Historiaa 

Orisbergin kartanon historia alkaa vuonna 1676, kun kolme vaasalaista miestä perustaa Orisbergiin ruukin. Vuonna 1783 värmlantilainen vuorimies Bengt Magnus Björkman osti ruukin, ja hänen jälkeläisensä omistavat yhä kartanon. Nuorempi Björkmanin pojista, Lars Magnus Björkman (6.11.1793–25.12.1869; aateloitu 3.5.1834, Björkenheim) oli vuodesta 1818 yksin Orisbergin omistajana. Paukkusen mukaan hänen isännyytensä alkoi 1819 (Paukkunen II 2017, 147 kuvateksti). Tämä johtuu siitä, että kaupat tehtiin 31.12.1818. Lars Magnus Björkmanin aikana alueelle rakennettiin myös Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko (1830) ja sen ympärille syntyi hautausmaa (1831). 

    Hautausmaan itäpuolella Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan tehty kirkko. Kirjoituksessa kuvailtuja hautausalueita 2 ja 3 ei kartassa näy. Pohjakartta: Peruskarttarasteri ©.Maanmittauslaitos 8/2019.

Kun ruukin omistaja sitoutui edelleen ottamaan osaa Isonkyrön kirkon rakentamiseen ja hautausmaan aitaamiseen, päätti Turun tuomikapituli myöntyä siihen, että Orisbergin kirkon ympärillekin saatiin perustaa hautausmaa. Kirkko rakennettiin 1830 (Liakka 1920, 103). Kellotapuli valmistui 1831. Kapituli määräsi jumaluusopin lisensiaatin ja maisterin Karl Josef Estlanderin vihkimään hautausmaa ja kirkko käyttöönsä, mikä tapahtui 1.1.1831 (Björkenheim 1961, 65). 

Tuomiokapituli oli antanut vihkimiestehtävän Estlanderille 4.12.1830. Samanaikaisesti kirkon vihkimisen kanssa vihittiin myös hautausmaa ja asetettiin ruukinsaarnaajan virkaan Frans Mikael Toppelius (Turun tuomiokapitulin arkisto E VI:48a, SVA). 

    Pysäköintialue kävelytien vasemmalla puolella. Oikealla aita, jonka takana kuusirivistö hautausmaan puolella.

Sijainti 

Hautausmaa sijaitsee Orisbergin 502 hehtaarin suurtilalla (152–409–4–25), jonka omistaa Karl Johan Magnus Björkenheim eikä sitä ole erotettu omaksi tilakseen. Hautausmaa on Suomen vanhimman tekojärven, Kotilammin, luoteisrannalla, ohikulkevan Åbergintien ja järven välissä. 

    Portti hautausmaalle. Vasemmalla roska-astia, hiekkakäytävän vasemmalla puolella hautausalue 1.

Varustukset 

Lounais- ja luoteissivuilla maata ympäröi vankka, punamusta puuaita. Aidassa on noin 440 cm:n välein kolmiomainen osa, jonka kanta on noin 140 cm pitkä. Aita muodostuu neljästä vaakaparrusta, joista ylimmän päällä harjana on mustat katelaudat. Myös kolmiomaisten osien kylkien päällä on musta katelauta. Alueen pohjois- ja itäpuolella on Kotilammi, siellä ei ole aitaa. 

Luoteissivun aita entisöitiin 1960-luvun alkuvuosina, lounaissivun paljon myöhemmin. Luoteissivun aita on maalattu viimeksi vuonna 2013. Ilmari Karhu teki uudet portinpylväät kesällä 2016 vanhojen, lahonneiden tilalle. Karhun mukaan pylväiden kärkikoristeet ovat alkuperäiset, ne vain maalattiin (Paukkunen II 2017, 233 alemman kuvan kuvateksti). 

    Yleiskuva hautausalueelta 1. 

Pääportti (vain kulkuaukko, ei portinlehtiä) on hautausmaan luoteissivulla, maan länsikärjessä. Portinpylväät (2) ovat valkeat (20x20x163 cm; vahvuusxk) ja puuta, kärkikoristeena pallo. Toinen portti, myös kulkuaukko, on alueen pohjoiskärjessä ja kolmas, samoin kulkuaukko, lounaissivulla, lähellä alueen eteläkärkeä. 

Roska-astia sijaitsee pääportista vasemmalle. Se on muovia, harmaa, noin 70x70x105 cm (lxpxk). 

    Hakaloiden hautakivi hautausalueella 2. Takana järvi.

Mitään rakennuksia kirkon ja järveen työntyvässä niemessä olevan kellotapulin lisäksi ei alueella ole. Vesijohtoakaan ei ole, kasteluvesi kukille noudetaan järvestä. 

    Ruukinsaarnaaja Frans Mikael Johan-Gabrielinpoika Toppelius on joidenkin lähteiden mukaan ensimmäinen hautausmaalle haudattu vainaja, mikä ei pidä paikkaansa. Kookas rautaristi on edelleen paikallaan hautausalueella 2.

Kolme hautausaluetta 

Kirkon ympärillä on kolme hautausaluetta. Vain suurin niistä (tässä alue 1) on merkitty Maanmittauslaitoksen karttaan. 

Alue 1, alueista uusin, on kuivaa ja tasaista maata kirkon länsipuolella. Alue on lounais-koillissuuntainen katkaistu kolmio, jonka luoteissivun pituus on 80 metriä ja kaakkoissivun 83 metriä. Kanta on 37 metriä ja koillispääty 28 metriä. Alueen pinta-ala on noin 2.600 neliömetriä. 

    Vaurioitunut rautaristi hautausalueella 2.

Nurmipeitteisellä alueella kasvaa muutamia kuusia, koivuja ja mäntyjä, joista kaksi mäntyä varsin vankkoja ja vanhoja. Luoteissivun aidan sisäpuolella on 14 kuusen rivistö. Myös yksi pensas kasvaa alueella. Haravia nojaa rivistöön kuuluviin kuusiin, niiden juurella on myös pari muovista kastelukannua. 

Hautausalueen ja kirkon välissä kulkee hiekkakäytävä. 

Alueen ensimmäinen hautarivi on noin viiden metrin etäisyydellä aidasta. Rivissä yksi on 16 hautakiveä ja niissä yhteensä 34 nimeä. 

    Yleiskuva hautausalueelta 3. Lukuisia erilaisia hautaristejä ja myös hautakiviä metsässä.

Rivissä 2 on 22 hautakiveä, kaksi rautaristiä ja yksi puuristi. Nimiä rivin muistomerkeissä on 50. Rivissä on myös Ritari-nimisten vainajien hautakivi, jossa on kuvattuna liekkimalja. 

Rivissä 3 on 24 hautakiveä ja näissä 47 vainajan nimeä. Tässä rivissä yksi hauta on vailla muistomerkkiä. 

Rivissä 4 on 16 hautakiveä ja kaksi rautamuistomerkkiä, joissa on yhteensä 30 nimeä. Kahelinien rautamuistomerkissä on kuvattuna ylinnä liekki. 

Rivissä 5 on 20 hautakiveä ja yksi rautaristi, joissa on yhteensä 34 vainajan nimeä. 

Rivissä 6 on seitsemän hautakiveä, joissa yhteensä 12 nimeä. 

    Pieni, metallinen hautamuistomerkki hautausalueella 3. Muistomerkissä on pajapihdit ja hiilirauta.

Hautakivirivien edessä on muistokivi vuoden 1918 sodan kahdelle kaatuneelle. Näin laskin hautakiviä yhteensä 105, rautamuistomerkkejä viisi ja puuristejä yksi. Yksi hauta on vailla muistomerkkiä. Lisäksi on mainittu kaatuneiden muistomerkki. Vainajien nimiä muistomerkeissä havaittiin 209. Luvussa on mukana vuoden 1918 sodan kaksi kaatunutta. 

Alueella on aiemmin ollut enemmän puisia muistomerkkejä, mutta ne ovat lahonneet pois. Lahonneen muistomerkin tilalle on saatettu asettaa hautakivi, sillä vailla muistomerkkiä olevia hautoja oli todella vähän. 

Melkein kaikki haudat olivat reunakivettömiä, muutamalla haudalla on reunakivet. Monet haudat olivat hiekkapintaisia. Alueen yleisilme on rauhallinen ja hoidettu. 

    Rauta-aidan ympäröimä lasten hauta ja hautamuistomerkki lähinnä kirkkoa hautausalueella 3.

Ruukinsaarnaajan hauta 

Kutsun tässä alueeksi 2 sitä aluetta, joka sijaitsee kirkon vasemman takakulman tienovilla. Kolmesta hautausalueesta tämä on pienin. Lähimmät haudat ovat vain noin viiden metrin päässä kirkosta. Tälläkin alueella haudat ja hautamuistomerkit ovat lyhyissä riveissä, nimisuunta jokseenkin länteen, järvestä poispäin. Rivissä 1 on neljä hautakiveä, samoin rivissä 2. Rivissä 3 on kolme hautakiveä ja kaksi rautaristiä, joista oikeanpuoleinen on rikkoutunut. 

Vasemmanpuoleinen rautaristi kuuluu ruukinsaarnaaja Frans Mikael Toppeliukselle (15.10.1801 Uusikaarlepyy – 8.8.1836 Orisberg, Isokyrö). Muistomerkki sijaitsee noin kymmenen metrin päässä kirkon vasemmasta takakulmasta. Toppelius oli Sakari Topeliuksen (1818–1898) serkku. Rautaristi (86x138 cm; lxk) on hyvin säilynyt ja seisoo tukevasti jalustakivellä (64x38 cm; pxl). 

Tällä alueella voidaan havaita noin 11 hautakiveä ja kaksi rautaristiä. Vainajia on enemmän kuin muistomerkkejä. Hakaloiden hautakivestä käy ilmi, että ainakin vielä vuonna 2010 asianomaiseen hautaan on haudattu vainaja. 

    Kivitolpin ja ketjuaidalla ympäröity hauta.

Kirkon eteläpuolinen hautausalue 

Kutsun tässä alueeksi 3 kirkon eteläpuolella olevaa aluetta. Sen itäsivu on lähellä rantaa, jossa aitaa ei ole, mutta lounaispäädyssä aita on. Alueen rajoja on vaikea hahmottaa, sillä maasto on rannan puolella kuusta ja mäntyä kasvavaa metsää ja puolukkamättäistöä. Käytäviä ei ole, vain jokunen polku metsässä. Yksittäisiä hautoja on vaikea havaita, jos hautamuistomerkki puuttuu. Arvioin alueen vähintään 500 neliömetrin laajuiseksi. 

Metsässä voidaan havaita ainakin kahdeksan hautakiveä ja 29 rautamuistomerkkiä, valtaosa ristejä. Osa näistä on katkennut tai muulla tavoin vaurioitunut. 

Näiden länsipuolella, etäämpänä rannasta, näkyvällä paikalla havaitaan ruukinomistajajien, näiden puolisoiden ja lapsien hautoja ja muitakin hautoja. Eräs kookas rautaristi kertoo hovioikeudenasessori Salomon Bergenheimin (9.1.1793 Vaasa – 17.3.1858 Isokyrö) ja tämän tyttären Hedvig Charlotta Wilhelmiinan (2.11.1819 Vaasa – 6.3.1834 Isokyrö) haudasta. 

Lähinnä kirkkoa, siitä noin kymmenen metrin päässä, on rauta-aidan ympäröimä hauta ja hautamuistomerkki. Se on Lars Magnus Björkmanin (6.11.1793–25.12.1869) ja tämän ensimmäisen puolison Lovisa Wilhelminan lapsien Ernst Magnus Johanin (2.6.1824–30.11.1831) ja Bengt Magnusin (25.7.1829–24.4.1831) hauta. 

Tämän vieressä, eteläpuolella eli oikealla, on kolme ketjuaidan ympäröimää hautaa. Sen jälkeen on vielä yksi ketjuaidalla ympäröity hauta, jonka jälkeen pari muuta hautaa vailla ketjuaitoja. 

Kaikkien näiden hautojen tai muistomerkkien edessä on kolme korkeaa muistomerkkiä, joihin huomio helposti kiinnittyy. Niitä ympäröi lyhyeksi ajettu nurmi. Muistomerkkien korkeus on noin 2,5 metriä, kivien mitta keskeltä noin 45x45 cm. Jalustakivet, muistomerkkien alaosat ja kärki ovat tätä kookkaampia. 

    Korkeimmat hautamuistomerkit etualalla hautausalueella 3.

Vasen muistomerkki on Adolf Edvard Björkenheimin (29.1.1856–10.6.1934) ja tämän puolison Ingrid Malvina Björkenheimin (6.6.1859–7.5.1948). Keskimmäinen on maanviljelysneuvos Edvard Lars Reguel Björkenheimin (26.7.1901–24.5.1965) ja tämän puolison Anna Hélène Björkenheimin (13.11.1900–17.4.1995). Oikeanpuoleinen on agronomi Lars Magnus Björkenheimin (9.8.1936–11.10.1974). Muistomerkeissä on koristeellisia kärkiä. 

Kuvailtujen kolmen hautausalueen yhteinen pinta-ala on yli 3 000 neliömetriä. Kaikki alueet ovat edelleen käytössä. 

Haudatut vainajat ja hautausmaan hoito 

Haudatut vainajat ovat kyläläisiä, entisiä kartanon työntekijöitä tai vainajia, joilla on jo haudattuja sukulaisia hautausmaalla. 

Vainajien säilytystiloja ei ole hautausmaalla vaan käytetään Isonkyrön seurakunnan tiloja. 

Ennen kuntaliitosta (2009), jossa Ylistaro ja Nurmo liitettiin Seinäjokeen, Ylistaronkin seurakunta kaivoi joskus hautoja tällä hautausmaalla. Ainakaan vuoden 2010 jälkeen Ylistaron kappeliseurakunta ei ole enää hautoja kaivanut vaan kaivuutyö ostetaan Isonkyrön seurakunnalta. Aiemmin käytössä oli Wiljami-kaivin, nykyisin suurempi Kubota-kaivinkone. 

Hautauksia tapahtuu keskimäärin yhdestä kahteen vuosittain, mutta jonakin vuotena ei lainkaan. Myös talvisin haudataan vainajia. Kartano on toivonut enemmän uurnahautauksia. Melkein kaikki hautaukset ovat arkkuhautauksia, mutta uurniakin on haudattu. Syvähautauksia ei ole tehty. Estettä sille, että omaiset kaivavat haudan, ei ole. Maaperä on kuivaa, joskin hiekan seassa on aika lailla irtokiviä eikä kaivettavuus ole paras mahdollinen. 

Marja Paukkusen arvio haudattujen vainajien määrästä aikavälillä 2010-heinäkuu 2019 on noin 15. Vuonna 2019 on haudattu enemmän kuin yksi vainaja. Tietoa haudattujen vainajien kokonaismäärästä ei ole. 

Hautapaikat myöntää kartanon omistaja Johan Björkenheim sopimalla haudan laadusta vainajan omaisten kanssa. Hautapaikkoja ei ole hinnoiteltu. 

Aiemmin Maatalousseura järjesti haravointitalkoita hautausmaalla. Nykyisin Orisbergin kyläseura ry järjestää vuosittain äitienpäivän tienoilla haravointikökän. Siihen osallistuu noin 20 henkeä, monet haudattujen vainajien omaisia. Muutoin itse hautojen hoito kuuluu vainajien omaisille. 

Kirkkoa käytetään kristillisten hautajaisseremonioiden järjestämisessä. Uskonnottomista hautajaisista ja mahdollisesta kirkon käyttämisestä tässä tapauksessa ei ole tietoa. 

Ylläpitäjä ei ole saanut julkisia tai yksityisiä avustuksia hautausmaan ylläpitämiseksi.

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 19.7.2019.

Kimmo Sundström

Lähteitä

Arkistolähde

Turun tuomiokapitulin arkisto E VI:48a, SVA.

Kirjallisuus

Björkenheim, Magnus (1961) Bergsrådet Lars Magnus Björkenheim. En biografisk och kulturhistorisk studie. Helsingfors.
Isonkyrön vanhan kirkon historiaa (2004) Isonkyrön seurakunta, Kristiinankaupunki.
Liakka, Niilo (1920) Orisbergin kartano ja ruukki. 54 kuvaa ja karttaa. WSOY, Porvoo.
Paukkunen, Marja (2017) Muistojen Orisberg 2. H. P. Virtanen muistelee. Omakustanne, EU.

Tiedonannot

Jukka Hakamaa, hautausmaanhoitaja, Isonkyrön seurakunta, 16.8.2019  
Harri Koivula, hautaus- ja puistotoimen erityisammattimies, Ylistaron kappeliseurakunta, 29.7.2019
Ulla Koivupuisto, Orisbergin kyläseura ry:n sihteeri, 17.8.2019
Marja Paukkunen, kirjailija, 27.7.2019 ja 20.8.2019

Artikkeli pohjautuu tekijän selvitykseen Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007).

Lue myös