UUSI PERUSKIRJA. Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:n varsinainen jäsenkokous hyväksyi 14.11.2020 uuden peruskirjan, jonka myötä myös partiolupaus muuttui. 

Esittelen ja arvioin joitain peruskirjan kohtia. Kyse on luonnokseksi leimatusta Suomen Partiolaisten hallituksen 30.3.2020 hyväksymästä esityksestä jäsenkokoukselle. Ilmeisesti luonnos hyväksyttiin sellaisenaan. 

1 Johdanto

2 Partioliikkeen tarkoitus ja toimintaperiaatteet 

”Partioliike on avoin kaikille, jotka hyväksyvät sen päämäärän ja arvopohjan.” 

Mahdollisen partioliikkeeseen osallistumisen kannalta on syytä pohtia tuota päämäärää ja arvopohjaa nähdäkseen, haluaisiko ne hyväksyä siten niitä tukien. 

2.1 Päämäärä

2.2 Toimintaperiaatteet

Partioliikkeen tavoitteina mainitaan, että kukaan ei tulisi syrjityksi erinäisiin seikkoihin, kuten uskontoon perustuen. Mutta uskonnottomuutta ei näihin seikkoihin ole suoraan luettu. 

”SP-FS on järjestönä uskonnollisesti sitoutumaton. Järjestö toimii positiivisen uskonnonvapauden periaatteen mukaisesti. Partioliikkeeseen kuuluu oman uskon tai muun katsomuksen etsiminen ja myönteinen suhde hengellisyyteen. Katsomus-käsitteellä tarkoitetaan yksilön uskonnollista tai ei-uskonnollista maailmankatsomusta. SP-FS voi solmia yhteistyösopimuksia eri uskontokuntien kanssa. Näiden sopimusten tarkoituksena on edistää uskonto- ja katsomuskasvatuksen asemaa osana SP-FS:n tarjoamaa partiokasvatusta sekä sopia yhteistyön periaatteista. Myös lippukunnat voivat solmia taustayhteisösopimuksia. Lippukunnat, joiden taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta, antavat ensisijaisesti sen tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta huomioiden kuitenkin jäsentensä uskontojen ja katsomusten moninaisuuden. Lippukunnat, joilla ei ole uskonnollista taustayhteisöä, tukevat muutoin jäsentensä uskonnollista tai katsomuksellista kasvua.” 

Myönteistä suhdetta hengellisyyteen ja uskontokasvatusta en itse haluaisi tukea. Puhe positiivisen uskonnonvapauden periaatteen mukaisesti toimimisesta sivuuttaa negatiivisen uskonnonvapauden periaatteen mukaisesti toimimisen. Voisiko partioliikkeeseen kuitenkin osallistua niin, ettei joutuisi mitenkään tekemisiin uskontojen kanssa? En haluaisi olla mukana missään lippukunnassa, jonka taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta. Mutta löytyisikö muunlaisia lippukuntia? Ehkä ei, koska partio on toiminut niin leimallisesti juuri seurakuntien yhteydessä olematta välttämättä kuitenkaan virallinen osa kirkkoa. Jos ei, olisiko sitten mielekästä ryhtyä järjestämään uskonnotonta partiotoimintaa verrattuna partion ulkopuolisen toiminnan järjestämiseen? Kriittinen seikka olisi ainakin se, voisiko uskonnoton lippukunta toimia uskonnollisten lippukuntien kanssa kuten leireillä niin, että uskonnot eivät tulisi esille? Minusta tuntuu, ettei. Siksi esimerkiksi luontoon, urheiluun tai taiteisiin liittyvä lasten ja nuorten järjestötoiminta olisi tässä suhteessa ongelmattomana vetävämpää. 

Suomen Partiolaiset kertoo käyvänsä valtakunnallista keskustelua partion asemasta evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien työmuotona. Lisäksi Suomen Partiolaiset ja Kirkkohallitus ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jossa määritellään valtakunnallisen tason yhteistyö, sekä perusperiaatteet lippukuntien ja seurakuntien väliselle yhteistyölle. 

3 Partiolaisen arvopohja

”Partiolaisen arvot ilmenevät partioihanteissa, partiolupauksessa ja partiolaisen tunnuksessa. Partioliikkeen toimintaa Suomessa ohjaa maailmanjärjestöjen määrittelemä arvopohja, jossa ihmisellä on velvollisuuksia suhteessa Jumalaan, muihin ihmisiin ja omaan itseen (Duty to God, Duty to Others ja Duty to Self).” 

Siis partioliikkeen maailmanjärjestöjen tasolla yksinomainen Jumala pysyy. Toisaalta uskontojen kokonaan pois sulkeminen peruskirjasta, mikä sinänsä olisi ollut järkevää ja monien kannattamaa, ei olisi ollut sopusoinnussa noiden maailmanjärjestöjen arvopohjan kanssa.

3.1 Partioihanteet 

Kunnioittaa toista ihmistä 

”Partiolainen kunnioittaa toisen pyhää ja kaikkien vapautta uskontoon ja uskonnottomuuteen.” 

Tässä on lähdetty siitä, että mukamas jokaisella olisi jotain pyhää, joka on kuitenkin uskonnollinen käsite. 

Etsiä elämän totuutta 

”Partiolainen rakentaa omaa uskoaan tai muuta katsomustaan. Partiolaisella on myönteinen suhtautuminen eri uskontoihin ja muihin katsomuksiin sekä hengellisyyteen. Partiolainen hyväksyy, että on olemassa jotakin ihmistä suurempaa. Partiolainen suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen. Partiolainen rakentaa käsitystään oikeasta ja väärästä sekä toimii oikeudenmukaisesti.” 

Partioihanne myönteisestä suhtautumisesta eri uskontoihin sekä hengellisyyteen saattaisi tarkoittaa jopa vaatimusta mukautua niiden satunnaiseen esilletuloon yhteisessä partiotoiminnassa muiden kanssa, mikä kuitenkin olisi liikaa. Uskontoihin kriittisesti suhtautuva ei ylipäätään ryhdy partiolaiseksi. Myönteistä suhtaumista muihin kuin uskonnollisiin katsomuksiin, erityisesti ateismiin, ei ateisti muilta vaadi, ainoastaan uskontojen poissaoloa sieltä, mihin ne eivät kuulu. Ihmeteltävää on, että partioihanteisiin on jätetty sen hyväksyminen, että on olemassa jotakin ihmistä suurempaa. Toki on niin, että ihminen on osa luontoa (= koko tuntemaamme maailmaa) ja että siinä mielessä luonto on ihmistä suurempaa. Ei olisi kuitenkaan mielekästä erikseen vaatia luonnon olemassaolon hyväksymistä. Puhe jostain ihmistä suuremman olemassaolon hyväksymisestä viittaakin ikävästi uskomuksiin yliluonnollisuudesta. Onko kyse vain kiertelevästä puheesta Jumalasta? 

3.2 Lupaus

”Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailman parhaaksi, kasvaa katsomuksessani ja toteuttaa [ikäkauden] ihanteita joka päivä.” 

Ongelma partiotoiminnan yhteistyössä seurakunnan kanssa on, kuinka orastava ateisti voisi siinä kasvaa katsomuksessaan. 

Partiolupaus kuului aiemmin seuraavasti: ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa [ikäkauden] ihanteita ja olla avuksi toisille.” Omistusliite sanassa ”Jumalaani” oli kaiketi myöhäinen lisä, joka selityksineen, että siten lupaaja olisi jumalallaan voinut ajatella uskonnollisen olion sijasta jotain itselleen rakastamisen arvoista, oli kuitenkin edelleen loukkaava. 

3.3 Tunnus 

”Ole valmis.” 

Tämä on ennallaan, eikä siitä ole enempää sanottavaa.

4 Partiokasvatus 

4.1 Partion kasvatustavoitteet

Suhde itseen 

”Partiolainen kehittää itseään ihmisenä ja etsii elämän totuutta. Hän hyväksyy, että on olemassa jotakin ihmistä suurempaa. Partiolainen tutkii hengellisyyttään ja elää sitä todeksi osana arkeaan. Partiolainen rakentaa uskonnollista tai muuta katsomuksellista identiteettiään.” 

Siis jokaisella partiolaisella olisi hengellisyys? (En itse tietenkään ole hengellinen enkä henkinenkään, mutta olisin iloinen ja ylpeä, jos joku pitäisi minua henkevänä!) 

4.2 Partiomenetelmä 

Sitoutuminen partion arvoihin

”Partiolaisen lupaus, ihanteet ja tunnus kuvaavat partion arvoja. Partiolainen pyrkii toimimaan näiden arvojen mukaisesti.” 

Partiolaisen arvot ovat sisäisesti ristiriitaiset sikäli, että ihanteisiin kuuluu, että toisaalta uskonnoton partiolainen rakentaa omaa katsomustaan ja että toisaalta uskonnottomallakin partiolaisella on myönteinen suhtautuminen hengellisyyteen. Näiden ihanteiden mukaan toimiminen vaatisi mukautumista uskontoon silloinkin, kun partiolainen on siitä vierottunut. Hänen olisikin tuolloin vierottauduttava koko partioliikkeestä vaikkapa silti edelleen harrastaen vaeltamista partiossa saamiensa kavereiden kanssa.

4.3 Partio-ohjelma 

Tätä ei ole sisällytetty peruskirjaan.

JOHTOPÄÄTÖKSENI. En osallistuisi partioliikkeeseen sen yhä säilyttäessä uskonnollisen ja kirkollisen yhteytensä, joka tuskin on myöskään purettavissa.

OMA YHTEYTENI PARTIOON. Sattumalta olin muutama päivä sitten päättänyt kirjoittaa omasta yhteydestäni partioon. 

Sattui ollessani jotain 9–11-vuotias noin vuonna 1960 asuessamme Petäjäskoskella Rovaniemen maalaiskunnassa, että muutama ikäiseni poika ryhtyi kokoontumaan jossain kerhohuoneessa sanoen sitä partiotoiminnaksi. Menin mukaan, ja olin muutaman kerran. En tiedä, jatkoivatko he. Muistan kyllä, mitä se oli, sarjakuvalehtien lukemista. Sinänsä kiinnostavaa, mutta lukemastani partiotoiminnasta ei ollut kyse, sillä meillä ei edes ollut ketään meitä vanhempaa ohjaajaa. Olin kovin pettynyt. Olin kuitenkin jo saanut vanhempani ostamaan minulle partiopuseron. Se jäi käyttämättä ja olikin todellinen hukkaostos. Puseron mukana tuli kuitenkin pieni kirjanen, jossa oli partiolupauksen teksti. Olin kirkon jäsen ja siis uskonnonopetuksessa, mutta muistan, kuinka kuitenkin oudoksuin lupauksen kirkollisuutta ja sen puhetta Jumalasta. Vapaaehtoinen uskonnon harjoittaminen oli outo ajatus. En sellaista kaivannut. 

Jälkikäteen on todettava, että tuohon aikaan partio kai aina toimi vain seurakuntien yhteydessä, eikä Rovaniemen seurakunnalla kaiketi ollut partiotoimintaa paikkakunnalla. Muuta toimintaa taisi kyllä olla, mutta eihän se minua koskenut. Partion kirkollista yhteyttä en ollut oivaltanut. 

Hyvä vain, etten joutunut mihinkään oikeaan partiotoimintaan. Jos vaikka olisin partiolupauksen vastentahtoisesti ehkä vielä antanutkin (jopa kirkossa?), uskonnon kaiketi toistuva pilkahdus kokoontumisissa olisi karkottanut minut. 

Sain kuitenkin muiston vastenmielisyydestäni uskontoa kohtaan. 

Olen yhdistyksemme puitteissa paljonkin toiminut julkisen vallan uskonnollisia valoja vastaan. Yksityisessäkin toiminnassa, kuten partiossa, niissä on ongelmansa, minkä myös Suomen Partiolaiset havaitsi. Vaihtoehto kahdesta eri partiolupauksesta, tunnustuksettomasta ja uskonnollisesta, oli esillä peruskirjaa uusittaessa, mutta se hylättiin. Julkisen vallan olisi syytä ottaa oppi.

Jouni Luukkainen