Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti 11.6.2020 lausuntopyynnön (VN/2741/2020) luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi kaksivuotisen esiopetuksen kokeilusta sekä varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Lausunnot tuli antaa viimeistään 24.7.2020 vastauksina lausuntopalvelu.fi:ssä. 

Esiopetuksessa on (mielestäni: ateistien ihmisoikeuksia loukkaavasti) yhteinen katsomuskasvatus. Siksi yhdistyksemme oli syytä perehtyä luonnokseen ja käyttää hyväksi tilaisuutta lausua vastustuksemme tuolle katsomuskasvatukselle, vaikka se ei luonnoksessa suoraan esiinnykään. 

Annoin vastuuhenkilönä yhdistyksemme lausunnon tänään. Alla jokainen seitsemästä kommentointikohdasta ja vastauksemme kuhunkin. Jokaisen vastauksen alussa lukee Pääkaupunkiseudun ateistit ry, Luukkainen Jouni 20.7.2020. 

1. Kommentit esityksen lakipykäliin ja yksityiskohtaisiin perusteluihin. 

1 §: Kokeilun tarkoitusta saada tietoa kaksivuotisen esiopetuksen vaikutuksista lasten kehitys- ja oppimisedellytyksiin, sosiaalisiin taitoihin ja terveen itsetunnon muodostumiseen rikkoo esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 mukainen ”yhteinen” katsomuskasvatus. On vain realismia ajatella, että tämä kasvatus järjestetään niin, että lapsi saa siinä valtakirkollisen kasvatuksen, kuuluupa hän valtakirkkoon vai ei. Valtakirkkoon kuuluvan huoltajan ei silloin tarvitse koskaan itse vaivautua uskontokasvatusta antamaan. Ateistihuoltajan taas olisi pakko yrittää kotona kiistää ”yhteinen” kasvatuskasvatus[katsomuskasvatus], jos hän siinä edes onnistuisi, ja valistaa lapsi tieteen mukaiseen käsitykseen luonnosta koko todellisuutena (naturalismi). Naturali[s]min vastaisuuteen ohjaava uskontoinen katsomuskasvatus nujertaa lapsen terveen itsetunnon. Lapsella arvokas sosiaalinen taito olisi elää tunnustuksettoman (maallisen, sekulaarin) valtion ihanteen mukaisesti ja käydä esiopetus, jossa uskonnoilla ei olisi sijaa; mahdollisella uskonnolla olisi erikseen oma paikkansa kotona tai uskonnollisessa yhdyskunnassa. Se johtaisi parhaaseen suhtautumiseen uskontoja kohtaan. On valheellista sosiaalistamista väittää, että katsomuskasvatus voisi oikeasti olla lapsille yhteistä; jos siinä olisi mahdollista sanoa jokaisen uskonnollisen uskomuksen kohdalla, että ateistille kyse on sepitteestä, tästä kasvatuksesta luovuttaisiin. Muusta esiopetuksesta luonteeltaan poikkeavana ei katsomuskasvatus voi edistää lasten kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Erityisesti on huomattava, että etiikka voi olla yhteistä vain tunnustuksettomana; uskonnon tuputtaminen etiikan varjolla vain sotkee etiikan. 

Kokeilun tarkoitusta selvittää esi- ja alkuopetuksen välisiä jatkumoita ei saa käyttää yrittämään [yritykseen] ulottaa esiopetuksen katsomuskasvatus alkuopetukseen, sillä alkuopetuksessa yhteinen katsomuskasvatus olisi uskontotietoa, kaikille pakotettua uskonnonopetusta. Elämänkatsomustieto on säilytettävä; siinä taas uskonnoista riittää todeta vain niiden tai pikemminkin eri uskontojen tunnustajien olemassaolo mutta on pidättäydyttävä uskontojen oppien esittelystä, joka käytännössä olisi vain näiden oppien julistusta ilman, että opetuksessa olisi oikeus todeta ne sepitteeksi. 

7 §: Yleisen koulutusmyönteisyytemme tähden on katkera[a] joutua toteamaan, että on hyvä, että huoltaja päättäisi, osallistuisiko koeryhmään kuuluva lapsi kaksivuotiseen esiopetukseen. Nimittäin ateistihuoltaja saattaisi haluta torjua lapsensa joutumisen esiopetuksen ”yhteiseen” katsomuskasvatukseen ja huolehtia itse, vaikka kenties suurinkin uhrauksin, että lapsi esiopetuksen sijasta osallistuisi muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan, jossa uskonnoista kerrottaisiin korkeintaan niiden olemassaolo ja jossa pidättäydyttäisiin tieteen mukaisessa käsityksessä luonnosta koko todellisuutena. Säännöskohtaisen perustelun mukaan tämä toiminta voisi olla kotona vanhempien opastettavana olemista; vaihtoehto varhaiskasvatukseen osallistumisesta olisi hylättävä jälleen yhteisen, uskontoisen katsomuskasvatuksen tähden. Mutta kotivaihtoehto rajoittaisi vakavasti vanhempien mahdollisuutta opiskella tai työskennellä; edes viime keväänä kaikki pienet lapset eivät voineet olla etäopetuksessa ja heidän vanhempansa etäopiskelussa tai etätöissä, kaikki yhdessä kotona. Toisaalta ne, jotka saivat keväällä 2020 poikkeuksellisen kokemuksen yhdessä kotona toimimisesta, voisivat yrittää sitä esiopetuskokeilun osalta. Oikea ratkaisu olisi kuitenkin poistaa esiopetuksesta katsomuskasvatus ja siten järjestää jokaiselle mahdollisuus osallistua esiopetukseen. 

8 §: Opetushallituksen olisi laadittava kaksivuotisen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet niin, että niissä ei olisi yhteistä katsomuskasvatusta. Vähintäänkin lapsen osallistuminen katsomuskasvatukseen olisi saatettava huoltajan suostumusta vaativaksi. Säännöstä, että kokeilun opetussuunnitelman perusteissa tulee kehittää joustavia esi- ja alkuopetuksen välisiä jatkumoita, ei saa käyttää yrittämään [yritykseen] ulottaa esiopetuksen katsomuskasvatus alkuopetukseen. Mutta oikeanlainen jatkumo saataisiin, kun esiopetuksessa toteutettaisiin sekulaari elämänkatsomustietokasvatus, jonka huoltaja voisi lapselle valita (uskontoisen) katsomuskasvatuksen sijasta. Niin esi- kuin alkuopetuksessa katsomuskasvatuksen sijasta voisi oikeasti yhteisenä olla filosofia (lasten filosofointi) tärkeänä osanaan tunnustukseton etiikka. 

2. Kommentit esityksen taloudellisten vaikutusten arviointiin.

Ateistihuoltaja on ristiriitaisessa tilanteessa: hän kustantaa veroillaan esiopetuksen järjestämistä ja myös haluaisi lapsen osallistuvan esiopetukseen, mutta kun siinä on yhteinen uskontoinen katsomuskasvatus, joka tekee osallistumisesta mahdottoman. Hinta hänelle oman, tieteen mukaisen todellisuuskäsityksensä uhraamisesta ja lapsen antamisesta vääriin, uskontoisiin käsiin olisi liian suuri. Kaikki pakollinen uskontoinen opetus lapsille saa ateistin kokemaan, että Suomi ei ole hänelle mahdollinen paikka kasvattaa lapsia. Se taas saattaa hänet pohtimaan ylipäätään lojaalisuuttaan Suomea kohtaan. Kuinka paljon häntä vapauttaisikaan lojaalisuuteen nyt erityisesti esiopetus ilman uskontoja, ainakin hänen huollettavanaan olevan lapsen osalta. Veroja ei niin vain voi välttää, mutta verotuksen kokeminen oikeutetuksi ei ole mitätön asia.

3. Kommentit esityksen viranomaisvaikutusten arviointiin. Onko teillä näkökulmia kokeilun käytännön toteuttamiseen, kuten kuljetusten, tilojen, henkilöstön tai täydentävän varhaiskasvatuksen järjestelyihin?

Ei lausuttavaa.

4. Kommentit esityksen lapsi-, perhe- tai sukupuolivaikutusten arviointiin. Onko teillä näkökulmia kokeilun vaikutuksista perheiden arkeen, kuten erilaisiin perhe-etuuksiin?

Ateistiperheelle kokeilulla on se vaikutus, että jos lapsi kuuluu koeryhmään, hänelle olisi hankittava muuta esiopetuksen tavoitteet saavuttavaa toimintaa kuin esiopetusta itseään kahdeksi vuodeksi, ei vain yhdeksi vuodeksi. Se taas voisi olla hankalaa. Harkitseva jättää siksi ehkä lapset hankkimatta. 

5. Kommentit esityksen tietosuoja- ja tiedonhallintavaikutusten arviointiin.

Ei lausuttavaa. 

6. Muut kommentit. 

Kaksivuotinen esiopetus merkitsee kahta vuotta yhteistä, uskontoista katsomuskasvatusta. Se on pahempaa kuin yksi vuosi. 

7. Liitä oheen enintään 1 A4-sivun tiivistelmä lausunnosta.

Lausunnon tiivistelmä: Esiopetuksen yhteinen katsomuskasvatus on uskontoisuuttaan ristiriitainen, mahdoton ajatus. Kokeilussa tämä vääryys kestäisi vuoden sijasta kaksi vuotta, ja on pelättävissä, että kokeilussa haluttaisiin sen jatkamista alkuopetukseen. Ateistit, joko vanhempina tai vanhemmuutta harkitsevina, asetetaan tilanteeseen, että heidän odotetaan tukevan veroillaan esiopetusta ja sen katsomuskasvatusta mutta että sen lisäksi heidän odotetaan uhraavan lapsensa raitis, uskonnoton mieli ja siten oman vakaumuksensa kunnioitus tai vaihtoehtoisesti mahdollisesti luopuvan opiskelusta tai työskentelystä lapsen kasvattamiseksi kotona.

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja