Sijainti

Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala 1972 ja tästä Vantaan kaupunki 1974. Vantaalla, Honkanummella, Itä-Hakkilan kaupungiosassa sijaitsee saksalainen sotilashautausmaa. Siitä on käytetty nimityksiä Saksalaisten sotilaiden hautausmaa (Deutscher Soldatenfriedhof), Honkanummen saksalainen sotilashautausmaa (esim. Vantaan kartassa) ja Itä-Hakkilan saksalainen sotilashautausmaa (Pehkonen 2008, 128).

Hautausmaa sijaitsee Lahdenväylän (moottoritie) ja Siltaniitynkujan välissä. Eteläpuolella naapurina on Vantaan vankila.

    Keilanmuotoiset merkit kartalla tarkoittavat muistomerkkiä. Vasemmalla veistos kunniapihalla, keskellä rautaristi kalliolla ja oikealla merisotilaiden muistomerkki hautausmaan itäkulmassa. Maastotiedot © Maanmittauslaitos Kiinteistötiedot © Maanmittauslaitos ja kunnat Merikartta-aineistot © Liikennevirasto 1.1.2015 Syvyystiedot © Suomen ympäristökeskus.

Historiaa

Volksbund Deutsche Kriegsgräberfürsorge e.V. (VDK, kotipaikka Kassel; Saksan sotahautojen huoltoyhdistys ry, SSH) anoi vuonna 1958 sisäasiainministeriöltä lupaa yhdistää Suomessa olevat saksalaiset sotilashaudat kahdeksi tai kolmeksi hautausmaaksi ja rakentaa niille muistomerkit. SSH vastaa saksalaisten sotilaiden hautausmaista ympäri maailmaa.

Sisäasiainministeriön päätöksellä 17.4.1959 järjestö sai käytettäväkseen korvauksetta ja vuokratta (silloisessa) Helsingin maalaiskunnassa olevan Honkanummen maa-alueen ja (silloisessa) Rovaniemen maalaiskunnassa olevan Norvajärven alueen niin pitkäksi aikaa kuin niitä käytetään hautausmaatarkoitukseen. Alun perin Norvajärven alueen pinta-ala oli noin 4.800 neliömetriä ja Honkanummen alueen pinta-ala 1.000 neliömetriä. Sisäasiainministeriö laajensi Norvajärven aluetta 15.000 neliömetriin 13.7.1959. Vastaavasta lienee laajennettu myös Honkanummen aluetta noin 12.000 neliömetriin. Nykyisin erottamattoman määräalan pinta-ala on 16.000 neliömetriä.

Sisäasiainministeriö antoi 30.3.1960 luvan muistomerkin rakentamiseksi Norvajärven hautausmaalle.

    Viitta hautausmaalle. Pysäköintialue hautausmaan edessä.

Etelä- ja Keski-Suomeen haudatut sotilasvainajat siirrettiin Honkanummelle, Lappiin ja Ouluun haudatut vainajat Norvajärvelle. Vainajien siirto, hauta-alueiden kunnostaminen ja muistomerkkien pystyttäminen tapahtui saksalaisella työvoimalla ja SSH:n kustannuksella vuosina 1960–1962. Rakentamista tuki Saksan liittotasavallan hallitus.

Hautausmaiden vihkimistilaisuus oli uskonnollinen. Vihkimisseremonia tapahtui Honkanummella 30.8.1963 ja Norvajärvellä 31.8.1963. Tilaisuudessa puhui SSH:n puheenjohtaja Walter Trepte ja sekä katolisen että reformoidun kirkon papit (Myllymäki 2016, 221). Walter Trepte itsekin oli evankelinen pappi. Hän toimi SSH:n puheenjohtajana 1960–1970.

Sekä Honkanummella että Rovaniemellä oli hanketta vastustavia mielenosoituksia. Vastustusta esittivät erilaiset ammattiosastot ja vasemmiston poliittiset järjestöt. Ne olivat huolissaan siitä, että hautausmaista tulisi jonkinlaisia natsien pyhiinvaelluspaikkoja. Norja, Tanska, Belgia, Hollanti ja Ranska eivät olleet sallineet vastaavien hautausmaiden perustamista omille alueilleen. Suomen hallitusta vaadittiin ehkäisemään juhlat ja kuljettamaan muistomerkit pois maasta. Yleisradioon vedottiin, ettei se lähettäisi radio- eikä TV-ohjelmaa vihkiäisjuhlista tai muistomerkeistä. Saksalaisia kehotettiin painumaan pois Suomesta.

Honkanummen vihkimistilaisuudessa esiintyi saksalainen kuoro. Walter Trepte sekä papit W. Slegers (roomalaiskatolilainen) ja rovasti D. Sentzke (luterilainen) puhuivat. Lisäksi luettiin rukouksia ja ote Mannerheimin päiväkäskystä, joka oli annettu sodan loppuvaiheessa. Muistomerkille laskettiin seitsemän seppelettä ja kukkalaitetta (Kansan Uutiset 31.8.1963). Läsnä oli 76 vainajien saksalaista omaista (Helsingin Sanomat 31.8.1963, nro 235).

Honkanummella, kallioalueella, seisoi ryhmä suomalaisnuoria natsismin vastaisine tunnuksineen, mutta saksalaiset karkottivat heidät. Suomalaisia ei ollut läsnä ”juuri lainkaan”.

    Hautausmaan rautaportti ja suuret portinpylväät.

Erottamaton määräala

Aikaisemmin tilan Myrbacka (92–420–9–34; 420=Sotungin kylä) pinta-ala oli 36,3175 hehtaaria. Sitä seurasi rekisteriyksikkö Myrbacka (92–420–9–36), joka on lakannut. Nykyinen rekisteriyksikkö on Myrbacka (92–420–9–38), sen pinta-ala on 6,019 hehtaaria ja omistaja Vantaan kaupunki. Tilalla on neljä palstaa ja tila on rekisteröity 1.6.2001. Tila syntyi lohkomisen tuloksena 13.2.1987. Aikaisemmin perustetut rasitteet koskevat nykyistäkin rekisteriyksikköä. Yhdellä tilan palstoista on saksalainen sotilashautausmaa, joka on erottamaton määräala (92–420–9–36–M601). Sen pinta-ala on 16.000 neliömetriä. Määräala on rekisteröity 24.2.2000 ja sen omistaa Suomen valtio.

Aikaisemmin alueen hallinta kuului ensin Rakennushallitukselle, vuodesta 1995 sen seuraajalle, Valtion kiinteistölaitokselle. Alueen tasearvo vuonna 1998 oli 20.000 markkaa. Hautausmaan hallinta siirrettiin opetusministeriölle 18.11.1998, kun Valtion kiinteistölaitos muuttui liikelaitokseksi (1999) (Valtion kiinteistölaitoksen kirje opetusministeriölle 18.11.1998).

    Hautausmaan järjestyssäännöt.

Vantaan kaupunki osti Myrbacka-tilan Kapiteeli Oy:ltä 19.12.2001 ja sai lainhuudon tilaan 16.4.2002. Kapiteeli Oy (1999–2006) oli Suomen valtion kokonaan omistama kiinteistösijoitusyhtiö.

Palstan, jolla hautausmaa sijaitsee, pinta-ala on 5,3458 hahtaaria. Palstalla on kaksi erottamatonta määräalaa, joista toisen omistaa Vantaan kaupunki ja toisen, sen jolla hautausmaa on, Suomen valtio. Jälkimmäistä hallinnoi Senaatti-kiinteistöt.

Metsähautausmaa

Alue on sekametsää kasvaen mäntyjä, kuusia ja koivuja. Myös pienempiä pihlajia ja katajiakin näkyy. Metsä on kosteaa. Aluskasvillisuus on rehevää, mustikkaa, sammalta, sananjalkoja, erilaisia heiniä. Metsässä on useita, isoja alppiruusupensaita.

    Metalliteline ja sepeliastia.

Maasto nousee lievästi portilta kohti takasivua (länttä) ja kumpuilee loivasti. Lahden moottoritie on vain 30–40 metrin päässä maan takasivusta. Liikenteen ääni hautausmaalla on voimakas.

Varustukset

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 16.6.2006 ja 25.6.2017. Alunperin hautausmaan sisäänkäynti oli länsisivulla. Se suljettiin 1974, kun Lahden moottoritie valmistui. Käynti hautausmaalle on nyt vain Siltaniitynkujan puolelta eli itäsivulta.

    Etusivun kiviaitaa portista vasemmalle.

Portti

Hautausmaan edessä on pysäköintialue, jolta laattakäytävä (n. 1,2x10 m; lxp) johtaa hautausmaan portille. Musta, lukitsematon rautaportti (105x100 cm; lxk) vie hautausmaalle. Portinaukon leveys on 122 cm. Portinpylväitä on kaksi. Ne ovat kiveä ja pystytetty betonianturalle. Pylväiden koko on 125x65x115 cm (pxlxk). Oikeanpuoleisessa pylvässä on maan ulkopuolella musta metallilaatta (53x55,5 cm; lxk), jossa on harmaat kirjaimet ja teksti: ”DEUTSCHER / SOLDATEN FRIEDHOF / HELSINKI / HONKANUMMI / SAKSALAISTEN / SOTILAIDEN / HAUTAUSMAA”.

    Kivipenkki ylös johtavan pääpolun varrella.

Portista tultaessa vasemmalla on puukilpi (52x38 cm; lxk), jossa on SSH:n laatimat järjestyssäännöt. Ne sisältävät kahdeksan kohtaa suomeksi ja saksaksi. Sääntöjen kohta 2 kertoo, että hautojen ulkoasu on tarkoituksella yhdenmukaistettu. Tulisi pidättäytyä istutuksista, hautakirjoitusten lisäämisestä, kynttilöiden ja muistoesineiden sekä keinotekoisten hautakoristeiden asettamisesta haudalle. Leikkokukkia ja seppeleitä voi laskea haudoille. Kohdan 4 mukaan poliittinen ja kaupallinen toiminta ei sovi hautausmaan arvokkuuteen. Kohdan 5 mukaan muistotilaisuuksille tulee etukäteen hakea lupa SSH:lta. Kohdan 7 mukaan hautausmaalle ei saa tuoda eläimiä, paitsi opaskoiria.

Järjestyssääntöjen vieressä on metalliteline (30,5x44 cm; lxk) varren (k. 154 cm) päässä tilaisuuksien ohjelmaa tms. varten.

Telineen oikealla puolella on pyöreä sepeliastia (halkaisija 79,5 cm, korkeus 61 cm). Siinä olevalla hienolla sepelillä on päällystetty ylös kunniapihalle johtava pääpolku.

Portilta oikealle on kolme kivilaattaa ja neljän metrin päässä muovinen, kannellinen roska-astia (n. 58x70x104 cm; lxsxk).

    Kivikatos hautausmaan länsisivulla. Takaseinällä kaksi kivipenkkiä.

Aita

Kiviaita hakkaamattomista kivistä ympäröi hautausmaata. Aita on pyöristetty kaikista maan neljästä kulmasta. Sen korkeus portilla on noin 80 cm ja muualla 50–100 cm. Oikealla sivulla (pohjoissivu) kiviaitaa on oikeasta alakulmasta lukien noin 27 metriä, jonka jälkeen aita törmää kallioon ja loppuu. Kallioalueella ei oikealla sivulla ole kiviaitaa. Oikeassa takakulmassa kiviaitaa on oikealla sivulla noin seitsemän metriä. Takasivulla (länsisivu) aitaa ei ole kivikatoksen kohdalla. Vasemman sivun (eteläsivun) keskivaiheilla aidan korkeus on vain 10–20 cm siellä olevan kallion kohdalla. Sanottavia raukeamia aidassa ei ole.

    Teksti kivikatoksen eteläpäädyssä.

Kivipenkit

Alhaalla oikealla, pyöreän aukion ulkokehällä, on molemmin puolin kaksi kivipenkkiä (200x50x45 cm; pxlxk) punagraniitista. Metsässä, alhaalta ylös johtavan polun varrella, on kaksi samanlaista kivipenkkiä. Ylhäällä kunniapihalla on katoksen alla vielä kaksi tällaista penkkiä.

    Kunniapiha, jonka kulmassa metalliveistos Kaksi naista.

Kunniapiha ja veistos

Ylhäällä, hautausmaan länsipäädyssä, on laatoitettu niin kutsuttu kunniapiha (n. 20x20 m). Laatan koko on 60x60 cm. Lahdenväylän suuntaisesti laattarivejä on 25, länsi-itäsuunnassa 27.

Aukion vasemmassa laidassa on Seitz-nimisen taiteilijan metalliveistos Kaksi naista. Sen jalustan koko on 130x131x74 cm (lxsxk). Veistoksen koko on noin 115x115x70 cm (lxkxs).

    Pyöreä aukio ja merisotilaiden muistomerkki. Takana hautausmaan etusivun kiviaitaa.

Katos

Aukion takasivulla on kuuden kivipilarin kannattelema avonainen katos. Katos on tasakattoinen kivirakennelma, jonka vasemmassa päätyseinässä (eteläpäädyssä) on teksti:

”ICH WILL / ALLE MEINE BERGE / ZUM WEGE MACHEN / UND MEINE PFADE / SOLLEN GEBAHNT SEIN. / SIEHE, DIESE WERDEN VON / FERNE KOMMEN UND SIEHE, / JENE VON MITTERMACHT / UND DIESE VOM MEER. / JES.49.11/12”.

Kohta kuuluu suomeksi nykyisin näin: ”11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla. 12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!”.

    Hautapaikkoja osoittava merkkikivi maastossa.

Kallioalueella, hautausmaan oikeassa puoliskossa (pohjoisosassa) on kallion laella korkea, harmaa metalliristi (n. 7x3 m), joka on tehty metallipalkista (20x20 cm).

Vainajat

Hautausmaalle oli 18.8.1999 mennessä haudattu kuusi ensimmäisessä maailmansodassa kaatunutta ja 364 toisessa maailmansodassa kaatunutta vainajaa. Ensimmäisen maailmansodan vainajat kaatuivat sisällissodan yhteydessä 1918. Näin haudattuja oli yhteensä 370.

Viimeisimmät hautajaiset järjestettiin tiettävästi 16.6.2006. Tällöin haudattiin Viipurista löydetyt saksalaisen sotilaan, Alfred Richterin, jäänteet. Richterin omaisia ei löydetty Saksasta ja jäänteet päätettiin haudata tähän hautausmaahan. Näin haudattujen vainajien lukumäärä nousi 371:een.

Alfred Richterin (1.10.1916 Leipzig – 14.7.1944 Hannustiensaari) sotilaalliset hautajaiset järjestettiin 16.6.2006. Jäänteet oli löydetty vuonna 1997. Richter kuului saksalaiseen 122:een eli ns. Greif-divisioonaan. Divisioona oli Viipurinlahden uhatuimmalla osalla, jossa se 8.–9.7.1944 torjui vihollisen hyökkäyksen. Richter oli kaatuessaan 27-vuotias taistelupioneeri, ylikorpraali.

    Alfred Richterin hauta hautauspäivänä 16.6.2006.

Arkkua oli kantamassa neljä jäänteet löytäneen etsintäryhmän jäsentä. Suomessa laivastovierailulla olleelta fregatti Bremeniltä oli lähetetty paikalle kunniavartio. Virallisia saattajia oli Saksan liittotasavallan suurlähetystöstä ja SSH:n hallituksesta. Paikalla oli kenttäpiispa Hannu Niskanen ja Helsingin sotilasläänin esikunnasta esikuntapäällikkö, eversti Pekka Holopainen. Alkusanat lausuivat Saksan liittotasavallan sotilasasiamies, everstiluutnantti Helmut Gebers, ja Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry:n puheenjohtaja, hallitusneuvos Pekka Pitkänen. Pastori Martin Röker Helsingin saksalaisesta seurakunnasta toimitti vainajan siunaamisen.

Muistomerkit

Lähellä porttia, siitä oikealle, on ympyränmuotoinen aukio, jossa on keskus ja kuusi sitä kiertävää kehää kivilaattoja. Aukion halkaisija on noin 12 metriä. Aukion itälaidalla on 201 saksalaisen merisotilaan suuri (n. 340x170x55 cm; lxkxvahvuus), kaareva, punagraniittinen muistomerkki. Sotilaat palvelivat saksalaisilla hävittäjälaivoilla Z 35 ja Z 36. Laivat ajoivat saksalaisten omiin miinoihin ja tuhoutuivat Suomenlahdella 12.12.1944. Muistomerkissä on teksti kohti aukiota:

”ZUM GEDANKEN AN DIE BESATZUNGSMITGLIEDER DER ZERSTÖRER Z35 UND Z36, DIE BEIM UNTERGANG IHRER SCHIFFE AM 12.12.1944 IM FINNISCHEN MEERBUSEN DEN TOD FANDEN. 201 TOTE WURDEN GEBORGEN UND RUHEN IN EINZELGRÄBERN AUF DIESEM FRIEDHOF – NUR 21 GRÄBER TRAGEN EINEN NAMEN, 97 SEELEUTE BLIEBEN UNBEKANT, VON 83 GEFALLENEN WISSEN WIR DIE NAMEN, OHNE IHNEN EIN BESTIMMTES GRAB ZUWEISEN ZU KÖNNEN. DIE NAMEN LEUTEN: ...”

(Hävittäjien Z35 ja Z36 niiden miehistönjäsenten muistoksi, jotka kuolivat laivojensa tuhossa 12.12.1944 Suomenlahdella. 201 kuollutta löydettiin ja he lepäävät yksittäishaudoissa tällä hautausmaalla – vain 21 haudalla on nimi, 97 merisotilasta jäi tuntemattomiksi, 83 kaatuneen nimet tiedämme ilman, että heille on kyetty osoittamaan määrättyä hautaa. Nimet kuuluvat: ...”.)

Tekstiä seuraavat vainajien nimet.

Haudoilla olevat hautamuistomerkit ovat keskenään samanlaisia kiviristejä (47x60 cm; lxk). Nämä on sijoitettu alhaalta ylös kunniapihalle johtavan, hienolla sepelillä päällystetyn, pääpolun vasemmalle eli eteläpuolelle, metsässä kiemurtelevan polun varrelle. Kivien nimisuunta on aina polkua kohti.

Laskin ristien määräksi 191. Hautausmaan yläosassa, ristien jatkona, on yksi hautakivi, joka ei ole risti. Se on musta kivilaatta (60x40 cm; lxk) vailla tekstiä. Melkein kaikkiin risteihin on kaiverrettu kahden sotilasvainajan nimi. Välillä on vain saksaksi maininta ”yksi saksalainen sotilas” tai ”kaksi saksalaista sotilasta”. On myös ristejä, joissa on vain yhden sotilaan nimi, samoin risti, jossa lukee saksaksi ”neljä saksalaista sotilasta”.

    Kiviristien jonon jatkona on musta hautakivi vailla tekstiä. Kiven tarina ei ole kirjoittajan tiedossa.

Hautausmaan hoito

SSH on huolehtinut hautausmaan hoidosta. Hoidosta ei aiheudu kuluja Suomen valtiolle. Helsingin seurakuntayhtymän kanssa on jonkinlainen sopimus hautausmaan perushoidosta. Seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaa on sotilashautausmaan länsinaapuri. Hautausmaiden välissä kulkee moottoritie. Seurakuntayhtymä lähettää laskut Saksaan. 

Honkanummen hautausmaan puutarhuri Heli Hyystinmäki kertoo hoitotoimista syyskuussa 2019 näin: Honkanummen hautausmaan puutarhurit leikkaavat ruohon ja siistivät käytävät kahden viikon välein. Kerran vuodessa Helsingin Reserviläiset ry tekee isompia hommia, kuten hautakivien pesua. Noin viiden vuoden välein Saksasta tulee sotilaita tekemään isompia ylläpitotöitä, kuten kaatamaan puita.

Vantaan Reserviläiset ry:n talkoilu hautausmaalla sai alkunsa vuonna 2009. Tätä ennen Honkanummen hautausmaan ylipuutarhuri Raimo Laurasvaara oli pyytänyt Vantaan Sanomissa varoja tai muuta apua sotilashautausmaan hoitamiseksi. Reserviläiset vastasivat, etteivät voi antaa rahaa, mutta voivat järjestää vuosittain talkoopäivän hautausmaan hyväksi.

    Kiviristi sotilaiden haudalla. Tässä ristissä sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan vainajan nimi.

Vantaan Reserviläiset ry on siivonnut hautausmaata talkoovoimin kerran vuodessa vuodesta 2009 lukien, kertoo yhdistyksen edustaja Kari Vainio. Hän kertoo, että jouluna Suomen saksalaisen seurakunnan jäsenet vievät kynttilöitä haudoille. Hautausmaalla käy myös saksalaisia turisteja.

Vainion kirjoituksessa Vuositalkoot ja vahdinvaihto sotilashautausmaalla (Reservinsanomat 2/2017, s. 11) kerrotaan tänä vuonna, keskiviikkona 31.5.2017 järjestetyistä kunnostustalkoista. Niihin osallistui 16 henkeä. Hautausmaata siivottiin ja paikoin sortunutta kivimuuria korjattiin. Mukana tapahtumassa oli myös Saksan puolustusasiamiehen toimistosta sotilasmestari Kimmo Hotari. Samalla tapahtui vahdinvaihto, kun tapahtumaa vuodesta 2009 vetänyt Vainio luovutti terveydellisistä syistä tapahtuman vetovastuun Jouni Puhakalle. Juttuun liittyy valokuva, jossa kaksi miestä kunnostaa kiviaitaa.

Vuonna 2016 talkoissa pestiin hautakiviä, tänä vuonna talkoot olivat lähinnä risutalkoot. Mikko Lehtinen Vantaan Reserviläiset ry:stä kertoo, että seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaa järjestää paikalle roskalavan ja työkaluja talkoolaisille.

Seurakunnallisen Honkanummen hautausmaan vt. ylipuutarhuri Matti Mäkinen kertoo, että seurakunnan puolesta hautausmaalla käydään kerran kuukaudessa lähinnä keräämässä roskia, jos niitä löytyy. Tarvittaessa poistetaan myrskyn kaatamia puita. Hän ei tunne ylhäällä, kiviristirivin jatkeena olevan mustan hautakiven tarinaa.

Myös saksalaisia nuoria on käynyt kunnostamassa ja siistimässä hautausmaata.

Tapahtumia hautausmaalla

Vuosittain, 23.12. kello 18, Vantaan Reserviläiset järjestää hautausmaalla kynttilätapahtuman yhdessä Saksan puolustusasiamiehen ja Deutsche Gemeinde in Finnlandin (Suomen saksalainen evankelis-luterilainen seurakunta) kanssa. Vantaan Reserviläiset on hankkinut kymmenen kappaletta 96 tuntia palavia kynttilöitä merisotilaiden muistomerkin ympärille.

Saksalaisen seurakunnan rippikouluikäiset jäsenet tuovat paljon lisää kynttilöitä haudoille. Saman seurakunnan kirkkoherra lukee rukouksen. Vainio itse on lukenut Isä meidän -rukouksen.

Kynttilätapahtuman lisäksi kansallisena surupäivänä (Folkstrauertag) saksalaiset laskevat seppeleen hautausmaalle. Folkstrauertag on toisena sunnuntaina ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita.

Vuonna 2013 hautausmaalla järjestettiin hautausmaan 50-vuotisjuhlat, jolloin paikalla oli mm. SSH:n johtohenkilöitä.

Muuten hautausmaalla käy vainajien omaisia äärimmäisen harvoin. Heli Hyystinmäki kertoo olleensa töissä Honkanummella parikymmentä vuotta, eikä ole koskaan tavannut yhtään omaista.

Kimmo Sundström