Vuoden viimeinen Vapaa Ajattelija -lehti (tuttavallisesti Vajaa Ajattelija tai Vajari) 4/2017 saapui joulun alla 19.12.–21.12.2017. Liiton lupaus julkaista järjestön 80-vuotishistoriikki (1937–2017) petettiin (taas kerran). Toimitus pyysi muisteluja lukijoilta. Useampia historiaa koskevia kirjoituksia julkaistiin. Tästä lehden yksi teema. Toiseksi teemaksi on kanteen painettu elämänkatsomustieto.

Tänä vuonna on jo saatu 28-, 32- ja 36-sivuinen numero. Nyt sivuja on 40. Kirjoittajia on viitisentoista ja juttuja kolmisenkymmentä. 

Pääkirjoituksen (s. 3) on laatinut pääsihteeri Esa Ylikoski. Kun luvattua liiton 80-vuotisjuhlaa ei järjestetty ja liittovaltuusto piti 18.11.2017 vain sääntömääräisen kokouksensa sekä edusti jäsenistöä syömällä ja juomalla juhlavuosipäivällisen, on hieman hupaisaa kirjoittaa, että liitto vietti 80-vuotispäiviään ”työn merkeissä”. Olisi rehellistä sanoa, että 80-vuotishistoriikin julkaiseminen ja 80-vuotisjuhlan järjestäminen molemmat epäonnistuivat.

Mikä olisikaan ollut hienompaa kuin saada Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n julkaisema historiikki. - Niin, mutta ”kukkoslovakithan” tuhosivat oman kustannusyhtiönsä (ks. tarkemmin Vapaa-ajattelijain kustannusyhtiö purettiin (24.12.2015)).

Evankelis-luterilaisten oppilaiden etujen ajaminen ja elämänkatsomustieto-oppiaineen (ET) tarjoaminen myös heille olisi Ylikoskelle ”uusi askel”.

Ateistijärjestöjen mielestä se olisi askel ojasta allikkoon. Monissa vapaa-ajattelijoiden pienissäkin hankkeissa kuluu seitsemän vuotta, että asia saadaan päätökseen, asiasta luovutaan tai hanke unohdetaan. ET-opetuksen osalta on jo hakattu tuloksetta päätä seinään yli seitsemän vuotta. Seuraavaksi koetettaneen kansalaisaloitetta. Ongelma on sama kuin monissa muissakin vapaa-ajattelijoiden hankkeissa: joidenkuiden muiden pitäisi aikaansaada se kantoaalto, jonka siivellä vapaa-ajattelijat voisivat ratsastaa ja anastaa jälkeenpäin kunnian itselleen.

Ylikoski kyllä oikein erittelee monia tekijöitä, jotka ovat estäneet ET:a etenemästä nopeammin kuin uskonnottomat toivovat. ET on kuitenkin edelleen pienen vähemmistön aine eikä ole paras vaihtoehto evankelis-luterilaisille oppilaille tai näiden perheille. Aine on paras vaihtoehto uskonnottomille.

Vapaa-ajattelun historiaa ja muistoja

Maria Enebäck kirjoittaa (s. 10–12) kamppailusta uskonnottomien puolesta. Perustiedot on poimittu Arto Tiukkasen teoksesta Vapaa-ajattelu Helsingissä. Helsingin Vapaa-ajattelijat ry 1936–1996 (1998). Tiukkasen tarkoituksena ei ollutkaan kuvata asiaa koko maan kannalta. Valitettavasti nyt myös jotkut kirjan asiavirheet toistetaan. Jutun mukaan esimerkiksi ensimmäinen uskonnottomien yhdistys 1920-luvulla perustettiin Kotkassa 1929. Kuitenkin Valtiokirkosta eronneiden Kuopion yhdistys r.y. perustettiin jo maaliskuussa 1929, kun Kotkan Kirkostaeronneiden Yhdistys r.y. perustettiin vasta lokakuussa 1929. Jos kirjoittaja olisi lukenut myös muutaman yhdistyshistoriallisen kirjoituksen Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n kotisivulta, virhetietojen toisto olisi vältetty.

Tiukkanen sentään tiesi, että Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliitto r.y., mikä oli Vapaa-ajattelijain liiton entinen nimi, perustettiin 21.11.1937 Helsingissä. Liiton entisen varapuheenjohtajan, ”kukkoslovakki” Eino Huotarin mukaan tuo yhdistys perustettiin Tampereella (ks. Liiton juhlavuosi 2007 – 70 vuotta toimintaa uskonnottomien etujärjestönä).

Hannu Eklundin historiakirjoitus Kotka lensi edellä (s. 12) kertoo kotkalaisesta yhdistyshistoriasta. Kirjoituksessa mainitaan mm. vapaa-ajattelijat V. T. Aaltonen, Väinö Meltti ja Aarne Yrjönen, kaikki tärkeitä henkilöitä.

Pertti Periniva kertoo (s. 13) Kemin Vapaa-ajattelijain historiasta. Yhdistys perustettiin monien vaikeuksien jälkeen 18.7.1937 eli se on keskusjärjestöä vanhempi. Kemin yhdistyksen 80-vuotisjuhlat myös oikeasti pidettiin 21.9.2017.

Moskovan-oppinut Tauno Lehtonen kertoo Eero Suorsan haastattelemana (s. 14), ettei vanhan SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) niin kutsuttuja taistolaisia (kotkalaisen Taisto Sinisalon mukaan) ollut mukana vapaa-ajattelijain toiminnassa vaikkakin jäsenistössä.

Tämä ei ole totta. Mainitsen esimerkkeinä näistä helsinkiläisen Ilmari Huuskosen (3.11.1920–27.8.2013) ja järvenpääläisen Veikko Laineen. Huuskonen oli monenlaisissa liiton luottamustoimissa, joskus liiton palkkalaisenakin, ja järjesteli ahkerasti erilaisia kursseja, toimitti monistelehti Helsingin Vapaa Ajattelijaa, toimi hautauspuhujana jne.

Veikko Laine valittiin ensi kertaa liittohallituksen (LH) varsinaiseksi jäseneksi Vaasan liittokokouksessa (LK) 1978. Hän toimi pitkään LH:ssa ja oli kauan myös puheenjohtajana Järvenpään Vapaa-ajattelijoissa. Vuonna 1995 Laine julkaisi yhdistyksen historiikin. Yhdistys muutti nimensä Keski-Uudenman Vapaa-ajattelijoiksi vuonna 2007.

Muita vanhan SKP:n vähemmistöläisiä, jotka olivat olleet Vapaa-ajattelijain liiton luottamustoimissa, olivat ainakin Kotkan seudulla tai Haminassa asuneet Armo Halonen (5.10.1934–28.7.2001), Pauli Hömppi, Esa Lassi, Keijo Moberg ja Raimo Väisänen.

Lehtonen on aivan liian vaatimaton. Hän ei mainitse loikkaustaan ”kukkoslovakian” puolelle vuodenvaihteen 2002–2003 haminoilla, jolloin hän oli LH:n jäsen ja siellä vaa´ankieliasemassa. Yhtenä kukkosviisikon jäsenistä, jotka hajottivat liiton ja rusikoivat sen niin pahaan kuntoon, ettei liitto koskaan siitä toipunut, Lehtonen on tärkeä hahmo liiton historiassa. Lehtosella oli pelaaminen verissä. Piikkiön liittokokouksen (2008) alla hän oli taas loikannut ”kukkoslovakiaan” pettyneiden muodostamaan uuteen leiriin tukien Jussi K. Niemelän puheenjohtajaehdokkuutta.

Jori Mäntysalo kirjoittaa (s. 15) Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:n vuosina 1981–2007 julkaisemasta pienlehti Pakanasanomista. Lehtihistorian kannalta aihe on kiinnostava. Mäntysalo mainitsee Pakanasanomien lisäksi muita tällaisia lehtiä: Satakunnan vapaa-ajattelijain VapaaMielinen, Karkkilan Vapaa-ajattelijain Jäsenlehti ja Helsingin Vapaa-ajattelijain Järjen ääni (ks. tarkemmin Särjen Pää kuopataan (23.12.2009)).

Lisään luetteloon Lohjan seudun vapaa-ajattelijain 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella julkaiseman Lohjan seudun Vapaa Ajattelijan. Lehteä ilmestyi muutama numero vuodessa ja sen jakelu oli parhaimmillaan jopa 2 000 kappaletta. Nokian Vapaa-ajattelijoilla oli yhdistyksen sihteeri Pentti Riekkolan (k. 18.5.2009) aikana lehti Ajatellen, ja Raision vapaa-ajattelijoilla oma lehtensä Vapaa ajatus, jonka alaotsikoksi ilmestyi 2000-luvulla Uskonnoton vaihtoehto. Turun Vapaa-ajattelijain lehti oli TUl-VAa, joka ilmestyi ainakin vuosina 2006–2007, ja Keski-Uudenmaan Vapaa-ajattelijain lehti oli Anti. Se ilmestyi ainakin vielä vuonna 2013. Olisi oma tutkielman aihe koota yhteen tiedot kaikista näistä pienlehdistä.

Mäntysalon mukaan Pakanasanomia julkaistiin 27 vuotta, yhteensä 48 numeroa. Se on tämän toimintahaaran ennätys.

Myös Kari Pasasen (s. 38) ja Tauno Perkiön (s. 39) kirjoitukset liittyvät osin vapaa-ajattelijaliikkeen uudempaan historiaan, vaikka aiheena onkin esittäytyminen liittovaltuuston jäseninä. Keski-Suomen Vapaa-ajattelijain Pasanen on ollut mukana vasta vuodesta 2005. Satakunnan vapaa-ajattelijain Perkiö on vuonna 2003 perustetun yhdistyksen perustajajäsen. Hän oli tosin Vapaa Ajattelija -lehden tilaaja jo kauan ennen kuin mainittu yhdistys perustettiin.

Ylisummaan historiakirjoitukset antavat vähän. Mukaan ei ole saatu yhtään henkilöä, joka aloitti vapaa-ajattelijaliikkeessä jo 1950–1970-luvuilla. Tällaisista veteraaneista tulee mieleeni Karkkilassa asuva Timo I. Vasama, Jämsässä asuva Raimo Toivonen, Kotkassa asuva Pauli Hömppi, Helsingissä asuva Erkki Hartikainen, Lahdessa asuva Reijo Taipale, Vaasassa asuva Pentti Suksi, Järvenpäässä asuva Veikko Laine, Helsingissä asuva Teuvo Pykönen ja Luumäellä asuva Olavi Korhonen. Lehti olisi voinut lähettää toimittajan haastattelemaan heitä.

Nasaretin pesänjakajat

Esa Ylikoski on kirjoittanut kirja-arvion (s. 18) Jukka Lindforsin ja Kari Lempisen kirjasta Nasaretin pesänjakajat (1983; Odessa).

Kirjoja vihaavat ja oman kustannusyhtiönsä tuhonneet vapaa-ajattelijat ovat löytäneet loppupainoksen liiton toimitilan kellarivarastosta, jonne se aikoinaan ostettiin. Mainio pilkkakirja on ajaton. Sen voi ostaa hintaan 6 euroa plus postikulut 2,80 euroa.

Vapaa siviilivihkijä Pirkanmaalle

Takavuosina Vapaa-ajattelijain liitto esitti, että uskonnollisten yhdyskuntien lisäksi myös uskonnottomat katsomusyhteisöt saisivat vihkimisoikeuden. Hanke osoitti taas kerran vajareiden suuret luulot itsestään. Valtio tahtoo tarkoin säädellä ja valvoa asiaa, jos näin tärkeä oikeus luovutetaan muille kuin valtiokirkoille. Vapaa-ajattelijoiden osalta muodollinen koulutuskaan ei välttämättä auttaisi. Hanke epäonnistuikin surkeasti.

Nyt Sisä-Suomen maistraatti on oikeuttanut oikeustieteen maisteri Sanna Harjun toimimaan vapaana siviilivihkijänä Pirkanmaalla virkapaikan ja -ajan ulkopuolella, vaikkei Harju ole töissä maistraatissa. Näin lisätään palvelun joustavuutta ja asiakastyytyväisyyttä. Runsaan vuoden aikana Harju on hoitanut noin 20 vihkimistä. Tämä on järkevä ratkaisu. Vapaita siviilivihkijöitä voi toivoa lisää muuallekin Suomeen, kun tarvetta on.

Parhaat valokuvat

Uusi kirjoittaja lehdessä, Riikka Möhkölä, vieraili Käpylän koulussa Helsingissä ja raportoi siitä (s. 20–22). Usein Vapaa Ajattelijan valokuvien ongelma on, ettei lukija keksi, miten kuva mahdollisesti liittyy tekstiin tai lehteen. Lisäksi osa kuvista on tyyliltään imagofasistisia. Ne antavat päälleliimatun vaikutelman.

Möhkölän tässä jutussa on kaksi aitoa ja hienoa valokuvaa. Kokosivun kuvassa (s. 21) ovat kahdeksasluokkalaiset ET-oppilaat Suvi Elomaa ja Sade Alanko koulun käytävällä ja seuraavalla sivulla on kuva ET-opettaja Jari Tirkkosesta luokkahuoneessa. Tässä on esimerkki onnistuneesta jutun kuvituksesta.

Opettaja Tirkkonen kertoo kannattavansa sitä, että ”lapsi saa vanhempiensa katsomuksen mukaista, laadukasta opetusta”.

Minun ateismini – osa 2

Eero Suorsa on taas koonnut (s. 23–25) yhteen ihmisten omakohtaisia tarinoita ateismista. Jostain syystä kaikki viisi kertojaa ovat nyt naisia. Kirjoituksissa on yllättävän paljon koettua ja harkittua sisältöä. Kirjoitukset ovat hyödyllisiä sekä vapaa-ajattelijoiden että uskontoa tuputtavan koneiston kannalta, koska ne antavat vihiä siitä, mikä ateismissa voi vetää puoleensa ja miksi uskonto torjutaan.

Paikallista toimintaa

Hyvin usein toiminta jäsenyhdistyksissä on hiipunut vähiin. Varsinkaan ulospäin suuntautuvaa toimintaa ei ole. Siitä ei siis saada lukea Vapaa Ajattelijastakaan.

Tässä numerossa on ilahduttavia uutisia muutamista yhdistyksistä. Turun Vapaa-ajattelijain 19.9.2017 järjestämästä luentotilaisuudesta Uskomisen usvaa – tietämisen tuskaa raportoidaan Ritva Ahosen ja Eero Suorsan kirjoituksessa Turku: Usvasta tuskaan (s. 26–27). Äänessä olivat filosofian emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto, dosentti Eero Salmenkivi sekä Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry:n edustaja Jaakko Lindfors. Toinen turkulainen tapahtuma oli Turun kirjamessut lokakuussa. Eero Suorsan mukaan Vapaa-ajattelijain liitto ”osallistui ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuille”. Käytännössä samanlaisia tapahtumia olivat Turussa kuitenkin Uskonto- ja katsomusmessut, joille vapaa-ajattelijat osallistuivat ainakin vuosina 1998, 2000 ja 2002.

Joensuun seudun vapaa-ajattelijoista ei ole kuulunut oikein mitään. Nyt yhdistyksen puheenjohtaja Ari Sulopuisto on tuottanut Joensuusta tekstiä ja valokuvia, joissa yhdistyksen esittelypöytä on esillä Joen Yö -tapahtumassa elokuussa (25.8.2017).

Edvard Westermarck ei unohdu

Vaikka Edvard Westermarckista (1862–1939) on kirjoitettu aika paljon, hän ei näytä unohtuvan. Niina Timosaari on julkaissut hänestä uuden kirjan Edvard Westermarck, Totuuden etsijä (2017; Gaudeamus), jota Esa Ylikoski esittelee (s. 33).

Westermarckin Christianity and Morals -teos (Kegan Paul, Trench, Trubner & Co.) julkaistiin 1939, mutta jäi alkaneen maailmansodan katveeseen. Suomeksi teoksen julkaisemista saatiin odottaa pitkään. Jostain syystä Ylikoski ei mainitse kirjan suomentajaa, vapaa-ajattelija Väinö Melttiä, joka suomensi kirjan vankilassa. Lopulta tämä hieno ja laaja (suomeksi yli 600 sivua) teos ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1984, 20 vuotta suomentajansa kuoleman jälkeen.

Vapaa Ajattelija 4/2017 on tavanomaista numeroa laajempi ja parempi. Hukkatilaa on normaalia vähemmin. Pro-Kuppaus Oy:n puolensivun mainos (s. 37) on tietysti aivan liian iso. Eri juttu olisi, jos yhtiö ostaisi mainostilan. Ylikoskea lukuun ottamatta liittohallituksen jäsenten kirjoituksia ei lehdessä ole.

Kimmo Sundström