Isonkyrön kunnassa on yksityinen vapaahautausmaa, joka sijaitsee Kyrönjoen koillispuolella, Ruusupurontien itäpuolella, Isonkyrön evankelis-luterilaisen pääkirkon uuden hautausmaan eli Maijalanniemen hautausmaan (otettu käyttöön 1965) naapurissa, sen ja pysäköintialueen kainalossa.

    Isonkyrön vapaahautausmaa. Kartassa tätä hautausmaata ei ole merkitty latinalaisella ristillä, joka on hautausmaiden merkkinä. Korkeuskäyrän eteläpuolella näkyy hautausmaan portilta katsoen matalampana oleva hautausmaan oikea reuna. Kartassa on virhe, sillä pysäköintialueen väri on ulotettu lähes koko hautausmaan yli. Työkaluvajaa ei ole merkitty karttaan. © Maanmittauslaitos, lupa nro 403/MML/12, Kiinteistörajat© Maanmittauslaitos lupanro 403/MML/12.

    Seurakunnan opastauluun vapaahautausmaa on merkitty.

Perustamislupa-anomus

Anomuksen uskovaisten hautausmaan perustamiseksi teki 11.5.1923 talokas Iisakki Penttala (AD (832/171) 1923 OPM, SVA). Sen jätti 21.7.1923 varatuomari Vilho Ebeling valtakirjan ja kuuden liitteen kera.

Kauppakirja

Talokas Penttala ja hänen vaimonsa Vilhelmiina Penttala luovuttivat 9.4.1923 päivätyllä kauppakirjalla omistamastaan Kauniston perintötalosta nro 4 Palonkylässä, Isonkyrön pitäjässä, 25 aarin maa-alueen, pitkin kirkon aidan vierusta, kirkosta eronneiden uskovaisten hautausmaaksi. Maa luovutettiin ilmaiseksi ehdolla, että aita pidetään kunnossa maan kolmella sivulla. Sen sai erottaa nimellä Uskovaisten hautausmaa. Kauppakirjan todistivat K. V. Pispala ja Helli Tanttari.

Tilukset oli jakanut, rajat avannut ja pyykittänyt 1908–1911 varamaanmittari Georg A. Holm. Luovutettu alue oli lähes suorakaiteenmuotoinen.

Piirilääkärin lausunto ja takauskirja

Piirilääkäri G. Rosendal tarkasti alueen 26.4.1923. Vaasassa 27.4.1923 päivätyssä lausunnossaan hän totesi, että maan laatu oli "kovaa, hyvin kivistä mäkimaata". Siihen saattoi haudata, kun kivet siirrettiin pois ja alueelle ajettiin tarpeeksi maata.

Takauskirjan hautausmaan kunnossapidosta allekirjoittivat 11.5.1923 talokkaat Jaakko Waismaa ja Juho Klamppu. Takauskirjan todistivat taas K. V. Pispala ja Helli Tanttari.

    Hautausmaan pinta on nurmea. Keskikäytävä jakaa maan kahtia. Etu- ja takaosassa on laajimmat käyttämättömät alueet. Perällä näkyvät raivatut vesakkokasat, oikeassa takakulmassa työkaluvaja.

Tuomiokapituli ja maaherra puoltavat anomusta

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulilla, jonka lausunnon arkkipiispa Gustaf Johansson 3.9.1923 allekirjoitti, ei ollut muistutettavaa asiassa, ja maaherra Bruno Sarlin puolsi anomusta lausunnossaan 3.10.1923.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 26.10.1923. Anojat saivat perustaa hautausmaan evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneita varten ehdolla, että kivet vedetään pois ja aluelle ajetaan tarpeeksi maata sekä että hautausmaa asianomaisten kustannuksella pidetään kunnossa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri N.[iilo] L.[iakka] ja esittelijäneuvos Yrjö Loimaranta (Päätöskonseptit 26.10.1923).

Tila sai nimen Hautausmaa (152–411–4–59) ja se rekisteröitiin 29.3.1928. Omistajat saivat tilaan lainhuudon 26.10.1954.

Hautausmaan perustamissyyt

Hautausmaa perustettiin samasta syystä kuin monet muut – niin kristittyjen kuin uskonnottomienkin – yksityiset hautausmaat. Jussi Kamila kertoo, ettei evankelis-luterilainen seurakunta halunnut myydä hautapaikkoja kirkosta eronneille. Isonkyrön vapaahautausmaallekin tuotiin vainajia haudattaviksi Ilmajoelta ja Ylistarosta saakka.

Armi Komsi viittaa hautapaikkojen hinnoitteluun. Nyt kun hautaustoimessa hiljan on tullut voimaan evankelis-luterilaisia seurakuntia koskeva samanmaksuisuuden periaate, alkuperäinen kirkosta eronneiden syy välttää korkeat hautapaikkamaksut on suureksi osaksi poistunut.

Hautausmaayhdistys

Myöhemmin hautausmaata omistamaan ja ylläpitämään perustettiin yhdistys. Sopimuskirja allekirjoitettiin 1.5.1950, perustajia oli seitsemän: Arvi Jaakoppi Hakala, Väinö Huhtala, Juho Edvard Perttula, Juho Evert Perttu, Usko Matias Wentä, Eero Antero Komsi ja Eino Johannes Lehtonen. Yhdistyksen nimeksi tuli Isonkyrön vapaiden kristittyjen hautausmaayhdistys r.y. (57291) ja se rekisteröitiin 6.2.1951.

Perustajista Arvi Jaakoppi Jaakonpoika Hakala (s. 13.8.1914) oli Hevonkosken kylästä ja siirtynyt siviilirekisteriin 1946. Kauppias Väinö Johannes Juhonpoika Huhtala (s. 5.10.1906) oli Ventälän kylästä ja kuului Seinäjoen vapaaseurakuntaan. Kirvesmies Juho Edvard Perttula (s. 29.5.1908) oli samoin Ventälän kylästä, mutta kuului Isonkyrön seurakuntaan. Talollinen Juho Eevert Juhonpoika Perttu (s. 11.12.1889) Napuen kylästä oli siirtynyt siviilirekisteriin 1948. Maanviljelijä Eero Antero Kaarlonpoika Komsi (s. 30.11.1908) kuului Seinäjoen vapaaseurakuntaan. Rakennusmestari Usko Matias Matinpoika Ventä (s. 28.12.1917) oli Ventälän kylästä ja siirtynyt siviilirekisteriin 1947. Talollisen poika Eino Johannes E[epäselvää] Lehtonen (s. 7.2.1913) Palhojaisten kylästä oli siirtynyt siviilirekisteriin 1950.

Yhdistyksen hallitukseen kuului viisi varsinaista ja kaksi varajäsentä. Yllä mainituista viisi ensimmäistä olivat varsinaisia jäseniä, loput varajäseniä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Hakala ja sihteeriksi Huhtala.

Perustamisilmoitus tuotiin paikallisviranomaiselle 15.5.1950, saapui oikeusministeriöön 17.5.1950 ja yhdistys rekisteröitiin 6.2.1951 (YREK).

    Kiviset aidanpylväät kannattelevat metalliaitaa. Jos et tullut hevosella, mutta sinulla on koira, voit kiinnittää sen aidanlenkkiin.

Säännöt

Yhdistyksen tarkoituksena oli hautausmaan hankkiminen ja kunnossapitäminen (1 §). Jäseneksi pääsi jokainen "kansalaisluottamusta nauttiva Suomen kansalainen …" (2 §). Jos yhdistys purkautuu, määrättiin sen varat luovutettavaksi "Isonkyrön kunnan varattomien avustamiseen".

Yhdistyksen toimihenkilöt ovat vaihtuneet harvaan, ainakin ilmoituksia yhdistysrekisteriin on tehty vähän. 10.5.1984 puheenjohtajaksi rekisteröitiin Aatto Johannes Kamila Isostakyröstä ja sihteeriksi Anja Helena Amalia Åkerman Vähästäkyröstä. Tuorein nimenkirjoittajien muutos rekisteröitiin 28.9.2012, kun puheenjohtajaksi rekisteröitiin Erkki Juhani Komsi ja sihteeriksi Kirsti Maria Mäenpää, molemmat Isostakyröstä (YREK).

Tällä hetkellä yhdistyksessä on noin 20 jäsentä. Perhe lasketaan vain yhdeksi jäseneksi ja jokainen perhe maksaa vain yhden vuosijäsenmaksun.

Varustukset

Hautausmaalla on rautaportti ja kaksi kivistä portinpylvästä. Tällä hetkellä portti on nostettu väliaikaisesti pois paikoiltaan. Etusivua rajaa metallinen kiskoaita, jossa on metallilenkkejä hevosten kiinnittämistä varten. Portin vasemmalla puolella on neljä aidan kivipylvästä ja oikealla puolella yksitoista. Tämänkin jälkeen aita vielä jatkuu viereiselle seurakuntatalolle johtavan sisääntulotien yli, jossa on vielä muutama kivipylväs.

Vasemmalla sivustalla on ensin vankkaa seurakunnan kiviaitaa, sitten alempana noin kaksi metriä korkeaa, tiheää kuusiaitaa. Kuusiaidassa on aukko, josta pääsee Maijalanniemen hautausmaalle.

Roskahuoltoa palvelee muovinen roska-astia portista tultaessa heti vasemmalla. Hautausmaan etuosassa, portista tultaessa oikealla, on penkki.

Lautarakenteinen työkaluvaja on maan oikeassa takakulmassa, vähän alempana kuin alue, jossa haudat ovat.

    Työkaluvaja.

Vettä saadaan evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaan puolelta, josta seurakunta laskuttaa hieman. Sähköä hautausmaalla ei ole.

Hautausmaan nykytila

Jussi Kamilan mukaan yhdistyksen toiminnassa on ollut mukana baptisteja, vapaaevankelisia eli skutnabbilaisia, vapaakirkollisia ja helluntailaisia, muttei evankelis-luterilaisia. Jotkut uskonnottomatkin ovat saaneet hautapaikan hautausmaalta.

Jaakko Rinta vahvistaa tämän. Periaatteessa hautausmaa on tarkoitettu kristityille, mutta joku uskonnotonkin on sinne haudattu.

Armi Komsin mukaan hautapaikkoja ei mielellään myydä jehovantodistajille, joita ei pidetä oikein kristittyinä, eikä "jumalankieltäjille", joilla tarkoitettaneen ateisteja. Hänen tietääkseen ehkä yksi jehovantodistaja on kuitenkin haudattu maalle. Hautausmaahankkeessa mukana olevat ovat nykyisin pääosin helluntailaisia.

Isonkyrön vapaahautausmaan periaatteet eroavat siis jonkin verran Poronkankaan hautausmaan ja Laihian vapaahautausmaan periaatteista.

Kamila kertoo, että vuonna 2006 syyskuuhun mennessä oli kolme hautausta sen vuoden aikana. Komsin mukaan vuonna 2012 ei ole ollut vielä yhtään hautausta, mutta arviolta niitä on keskimäärin yhdestä kahteen vuodessa. Melkein kaikki hautaukset ovat olleet arkkuhautauksia, mutta ainakin yksi tuhkauurnakin on haudattu.

Haudattujen luettelo ja hautapaikkakartta ovat olemassa.

Hautausmaata hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Kamila kertoo itsekin olleensa istuttamassa hautausmaan kuusiaitaa. Hautojen kaivuu tapahtuu ostopalveluna. Yleinen ylläpito on hoidettu kökkänä (talkoilla), mutta ylläpitäjät ovat ikääntyneet ja viimeksi nurmen leikkuuseen palkattiin työntekijä. Yhdistyksen varat ovat niukat ja niiden kokoamiseksi on pidetty juhlia. Mitään julkisia avustuksia yhdistys ei saa.

Hautausalue erottuu selvimmin siitä, että se on hieman korkeammalla kuin hautausmaan oikea reuna, jossa on vesakkoa, jota hiljan on kaadettu ja raivattu pois. Muutamia koivuja oli kuitenkin jätetty kasvamaan. Oikeassa reunassa ei ole hautoja eikä niitä ole sinne suunniteltukaan.

    Vesakosta raivattua tilan oikeaa reunaa, joka ei ole hautauskäytössä.

Hautausmaan takaosassa on hautausalueen tasalle nostettua alaa, jota aiotaan vielä tasoittaa ja istuttaa nurmelle kuten se alue, jossa hautoja nyt on. Siitä saadaan tarvittaessa lisää heti käyttöön otettavaa hautausaluetta. Ylisummaan Komsin mukaan yli puolet nyt käytettävissä olevasta hautausalasta on käytetty.

Nykyisin hautapaikkoja myydään vain kuolemantapauksen sattuessa. Myytävänä on vain arkkuhautapaikkoja, joihin voi haudata tuhkauurnia. Arkkuhautapaikan hinta hautausmaayhdistyksen jäsenelle on 20–25 euroa ja muillekin aika halpa.

Hautakivissä on paljon ristejä, mutta myös ristittömiä hautakiviä on. Ainakin lähes kaikilla haudoilla on muistomerkki. Vapaa-ajattelijoiden ja ateistien käyttämiä liekkimaljoja en havainnut.

    Matala, puinen hautamuistomerkki.

Käydessäni hautausmaalla 13.10.2012 laskin hautamuistomerkkejä olevan noin 67, joista yksi puinen risti ja yksi pieni, puinen hautapaalu. Näissä oli yhteensä ainakin 132 vainajan nimet.

Kimmo Sundström