Saate: Yhdistyksemme julkaisee ohessa Raimo Toivosen kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle salailusta Jyväskylän kirjastotoimessa, vastauksen kanteluun ja Toivosen kommentit. Itse kantelu oli jo julkaisemassamme uutisessa Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Asunto-osakeyhtiön arkea (16.9.2017) [HTML]. Nyt hänen kirjaansa Asunto-osakeyhtiön arkea on yksi kappale Jyväskylän kaupunginkirjaston pääkirjaston maakuntakokoelmassa luokkanaan 66.4 Rakennuksen kunnossapito. Mielestäni kirjaa pitäisi lisäksi olla kaksi kappaletta lainattavien hyllyissä, yksi luokassa 66.4 ja toinen luokassa 33.3 Siviili- ja kauppaoikeus.

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja

***

Sisältö:

Eduskunnan oikeusasiamiehelle. 11.9.2017
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan vastaus. 21.9.2017
Kommentti. Raimo Toivonen
”Jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana”
Kirjastotoimenjohtajien käytös
Heikki Poroila: Luurangot portinvartijan kaapissa
Maakuntakokoelma. ”Sijoittaminen”. ”Timanttisia”. ”Vaihtoehto-vastenmielisiä”
Timantit ja vaihtoehto-vastenmieliset erilleen toisistaan
Lopputulos. Salailuperuste. Jatkotoimet
Jyväskylän kirjasto. Anne Oinonen. Vastaus. 31.3.2016
Jyväskylän kirjasto. Hanna Martikainen. Vastaus. 16.6.2016
Jyväskylän kirjasto. Seija Laitinen-Kuisma. Vastaus. 31.1.2017

RAIMO TOIVONEN 11.9.2017
Eläkeläinen
Täysinpalvellut (ent.) asianajaja
Rakennusmestari
Sähköposti: raimo.toivonen(at)kolumbus.fi

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

KANTELIJA: Raimo Toivonen

VASTAAJAT: Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunta/ Seija Laitinen-Kuisma. Kirjastotoimenjohtaja
Hanna Martikainen. Kirjastotoimenjohtaja
Anne Oinonen. Kirjastonhoitaja

ASIA

Vastaajien hallintomenettely ja käytös tarjottuani kirjaani ”Asunto-osakeyhtiön arkea” Jyväskylän kirjastolle ilmoiteltavaksi ja laitettavaksi suuren salin hyllylle kaikkien lukijoiden rajoituksetta lainattavaksi.

Kirjaston kirjallisuusluettelossa kirja mainitaan, mutta siihen liittyy merkintä ”Ei lainattavissa”.

Kirjallisuusluettelon mukaan tätä kirjoitettaessa on kirjaa Keski-kirjastoissa hyllyillä yhteensä 0 kpl, lainattu yhteensä 0 kpl ja lainattu tänä vuonna 0 kpl. Satunnainen, vähemmän kokenut tiedon etsijä, kuten kerrostalon asukas, luopuu näillä tiedoilla suunnitelmastaan saada kirja luettavakseen.

Kirja olisi pitänyt laittaa kirjallisuusluetteloon ”Saatavilla”-merkinnöin ja se olisi pitänyt laittaa ensisijaisesti Jyväskylän kirjaston suuren salin hyllylle kaikkien lainattavaksi rajoituksitta.

Jyväskylän kulttuuritoimi on salaillut kirjaa aiheettomasti. Selitän edempänä tarkemmin miten salailu tapahtuu.

Minun sananvapauteni edellyttää saada kirja tavanomaiseen täydelliseen julkisuuteen ja lainaukseen.

VAATIMUS

Pyydän ryhtymään Jyväskylän kulttuuritoimen lainvastaisen menettelyn johdosta tarpeellisiin toimiin.

Lopullinen tavoitteeni on saada keinolla millä tahansa asiani käsitellyksi kulttuuritoimessa ja tarpeen mukaan myös ylemmässä viranomaisessa ja siis lopulta saada kirja kirjallisuusluetteloon ”Saatavilla”-merkinnöin ja salin hyllylle kaikkien lainattavaksi.

KIRJAN SISÄLTÖ

”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirja on ajankohtainen, tiedollinen, epäkaupallinen, satiirinen, vaihtoehtoinen ja korostetusti julkisuushakuinen. Kirjassa etsin, havaitsen ja julkistan virheitä asioiden hoidossa. Kirja on kriittinen erityisesti isännöintitahoa kohtaan. Pohdin, miksi taloyhtiöiden yhtiökokoukset eivät kiinnosta osakkaita ja miksi hallituksen jäsenten keski-ikä on usein hyvin korkea. Tämän luontoista tietoa on tarjolla rajoitetusti. Kirja on kuvitettu.

Hyödynnän kirjassa lakimiehen ja rakennusmestarin taidot samassa henkilössä. Kirjassa on toinen puoli juridiikkaa ja toinen puoli rakennustekniikkaa. Olen ollut itsekin taloyhtiön isännöitsijänä. Käytän nimeltä mainiten esimerkkinä jämsäläistä asunto-osakeyhtiötä, jonka osakas olen. Mainitsen nimeltä kaupallisia liikeyrityksiä ja henkilöitä, jotka omaavat tai tavoittelevat julkisuutta. Näin en mainitse taloyhtiön hallituksen jäsenten nimiä. Selostan taustoineen ainutkertaisen isännöintitoimiston myynnin toiselle isännöintitoimistolle. Kirjassa on seuraavat alaotsikot:

• Kylpyhuoneiden rakenteet ja niiden hoito
• Kylpyhuoneiden korjaustoimet
• Hallintoa ja muuta
• Isännöintisopimuksen tekeminen ja julkistaminen
  

Kirjassa ei ole sisältönsä puolesta estettä tulla laitetuksi kirjallisuusluetteloon ”Saatavilla” -merkinnöin ja salin hyllylle kaikkien lainattavaksi. Kirjaa kirjoittaessani huomioin kaiken aikaa sen kelvollisuuden kirjastoon. Väitän, että vaihtoehtokirjat ovat lukijapiireissä mielenkiintoisempia ja samalla kiistellympiä kuin tavalliset kaupalliset kirjat. Asia koskettaa 2.500.000 asunto-osakehuoneistossa asuvaa suomalaista. Kirjastot ovat monopoliasemassa epäkaupallisen ja vaihtoehtoisen aineiston julkistajina. Kirjan tason selvittämiseksi pyydän perehtymään siihen tarpeellisessa määrin. Johdannosta ja sisällysluettelosta ilmenee paljon.

KANTELUN OIKEUDELLISET PERUSTELUT. JULKISUUS

Kirjastojen tehtävänä on edistää aktiivista kansalaistoimintaa, demokratiaa ja sananvapautta, ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa sekä edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Hallinnossa asioivan tulee saada asianmukaisesti hallinnon palveluita. Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Viittaan myös julkisuuslain periaatteisiin.

VASTAAJIEN VASTAUSKIRJOITUKSET JA PERUSTELUT

Vastaajien vastauskirjoituksissa ei ole perusteluja. Minä en voi vastata niihin tässä. Hyvän hallinnon mukaan perustelut pitää esittää. Itse miellän kulttuuritoimen todellisiksi perusteluiksi salaamistarkoituksen.

Pyydän saada vastata vastaajien tässä kanteluprosessissa mahdollisesti esittämiin perusteluihin.

SALAILUTOIMINTO
KIRJASTOAINEISTON VALINTAPERIAATTEET 2017 – 2021
MAAKUNTAKOKOELMAN AINEISTOT
KESKI-SUOMEN MAAKUNTAKOKOELMAN AINEISTOVALINNAN PERIAATTEET

Valintaperiaate-ohjeen mukaan Keski-Suomen erillisessä maakuntakokoelmassa on maakuntaan liittyvää aineistoa.

”Aineistot”-ohjeen mukaan ”maakuntakokoelma” sijaitsee fyysisesti Jyväskylän kirjastorakennuksessa erillisessä ”Martti Korpilahti” -huoneessa. Kokoelmasta ei anneta kotilainoja. Asiakkaat voivat käyttää kokoelmaa kirjaston tiloissa.

Juuri mainitut ohjeistot löytyvät Jyväskylän kirjaston internetsivustolta kaikille, jotka osaavat käyttää internetiä.

”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirja on sijoitettu maakuntakokoelmaan ja siis fyysisesti Martti Korpilahti -huoneeseen.

Luettelomerkintä ”Ei lainattavissa”, nollalainaamistiedot, sijoittaminen maakuntakokoelmaan, (poikkeuskäyttömahdollisuus) ja salailu muodostavat yhden toimintokokonaisuuden. Salailu on toiminnon ainut tavoite. Mieleeni ei tule etua tai turvaa, jonka erikoiskohtelu toisi kirjalleni.

En yritäkään täsmentää tässä miten suppea tai laaja ”Ei lainattavissa” -merkityistä kirjoista myönnettävä poikkeuskäyttömahdollisuus on. En myöskään pohdi miten paljon ja millä vertailuperusteilla Jyväskylän kirjastossa on muita ”Ei lainattavia”, nollalainattuja kirjoja. Totean vain, että ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirja ei ole salissa hyllyllä kaikkien lainattavissa vaan on käytännössä täysin tai lähes täysin salailtuna. Salailuun ei ole perustetta. Salailu on vastoin lakia. Tämä on tämän kantelun ydin.

Olen toimittanut kirjan Jyväskylän kirjastoon kahtena (ilmais)kappaleena, nimittäin 15.2.2016 ja 24.1.2017. Näin yksi kirjakappale on ollut laitettavissa salin hyllylle kaikkien lainattavaksi ”Saatavilla”-merkinnöin ja toinen tarpeen mukaan maakuntakokoelmaan.

Kirjojen ilmaisominaisuus ja omakustanteisuus eivät ole hylkäämisperusteita, niin kuin kirjasto-ohjeistoistakin ilmenee. Minä olen noudattanut kirjaston lahjoitussopimuskäytäntöä paitsi en ole luopunut oikaisuvaatimusoikeudestani.

Seuraavassa luvussa ”Kantelukelpoisuus” selvitän vastaajien lainvastaiset menettelyt koskien oikaisuvaatimusosoituksen antamista, oikaisuvaatimuksen käsittelyä sekä hallintokantelun käsittelyä.

KANTELUKELPOISUUS

Ajatellen kantelukelpoisuutta on tapahtunut seuraavaa:

• 13.2.2016. Toivonen: Lähetin kirjan Jyväskylän kirjastoon. Kirjastolta ei vastausta.
• 18.3.2016. Toivonen: Kiirehdin asian käsittelyä. Viimesijainen pyyntö saada oikaisuvaatimusosoitus.
• 31.3.2016. Kirjasto: Ei itse asiaa koskevaa palautetta. Ikään kuin valmisteluaineistoa. Ei oikaisuvaatimusosoitusta.
• 25.5.2016. Toivonen: Oikaisuvaatimus lautakunnalle. Lautakunta ei käsitellyt sitä.
• 16.6.2016. Kirjasto: Ei itse asiaa koskevaa palautetta. Ikään kuin valmisteluaineistoa. Osoitus tehdä lautakunnalle hallintokantelu.
• 24.1.2017. Toivonen: Hallintokantelu lautakunnalle. Lautakunta ei käsitellyt sitä.
• 31.1.2017. Kirjasto: Ei itse asiaa koskevaa palautetta. Ikään kuin valmisteluaineistoa.
  

Virkailijoiden selityskirjoituksissa ei ole oikaisuvaatimusosoituksia pyydettynäkään. Lautakunta ei ole käsitellyt yhtä oikaisuvaatimustani ja yhtä hallintovalitustani. Valituksentekomahdollisuus hallinto-oikeuteen on tehty ongelmalliseksi siten, että ei ole olemassa tai saatavissa oikaisuvaatimukseen tehtyä päätöstä. Selitykset on naamioitu valmistelun luontoisiksi. Minä en ole tilaisuudessa tekemään menestyvää oikaisuvaatimusta lautakunnalle tai menestyvää valitusta hallinto-oikeuteen. Olen umpikujatilanteessa. Kulttuuritoimi tarkoittaa nykyisen olotilan jäävän pysyväksi. Katson teidän voivan tutkia tämän kantelun ikään kuin lopullisesta viranomaistoiminnasta tehtynä.

Virkailijat kertovat, että noudattamansa käsittelymenettely on kirjastossa tavanomainen.

TAUSTASEIKKOJA

Jyväskylän kulttuuritoimi ei ole ilmoittanut mitään perustetta hylkäävään ja turhauttavaan toimintaansa. Salailutarkoitus on tullut ilmi. Viittaan omasta puolestani vielä eräisiin korruptiivisiin seikkoihin, jotka ovat saattaneet vaikuttaa heidän toimiinsa ja käytökseensä:

Kulttuuritoimella on joitain henkilökohtaisia, vallan käyttöön ja jakoon liittyviä aatteellisia, moitittavia, tunteen varaisia ja lähemmin tuntemattomia vaikutteita.

Tarjolla on asetelma, että Jyväskylän kirjastovirkailijat vaikuttavat Finland BTJ Oy:n ja Suomen Kirjastoseura ry:n kautta valtakunnallisesti siten, että kirjastovirkailijat hylkivät ilmaiskirjoja ja pyrkivät siten ohjaamaan kirjavälityksiä ja provisioita BTJ:lle ja edelleen osinkotuloja Kirjastoseuralle. Kenties tällainen asetelma vaikuttaa yksittäistapauksessa siten, että minunkin ilmaiskirjaani ei oteta Jyväskylän kirjaston luetteloon ”Saatavana”-olevaksi ja lainattavaksi suureen saliin.

Kirjastoseuran hallituksen kaikki jäsenet ja varajäsenet ovat kirjastovirkailijoita. Kirjastoseura omistaa BTJ:n osakekannasta 10 prosenttia. BTJ tuotti vuonna 2016 voittoa 239.000 euroa. Kirjastoseura sai siitä osinkoa 23.900 euroa. Osinkoa tulee vuosittain. Toiminta-asetelma on korruptiivinen.

Professori Ari Salmisen suorittaman kansalaiskyselyn mukaan piilokorruptiota esiintyy. Sitä esiintyy vallan väärinkäyttönä, salailuna, epäterveenä vastavuoroisuutena ja poikkeamisina hyvän hallinnon vaatimuksista ym. Mainitsee kuntatoimen eniten piilokorruptoituneiden hallintoalojen joukossa. Piilokorruptio toimii harmaalla alueella ja aiheuttaa turhautumista ja voimattomuutta kansalaisissa sekä epäluottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Kansainvälisten vertailujen muodostama kiiltokuva suomalaisesta tilanteesta ei ole koko kuva. Piilokorruptiota on vaikea havaita ja siksi vaikea torjua. Salonen edellyttää kansalaisilta aktiivisuutta piilokorruption ehkäisemiseksi.

Raimo Toivonen

Liitteet:

Vastaus. Oinonen 31.3.2016
Vastaus. Martikainen 16.6.2016
Vastaus. Laitinen-Kuisma 31.1.2017
Kirjallisuusluettelon ote 28.7.2017
Kirjastoaineiston valintaperiaatteet 2017 – 2021
Maakuntakokoelman aineistot
Keski-Suomen maakuntakokoelman aineistovalinnan periaatteet
Kirja. Asunto-osakeyhtiön arkea

APULAISOIKEUSASIAMIES JUSSI PAJUOJAN VASTAUS

21.9.2017 EOAK/5547/2017

Viite: 15.9.2017 vireille tullut kantelu

ASIA: Kaupungin kulttuuri- ja liikuntatoimen menettely otettaessa aineistoa kirjaston kokoelmiin

Pyysitte tutkimaan Jyväskylän kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnan ja kaupungin kirjastotoimen viranhaltijoiden menettelyä asiassa, joka koskee kirjastolle lahjoittamaanne teosta. Olitte tyytymätön teoksenne sijoittamiseen maakuntakokoelmaan luettelomerkinnöin ”ei lainattavissa”, mikä tarkoittaa, että teosta ei anneta kotilainaksi vaan siihen voi tutustua kirjaston tiloissa. Mielestänne viranomaiset pyrkivät salailemaan teostanne ja katsoitte sananvapauttanne loukatun. Olitte myös tyytymätön saamiinne kirjallisiin vastauksiin ja siihen, ettei niihin ollut liitetty oikaisuvaatimusohjausta.

Asianne esiteltiin apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojalle, jonka pyynnöstä ilmoitan Teille seuraavan.

Tänne toimittamastanne aineistosta ilmeni Teidän lähettäneen teoksenne kirjastolle ja tiedustelleen kirjallisesti sen käsittelyn tilannetta. Kirjastonjohtaja oli vastannut Teille kertoen menettelytavoista kirjalahjoitusten käsittelyssä. Tämän jälkeen olitte tyytymättömänä kirjastonjohtajalta saamaanne vastaukseen lähettänyt oikaisuvaatimukseksi nimeämänne asiakirjan osoitettuna Jyväskylän sivistyslautakunnalle. Tähän kirjeeseen oli vastannut kirjastotoimenjohtaja. Kirjasatotoimenjohtaja oli vastannut myös seuraavaan kirjeeseen, jonka olitte osoittanut Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle. Tuossa vastauksessa oli kerrottu teoksenne ottamisesta kirjaston kokoelmiin.

Apulaisoikeusasiamies totesi, ettei vuoden 2016 loppuun saakka voimassa olleesta kirjastolaista eikä 1.1.2017 voimaan tulleesta yleisistä kirjastoista annetusta laista ole johdettavissa teoksen tekijälle subjektiivista oikeutta saada teoksensa kirjaston kokoelmiin tai määrätä kirjastolle lahjoittamansa teoksen sijoittamisesta kirjaston kokoelmiin sikäli kuin teos ylipäätään on otettu kirjastossa vastaan.

Perustuslaissa turvattuun sananvapauteenkaan ei kuulu esimerkiksi ehdotonta oikeutta saada näkemyksiään julki ja teoksiaan esille tietyssä mediassa tai paikassa. Näin ollen sananvapaudestakaan ei ole teoksen laatijalle johdettavissa ehdotonta oikeutta saada teoksensa otettavaksi kirjaston kokoelmiin eikä oikeutta määrätä, että kirjastolle toimitettu ja kokoelmiin liitettäväksi vastaanotettu teos olisi saatavissa tai lainattavissa kirjastosta nimenomaan tietyllä teoksen laatijan haluamalla tavalla.

Kaupungilta saamianne vastauksia apulaisoikeusasiamies piti hyvän hallinnon näkökulmasta sisällöltään asiallisina ja riittävästi perusteltuina. Apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan näissä teostanne koskeneissa vastauksissa ei ole ollut kyse sellaisista viranomaisratkaisuista, joihin olisi tullut liittää oikaisuvaatimusohjaus, vaan lähinnä hyvän hallinnon mukaisista kirjallisista vastauksista kirjallisiin yhteydenottoihin.

Edellä todetun johdosta asiassa ei tänne toimittamanne aineiston perusteella ollut aihetta epäillä lainvastaista menettelyä eikä velvollisuuden laiminlyöntiä. Siksi kirjoituksenne ei johtanut täällä enempään.

Mikko Sarja
Esittelijäneuvos

TOIVOSEN KOMMENTTI EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES JUSSI PAJUOJAN VASTAUKSEEN

EAOA:n mukaan kirjastolaista ei ole johdettavissa kirjailijalle subjektiivista oikeutta saada teos kirjaston kokoelmiin eikä oikeutta saada se sinne tietyllä tavalla. Sananvapaudestakaan ei ole johdettavissa kirjailijalle ehdotonta oikeutta saada teos otettavaksi kirjaston kokoelmiin.

Kirjan ottaminen kokoelmiin

Kirjasto ensin hylkäsi ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirjan vähin äänin. Muutaman kirjeeni jälkeen kirjasto kuitenkin otti ja sijoitti kirjan jollakin tavalla ja jollakin oikeusperusteella kokoelmaan. Otti kuitenkin. Ehkei kirjan sisäänottamisvaiheista enempää kuin tyytymättömyysmaininta tässä.

Kirjan sijoittaminen kokoelmiin tietyllä tavalla

Kantelin siksi kun kirjasto sijoitti kirjan ”maakuntakokoelmaan”, siis väärään kokoelmaan ja käytännössä salailluksi. Salailu on kirjan totaaliseen hylkäämiseen rinnastuva toimi. Salailtuna kirja ikään kuin ei ole millään tavalla kirjastossa olemassa ja lainattavissa.

EAOA perustelee, että minulla ei ole subjektiivista oikeutta saada kirja sijoitetuksi kirjastoon haluamallani (julkisella) tavalla. EAOA lausuu hassusti, että minä olisin halunnut ”määrätä” kirjan sijoittamistavasta jotain.

Subjektiivisen oikeuden ja objektiivisen oikeuden selitetään olevan toisilleen läheisiä käsitteitä ja olevan myös toistensa vastakohtia. Ja että niiden välinen raja on epäselvä. Ja että ne eroavat toisistaan ikään kuin oikeellisuusominaisuuden määrän ja laadun suhteen. Objektiivisen oikeuden selitetään tukeutuvan täsmällisemmin lakeihin ja vankempiin lähteisiin ja olevan tunteista vähemmän riippuvaista oikeuden laatua.

Subjektiivisen oikeuden selitetään perustuvan enemmän henkilökohtaisiin näkemyksiin ja olevan ikään kuin heppoisempaa ja monipuolisemmin käytettyä oikeutta. Subjektiivisen oikeuden mainitaan olevan myös tarjolla olevan luontoista oikeutta kuten lasten varhaishoitoa tai kuolevan henkilön saattohoitoa. Sen merkittävinä piirteinä on, että vastaanottaja on oikeutettu halutessaan saamaan edun tai voi halutessaan jättää sen käyttämättä. Kenties tämäkin ruokkii luuloa, että subjektiivinen oikeus on heppoisempaa oikeutta. Selitystenkään mukaan subjektiivinen oikeuslaatu ja taso ei ole virheellistä oikeutta.

EAOA tarkoittaa, että kun minä perustan vaatimukseni vain subjektiiviseen oikeuteen, niin minun vaatimukseni on henkilökohtainen ja sillä perusteella väärä ja aiheeton. EAOA ei huomaa hylkäävälle vastaukselleen muita perusteluja, kuin minun kanteluni subjektiivisuus ja että subjektiivisuus on tässä niin vaikuttava ominaisuus, että se riittää kantelun hylkäämiseen saakka. Ja että myöskään kirjastotoimenjohtajien käytöksessä ja vastauskirjoituksissa ei ole moitteen aihetta.

Minun mielestäni oikeuden oleminen nimeltään (vain) subjektiivinen ei merkitse sitä, että oikeutta ei ole ollenkaan olemassa. Molemmat, subjektiivinen ja objektiivinen oikeustaso ovat oikeuksien ja palvelujen antamiseen velvoittavia ja niiden saantiin oikeuttavia.

EAOA käsittelee asian ikään kuin minua (RT), yksityishenkilöä vastaan tehtynä kanteluna, vaikka minua vastaan ei ole kanneltu. EAOA ilmaisee mitä oikeuksia minulla ei ole. EAOA olisi päässyt suoremmin päämäärään, jos hän olisi sen sijaan lausunut mitä velvollisuuksia kantelun kohteella, toimimisvelvollisella viranomaisella, Jyväskylän kulttuuritoimella on tai ei ole. Kulttuuritointa vastaan on kanneltu.

Sananvapaus ym.

EAOA myöntää minulle sananvapauden sijasta tynkäsananvapauden, saan ehdotonta suppeamman sananvapauden. Tynkäsananvapauteni on EAOA:n mielestä niin tynkä, että se ei oikeuta ja velvoita täydelliseen sananvapauteen vaan velvoittaa vain tynkäsananvapauteen, kirjan säilyttämiseen lukitussa huoneessa salailtuna.

Sananvapaus joko on tai ei ole. Välittävää kompromissisananvapautta ei ole olemassa. Minulla on sananvapaus. Kysymys on Jyväskylän kulttuuritoimen velvollisuudesta puoltaa ja toteuttaa minun sananvapauttani. EAOA:n myönteisempi suhtautuminen sananvapauteeni ei olisi pahentanut asiaa.

Huomioiden kirjastolain, hallintolain ja julkisuuslain tavoitteet katson, että Jyväskylän kirjastolla on sananvapaudenkin puolesta velvollisuus laittaa ja minulla vastaavasti oikeus saada vaihtoehtotyyppinen ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirja yleiselle lainaushyllylle kaiken kansan lainattavaksi.

EAOA:lla ovat vaakakupeissa toisaalta viaksi katsomansa kirjan subjektiivisuus ja sananvapauden niukkuus sekä toisaalta minun kirjani vaihtoehtoinen sisältö.

EAOA toistaa turhan moneen kertaan kulttuuritoimen lausuman kirjan lahjoitusominaisuudesta ikään kuin sillä olisi jokin merkitys sananvapauden arvioinnissa, kirjan sisään ottamisessa ja sijoittamisessa julkiselle yleiselle lainaushyllylle. Käyttöohjeen mukaan lahjoituskirjat ovat samalla arviointiviivalla kaupallisten maksullisten kirjojen kanssa. Kirjan omakustanneominaisuutta EAOA ei mainitse.

EAOA:n vastauksessa on myönteistä se, että siitä puuttuu usein nähty luottamusta tavoitteleva luettelo lainkohdista, joita ei kuitenkaan noudateta.

Vapaamuotoinen selvittäminen

Vastoin EAOA:n lausumaa kirjastotoimelta saamani kolme vastausta (ja yksi vastaamatta jättäminen) eivät ole asiallisia vapaamuotoisia selvittämiskirjoituksia, koska niissä ei ole kunnon asiaa eikä perusteluja. Ne ovat hylkäämisluontoinen päätös neljään kertaan. Vastaukset ovat harkitusti niin omituisia ja hämärrettyjä, että ne eivät olisi kelvanneet oikaisuvaatimuksen perusteeksi. Vastauksia ei voi pitää kunnollisena neuvontanakaan. Kirjastotoimenjohtajat tunnustelivat huomaanko minä, että kysymys on salailusta ja muutoksenhaun estämisestä. Tämä on törkeä höynäytysyritys. EAOA on hyvävelikorruptiossa mukana pitäessään Jyväskylän kirjastotoimen vastauksia hyvän hallinnon mukaisina.

”JÄTETÄÄN TUTKIMATTA TAI HYLÄTÄÄN HETI PERUSTEETTOMANA”

Kirjasto on siis sijoittanut ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirjan mielestäni väärälle hyllylle väärään lukittuun huoneeseen salailluksi ja lainaajien ulottumattomiin. Kun minä kuitenkin jatkan asian selvittämistä, niin haluan seuraavaksi vielä puoliystävällisesti vaikkapa arvuutella, onko väärin sijoittamiseen eli hylkäämiseen sittenkin jokin laillinen peruste, jota kirjastotoimenjohtajat ja EAOA eivät ole maininneet.

Selailtuani lakikirjaani huomaan ensiksi hallintolain 34 § 2 mom 1 kohdan tutkimatta jättämisestä tai hylkäämisestä heti perusteettomana. Lainkohta koskee hallintotapauksia, joissa perusteita asian hyväksymiselle on niukanlaisesti. Tätä lainkohtaa ovat kirjastotoimenjohtajat ja EAOA mahdollisesti soveltaneet ja soveltaneet sitä vähin äänin holtittomasti laajentaen väärin. Jyväskylän kirjastotoimenjohtajilla on tietenkin lisäksi ollut muita henkilökohtaisia periaatteita ja tunteita kirjan salailussa ja hylkäämisessä.

Pääsäännön mukaan viranomaisen tulee selvittää ja tutkia asiat huolellisesti ja sitten hyväksyä tai hylätä asia. Yllä oleva lainkohta on yksi, jonka mukaan tutkimisesta voidaan ääritapauksessa poikkeuksellisesti tinkiä. Yleisten oppien mukaan poikkeussääntöä tulkitaan suppeasti, eli tämän ja hyvän hallinnon periaatteen mukaan hylkäämisperusteiden pitää olla selvät tai ainakin ilmeiset. Mielivalta on kielletty.

Lainakohdassa on kaksi erillistä hylkäämisperustetta:

• jätetään tutkimatta tai
  
• hylätään heti perusteettomana.
  

Myös ”tutkimatta jättäminen” ja päätöksen jättäminen jopa kokonaan tekemättä on yhtä kuin hylkääminen. Lopputuloksen kannalta hylkäämisperusteet eivät eroa toisistaan. Jos noudatetaan hyvää hallintoa, niin tutkimatta jätettäessäkin pitää olla esillä vähintäänkin perusteltu luulemus, että hylkäämisperuste on olemassa.

Tutkimatta jättäminen ja hylkääminen heti perusteettomana tulee tyypillisesti kysymykseen silloin kun jokin prosessuaalinen seikka tekee käsittelyn tosi tarpeettomaksi. Se voi olla määräajan noudattamatta jättäminen tai vaatimuksen kohdistaminen väärään kohteeseen tai vaatimuksen tekijänä on väärä taho. Lainkohta koskee hallintotapauksia, joissa hylkäämisperuste ei ole täysin selvä tai ilmeinen, vaan sitä vähäisempi. Hylkäämisperuste on nopeimmillaan havaittavissa niin pienellä tutkimisella, ettei sitä voi kutsua tuskin ollenkaan tutkimiseksi.

Hallituksen esityksessä perusteettomuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että eläkkeen hakija ei täytä eläkkeen saamisen edellyksenä olevaa ikärajaa. Ainakin lakimiehet ovat velvolliset tietämään hallituksen esitysten olemassa olon ja niiden käytön tulkinnassa. Tämän kirjoituksen yhteydessä esiintyvät lakimiehet EAOA, esittelijäneuvos ja minä (RT).

Kauppakassi-määräisiin kirjoihin menettely soveltuu: Kun perikunta tuo kauppakasseittain kirjoja ja parista ensimmäisestä ei löydy huolellisessa tutkinnassa mitään mielenkiintoista, niin kirjasto voi perustellusti päätellä, että lopuistakaan ei löydy mitään ja voi jättää loput kassilliset lainkohdan mukaan avaamatta ja tutkimatta ja siten hylätä ja hävittää ne. Ilmeisyysedellytys täyttyy. Mainitulla hallintolain kohdalla on siis oikeatakin käyttöä hallinnossa. Esillä oleva lainkohta ei sovellu ollenkaan harkittaessa yksittäisen vaihtoehtoisen kirjan kelvollisuutta kirjaston yleiselle hyllylle lainattavaksi.

Kirjallisuudessa mainitaan, että perusteettomuuden tulee ilmetä ”verraten nopeasti”. Hylkäämisperuste tulee joko huomata ensisilmäyksellä selvästi tai asiaa pitää tutkia sen verran, että huomataan, että enempi tutkiminen ei ole tarpeen hylkäämisperusteen havaitsemiseksi täsmällisesti. Kyse on minimiluontoisesta tutkimisesta tai jopa senkin melkein puuttumisesta.

Hallintomääräyksissä ja hallintokäytännössä täsmennetään vaadittavaa hylkäämis- tai hylkäämättömyysperusteen vähimmäismäärää usein ilmaisuin ”selvästi” tai ”ilmeisesti” perusteeton tai perusteltu.

Enempi mystisyys liittyy momentin vähemmän käytettyyn sanaan ”heti”. Jokaisella paremman tekstin sanalla ja pilkulla on jokin merkitys. On mielekästä verrata, mitä esillä oleva lainkohdan jälkimmäinen osa tarkoittaa ilman ”heti” -sanaa. Vertaillaan ilmaisuja ”hylätään heti perusteettomana” ja ”hylätään perusteettomana”. Olipa heti -sanan suhteen niin taikka näin, niin kummassakaan tapauksessa asiaa ei saa hylätä ilman perustetta, koska se sana on molemmissa vertailumuodoissa tallella. Ja tietenkin perusteettomuus pitää myös todeta. Mutta pitää myöntää, että heti -sanan mukana olo viittaa hämärästi huolettomampaan asian käsittelyyn.

EAOA:n päätös Dnro 4352/2/15 koskee menettelyä hylkäävän autokatsastuspäätöksen tekemisessä. EAOA toteaa, että toiminta on massaluontoista. Menettelystä on katsastusasetuksessa yksityiskohtaiset pykälät. Hylkäävät pykälät tulee mainita hylkäämispäätöksessä. Muutoksenhakuohjeet pitää antaa. Suppeatkin perustelut ovat tässä kantelutapauksessa EAOA:n mielestä riittävät ja täyttävät hallintolaissa säädetyt vähimmäisvaatimukset. EAOA pyytää Liikenteen turvallisuusvirastoa selvittämään menettelyä yleisesti.

Oikeustapauksessa vähimmäisvaatimuksiin on otettu kantaa. Tapaus osoittaa minkä verran virkamies saa rikkoa pykäliä ja se osoittaa myös minkälaisilla selityksillä virkamies pelastetaan takaisin kuiville. Tämä EAOA:n päätös selventää vähimmäisperustelurajaa hallinnossa.

Jyväskylän kirjastotoimen menettely esillä olevassa yksittäisluontoisessa asiassa ei täytä hallinnon vähimmäistasoa siten, että kirjan hylkäämisperuste jätetään mainitsematta, oikaisuvaatimusmahdollisuus estetään harkitusti ja menettely sisältää lisäksi huonon hallinnon mukaista höynää. Kiistan kohde on suuri: valtakunnallinen julkisuuden jako valtamedian ja vaihtoehtomedian välillä. Jyväskylän kirjastotoimenjohtajien rikkomus on niin suuri, että heitä ei ole mahdollista pelastaa kuiville saman tyyppisillä selityksillä kuin autokatsastusmies pelastettiin. 

KIRJASTOTOIMENJOHTAJIEN KÄYTÖS

Jyväskylän kirjastotoimenjohtajat ovat aluksi mahdollisesti soveltaneet ”jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana” -lainkohtaa laajentavasti väärin ja korruptoiden. Ovat aluksi hylänneet ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirjan. Ovat riitelyn jälkeen oikaisseet päätöksensä harhauttavalla uudella päätöksellä ottaa kirja sisään ja ”sijoittaa” se ”maakuntakokoelmaan” (salailluksi). Tässä on epäjohdonmukaisuus, suunnitelmallisuus, höynä ja korruptio.

Kirjastotoimenjohtajat edelleen hämärsivät ja salailivat myös toimeen sisältyvän salailun. Siis salailivat salailun. Menettely ja lopputulos, molemmat olivat väärät. Missä olikaan ”hyvä hallinto”? Kirja olisi pitänyt ottaa yleiselle hyllylle kaiken kansan lainattavaksi.

Maakuntakokoelma on myös ”timanttien” säilytyspaikka. Kirjastotoimenjohtajat tarjosivat minulle uskomusta, että maakuntakokoelma on arvokkaiden, ”timanttisten” kirjojen kokoelma ja minun pitäisi olla tyytyväinen kirjani sijoittamisesta noin hienoon kokoelmaan.

Jyväskylän kirjaston rehelliset päätösmallit olisivat olleet: hyväksytään yleiselle hyllylle kaiken kansan lainattavaksi tai hylätään. Näillä ilmaisuilla, eikä mitään luikurointia. Ja jos hylätään, niin perustelut ja oikaisuvaatimusosoitus. Hylkäämisperuste on lupa ilmaista vähimmillään ruksaustekniikalla sähköpostitse. Siis normaali lain mukainen hallintomenettely koskien yksittäistä varteen otettavaa tarjottua vaihtoehtoista kirjaa kirjastossa. Näin toimien kirjastohenkilökunta itsekin rasittuisi vähemmän.

Kirjastotoimenjohtajat eivät perustele toimintaansa. Eivät mainitse myöskään ”Jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana” -perustetta. Näin he oikeastaan kiistävät käyttäneensä sitäkään menettelytapaperustetta kirjan käsittelyssä.

Laitinen-Kuisma valehtelee ja yrittää höynäyttää vastatessaan, että Asunto-osakeyhtiön arkea -kirja on ”käyttövalmiina kokoelmissamme” selittämättä samassa kappaleessa käyttöohjetta, jonka mukaan kirja on ”sijoitettu” ja on lainauskiellossa salailtuna maakuntakokoelmassa. Salailtu kirja ei ole käyttövalmiina.

Kirjastotoimenjohtajien kielenkäyttö on petollisen sydämellistä ja äidillistä höynää verrattuna asiasisältöön. Tyyli on sisältöniukkaa ja kovanaamaista varjonyrkkeilyä lammasten vaatteissa. Rakentavatko he menettelynsä kuvittelemansa korkean arvovallan varaan? Laskevatko he suhdetoiminnassaan sen varaan, että asiakkaat eivät hallitse suomen kieltä senkään vertaa kuin he itse?

Martikainen ärsyttää luettelemalla joukon luottamusta tavoittelevia lainkohtia, mutta pettää kohta jättämällä ne noudattamatta ja salailee kirjan. Tällaiseen törmää viranomaistoiminnassa edelleen silloin tällöin.

Edelleen Laitinen-Kuisma kertoo, että uusien kirjojen sisällönkuvailutiedot saadaan maksullisina muualta ulkoa, siis BTJ:ltä. Minä jätin Asunto-osakeyhtiön arkea -kirjan aikoinaan BTJ:lle välitettäväksi kirjastoille. BTJ hylkäsi kirjan vähin äänin. Siis yksityisoikeudellinen / kaupallinen Bonnier-Booky-BTJ-Kirjastoseura -koplauma valmistelee kirjat ja hylkää jo siinä vaiheessa vaihtoehtoiset kirjat. Kirjastot ovat jättäytyneet tämän koplauman tohvelin alle. Kuten kerroin, niin kirjastotoimenjohtajat painostavat kirjailijoita käyttämään koplauman palveluita ja tuottamaan Kirjastoseuralle osinkoja.

Sen jälkeen minä tarjosin kirjaa suurin odotuksin suoraan Jyväskylän maakuntakirjastolle ohi koplauman ja tavoittelin mahdollisuutta virittää tarpeen mukaan julkisoikeudellinen muutoksenhakuprosessi. Kirjasto ei millään suostunut tekemään asiassa näkyvää päätöstä ja näin keplotteli muutoksenhaun mahdottomaksi. Mälsää ja korruptiota. Kantelumahdollisuus EAOA:lle jäi vielä käytettäväksi, huonolla menestyksellä sekin.

Kiista oli ja on edelleen siis siitä, sijoitetaanko ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirja Jyväskylän kirjastossa yleiselle lainaushyllylle kaiken kansan lainattavaksi vai ”maakuntakokoelmaan” lukkojen taakse salailluksi, ”Ei lainattavissa” -merkinnöin ja nollalainaamiskerta-merkinnöin.

Kirjan kohdalla on asiahakusanat, esimerkiksi ”asunto-osakeyhtiöt remontti”. Hakija löytää internetistä hakemaansa alaa koskevan kirjan, mutta yllättyy kun se ei olekaan (kauko-) lainattavissa, vaan hakijan tulee matkustaa Utsjoelta tai Hangosta Jyväskylään tutustumaan kirjaan.

Edelleenkin on mahdollista laittaa yksi kirjakappale yleiselle hyllylle lainattavaksi kaikelle kansalle ja jättää kirjastossa oleva toinen kappale tarpeen mukaan maakuntakokoelmaan salailluksi.

Tapahtumakokonaisuutta ei voi selittää virkailijoiden työmäärän vähentämisellä, koska virkailijat ovat teettäneet itsellään tämän asian yhteydessä lisätyötä paljon. Ei myöskään hyllytilan niukkuudella koska kirja on sijoitettu jollakin tavalla, tosin väärälle hyllylle ja se on vienyt yhden kirjan tilan.

Käyttöohjeen mukaan lahjoituskirjoista tehdään lahjoitussopimus. Kirjastotoimenjohtajien vastausten mukaan kirjailijan tulee siinä luopua oikaisuvaatimusosoituksesta. Ehto on lain vastainen ja mitätön, sen kaikki merkitys puuttuu. Kirjailija voi tehdä oikaisuvaatimuksen jopa siinäkin tapauksessa, että on luopunut oikeudestaan osoitukseen ja muutoksenhakuun. Kirjastotoimen menettely oikaisuvaatimusoikeuden pidättämisestä ja menettämisestä on höynää ja korruptiota.

Kirjastotoimenjohtaja Martikainen ilmoittaa noudatetun käytännön olevan valtakunnallista kirjastoammatillista valintatyötä. Kysymys ei ole vain yksin Jyväskylän kirjaston harjoittamasta kirjastokäytännöstä, jota minä pidän vääränä.

Huomaan saaneeni sitä paremman palvelun mitä alemmalla portaalla minua palvelleet kirjastovirkailijat ovat kirjastohierarkiassa olleet. Kirjastot mainostavat avun antamista kirjoja etsittäessä ja kokemukseni mukaan myös antavat sitä.

Tämän tapauksen ja aikaisemmankin kokemukseni perusteella huomaan, että Suomen kirjastojen ”ryhti”, eli teosten sensurointi on kiristynyt viime vuosina.

Vaihtoehtoiset nettimediat täyttävät sitä aukkoa, minkä kunnalliset kirjastot jättävät. Kirjastojen painoarvo on vähentymään päin internetin toimin käytävässä mediakilvassa. Vaihtoehtokirjallisuuden hylkiminen kirjastoissa ohjaa lukijoita hakeutumaan vaihtoehto-medioiden lukijoiksi ja kirjoittajiksi. Julkisoikeudellisilla kirjastoilla on kuitenkin edelleen tärkeä demokraattinen tehtävä ja velvollisuus julkistaa myös epäkaupallista vaihtoehtokirjallisuutta.

Kirjasatotoimenjohtajat jättäytyvät valtamedian agenteiksi. ”Kirjastoammatillinen valintatyö” on sitä samaa. Kirjastotoimenjohtajien käytöksen johdosta on kohtuullista käyttää terävämpää palautetta ja tavoitella laajempaa julkisuutta.

Kirjastonhoitajien vastaukset ovat tämän kirjoituksen lopussa esillä. Lukija voi arvioida niiden tason.

Kirjastotoimenjohtajien virat pitäisi täyttää vain määräajaksi eikä eläkeikään saakka. Muutos auttaisi heitä ymmärtämään oman valtansa rajat ja demokratisoisi kirjastohallintoa.

Kirjastotoimenjohtajat pitäisi valita maakunnan puitteissa 40 prosentin vähimmäissukupuolikiintiöin.

Jyväskylä on vankasti oikeistoenemmistöinen kaupunki. Kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja on Antti Saleva (kok). 

HEIKKI POROILA: LUURANGOT PORTINVARTIJAN KAAPISSA

Helsinkiläinen (musiikki-)kirjastotoimenjohtaja Heikki Poroila (SKDL) on Suomen kirjastotoimen laajasti hyväksytty merkkimies. Hän on sitä senkin jälkeen kun hän oli jättänyt Kirjastoseuran jäsenmaksun maksamatta. Ja hän on merkkimies edelleen. Poroila kaipaa kirjastojen aineistovalinnoissa parempaa etiikkaa ja tasapuolisuutta. Sensurointi on Poroilan kielenkäytössä kirosana. Hän ei käytä ”korruptio”-sanaa.

Poroilan kirja on vuodelta 2007 ja tehty Kirjastoseuran myötävaikutuksella ja BTJ:n kustantamana. Ainakin tämän verran Poroila on tuolloin ollut vahvoilla niiden kanssa. Kirjaa on kirjastoissa runsaasti, Keski-kirjastoissakin (Keski-Suomen maakunnan -) 15 kpl. Sitä on lainattu paljon. Kirja on erinomainen. Kirjaa ei voi kutsua ”timantiksi”, koska sitä ei ole sijoitettu ja salailtu kaikissa kirjastoissa maakuntakokoelmaan.

Kirjan otsikot ja toteamukset kertovat paljon: ”Valta”. ”Ammattikunta tuhoaa hyvän kirjaston.” ”Verkkomaailmaan siirtyminen huonosti suunniteltu”. ”Kadonnut keskustelukulttuuri”. ”Parempi johtajuus kirjastoihin”. ”Uskomukset, luokitus ja sukupuoli”. ”Sananvapauden puolustaminen on kirjaston tärkeä tehtävä, koska sananvapaudesta luopumalla voidaan muutkin tehtävät mitätöidä”. ”Kirjan vastenmielisyys ei ole hylkäämisperuste”. ”Oikeistolaisuus on kirjastojohdossa itsestään selvää, niin kuin on myös poliisikunnassa ja upseeristossa”. ”Vain vasemmistolaisuus on politiikkaa” (pahaa). ”Perusteluita kaivataan”. Poroila oli jo kymmenen vuotta sitten huomannut kirjallisuusluokitusjärjestelmässä (kategoriat) vinoutta.

Kirjan kansikuvahenkilö on sen näköinen, että Poroila ja minä voimme kuvitella sen edustavan salaperäistä, kaikkitietävää, itserakasta, kuivaa portinvartija-kirjastotoimenjohtajaa. Poroilan päättämänä ei ole sattuma, että kansikuvahenkilö on kansikuvatyttö eikä kansikuvapoika. Poika se ei ole siksikään, koska poikakirjastotoimenjohtajia ei ole olemassa missään muuallakaan (paitsi Poroila itse). Se on tyttö, joka sensuroi kaikki vähänkin vaihtoehto-vastenmielisen tuntuiset kirjat polttolaitokseen lähtevään avoimeen paperisäkkiin ovensuun nurkassa. Myrkkykaapista kurkistaa vikkelä luuranko-yliportinvartija, joka vahtii ruoskan uhalla, että tyttö sensuroi kirjat tehokkaasti.

Poroila (sivu 23) ja edeltäjänsä Kannila (1967) kertovat vanhemmasta, mielestään paheksuttavasta tavasta sulkea kiusallisiksi koetut kirjat kirjastoissa erilleen ns. myrkkykaappeihin. Myrkkykirjat olivat kirjastoissa näin olemassa ja varmaankin luetteloissakin mainittuina, mutta olivat tietenkin sensuroituja ja lainauskiellossa. Myrkkykaappeihin sijoitettiin varmaankin ainakin sen ajan vaihtoehto-vastenmieliset kirjat. Käytäntöä perusteltiin sillä, että pelastetaan siten osa kirjaston epäkypsistä asiakkaista vaarallisina pidetyiltä vaikutteilta. Kukaan ei voinut kirjaimellisesti väittää, että myrkkykirjat oli sensuroitu ja poltettu, koska ne olivat edelleen olemassa ja turvallisesti fyysisesti kirjaston seinien sisäpuolella. Poroila osoittaa näin moitteensa kirjastoissa vuonna 2007 harjoitettua väärää sensurointia kohtaan. Poroila ei kerro oliko tuohon aikaan myös ns. ”timanttisia” kirjoja olemassa ja jos oli, niin missä ne olivat.

Myrkkykäytäntö muistuttaa Jyväskylän ym. kirjastojen nykykäytäntöä sijoittaa vaihtoehto-vastenmieliset kirjat korruptoiden maakuntakokoelmaan tosiasiassa sensuroiduiksi ja salailluiksi. Nykyisestä kirjastoaineistosta ei selviä ovatko Poroilan aikaiset myrkkykirjat vielä olemassa ja jos ovat, niin missä kirjastoissa ja minkä luontoisilla hyllyillä ne ovat.

”MAAKUNTAKOKOELMA”. ”SIJOITTAMINEN”. ”TIMANTTISIA”. ”VAIHTOEHTO-VASTENMIELISIÄ”

Maakuntakokoelma ja sijoittaminen ovat Jyväskylän kirjastotoimenjohtajien vastauksissa keskeiset käsitteet ja työkalut silloin kun tutkittavana on timanttisten ja vaihtoehtoisten kirjojen käsittely.

Timanttisuus on jonkin mittapuun mukaan super-ylen-erikois-korvaamattoman ylevää.

Vaihtoehtoisuus tarkoittaa sitä, että teos tai asia on yleisemmin hyväksytyn, sovinnaisen, totunnaisen ja perinteisen vastakohta, poikkeaa valtavirrasta liikaa, eikä noudata hyvän lehtimiestavan tyyppistä salailukäytäntöä. Esimerkkinä vaihtoehtoisuudesta viittaan myös Asunto-osakeyhtiön arkea -kirjan esittelyyn kantelukirjoituksessa.

”Vastenmielisyys” on Jyväskylän kirjastotoimenjohtajien kokema subjektiivinen hämärä paha haju, vähättely ja majesteettiloukkaus.

Käyttöohjeen mukaan Keski-kirjastoissa on (laajamuotoinen) maakuntakokoelma (Wolmari ?). Siihen kuuluvat kaikki Keski-Suomen maakuntaan tavalla tai toisella liittyvät kirjat. Laajamuotoinen maakuntakokoelma on osa Keski-kirjastojen koko kirjamäärästä. Kokoelmaan kuuluu viisinumeroinen määrä kirjoja. Vaan ei siitä sen enempää.

Lähinnä Jyväskylän kirjaston osalta sekavat käyttöohje ja kirjastokäytäntö pitää tulkita niinkin, että on olemassa myös ”suppeamuotoinen maakuntakokoelma”. Siitä enemmän. Se on osa laajamuotoista maakuntakokoelmaa. Siihen kirjastotoimenjohtajat sijoittavat ”sijoittamispäätöksillä” valikoiden erikoiskirjoja: ”timantteja” ja ”vaihtoehtoisia” kirjoja. Kokoelma on myrkkykaapin perillinen. Tähän kokoelmaan kuuluu Keski-kirjastoissa kaksinumeroinen määrä kirjoja.

Tällä valmistelulla lähestytään tämän kirjoituksen varsinaista ydintä: ”vaihtoehtoista” kirjakokoelmaa. Mälsää on tiedossa jatkossakin.

Suppeamuotoiseen maakuntakokoelmaan sijoitetut kirjat erottuvat muusta aineistosta ulkoisesti siten, että niiden kohdalla kirjaluettelossa on pysyvä punainen pilkku, ”Ei lainattavissa” -teksti sekä nollalainaamistieto. Sijoitetut kirjat on tällä tavoin erotettu eri ryhmäksi.

Suppeasta maakuntakokoelmasta ei anneta lainoja kirjaston seinien ulkopuolelle. Kirjastossa sisällä niitä saa lukea, valokuvata ja niistä saa kopioita. Uloslainauskielto estää kokoelman käytön lähes kokonaan. On ilmaistavissa, että timantit ja vaihtoehtoiset kirjat ovat kirjastoissa salailtuina.

Suppeata kokoelmaa säilytetään pysyvästi (vaihtoehtoisiakin). Sitä säilytetään fyysisesti pääosin Jyväskylän kirjaston kolmannessa kerroksessa Martti Korpilahti -huoneessa. Säilytyshuone on aina lukittu.

Kaikki ”sijoitetut” kirjat ovat Jyväskylän kirjaston suppeamuotoisessa maakuntakokoelmassa varkaussuojassa. Varkaussuojelu on pätevä salailuperuste timanttisten kirjojen osalta. Minun tarpeeni ei muutoinkaan vaadi tutkimaan timanttien salailuperusteita tämän enempää.

Minun ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -vaihtoehtokirjani ei tarvitse varkaussuojaa. Se oli ensikäsittelyssä jo kertaalleen ”jätetty tutkimatta tai hylätty heti perusteettomana” (hävitettäväksi). Kirja olisi tuon arvioinnin perusteella sijoitettavissa yleiselle lainaushyllylle kaiken kansan ulottuville lainattavaksi ja varastettavaksikin.

Suppeamuotoiseen maakuntakokoelmaan sijoitetuilla timanteilla ja vaihtoehtoisilla on kuitenkin tarve tulla uloslainatuiksi. Jos taas kerran, korruptio / höynäympäristössä nurjemmin tulkiten, sijoitettuja kirjoja kuitenkin lainataan vähin äänin rakennuksen ulkopuolelle, niin kenties kirjastotoimenjohtaja arvioi yksittäistapauksittain subjektiivisesti mitä kirjoja lainataan ulos, mitä ei, ja kenelle lainataan.

Käyttöohjeissa suppeata maakuntakokoelmaa koskevia ja siihen soveltuvia ohjeita on niukasti. On kuitenkin. Kirjastotoimenjohtajilla on käytännössä tilaisuus valita kokoelmaan kirjoja omien subjektiivisten mieltymystensä mukaan. Valituiksi tulee timantteja ja puoli-pakko-hätätapauksissa salaamistarkoituksessa myös vaihtoehto-vastenmielisiäkin kirjoja.

Kirjastotoimenjohtajien päätös sijoittaa vaihtoehto-vasenmielinen kirja maakuntakokoelmaan salailluksi on kaksikäyttöinen. Kun joku kysyy, miksi näin hyvä kirja on sensuroitu ja salailtu, niin kirjastotoimenjohtajat vastaavat, että sitä ei ole sensuroitu eikä salailtu vaan se on edelleen kirjastossa tallella ja luettavissa. Jos taasen joku ihmettelee miksi näin huono kirja on otettu kirjastoon, niin kirjastotoimenjohtajat lohduttavat kysyjää vastaamalla, että kirja ei ole lainattavissa. Sijoitus maakuntakokoelmaan mahdollistaa vastaamisen vastakkaisiinkin kiusallisiin kysymyksiin ja molempiin enemmän tai vähemmän uskottavasti.

TIMANTIT JA VAIHTOEHTO-VASTENMIELISET KIRJAT ERILLEEN TOISISTAAN

Timanttien ja toisaalta vaihtoehtoisten kirjojen sisällöt ilmenevät ja erottuvat alustavasti kirjojen nimistä. Asiasisältönsä ja olemuksensa puolesta eri ryhmien kirjat edustavat vastakkaisia äärilaitoja ja sopivat sen puolesta huonosti samaan kokoelmaan. Timantit puhuttelevat ”eliittistä” ja itseään eliittisenä pitävää väestönosaa. Vaihtoehtoiset puhuttelevat tavallista tallaajaa kuten kerrostaloasujaa. Lukija voi päätellä kirjojen johdannoista ja sisällysluetteloista lisää kumpaan alaryhmään suppeaan maakuntakokoelmaan sijoitettu kirja kuuluu. Näin siis jos lukija vaivautuu lähinnä Jyväskylän kirjaston sisätiloihin lukemaan salailtuja timantteja ja salailtuja vaihtoehtoisia kirjoja.

Seuraten Keski-kirjastojen kirjaluettelon pysyviä punaisia pilkkuja, Ei lainattavissa -merkintöjä ja nollalainaamistietoja olen etsinyt ja löytänyt lähinnä Jyväskylän kirjastosta 10 kirjaa, jotka täyttävät suppeamuotoisen maakuntakokoelman tunnusmerkit. Niistä timantteja on 8. On sukuhistorioita, luontoa, urheilusankareita, tunteilua, uskonnollisuutta, naisasiaa, sovinnon rakentamista, ongelmista vaikenemista ja tuollaista. Sisältö edustaa naispuolisten kirjastotoimenjohtajien arvomaailmaa. Timantit ovat minunkin mielestä nimiensä perusteella varsin oivallisia kirjoja. Timanttien erikoiskohtelua puoltaa ainakin varastelun estämisen tarve.

Löytämäni ”timantit” ovat:

• Jaana Asikainen ja ryhmä: Naiset ja miehet. 2016. Jyväskylä
• Liisa Kirveskangas ja ryhmä: Leidit. 2016. Jyväskylä
• Aune Laaksi: Runoilija Immi Hellen 14.1.1861 – 14.1.1961. 2004. Jämsä
• Eija Eskola: Elma, Ilmari (SDP), ja lapset. 1991. Jyväskylän ym. kirjastot
• Eija Eskola: Jämsän työväenopisto 1946 – 1986. Jyväskylä ym.
• Rantamaa Antti: Olympiavoittajien testamentti. 1954. Joutsa
• Iso-Hollo Volmari: Mailista maratoniin. 1937. Joutsa.
• Shildt Wolmar: Sovinto. 1889. Jyväskylä
  

Eija Eskola (vihreä) on ammatiltaan kirjastotoimenjohtaja Tampereen suunnalla. Immi Hellen oli jumalinen opettaja.

Kaikkiaan timantteja saattaa Keski-kirjastoissa olla kaksinumeroinen lukumäärä. Timantit on ollut tarpeen selittää näinkin yksityiskohtaisesti, jotta tiedetään minkälaisia vaihtoehtoiset kirjat eivät ole. Keski-kirjastoissa on uskonnollisia timantteja ties enemmänkin, vaan olkoon. Timanttisen suppean maakuntakokoelman osan höynä, pahuus ja korruptio on se, että sitä käytetään vaihtoehto-vastenmielisiksi miellettyjen kirjojen salailevana, uloslainaamiskieltoisena ja hätävalhesyntyisenä piilopaikkana.

Keski-kirjastoista olen löytänyt kokonaista kaksi kirjaa sijoitettuina maakuntakokoelmaan ”vaihtoehto-vastenmielisinä” ja siis väittämäni mukaan salailutarkoituksessa, höynämielin ja korruptoiden:

• Raimo Toivonen: ”Turkinkylävihko 2014”. Jyväskylä
• Raimo Toivonen: ”Asunto-osakeyhtiön arkea”. (2016). Jyväskylä

Asunto-osakeyhtiön arkea -kirjan sisällön olen jo kuvaillut edellä kantelukirjoituksessa.

Turkinkylävihkossa 2014 (101 sivua) kerron erään lähinaapurini sankarillisen eroamisen ev.lut. kirkosta ensimmäisten turkinkyläisten joukossa 1926 uskonnonvapauslain tultua voimaan. Kerron hänen elämänvaiheensa ja kerron hänen hautansa hoidon nykypäivään saakka. Jämsän sivistyslautakunta ja sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen ennättivät uskonkiihkossaan määräämään Turkinkylävihkon 2014 aineiston jo kertaalleen pidettäväksi salassa julkisuuslain 24 pykälän 32 kohdan vastaisesti. He perustelivat suojelevansa salassapitomääräyksellään minua (RT) niiltä yksityisyyshaitoilta, joita minun ateistisen vakaumukseni laajempi julkistuminen saattaa aiheuttaa minulle.

Vaihtoehto-vastenmielisiä kirjoja on Keski-kirjastoissa suppeassa maakuntakokoelmassa kenties yksinumeroinen lukumäärää. Niitä ei ole mahdollista löytää miljoonan kirjan joukosta punaisen pilkun ja pysyvän ”Ei lainattavissa” -tekstin sekä nollalainaamistiedon perusteella. Tietenkin hätävalhesyntyisiä kirjoja on muitakin kuin minun kaksi kirjaa. Poroilan aikaisia myrkkykirjoja saattaa vieläkin olla sijoitettuna ja salailtuna suppeassa (myrkky-) maakuntakokoelmassa Jyväskylänkin kirjastossa. Katson voivani kutsua vaihtoehtokirjoja erilliseksi ja erikoiseksi pieneksi kirjaryhmäksi. Vaihtoehtoisiin kirjoihin liittyvä varsinainen korruptio on se, että niitä ei ole laitettu julkisesti yleiselle hyllylle kaiken kansan lainattavaksi.

LOPPUTULOS. JATKOTOIMET. JULKISUUSLAIN 24 PYKÄLÄ

Tavoitteeni oli saada epäkaupallinen, vaihtoehtoinen ”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirjani Jyväskylän kirjastoon yleiselle hyllylle kaiken kansan ulottuville lainattavissa / saatavilla -merkinnöin. Kirjasto sijoitti sen lukkojen taakse ”Ei lainattavissa” -salailluksi / nollalainausmerkinnöin.

Lautakunta ja kirjastotoimenjohtajat ovat harkitusti jättäneet asiani käsittelemättä ja päättämättä ja ovat siten estäneet muutoksen haun kirjan salailuasiassa. EAOA:lta ei tullut apua.

Missään vaiheessa ei ole ollut eikä tullut esille syytä salailla kirja. Päättelen, että Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunnalla ja kirjastotoimenjohtajilla on ollut jokin valtamedialainen, eliittikulttuurinen, kaupallinen, henkilökohtainen, subjektiivinen ja vihamielinen vastenmielisyyssyy sijoittaa vaihtoehtoinen kirjani kuvatulla tavalla suppeaan maakuntakokoelmaan salailluksi. Jyväskylän kirjasto on koplauksessa valtamedian kanssa. Kirjastotoimenjohtajat ja EAOA ovat kenties mukailleet ”jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana” -lainkohtaa väärin ja holtittomasti laajentaen.

Kirja ei ilmaannu koskaan tämän jälkeenkään Jyväskylän tai Keski-kirjastojen tai tuskin muidenkaan kirjastojen yleiselle lainaushyllylle. Häpeän Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunnan, Jyväskylän keskuskirjaston ja kirjastotoimenjohtajien puolesta.

Tässä kirjoituksessa oli tarve mennä pienehköihin yksityiskohtiin saakka. Ruopaisu maakunnallisen kirjastotoimen pohjamutiin oli parempi kuin ilman. Oli perusteltua kerätä taustalta yleiskuvan puitteissa tiedon ja oivallusten muruja sitten kun paremmat tietolähteet olivat loppuneet.

Viimeisellä rannalla kuvittelen, että joku paatuneinkin henkilö tai jopa viranomainen saattaa vielä kavahtaa julkisuutta ja oikaista virheensä. Olen tässä kirjoituksessa vielä kertaalleen uudistanut vaatimukseni saada kirja hyllylle kaiken kansan lainattavaksi.

Tarjoan parille vaihtoehtomedialle tilaisuuden tekemään sen, mitä BTJ ja kirjastot eivät suostu tekemään.

Toimitan aineiston seuraaviin kohteisiin:

• ystävilleni,
  
• parille vaihtoehtomedialle,
• kansalliskirjastoon,
• opetusministeriöön huomioitavaksi,
• Ari Salmiselle,
• EOA:n virastoon,
• Jyväskylän kirjastoon ja
  
• Jämsän kirjastoon.

”Asunto-osakeyhtiön arkea” -kirja on siis Jyväskylän maakuntakirjaston huonetiloissa salailtuna jonkin hämärän mielivaltaisen kirjastokäytännön mukaan. Jyväskylän kirjaston tähänastinen salailu menee hauskasti uusiin pykäliin ja harkintaan, jos joku pyytää kirjaa uloslainattavaksi. Kyse on nyt julkisesta asiakirjasta ja sen käsittelystä sillä perusteella, kun se on julkisoikeudellisen laitoksen hallussa ja se ei ole julkisuuslain 24 pykälän mukaan salassa pidettävä. Pyytäjän ei tarvitse perustella pyyntöään tai tarvettaan mitenkään. Kirjaston tähänastiset mielivaltaiset salailuperusteet harkitaan julkisuuslain mainitun pykälän mukaan uudelleen. Kirjan vaihtoehtoinen luonne ei ole julkisuuslain mainitun pykälä mukaan salassapitoperuste.

Pahimmillaan tämä uusikin hanke voi antaa aiheen tehdä juttu pariin vaihtoehtomediaan.

Raimo Toivonen

VASTAUS

Kirjastonhoitaja ANNE OINONEN
Jyväskylän kaupunginkirjasto

Raimo Toivonen
42100 Jämsä

Hyvä Raimo Toivonen

Kysyitte 18.3.2016 päivätyssä kirjeessä kirjastoon lähettämänne teoksen (ASUNTO-OSAKEYHTIÖN ARKEA) tilannetta.

Kirjastomme saa vuosittain paljon aineistolahjoituksia, joista kuitenkin vain osa päätyy kokoelmiimme. Tavallisesti lahjoittaja tuo lahjoittamansa aineiston henkilökohtaisesti kirjastoon, jolloin hän myös allekirjoittaa lahjoitussopimuksen kirjaston kanssa.

Tällöin lahjoittajalle kerrotaan, että kirjasto harkitsee aina tapauskohtaisesti sen, otetaanko lahjoitettu aineisto kirjaston kokoelmiin vain ei. Lahjoitussopimuksessa on maininta, että mikäli kirjasto ei ota aineistoa kokoelmiinsa, niin kirjasto voi vapaasti päättää mitä se lahjoituksella tekee. Kirjaston kokoelmaan ottamatta jäänyt aineisto voidaan esimerkiksi myydä kirjaston omassa kirjamyynnissä tai vaihtoehtoisesti jopa hävittää.

Lahjoittaja voi sopimuksen täyttövaiheessa ilmoittaa, haluaako hän lahjoituksensa takaisin, jos sitä ei oteta kirjaston kokoelmaan. Siksi olisikin toivottavaa, että myös postitse lähetetyissä lahjoituksissa lahjoittaja aina mainitsisi saatteessa noutavansa teoksen itselleen, mikäli sitä ei oteta kirjaston kokoelmaan. Postitse kirjasto ei valitettavasti voi lahjoituksia palauttaa, vaan ne on aina noudettava kirjastosta. Lahjoittajan on tässä tapauksessa hyvä sopia kirjaston kanssa erikseen siitä, milloin ja mistä hän tulee aineistonsa noutamaan.

Lahjoituksista ei valitettavasti pidetä sellaista kirjanpitoa, josta selviäisi mikä on kunkin lahjoituksen lopullinen kohtalo. Mikäli teosta ei tietokannastamme löydy, sitä ei todennäköisesti ole kirjastoon otettu. Emme siis ikävä kyllä pysty tällä hetkellä antamaan lahjoituskirjanne kohtalosta tarkempaa tietoa.

Anne Oinonen
Kirjastonhoitaja

VASTAUS

Kirjastotoimenjohtaja HANNA MARTIKAINEN
Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntapalvelut

Raimo Toivonen
42100 Jämsä

Olette lähettänyt Asunto-osakeyhtiön arkea -nimisen aineiston lahjoitustarkoituksessa Keski-Suomen maakuntakirjastolle. Kirjastonhoitaja Anne Oinonen on vastannut teille 31.3.2016. Teiltä on saapunut 27.5.2016 oikaisuvaatimukseksi nimetty kirjelmä osoitettuna Jyväskylän sivistyslautakunnalle, koska omakustanteista lahjoitusta Asunto-osakeyhtiön arkea ei ole otettu Jyväskylän kaupunginkirjaston kokoelmaan.

Jyväskylän kaupunginkirjasto - Keski-Suomen maakuntakirjaston aineistonvalintaa ohjaa kirjastolaki. Lain mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kokoelmanmuodostus on kirjastolakiin ja edellä mainittuun ohjeistukseen perustuvaa kirjastoammatillista valintatyötä.

Jyväskylän kaupunginkirjasto – Keski-Suomen maakuntakirjaston aineiston valintaperiaatteet kokoelmiin löytyvät osoitteesta jkl.fi/kirjasto/kokoelmat/kokoelmapolitiikka.

Maakuntakokoelman valintaperiaatteet: Keski-Suomen maakuntakokoelman aineistovalinnan periaatteet

Asunto-osakeyhtiön arkea sopii aiheensa puolesta Jyväskylän kaupunginkirjaston maakuntakokoelmaan, sillä se käsittelee Keski-Suomen alueella sijaitsevaa asunto-osakeyhtiötä. Teos on päätetty sijoittaa maakuntakokoelmaan.

Kirjastolla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan lahjoituksia eikä niistä tehdä oikaisuvaatimuksen mahdollistavia viranhaltijapäätöksiä. Tarpeen mukaan vastaanotettavat lahjoitukset on valtakunnan tasolla normaali käytäntö ja usein ei sitouduta vastaanotetunkaan lahjoituksen kohdalla tietynlaiseen säilytykseen tai esillä pitämiseen.

Jyväskylän kaupunginkirjasto tekee lahjoittajan kanssa lahjoitussopimuksen, kun lahjoittaja tuo aineiston kirjastoon tai sen lähettämisestä etukäteen sovitaan. Sopimuksessa lahjoittaja hyväksyy sen, että kirjasto käsittelee lahjoitettua aineistoa parhaaksi katsomallaan tavalla ml. poistomyynti tai poisto. Vaihtoehtoisesti on mahdollista sopia myös ajankohdasta, jolloin lahjoittaja noutaa lahjoituksen takaisin itselleen, mikäli kirjasto ei ota sitä kokoelmaansa. Lahjoittaja ei voi lahjoitussopimuksessa määritellä, mihin kirjaston toimipisteeseen tai mille osastolle teos sijoitetaan.

Mikäli olette kuitenkin eri mieltää menettelystä, voitte tehdä asiasta hallintokantelun kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle osoitteella Kulttuuri- ja liikuntalautakunta, 42101 Jyväskylä.

Hanna Martikainen
kirjastotoimenjohtaja

VASTAUS

Kirjastotoimenjohtaja SEIJA LAITINEN-KUISMA
Jyväskylä Kirjastopalvelut

Hyvä Raimo Toivonen

Minulle välitettiin vastattavaksi Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle osoittamanne kirje koskien Asunto-osakeyhtiön arkea -kirjan laittamista kirjaston hyllylle kotiin lainattavaksi ja julkiseen maakuntaseutuluetteloon.

Olette toimittanut ko. teoksen kirjastollemme lahjoituksena 25.5.2016. Pyydätte kirjeessänne, että kirja otetaan osaksi kokoelmiamme.

Kiitän lahjoituksestanne ja pahoittelen, että teoksen saaminen lainattavaksi on kestänyt näin kauan. Jyväskylän kaupunginkirjastoon hankittiin v. 2016 yhteensä 33.807 kirjaa ja 6.863 muuta aineistoa. Valtaosa uutuuksista saadaan asiakkaille lainauskuntoon nopeasti, keskimäärin kahdessa viikossa. Kirjat luetteloidaan, sisällönkuvaillaan, muovitetaan ja varustetaan viivakooditarroilla. Omakustanteina julkaistavien teosten kohdalla lainaukseen saaminen kestää kauemmin, koska näihin ei ole saatavissa valmiita luettelointi- ja sisällönkuvailutietoja vaan joudumme tuottamaan ne itse.

Olen nyt kiirehtinyt käsittelyä teoksenne kohdalla. Teos on nyt käyttövalmiina kokoelmissamme. Olemme sijoittaneet teoksen osaksi maakuntakirjastokokoelmaamme. Maakuntakokoelmaa olemme keränneet jo vuodesta 1978 lähtien ja se sisältää alueen kirjailijoiden kirjoittamaa tai tapahtumiltaan Keski-Suomeen sijoitettua kirjallisuutta.

Teos löytyy nyt myös kokoelmatietokannoistamme.

Ystävällisin terveisin

Seija Laitinen-Kuisma
kirjastotoimenjohtaja