a) Hallituksen esityksestä ministerin valan ja vakuutuksen säätämiseksi (HE 84/2018 vp) olivat perustuslakivaliokunnassa to 13.9. asiantuntijoina kuultavina seuraavat: valtiosihteeri Paula Lehtomäki ja lainsäädäntöneuvos Sanna Helopuro valtioneuvoston kanslian edustajina sekä oikeuskansleri Tuomas Pöysti, prof. Juha Lavapuro ja prof. Veli-Pekka Viljanen. Esityslistan mukaan päätettävänä oli myös jo asiantuntijakuulemisen jatkaminen tai lopettaminen sekä valmistavan keskustelun käyminen, vaikka olin siis lähettänyt 6.9.2018 valiokunnalle lausuntomme uutisessani [HTML] kertomani mukaisesti. Siksi lähetin varmuuden vuoksi lausuntomme ti 11.9. myös kullekin valiokunnan jäsenelle ja varajäsenelle, ja vaikka lausuntomme oli sp-viestini pitkä 15-sivuinen liitetiedosto, niin saatteessa otsikoltaan ”Ohitetaanko lausuntomme?” pystyin kertomaan lausunnostamme muutaman pääasian. 

Mutta tulikin sitten mieleeni, että esityksessä pitäisi saada korjattua ainakin se vika, että vakuutuksen kaava on loukkaavalla tavalla syrjivä sen seurauksena, että se oli tarpeettomasti muodostettu valan omituisen kaavan mukaelmana, jolloin siihen oli tullut esimerkiksi neljä kertaa sana ”omantuntoni”. Siksi vakuutuksen kaava olisi muodostettava suoraan, valan kaavasta riippumattomalla tavalla. Ja lausunnossammehan meillä on esittää valmis ehdotus sellaiseksi kaavaksi. Siksi yhdistyksemme antoi 12.9.2018 perustuslakivaliokunnalle kaksisivuisen kompromissiehdotuksen [PDF]. Se sisältää tiivistelmän ministerin valan torjuvasta lausunnostamme. Tämän jälkeen se mainitsee, että ellei valiokunta lausunnostamme huolimatta päätyisi jättämään ministerin valaa säätämättä, kompromissina esitämme, että valiokunta hyväksyisi vakuutukselle ehdottamamme kaavan. Se myös mainitsee, että myöhemmin olisi sitten helpompi luopua ministerin valasta yksinomaisen ministerin vakuutuksen hyväksi. 

Lisään tässä, että kompromissiehdotustamme ei sopisi torjua yhdenvertaisuuden varjolla. Miksi vakuutuksen antajan täytyisi joutua kärsimään valan kaavan ehdoin muodostetusta kehnosta kaavasta vain sen tähden, että hallituksen esityksessä oli haluttu luoda vala ja yhdistellä sille sitten sellainen kaava kuin oli yhdistelty? Vai haluaisiko joku antaa vakuutuksen nimenomaisesti sille esitetyn kaavan mukaisena juuri sen vanhahtavuuden tähden huipennuksena merkityksensä kadottanut ilmaisu ”totisena” [ei siis edes vastineena ”totisena ministerinä” alkuperäiselle tekstille ”totisena tuomarina”]? Tällöin asiaan vakavammin suhtautuvat jätettäisiin omantuntonsa tähden ohittamaan koko vakuutuksen anto, ja olisiko se sitten yhdenvertaista? Kyllä mielestäni tässä tapauksessa vakuutuksen kaava saisi oleellisella tavalla erota valan kaavasta, jos vala toteutetaan. On myös selvää, että jos vakuutuksen kaava olisi hallituksen esityksessä laadittu valasta riippumattomasti, se olisi ehdottamamme tyylinen. Voisin kyllä kuvitella, että vakuutuksen valitsisi aiempaa useampi valan sijasta, jos sen kaava olisi ehdottamamme. 

Lisään tässä vielä, että hallituksen esityksen luonnoksen vakuutuksen kaavasta voisi ehdottamaamme kaavaan sittenkin ottaa myös sanan ”tasapuolisesti”, jolloin ministeri siis vakuuttaisi: ”toimin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti”. Sellainen kaksi rinnasteista sanaa sisältävä ilmaisu olisi kenties kirjallisesti parempi, eikä kyseessä olisi kuitenkaan hallituksen esityksen kaavan mukainen omituinen vaatimus poliittista puoluetta edustavalle ministerille toimia ”puolueettomasti”. 

Lähetin jälleen kompromissiesityksemme saatteen kera kullekin valiokunnan jäsenelle ja varajäsenelle. Yksi kiitti, tiivistämisestä, jota mainostin.

b) Valiokunta päätti pe 14.9. kutsua lisäasiantuntijoina kuultaviksi seuraavat: oikeusministeriön edustaja, professori Mikael Hidén ja professori Tuomas Ojanen. Hyvä, että valiokunta kuulee oikeusministeriön edustajaa, sillä oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi Iltalehden haastattelussa 29.3.2018 pitävänsä perusteltuna ottaa mallia tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen vakuutuksien muotoilusta, vaikka oikeusministeriö ei sitten HE:n luonnoksesta mitään lausunutkaan. 

Mutta mitä valiokunnan kutsumat valtiosääntöoikeuden asiantuntijat osaisivat sanoa sellaista, mitä minä yhdistyksemme lausunnoissa kuvitteellisena kokemusasiantuntijana? Laatisivatko he itse yrityksiä ministerin vakuutuksen kaavaksi?

c) Perustuslakivaliokunnan syksyn toisessa kokouksessa 6.9. keskusteltiin valiokuntaan saapuneista kansalaiskirjeistä. Niitä ei yleensä merkitä diaariin eikä arkistoida. Sellainen status on myös yhdistyksemme yllä mainitulla kahdella lausunnolla, vaikka valiokunta on nyt laatimassa mietintöä eduskunnan täysistunnolle, eikä sen tarvitsisi kutsua oma-aloitteisia lausunnonantajia kuultaviksi. Toisaalta kuulemisessa asiantuntija voisi tiivistää sanomansa niin, että valiokunta siihen myös syventyisi. Kuulemista varten olisi kai hyvä laatia vielä oma tiivis lausuntonsa, jossa parhaimmillaan olisi valmiita virkkeitä mietintöön poimittaviksi. Nyt lausuntomme saattavat jäädä täysiksi hudeiksi. 

Toisin on ollut asianlaita oma-aloitteisilla lausunnoillamme sivistysvaliokunnalle; valiokunta on ne kirjannut, vaikkakin vailla vaikutusta.

d) Huomautuksemme lausunnossamme 4.4.2018 hallituksen esityksen luonnoksesta aivan ilmeisesti olivat syy sille, että hallituksen esityksessä valan kaava oli koottu aivan toisista aineksista kuin luonnoksessa, jolloin erityisesti oli saatu mukaan sanat valan vannomisesta Jumalan pyhän evankeliumin kautta. Silloin mainittu Jumala olisi Raamatussa tarkoitettu, joten valan vannojien piiri jäisi suppeammaksi ja hallituksen esityksen laatijat valtioneuvoston kansliasta olisivat saattaneet mahdollisesti ajatella, että Raamatun käyttö vala vannottaessa olisi ongelmattomasti laillista. Mutta niin ei mielestäni olisi, vaan käytöstä olisi nimenomaisesti säädettävä laissa, mikä taas voisi olla hankalaa. Joka tapauksessa huomautuksemme ministerin valan kaavan luonnoksesta johtivat minut laatimaan 16.9.2018 kantelun [PDF] oikeuskanslerille Raamatun käytön oikeudettomuudesta virkavala vannottaessa (Kantelut-osaston kohta 26). Lähetin myös kanteluuni viitanneen viestin valiokunnan jäsenille ja varajäsenille siitä, että mahdollinen Raamatun käyttö ministerin vannoessa valan olisi vailla lakiperustaa.

Jälkikirjoitus 23.9.2018. Kohtaan b): Perustuslakivaliokunnan viikkosuunnitelman mukaan valiokunnassa ovat kuultavina to 27.9.2018 klo 10.20 lainsäädäntöneuvos Johannes Heikkonen oikeusministeriöstä sekä professorit Mikael Hidén ja Tuomas Ojanen; lisäksi päätetään asiantuntijakuulemisen jatkamisesta tai lopettamisesta sekä käydään valmistava keskustelu. Yhdistyksemme kahta lausuntoa (6.9. ja 12.9.) ei valiokunta ole ottanut pöytäkirjaansa. 

Kohtaan d): Minun on myönnettävä, että valan kaava oli kenties sittenkin muutettu täysin riippumatta siitä, mitä yhdistyksemme lausui valan kaavan luonnoksesta, pyrkimyksenä vain hyödyntää vielä enemmän vanhaa tuomarinvalan kaavaa. Itse asiassa HE:ssä 4 b §:n yksityiskohtaiset perustelut kuuluvat seuraavasti: "Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin ministerin juhlallisen valan ja vakuutuksen kaavoista. Perinteitä kunnioittaen ja niiden säilyttämisen tärkeyttä korostaen valan ja vakuutuksen kaavojen muotoiluissa on käytetty vanhoja tuomarinvalan ja –vakuutuksen kaavoja sekä virkavalan ja –vakuutuksen kaavoja. Kaavoista on kuitenkin poistettu tuomarinvalan ja –vakuutuksen tuomitsemiseen viittaavat kohdat." Mutta miksi HE:ssä ei silloin lainkaan perusteltu sitä, että HE:ssä ei haluttu pitää kiinni siitä luonnoksessa sanotusta, että esitetty valan kaava oli luonteeltaan sellainen, että se soveltui käytettäväksi myös muille uskontokunnille kuin kristinuskolle? Uskon, että syy sekä muutokselle että muutoksen korostamattomuudelle oli sittenkin se, mitä tuollaisesta kaavasta huomautimme, mutta että sitä ei vain kehdattu sanoa. 

Kohtaan d): Kanteluuni liittyen totean, että 5.5.2017 kyseiset neljä ministeriä vannoivat sekä virkavalan että tuomarinvalan yhteen ääneen lausuen, ja että ongelmallinen Raamatun käyttö virkavalan yhteydessä oli silloin ehkä puolustettavissa sillä, että Raamatun käyttö tuomarinvalan yhteydessä oli vähemmän ongelmallista. Mutta tämä ei riittäisi puolusteluksi mahdolliselle Raamatun käytölle 12.2.2018 ministerin vannottua virkavalan ja annettua tuomarinvakuutuksen. Kanteluuni liittyen totean myöskin, että pelkän virkavalan yhteen ääneen lausuen ovat kaiketi joskus vannoneet kaksi tai useampi sotilasvirassa palvelevaa virkamiestä joukko-osaston päällikön edessä mutta että ministereitä vastaava ei siis koskisi ministerien kieroillen vältettyä 5.5.2017 tämän tilanteen vannomalla laista poistuneen tuomarinvalan tuomarinvakuutuksen antamisen sijasta.

Toinen jälkikirjoitus 1.10.2018. Kohtaan b): Perustuslakivaliokunnassa olivat to 27.9.2018 kuultavina lainsäädäntöneuvos Johannes Heikkonen oikeusministeriöstä sekä professorit Mikael Hidén ja Tuomas Ojanen. Samalla valiokunta lopetti asiantuntijakuulemisen ja aloitti valmistavan keskustelun. Valiokunta ei enää ollut päätösvaltainen. Valmistavan keskustelun jatkamista ei ole merkitty vielä alkavan viikon viikkosuunnitelmaan. Valmistavan keskustelun perusteella valiokunnan sihteeri laatii sitten mietintöluonnoksen.

Yhdistyksemme valiokunnalle toimittamaa kahta oma-aloitteista lausuntoa (6.9. ja 12.9.) ei valiokunta ole edelleenkään ottanut asian valmisteluasiakirjoiksi. Sen se kyllä voisi tehdä jopa ilman, että sen tarvitsisi kutsua yhdistyksemme edustajaa kuultavakseen.

Olen siksi hyvin huolestunut siitä, että valiokunta sivuuttaa tällöin sen, että ministerin vakuutuksen kaava on oikeasti syrjivä sen tultua tarpeettomasti muodostetuksi aivan toistavoitteisen ministerin valan kaavan mukaelmana. Siksi lähetin 1.10. vielä tästä viestin valiokunnan jäsenille ja varajäsenille.

Kohtaan d): Yksi niistä kansanedustajista, joille 16.9. viestin lähetin, kiitti viestistäni ja siinä
esittämistäni näkemyksistä.

Jouni Luukkainen