Sivistysvaliokunnan mietintö (SiVM 15/2020 vp) hallituksen esityksestä eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 173/2020 vp) valmistui 7.12. (vaikka päivätty jo 4.12.). Kuten uutisessani 4.11. [HTML] kerroin, yhdistyksemme antoi valiokunnalle hallituksen esityksestä lausunnon [PDF]. 

Lausuntomme ei tärkeimmissä asioissamme vaikuttanut mietinnön sisältöön, vaikka mietinnössä pari esittämäämme asiaa otettiinkin huomioon. Lausuntomme ei silloin tietenkään kuulunut myöskään 8.12. käydyn ensimmäisen käsittelyn puheenvuoroissa, vaan hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten sisältö hyväksyttiin mietinnön mukaisena. Toisenkaan käsittelyn 14. –15.12. puheenvuoroihin ei lausuntomme vaikuttanut, ja lait hyväksyttiin. 

Hallitusneuvos Piritta Sirvio opetus- ja kulttuuriministeriöstä antoi 24.11. sivistysvaliokunnan epävirallisessa etäkokouksessa (23.11. päivätyn, kokouksen 25.11. pöytäkirjaan merkityn) ministeriön vastineen valiokunnalle hallituksen esitykseen annettuihin asiantuntijalausuntoihin. Lainaan vastineen alusta selvityksen sen luonteesta: 

”Opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa vastineessaan kantaa lausunnoissa esitettyihin näkökohtiin vain pääasiassa siltä osin kuin ne liittyvät nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotettuihin asioihin. Vastineen alkuun on koottu aihepiirit, joihin otettiin yleisluonteisesti kantaa useissa lausunnoissa. Tämän jälkeen on koottu opetus- ja kulttuuriministeriön vastaukset laki/pykäläkohtaisiin huomioihin ja muutosehdotuksiin.” 

Vastineessa ei viitattu yhdistyksemme lausuntoon. 

Huomaan nyt, että lausunnossamme vaatimamme lukiolain 16 §:n 7 momentin epätäsmällisyyden korjaaminen ja perustelluimmin tällöin niin, että opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa, ei koske oppivelvollisia, sillä oppivelvollisuuslain 2 §:n mukaan oppivelvollisuus päättyy viimeistään silloin, kun oppivelvollinen täyttää 18 vuotta! Toisaalta oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla lukiokoulutus kuten muukin toisen asteen koulutus on maksutonta sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Vaatimamme täsmennys parantaisi lukiokoulutuksen loppuvaiheessa oppivelvollisuuslain 1 §:n mukaisia oppivelvollisuuden tavoitteita turvata kaikille elämässä ja yhteiskunnassa tarpeellinen perusosaaminen ja sivistys sekä nostaa koulutus- ja osaamistasoa (sallimalla opiskelijan aina torjua uskonnon opetus) ja lisätä koulutuksellista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa (sillä valinnanvapaussäännös olisi sama kuin aikuisten perusopetuksessa) kuten myös nuorten hyvinvointia (koska säännös olisi riidaton ja uskonnon opetuksen tuottaman pahoinvoinnin voisi halutessaan välttää). Tässä kursiivilla on merkitty mietinnössä lisätty teksti. Voin kuitenkin myöntää, että lukiolain 16 §:n 7 momentin sai vastineessa ohittaa. 

Mutta aikuisten perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n muuttaminen hallituksen esityksessä olisi vaatinut vastineessa tarkastelun. Lausuntomme vaatimus, että pykälän toisessa virkkeessä tähän opetukseen sovellettavien perusopetuslain muiden säännösten tähän asti aina päivittämättä jätettyyn luetteloon olisi viitattava tyyliin, että kuitenkin sen tietyissä säännöksissä tarkoitetut oppilaan huoltajan päätökset tekisi (alaikäinenkin) opiskelija itse, olisi juuri tämän koulutuksen (edelleenkin perusopetusta) uuden nimen, aikuisten perusopetuksen, mukainen. Miksei tätä vaatimustamme arvioitu? Aikuisten perusopetuksen suurin opiskelijaryhmä ovat maahanmuuttajat; pitääkö ministeriö heitä siis toisen luokan ihmisinä, jotka eivät alaikäisinä ole oikeutettuja siihen samaan päätösvaltaan kuin heidän ikätoverinsa lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa? Tietenkään korjausta ei olisi voitu tehdä nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä, mutta hallituksen esitystä olisi vastineessa ollut puolustettava tältä moitteelta. Oliko ongelmana uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskeva perusopetuslain pykälä, vaikka Opetushallitus on jo pitkään ohjeissaan omaksunutkin sen suhteen vaatimuksemme käytännön? 

Vakavampi laiminlyönti vastineessa on siitä lausuntomme moitteesta vaikeneminen, että perusopetuslain 46 §:n 8 momenttiin hallituksen esityksessä lisättyyn säännökseen opiskelijan eronneeksi katsomisesta tehtävään päätökseen liittyvä oikaisuvaatimusta koskevaan perusopetuslain 42 §:ään lisätty 7 kohta johtaa ongelmiin, sillä tämän 7 kohdan nojalla oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen kohdistuva muutoksenhaku on säädelty ontuvasti, sillä sitä eivät tue eivätkä rajoita perusopetuslain 42 a § muutoksenhausta hallinto-oikeuteen, 42 b § muutoksenhakuajasta ja 42 d § valituskiellosta, sillä näitä pykäliä ei luetteloon ole aikanaan lisätty, vaikka olisi pitänyt. Siten muutoksenhausta säätää vain yleisluonteisempi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki. 

Samoin 46 §:n 1 momenttiin lisätty säännös oppivelvollisen korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi erottamisesta johtaa ongelmiin, sillä jälleen muutoksenhakuun erottamisesta tehtyyn päätökseen on käytettävissä vain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki. 

Tietenkään hallituksen esityksessä ei olisi voitu yksinkertaisesti täydentää sovellettavien säännösten luetteloa lisäämällä siihen ”42 a, b ja d §”, sillä luettelo on päivitettävä erikseen kauttaaltaan. Mutta hallituksen esityksen nyt kohdattua luettelon päivittämättömyyden ongelman opetus- ja kulttuuriministeriön olisi ollut vastineessaan tunnustettava tämä ongelma, jotta sivistysvaliokunta olisi voinut sitten kiinnittää siihen mietinnössään huomion ja vaikkapa esittää eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jossa hallitukselta olisi vaadittu asianmukaisia lainsäädäntötoimia. 

Lausuntomme luvussa Korjattavaa lakiteksteissä huomautimme sanan ”elämätilanteeseen” korjaamisesta oppivelvollisuuslain 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa. Vastineessa tästä on sanottu seuraavasti: 

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää valiokuntaa huomioimaan, että 1 momentin 4 kohtaan on epähuomiossa jäänyt kirjoitusvirhe. Sana ”elämätilanne” tulisi olla muodossa ”elämäntilanne”. 

Mietinnössä tämä sanotaan sitten seuraavasti: 

Sivistysvaliokunta korjaa kirjoitusvirheen 1 momentin 4 kohdassa.

Kyse ei ollut ministeriön oma havainto. Tämän päättelemiseksi tarkastelen 6. lakiehdotuksen (laki vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta) 25 i §:ää. Vastine esittää eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa esitetyn huomion perusteella lisäystä pykälän 2 momenttiin. Sen jälkeen vastineessa sanotaan:

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö huomauttaa, että hallituksen esitykseen on 25 i §:n 2 momenttiin epähuomiossa jäänyt kirjoitusvirhe: sana ”ilmeisestä” pitäisi olla muodossa ”ilmeistä”.

Apulaisoikeusasiamiehen lausunnossa sanottiin taas vielä seuraavaa:

Ehdotetun 25 i §:n 2 momentissa on myös kirjoitusvirhe (”ilmeisestä”; po. ”ilmeistä”). 

Siis kirjoitusvirhettä ei ministeriö kaiketi itse ollut huomannut. Mietinnössä asiasta todettiin seuraavaa: 

Valiokunta korjaa myös 2 momentissa olevan kirjoitusvirheen. 

Siis valiokunta kuuli tarkasti ministeriötä eikä itse ollut ryhtynyt hallituksen esityksen tarkastustyöhön. 

Ministeriö myönsi lausunnossamme ihmettelemämme virheen 5. lakiehdotuksen (laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta) 11 §:ssä, ja toteutti korjausehdotuksemme, mutta epäloogisemmin: 

Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että kyseisestä säännöksestä on hallituksen esityksessä epähuomiossa ehdotettu poistettavaksi voimassa olevan pykälän 2 momentin mukainen säännös työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen laajuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää, että sivistysvaliokunta muuttaisi esityksen 11 §:n 1 momentin säännöstä lisäämällä siihen tämän säännöksen seuraavasti: 

(11 § 1 mom): 

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ja sen osien mitoituksen peruste on osaamispiste. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen laajuus on 60 osaamispistettä.  

Loogisempaa olisi ollut lisätä puuttunut säännös tekemällä siitä 2 momentti siirtämällä ensin 2 momentti 3 momentiksi; tällöin pykälän kolme momenttia olisivat vastanneet pykälän otsikon Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen mitoitusperusteet, laajuus ja suoritusaika kolmea osaa. Vastineessa ei mainittu yhdistystämme. Äskeisen korjauksen osalta asia ei sitä niin vaatinutkaan. Muissa lausunnoissa ei virheestä ollut sanottu mitään. 

Mietinnössä pykälän otsikon jälkeen korjaus tehtiin sitten seuraavasti: 

Saadun selvityksen mukaan säännöksestä on hallituksen esityksessä epähuomiossa ehdotettu poistettavaksi voimassa olevan pykälän 2 momentin mukainen säännös työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen laajuudesta. Koulutuksen laajuus on voimassa olevassa laissa 60 osaamispistettä. 

Sivistysvaliokunta ehdottaa vastaavan säännöksen sisällyttämistä pykälän 1 momenttiin. 

Lausuntomme huomiota 3. lakiehdotuksen (laki perusopetuslain muuttamisesta; se ei ollutkaan 2. lakiehdotus) 26 §:n 1 momentin sanan ”sen” liiallisuudesta ei vastineessa eikä myöskään mietinnössä ollut oivallettu. Siksi ehdotin eduskunnan asiakirjatoimistoon 16.12. välitetyssä viestissäni virheen korjaamista eduskunnan vastauksen kielellisessä huoltamisessa. 

Samoin pyysin eduskunnan vastauksen kielen huollossa (mutta olisiko kyse vain siitä?) korvaamaan 23. lakiehdotuksessa (laki nuorista työntekijöistä annetun lain muuttamisesta) ilmaisu ”perusopetuksen jälkeistä” 7 §:n 5 momentissa ilmaisulla ”perusopetuksen suorittamisen jälkeistä” sekä ilmaisu ”perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta” 12 §:n otsikossa ilmaisulla ”perusopetuksen suorittamisesta”. Kyse olisi lakikielen täsmentämisestä, ei sisällöllisestä muutoksesta. Toisin kuin lausunnossamme myös perustelin nämä korvausehdotukset: nojauduin perusopetuslain muutetun 26 §:n 1 momenttiin. 

Pitääkin seurata, poikkeaako valtioneuvoston yleisistunnolle annettava eduskunnan hyväksymät lait (ja lausumat) sisältävä eduskunnan vastaus kahdessa viimeksi mainitsemassani suhteessa sivistysvaliokunnan mietinnöstä.

Täydennys 4.1.2021. a) Viestini eduskunnan asiakirjatoimistolle myöhästyi, sillä eduskunnan vastaus (EV 218/2020 vp) olikin annettu jo 15.12.2020. Siten kyseiset kaksi lakia (1216/2020 ja 1236/2020) vahvistettiin 30.12.2020 hiukan viallisessa muodossa. Ne, kuten oppivelvollisuuslakikin, tulevat voimaan 1.8.2021. 

b) Pyysin hallitusneuvos Piritta Sirviota, joka toimi 30.12.2020 eduskunnan vastauksen esittelijänä sekä valtioneuvoston yleisistunnossa että tasavallan presidentin esittelyssä, liittämään ainakin kokouksista ensimmäisen pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä perusopetuslain 46 §:n sovellettavien säännösten luettelon päivittämättömyyden tähden. No, hän ei niin menetellyt. Mutta hän vastasi minulle, että hänen tulkintansa mukaan perusopetuslain 42 a–e §:t kyllä tulisivat 46 §:ssä sovellettaviksi. 

c) Pelkään, että 46 §:n päivittämistä viivästetään, jotta aikuisten perusopetuksessa voitaisiin samalla toteuttaa uskontotieto, kun taas yhdistyksemme lakiesitys tavoittelee elämänkatsomustiedon aseman vahvistamista

Jouni Luukkainen