Paikallisessa lehdessä oli omassa raamissaan ilmoitus Jämsän kaupungin itsenäisyyspäivän juhlasta. Siinä mainittiin juhlan ajankohta, paikka, kahvitarjoilu ja ohjelma. Jämsän kaupunki laskee jumalanpalveluksen päätyttyä seppeleet Jämsän hautausmaille. 

Seurakunnan erillisen raami-ilmoituksen mukaan kirkossa pidettävän jumalanpalveluksen jälkeen kunniakäydään sankarihaudoilla sekä Rauhan ja Sovinnon muistomerkillä. 

Siis aikataulujen ja välimatkojen puitteissa ensin jumalanpalvelukseen, sitten muistomerkeille ja sitten itsenäisyyspäivän juhlaan. Tai eri porukoilla jumalanpalvelukseen ja haudoille ja toisella porukalla itsenäisyyspäivän juhlaan? Huomiota herättää kaupungin ja seurakunnan tavoiteltu yhteisesiintyminen. 

Ensiksi selostus hautamuistomerkeistä. 

Kansalaissodassa kaatuneet yhdeksän lahtaria on haudattu Jämsän kirkkorakennuksen eteläpuolella olevaan alueeseen. Paikalle hankittiin kohta sodan jälkeen lahtarimuistomerkki, johon kaiverrettiin kaatuneiden lahtarien nimet. 

Talvi-, jatko- ja lapinsodissa kaatuneet 152 sankaria haudattiin samalle alueelle. Lahtarimuistomerkki jätettiin paikallensa myös sankareiden muistomerkiksi. Yhdeksän lahtarin tarkat hautasijat eivät ilmene paikan päällä. Hautausmaan nykyinen vakiintunut nimi lahtarimuistomerkkeineen on sankarihautausmaa. Sankareiden haudoilla on nimilaatat. Haudoilla oli itsenäisyyspäivänä 2019 hautakynttilät. 

Käytän kansalaissodan osapuolista yhdenvertaisia ja kotoisia nimikkeitä "punikit" ja "lahtarit". Ei diivailla vakavilla asioilla. Punikin hovikelpoinen nimike on punainen ja lahtarin valkoinen. 

Tämä kirjoitus sisältää uskontokritiikkiä esitettynä vaihtoehtoisella lähestymistavalla ja vähemmällä salailulla. 

    Lahtarimuistomerkki ja seppele.

Sovinnon ja Rauhan muistomerkiksi vakiintunut kookas kahden ristin muotoinen muistokivi sijaitsee 30 metrin päässä lahtari-sankarihautausmaan kuusiaidan takana, sen itäpuolella. Sen hankkivat vuonna 2001 kaupunki ja seurakunta. Sen luona ei ole hautoja ja itse merkissä ei ole surmattujen nimiä. Muistomerkkitoimikunta päätti sen hankkimisesta vasta sen jälkeen kun minä olin eronnut toimikunnasta. Nykyisin kirkollinen väki ja oikeistolainen väki vierailee lahtari-sankarimuistomerkillä ja tällä Rauhan ja Sovinnon muistomerkillä. 

Jämsän kaupunki laski itsenäisyyspäivänä 2019 sinivalkoiset seppeleet sankarihautausmaalla olevalle lahtari-sankarimuistomerkille ja tälle viereiselle Sovinnon ja Rauhan muistomerkille. 

Sivistyslautakunta käsitteli itsenäisyysjuhla-asian 6.11.2019 virheellisesti salailtuna. Aiheeton salailu herättää epäilyn jostain vilungista. 

    Sovinnon ja Rauhan muistomerkki ja seppele.

Punikkien muistomerkit sijaitsevat kirkkorakennuksesta pohjoiseen päin, vanhan hautausmaan pohjoisrajalla, etäisimpänä hautausmaan portista ja kirkosta, kuusiaidan vieressä. Haudalla on aluksikin Jämsän kunnan vuonna 1946 hankkima muistokivi: "1918 AATTEENSA PUOLESTA SORTUNEIDEN MUISTOKSI PYSTYTTI JÄMSÄN KUNTA". Tässä kivessä ei ole surmattujen nimiä. 

Samalle hautapaikalle on vuonna 2001 kaupungin ja seurakunnan ym. toimesta hankittu lisäksi kookkaan ristin muotoinen muistomerkki. Ristimuistomerkkiin on kaiverrettu noin 170:n jämsäläisen kansalaissodassa surmatun punikin nimet. 

Niin kuin tiedetään, olivat punikit pääosin jumalankieltäjiä. Minä vastustin perustamisvaiheessa toimikunnassa ristin muotoisen muistomerkin ottamista jumalankieltäjäpunikkien muistomerkiksi. Kertojasta riippuen tätä(kin) muistomerkkiä kutsuttiin perustamisvaiheessa ja kutsutaan edelleenkin sekavasti myös Rauhan ja Sovinnon muistomerkiksi. Pitänee kuitenkin tulkita nimikkeistö niin, että varsinainen punaisten muistomerkki on vuonna 1946 hankittu kivi. 

Jämsän kaupungilta ei liiennyt minkään väristä seppelettä punikkien muistomerkeille, eikä seurakunnalta varmaankaan liiennyt kunniakäyntiä sinne. Punikkien muistomerkeillä oli seuraavana päivänä muutama loppuun palanut hautakynttilä. 

Siltä osin kun Jämsän sivistyslautakunnan suunnalla on tehty virheitä itsenäisyysjuhlan vaiheilla mainitsen sivistyslautakunnan puheenjohtajan Matti Similän (kesk) ja sivistystoimenjohtajan Leena Kilpeläisen. 

Surmattujen punikkien nimet ovat väärässä ympäristössä, kun ne ovat ristin muotoisessa kivessä. Tämän muistomerkin nimen ja ristimuodon osalta olisi sovintoneuvottelu tarpeen. Mainitsen muistomerkkitoimikunnan vetäjän, työväenjohtajan ja seurakuntamies Reino Selinin. 

Nykyisten punikkien muistomerkkien nurkkauksessa lahtarit surmasivat kansalaissodan aikana ja sen jälkeen paljon punikkeja. 

Muistomerkkinurkkaus on myös ns. koillisnurkka, johon papit hautasivat 1950 luvulle saakka Jämsän vaivaiset, köyhät, kirkkoon kuulumattomat, itsemurhaajat ja huorat. Minä lausun puolestani muistokunnioitukseni tätäkin henkilöryhmää kohtaan. 

Nykyisin vasemmisto(liitto)lainen väki vierailee punikkien muistomerkeillä. 

Jämsän (+ Jämsänkoski ja Koskenpää) alueella ei taisteltu ollenkaan. Punikkeja surmattiin kuitenkin paljon. Viha oli suuri. Rauhaa ja sovintoakin on tavoiteltu. Punikkeihin päin katsotaan sovinto jo saavutetun, tai sitä ei halutakaan saada. Erimielisyys Punaisten haudalla olevan lisämuistomerkin ristimuodosta on vielä sopimatta. 

    Punikkien muistomerkit.

Itsenäisyyspäivän juhlassa Jämsän Paunun koululla oli paikalla noin 90 henkilöä. Enemmänkin olisi saliin sopinut. Sotilasveteraanit istuivat ansaitusti etupenkillä. Isänmaallisuudesta muistuttivat siniristilippu ja siniristilaulu. Yksi kohtuullisen neutraali virsi loppupuolella useiden laulamana. Ahti Ojanen piti juhlapuheen. Paikallinen valtavirta-Almamedialainen lehdykäinen Jämsän Seutu julkaisi juhlasta yhden sivun kokoisen kirjoituksen. Yleistuntuma itsenäisyyspäivän juhlasta kaikkinensa on jälkihehkuinen. 

Kuntien ja seurakuntien välinen yhteistoiminta. Ev.lut. kirkko voi vaikuttaa oman kirkkolakinsa sisältöön. Kirkkolaista löytyy kehotus yhteistyöhön kuntien kanssa. Perusopetuslaista löytyy unohdettu ohje, että tunnustuksellista uskontoa ei saa opettaa kouluissa. Päivänavauksien uskonnollisuudesta / uskonnottomuudesta on kiistelty pitkään. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies jyrähti juuri, että kirkkorakennus on niin uskonnollinen ympäristö, että siellä ei saa pitää opetustoimeen liittyviä toimituksia kuten lukukausitodistusten jakoa. Jämsän Terveyskeskuksen (Pihlajalinna) (lapsi-)perhepalvelukeskus harjoittaa yhteistyötä seurakuntienkin kanssa. 

Kirkosta eroaminen on säädetty uskonnonvapauslaissa, jota lakia kirkko ei pääse peukaloimaan. Näin on hyvä. Uskonnon ja vakaumuksen vapaus mainitaan. Lainsäädännössä on kirkkolain ulkopuolella hyvin vähän kuntien ja seurakuntien välistä yhteistyötä koskevia pykäliä. 

Kirkkohallituksen sivustolla on yksityiskohtainen ja laaja luettelo kuntien ja seurakuntien yhteistoimintamuodoista. Se koskee lähinnä toimintaa ja vaikuttamista nuorison parissa. Kirkollisverojen saanti ja ketunhäntä on kaiken aikaa kainalossa. 

Kuntaliiton palstalla on laaja luettelo kuntien ja seurakuntien yhteistoimintamuodoista. 

Hautaustoimi on unohtunut seurakunnille. Ne hyödyntävät omaisten surun aatteensa pönkittämiseksi. Ne kiskovat asiakkailtaan maksut hautaustoimesta ja kirkko saa lisäksi valtiolta vuosittain 115 000 000 euron suuruisen aneen toimen hoitoa varten. Tulot ja ane kelpaisivat kunnillekin sitten, kun hautaustoimi on siirretty kunnille. Sovittavaa olisi. Väestökirjan pito on jo vuosia sitten siirretty valtion väestörekisterikeskukselle. 

Sotilasveteraanit. Kysyin kauan sitten eräältä rintamaveteraaniystävältäni, miksi tässä maassa tarvitaan kaksi veteraanijärjestöä. Hän vastasi, että rintamaveteraaneilla on sosiaalinen puoli etualalla. Hän tarkoitti samalla sanattomasti, että sotaveteraaneilla on jokin muu eli kenties aatteellinen puoli lähempänä. Minä sovittelen erilaisten veteraanien välejä kutsumalla kaikenlaisia veteraaneja tasavertaisesti sotilasveteraaneiksi. Nykyisin sotaveteraanit, rintamaveteraanit, sotainvalidit ja perinnelotat menevät omilla yhdistysnimikkeillään, mutta yhteisessä raamissa kirkkoon ja muualle. Veteraaneilla on keskenänsä soviteltavaa. Rintamalisää sai 31.12.2018 10 582 henkilöä. Jämsässä heitä on 43. Suuri kunnioitukseni veteraaneille nimikkeistä riippumatta. He tuskin kävivät omasta tahdostaan Syvärillä ja Äänislinnassa. 

Itsenäisyysjuhlan juhlapuheen piti Lentotekniikan Kilta ry:n puheenjohtaja Ahti Ojanen. Killan tarkoituksena on maanpuolustushengen kohottaminen, ilmailutekniikan vaaliminen ja alan perinnemuseotoiminta. Ojanen keskittyi jämsäläisten Karhumäen veljesten ja sitä seuranneiden Valtion lentokonetehtaan ja Patria Oyj:n lentokoneiden rakentamistoimintaan. Veljesten ja lentokonetehtaan hävittäjälentokoneet ehtivät jatkosotaan Neuvostoliittoa vastaan. Ojasen juhlapuhe ulottui ajallisesti talvisotaan, jatkosotaan ja Lapin sotaan. Juhlapuhe liittyy edellä mainittuun jälkihehkuun. 

Kun Kilta kantaa huolta maanpuolustustahdosta ja kun itsenäisyysjuhlassa vietiin seppele lahtareidenkin muistomerkille saakka ja kun Ojasen juhlapuhe kaipaa aatteellisen tasapainottamisen, on tarpeen ulottaa kertoma ajallisesti kansalaissotaan saakka ja mainita valtavirtamediassa kertaalleen jo melkein unohdettu suursuomihanke. 

Lahtareiden maanpuolustustahto oli kansalaissodan jälkeenkin niin kukkuroillaan, että katsottiin mielekkääksi aloittaa Suomen valtion alueen laajentaminen itään päin. Marssittiin heti 1919 parin tuhannen miehen voimin jääkärieversti Aarne Sihvon johdolla Laatokan koillisrannalle Aunukseen. Se on Aunuksen retkenä tunnettu. Aunuksen suomenkielisille rakennettiin paremmat asunnot ja venäjänkieliset ohjattiin kilometritehtaalle. Aunuksen retki oli kuitenkin arvioitu väärin. Paikallinen suomalaisväestö ei innostunutkaan riittävästi. Suomalaisperäisillä bolseviikeilla oli virinnyt tahto puolustaa uutta isänmaataan. Syntyi suuret miestappiot. Jouduttiin kohta tulemaan häntä koipien välissä takaisin kotiin Suomeen. 

Jatkosotaan mennessä maanpuolustustahto oli jälleen elpynyt. Suomen sotajoukot etenivät Syvärille ja Petroskoihin saakka. Itä-Karjala liitettiin Wikipedian kertoman mukaan Suomeen Aunusta, Syväriä, Petroskoita ja Muurmanskin rataa myöten. Petroskoi ristittiin Äänislinnaksi. Sotilaallisen tilanteen muututtua suomalaiset joutuivat perääntymään. Meni Karjala, Salla ja Petsamo. Olisivatko Petsamo ja Salla säilyneet sotilasveteraaneille ja meille kaikille, jos Syvärille ym. ei olisi menty? Ja olisiko samoin menetellen Porkkalan vuokravakuusjärjestely vältetty? 

Satuin asumaan noihin aikoihin Espoonlahden vastarannalla sotilasveteraanisetäni vintillä. Arvioimme, miten isoja tykkejä Porkkalassa on. Myöhemmän tietämyksen mukaan ne olivat jopa 30-senttisiä. Ymmärsimme Stalinin epäluulon. Luotimme, ettei Stalin ammu pienemmillä tykeillä vastarannan sotilasveteraaneja, muitakin rannan asukkaita ja minua yksi kerrallaan. 

Minä olin 8-vuotias, kun jatkosota päättyi. Tavallinen kansa, minäkin, seurasimme tarkasti, missä oltiin ja missä oltiin käyty. Äänisen aaltoja oltiin kuunneltu. Minä välttelin silloin ja välttelen edelleen sellaisia paikkoja, missä Äänisen aaltoja soitetaan. Hyvä melodia hupuloitu. 

Itsenäisyyden aiheessa vieläkin pysytellen arvuuteltiin takavuosikymmeninä kumpi hyökkää Suomeen ensin, Nato vai ryssä. Nyt ei tarvitse enää arvuutella, kun Nato jo on täällä. Isäntämaasopimuksen mukaan suomalaiset tuovat natosotilaille tarvittavat sapuskat, konjakit, kondomit ja muut. Wikipediasta löytyy sopimuskappale ulkoministeriön myöhempänä käännöksenä hakusanalla "Isäntämaasopimus". Sietää lukea. Siellä selitetään myös suomalaisen sopimuspuolen päätöksentekoprosessi tai sen puuttuminen. Viime gallupin mukaan 56 prosenttia suomalaisista vastustaa liittymistä Natoon. Tarkoittanee, että vastustaa enempää veljeilyä Naton kanssa.

Raimo Toivonen