 1076). Korkea hylkäysprosentti juoruaa kanteluiden ja
kantelijoiden heikosta tasosta tai juoruaa kehnosta tutkinnasta tai
juoruaa näistä kaikista. Korkea hylkäysprosentti tukee väitettäni
hutiloinnista ja höynäyttämisestä.
Selvitystä
edellyttämättömät 1 103 kantelua ovat muualle
siirrettyjä,
OK:n toimialaan kuulumattomia, peruutettuja, ym. Herää epäily, että OK
-virasto pyrkii siirroilla, ym. helpottamaan kanteluruuhkaa
vippaskonstein. Minun kanteluni on ikään kuin siirretty AVI:lle, vaikka
kantelin myös AVI:n menettelystä.
Epämiellyttävää sanaa
"hylätty" ei OK:n tilasto käytä ollenkaan.
Kenties
tässäkin on kyse OK -viraston suosion ja uskottavuuden tavoittelusta
vippaskonstein.
Kanteluratkaisuja
OK julkaisi vuonna 2012
136 kanteluratkaisua. Julkaistuissa
ratkaisuissa käsitellään paljon vähäosaisten suomalaisten vähäisiä
asioita ja ratkaistaan ne kantelijoiden kannalta suorastaan
hellyttävällä tavalla. AOK lausuu, että kun poliisipartio menee välillä
ansaituille kahveille, niin he eivät tuolloin ole viran toimituksessa,
eivätkä saa pysäköidä poliisiautoa liikennesääntöjen vastaisesti kevyen
liikenteen väylälle. Ohikulkija oli kannellut OK:lle.
Ev.lut. seurakunta
jakoi julkaisemansa uskonnollisen lehden kaikkiin
osoitteisiin ja jakoi sen myös kirkkoon kuulumattomalle kantelijalle.
Kantelija oli kirkkoherralle lähettämässään sähköviestissä vaatinut
osoitteettoman jakelun lopettamista. Kirkkoherra ei ollut vastannut
viestiin. AOK (sijainen) kiinnitti seurakunnan kirkkoneuvoston huomiota
perustuslain 21 §:ssä turvattuun hyvään
hallintoon kuuluvaan
velvollisuuteen vastata asialliseen viestiin.
Tapauskokoelma on
mielenkiintoista ja suorastaan nautinnollista
luettavaa. En voi kuitenkaan välttyä ajatuspeikolta, että valikoimalla
halutaan nostaa suosiota, ja kiillottaa OK:n julkisivua ja osoittaa,
että tutkintakynnystä ei ole, koska vähäisiäkin kanteluita
tutkitaan.
Internetistä löytyy
sattumalta julkaisematon, perusteltu
kanteluratkaisu
koskien ulkoministeri Alexander Stubbin huonoa käytöstä Pohjoismaiden
neuvoston kokouksen yhteydessä, "jatkoilla" varmaankin. Stubbin käytös
ei liittynyt virkavastuun alaiseen viran hoitoon. OK ei valvo
ministereiden ja muidenkaan suomalaisten poliittista ja yksityistä
toimintaa. Kantelu jätetty tutkimatta.
Tietenkin OK:t
selvittävät, tutkivat kunnolla sekä ratkaisevat ja
julkaisevat myös tosirankkoja kanteluita ja monen muun tyyppisiä
asioita
ja laittavat niihin paljon resursseja. OK on äskettäin antanut
valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle tukkapöllyn salailusta Kreikan
velkojen vakuuksia koskevassa asiassa.
Julkaistujen
ratkaisujen joukossa on runsaasti julkisuuslakia koskevia
kantelutapauksia.
Joukossa on
vakaumusaiheisia kanteluita, jotka on yleisesti ratkaistu
uskonnollisen tahon vahingoksi. Minun julkaisematon kanteluni on
ratkaistu uskonnollisen tahon eduksi. En kuitenkaan väitä, että minun
tapauksessani uskonnottomuus- / uskonnollisuusasetelma olisi
vaikuttanut
AOK:n ratkaisuun enempää.
Kaikki julkaistut
kanteluratkaisut ovat tietenkin täysimittaisesti ja
kunnolla tutkittuja. Virhe on se, että OK ei julkaise summittain
tutkittuja hylättyjä kanteluita eikä siirrettyjä ym. kanteluita. Ne
olisivat valaisseet OK -viraston arkea ja todellista kanteluruuhkaa ja
tutkintakynnystä. Julkaisukäytäntö kielii OK:n suosion
tavoittelusta.
Hutilointia ja höynäyttämistä
Vahinko
Väärästä salaiseksi
määräämisestä on aiheutunut minulle vähäinen
vahinko
siten, että joukko viranomaisia ei saa tai eivät ainakaan saisi
levittää
salaiseksi määrättyä Turkinkylävihkoa ja muuta uskontokriittistä
aineistoa eteenpäin, vaikka haluaisivatkin. Periaatteellinen vahinkoni
ja pettymykseni on suuri.
Salassa pitoa voidaan
kutsua viranomaissalassapidoksi. Se koskee vain
niitä virka- ja luottamushenkilöitä, jotka ovat toimeensa liittyen
saaneet tiedon salassa pidettävästä aineistosta. Salassapitomääräys ei
estä minua, ystäviäni, vihamiehiäni ja tässä kappaleessa
mainitsemattomia virka- ja luottamushenkilöitä levittämästä salaiseksi
määrättyä aineistoa.
Kopioita Kilpeläisen
salaamasta aineistosta on saatavissa myös OK
-virastosta ja minulta. Turkinkylävihko toisintoineen ja
täydennyksineen
on lainattavissa kirjastoista ja kopioitavissa painovapauslain puolesta
omaan käyttöön ja minun tässä antamallani luvalla kaikkeen muuhunkin
käyttöön. Minun toiveeni on, että aineisto saisi mahdollisimman laajan
julkisuuden. Kopioita aineistosta ei saa Jämsän sivistystoimistosta
eikä
AVI:sta.
Luen vahingokseni sen,
että Kilpeläinen voi kehaista luotetuille
ystävilleen, että minä olen hävinnyt häntä vastaan ajamani
kantelut.
Vahinkoa on sekin, että
Jämsän kaupungin hallinnossa on edelleen
uusittuna voimassa lain vastaisesti julkisuutta rajoittava
hallintomääräys.
Kun Kilpeläisen
salassapitomääräys on selvästi julkisuuslain vastainen,
niin pelkästään tämän vuoksi toimessaan tietoa saaneita virka- ja
luottamushenkilöitä ei uhkaa sakko aineiston levittämisestä vastoin
salaamismääräystä.
Vahinkoani ja raivoani
lievittää se, että olen saanut aiheesta
aikaiseksi "Turkinkylävihkon". Vihko on kelvannut Jämsän ja Jyväskylän
kirjastojen hyllyille kaikkien lainattavaksi, vaikka kirja on
Kilpeläisen määräyksellä salassa pidettävää toisintoa. Mainitsen, että
Jämsän kirjasto on sivistyslautakunnan ja Kilpeläisen alainen virasto.
Kuten sanottu, niin kirjastonhoitajat eivät ole käytännössä
sakkovaarassa koska Kilpeläisen salaamispäätös on julkisuuslain
vastainen. Maininta sakkouhkista menee huumorin puolelle.
Hyvä maine
OK -virastolle on
kertynyt hyvä maine suomen kansan syvissä riveissä.
OK:lta odotetaan saatavan apu kaikkeen isoon ja pieneen sortamiseen ja
mälsään. Hyvä maine lisää toiveita ja kanteluiden määrää ja pahentaa
kanteluruuhkaa. Kun apua ei tulekaan, niin suomalainen pettyy ja
höynähtyy.
Toisaalta
viranomaisilla oleva tieto OK:n tutkintakynnyksestä ja tieto
kanteluruuhkasta ja hutiloinnista houkuttelee viranomaisia hutilointiin
lain noudattamisessa. OK:a ei pelätä, niin kuin pitäisi tehdä.
Ennaltaehkäisyvaikutus hupenee.
Internetissä OK:a
moititaan vain vähän.
Muiden tavoitteiden
ohella OK pyrkii luomaan kuvan erehtymättömyydestä.
Korkein lainvalvontaviranomainen ei voi erehtyä. Hylkäävä väärä
ratkaisu
aiheuttaa tyytymättömyyttä vähemmän kuin langettava väärä ratkaisu.
Kantelun alaiset viranomaiset ovat usein isompikenkäisiä kuin
kantelijat. Virkamiehet ovat jo kertaalleen valikoitua väkeä. Heihin
luotetaan lähtökohtaisesti. Arvioin, että tämän vuoksi ja erehdyksiä
välttääkseen OK varovaisuussyistä mieluummin hylkää kanteluita kuin
hyväksyy niitä.
Esillä oleva OK:n
vuosikertomus 2012 sisältää paljon oikeudellista
tietoa. Vuosikertomus on hovikelpoista ja sovinnaista luettavaa. Eniten
kiinnostaa se, mikä vuosikertomuksesta puuttuu. Jonkan selostettu
lipsahdus on hyvä.
Hutilointi on
puolihuolimattomuutta. Joku jyrkempikin, tietoiseen
väärin
pelaamiseen rinnastuva ilmaisu olisi tullut minun kanteluni tutkinnan
kohdalla kysymykseen.
Höynäyttäminen on
lievähköä, salakavalaa pettämistä. Käytetään tai
ainakin yritetään käyttää hyväksi toisen auktoriteettiuskoa,
sinisilmäisyyttä ja tietämättömyyttä. Höynäyttämisellä on liittymä
hyvävelikerholaisuuteen. Höynäyttäminen ei ole rikos.
Naama
Olen kokenut
asianajotoimessa, että hanke menestyy paremmin tai
huonommin sen mukaan miten hanke esitetään ja minkä verran se poikkeaa
perinteistä. Siis ns. naama vaikuttaa. Minulla on paha naama. Ns.
maailman parantaminen on ankarasti kielletty naamarintamalla. Minä olen
tässä prosessissa jättänyt osoittamatta riittävää nöyryyttä kuntatahoa,
kirkkotahoa, AVI:a ja OK:a kohtaan ja sen täytyy olla osasyy
monivaiheisen prosessini huonoon menestykseen. Minusta on tehty
kelvoton
ammattiriitelijä.
Olen maininnut
ammatillisen taustani, niin kuin hyvään asianajotapaan
kuuluu eläkepäivinäkin. Väitän hallitsevani pykälät paremmin kuin moni
muu suomalainen. Tästä huolimatta minua kohdellaan toistuvasti
kehnosti.
Miten viranomaiset kohtelevat muita, vieläkin vähemmän ammattitaitoisia
ja valveutuneita henkilöitä. Tai olenko saanut taustani perusteella
viranomaisilta ammatillisen iki-inhon päälleni. Asianajajat tallaavat
joskus viranomaisten varpaille.
Nykylain mukaan
Kilpeläisen salaiseksi määräämä kanteluaineisto pysyy
salaisena noin vuoteen 2070 saakka, ellei sitä ennen Kilpeläinen,
sivistyslautakunta, tai joku kesälomittaja tai myöhempi sivistystoimen
johtaja poista salausta. Vitsi tämäkin.
Viranomaishyvävelikerho
Väitän edelleen, että
Kilpeläinen, AVI ja AOK ovat tulkinneet
julkisuuslakia väärin jos ovat ollenkaan paneutuneet koko asiaan. Minä
olen tulkinnut sitä oikein. He ajattelevat yhdensuuntaisesti.
Valvontatehtävä unohtuu. Hyvävelikerhon tunnusmerkistö rupeaa
täyttymään. Uskonnollisuus saattaa olla kerhossa aivan vähän mukana.
Liitän AOK Puumalaisen hyvävelikerhoon. Kerhon muut jäsenet ovat Jämsän
sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen ja Länsi- ja Sisä-Suomen AVI:n
lakimies Päivi Eskola. Kaikki viranomaishyvävelikerhoilu on
korruptiota.
Taivaaseen
pääsy
Olen huumorimielin
arvioinut kaikkien Turkinkylävihkon
merkkihenkilöiden
mahdollisuudet päästä taivaaseen sitten joskus. Minulla itselläni ei
ole
vähimpiäkään mahdollisuuksia päästä taivaaseen koskaan. Isäni ei
päässyt. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen ylittää niukasti taivaan
portin tutkintakynnyksen ja pääsee taivaaseen sitten joskus. Hän on
ansioitunut siten, että hän on hutiloinnilla myötävaikuttanut niin,
että
Kaarlo Grönvallia koskeva uskontokriittinen kirjoitukseni ja muukin
aineisto on edelleen salassapitomääräyksen alainen. Merkkihenkilöiden
taivaaseenpääsylupaukset toteutuvat vain, jos kertomukset jumalasta,
kuoleman jälkeisestä olemisesta ja taivaasta ovat totta eikä humpuukia.
Raimo Toivonen raimo.toivonen(at)kolumbus.fi
|