Laihian kunnassa on yksityinen Laihian vapaahautausmaa, josta hautapaikkoja myydään kenelle hyvänsä. Se sijaitsee Jurva-Kylänpää-Laihia-tien (tie 687) varrella, tien itäpuolella, noin kolme kilometriä Kylänpäästä etelään ja noin 16 kilometriä Poronkankaan hautausmaasta pohjoiseen. Tiellä on viitta hautausmaalle. Hautausmaa on aivan tien vieressä, sen kiviaita näkyy tielle.

    Hautausmaa-alue on vinoneliö. Vajarakennus näkyy hautausalueen pohjoispuolella. Maanmittauslaitoksen kartoissa hautausmaan merkkinä käytetään latinalaista ristiä. © Maanmittauslaitos, lupa nro 403/MML/12, Kiinteistörajat© Maanmittauslaitos lupanro 403/MML/12.

Perustamislupa-anomus

Hautausmaan perustamislupa-anomuksen jätti 29.9.1925 kanslisti V. Stenbäck. Emil Väinö Stenbäck (13.6.1862–19.11.1937) oli evankelisten ystävien liikkeen saarnaaja ja johtaja ennen kuin nuorempi Akseli Skutnabb (27.12.1875–23.11.1929) syrjäytti hänet liikkeen johdosta. Skutnabbista liike sai myös nimen skutnabbilaiset. Stenbäck asui Helsingissä, Eiran kaupunginosassa, osoitteessa Engelplats 13. Anomus (29.9.1925 VN AD (3879/671) 1925) saapui opetusministeriöön 30.9.1925 (AD (1210/264) OPM 1925, SVA); asiakirjat löytyvät VN:n diaarinumerolla.

Väinö Stenbäck oli aktiivinen hautausmaa-asioissa, sillä hän jätti myös 2.10.1925 Kurikan ja 4.11.1925 Vähänkyrön yksityisiä hautausmaita koskevat perustamislupa-anomukset. Näistä Kurikassa oleva hautausmaa ei ole enää toiminnassa ja Vähässäkyrössä oleva hautausmaa luovutettiin 1980-luvulla paikalliselle evankelis-luterilaiselle seurakunnalle.

7.9.1925 päivätyssä anomuksessa maanviljelijä Risto Nummela, työnjohtaja Mikko Kangasniemi, maanviljelijä Herman Saloniemi ja maalari Herman Vikberg anoivat lupaa hautausmaan perustamiseen. Anomuksen todistivat Venja Koivisto ja Aune Hakoniemi.

Maa-alue, jonka pinta-ala oli 41 1/4 aaria, oli ostettu maanviljelijä J. Rinta-Torkolta Järvinevan kangas -nimisestä metsäpalstasta.

Valtakirja ja takauskirja

Valtakirja oli annettu 7.9.1925 Laihialla, samoin takauskirja, jossa mainitut neljä anojaa takasivat vastaavansa hautausmaan hoidosta ja jatkuvasta kunnossapidosta.

Kiinnekirja

Kiinnekirjan talollinen Juho Matinpoika Torkko ja hänen vaimonsa Sarafia Juhontytär olivat saaneet lakimääräisillä talvikäräjillä 25.4.1903. Se kohdistui 1/8:aan manttaalia Torkon verotaloa nro 3:2b, jonka mainitut henkilöt olivat 12.12.1901 ostaneet talollinen Matti Tuomaanpoika Torkolta ja tämän vaimolta Anna-Liisa Juhontyttäreltä 6.000 markalla. Kiinnekirjan vahvisti allekirjoituksellaan oikeuden esimies A. F. von Villebrand.

Kartta ja piirilääkärin lausunto

Kartan piirsi jurvalainen maanviljelijä Jaakko Riihimäki.

Piirilääkärin lausunnon antoi Vaasassa 9.9.1925 G. Rosendal, joka oli tarkastanut alueen 28.8.1925. Hän totesi maan sijaitsevan maantien vieressä, metsässä, ja olevan korkeaa, metsää kasvavaa harjua, jossa maanlaatu oli kuivaa kariketta. Kun ihmisasuntojakaan ei ollut kilometriä lähempänä, paikka oli "erittäin sopiva hautausmaaksi".

    Hautausmaa on hyvin hoidettu. Vapaita hautapaikkoja on vielä runsaasti jäljellä.

Kauppakirja

Kauppakirja oli tehty 27.7.1925. Sillä maanviljelijä Juho Rinta-Torkko ja emäntä Serafia Rinta-Torkko myivät Torkkolan perintötalosta nro 3:21 Laihian pitäjän Kylänpään kylässä Ilkkala-nimisestä ja 1/8:n manttaalin verotalosta nro 3:2b, Järvinevan kangas -nimisestä palstasta, 41 1/4:n aarin alueen 833 markalla. Kauppahinta sovittiin maksettavaksi 15.11.1925, ja ostajan tuli maksaa erottamiskulut.

Ostajat olivat Mikko Kangasniemi ja Herman Saloniemi. Kauppakirjan todistivat Herman Vikberg ja Risto Nummela.

Tuomiokapituli: takeet kunnossapidosta eivät riittävät

Vaasan läänin maaherra puolsi anomusta 9.10.1925, ja Laihian pastorinvirasto 2.11.1925, jonka puolesta lausunnon antoi Aug. F. Waldstedt.

Sen sijaan Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli lausui 13.11.1925 arkkipiispa Gustaf Johanssonin allekirjoittamassa lausunnossa, ettei hautausmaan kunnossapidosta esitettyjä takeita voida pitää riittävinä eikä henkilötakausta pitäisi hyväksyä, kun on kyse hautausmaan kunnossapitämisestä ennakolta arvaamattoman pitkänä aikana. Muuta huomauttamista tuomiokapitulilla ei ollut.

    Osa haudoista on reunakivetty, osassa on hiekkakumpu. Takaportista pääsee vajarakennuksille.

Päätös

Myönteinen päätös tehtiin 1.12.1925. Anojat oikeutettiin perustamaan hautausmaa kirkosta eronneita varten ehdolla, että hautausmaa pidetään kunnossa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri E. N. Setälä ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen.

Ilkkala-tilasta (399–408–3–5) lohkottu tila, jonka pinta-ala oli 0,446 hehtaaria, sai nimen Hautausmaa (399–408–3–33) ja tila rekisteröitiin 24.9.1930. Omistajayhdistys sai siihen lainhuudon 4.4.1932.

Laihian hautausmaayhdistys

Hautausmaan omistajaksi ja ylläpitäjäksi perustettiin yhdistys. Olavi Ojanperän mukaan ensimmäinen perustamiskokous pidettiin Laihialla jo 1.12.1925, samana päivänä kuin perustamislupa annettiin.

    Suuri Puskan sukuhauta, johon on haudattu myös entinen yhdistyksen kirjuri Rauno Puska.

Arkistossa olevien asiakirjojen mukaan rekisteröintiin johtanut perustamiskokous pidettiin 23.7.1928 R. Nummelan talossa, Laihian Lyyskilän kylässä. Kokouksessa oli läsnä kymmenen henkilöä.

Sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan "Yhdistys toimii Laihian kirkosta eronneiden hautausmaan hankkimiseksi sekä kunnossapitämiseksi." Toisen pykälän mukaan jäseneksi pääsi kuka hyvänsä "kansalaisluottamusta nauttiva Suomen kansalainen". Sääntöjen 11. pykälän mukaan yhdistyksen purkautuessa tai jos se lakkautetaan "ovat sen varat luovutettava Laihian kunnalle, käytettäväksi Laihian kunnassa köyhäinhoitoon".

Yhdistys sai nimen Laihian hautausmaayhdistys r.y. (15662) ja se rekisteröitiin 13.4.1929.

Yhdistys päätti vuosikokouksessaan 19.6.1976 muuttaa nimensä muotoon Laihian Vapaahautausmaa r.y. (pöytäkirjan ote, YREK). Muutosilmoituksessa uudeksi nimeksi ilmoitettiin kuitenkin Laihian Vapaahautausmaayhdistys ry. Tämä nimi rekisteröitiin 27.8.1979, ja yhdistys sai uuden rekisterinumeron 127882.

Vuonna 1986 yhdistys sai uuden puheenjohtajan. 19.8.1986 saapuneessa ilmoituksessa puheenjohtajaksi ilmoitettiin Olavi Jaakko Ojanperä. Kirjuriksi ilmoitettiin Rauno Uljas Puska. Nämä rekisteröitiin 27.10.1986.

Tuorein muutosilmoitus saapui viranomaiselle 3.4.2003. Siinä puheenjohtajaksi ilmoitettiin Esko Johannes Pakkala ja kirjuriksi Markku Kyösti Nummela, molemmat Laihialta. Muutos rekisteröitiin 9.4.2003. Nämä henkilöt toimivat edelleen näissä tehtävissä.

    Kaksi työkaluvajaa, vasemmalla kuivakäymälä.

Ojanperän mukaan vapaaevankeliset (skutnabbilaiset) perustivat alun perin hautausmaan, koska kirkosta eronneet eivät saaneet evankelis-luterilaisilta seurakunnilta hautapaikkoja. Joskus kirkosta eronnut sai hautapaikan koilliskulmasta kovalla vaivalla ja isolla rahalla. Myöhemmin vapaahautausmaan hoitoon ovat tulleet mukaan helluntailaiset. Baptisteja ei enää ole mukana, mutta heitä on haudattu hautausmaalle. Myös uskonnottomia, jehovantodistajia ja evankelis-luterilaisia vainajia on haudattu hautausmaalle.

Varustukset

Varustuksiin kuuluu hautausmaan ulkopuolella olevat pysäköintialue ja kaivo, pyöreähköistä kivistä tehty vankka aita, kaksi rautaporttia, roska-astiat, hautausalueen ulkopuolella olevat kaksi varastovajaa ja kuivakäymälä. Sähköä ei ole, liittymän hinta olisi korkea.

    Kaivosta saa pumpulla kasteluvettä.

Varastoissa säilytetään ruohonleikkuria, kottikärryä, käsityökaluja, seppelkantta haudan väliaikaista peittämistä varten yms. Haudat kaivetaan koneellisesti samojen kaivajien toimesta, jotka kaivavat hautoja evankelis-luterilaisella hautausmaallakin.

Nykytila

Esko Pakkalan mukaan hautausmaa on alusta pitäen ollut vapaahautausmaa eli kuka hyvänsä saa ostaa hautapaikan sieltä. Hänellä on hautauskirja ja hautapaikkakarttakin on olemassa. Nykyisin maalle haudataan yhdestä kolmeen vainajaa vuodessa, joskus kuusikin. Hautauksia tapahtuu talvisinkin. Erillistä uurnalehtoa ei ole olemassa, mutta tuhkauurnia on haudattu.

Hautausmaa-alue on tilan alaa pienempi. Arviolta vasta alle puolet alasta on käytetty.

Hautapaikka myydään kuolemantapauksen sattuessa. Myytävänä on vain arkkupaikkoja ja myös sukuhaudan voi ostaa. Hinta yhdistyksen jäseniltä on 17 euroa/vainaja, muilta 150 euroa/vainaja. Arkkuhautaan voi tietysti haudata uurniakin.

Hautausmaayhdistyksessä on nyt noin 30 jäsentä, ja vuosijäsenmaksu on 10 euroa. Jakoa eri uskonnollisiin tai aatteellisiin ryhmiin ei oikeastaan enää ole olemassa ja uskonnottomiakin on mukana toiminnassa. Jehovantodistajia on haudattu maalle, mutta heitä ei liene ollut mukana yhdistyksen aktiivitoiminnassa.

Hoito tapahtuu talkoilla. Talvellakin tehdään lumityöt. Toukokuussa, ennen äitienpäivää, on siivoustalkoot ja silloin pidetään myös hautausmaayhdistyksen vuosikokous. Hautausmaata pyöritetään jäsenmaksutuloilla. Mitään julkisia avustuksia ylläpitäjä ei saa.

    Karhujen hautakivessä on liekkimalja.

Vainajat ovat pääosin Laihialta, mutta myös Isostakyröstä ja Vaasasta.

Tämän kirjoittaja kävi hautausmaalla 13.10.2012, jolloin siellä oli noin 86 hautakiveä ja näissä noin 167 vainajan nimeä. Vainajien joukossa on myös yksi sotilasvainaja, Äyräpäässä kaatunut Etvard Ranta (29.11.1905–3.3.1940). Ks. hänestä tarkemmin.

    Jaakko Rannan ja Etvard Rannan hautakivi.

Omaiset tuovat hautausmaalle kynttilöitä jouluna. Tämä tapa näyttää olevan yhteinen kaikille hautausmaille Suomessa, ei kuitenkaan islamilaisille hautausmaille.

Kimmo Sundström