Vapaa-ajattelijain liitto petti (jälleen kerran) antamansa lupauksen siitä, että järjestön 80-vuotishistoriikki julkaistaan vuosijuhlien yhteydessä. Sen asemesta Vapaa Ajattelija -lehden numerossa 4/2017 julkaistiin muutamia muistelukirjoituksia. Tulos jäi laihaksi. Pääkaupunkiseudun ateistit ry julkaisee alla liiton järjestösihteerinä vuonna 2010 työskennelleen Joni Pelkosen kirjoituksen. Tämän kappaleen ja jälkikirjoituksen laati Kimmo Sundström.

Olin ollut vapareiden jäsen jo noin vuosikymmenen, kun liitosta aukeni työpaikka työllistettynä järjestösihteerinä. Olin tätä ennen muun muassa pitkään hoitanut liiton keskustelupalstan moderaattorin vapaaehtoistehtävää. Keskustelupalsta on sittemmin lakkautettu, kuten monet muutkin liiton toiminnot. Muutin työpaikan vuoksi Helsinkiin, jossa olen asunut siitä lähtien.

Heljä Pekkalin ei työskennellyt toimistossa vaan oli liiton vapaaehtoinen taloudenhoitaja. Hän ei ollut edes hallituksen jäsen ennen kuin hänet nostettiin sinne syksyllä 2010.

Nina Liljander oli joutunut katupahoinpitelyn kohteeksi ja järkkyi siitä siinä määrin, ettei enää kyennyt työskentelemään toimistossa. Tulin hänen tilalleen työskentelemään toimistossa. Kun kävin toimistolla ensimmäistä kertaa, paikalla oli Pekkalin ja joku hänen kaverinsa, joka esiteltiin minulle muistaakseni psykologina.

Hörhöistä oli tosiaan riesaa miltei alusta saakka. Pekkalin yritti omavaltaisesti toimia pomona toimistossa, eikä luopunut asenteestaan, vaikka sitä yritettiin korjata keskustelemalla (sekä kylmästi kieltäytymällä hänen antamistaan käskyistä, joiden antamiseen hänellä ei siis ollut lupaa), Jussi Niemelän taholta keskustelemalla sekä liiton hallituksen kokouksessa keskustelemalla ja kertomalla suoraan, että otan määräyksiä vastaan vain liiton puheenjohtaja Niemelältä. Pekkalin muun muassa määräsi minut pesemään toimiston lattian - ystävällisyyttäni niin teinkin. Pekkalinin käytös oli muutenkin hankalaa, hän muun muassa suuttui, kun oli kerran unohtanut toimiston varashälyttimen pois päältä ja kehtasin huomauttaa siitä hänelle. Toisen kerran hän soitti toimistolle kännispäissään ja huusi ja kirosi. Kyseisenä maanantaipäivänä toimistossa oli juuri samaan aikaan paikalla Niemelä. Sain vaikutelman, että Pekkalin ei oikein tule ihmisten kanssa toimeen äkkiväärän luonteensa vuoksi ja oli usein päissään. Pekkalin myös elätteli toiveita liiton hallitukseen pääsystä, mikä sittemmin onnistuikin. Päämäärän saavuttamiseksi hän harrasti todella innokasta puhelindiplomatiaa kaikille, jotka hänen puheluihinsa viitsivät vastata. Myös minua koskevaa viestintää oli selvästikin harjoitettu, mikä paljastui muun muassa siitä, että liiton silloinen liittosihteeri ryntäsi kerran ennen hallituksen kokousta toimistoon sisään myrskynmerkkinä ja käyttäytyi siten, että oli selvästi jo valmiiksi agitoitu.

Pekkalin aiheutti toimistolla muutaman pienikokoisen katastrofin. Sinne päätettiin (vai Pekkalinko vain päätti?) tilata varastoon suuri määrä valokopiopaperia. Suoritin tilauksen ja lähetin sen maksettavaksi taloudenhoitaja Pekkalinille. Kysymättä minulta hän muutti kymmenien tuhansien arkkien tilauksen toiseen, aavistuksen halvempaan paperimerkkiin: ongelma vain oli, että Pekkalinin valitsema paperi ei ollut arkistointikelpoista! Arkistointikelpoinen paperi on käsitelty siten, että valokopio säilyy siinä vuosikymmeniä, halvempi paperi on niin hapanta, että teksti katoaa siitä jo vuosissa. Yhdistyksen paperithan arkistoidaan Työväen Arkistoon (vai mikähän sen nimi onkaan) tulevia sukupolvia varten. Lisäksi osa papereista on pakko lain vaatimista syistä säilyttää pitkään. Nyt sitten toimistossa oli korkeina torneina paperia, jota ei voinut käyttää kuin epävirallisiin, poisheitettäviin tulosteisiin. Kun kerroin tästä Pekkalinille, hän ei suostunut vastaamaan mitään. Hän ei nähtävästi pidä siitä, että ihmiset huomauttavat hänelle virheistä. Paperit lienevät siellä käytössä vieläkin, toivottavasti niitä ei ole käytetty arkistoitaviin tulosteisiin. Pidin kyllä huolen, että Pekkalinin virhe on liiton johdon tiedossa.

    Järjestösihteeri Joni Pelkonen esitepöydän takana Helsingissä, Kolmen sepän aukiolla 4.6.2010. Menossa on Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n ns. pornotempaus, jossa alan lehtiä vaihdettiin uskonnolliseen kirjallisuuteen.

Toisen kerran hän sai päähänsä tilata liiton logolla varustettuja postimerkkejä, jotka maksoivat reilusti enemmän kuin tavalliset postimerkit. En käsitä, mihin niitä tarvittiin. Liiton budjettihan oli vain kymmeniä tuhansia, joten jo satasen tuhlaaminen yksilöllisiin merkkeihin oli järjetöntä.

Kummallisin kalabaliiikki käytiin liiton toimiston lattian siisteydestä. Työskentelin liitossa noin yhdeksän kuukautta. Sinä aikana pesin lattian kahdesti. Huolehdin toimiston siisteydestä tietysti muutenkin. Saattaa toki olla, että Pekkalinin käsitys siisteydestä oli eri kuin minun. Likaista siellä ei kuitenkaan ollut.

Liiton lattian siisteydestä nousi nähtävästi Pekkalinin aloittamana ja ylläpitämänä liiton vanhemman väen joukossa suurinpiirtein tärkein puheenaihe, josta jauhettiin loputtomiin, useiden henkilöiden taholta, pelkkien kuulopuheiden varassa, ilman minkäänlaisia faktoja. Jaksoin ihmetellä, miten liiton vanhat aktiivit kuluttivat tolkuttomasti energiaansa mitättömän pikkuasian jauhamiseen. Lopetettuani työt perustettiin jopa siivoustoimikunta tms., joka huolehti lattiasta. Sain "toimikunnalta" viestin pitkään työsuhteeni loputtua, siinä kyseltiin jonkun siivousvälineen paikkaa. Liiton toimiston parikymmenneliöinen lattia oli siis joidenkin mielestä koko liiton tärkein hoidettava asia!

Samaan aikaan liitto oli Niemelän ja muiden rohkeiden aktivistien ideoiden ja toiminnan ansiosta päässyt hyvin valtakunnalliseen julkisuuteen ja jäsenmäärä oli hyvässä kasvussa. Sehän mediajulkisuuden ansiosta käväisi kahden tuhannen tienoilla, kunnes hörhöt saivat oikeasti aktiiviset ja idearikkaat henkilöt kyllästymään ja uusia ideoita ja tempauksia ei enää tullut, ja median kiinnostus lopahti. Hörhöillä ei tietenkään missään vaiheessa ollut liitolle mitään rakentavaa annettavaa, mutta kylläkin innokkaasti kirjoiteltiin jopa liiton toimintaa vastustavia kirjoituksia! Tässä kunnostautui muun muassa Esa Ylikoski, joka kirjoitteli liiton sähköpostilistalle huvittavia moraalisaarnoja kuuluisan "pornotempauksen" jälkilöylyissä. Samoin liittovaltuuston kokouksissa äkseerattiin erään lappilaisen aktiivin toimesta jopa tuntitolkulla kokouskäytäntöjä ja vanhojen pöytäkirjojen muotovirheitä, vaikka oikeaakin puhuttavaa ja päätettävää olisi riittänyt. Vastakkain oli eläkeikäinen, jopa vanhoista stalinisteista koostuva, ideansa jo käyttänyt porukka, ja nuorempi väki, joka halusi saada jotakin aikaankin jatkuvan sisäisen riitelyn sijasta. Vanhukset eivät vain kyenneet sietämään sitä, että asiat tehdään eri tavalla kuin joskus Neuvostoliiton aikana. Kun nuorempi väki sai tarpeekseen, jäsenmäärä kääntyi taas laskuun, missä se oli ollut jo pari vuosikymmentä.

Muita Pekkalinin tempauksia oli hotellin kokoustilojen tilaaminen liittovaltuuston kokouksiin, ilmeisesti koska jokin vaatimattomampi, tai peräti liiton toimiston oma kokoustila ei hänelle kelvannut. Kokouksiahan oli aiemmin pidetty ravintola Vltavan ullakon kokoustilassa, mikä oli ilmaista. Pekkalin teki myös omapäisiä päätöksiä siitä, millaisia palkkioita liiton vapaaehtoistyötä tekevät saavat osallistumisistaan hautajaisiin ym. tilaisuuksiin esimerkiksi muusikkoina. Pekkalin tietenkin maksoi erittäin vähän. Esimerkiksi eräskin tyttö oli ollut muusikkona useissa hautajaisissa ja olisi saanut useamman satasen matkakorvauksen, Pekkalin muutti sen kympeiksi. Vapaaehtoisten aktivismia ei tuettu, mutta loistokkaisiin kokoustiloihin kyllä oli varaa.

Minulla oli lupa käyttää järjestösihteerin nimikettä, jotta vastaaminen eri tahoille olisi sujuvampaa: jos liiton nimissä lähetetyssä vastauksessa on allekirjoituksena "työllistetty", se saattaa melko lailla hämmentää lukijaa. Pekkalin jostakin käsittämättömästä syystä vastusti tätä nimikettä ja nimitti minua jatkuvasti "työllistetyksi". Hän jopa eräällä pankkikäynnillä oikaisi minua, kun olin esitellyt itseni pankkivirkailijalle järjestösihteerinä. En vieläkään tiedä, mikä Pekkalinia nimikkeessä häiritsi. Ehkä hän vain piti sitä uhkana omalle, kuvitellulle, auktoriteetilleen toimistossa? Nimikkeeseen ei tietenkään liittynyt mitään valtaoikeuksia.

Kuten siis edellisestä vuodatuksesta voi päätellä, Pekkalin hääri toimistolla kuin hän olisi liiton johtaja. Tämän lisäksi hän käyttäytyi toisinaan täysin asiattomasti. Mikään ystävällinen, järkipuhe tai edes suora määräys ei muuttanut käytöstä.

Näin itse, ja sain muiltakin kuulla, että liitossa on käyty henkilöiden välisiä taisteluja "aina", milloin milläkin syyllä. On kuin liitto houkuttelisi puoleensa äkkivääriä tyyppejä, ja nämä sitten aiheuttavat ongelmia. Siellähän minun aikananikin käytiin oikeustaistelua, kun edellinen järjestösihteeri Paula Vasama oli erotettu mielestään väärin perustein. Oikeuden mukaan erottaminen oli laillinen. Arvelen, että Pekkalinin hörhöily oli vain osa vanhaa, toivottavasti ei enää jatkuvaa, toimintakulttuuria.

Erosin itse liiton työntekijän paikalta, kun sain Robert Brotherukselta tietää että Pekkalin on nostettu liiton hallitukseen, ja kun Brotherus nimenomaisesti kertoi, että minun on nyt otettava käskyjä vastaan Pekkalinilta. Asetin vastakkain heikosti palkatun työn toimistossa ja Pekkalinin odotettavissa olevan riehumisen ja päätin, etten enää viitsi taistella. Perusteluna eroamiseen oli "henkilösuhteet". Lopetin liiton tapahtumien seuraamisen samalla kun erosin työntekijän paikalta. En ole liiton jäsen.

Työ liitossa oli häirintää lukuunottamatta varsin antoisaa tempauksineen, joihin kaikkiin tietysti osallistuin. Onhan aatteellisen järjestön toimintaan osallistuminen aina palkitsevaa silloin, kun toiminta vastaa omaa aatetta. Toimistolla työ oli rutiinia, muun muassa liiton jäsenrekisterin ylläpitoa ja puheluihin ja sähköposteihin vastaamista. Työmäärä oli melko vähäinen.

Joni Pelkonen

JK. Niina Liljanderin työsuhde kesti 19.10.2008-13.3.2010 ja Joni Pelkosen työsuhde 9.3.2010-10.12.2010.

Heljä Pekkalin (Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijat ry) oli ennen Piikkiön liittokokousta (LK) (2008) liittohallituksessa (LH) Tauno Lehtosen (Turun Vapaa-ajattelijat r.y.) varajäsen. Hänet valittiin Piikkiön LK:ssa Timo Mykrän (Vapaa-ajattelijain liiton Vuoksenlaakson yhdistys r.y.) varajäseneksi LH:ssa, kun Jori Mäntysalo (Tampereen vapaa-ajattelijat ry) kertoi virheellisesti, että Pekkalin haluaisi jatkaa LH:ssa. Pekkalin itse ei osallistunut kokoukseen. Heti LK:n jälkeen saatiin tietää, että Pekkalin kieltäytyy vastaanottamasta varajäsenen paikkaa.

Timo Mykrä erosi tehtävästään 5.7.2009. Erokirjeessään hän sanoo: "Varahenkilöni Heljä Pekkalin toimii siis 6.7.2009 lähtien Vapaa-ajattelijain liittohallituksen jäsenenä." Mykrä siis ajatteli, että ensinnäkin Pekkalin sittenkin oli vastaanottanut varapaikan, josta tämä ensin oli kieltäytynyt, ja toiseksi, että varajäsen Pekkalin siirtyisi automaattisesti Mykrältä vapautuneelle varsinaisen jäsenen paikalle.

Kysymys siitä, oliko Pekkalinille enää mahdollista, että hän, kieltäydyttyään vastaanottamasta varajäsenpaikkaa heti LK:n jälkeen, nyt, yli vuosi kieltäytymisensä jälkeen, muuttaisi mielensä ja voisi vielä siirtyä LH:n varsinaiseksi jäseneksi, jää vaille vastausta. LV ei ollut missään vaiheessa todennut, että paikka, jolle Pekkalin oli LK:ssa valittu, olisi tyhjä, eikä myöskään ollut täyttänyt tätä paikkaa kenelläkään muulla henkilöllä.

Harmillista, ettei Pekkalin ole kertonut, miksi hän LK:n jälkeen kieltäytyi vastaanottamasta varajäsenpaikkaa. Olavi Korhonen (Lappeenrannan ja ympäristön vapaa-ajattelijat r.y.) on kertonut, että vain ihan vähän ennen LK:sta hän ja Pekkalin olivat sopineet matkustavansa Turkuun samalla junalla. Sitten Pekkalia ei näkynytkään junassa.

Potkut 12.5.2009 saaneen Paula Vasaman jälkeen Pekkalinista tuli liiton taloudenhoitaja. On luontevaa ajatella, että tällainen tärkeä toimihenkilö olisi LH:n jäsen tai ainakin varajäsen. Taloudenhoitajan aseman saamiseksi Pekkalinilla on myös täytynyt olla LH:n enemmistön tuki.

Syksyllä 2009 alkoi hörhöily siitä, minkälainen paikkojen täyttökierros käynnistyy Mykrän eron jälkeen. LV:n puheenjohtaja Olavi Korhonen oli keskustellut joidenkin - nimettömiksi jääneiden - henkilöiden kanssa ajatuksin, ettei LH-paikkaa anneta Pekkalinille. Korhonen oli myös kehottanut Pekkalinia olemaan tulematta LV:n kokoukseen oltuaan kuulemma huolissaan Pekkalinin juuri operoidusta jalasta.

LV:n kokous pidettiin 21.11.2009. Pekkalin ei ollut siellä läsnä missään ominaisuudessa eikä häntä muisteltu. LV:n jäsen Martti Vaattovaara (Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijat ry) esitti, että Robert Brotheruksen (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) varajäsen LH:ssa, Tauno Lehtonen, valittaisiin Mykrän paikalle LH:n varsinaiseksi jäseneksi ja Brotheruksen vapautuneelle varapaikalle valittaisiin Paula Vasama (Karkkilan vapaa-ajattelijat ry). Tämä oli jonkinlainen vastaisku Paula Vasaman vain puoli vuotta aiemmin saamille potkuille.

Kilpailu paikoista oli huomattavan vilkasta. Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijat ry esitti valittavaksi LH:n varsinaisen jäsenen paikalle Pekkalinin ja tämän paikan varapaikan täytettävän toisella Pohjois-Kymin Vapaa-ajattelijat ry:n jäsenellä (jota pöytäkirja ei mainitse nimeltä). Janne Vainio (Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus r.y.) esitti LH:n varsinaiseksi jäseneksi valittavan Teuvo Moisa (Länsi-Uudenmaan ateistit ry). Teuvo Kantola (Tampereen vapaa-ajattelijat ry) esitti LH:n varsinaiseksi jäseneksi valittavan Sirkka Vadén (Tampereen vapaa-ajattelijat ry).

Jostain syystä vaaliin otettiin vain kolme ehdokasta: Lehtonen, Moisa ja Vadén. Annettiin 11 ääntä, joista Lehtonen sai 6, Vadén 4 ja Moisa yhden äänen. Lehtonen tuli valituksi.

Seuraavaksi puheenjohtaja avasi uudelleen keskustelun varajäsenestä, mutta äänestyksen jälkeen (6-4-1 tyhjä) kokous päätti, ettei keskustelua enää avata. Robert Brotheruksen varajäsenen paikalle valittiin Paula Vasama.

Nämä päätökset hämmästyttivät Pekkalinia. Hän kirjoitti 4.12.2009 avoimen kirjeen LV:lle ja LH:lle. Siinä hän ihmettelee "Kuinka liittovaltuustolla on pokkaa potkia minut ulos liittohallituksesta ja valita Paula Vasama liittohallituksen varajäseneksi? Aivan uskomatonta!".

LV:n kokouksen kokouskutsussa Pekkalin olikin mainittu liiton taloudenhoitajana ja myös LH:n jäsenenä. Pekkalin siis katsoi olevansa LH:n varsinainen jäsen (ja kokouskutsun laatija yhtyi hänen näkemykseensä) eikä tällaista paikkaa voitu täyttää. Kuitenkin paikalle tyrkättiin Lehtonen. Tämä tilanne ei ole ymmärrettävissä muuten kuin, että LV:n enemmistön mielestä Pekkalin ei ollut siirtynyt ilman täyttöä Mykrän paikalle vaan oli edelleen varajäsen ja nyt varsinaiseksi jäseneksi kiilasi Lehtonen LV:n enemmistön tukemana. Myöhemmin, vuoden 2009 toimintakertomuksessa Pekkalin mainitaankin Lehtosen varajäseksi. Vastaavasti LV:n seuraavan kokouksen eli kevätkokouksen 10.4.2010 pöytäkirjassa Pekkalin mainitaan samoin LH:n varajäseneksi. Nyt hän oli siis Lehtosen varajäsen.

Edellisellä LK-kaudella (2005-2008) LH:n varsinaisen jäsenen Raimo Väisäsen (Kotkan Vapaa-ajattelijat r.y.) erottua, oli paikalle siirtynyt automaattisesti varajäsen Anneli Laakkonen (Kotkan Vapaa-ajattelijat r.y.). Oli siis noudatettu sitä järjestystä, jonka jäsenet LK:ssa olivat saaneet.

Kirjoituksessa mainittuna liittosihteerinä (pääsihteerinä) oli vuonna 2010 Eino Huotari.

Kirjoituksessa mainittu arkisto ei ole Työväen Arkisto vaan Kansan Arkisto.

Kirjoituksessa mainittu Niemelä on Jussi K. Niemelä, liiton puheenjohtaja 15.6.2008-15.11.2010.

Kirjoituksessa mainittu Paula Vasama-Everest-Phillips ei toiminut järjestösihteerinä vaan oli ensin 23.11.2003 alkaen liiton toimiston- ja taloudenhoitaja ja vähän myöhemmin toiminnanjohtaja ja taloudenhoitaja potkuihinsa 12.5.2009 asti. Hän nosti Helsingin käräjäoikeudessa irtisanomisesta kanteen liittoa vastaan, jonka myöhemmin hävisi. Samana päivänä (15.11.2010), jolloin oikeus antoi päätöksensä jutussa, puheenjohtaja Niemelä erosi tehtävästään.

Niemelä harkitsi erohetken etukäteen. Liiton johto ei siitä tiennyt, tuskin kukaan muukaan, paitsi Tiina Raevaara, joka LH:n kokouksessa 23.10.2010 oli valittu Vapaa Ajattelija -lehden toimitussihteeriksi. Kun tuomio oikeusjutussa annettiin sitä odottaneille Niemelälle ja Raevaaralle, sattui, että Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n (PAT) toimittaja Kimmo Sundström oli samoin tullut noutamaan päätöstä käräjäoikeudesta. Niemelä antoi eropaperinsa Sundströmille, joka sai siitä uutisaiheen ja kirjoitti erosta PAT:n kotisivulle. Liiton hörhöt eivät aluksi uskoneet uutista lainkaan. He sanoivat, että Sundström kirjoittelee omiaan. Pian heille kuitenkin selvisi totuus.