A) Yhdistyksemme teki 7.4.2017 opetus- ja kulttuuriministeriölle esityksen oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta koskevan perusopetuslain 46 §:n muuttamisesta ja täydensi sitä kuudesti, viimeksi tänään. Esitimme tähän opetukseen sovellettavien perusopetuslain muiden säännösten 46 §:n ensimmäisessä virkkeessä olevan luettelon päivittämistä. Pykälää on muutettu vain kerran sen jälkeen, kun se säädettiin 1998, vaikka lakia on muutettu muutoin monesti. Nimittäin vuonna 2016 annetulla lailla tämän opetuksen rakenne uudistettiin vuoden 2018 alusta alkaen maahanmuuttajien suuresti kasvaneen perusopetuksen tarpeen tähden, ja tällöin luettelosta vain poistettiin yksi pykälä, joka katettiin 46 §:n muissa momenteissa. Toinen syy päivittämiselle on se, että sovellettavissa säännöksissä päätökset tekee oppilaan huoltaja, kun alaikäisenkin oppivelvollisuusiän ylittäneen opiskelijan olisi saatava tehdä ne itse, kuten muutetussa 46 §:ssä muutoin asianlaita onkin. Erityisesti opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laativat opetuksen järjestäjä ja opiskelija yhdessä. Samoin Opetushallituksen määräämät aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja Opetushallituksen antamat ohjeet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista perusopetuksessa on selvästikin laadittu niin, että niissä opiskelija itse käyttää puhe- ja päätösvaltaa opinnoistaan. Erityisesti esityksemme tavoitteena on se, että alle 18-vuotias opiskelija tekee itse huoltajansa sijasta uskonnollisen asemansa sallimat uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevat tahdonilmaisut (opetusta on yksi pakollinen kurssi). Joka tapauksessa 46 §:n mukaan opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. 

Kaikki alkoi harmistuksestani helmikuussa 2017 oivallettuani, että minulta oli edellisenä syksynä mainitsemani lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä, tai jo aiemmin, jäänyt käyttämättä mahdollisuus yrittää saada 46 §:ään muutos, että uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle alaikäiselle opiskelijalle opetetaan elämänkatsomustietoa, ellei hän itse halua osallistua uskonnonopetukseen. En muistanut, että sellaiseen oli viitattu mainitsemissani Opetushallituksen ohjeissa jo 2014 ja 2016; huomasin sen vasta, kun olin lukenut 12.1.2018 annetut ohjeet (neljäs ja viides täydennys lakiesitykseemme). 

Tuin esitystämme samana päivänä 7.4.2017 eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemälläni kantelullani Opetushallituksen määräämistä aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Monipolvinen kanteluprosessi johti opetus- ja kulttuuriministeriön eduskunnan oikeusasiamiehelle asiassa EOAK/5074/2017 (dnro OKM/12/022/2017) 13.12.2017 antamaan lausuntoon, jossa ministeriö lupasi tarkistaa 46 §:n lakiviittaukset ja ilmoitti että tarpeenmukaiset säännösmuutosesitykset on tarkoitus antaa vuoden 2018 aikana. Mutta mitään ei ole tapahtunut. 

Kaikki lakiesityksemme osat sekä kanteluni ja niihin saamani vastaukset ovat ministeriön diaarinumerossa OKM/30/592/2017. 

Kaikki mainisemani asiakirjat löytyvät Kantelut-sivun kohdista 1.21–1.23. 

Täydennys 10.3.2020. Hallitus päätti 4.2.2020 lainsäädäntösuunnitelmastaan kevääksi ja syksyksi 2020 sekä tammikuuksi 2021, eikä kaipaamaani hallituksen esitystä näy. Suunnitelma kyllä elää, ja asiahan on yhä ajankohtaisempi Suomen aikoessa noutaa huoltajiaan vailla olevia nuoria turvapaikanhakijoita. Kaikkiaan 207 hallituksen esityksestä opetusministeri Anderssonilla on päävastuu viidessä. Hallitus päätti 14.2.2020 lainsäädäntöohjelmastaan, joka on suunnitelma vaalikauden 2019-2023 keskeisistä lainsäädäntähankkeista (päivitetty 20.2.2020), eikä kaipaamani hanketta näy, mutta se ei toki olisikaan keskeinen. Kaikkiaan 142 hankkeesta opetusministeri Anderssonilla on päävastuu yhdessä.

B) Molempien OKM:n diaarinumeroiden diaariotteissa vastuuvalmistelijaksi on mainittu Kirsi Lamberg, joka nykyään on hallitussihteeri. Hän vastasi 14.7.2017 ylitarkastajana torjuvasti lakiesitykseemme, joten kanteluideni jatkaminen oli tarpeen. Soitin hänelle 22.1.2020. Lähetin hänelle sen jälkeen sähköpostiviestit 22.1., 23.1., 26.1. ja 26.1.; ne kaikki vietiin diaariin. Seuraava perustuu näihin viesteihini. 

B1) Hallitussihteeri on virkamies, joka valtioneuvostossa valmistelee ja esittelee asioita. Lamberg onkin valmistellut ja esitellyt erään asetuksen. Mutta saattaisiko hän laatia kaipaamani hallituksen esityksen? 

B2) Kantelukirjoituksestani 24.4.2017 poimin huomautuksen, että sovellettavien säännösten luettelon tekninen päivittäminen tarkoittaisi yhden momentin lisäämistä, yhden momentin poistamista, 16 pykälän lisäämistä ja kolmen pykälän lisäämättä jättämistä ja että sisällölliset muutokset toteutettaisiin luettelon säännöksiin viittaavien vastaavien tekstien luettelolla ilmaisun ''kuitenkin niin, että'' jälkeen. 

B3) Jälleen oppilaaksi? Tilanteessa, että alaikäiselle opiskelijalle ei annettaisikaan täyttä päätösvaltaa hänen huoltajansa sijasta perusopetuslain 46 §:n sovellettavien säännösten päivitetyssä luettelossa, häntä olisi 46 §:ssä kutsuttava jälleen oppilaaksi, hänet olisi 46 §:ssä sallittava jättää jälki-istuntoon, hänen kanssaan olisi voitava käydä kasvatuskeskusteluita, eikä hän oppilaaksi alennettuna voisi tietenkään itse laatia yhdessä opetuksen järjestäjän kanssa henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaansa, vaan 46 § olisi muutettava siten, että sen laatii hänen puolestaan hänen huoltajansa. Mutta eihän tämä taantuminen kävisi! Sovellettaviin säännöksiin on siis ihan oikeasti viitattava muodossa, että kuitenkin niissä tarkoitetut oppilaan huoltajan päätökset tekee opiskelija ja että yleisemmin niissä tarkoitetuilla oppilaan huoltajan oikeuksilla tarkoitetaan vastaavia opiskelijan oikeuksia. 

B4) Puolustin esitystämme yhdenmukaisuudella oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kesken. Pyrkimys yhdenmukaisuuteen on sekä tavoite että väline että perustelu itsessään. 

B5) Kahden vuoden hiljaisuus HE-rintamalla ei ole ollut yksinomaan kielteinen. Opetushallituksen omavaltainen, mutta hyvin järkevä käytäntö on yhä paremmin ehtinyt vakiinnuttaa asemansa. Olisi siten täysin kohtuutonta, jos OKM ryhtyisi palauttamaan alaikäiselle opiskelijalle jo annettua valtaa hänen huoltajalleen hallituksen esityksessä (HE). 

B6) Lakiesityksemme mukaiselle HE:lle olisi syytä antaa perustelu, että se johtuu eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta ja että HE on siksi välttämätön. Silloin sitä olisi helpompi puolustaa ja se tekisi HE:n ymmärrettäväksi. 

B7) Aikuisten perusopetus oli esillä Educa-messuilla 2020 Karvin 24.1. järjestämässä tilaisuudessa ”Maahanmuuttajien koulutuspolut”. Puhe kielitaitovaatimusten (toteutetusta) joustavoittamisesta ammatillisessa koulutuksessa toivat mieleeni, että päätösvallan antaminen alaikäiselle opiskelijalle lakiesityksemme mukaisesti joustavoittaa opiskelijan opiskelua ja myös opetuksen järjestämistä. 

B8) Motivoin Kirsi Lambergia tarttumaan tähän asiaan HE:n laatimisen mielessä ja samalla motivoin ministeriötä antamaan hänelle siihen mahdollisuuden. Pitäisi ensiksi hyväksyä esityksemme tavoite, jonka jälkeen esityksemme antaisi rungon lyhyelle HE:lle. 

B9) Vaatimassani HE:ssä ei saisi rakentaa mitään ”yhteistä katsomusainetta”, vaan siinä vain pitäisi sallia alaikäisen päättää itse uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevista mahdollisista valinnoista kuten yhdistyksemme kannalta oleellisimmasta uskonnonopetuksen torjumisesta, jos opiskelija ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Maahanmuuttajia ei saa käyttää keinona ja verukkeena yrittää pakottaa kaikki uskonnonopetukseen uskontotiedon muodossa. 

B10) HE aloittaisi uuden aikakauden OKM:ssä sikäli, että aina tehtäessä perusopetuslakiin muutos muualle kuin 46 §:ään olisi muistettava miettiä, olisiko tällöin 46 §:n sovellettavien säännösten luetteloa päivitettävä.

Jouni Luukkainen