Lähtökohdat

Kalle (Kaarlo, Carl) Joonaanpoika Grönvall syntyi 5.4.1861 Jämsässä Kauhkialan kylässä (Jokioinen, Ylä-Partala) Kotajärven torpassa. Kaarlon isä oli torppari Joonas Yrjönpoika Grönvall ja äiti Wilhelmiina Matintytär Grönvall.

Kaarlo vihittiin avioliittoon Emilia (Emelia) Hännisen kanssa 12.8.1893. Kaarlo erosi evankelisluterilaisesta kirkosta 1.6.1926 ja merkittiin silloiseen siviilirekisteriin. Kaarlo kuoli 5.9.1939.

Käytän tässä epävirallista etunimeä Kaarlo, koska se on hänen hautalaatassaan. Hänen elinaikanaan käytettiin rinnakkain nimiä Kalle ja Kaarlo (Helga Grönroosin kertomus). Vaimostaan käytän epävirallista nimeä Emelia, koska sitä käytettiin paikkakunnalla minunkin muistamana aikana.

Kaarlo oli ammatiltaan seppä ja kivityömies sekä sivutoiminen kalastaja ja pienviljelijä.

Kaarlo oli merkkihenkilö siksi, että hän oli mahdollisesti ensimmäinen turkinkyläinen, joka erosi ev.lut. kirkosta. Eroamisen mahdollistanut uskonnonvapauslaki oli tullut voimaan 1.1.1923. Siihen saakka jäsenyys kirkossa oli ollut pakollinen. Eroaminen köyhässä, sodassa hävityssä ja uskonnollisesti alistetussa ympäristössä oli uroteko.

Kaunisto, Mäntymäki

Kaarlo ja Emelia tulivat Kaunistoon 1897. Kaunisto oli Ala-Tiirin omistuksessa Jämsässä Saaren kylässä. Kaarlo ja Emelia olivat itsellisiä. Itselliset olivat ihmisiä, jotka asuivat toisen omistamassa rakennuksessa ja maksoivat asumisestaan vuokraa työn tai rahan muodossa. Itselliset elivät käsityöammateilla ja saattoivat harjoittaa pienimuotoista maanviljelystäkin. Kaarlon tyttären poika Unto Kiretti ei tiedä minkälaista vuokraa Ala-Tiiriin tehtiin tai maksettiin. Lehmän astuttamisesta piti leikata 15 kuhilasta viljaa.

Kaarlo ja Emelia lunastivat varmaankin torpparilain mukaan Kauniston 13.9.1927. Syntyi Kauniston tila Rno 1:25, pinta-alaltaan noin 11 ha.

Tämän jälkeen on tapahtunut Kaarlon, Emelian ja Kalle Grönvallin (nuoremman) kesken kiinteistöjärjestely, joka johti 17.5.1935 Mäntymäen tilan (myöhemmin) Rno 1:72 syntymiseen. Mäntymäki tuli Kallen (nuoremman) omistukseen. Mäntymäki on edelleen Kallen perikunnan omistuksessa. Mäntymäen pinta-ala on noin 5,5 ha.

Kaarlon poika Urho Kiretti osti Kauniston kantatilan (puolikkaan) Emelialta 25.6.1948 15 000 mk:n kauppahintaa ja syytinkiä vastaan. Kaunisto siirtyi myöhemmin testamenteilla Urholta Unto Kiretille. Unto omistaa Kauniston edelleen. Kauniston Rno 1:47 pinta-ala on noin 5,5 ha.

Kauniston asuinrakennus paloi 1940. Katselin paloa matkan päästä maantieltä. Näin kun joku rikkoi palossa seipäällä rakennuksen ikkunoita. Minulle ei valjennut miksi rikkoi. Unto kertoi, että Sakin pojat (Tyyne Järvelän veljet) rikkoivat ikkunoita jostain syystä. Urho hankki uudeksi asuinrakennukseksi Pirttijärven entisen kaupparakennuksen. Vanhaan aikaan hirsirakennus oli siirrettävä myyntikohde.

Kaarlo rakensi Kaunistoon riihen / saunan. Siinä oli Kaarlon lohkomista kivistä tehty muuri / kiuas, joka soveltui molempiin tarkoituksiin. Minulla ei ole tiedossa toista käyttötarkoitukseltaan tällaista rakennusta. Vesi lämmitettiin kuumilla kivillä. Rakennuksen katteena olivat vastakkain asetetut puupölkkyjen halaspuolikkaat. Välissä oli kookkaita tuohilevyjä sadeveden johtamiseksi alas. Heilasta paloi sauna ja he kävivät Kaunistossa kylpemässä. Riihi / sauna olisi pitänyt säilyttää.

Mäntymäen asuinrakennus valmistui 1932. Kaarlo asui, sairasteli ja hoidettiin Mäntymäessä kuolemaansa saakka. Emelia hoidettiin Kaunistossa. Jaettu syytinkijärjestely oli laatuaan harvinainen. Minulla ei ole tiedossa toista samanlaista järjestelyä. Vaatimattomissa oloissa se oli mielekäs. Järjestely ei merkinnyt syytinkiläisten eroa, koska syytinkiasunnot olivat 200 m:n päässä toisistaan. Järjestelyyn ei liity erimielisyyksiä siitäkään huolimatta, että syytinkiläisillä ilmeisesti oli erilaiset näkemykset uskon asioista. Kiinteistöjärjestely ja syytinkijärjestely liittyvät toisiinsa.

Mäntymäen peräkamarissa oli käsinkivet, jotka minäkin muistan. Varmaankin Kaarlo oli ne tehnyt. Nuoremmalle polvelle pitää kertoa, että käsinkivet ovat pyöreät kiekot, läpimitaltaan esim. 60 cm ja vahvuudeltaan esim. 15 cm. Päällä olevaa kiveä pyöritettiin. Jyvät syötettiin päällimmäisen kiven keskellä olevasta reiästä. Kivien tasaiset pinnat hienonsi jyvät jauhoiksi. Jauhot kerääntyivät alemman kiven ympärille pöydälle.

Yleistietoa

Erityisesti Koskenpäällä ja myös Jämsässä vaikutti jo noihin aikoihin Jämsän Vapaaevankelisluterilainen seurakunta. Lähin vapaakirkkolainen oli maanviljelijä Artturi Manninen. Hieman kauempana vaikutti (autoilija?) Väinö Uusitalo. Vapaakirkkolaiset edustivat hartaampaa ja jyrkempää kristillisyyttä kuin evankelisluterilaiset. He myös paheksuivat ev.lut. kirkon pakkoverotusta ja papillista hierarkiaa. Muutamat heistä erosivat ev.lut. kirkosta ja osa eronneista liittyi mainittuun rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Muutamat vapaakirkkolaiset harjoittivat hartaampaa uskoa ev.lut. kirkon piirissä.

Jämsän ev.lut. seurakunnasta erosi 1926 34 henkilöä, joista osa oli lapsia. Määrä oli tavallista suurempi. Jämsän Vapaaseurakunnassa oli samaan aikaan jäsenenä 7 aikuista ja 12 lasta. Vapaakirkkolaisuuden osalta viittaan A Aiial Uppalan kirjaan "Tunnustukselliset seurakunnat syntyvät" sivut 306 ja 316. Viittaan myös Seppo Kuusiston kirjaan "Jämsän historia I" sivut 353 s. Tietolähteet eivät kerro montako henkilöä mainittuna vuonna liittyi Jämsän ev.lut. seurakuntaan.

Näin on tarpeen tarkistaa oliko Kaarlo vapaakirkkolainen. Unto Kiretin kertoman mukaan Kaarlo oli jumalankieltäjä. Tosin Emelia lauloi Kaarlon ruumiin äärellä virsiä ja Kalle nuorempi luki Kaarlon haudalla koillisnurkalla isämeidän rukouksen. Unto ei tiedä enempiä viitteitä siihen suuntaan, että Kaarlo olisi ollut jumalinen. Kaarlo oli käynyt rippikoulun. Siitä ei voida tehdä päätelmiä Kaarlon uskonnollisuudesta, koska rippikoulusta oli kulunut 50 vuotta aikaa kirkosta eroamiseen ja rippikoulu oli pakollinen jos mies aikoi mennä avioliittoon. Minä voin puolestani kertoa, että olen käynyt rippikoulun enkä ole jumalinen.

Turkinkylän opintopiirissä kerrottiin, että koillisnurkkaan haudattiin myös vähemmistöuskovia. Googlessa tulee hakusanalla "koillisnurkka" osumia vähän. Vanhalestadiolaisessa Rauhan Tervehdys -lehdessä 38/2008 yleisökirjoituksessa aluksikin osoitetaan koillisnurkka -käsite tunnetuksi Yli-Torniossa ja mainitaan paheksuvassa sävyssä, että ev.lut. papit määräsivät vanhaan aikaan haudattaviksi sinne syrjivästi myös ev.lut. kirkkoon kuulumattomat kastetut toisuskoiset.

Vaparitietämyksen mukaan koillisnurkkaan ei haudattu toisuskoisia vainajia.

Katson Unton kertomuksen ja muun aineiston perusteella varsin varmaksi, että Kaarlo oli jumalankieltäjä. Minusta on paljon etäämpänä näkemys, että Kaarlo oli jumalinen.

Kaarlon erotessa ev.lut. kirkosta 1926 oli Jämsässä papit Johannes Hovilainen ja Kaarlo Ristikankare. Kaarlo Grönvall ja toisaalta mainitut papit olivat kahdeksan vuoden takaisen kansalaissodan ajalta aatteelliset veriviholliset. Tämä ja epäusko kristillisiin väittämiin olivat varmaankin Kaarlon keskeiset eroamisperusteet. Kaarlo oli erotessaan 65-vuotias. Ainakaan lapsuuttaan hän ei eronnut.

Kaarlon vakaumusta edustavia henkilöitä kutsuttiin tuohon aikaan jumalankieltäjiksi, myöhemmin uskonnottomiksi ja ateisteiksi. Nimikkeet ovat johdannaisia ja osoittavat jonkin puuttumista, sellaisen, mikä joillain muilla on. Nimikkeet ovat epäonnistuneita. Myöhempiä jumalankieltäjiä kutsutaan myös vapaa-ajattelijoiksi eli vapareiksi. Uskovaisten vastaava tuttavallinen lempinimi on uskis. Vapaa-ajattelija / vapari -nimike viittaa ajatuksen vapauteen sekä ominaisuuteen ja avuun korjata omat näkemykset lisääntyvän tiedon mukaisiksi. Nimike sisältää väitteen, että uskiksilla ei ole näitä avuja.

Nykyisiä perusteita kirkosta eroamiseen ovat epäluottamus kirkon perusväittämien oikeellisuuteen, kirkon harjoittama rahan ja vallan keruu, ulkoinen prameilu sekä psykologisten vaikuttamiskeinojen käyttö. Kirkolliseen yleistarpeelliseen hautaustoimeen liittyy samoja moitittavia piirteitä. Kirkkoon liittymisperusteita ovat maahanmuutto, rippikouluun meno, ympäristön paine ja ev.lut. uskoon tulo.

Ennätysvuonna 2010 erosi Suomen ev.lut. kirkosta 83 097 henkilöä ja liittyi 13 284. Eroamisenemmyys 69 813. Eroamista edistää Tampereen vapaa-ajattelijayhdistyksen ylläpitämä www.eroakirkosta.fi-palvelu. Liittymistä edistää Tampereen ev.lut. seurakunnan ylläpitämä Kuulu kirkkoon -palvelu.

Itse erosin ev.lut. kirkosta Kaarlon aikaisen lainsäädännön voimassa ollessa 1962. Eroamiseeni ei liity mitään dramatiikkaa tai sankaruutta.

Kirkosta eroamisen juridiikkaa

Vuoden 1869 kirkkolain ja 1922 uskonnonvapauslain mukaan kirkosta erottiin henkilökohtaisesti kirkkoherranvirastossa. Papin tuli saattaa eroava puhuttelemalla käsittämään asian vakavuus. "Jos hän kuitenkin tahtoo erota, älköön pappi häntä eroamasta estäkö." (KirkkoL 1869 6 §) Hovikelpoisen näköisen sanamuodon mukaan papilla oli velvollisuus taivutella eroava pysymään kirkon jäsenenä.

Papin puhuttelu oli kansan keskuudessa huonossa maineessa. Vanhan ajan ankarat papit saattoivat käyttää lievempää tai törkeämpää vaikuttamista ja helvetillä pelottelua saadakseen eroavan luopumaan eroaikeestaan. Pykälä asetti velvoitteita vain papille, ei eroavalle. Eroava saattoi kieltäytyä puhuttelusta. Kaikki eroavat eivät olleet tietoisia kieltäytymisoikeudestaan. Puhuttelu menetti merkityksensä 1970 kun eroaminen mahdollistui myös silloisessa henkikirjoittajan toimistossa, jossa ketään ei yritetäkään puhutella.

Ero tuli voimaan vasta kuukauden kuluttua henkilökohtaisesta eroamiskäynnistä. Eroavalla oli tämä katumuskuukausi aikaa miettiä eron vakavuutta ja peruuttaa eroamisaikomuksensa. Katumuskuukausi on vaparipiireissä haukkumanimikkeen luontoinen siksi, että eroavat eivät tuskin koskaan peruuttaneet eroamistaan. Tosin tutkimuksia tai tilastointia tästä ei varmaankaan ole. Katumuskuukausi piti huomioida kun erottiin kirkollisveron vuoksi. Kaarlo vältti vuoden 1927 kirkollisveron kun hän erosi ennen 1.12.1926. Katumuskuukausi oli voimassa 31.7.2003 saakka.

Eroava merkittiin erityiseen eroavien luetteloon, johon eroavan tuli kirjoittaa nimensä. Kun ero oli lopullinen ilmoitti pappi erosta henkikirjoittajalle eronneen merkitsemiseksi silloiseen siviilirekisteriin.

Kirkosta eroaminen on aina ollut maksuton.

Kirkosta eroamisen ja liittymisen juridiikasta on lisää tietoa kirjassani "Uskonnonvapauslaki, Hautaustoimilaki, Perusopetuslaki 13 §" s. 24-51.

Kaarlon elämänvaiheet ja kuolema

Unto oli 4 -vuotias kun Kaarlo kuoli. Unto kertoi äitinsä ja enonsa kautta välittyneitä tietoja Kaarlosta. Kuten jo kerrottu, niin Kaarlo oli jumalankieltäjä. Kaarlo oli puhelias ja vitsikäs. Kaarlo oli vappumarssilla kantamassa punaista lippua. Kansalaissodan aikoihin Kaarlo oli tehnyt riiheen halkopinoihin lyhennetyistä haloista piilolokeron. Nestori Tiiri varoitti, milloin valkoisia on liikkeellä, jolloin Kaarlo piiloutui halkopinoon. Kaarlo ei osallistunut kansalaissotaan. Punaisia vainottiin kansalaissodan aikoihin Jämsässä. Jämsän pappilan luona ja tapulin luona ammuttiin punaisia.

Edelleen Unto kertoi, että Kaarlon ruumis oli laudalla Mäntymäen liiterissä. Unto ja muutkin kävivät ruumista katsomassa. Heilasta lainattiin hevonen ja lossikärryt, jolla musta ostettu arkku vietiin Miekkainpitäjän hautausmaalle. Paikkakuntalaiset saattajat kävelivät mukana parinkymmenen kilometrin matkan Miekkainpetäjään. Takaisin tultiin kärryillä. Kalle nuorempi ja Urho kulkivat polkupyörillä. Unto ei ollut hautausreissulla mukana. Temppulalaiset Partalasta olivat haudalla. Saattajia oli vähän. Kirkkoherra Kaarlo Ristikankareen määräyksestä Kaarlo Grönvall haudattiin hautausmaan peränurkkaan muista kauas erilleen, ns. Koillisnurkkaan. Kaarloa ennen oli Koillisnurkkaan jo haudattu vainajia.

Miekkainpetäjän Koillisnurkka on nykyisessä hautausmaakorttelissa n:o 8 roskislaatikon ja vesipostin kohdalla. Koillisnurkka on vapaa-ajattelijoiden käyttämä itseironinen haukkumanimike erillisestä ja syrjäisestä hautausmaan osasta, johon ev.lut. papit hautasivat 1950 -luvulle saakka erityisesti kirkkoon kuulumattomat vainajat. Vaparitietämyksen mukaan sinne haudattiin myös kastamattomat lapset, varkaat ja huorat. Vuoden 1869 kirkkolain 101 - 105 kirkkokuripykälät tukevat käsitystä, että mainitut vainajaryhmät voitiin haudata muista erilleen. Koillisnurkka löytyy vieläkin muutamilta hautausmailta pitkin Suomea sijainnin, enimmäkseen ristittömien hautakivien, kuolinaikojen ja kansalaissodan punaisten muistomerkkien perusteella.

Ristikankaretta pyydettiin tulemaan siunaamaan Kaarlo. Hän ei tullut. Näin Ristikankare ei tullut pyynnöstäkään tekemään sitä, minkä tekemisestä pappeja nykyisin moititaan rankasti. Vuoden 1869 kirkkolaissa ei ole säännöksiä kirkkoon kuulumattoman henkilön siunaamisesta. Kirkkolain kurinpitopykäliä soveltaen papilla varmaankin oli käytännössä kieltäytymisoikeus.

Kalle Grönvall (nuorempi) luki haudalla isämeidän rukouksen. Tässä sattui kulttuuririke kun huomioidaan Kaarlon uskonnoton vakaumus. Omaiset järjestävät vielä nykyisinkin uskonnottomalle vainajalle usein uskonnollisen hautauksen. Vaparit moittivat tätä käytäntöä.

Myöhemmin joku lapsista hankki haudalle marmorisen muistolaatan, jossa on ristikuvio. Tuohon aikaan ja jopa vieläkin ristiä markkinoidaan kuoleman merkkinä eikä pelkästään kristillisenä tunnuksena. Laatta on haudalla vieläkin. Unto teki laatan tueksi rautaisen nojakehikon.

Kanadan tätini Helga Grönroos, omaa sukua Toivonen (1910 - 2007) kertoo kirjassani "Papit kansalaissodassa" sivulla 120 Kaarlosta seuraavaa: "Kaarlo Grönvall, Kauniston Kalle, seppä, oli kookas ja tavallinen torppari. Vanha ukko. Helga ei muista Seppä-Kallen pakanoinneista mitään. Kakaroille ei puhuttu sellaisista." Helgan tiedot kohdistuvat aikaan 1927 saakka.

Minä olin kolmevuotias ja asuimme lähinaapurissa Lehjulassa kun Kaarlo kuoli. Minulla ei ole muistikuvaa hänestä.

Emelia

Muistan kun Emelia jäähdytti ja joi Mäntymäessä pöydässä järven puolella kahvia tassilta pitäen tassia taitavasti sormiensa päissä. Kahvi jäähtyi nopeasti kun oli laaja kosketuspinta ilmaan ja kun juomatavassa kahviin sekoittui viilentävää ilmaa. Jälkimmäisen jäähtymistekniikan olen ymmärtänyt vasta vuosikymmeniä Emelian kuoleman jälkeen. Juomistapa aiheutti voimakkaan ryystävän tai huruuttavan äänen. Jos sokeria oli tarjolla, niin Emelian huulessa varmaankin oli kulisokeripala, joka suli tehokkaasti kahvivirrassa. Juomatapa oli tuohon aikaan yleinen vanhempien naisten keskuudessa eikä herättänyt äänellään tai muutoinkaan huomiota.

Kerran käydessäni Kaunistossa Emelia nukkui peitotta oven pielessä vasemmalla kasvot keskilattialle päin. Hänellä oli ohut harmaa tukka ja hän oli nuutuneen näköinen. Muita muistikuvia Emeliasta minulla ei ole, kun muutimme varhain naapurista pois.

Äitini kertoman mukaan Kaarlon ja Emelian tytär Anna Kiretti tuki äitiäni henkisesti minun synnytyksessä Lehjulan päätyhuoneessa. Äiti ei antanut Annan koskea minuun. Kätilö tuli sitten aikanaan kun ehti polkupyörällä Turkinkylän perukoille ja katkaisi napanuoran. Isälleni saattoi sattua juuri noihin aikoihin tärkeä kalanpyydyksille meno. Muistan vuosia myöhemmin kun äitini vei Annalle kunnalliskotiin puolikkaan pullollisen kermaa, kun Anna oli viimeisillään sairaana, ja kun Annan ruuansulatus ei toiminut enää kunnolla tai kun kunnalliskodissa oli huonot sapuskat.

Kaarlolla ja Emelialla oli kuusi lasta. Heidän paikalliset lapsenlapsensa, Unto ja muut olivat minun koulutovereita alakoulussa.

Emelia ei osannut kirjoittaa. Kaarlo mahdollisesti osasi kirjoittaa.

Emelia on haudattu myöhemmin Miekkainpetäjän hautausmaalle muualle eikä samaan hautaan Kaarlon kanssa. Papit siis valvoivat myös, että koillisnurkkaan haudattiin vain jumalankieltäjät ym. eikä kirkollisesti kunniallisia henkilöitä. Aviopuolisot erotettiin. Samoin erään toisen Koillisnurkkaan haudatun jumalankieltäjämiehen vapaakirkkoon kuulunut vaimo on haudattu muualle.

Kaarlon haudan tulevaisuus

Seurakunta liputtaa, ottaa haltuunsa, kaivaa luut ylös ja käyttää uushautaukseen yli 25 vuotta vanhat, hautaoikeuden menettäneet haudat. Kaarlon hauta oli liputuksessa. Kaarlon nykyomaiset maksoivat jatkohautaoikeusmaksun 25 vuotta x 1,6 euroa / v = 40 E. Kaarlon hauta on tämän puolesta jäämässä koskemattomaksi 25 vuodeksi eteenpäin. Maksu on suunnitellusti halpa ja on kirjaamismaksun luontoinen. Halpa maksu johtaa huomaamatta sitä seuraavaan haudanhoitovelvoitteeseen ja jopa hintavaan haudan kesäkukkahoitomaksuun.

Seurakunta liputtaa, ottaa haltuunsa, kaivaa luut ylös ja käyttää uushautaukseen haudat, jotka ovat seurakunnan mielestä hoitamattomia. Kaarlon juuri maksettu hauta on nyt vuotta myöhemmin tällä toisella perusteella (uudelleen) liputuksessa.

Seurakunta leikkaa jatkuvasti nurmikon yhteisalueilta, haudoilta ja Kaarlonkin haudalta muutoin paitsi jättää Kaarlonkin haudalle puolen neliömetrin kokoisen typpään villiheinää leikkaamatta. Typpäitä on monilla muillakin haudoilla. Seurakunta näyttää tulkitsevan, että hauta ei ole hoidettu jos siinä ei ole kesäkukkaa (tai monivuotista kukkaa) ja jos siinä on seurakunnan itsensä jättämä typäs villiheinää.

Kaarlon hauta on tai oli epäsiisti ja hoitamaton lähinnä siksi, kun siinä on seurakunnan jättämä heinätypäs eikä siksi, kun siitä puuttuu kukka. Yleisvastuu hautausmaan hoitamisesta on seurakunnalla. Velvollisuus puolen neliön heinätyppään leikkaamisesta Kaarlon haudalta on molemmilla, seurakunnalla ja omaisilla. Merkitystä on silläkin kummalta typpään leikkaaminen onnistuu kätevämmin.

Seurakunta määrää kunnostamaan haudan 6.5.2010 mennessä, siis haltuun oton uhalla. Miten omatoiminen kunnostaminen osoitetaan loppuvaiheessa kun toukokuun alussa ruoho ei ole vielä kasvanut leikattavaksi ja yöpakkanen tappaa kesäkukat? Seurakunta tuo omat kesäkukkansa 10.6. jälkeen. Aikajärjestely painostaa ja houkuttelee asiakkaita ottamaan hintavan kesäkukkahoidon seurakunnalta.

Seurakunta suosittelee lipussa omaa kesäkukkahoitoansa mainitsematta hoidon hintaa. Hoito maksaa 52 euroa kesä. Hinta on korkea. Kaarlon haudan kohtalo uhkaa olla sen varassa hankkivatko omaiset haudalle tavalla tai toisella kukan, jolloin seurakuntakin varmaankin leikkaa villiheinätyppään pois.

Seurakunta ei ole liputtanut Kaarlon hautaa samalla kertaa sekä hautaoikeuden vanhentumisen vuoksi että haudan hoitamattomuuden vuoksi. Omaiset olisivat voineet siinä tilanteessa luopua haudasta ja säästää 40 E. Kirkkohallituksen hautaustoimen malliohjesäännön soveltamisohjeiden 6 pykälän mukaan hautaoikeusmaksua ei makseta takaisin, kun hautaoikeus menetetään haudan huonon hoidon vuoksi. Malliohjesäännön 11 §:n mukaan aikaisemmin haudattujen vainajien luut peitetään seuraavien hautaustoimitusten ajaksi. Luiden ylöskaivaminen ei ole rangaistavaa hautarauhan rikkomista.

Seurakunta haluaa pitää hautausmaan prameilevana pyrkien siten osoittamaan mahtiaan ja väittämiensä uskottavuutta. Hautaustoimilain mukaan riittää jos hautausmaa hoidetaan sen arvoa ja vainajien muistoa kunnioittavalla tavalla. Uskonnottomassa kulttuurissa hyväksytään prameilematon hautaympäristö.

Seurakunnat eivät maksa kesäkukkahoidosta arvonlisäveroa.

Tässä ilmaistaan miltä seurakunnallinen hautaustoimen hoito tuntuu kriittisistä asiakkaista. Seurakunnille halutaan antaa rahaa mahdollisimman vähän. Pitemmän tähtäimen vaatimus on, että hautaustoimi siirretään seurakunnilta kunnille.

Hautaustoimesta on lisää tietoa kirjassani "Uskonnonvapauslaki, Hautaustoimilaki, Perusopetuslaki 13 §" s. 52 - 85.

Minä voinen lopuksi pitää kuvitellun uskonnottoman muistopuheen Kaarlolle näin jälkikäteen hänen vakaumustaan seuraten. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Muistopuhe

Arvoisat omaiset ja arvoisat turkinkyläiset.

Olen uskonnoton juhlapuhuja. Nimeni on Raimo Toivonen. Vaikutan Jämsässä.

Olemme kokoontuneet tänne Jämsän Miekkainpetäjän hautausmaan Koillisnurkalle Kaarlon haudalle muistamaan häntä. Koillisnurkka on hautausmaan osa, johon papit hautasivat 1950-luvulle saakka syrjään ja muista erilleen erityisesti kirkkoon kuulumattomat vainajat.

Kaarlo (Kalle) Joonaanpoika Grönvall syntyi 5.4.1861 Koskenpäällä (Jämsässä. Korjaus 30.8.2012 RT) ja kuoli 5.9.1939 Jämsässä. Kaarloa muistavat nykyisin erityisesti lapsen lapset ja muut omaiset alemmissa polvissa. Kaarlon syntymästä tulee ensi vuonna (2011) kuluneeksi 150 vuotta. Kaarlo oli jumalankieltäjä, niin kuin hänen aikanaan uskonnottoman vakaumuksen omanneita henkilöitä kutsuttiin.

Kaarlo oli ammatiltaan seppä ja kivityömies sekä sivutoiminen kalastaja ja pienviljelijä.

Olemme siis Miekkainpetäjän hautausmaan Koillisnurkalla. On luultavaa, että Kaarlonkin hauta-alue on aikoinaan siunattu uskonnollisesti. Siunaus on merkityksetön. Siunaus on vastoin Kaarlon vakaumusta. Uskonnonvapautta soveltaen ja uskonnotonta kulttuuria puolustaen poistamme näillä sanoin Kaarlon haudalta uskonnollisen siunauksen.

Jämsän seurakunnalla on pitkälle edistynyt hanke hävittää tämä Koillisnurkka erillisenä ja erottuvana historiallisena alueena. Paheksumme seurakunnan hanketta.

Pyrin seuraavaksi esittämään elämästä ja kuolemasta realistisen ja katteellisen kuvauksen.

Kuolema on tunnettu tapahtuma. Kuolema on osa elämää, se on elämän päätepiste. Ei sen kummempaa. Kuolemaan ei liity mitään uskonnollista mystiikkaa. Elämän alkukohta on syntymä. Eikä siihenkään liity mitään mystiikkaa. Luonnonjärjestyksen mukaan me kaikki kuolemme. Kuoleminen on luonnollinen tapahtuma ja välttämättömyys. Kuolemassa me teemme tilaa uudelle elämälle ja uudistumiselle. Kuoleman jälkeisestä ajasta ei ole yksilön kannalta mitään sanottavaa koska sellaista aikaa ei ole olemassa.

Yksilön kohdalla kuolema merkitsee välttämätöntä luopumista paljosta ja kaikesta, ja se merkitsee luopumista juuri sillä hetkellä. Luopuminen on taito, joka pitää osata ja hallita. Kuolema on helpotus, vapautus ja täyttymys. Kuolemaa ei pidä tulkita luonnonjärjestyksen määräämäksi pakoksi ja armottomuudeksi. Kuoleman kanssa pitää tulla tutuksi. Kuolema on pidettävä hallinnassa. Tunteita ja järkeä, molempia, pitää käyttää kuoleman ollessa esillä.

Jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö ja persoonallisuus. Jokainen ihminen voi yleensä itse vaikuttaa ratkaisevasti elämänsä sisältöön. Tavoitteena on hyvä elämä ja hyvä kuolema.

Jokaisen tulee toimia niin, että muutkin voivat elää hyvän elämän ja saavuttaa hyvän kuoleman. Tavoitteet ja hyvät teot pitää toteuttaa nyt ja tässä ainoassa ja arvokkaassa elämässä. Yleensäkin elämä pitää elää eikä jättää elämättä. Kaarlo eli antoisan, raskaan ja täyden elämän. Muistamme Kaarloa.

Käydään tämän viivästyneen muistohetken yhteydessä myös Emelian haudalla.

Kirjoituksen lyhentäminen. Kantelu n:o 1

Kaarlo Grönvallia koskevan kirjoituksen piti oikeastaan päättyä tähän, vaan ei.

Jämsän työväenopiston Turkinkylän kyläpiirissä on hankkeilla paikallishistoriallinen kyläkirja, työnimeltä tässä "Turkinkyläkirja". Minä kirjoitin ja tarjosin siihen edellä olevaa Kaarlo Grönvallia koskevaa kirjoitusta. Työväenopiston rehtori Pertti Gyllden ja opintopiirin ohjaaja Saara Tennilä eivät hyväksyneet kirjoituksen lukuja Kirkosta eroamisen juridiikka, Haudan tulevaisuus ja Muistopuhe. Nämä luvut olivat kirjoituksen uskontokriittisimmät. Kirjoituksen lyhentäminen loukkasi minun sananvapauttani, vakaumukseni vapautta ja tasa-arvoani. Minä otin koko kirjoituksen takaisin. Kantelin Gylldenin toimista tai toimimattomuudesta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon (AVI).

Jämsän sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen määräsi koko kanteluaineiston pidettäväksi salassa.

Viime kirjassani "Turkinkylävihko" on kirjoitukseni Grönvallista lyhentämättömänä. Vihkossa on myös laaja selvitys kaikkine pykälikköineen kirjoituksen lyhentämisestä, kanteluista AVI:iin ja aineiston salaamisesta. Esitän seuraavassa lyhennelmän selvityksestä.

Gyllden ja Tennilä kehittivät keinotekoisen konstruktion, että kirjahanke jakautuu julkisoikeudelliseen kirjoitusaineiston keruuseen ja toisaalta yksityisoikeudelliseen aineiston käsittelyyn ja kustantamiseen. Konstruktion mukaan minun kirjoitukseni vastaanotto ja osittainen hylkääminen ei ole julkisoikeudellista aineiston keruuta, vaan yksityisoikeudellista aineiston käsittelyä. Tämän mukaan minulla ei ole tässä sananvapautta eikä muitakaan julkisoikeuksia ja kirjoitukseni on lyhennettävissä rajoituksetta. Gyllden katsoi. ettei hänen valvontavelvollisuutensa ulotu yksityisoikeudelliseen toimintaan ja hän ei tee asiassa mitään.

Lausui Gyllden tosin niinkin, että Grönvallin eroamisaikainen juridiikka, Kaarlon haudan tulevaisuus ja muistopuheen filosofia eivät kuulu kyläkirjaan. Joku lausui niinkin, että kirjoitukseni sopisi paremmin julkaistavaksi Vapaa Ajattelijassa.

Työväenopisto oli maksanut opintopiirin vetäjän palkkion usean talven ajalta. Katsoin puolestani, että koko Turkinkyläkirjahanke oli näin merkkautunut julkisoikeudelliseksi hankkeeksi valmistumiseen saakka ja rehtorin tulee vähimmillään tutkia ainakin kaikki tietoonsa tulleet lain rikkomukset. Yhteisten varojen käyttö edellyttää laaja-aikaista valvontaa. Ja näin huolimatta siitä, että kirjan kustantaa ulkopuolinen taho.

Kirjoitukseni osittainen hylkääminen tapahtui opintopiirissä 2.8.2010 Tennilän saadessa siltäkin illalta työväenopistolta palkan. Piiri jatkui sen jälkeenkin toista kuukautta. Siinäkin tapauksessa, että toiminnan oikeudellinen ajallinen jako on mahdollinen, niin kirjoitukseni lyhentäminen ja takaisin ottaminen sijoittuu julkisoikeudelliseen keruuaikaan.

Työväenopiston määräysten mukaan ohjaaja saa tehdä työaikana vain sovittua palkattua (julkisoikeudellista) työtä.

Kirjoitukseni todellinen lyhentämis- ja salaamisperuste työväenopiston opintopiirissä on kirjoituksen uskontokriittisyys. Mainitsen, että Turkinkyläkirjaan on tulossa lukuisia uskontopitoisia kirjoituksia, joita varmaankaan ei sensuroida.

Esimerkkinä työväenopiston rehtorin valvontavelvollisuuden ajallisesta ulottuvuudesta arvioin kuvitellusti, että jos nyt, kolmisen vuotta myöhemmin, (uusi) rehtori saisi luotettavan tiedon, että Turkinkyläkirjaan on tulossa härskiä lapsipornoa, jumalanpilkkaa tai kiihottamista kansanryhmää vastaan, niin hänen tulee käskeä Tennilää poistamaan käsikirjoituksesta rikollinen aineisto.

Rehtorin velvollisuuksiin kuuluu muun ohella myös valvoa julkisoikeudellisesti, että kirja valmistuu. Ellei rupea valmistumaan, niin rehtorin tulee vaatia turkinkyläisiä valitsemaan uudet puuhahenkilöt Turkinkyläkirjan tekemiseksi valmiiksi.

Jämsän sivistyslautakunta on kuntaliiton tuella antanut AVI:lle lausunnon kantelustani ja on esittänyt sen hylättäväksi. Kilpeläinen on esitellyt asian ja määrännyt aineiston pidettäväksi salassa. Salaiseksi meni myös minun alkuperäinen kirjoitukseni Grönvallista kokonaisuudessaan.

AVI hylkäsi kanteluni perustein, että kirjoitukseni lyhentäminen on tehty yksityisoikeudellisessa ympäristössä ja on siten ollut mahdollista tehdä ja minun julkisoikeudellista sananvapauttani ym. ei ole loukattu.

Katson, että Gyllden, Tennilä. Kilpeläinen, sivistyslautakunta ja AVI ovat menetelleet virheellisesti lyhentäessään kirjoitustani ja hylätessään kanteluni. Todellisena hylkäämisperusteena heillä on ollut kirjoitukseni uskontokriittisyys.

Aineiston salaiseksi määrääminen ja kantelu n:o 2

Kilpeläinen siis määräsi kirjoitukseni lyhentämistä koskevan kanteluaineiston pidettäväksi salassa. Kilpeläinen perusteli salaamista sillä, että minun mukanaoloni työväenopiston opintopiirissä ja uskonnoton vakaumukseni uhkaavat paljastua ja minun yksityisyyteni siten tulee loukatuksi.

Tein AVI:iin toisen, erillisen kantelun aineiston salaamisesta. Vetosin siihen, että olen antanut suostumukseni kirjoitukseni ja nimeni julkistamiseen. Suostumukseni ilmenee siitä, että olen alunperin tarkoittanut kirjoitukseni julkaistavaksi Turkinkyläkirjassa. Aineiston asiasisällöstä on pääteltävissä, että se on tarkoitettu mahdollisimman laajaan julkisuuteen. Julkisena pitäminen ei loukkaa kenenkään muunkaan yksityisyyttä. Julkisuuslain mukaan suostumus estää salattavaksi määräämisen. Salassapitomääräys loukkaa minun sananvapauttani ym. julkisoikeuksia. Vetosin edelleen siihen, että salassapitomääräyksen ainoana perusteena on aineiston uskontokriittisyys. Katson puolestani. että salassapitomääräys on lain vastainen.

Sivistystoimenjohtaja, sivistyslautakunta, kaupunginhallitus ja kuntaliitto, puolsivat kanteluaineiston pitämistä salattuna. Syvimmät jäljet johtavat sylttytehtaalle kuntaliittoon.

AVI mainitsee julkisuuslain pykälän, jolla yksityisyyttä loukkaavat asiakirjat yleensä salataan, mutta ei mainitse poikkeuspykäliä joiden mukaan salaaminen estyy. AVI ei antanut ohjetta salassapitomääräyksen purkamiseksi. AVI siis hylkäsi kanteluni ja aineisto jäi salassa pidettäväksi.

Salassapitovelvollisuus koskee niitä virkamiehiä ja kunnallisia luottamushenkilöitä, jotka ovat toimessaan saaneet tietoa aineistosta.

Minulla on julkisuuslain mukaan erivapaus levittää salassa pidettäviä tietoja, joiden väitetään loukkaavan minun yksityisyyttäni. Muutkin, toimittajatkin saavat levittää näitä tietoja saatuaan niitä tavalla tai toisella jostain haltuunsa. Esillä on siis harvinainen tapaus, että halutaan levittää ja on lupa levittää tietoja, jotka on määrätty salassa pidettäväksi. Minulla on ainutlaatuinen tilaisuus mässäillä salassapidolla. Kilpeläisen salassapitomääräys vuotaa ja jää naurettavaksi yritykseksi rajoittaa uskontokriittisen aineistoni pääsyä julkisuuteen. Kyseessä on jämsäläinen veijaritarina. Minä levitän Turkinkylävihkoa.

Kilpeläinen määräsi myös tämän toisen kantelun aineiston salassa pidettäväksi. Tästä salassapitomääräyksestä en ole kannellut AVI:iin.

Salassapitomääräysten todellinen syy Kilpeläisellä on ollut aineiston uskontokriittinen sisältö ja pyrkimys rajoittaa sen pääsyä laajempaan julkisuuteen. Salassapitomääräys loukkaa minun sananvapauttani, vakaumuksen vapauttani ja tasa-arvoani.

Olen pettynyt ja vihainen. Kumpi taho tulkitsee julkisuuslakia väärin joko toisaalta Jämsän sivistystoimenjohtaja Kilpeläinen, sivistyslautakunta, kaupunginhallitus, kuntaliitto ja AVI, vaiko toisaalta minä. Katson, että he kaikki tulkitsevat väärin ja minä oikein.

Minun, tämän kirjoittajan mielenterveyttä arvioitaessa viittaan mitä asianajajat parhaimmillaan ja tarpeen vaatiessa osaavat ja uskaltavat tehdä ja miten. Vielä eläkevaareina ja -muoreina teemme jotain.

Jännittävä aika koittaa kun minä toimitan Turkinkylävihkot muutamaan kirjastoon. Kirjastotoimenjohtajat saavat salatuksi määrätystä aineistosta tiedon virassaan ja ovat salassapitovelvollisia. Mainitsen salassa pidon jo vihkon kannessa.

Tapahtumasarjan selitysmalleja etsittäessä ensiksi tulee mieleen se, että ev.lut. kirkon osuus ja painoarvo kunnallispolitiikassa on pelättyäkin suurempi.

Eräs selitysmalli on, että laintuntemus on täysin hukassa kuntapuolella, kuntaliitossa ja AVI:ssa. Mainitsen tässä erityisesti kuntaliiton ja AVI:n lakimiehet.

Erään mallin mukaan sivistystoimenjohtaja, sivistyslautakunta, kaupunginhallitus, kuntaliitto, AVI ja Jämsän seurakunta muodostavat erityistyyppisen, salakavalan hyvävelikerhon tai hyvävirastokerhon. Ollaan liian hyviä ystäviä vaalikauden loppuvaiheessa. Joitakin hyväkerhon piirteitä on ilmiselvästi esillä. Kaikenlainen hyväkerhoilu julkishallihallinnossa on korruptiota. Jos hyväkerho on nyt esillä, niin se ilmenee uskontomyönteisenä, joukkotyyppisenä, solidaarisena lakien ja olosuhteiden tulkitsemisena tietoisesti tai huolimattomasti väärin.

Lähetän Turkinkylävihkon lukuisille ystävilleni ja vihahenkilöilleni. Teen myös pienois- Jakim-Boorit eli lähetän Turkinkylävihkon useille Jämsän sivistyslautakunnan ja kaupunginhallituksen jäsenille.

Jatkoa 30.10.2012

Kaarlo Grönvallin hauta ja hautalaatta ovat tallella. Haudalla on omaisten tuoma pienehkö saniainen, muistokukka. Seurakunta leikkaa nurmikon monta kertaa kesässä, muutoin paitsi jättää hautakivien edustoille puolineliömetrisen alueen leikkaamatta. Kaarlon haudalla näin leikkaamatta jätetty alue kasvaa matalaa rikkaruohoa. Hauta on yksinkertainen, asiallinen ja siisti, paitsi seurakunnallinen puolineliömetrinen on epäsiisti. Haudalla ei ole mitään lippua, jolla uhattaisi ottaa hauta lähitulevaisuudessa seurakunnan haltuun (uudelleen rahastettavaksi ja uuskäytettäväksi).

Seurakunnan aikaisemman puutarhurin kertoman mukaan Koillisnurkassa oli alun perin joskus 1950 -luvulla enimmillään kaikkiaan 18 hautaa. Kirkkohallituksen hautaustoimen malliohjesäännön mukaan haudalla tarkoitetaan yhden tai useamman vainajan hautaamiseen käytettyä maa-aluetta hautausmaalla. Näin Koillisnurkkaan on haudattu kaikkiaan 25 - 30 vainajaa.

Koillisnurkalla oli kolmisen vuotta sitten, ennen viimeistä liputusvihuria, jäljellä kaikkiaan neljä hautaa hautakivineen. Yksi kivi on viime liputusvihurissa jo kokonaan hävinnyt ja juridinen hauta on siten lakannut olemasta. Yhden kiven edessä on ilmoitus seurakunnan haltuunotosta. Sekin hauta kivineen on häviämässä lähitulevaisuudessa. Neljäs hauta kivineen ja kukkineen on tallella. Näin Koillisnurkkaan jää tästä eteenpäin kaksi hautaa, joissa kummassakin yksi vainaja, toisessa Kaarlo Grönvall ja toisessa eräs toinen vainaja.

Jämsän seurakunta ei ole rahastanut ja uuskäyttänyt Koillisnurkan hävitettyjä viittätoista hautaa. Tietenkin on vain ajan kysymys milloin seurakunta "rahapulassaan" tekee tämän tuhman tempun. Se on jämsäläiseen uskonnottomaan, kasvavaan väestönosaan kohdistuva kulttuuriraiskaus.

Viimeisellä rannalla pälyillen elättelen vielä toiveita, että seurakunta siirtää Koillisnurkan uudelleen rahastuksen ja uuskäyttöön oton yhden sukupolven verran tuonnemmaksi välttääkseen kielteisen huomion. Tänä aikana ev.lut. kirkon jäsenmäärä ehtii alentua 60 prosenttiin ja kirkon aatteellinen, taloudellinen ja poliittinen valta vähenee samassa suhteessa. Uudessa tilanteessa Jämsän seurakunnalla saattaa olla enemmän painetta ja vastaantulomieltä ottaa Koillisnurkka tällä nimellä seurakunnan pysyvään hoitoon jumalankieltäjien muistoalueena siten kuin edellä on esitetty. Jämsän kaupunki voinee kustantaa Koillisnurkalle muistokiven, jossa on sopiva teksti eikä yhtään ristikuviota. Tai kenties koko hautaustoimi siirretään lähivuosikymmeninä ev.lut. seurakunnilta kunnille. 

Raimo Toivonen