Lehden ilmestyminen luvatusti on seikka, joka liitolta onnistuu. Nyt lehti tuli lukijoille 19.3.2018. Numerossa on 32 sivua, myös takakansi on.

Lehti tarjoaa yhteensä noin 30 kirjoitusta noin kymmeneltä kirjoittajalta. Toisaalla päätoimittaja Esa Ylikoskelle oli keksitty uusi lempinimi, Ylipaavi. Ylipaavin kirjoituksia lehdessä on ylivoimaisesti eniten (6). Toimitussihteeri Eero Suorsa ahkeroi neljä kirjoitusta. Jori Mäntysalo mainitaan takakannessa toimitusneuvoston jäsenenä. Muualla hän on kieltänyt olevansa liiton hallinnon jäsen. Tästä tulee mieleen, että liiton entinen pois potkittu toiminnanjohtaja Paula Vasama-Everest-Phillips kutsui Mäntysaloa ”salaa haisevaksi”. Jotain perää tässä on. Yhtään Jori Mäntysalon kirjoitusta ei numerossa nyt ole. Odotan syystä, että liittohallituksen varsinaisista jäsenistä kuuluisi jotakin. Lehteen kirjoittamallahan se tapahtuisi hyvin. Odotus oli taas turha, Ylikoski on heistä ainoa kirjoittaja.

    Kansikuva, kuten numeron 4/2017 kansikuva, saa lukijan pohtimaan, miten kuva mahdollisesti liittyy lehteen, sen teemaan tai sisältöön. En keksinyt sitä.

Pääkirjoituksen on nyt laatinut liittovaltuuston puheenjohtaja Jape Lovén (s. 3). Hänestä elämänkatsomustiedon (ET) avaaminen kaikille on nyt ajankohtainen asia.

En näe ajankohtaisuutta. Valmisteilla olevan, kokonaan uuden lukiolain käsittelyssä tämä seikka ei ole ollut lainkaan esillä.

Kun Vapaa-ajattelijain liiton jäsenmäärä on laskenut joka vuosi vuodesta 2012 alkaen, on herännyt kysymys, merkitseekö jäsenmäärä mitään liiton johtohenkilöille. Lovén on kuitenkin sitä mieltä, että jäsenmäärää tulisi kasvattaa.

Numeron teema on kansainvälisyys sekä ET ja koulu. Vapaa-ajattelijat toivovat (turhaan), että kaikki pääsisivät, ensin lukiossa, valitsemaan ET:n. Liitto antoi lausuntonsa lukiolakiin (s. 7). Lausunnon mukaan uusi lakiluonnos sanoo, että ET olisi evankelis-luterilaisten ohella kielletty muiltakin nuorilta, ”joiden uskontoa kunnassa opetetaan”.

Näin ei ole. Vain Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvalta oppilaalta ET:n ovi sulkeutuu, jos hänen oman uskontonsa mukaista opetusta annetaan. Kaikkiin muihin ryhmiin kuuluvat oppilaat pääsevät aina halutessaan ET:oon. Heille oman uskonnon opiskelu ei ole velvollisuus. Ortodoksioppilaskin pääsee ET:oon, jos ortodoksista opetusta ei anneta.

Lausunnon virhe voi johtaa lukijan ajattelemaan, että liitto ajaisi vähemmistöjen asiaa. Kuitenkin se ajaa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien etuja. Kun kirkko ei ole tästä mielissään, jonkinlainen vastaisku yhdyskuntiin kuulumattomia vastaan ei olisi odottamaton. Esimerkiksi yhdyskuntiin kuulumattomia oppilaita koskevan, automaattisen ET:oon ohjauksen poistaminen johtaisi siihen, että Vapaa-ajattelijain liitto onnistuisi vähentämään ET-oppilaiden määrää.

Lapsiasiainvaltuutettu kirkon asialla

Liitto on innoissaan löydettyään toverin tukemaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia oppilaita. Lapsiasiainvaltuutettu näkee yhdenvertaisuusongelmana, että ”osalla uskontokuntiin kuuluvista ei ole oikeutta missään tilanteessa opiskella elämänkatsomustietoa”.

Mikä tämä ”osa” on, eikö sen voisi kertoa? Mainittu osa on evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat ja opiskelijat. Heidän ongelmansa on kirkkovankeus, he eivät pääse eroamaan kirkosta. Ei koulu voi vaikuttaa tähän asiaan.

Uskonnottomien järjestöjä ulkomailla

Eero Suorsa on julkaissut (s. 13) joitakin otteita ulkomaisista uskonnottomien järjestöistä. Näistä mainitaan Atheist Alliance International (AAI). Ei mainita, että Suomesta sen jäsenenä on Suomen Ateistiyhdistys ry eikä AAI:n johtajan vierailua Suomessa.

Toinen mainittu järjestö on Center for Inquiry, jonka perusti yhdysvaltalainen filosofi Paul Kurtz.

Kävin kirjeenvaihtoa Kurtzin kanssa suomentaessani ja julkaistessani joitakin hänen teoksiaan. Suorsa ei mainitse, että Kurtzin teoksia on julkaistu suomeksi. Kurtz (1925–2012) oli hyvin vaikutusvaltainen hahmo sekulaarissa humanistiliikkeessä. Hän oli myös tuottelias kirjoittaja. Eniten Suomessa myytiin hänen toimittamaansa kirjaa The Humanist Alternative: some definitions of Humanism (ensipainos 1973).

Uskonnottomien järjestöjä on paljon, myös anglosaksisen maailman ulkopuolella. Edes lyhyet maininnat niistä auttavat lukijoita tutustumaan niihin ja löytämään lisätietoja Internetistä.

Sekularismi Euroopassa

Ylikoski kävi joulukuussa Koillis-Ranskan Metzissä osallistumassa Ranskan vapaa-ajattelijoiden symposiumiin. Siellä pidettiin esitelmiä sekularismin tilasta Euroopassa. Ylikosken kirjoituksessa (s. 17–18) kerrotaan tilanteesta Saksassa, Italiassa, Luxemburgissa, Puolassa, Kreikassa, Portugalissa ja Skotlannissa.

Joskus näkee Vapaa Ajattelijan numeroita, joissa ei ole kirkkojen kuvia. Numero 1/2018 ei kuulu niihin. Sivusta 19 yli puolet uhrattiin taas jollekin kirkonkuvalle.

Minun ateismini – osa 3

Suorsan kokoamassa kirjoituksessa esitellään nyt Ronjan ja Hannun tarinat. Ronjan elämään uskonto on tuonut murhetta ja hän sanoo olevansa ateisti. Silti hän on edelleen kirkon jäsen.

Hannu on Ronjaa paljon vanhempi, syntynyt 1940-luvun alussa. Hän pääsi sentään eroamaan kirkosta nuorena aikuisena kroonisen uskonpuutteen takia.

Näissä tarinoissa tulee usein vastaan jokin mielenkiintoinen yksityiskohta. Sarjaa kannattaa jatkaa.

Jutussa, joka käsittelee tunnustuksetonta juhlatilaisuutta ennen valtiopäivien avajaisia, esiintyy akateeminen slangi-ilmaus ”tunnustuksellinen ateisti”. Viittaakohan se joihinkuihin uskonnottomiin lahkokuntiin kuten vapaa-ajattelijoihin?

Tuplasiunatut

Ylikosken kirja-arviossa Sture Lindholmin kirjasta Vankileirihelvetti Dragsvik. Tammisaaren joukkokuolema 1918 (2017) käy ilmi, että punavankien joukkohaudoilla alettiin pitää vainajien siunaustilaisuuksia elokuussa 1918. Piispa Erik Vikström tuplasiunasi vainajat 29.5.1993.

Tuplasiunaus tuntuu kummalta, jos ensimmäistä siunausta ei ollut poistettu ennen toista siunausta. Kirjan mukaan Jumalan sanan levittäminen punavankien joukkoon oli haasteellista, koska nämä suhtautuivat kirkkoon penseästi. Tämä on ymmärrettävää, koskei vuonna 1918 vielä voinut erota kirkosta liittymättä mihinkään toiseen uskonnolliseen seurakuntaan. Ne punavangit, jotka olisivat tahtoneet erota kirkosta, olivat myös kirkkovankeja.

Vapaat siviilivihkijät

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry teki aloitteen Uudenmaan maistraatille vihkimisoikeuden myöntämisestä muillekin kuin maistraatin ja käräjäoikeuden viranhaltijoille.

Aloite on kannatettava. Kun siviilivihkimisten osuus koko ajan kasvaa, työvoimaa tarvitaan lisää parantamaan palvelua. Yksi tällainen siviilivihkijä toimiikin jo Tampereen seudulla.

Lehdistöstä on napattu uutinen, jossa Tellervo Koivisto kertoo, ettei ole uskovainen. Hän kertoo, että Mauno Koivisto oli sitä ”omalla hiljaisella tavallaan”. Kerran Koivisto kuitenkin rikkoi hiljaisuuden. Hän kertoi julkisesti vihaavansa ateisteja.

Kimmo Sundström