Sijainti

Entisen sairaalan hautausmaa on sairaalan kaakkoispuolella. Sairaalan portille johtaa Itäisen Jokipuiston tieltä koivukuja ja tie, joiden pituus on yhteensä 270 metriä. Mitään viittoja hautausmaalle ei ole. Hautausmaa on metsän keskellä eikä näy tielle.

    Hautausmaan hautausalue on vihreä kuusikulmio ja merkitty ristinmerkillä. Itäinen Jokipuistontie on merkitty punaisella värillä, josta johtaa tie hautausmaalle. Maastotiedot © Maanmittauslaitos Kiinteistötiedot © Maanmittauslaitos ja kunnat Merikartta-aineistot © Liikennevirasto 1.1.2015 Syvyystiedot © Suomen ympäristökeskus.

Historiaa

Helsingin kaupunki hankki maa-alueen Sipoon kunnan Nikkilästä (Nickby) ja rakennutti sinne vuosina 1912–1915 mielisairaalan. Ensimmäiset potilaat otettiin sisään 8.–9.10.1914 (Tuovinen 2009, 33). Nämä olivat kaksi elätteelle annettua miestä (Koponen 2009). Ensimmäisen toimintavuoden lopussa potilaita oli 124.

    Hautausmaan portti ennen kunnostustoimia 21.9.2006. Vasen portinpylväs on sortunut, vasemmalla aidan päälle kaatunut kuusi.

    Vanha kilpi hautausmaan portissa.

    Uudet portit ja portinpylväät. Uusi kiviaita jatkuu sekä portista vasemmalle ylös että portista oikealle alas. Portin takana rinteessä hautausalue. Vanhaa, kuivanutta petäjää keskellä ei kaadettu.

Vuonna 1919 Sipoon kirkkoherra ilmoitti, ettei Sipoon seurakunta vastedes luovuta kirkkomaalta hautapaikkoja Nikkilän mielisairaalassa kuolleille potilaille. Sen jälkeen Helsingin kaupungin sairaalaylihallitus teki kaupunginvaltuustolle esityksen (kaupunginvaltuuston painettu asiakirja n:o 36), että kaupunki ostaisi sairaalan hautauspaikaksi sairaalan läheisyydestä noin 4.000 neliömetrin laajuisen maakappaleen, jonka omistaja suostui myymään hintaan markka/neliömetri, ja että kauppahinnan suoritukseen, paikan salaojitukseen, alueen aitaamiseen sekä katoksen rakentamiseen sinne osoitettaisiin 14.500 mk sekä että asianmukainen lupa paikan käyttämiseen hautausmaana hankittaisiin. Kaupunginvaltuusto hyväksyi ehdotuksen (valtuuston ptk 23.9.1919, 17 §). Rahatoimikamarille annettiin tehtäväksi laatia kauppakirja. Kaupungin sairaalaylihallitusta kehotettiin teettämään paikan ympärille ehdotettua arvokkaampi aita sekä kaupunginvaltuustoa aikanansa hankkimaan tästä johtuva lisämääräraha (Kertomus … 32. 1919, s. 12).

    Kiviaitaa portista oikealle. Taempana hautausmaan alasivun eli luoteissivun kiviaitaa.

Samana vuonna kaupunginvaltuusto päätti ostaa Sipoon pitäjän Pigbyn kylän Petaksen talon erään maa-alueen ja hankkia luvan järjestää alue hautausmaaksi. Sen jälkeen valtioneuvosto 1.12.1920 myöntyi esitykseen ehdolla, että alue, ennen kuin sitä käytettiin hautausmaana, asianmukaisesti vihittiin tarkoitukseensa. (Itse valtioneuvoston päätöskonsepteista kirjoittaja ei löytänyt mitään 1.12.1920 kohdalta.)

Myöhemmin ilmeni, ettei alue kuulunutkaan Petaksen taloon, vaan oli Brobölen kyläkunnan yhteinen hiekanottomaa, josta kyläkunta ei tahtonut luopua. Näin kaupunginvaltuusto päätti (kaupunginvaltuuston ptk 23.3.1921, 6 §) luopua aikaisemmasta päätöksestään ja sen sijaan osoittaa sairaalalle kuuluvan alueen sairaalan hautausmaan paikaksi. Valtuusto määräsi, että alueen kuntoon panettamiseen sai määrärahasta käyttää 13.500 mk (kaupunginvaltuuston ptk 9.2.1921, 1 §; Kertomus … 34. 1921, s. 20–21).

Hautausmaa erotettiin sairaalan hevoshaasta ja oli sen takana, metsäisessä rinteessä. Maa vihittiin käyttöönsä sunnuntaina 3.9.1922. Vihkijänä oli piispa Jaakko Gummerus, jota avustivat toimituksessa rovastit von Pfaler ja Sundén sekä pastorit Sirenius, Wirén ja Arho. Tilaisuus aloitettiin virrellä 152, minkä jälkeen piispa piti puheen. Sipoon kirkkokuoro lauloi urkuri K. T. Sundbladin johdolla. Lopuksi piispa siunasi ”Jumalan pellon” (Guds åker) (Tuovinen 2009, 44).

    Kulkuaukko kiviaidassa maan lounaissivulla. Kapea laattakäytävä johtaa ylös muistokivimuurille ja muistokivelle.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto teki hautausmaan kunnostussuunnitelman 1960-luvulla, muttei se toteutunut (Kotimaa 9.11.2006). Kunnostussuunnitelma pyydettiin 1963 kaupunginpuutarhuri Jonne Törmältä. Tämä ehdotti, että alue aidataan ladotulla kiviaidalla. Kivet olisi saatu vanhasta sairaala-alueen aidasta. Hautausmaata piti suurentaa itäpuolelta niin paljon, että iso avo-oja jäisi aidan sisäpuolelle (kirje 14.10.1963; Tuovinen 2009, 46). Tämä avo-oja on kuitenkin edelleen maan koillisen kiviaidan ulkopuolella.

Vielä Törmä ehdotti, että voitaisiin pystyttää puinen risti yhteiseksi muistomerkiksi kunnes muu, yhteinen muistomerkki saadaan. Sairaalan johto ehdotti, että paikalle pystytettäisiin muistokivi, johon kaiverrettaisiin kaikkien haudattujen nimet.

Sairaalan johtokunta teki esityksiä, että evankelis-luterilaiset seurakunnat ottaisivat hoitaakseen hautausmaan, mutteivät ne johtaneet mihinkään. Sipoon kuntakaan ei halunnut ylläpitää hautausmaata.

Myöhemmin hautausmaan kunnostamisen rahoittamiseksi esitettiin myytäväksi Nikkilän sairaalan vuonna 1991 perintönä saama maatila Nummi-Pusulasta.

    Muistokivimuurin edessä kukkivat kuunliljat.

Sairaala ja hautausmaa kuuluivat Helsingin kaupungin terveysviraston toimintapiiriin ja siirtyivät myöhemmin kiinteistöviraston puisto-osaston hoidettaviksi.

Sairaala toimi 1914–1999 ja tyhjeni joulun alla 1999. Vuonna 2001 Sipoon seurakuntayhtymän yleinen kirkkoneuvosto hyväksyi osaltaan, että se voisi huolehtia hautausmaan hoidosta ja ylläpidosta, mutta hautausmaan hallinnasta ei kuitenkaan tässä päätöksessä puhuta mitään.

Maa-alue oli vuonna 2006 vielä Helsingin kaupungin omistuksessa, mutta Sipoon kunta oli esittänyt vaatimuksen saada lunastaa Helsingin maita itselleen.

Hautaustoimintaa ei ollut tarkoitus jatkaa. Erik Nieminen Helsingin kaupungin kiinteistövirastosta kertoi 21.9.2006 lisäksi, että uskonnollisilta yhdyskunnilta tulee jatkuvasti hakemuksia saada jokin hautausalue itselleen. Kun kerroin, että ateistit ovat halukkaita ostamaan hautausmaan, kunnostamaan sen ja jatkamaan hautaustoimintaa, Nieminen ei pitänyt ajatusta poissuljettuna. Vaikka Helsingissäkin on lukuisia yksityisiä hautausmaita, ne lienevät silti heikosti tunnettuja ainakin poliitikkojen keskuudessa.

    Muistokivi, jonka laessa L. Onervan runosäkeitä.

Hautausmaa oli päässyt heikkoon kuntoon. Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksen projektiarkkitehti Tapani Koivula sanoi, että hautausmaa on ”järkyttävimpiä hautausmaita, mitä Suomessa löytyy”. Lehtijutun mukaan hautakiviä oli viisi, osin kaatuneita (Kotimaa 9.11.2006; ks. hautakivien määrästä edempänä). Kansanedustaja Ilkka Taipale moitti hautausmaan kuntoa.

Hautausmaan kunnostusta aprikoitaessa kerrottiin, että muun muassa Suomen kartanoita ja Helsingin kaupunkia kuvannut valokuvaaja Signe Brander oli haudattu hautausmaahan vuonna 1942. Hautakiveä ei haudalla ollut. Muistomerkin pystyttämiseksi Branderille haluttiin kerätä varoja. Mustion kartanon omistaja Magnus Linder sanoi olevansa halukas keräämään varoja Branderin muistomerkkiä varten. Brander oli kuvannut Mustion kartanoakin ja näitä valokuvia oli kartanon seinillä. Hanke lienee kuitenkin rauennut.

    Puuton hautausalue kuvattuna kohti maan vasenta takakulmaa. Vasemmalla koillissivun kiviaitaa.

Tila

Hautausmaata ei ole erotettu omaksi tilakseen. Hautausmaa oli vielä pitkään sairaalan lopettamisen jälkeen osa tilaa Helsingfors sinnessjukhus (753–423–13–1), jonka pinta-ala oli 81,4707 hehtaaria. Tila oli rekisteröity 6.10.1993. Nyt hautausmaa on Åkernäs-tilalla (753–423–4–131), yhdellä sen yhdeksästä palstasta. Åkernäsin pinta-ala on 56,76 hehtaaria. Tila syntyi lohkomalla 6.7.2016 ja rekisteröitiin 6.7.2016. Palstan, jolla hautausmaa on, pinta-ala on 48,9483 hehtaaria. Koko tilan omistaa Sipoon kunta.

Koska hautausmaa ei ole oma tilansa eivätkä sen rajat näy kartallakaan, sen tarkkaa pinta-alaa ei tunneta. Arviolta se on kuitenkin noin 4 000 neliömetriä. Sen sijaan kuusikulmainen hautausalue näkyy kartassa ja on merkitty tummanvihreällä värillä. Hautausalueen luoteissivun (pisin sivu) pituus on noin 52 metriä, hautausalueen korkeus noin 43 metriä ja pinta-ala arviolta 1.850 neliömetriä.

    Hautausalueen lounaiskärki kuvattuna kohti lounaissivua. Etualalla Erikin hautakivi.

Hautausmaa

Hautausmaan ollessa vielä heikossa kunnossa ateistit vierailivat siellä 21.9.2006. Havaitsimme muun muassa, että portin vasen tiilipylväs oli sortunut maahan, liuskekivistä tehty laattakäytävä oli huonossa kunnossa ja silloisen metalliverkkoaidan päälle oli kaatunut suuri kuusi. Paikka oli synkkä ja näytti hylätyltä.

Pääkaupunkiseudun vapaa-ajattelijat ry:llä (nykyisin Pääkaupunkiseudun ateistit ry) oli ajatus, että hautausmaa voitaisiin lunastaa, kunnostaa ja jatkaa hautaustoimintaa. Poliitikkoja asia ei näyttänyt kiinnostavan. He halusivat kunnostaa hautausmaan kaupungin varoin ja saada alueelle yhteisen muistomerkin vainajille.

Hautausmaata kunnostettiin vuosina 2007–2008. Alueelle johtava tie parannettiin, heikkokuntoiset puut kaadettiin, hautausmaan ympärille rakennettiin kiviaita portteineen ja liuskekivikäytävä kunnostettiin (Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta, esityslista 9.3.2010, asia 4, lausunnon antaminen kaupungin hallitukselle Nikkilän sairaalan hautausmaan vainajien nimilaattoja koskevasta kirjeestä). Kirjeellä tarkoitetaan kaupunginvaltuutettu Ilkka Taipaleen 25.11.2009 päivättyä kirjettä (jossa mainitaan haudattujen vainajien lukumääräksi 715, ei 717). Taipale ehdotti, että hautausmaalla olevaan kivimuuriin voitaisiin kaivertaa kaikkien haudattujen vainajien nimet sekä syntymä- ja kuolinajat tai kiinnittää nämä tiedot sisältävät metallilaatat muuriin. Tämä ajatus ei toteutunut, koska vainajien omaiset vastustivat sitä.

Vainajien omaisille varattiin kuitenkin mahdollisuus kiinnittää muistokivimuuriin vainajaa koskeva laatta (Helsingin Sanomat 27.3.2007). En havainnut ainoatakaan laattaa muistokivimuurissa 3.8.2017.

Kunnostustyön kokonaiskustannukset olivat vajaa 200.000 euroa.

    Olga Sellgrenin (14.2.1867–19.12.1939) hautakivi.

Varustukset

Alunperin oli olemassa vuonna 1914 rakennettu ruumis- ja ruumiinavaushuone, joka purettiin uusien asuinrakennusten tieltä vuonna 1966 (Tuovinen 2009, 44). Se ei kuitenkaan sijainnut hautausmaalla.

Ennen hautausmaan kunnostusta 2007–2008 hautausmaata ympäröi vanha metalliverkkoaita ja rautaportti. Portissa oli valkea metallikilpi, jonka kehys ja kirjaimet olivat mustat: ”Nikkilän sairaalan / hautausmaa / Asiaton oleskelu / kielletty”. Pehkosen kirjassa on Sakari Kiurun valokuva (1999) vanhasta portista ja oikeassa portinlehdessä olevasta kilvestä (Pehkonen 2008, 149). Kuvassa sittemmin sortunut vasen portinpylväs on vielä pystyssä. Portti, portinpylväät ja verkkoaita poistettiin kunnostuksen yhteydessä.

Nyt portin ulkopuolella, vasemmalla, on noin viisi metriä reunuskiviä (rinne). Vastaavia ei ole portin oikealla puolella.

    Susanne Wall-Hakalan (31.8.1904–16.5.1942) hautakivi.

Portti

Portissa on kolme punagraniittista portinpylvästä (mitta kärjestä n. 30x30 cm). Vasemman ja keskimmäisen pylvään korkeus maasta on 120 cm, oikean 125 cm. Keskimmäisessä pylväässä on ulkosivulla tasaiseksi hakattu alue (24,5x21,5 cm; lxk), jossa suuraakkosin teksti ”Nikkilän mielisairaalan hautausmaa 1922–1951”.

Kirjaimet on hakattu ja maalattu. Oikeanpuoleisessa pylväässä on samanlainen pohja ja teksti ”Nickby sinnessjukhus gravgård 1922–1951”. Rautaportteja on kaksi. Pieni, siniharmaa kulkuportti (94x100 cm; lxk) aukeaa sisäänpäin. Sisäpuolella on salpa, mutta portti on lukitsematon. Sen ulkopuolella on risti (100x56 cm; kxl) lattaraudasta (3x0,5 cm; lxp). Portinaukon leveys on metri.

Isomman portin aukon leveys on 320 cm. Portissa on kaksi lehteä, molemmat 154x100 cm (lxk). Ne aukeavat sisäänpäin. Ulkopuolella on molemmissa lehdissä risti (100x58 cm; kxl) lattaraudasta. Portti on samoin siniharmaa.

    Jorma Liljebladin (1908–1933) hautakivi.

Kiviaita

Hautausmaa on suorakulmio, jota ympäröi hakatuista kivistä ladottu kiviaita. Portin oikealla puolella aidan korkeus on 95 cm ja leveys 130 cm. Portin vasemmalla puolella aidan korkeus on metri ja leveys 140 cm. Maan alasivulla (luoteissivu) aidan korkeus on 60–100 cm.

Lounaissivulla kiviaidassa on liuskekivikäytävän kohdalla kulkuaukko (leveys 83 cm). Aidan korkeus on 85 cm.

Takasivulla (kaakkoissivu), oikeasta takakulmasta noin viiden metrin päässä kiviaidassa on noin viiden metrin levyinen kulkuaukko. Sen kautta johtaa polku metsään. Aukon kohdalla on erityisen suuri kuusi. Takasivulla aidan korkeus on noin 105 cm ja leveys noin 110 cm. Maan vasemmassa yläkulmassa (itäkulmassa) kiviaita loppuu. Vasemmalla sivulla (koillissivulla) aidassa on ylhäältä lukien noin 28 metrin aukko. Sen jälkeen aitaa on noin 18 metriä portille asti. Aita on hyväkuntoinen, siinä ei ole raukeamia, vaikka jokunen irtokivi onkin pudonnut maahan.

Hautausalue

Hautausalue on kiviaidan rajaamaa hautausmaata huomattavasti pienempi. Maanmittauslaitoksen kartassa hautausmaan rajoja tai kiviaitaa ei näy. Hautausalue sen sijaan on vihreällä värillä merkitty kuusikulmio.

Hautausalue on kokonaan liuskekivikäytävän ylä- eli kaakkoispuolella olevassa rinteessä. Käytävältä katsoen hautausalueen vasen sivu on noin seitsemän metrin päässä portista ja koillissivun kiviaidasta. Hautausalueen leveys on noin 70 metriä päättyen lähelle lounaissivun kiviaidassa olevaa kulkuaukkoa. Alueen suurin pituus tai korkeus on leveyden keskivaiheilla, käytävältä aina Borgin hautakivelle saakka, noin 40 metriä. Lounaiskärjen leveys on noin 30 metriä ja korkeus 11–12 metriä. Hautausalueen pinta-alaksi arvioin noin 1.850 neliömetriä.

Hautausalue on nurmikkoa, jossa kasvaa paljon poimulehtiä, niittyleinikkejä ym. Näitä ei leikata. Maaperä on multaista, pehmeää ja kosteaa. Alueella on lyhyitä (10–15 cm), puisia merkkitikkuja, osa lahonneita ja katkenneita, mutta kävijälle ei käy selville mitä ne merkitsevät. Maastossa käytäviä tai hautoja ei voi erottaa. Vain muutama pienehkö hautakivi on havaittavissa.

Koko hautausmaan mitoiksi arvioin noin 69x60 metriä (lxk) eli 4.140 neliömetriä.

    Anna Hyttisen (28.10.1883–4.7.1936) hautakivi.

Liuskekivikäytävä

Portilta johtaa koillis-lounaissuuntainen, liuskekivillä päällystetty käytävä hautausmaan halki maan oikean eli lounaissivun kiviaidassa olevalle kulkuaukolle asti. Käytävä on hyväkuntoinen. Portilta tultaessa sen leveys on ensin noin viisi metriä, mutta kapenee muistokivimuurin kohdalle tultaessa ja jatkuu sitten noin metrin levyisenä oikean sivun kulkuaukolle asti.

Muistokivimuuri ja muistokivi

Noin 30 metriä suoraan portista, käytävän oikealla puolella, on kiviharkoista pystytetty kaarimainen muistokivimuuri (14x1 m; pxk). Sen kaarimaisen osan kohdalla on penkki (200x50x42 cm; pxlxk), istuinosa puuta.

Muistokivi on penkin vieressä. Sen sivut ovat noin 160 cm, korkeus 80 cm ja laki tasainen. Kiven pystysivussa on teksti: ”Täällä lepää 717 vainajaa / sotavuosina 1939–1944 / haudattiin 404 potilasta, / joista osa oli siirretty / sotaa pakoon Helsingin / Kivelän sairaalasta”. Tämän oikealla puolella on sama teksti ruotsiksi: ”Här vilar 717 avlidna / under krigsåren 1939–44 / begravdes 404 patienter, / av vilka en del hade / evakuerats från Stengårds / sjukhus i Helsingfors”.

Harmaan muistokiven laen pinnassa on L. Onervan runosäkeitä: ”Mikä olen? Tähdenlento / Luojan ikuisessa yössä, / tomumaja aavan aineen / lakkaamattomassa työssä.” Tätä alempana oikealla ”Alistukaa avaruudet, / pienen tähden välkynnälle! / Tahdon loistaa, tahdon laulaa / kiitoslaulun elämälle! L. Onerva”.

Muistokivimuurin edessä on näyttäviä kuunliljoja, joissa on valkoiset kukat.

    Allan Borgin (1884–1945) hautakivi.

Pinnanmuoto

Hautausmaa on luoteeseen viettävää rinnettä. Käytävän ja luoteissivun eli alasivun kiviaidan välinen, noin 13–15 metrin levyinen kaistale on vapaa haudoista. Samoin vapaita lienevät koillisreuna eli vasen sivu ja lounaisreuna eli oikea sivu ja hautausmaan eteläkulma, jossa kasvaa metsää.

Kasvillisuus

Hautausmaalla kasvaa korkeita ja paksuja kuusia sekä jokunen mänty ja koivu sekä paju. Hautausalueella huomiota kiinnittää suuri, kuivunut petäjä. Portista tultaessa oikealla on suuri ruusupensas. Oikeassa yläkulmassa (eteläkulmassa) kasvaa korkeaa mustikkaa, sananjalkoja ja pihlajantaimia.

Hautamuistomerkit

Kaikki säilyneet hautamuistomerkit ovat hautakiviä. Kivet eivät ole pystyssä vaan selällään tai vain aavistuksen kallellaan. Kiviä on vain muutamia:

(1) Liuskekivikäytävältä katsoen hautausalueen vasemmalla puolella on Olga Sellgrenin (14.2.1867–19.12.1939) musta hautakivi (48x49,5 cm; lxk). Kivi on lievästi kaarevaharjainen, selällään maassa eikä siinä ole symboleita.

(2) Sellgrenin kiveä vähän ylempänä on Susanne Margarethe Wall-Hakalan (o.s. Balthasar) (30.8.1904–16.5.1942) harmaa kivi. Sen vasemmassa reunassa on risti.

(3) Alueen keskivaiheilla, alhaalla, on Jorma Liljebladin (1908–1933) valkoinen kivilaatta (38x23 cm; lxk), jonka vasemmassa yläkulmassa on risti.

(4) Liljebladin kiven oikealla puolella on Anna Hyttisen (28.10.1883–4.7.1936) musta kivi (42x43 cm; lxk) vailla symboleja.

(5) Ylhäällä, noin kuusi metriä takasivun kiviaidasta, hautausalueen oikealla puolella, on diplomi-insinööri Allan Borgin (1884–1945) musta kivilaatta (39,5x27 cm; lxk) vailla symboleita.

(6) Hautausalueen lounaiskärjessä on vielä yksi hautamuistomerkki. Se on betonivalu (71x64 cm; lxk), johon on upotettu valkea, useaan osaan särkynyt kivilaatta (38x21 cm; lxk). Kivilaatassa on sana Erik ja sen alla kaiverrus *19. Erik näytti syntyneen 1900-luvulla.

Nämä kuusi kiveä ovat helposti havaittavissa. 21.9.2006 paikalla kuvattiin vielä yksi kivilaatta:

(7) Kapealla laatalla on jonkinlainen jalustakivi. Laatan kokoa ei mitattu ja vainajan nimeä on mahdotonta lukea. Hän oli kuitenkin syntynyt 12.2.1862 ja kuollut 28.7. jonakin vuonna 1900-luvulla.

    Erikin hautakivi.

Vainajat

Hautausmaahan haudattiin 3.9.1922–27.8.1951 välisenä aikana yhteensä 717 vainajaa, ”suurin osa” mielisairaalan potilaita. En ole löytänyt mainintoja siitä, että esimerkiksi sairaalan henkilökuntaa olisi haudattu hautausmaahan. Luku 717 on kirjoitettu myös muistokiven seinämään, vaikka Ilkka Taipaleen kirjeessä puhutaan 715 vainajasta kuten Tuovisenkin teoksessa.

Haudattujen luettelon ensimmäinen henkilö vuodelta 1922 on vuonna 1876 syntynyt Maria S. ja viimeinen, 27.8.1951 kuollut, Sofia E. (s. 1866).

Vuosittain haudattiin 10–20 potilasta (Tuovinen 2009, 45).

Suurin osa vainajista kuoli nälkään ja nälkätauteihin, erityisesti sota-aikana. Vuonna 1941 vainajia oli 110, vuonna 1942 130 (jopa 16 hautausta päivässä) ja vuonna 1943 54 eli yhteensä 294 vainajaa vuosina 1941–1943. Sotavuosien 1939–1944 yhteinen vainajien lukumäärä on 404 (Kotimaa 9.11.2006; Tuovinen 2009, 45).

Potilaille, joilla ei ollut omaisia, järjestettiin osaston toimesta siunaustilaisuus sairaalan kappelissa (Tuovinen 2009, 167). Puuarkut, joissa oli paperivuoraus, tehtiin Koskelassa. Ne tuotiin Nikkilään kuorma-autolla, varastossa oli valmiina aina 20 arkkua.

Potilasvahvuus oli huipussaan vuonna 1942, 1.754 potilasta. Nikkilästä tuli maan suurin mielisairaala, palkkalaisia oli enimmillään 800. Jotkut potilaat viettivät lähes 50 vuotta sairaalassa (Koponen 2009).

Haudatuilla vainajilla ei ollut omaisia tai kotiseurakuntaa (Helsingin Sanomat 28.6.2000).

Jatkosodan aikana myös Kivelän sairaalan potilaita evakuoitiin Nikkilän sairaalaan. Signe Branderkin oli Kivelästä evakuoitu potilas. Wikipedian mukaan potilaita tuli Nikkilään myös Marian sairaalasta. Sotavuosina 1939–1945 kuoli kaikkiaan 739 potilasta, mutta kaikkia ei siis haudattu sairaalan hautausmaahan.

Potilaat haudattiin rivihautoihin. Vuonna 1933 kuolleet Kaarlo T. ja Lydia B. saivat yksittäiset haudat (enskilda gravar) (Tuovinen 2009, 45). Vainajat haudattiin arkuissa, uurnia alueelle ei ole haudattu.

    Seitsemäs hautakivi, jonka tekstiä on vaikea lukea.

Signe Brander

Valokuvaaja Signe Viola Brander (15.4.1869 Parkano – 17.5.1942 Nikkilän sairaala, Sipoo) on haudattu tähän hautausmaahan. Hän valokuvasi 1907–1913 katoavaa ja muuttuvaa Helsinkiä Helsingin muinaismuistolautakunnan toimeksiannosta. Hänen yli 900 valokuvaansa muodostavat Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmien komean alkupääoman.

Brander sairastui ja joutui Kivelän sairalaan (Pehkonen 2008, 149). Helsingin pommitusten alettua potilaat siirrettiin Nikkilän sairaalaan (Lounatvuori – Dölle (toim.) 2008, 12). Brander kuoli ja hänet haudattiin 122 muun vainajan kanssa. Hauta on hautausmaan pohjoispuolelta katsoen viidennellä rivillä, hauta numero 312. Hautamuistomerkkiä ei ole. Hautaa ei voi erottaa maastossa (Pehkonen 2008, 149).

Kimmo Sundström