Postiluukku kolahti 2.12.2019. Suomen Humanistiliitto ry:n (SHL) lehti Humanisti näyttää vielä sätkyttelevän hengissä. Vuodessa ilmestyy yksi numero. Kansikuvana on iso, likainen, avonainen koura. Ehkä se kuvaa sitä, ettei valtion tukiraha enää virtaa ja jäsenmaksuja koetetaan laskuttaa kahdesti? 

Runsas valtion raha ehtyi 

Vaikka SHL on pitkään ollut vähäpätöinen järjestö, valtio tuki sitä takavuosina suhteellisesti enemmän kuin mitään muuta uskonnottomien järjestöä, jopa enemmän kuin Suomen ortodoksista elättikirkkoa. Vuosina 2002-2003 ja 2005 tuki oli korkeimmillaan 12.500 euroa kunakin vuonna. Vuonna 2004 avustuksen hakeminen oli ”kukkoslovakki” Henrik Sawelan vastuulla, joka unohti jättää avustushakemuksen. Avustusta olisi varmaan tullut samoin 12.500 euroa, jos hakemus olisi jätetty. Mutta lopputulos oli nolla euroa. Sawela ei korvannut aiheuttamaansa vahinkoa kuten lukija arvaa. 

Vuonna 2006 SHL:n valtionapu oli 10.500 euroa ja vielä vuosina 2007-2012 kunakin vuotena 10.800 euroa. 

SHL ei mielellään kerro jäsenistönsä koosta. Vuonna 2007 kokonaisjäsenmäärä oli 105 jäsentä eli valtionapu oli 102,86 euroa/jäsen. Jäsenmaksunsa maksavien jäsenten määrä oli alhaisempi kuin kokonaisjäsenmäärä. 

Vuonna 2013 liiton kolmen jäsenyhdistyksen, joista kahdessa ensin mainitussa oli toimintaa, jäsenmäärät olivat: 170 (Helsingin humanistiyhdistys), 42 tai 41 (Länsi-Uudenmaan humanistiyhdistys) ja 19 (Pohjois-Pohjanmaan humanistiyhdistys). Kokonaisjäsenmäärä siis 230 tai 231 jäsentä. 

Valtion yleisavustuksen lisäksi SHL sai vielä vuonna 2014 kulttuurilehtitukea 2.000 euroa Humanistin julkaisemiseen. 

Arvelen, että rahaa tuli mukavasti, koska SHL:n puheejohtajana oli opetusneuvos Pekka Elo, vanhoja kavereitani vuosikymmenten takaa. Pekalle (14.7.1949-14.12.2013) oli varmaan ikävää nähdä, että hänen viimeisenä elinvuotenaan SHL:n valtioapu romahti kertaheitolla nollaan. 

Minun ehdotukseni romahduksen jälkeen oli, että Humanisti-lehti pelastetaan säilyttämällä vanha numeromäärä (neljä numeroa vuodessa) ja turvaamalla toimitukselle riittävät resurssit. Ehdotin vuosijäsenmaksun korottamista 150 euroon. Sitä olisi tarvittu valtionavun menetyksen korvaamiseksi. SHL oli äänekkäästi elämöinyt omavastuisuudesta, mutta kun sen aika koitti, puheet loppuivat ja mieluummin annettiin lehden likipitäen kuolla. Sellaista on aatteellinen humanismi käytännössä. 

Jäsenmaksu laskutetaan kahdesti 

Nyt vuosijäsenmaksu on 30 euroa. Sen SHL muisti laskuttaa jo maaliskuussa. Maksoin laskun 15.3.2019. SHL vastaanottaa tietysti muutakin rahoitusta kuin jäsenmaksuja. Kun laskuun oli merkitty ”30”, ymmärrän kuitenkin, että jäsenmaksu halutaan laskuttaa kahdesti. Tämä ei ole tavatonta, mutta osoittaa huonoa jäsenmaksuasiain hoitoa. (Samoin on useamman kerran toiminut Prometheus-leirin tuki ry.) Olisi paljon mukavampaa saada jäsenkirje, joka alkaisi vaikkapa näin: ”Kiitos, että olet jo maksanut jäsenmaksusi. Voit kuitenkin tukea yhdistystämme oheisella pankkisiirtolomakkeella haluamallasi summalla. ...”. 

    30 euron lasku.

Humanisti 1/2019 

Saapuneesta lehden numerosta ei kirjoiteta nyt arviota. SHL:n pääponnistus on vuosittainen Humanismin päivä -tapahtuma, jonka teema tänä vuonna oli tietoisuus. Päivä järjestettiin Helsingissä 16.11.2019, ja lehti ilmoituksineen saapui siis lukijoille 2.12.2019. 

Lehdessä on kuitenkin Rauno Lauhakankaan kirjoitus Tekemisen kulttuuri (s. 13-27), joka saa minulta paljon kiitosta. Sellaisen kulttuurin näkisi mielellään leviävän myös humanistiliikkeeseen.

Kimmo Sundström