Olen kirjoittanut useinkin kommentteja Helsingin Sanomien ja muidenkin lehtien verkkosivuille. Mutta en ole julkaissut niitä yhdistyksemme sivuilla. Kommenttini ovat usein perustuneet kirjoituksiini, jotka yhdistyksemme on julkaissut. Ne ovat myös voineet olla pohdiskeluja, jotka ovat johtaneet kirjoituksiini, jotka yhdistyksemme on julkaissut. 

Nyt kuitenkin julkaisen artikkelina erään kommenttini Helsingin Sanomissa. Se liittyi painetussa lehdessä keskiviikkona 13.1.2021 ilmestyneeseen Vieraskynä-kirjoitukseen ”Yliopistojen pitäisi ottaa oppia Yhdysvaltojen lahjoituskulttuurista, Amerikkalaista mallia ei voi siirtää sellaisenaan Suomeen, mutta entistä monipuolisempi rahoitus turvaisi akateemista vapautta” kirjoittajina Kari Lautjärvi ja Toni Malminen. Kirjoittajat esiteltiin seuraavasti: Lautjärvi on Harvardissa opiskellut Suomen asianajajaliiton säätiön hallituksen puheenjohtaja. Malminen on Yalessa opiskellut yritysoikeuden yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa sekä kilpailu- ja asianajajaoikeuden työelämäprofessori Itä-Suomen yliopistossa. 

Huomasin tuon kirjoituksen vasta illansuussa, ja kommenttini oli viimeinen (17.), enkä tiedä, onko kukaan lukenut sitä. En puuttunut varsinaisesti itse vieraskynäilyyn, vaan käytin vain tilaisuutta hyväkseni voidakseni puhua aiheesta, joka on paljon minua mietityttänyt. Siis: 

Kommentti Jouni Luukkainen 13.1.2021 18:25 

Lahjoittajanurallani päädyin lopulta lahjoittamaan myös Helsingin yliopistolle, jossa olin opiskellut ja tehnyt työurani. Näin pääsin lahjoittajien Kirahvi-klubiin (nimi yliopiston päärakennuksen korttelin mukaan). Edellinen kansleri kutsui useamman kerran klubilaisia vastaanotolleen virkahuoneeseensa. Nykyinen kansleri taas kutsui yksinomaan minut esitelläkseen yliopiston suunnitelmia. Kuulin, että yliopiston varainkeruukampanjoissa oli sinänsä ymmärrettävästi jätetty vetoamatta suoraan yliopiston henkilökuntaan. Molemmille jouduin kuitenkin kertomaan, että en valitettavasti voisi enää yliopistolle lahjoittaa. On nimittäin suuri uhka uskontotiedosta (tai ”yhteisestä katsomusopetuksesta”) eli siis kaikille pakollisesta uskonnonopetuksesta. Saatoin valistaa, että jopa Helsingin yliopisto oli lausunnoissaan kouluasioista ollut sitä ajamassa. Sellaisessa maassa ei tahtoisi lapsiaan kasvattaa. Nykyään koulussa voi olla uskontojen oppien julistukselta suojassa elämänkatsomustiedon opetuksessa, johon kirkkoon kuulumattomalla on oikeus. Järjestelyn säilyminen pitäisi taata! Silloin voisin iloiten olla mukana Suomen kehittämisessä lahjoituksin. Nykyiseltä kanslerilta varastinkin tapaamisemme tälle huolelleni. Vieraskynäkirjoitukseen viitaten totean vielä, että uskontotiedon toteutuessa en rohkaisisi ketään ulkomaista hankkiutumaan Suomeen ainakaan pysyvästi perheineen. Tämä koskisi silloin yliopiston tutkimusvieraitakin, joiden kutsumisesta vastuunsa tuntevan tutkijan pitäisi silloin luopua.

Jouni Luukkainen