Saate: Yhdistyksemme julkaisee Raimo Toivosen tähän kansalaissodan 100-vuotismuistovuoteen 2018 liittyvän koskettavan kirjoituksen luodinrei’istä Jämsän kellotapulin ovessa. Seuraavan huomioni tahdon kuitenkin kertoa. Raimo oli löytänyt ovesta yhdeksän luodinreikää ja esittänyt niille tulkinnan, että teloitettujakin oli yhdeksän. Tulkinta on puolustettavissa, jos ampujia oli vain yksi, kuten kirjoituksen mukaan näyttäisi olleen asianlaita, ja ampuja toi aina kerrallaan yksi tai kaksi ammuttavaa tapulin ovea vasten.

Jouni Luukkainen
Puheenjohtaja

Kirjailija Jukka Rislakki on selostanut laajassa kirjassaan Kauhun aika (2007) kansalaissodan tapahtumia. 

Kirjassani Papit kansalaissodassa (2000) minä olen selostanut samoja tapahtumia Jämsän kirkon vaiheilla ja muuallakin. Rislakin kirja ansaitsee tulla mainituksi ensin ja minun kirjani vasta sen jälkeen. 

Jämsän seurakunta on maalannut ja kenties kittaillutkin tapulin ovien luodinreikiä 1900-luvulla useita kertoja. Luodinreikien havaitseminen luotettavasti oli jo vuonna 2000 vaikeutunut. Kenties muutamia reikiä oli jo tuolloin hävitetty tai hävinnyt jäljettömiin. 

Tutkimuksissani kirjaani varten vuonna 2000 löysin oven vasemmasta puolikkaasta kuusi maalattua jälkeä ja oikeanpuoleisesta kolme, joita saatoin pitää perustellusti luodinreikien jättämiksi. Yhdeksän on vähin määrä luodinreikiä ja samalla tapulin ovella surmattuja punikkeja. Jäljet ovat 10 cm:n vaihteluvälillä samalla korkeudella ja kaikki ovat alhaalta päin laskien seitsemänsissä vaakalaudoissa. Minä en kaivanut jälkiä naskalilla enempää. 

Jäljet ovat maasta tai jääpeitteestä mitaten noin 133 cm:n korkeudella, siis miehen sydämen korkeudella. Jäljet ovat kummankin ovipuolikkaan keskiosissa vaan ei ovien keskiliittymässä lukon kohdalla. Teloittajalahtarit eivät ole ampuneet ovenpuolikkaiden keskiliittymässä olevaa lukkoa rikki. 

Luodit olivat menneet ensin punikin läpi, sitten oven läpi ja törmänneet lopulta tapulin vastakkaiseen sisäkiviseinään. 

Tapulin oven edusta on erikoinen surmaamispaikkana siksikin, kun surmaamispaikka tiedetään jalanjälkien tarkkuudella. 

Käytän kansalaissodan osapuolista kotoisia ja kansanomaisia lempinimikkeitä punikit ja lahtarit. Ne halventavat kumpaakin osapuolta saman verran ja hillitsevät kumpaakin osapuolta kirjoittelemasta sodasta ja sodan sotilaista sankarikirjoja. Minä mieltäisin tekeväni väärin, jos käyttäisin tässä esim. hyvän lehtimiestavan mukaista terminologiaa surmatuista. 

Laadin vuonna 2000 luodinrei’istä kirjaani Papit kansalaissodassa millimetrin tarkkuudella mitoituskartan. Mitat ovat kummankin ovenpuolikkaan vasemmasta reunasta ja seitsemänsien ovipuolikaslautojen alareunasta. 

    Jämsän kellotapuli.

Kansalaissota oli luokkasota, mutta se oli myös uskonsota. Yleisesti lahtarit ja papit yhdessä edustivat uskonnollista puolta ja punikit uskonnosta vapaata puolta. Käytännössä kaikki punikit olivat pakollisesti kirkon jäseniä. Kirkon jäsenyys ei ollut merkki jäsenen uskonnollisuudesta. Uskonnottomuuden ja uskonnollisuuden osuus kansalaissodassa on tämän kirjoituksen keskeinen aihe. 

Vain noin 800 henkilöä koko maassa oli onnistuttu pitämään papeilta piilossa ja kastamatta ja kirkon jäsenyydestä poissa. Siviilirekisteriasetus oli tullut voimaan 1.1.1918, mutta se koski aluksi vain mainittuja piiloteltuja henkilöitä ja mooseksenuskolaisia. Ev.lut. kirkon pakkojäsenyys herätti kansalaissodan aikana osaltaan tyytymättömyyttä ja vihaa kirkkoa, pappeja ja lahtareita kohtaan. Siis uskonsota. Siviilirekisteriin merkittiin sitten aikanaan lisäksi henkilöt, jotka olivat 1.1.1923 voimaan tulleen uskonnonvapauslain mukaan lopulta voineet erota kirkosta. 

Kansalaissodan aikoihin ja sen jälkeen kirkonkirjat olivat myös rikos- ja mainerekisteri. Myös kansalaissodan rikollisiksi leimatut surmaamisten syyt merkittiin kirkonkirjaan. 

Kansalaissodan aikana Jämsässä toimivat lahtaripapit Johan Hovilainen ja Kaarlo Ristikankare. Jompi kumpi lahtaripappi vihki minun vanhempani kristilliseen avioliittoon vuonna 1930. Ristikankare oli noin vuonna 1946 Säyrylän (Himoksen) kansakoululla puhumassa äitienpäiväjuhlilla. Muistan, että hän oli lihava. Muuta en muista. Huuhaata ja höynää ei voi jättää kokonaan epäilemättä silloin kun pappi on liikkeellä. Paikkakunnalla surmattiin jostain syystä vain yksi punikki. Hänen lapsiaan tai sukulaisiaan tai muita jälkipunikkilaisia oli äitienpäiväjuhlassa läsnä. Pappi saattoi tuntea olonsa kiusalliseksi. 

    Kellotapulin ovi.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on myös moittia ”valtavirtaluontoista” kirjallisuutta, mediaa, salailua, hyvää lehtimiestapaa ja rahan keruuta sekä toisaalta puolustaa ja soveltaa tuollaiselle käytännölle ”vaihtoehtoisluontoista” ja sananvapauden toteuttavaa julkaisutoimintaa. 

Lausun murheeni kansalaissodan surmaamisten johdosta. 

2013. Vielä yksi mustamaalauskerta 

Seurakunta on maalannut ovet 2013 peittävällä tummalla maalilla vielä kertaalleen, jolloin luodinreikien syvennykset ja jäljet ovat tulleet entistä vaikeammin havaittaviksi, siis mitoituskartan laatimisen jälkeen. Kristillisessä ympäristössä nurjemmasti tulkiten en voi välttyä kokonaan ajatukselta, että luodinreikien peittäminen on ollut ainakin osasyy uusintamaalaamiseen. Tietenkin maalaamisilla on ovet myös suojattu säiden vaikutuksilta. Ovien maalaamisvuodet on ilmoitettu tapulin ulkoseinässä ylempänä. 

Seurakunta on laittanut viime vuosina oveen järeän rautasalvan mitoiltaan 70 cm x 5 cm x 1 cm. Salpa peittää kahden luodinreiän kohdan. Tosin oven alkuperäinen lukko oli pitänyt varkaat ja kurkkijat poissa vuodesta 1857 saakka. Tapulissa on varastettavaa tavaraa ainakin kellot. Maailmalla nykyisin raivoavissa uskonsodissa on kysyntää hyvälle metallille. Kristillisessä ympäristössä taaskin nurjemmasti tulkiten en voi välttyä kokonaan ajatukselta, että salvan osatarkoitus on kiinnittää huomio pois luodinrei’istä. 

2018. Yksi punamaalaus 

Kansalaissodan 100-muistovuotena minä olen mitoituskartan mukaan mitannut ja merkinnyt kaikki yhdeksän löytämääni luodinreiän jälkeä tapulin ovenpuolikkaisiin. En ole porannut luodinreikiä sähköporalla osaksikaan auki. Mitoituskartta on nopein, helpoin ja halvin ja ehkä jopa ainoa keino paikallistaa luodinreiät kun Jämsän seurakunta haluaa pitää reiät omistamassaan siunatussa ovessa salassa. 

Edelleen olen maalannut luodinreikien kohdille 7 mm:n läpimittaiset punaiset ympyrät. Olen saanut punaympyrän koon sotilaskiväärin luodin koosta 7,6 mm:stä, kun luodin sisäänmenoreikä puussa on hieman luodin kokoa pienempi. Salparaudan kohdille jääneet kaksi luodinreikää olen maalannut salparautaan. Punavärin olen saanut tapulin ovella surmattujen punikkien tunnusväristä ja heidän verensä väristä. 

Minä varaudun siihen, että seurakunnan hautaustoimen päällikkö antaa luotettavimmalle hautaussuntiolle kristillisen tehtävän maalata punapilkut tummalla värillä hämärissä kokonaan pois. Tämän jälkeen minä tai kuka tahansa voimme mitoituskartan mukaan etsiä ja maalata punapilkut uudelleen. En suosittele ketään maalaamaan tapulin koko etupuolta punaisella suihkevärillä. 

Mitoituskartan sisältävä Papit kansalassodassa -kirja on Jämsän kirjastossa ja muutamassa muussakin kirjastossa. Takavuosina vaihtoehtoisetkin kirjat kelpasivat kirjastoihin. Enää eivät kelpaa. Mitoituskartta on myös tässä kirjoituksessa. Minä lähetän parillekymmenelle ensimmäiselle tilaajalle kirjan ilmaiseksi. Tämä kirjoitus mitoituskarttoineen on tarjottuna Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n Internet-palstalle. 

Varmaankin Jämsän kirkkoneuvosto miettii kertaalleen, pitäisikö tapulin vanhat historialliset ja muutoin hyväkuntoiset ovenpuolikkaat poistaa kokonaan ja tilata puusepänverstaalta uudet puolikkaat kirkollisverovaroilla ja valtion apurahasummalla. Ja voisiko vanhat ovet säilöä seurakuntamuseon jalkapuunurkkaukseen lukkojen taakse. Tai käsketäänkö kahden luotettavan hautaussuntion viedä palastellut puolikkaat polttolaitokseen ja valvoa, että ne syttyvät siellä palamaan. 

Kerron, että luodinreikien kohdat on mahdollista mitoituskartan mukaan mitata ja maalata punavärillä myös uusiin ovenpuolikkaisiin. Korkeusmitta pitää mitata oveneduslaatoista. Se on 133 cm plus miinus noin 5 cm. Minä tai joku muu voimme tehdä mittaus- ja maalaustyön. Pappien ja kirkkoväen käytös edellyttää vastatoiminnan. 

Punaiset luodinreiät. Oven vasen puolikas.	Punaiset luodinreiät. Oven oikea puolikas.

    Luodinreikä.

    Jämsän kellotapulin ovi ja luodinreikien mitoituskartta.

        
2018. Muistotilaisuuksia 

Keski-Suomen vasemmistonaiset järjesti kansalaissodan päättymisen 100-vuotispäivänä 15.5.2018 keskustelu- ja muistotilaisuuden. Tilaisuudessa laulettiin sanoittamani Jämsän kansalaissotalaulu. Kerroin puheenvuorossani, että papit tuputtivat illalla herran pyhää ehtoollista ja syntien anteeksiantoa, vaan eivät antaneet punikille anteeksi sitä syntiä, minkä vuoksi hänet aamulla ammuttiin. Kävimme punaisten ristikuvioisella (?) muistomerkillä ja kellotapulilla. 

Jämsän työväenpuolueet ja paikalliset ammattijärjestöt järjestivät 100-vuotisjuhlaluennon. Kirjailija Jukka Rislakki esiintyi. Kukaan ei kertonut luennolla, että Rislakin isoisä Ludvig Svanberg oli kansalaissodan aikainen johtava lahtaripappi. Emme käyneet punaisten muistomerkillä ja kellotapulilla. 

Jämsän draamateatteri esitti Tapauksen Isomäki-From 1918. Yleisö poistui paikalta tippa silmässä. Osa yleisöstä kävi punaisten muistomerkillä. 

    Punaisten muistomerkki.

Jämsän seurakunta on pitänyt kirkossa rauhan ja sovinnon messun. Tuskin hekään kävivät muistomerkillä ja kellotapulilla. 

Kirkkoherra Jouko Vaherniemi lausui Jämsän Sos.dem. työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa 20.6.1999 seurakunnan onnittelut yhdistykselle. Hän ei edistynyt puheessaan luodinreikiin saakka. 

Tapulin ovien sisäpuoli 

Minä en ole Jämsän seurakunnan hautauspäällikön kanssa niin paljoa luottamuksissa, että minun kannattaisi pyytää häntä avauttamaan tapulin oven molemmat lukot ja avaamaan ovea valokuvausta varten. Tunnen häntä henkilökohtaisestikin yhden hautausmaallatapaamisen verran. 

Hakusanoilla ”silmitöntä tappamista ja teloituksia tapulissa” löytyy valokuva tapulin oven oikeanpuoleisesta puolikkaasta sisäpuolelta. Internetin kuvassa erottuu suurennuslasilla ovenpuoliskossa punikin sydämen korkeudella 3 – 5 himmeätä jälkeä, jotka on tunnistettavissa luodin ulostulon repeämäjäljiksi. Jäljet eivät täsmää kaikilta osin tarkasti ovenpuolikkaan ulkopuolella oleviin luotien sisäänmenojälkiin. Pidän mahdollisena, että reiät repeämäjälkineen on kitattu vaalealla kitillä. 

Kuvasta ilmenee suurennuslasilla, että oven sisäpuolen pintamateriaalina on kuusi pystylautaa, luultavasti oksatonta mäntypuuta. Ne on maalattu tummanharmaaksi ohuesti, kevyemmin kuin ulkopuolen vaakalaudat. Lautojen pinnan vuosikasvukerrokset ovat kuvassa näkyvissa maalauksen alta. 

Kuva ei anna luotettavaa lisätietoa luodinreikien määrästä ja ovella surmattujen punikkien määrästä. Lisätiedon saamiseksi molemmat ovenpuolikkaat pitäisi nähdä lähietäisyydeltä sisäpuolelta kameran kanssa. Sisäpuolen mitoituskartan tekeminenkin olisi sitten mahdollista, samoin ulko- ja sisäpuolten mitoituskarttojen yhteen sovittaminen. Tärkeintä on tieto ja varmuus, että luodinreikiä on siunatun tapulirakennuksen ulko-ovissa jokin määrä ja punikkeja on tapulin ovien edessäkin ammuttu. 

Kirjailija Jukka Rislakki 

Rislakki on aiheuttanut kirjallaan Kauhun aika (2007) papeille ja kirkkoväelle paljon kiusaa. Tämä kirjoitus tarkoittaa selvittää, onko Rislakki salaillut jotain sellaista, minkä hän varmuudella tietää ja mikä olisi aiheuttanut julkistettuna lisää kiusaa. 

Rislakki ei kirjassaan vaikene minun kirjastani:

”Toisaalta eräs jämsäläinen harrastelijatutkija julkaisi vuodesta 1918 teoksen, jossa hän antoi ymmärtää, ettei Rislakki papin pojanpoikana ’tiedosta’ tiettyjä asioita eikä ole välttämättä oikea henkilö kirjoittamaan tällaista kirjaa. Vaikka hän myös kiitti teostani, hän kirjoitti, että se on turhan ’sivistynyt’ ja peittelee joitakin epämiellyttäviä totuuksia.” 

Rislakki kertoo kirjassaan myös, että hänen isoisänsä oli Mannerheimin lähipappi. Rislakki ei mainitse isoisänsä nimeä. Se on Ludvig Svanberg, syntynyt 11.4.1869 ja kuollut 20.12.1954. Minun (Raimo Toivonen) isoisäni olivat torpparit Kaarle Toivonen, syntynyt 5.8.1867 ja kuollut 24.7.1919 sekä Kustaa Leponen, syntynyt 15.7.1847 ja kuollut 31.12.1915. He olivat punaisia. He eivät osallistunet kansalaissotaan. 

Rislakki lähestyy asiaa kuitenkin kirkolliselta kannalta. Rislakki kertoo paljon, mutta kertoo vain sen, mikä on pakko kertoa, ettei merkittävää vastareaktiota synny. Kertoo sen ja kertoo sen sellaisella tavalla, mitä suuri lukijakunta ja sivistyneistökin odottaa hänen kertovan. Silittää kollia myötäkarvaan eikä vastakarvaan. Siis kulkee ja kirjoittaa valtavirran mukana. Rislakki myötäelää punikkileskien ja -orpojen kärsimykset mukaansatempaavasti. Julkisuuteen pääsy on taattu. Rislakki ei ole ollut päivääkään töissä pöllimetsässä. Vastareaktiota ei ole juurikaan syntynyt. 

Kirjan tekeminen on ollut vaativa ja suuritöinen urakka. Rislakki ei ole tehnyt kirjaa suurkiitoskaupalla. Kirja on varauksin edelleen oikein hyvä. Kirjaa inhoavat nykypapit, nykykirkkoväki ja nykylahtarimieliset paljon enemmän kuin minä. 

Rislakki ei ole keksinyt esillä olevalle aseelliselle selkkaukselle kunnon nimeä, vaan käyttää siitä laihaa nimikettä ”sota”. Rislakki nuoleskelee laihuudella suosiota ja kirjan myyntiä ja rahan tuloa valtavirtaisesti. Punaväritteisen ”luokkasota”-nimikkeen hän mainitsee yhdellä sivulla kaksi kertaa. Minulle tulee tässä yhteydessä mieleen lisäksi sotanimikkeet kansalaissota, sisällissota, uskonsota, veljessota, kapina ja vapaussota. 

Kirjan kansikuvana on joukko aseistettuja lahtareita käsivarsinauhoineen. Punikkien ryhmäkuvat ovat sisäsivuilla. 

Rislakki mainitsee kirjassaan minun tekemäni ”kartan”, eli mitoituskartan kellotapulin oven luodinreikien sijainneista. Rislakki laittaa lainausmerkit ”kartan” yhteyteen tarkoittaen väheksyä koko ”karttaa”. Näin hän paljastaa, että mitoituskartta on vaihtoehtoiselle väestönosalle käyttökelpoinen ja se on kirkolliselta, valtavirtaiselta kannalta kiusallinen tietolähde. Se on kenties ainut muistiinpano luodinreikien sijainneista. Mitoituskartan avulla luodinreikiä voidaan parhaimmillaan tutkiskella vielä 200-vuotismurhetilaisuuksissakin. Minä saan nimeni Jämsän kirkkohistoriaan. Luodinreiät mitattuina todisteina sijoittavat tapulin ovenedussurmaamiset erikoisasemaan. 

Rislakki mainitse luodinreiät kaksi kertaa – matkanjohtajien ja minun kertomina. 

Googlesta saa hakusanoilla ”jämsä luodinreiät” yhden osuman: Ylen / Mäkituvan tiedoston. 

Rislakin laajasta kirjasta puuttuu aakkosellinen asiasisällysluettelo. Tietoa yksittäisestä aiheesta, kuten ”luodinreiät”, saa, jos saa, vain selaamalla koko  kirja läpi. Jos lukija haluaa lisätietoa vaikkapa hakusanoilla 

– jumala 
– sananvapaus 
– uskovainen 
– sotaoikeus 
– luodinreikä 
– Svanberg 
– tapulin ovi 
– rukoilla 
– kiroilla 
– vaihtoehtoinen 
– valtavirtainen 
– kansalaissota 
– vapaussota, 

niin nekin löytyvät, jos löytyvät vain selaamalla koko kirja läpi. Kristillisessä ympäristössä taaskin nurjemmasti tulkiten en voi välttyä kokonaan vaikutelmalta, että asiasällysluettelon puuttumisen tarkoitus on välttää tiedon saantia kiusallisista uskontopitoisista yksityiskohdista. Asiasisältöluettelo on kaikissa paremmissa tietokirjoissa. 

Minun kirjassani Papit kansalaissodassa laaja sisällysluettelo on myös asiasisällysluettelo. 

Rislakki toistaa lukuisia kansalaissotaan liittyviä sivistyneempiä runoja ja lauluja, vaan ei toista minun kirjoittamaani ja Papit kansalaissodassa -kirjassa julkaisemaani uskontokriittistä Jämsän kansalaissotalaulua, joka ilmaisee punikkien todelliset tunnot. 

Rislakki rakentaa kuvaa, että punikit olivat usein uskovaisia. Eivät olleet. Rislakki kertoo Linda Hartenin rukoilleen surmaamistilanteessa Rummin Jussia eikä jumalaa. Lahtarin rukoileminen ei osoita uskonnollisuutta. Jotkut punikit saattoivat rukoilla jumalaakin viimeisessä hädässään. Surmattavat punikit kuitenkin useammin kiroilivat ja lauloivat pilkkalauluja jumalasta. Olen löytänyt Rislakin kirjasta sivu sivulta etsien neljä jumalista punikkia: 

– Järvinen Nikodemus 
– Laine August 
– Laitinen Juho 
– Peltonen Frithjof. 

Rislakki ilmoittaa kirjassaan Kauhun aika surmattujen punikkien 

– nimen 
– syntymäajan kuukauden tarkkuudella 
– iän kuollessa vuoden tarkkuudella 
– kuolinpäivän 13 kuukauden tarkkuudella 
– surmaamispaikkakunnan 
– rintamapuolen 
– ammatillisen taustan ja 
– kotipaikkakunnan. 

Rislakki ei julkista surmatuista tärkeätä tietoa, kuolinpäivää, vaan salaa ne. Kuolinpäivän salaamisen perusteluksi ei kelpaa se, että Rislakki ei ole saanut selville kaikkien kuolinpäiviä. Suomen sotasurmat -tiedosto on jo aikaisemmin ilmoittanut kuolinpäivät. Tai ei ole mitään syytä jättää kuolinpäivät ilmoittamatta. Pahuus keskittyy juuri kuolinpäivään. Jos kelpuutetaan nykyajan kuolin- ja muistokirjoitukset malleiksi, niin niissä ilmoitetaan kuolinpäivä aina. 

Rislakin kirja Kauhun aika on paljon parempi kuin ilman. Tuttua kristillistä imelää, näkyvää, ärsyttävää akiteerausta kirjassa ei ole. Tai kirkkojen kannalta kiusallisten yksityiskohtien salailu on piiloakiteerausta tai piilopuoltoa. 

Seuraavassa alaluvussa käsitellään muun ohella Rislakin toimia oveneduspunikkien nimien selvittämisessä. 

Rislakki on saanut Kauhun aika -kirjastaan tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kenties palkinnon antajatkin ovat valtavirtalaisia eivätkä kiinnitä huomiota joihinkin yksityiskohtiin. 

Rislakki on tutkinut Viestikoekeskusta. Hän on kirjoittanut paljon muitakin kirjoja. 

1918. Kellotapulin ovella surmatut punikit

Rislakki mainitsee kirjassaan surmaamiset tapulin ovella ja luodinreiät pari kertaa, vaan ei etsi eikä ilmoita tapulin ovella surmattujen punikkien nimiä. Yhdenkin oveneduspunikin nimen ilmoittaminen olisi ollut nytkähdys eteen päin. 

Kun luodinreiät ovat tätä kirjoitettaessa punamaalattuina kaikkien nähtävissä, niin on ajankohtaista yrittää tässä selvittää, keitä punikkeja tapulin ovilla surmattiin ja kuka heidät surmasi. Teen kohtuullisen voitavani. Suomen sotasurmat -tiedosto on hyvä tietolähde. 

Sotasurmat erittelee 64 erilaista kuolintapaa, joilla voi etsiä ja ryhmitellä kansalaissodassa koko maassa surmatut henkilöt surmaamiskunnan, kuolintavan (surmaamis-) ja monen muun seikan mukaan. Luettelossa ei ole yhtenä kuolintapana ”surmattu ampumalla tapulin oven edessä”. 

Hakusanoilla ”Kuolinkunta Jämsä” ja ”Kuolintapa mestattu” yhdessä olen saanut Sotasurmista 47 osumaa / punikkia. Jämsän tapulin ovella surmatut vähintään 9 punikkia ovat varsin luotettavasti tilastoituneet Sotasurmissa tällä kuolintavalla (ampumalla). Tähän ”47 punikin ryhmään” tulivat mukaan myös muualla Jämsän alueella tuolla kuolintavalla surmatut punikit. Muita surmaamispaikkoja olivat tapulin sisäpuoli, kirkkorakennuksen eteinen, hautausmaa, kirkkotien varsi, Saaren kartano ja satunnaiset Jämsän ulkopusikot. Siten siis ”47:n punikin ryhmässä” ovat mukana melko varmasti kaikki vähintään 9 Jämsässä ”ammuttua” oveneduspunikkia ja siinä ovat mukana myös enintään 38 muutakin Jämsässä ”ammuttua” punikkia. Seuraavassa alaluvussa on luettelo näistä 47 punikista. 

Sotasurmien mukaan kuolintapa ”mestattu” tarkoittaa surmaamista ampumalla. Ja tarkoittanee, että ampuminen on ollut jotenkin keskeinen tai ainoa surmaamisen ominaisuus ja muuta erikoista ja kuvaavampaa surmaamispiirrettä ei ole ollut. Tietenkin lähes kaikki surmattiin ampumalla. 

Tai voisiko selittää, että ampumisia siunatun rakennuksen ovella oli niin vähän, että ominaisuus ei saanut Sotasurmissa omaa saraketta. Tai olisiko peräti Sotasurmatkin suojellut kirkkoa lisähäpeältä jättämällä ovenedussurmat siunatussa paikassa korostamatta. 

Minä kävin Rislakin kirjasta läpi ”47 ryhmän punikkien” surmaamispaikkoja. Melkein kaikille nimillä tai ryhminä yksilöidyille punikeille rupesi löytymään jokin varma tai viitteellinen muu surmaamispaikka. Murhattu Saaren riihen takana tai hautausmaalla tai löydetty keväällä ruumis Jämsänjoesta. Tai viety Saarelta kertomatta vietiinkö hautausmaalle vai tapulille ja tapulin oven eteen vai sisälle. Yleinen surmien tusinailmoitettu syy Rislakin henkilöluettelossa oli ”murhattu Jämsässä”. Jälkiä tapulin ovelle ei löytynyt ja parempaa luetteloa tapulin oven edessä surmatuista punikeista ei syntynyt. Jatkan vielä ovensuupunikkien etsintää. 

Ajattelin jatkaa oveneduspunikkien etsintää olettamalla, että heidät kaikki surmattiin tiettynä ajanjaksona, esim. helmikuussa. Ja sitten voisin helmikuun tiedot ja Sotasurman ”47 ryhmän punikit” yhdistämällä saada suppeamman luettelon punikeista, johon ryhmään ovensuupunikitkin kuuluisivat jonkinlaisella varmuudella. Virheriskien vuoksi luovuin tästä ajatuksesta. Joku valtavirtalainen olisi saanut helpon perusteen osoittaa koko tämä minun (Raimo Toivonen) kirjoitelma huuhaaksi. Jatkan vieläkin etsintääni epätoivoisesti. 

Jospa joku menisi sotaylioikeuden arkistoon tutkimaan Saaren Jallua vastaan käydyn oikeudenkäynnin ja siellä haudankaivaja Aleksanteri Mäkisen todistajankertomuksen. Mistä Mäkinen keräsi punikkien ruumiita aamulla? Mäkinen ilmoitti aamulla yöllä surmattujen punikkien nimet pappi Hovilaiselle siunaamista varten, sikäli kuin tiesi nimet. Jallu tuomittiin elinkautiseen, mutta vapautettiin korkeimmassa oikeudessa.

Ruusuvuoren / Johanssonin ”totuuskomitean” kuulustelussa peräti Rummin Jussi on kenties kertonut jotain oveneduspunikeista ja kertomus kenties merkitty pöytäkirjaan. 

Tämän parempaa tietoa ei ole tällä tutkimuksella saatavissa oveneduspunikeista. Parempi näinkin kuin kokonaan ilman. Minä en salaile mitään. 

Mainitsen, että Sotasurmasta löytyy kaikilla eri kuolintavoilla Jämsän alueella surmatut kaikkiaan 72 henkilöä. Mestattujen / ammuttujen ryhmä 47 muodostaa tästä 65 prosenttia. 

Punikkeja surmasivat tapulilla ja muualla lähinnä Rummin Jussi ja Saaren Jallu. 

Suomen sotasurmat

Yhteensä 47

2018. Haja-aiheita 

Jämsän rippikoulua pidettiin arkisesti kirkkorakennuksen kivijalassa. Kirkkoherra Jorma Helasvuo paimensi rippikoulupoikia pihalla menemästä tapulin suuntaan. Paimensi minuakin vuonna 1951. Tuolloin oli kansalassodasta kulunut 33 vuotta ja pari uuttakin sotaa käyty välillä. Me emme puhuneet luotien rei’istä mitään, kun emme tienneet. Virsikirjan lehtiä poltettiin vesiränneissä, lämmitysuunin korkean piipun päähän kiivettiin, rapakaljapullot piilotettiin turpeeseen. Virsiä laulettiin kunnolla ainakin silloin kun lukkarin muija oli laulattamassa. Pappi höynäytti minutkin. 

Jämsän seurakunta voisi sovitella ja hyvittää käytöstään ja historiaansa ottamalla tapulin ovet luodinreikineen hautausmaakaavan 6 kohdan mukaan erityissäilytykseen ja ennallistaa tapulin ovet luodinreikineen. Ennallistaminen tarkoittaisi kaikkien luodinreikien etsimistä ja avaamista sähköporalla koko oven läpi 7 mm:n terällä. Reikiä ei olisi lupa kitata tai maalata tulevaisuudessa minkään värisellä kitillä tai maalilla. Tai jos jokin väri halutaan, niin se olisi punainen. Tätä väriä saattoi jo punikkeja ammuttaessakin roiskahtaa tapulin oveen. 

Ja seurakunnan pitää laittaa laatta seinään oven pieleen kertomaan, mitä näillä jalan jäljillä ja tapulissa on joskus tehty. Laatan tekstiä pitäisi useiden kansalaisjärjestöjen saada olla kirjoittamassa valmisteluvaiheessa. 

    Lahtaripappi Kaarlo Ristikankare.

Ennallistettu tapuli yksityiskohtineen tulisi ilmoitella ja katsastaa vanhan hautausmaan juhlatilaisuuksien yhteydessä ja matkailijaryhmille. Näin Jämsän seurakunta voisi osoittaa, että se ei ole kirjoittamassa historiaansa salailemalla uudeksi. Avoimella ja rehellisellä käytöksellä kirkko seurakuntineen saattaisi herättää luottamusta ja hidastaa kirkosta eroamista. 

Toiveeni tulee toteutumaan, tosin kenties vasta sitten, kun ev.lut. kirkon jäsenmäärä on laskenut ensin kahteen kolmasosaan koko väestöstä ja sitten puoleen. 

Minä tarjoan tämän kirjoituksen Pääkaupunkiseudun ateistit ry:lle julkaistavaksi sekä myös Jämsän seurakunnalle toimenpiteitä varten. 

Kirjaa Kauhun aika on Keski-Suomen maakunnan kirjastoissa 8 kirjaa ja Papit kansalaissodassa 5 kirjaa lainattavissa. 

    Kenttäjumalanpalvelus. Tuššipiirros. Omistaa Suomen upseeriliitto.

2018. Vielä ainakin yksi maalaus

Mutta kas! Vikkelä seurakunnan hautauspäällikkö tai luotettavin hautaussuntio on parin viikon puitteissa käväissyt tapulilla ja maalannut  luodinreikien paikat tummalla maaliläiskällä piiloon. Suntion maalilla on pieni värivivahde-ero suhteessa koko oven maaliin. Tietenkin minä tai joku muu etsimme mitoituskartan mukaan luodinreiät tarkasti ja maalaamme ne punavärillä uudelleen.

Raimo Toivonen
Sp. raimo.toivonen@kolumbus.fi