Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n (157.654; www.uut.fi) julkaiseman Muutos-lehden numerossa 1/2019 julkaistiin (s. 14-15) juttu, jollaista en vielä ollut nähnyt. Olemme nähneet, että kirkko ja sen parikymmentätuhatta kaaderia häärivät sadoissa projekteissa, jotka eivät oikeastaan kuulu uskonyhteisölle. Nyt Jyväskylän seurakuntapastorit Tuulia Kokkonen ja Ulla Palola ovat aloittaneet vertaistukiryhmätoiminnan niitä varten, jotka ovat kokeneet väkivaltaa kristillisissä yhteisöissä. ”Liian moni voi pahoin kristillisissä yhteisöissä”, he kirjoittavat. 

Hengellinen väkivalta kirkossa 

Pappien mielestä kirkossa on hengellistä väkivaltaa, mutta työ uhrien auttamiseksi on vielä lapsenkengissä. He kertovat kohdanneensa lukuisia kristillisissä yhteisöissä kaltoin kohdeltuja ihmisiä. Kokkonen on jopa toiminut UUT:n ryhmänohjaajanakin. 

Vertaistukea tarjotaan siis kirkon piirissä ja toisin kuin UUT:ssä vain kristillisissä yhteisöissä väkivaltaa kokeneille. Jyväskylässä vapaa-ajattelun uhrien on siis oltava tarkkana, etteivät hakeudu tietämättään pappien vertaistukiryhmään. 

Ensimmäinen ryhmä aloitti Jyväskylässä keväällä 2018 Perheasiain neuvottelukeskuksen tiloissa. Pappien mukaan muissa Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa ei ollut järjestetty vastaavia ryhmiä. Papit aloittivat tyhjästä. 

Kiinnostusta kuitenkin oli. Koska ryhmä ei ollut hengellinen, päätettiin, että ryhmässä ei pidetä hartauksia eikä rukoilla. Jokaista kokoontumiskertaa varten valmisteltiin alustus, jonka pohjalta keskusteltiin. Seksuaalisuus nousi isoksi teemaksi. Myös kokemus uskosta suorittamisena oli yhteistä. Suorittamisesta seurasi riittämättömyyttä ja kelpaamattomuutta, jotka aiheuttivat hengellistä häpeää. 

Häpeä on tunnetusti nimenomaan kristinuskon vahva ase, protestanttista peruskauraa. Papit halusivat tosin ”pitää esillä mahdollisuutta terveeseen uskonnollisuuteen”. 

Nyt papit ovat ohjanneet kaksi vertaistukiryhmää ja toivovat, että kirkossa herättäisiin tekemään tätä työtä enemmän. He ovat saaneet kutsuja tulla puhumaan aiheesta kirkon työntekijöille ja vapaaehtoisille. Papit ovat havainneet kirkon hierarkkisen järjestyksen ja siinä piilevät riskit kuten alistamisen. 

Mitä seuraavaksi? 

Mitäköhän naispapit keksivät seuraavaksi? Alkavatko he saarnata ateismia? Ulkomailla tällaisia pappeja on ollut jo pitemmän aikaa. Tiedän kyllä, että Suomessakin on pappeja, joista on tullut ateisteja, mutta julkiateistit ovat itse eronneet kirkon palveluksesta tai saaneet potkut kirkollisen sotapoliisin toimesta.

Kimmo Sundström