Fagervikin kartano sijaitsee Fagervikin kylässä, Inkoossa. Fagervikin ruukin perusti ruotsalainen Carl Billsten vuonna 1646. Toiminta kuitenkin hiipui ja ruukki rappeutui isonvihan (1713–1721) seurauksena. Se oli venäläisen ylivallan aikaa.

Vuonna 1723 kaksi Hising-nimistä ruotsalaisveljestä osti ruukin ja tärkeät ruukkioikeudet. Siitä lähtien Fagervik on ollut saman suvun omistuksessa yhtäjaksoisesti. Nykyisin kartanon omistavat Otto von Frenckell sekä siskokset Maria Barbara Hisinger-Jägerskiöld ja Eva Constance Hisinger-Jägerskiöld.

Hautaaminen kirkon lattian alle lakkaa

Kartanosta on olemassa useampia lähdeteoksia. Kun kysyn von Frenckelliltä, onko kartanon hautausmaasta kirjoitettu jotakin, hän vastaa, ettei hänen tietääkseen ole. Suurissa kartanoissa oli paljon työväkeä, sitä tarvitaan edelleen. Siksi oli luontevaa perustaa heitä varten myös oma hautausmaa. Hautausmaa sijaitsee linnuntietä Inkoon keskustasta noin 9,5 kilometriä länteen, Fagervikintien (tie 1050) varrella, tien eteläpuolella, ja vastaavasti noin 1,1 kilometriä kartanosta itään.

    Hautausmaa ei ole oma tilansa, mutta kartassa se näkyy vihreänä alueena, joka on likimain neliönmuotoinen. Hautausmaa ja hautausalue ovat tässä jokseenkin sama alue ja ne on ympäröity mustalla linjalla. Maastotiedot © Maanmittauslaitos. Kiinteistötiedot © Maanmittauslaitos ja kunnat. Merikartta-aineistot © Liikennevirasto 1.1.2015. Syvyystiedot © Suomen ympäristökeskus.

Von Frenckell kertoo, että kartanon yksityinen kirkko rakennettiin vuonna 1737. Siihen aikaan vainajia vielä haudattiin kirkon lattian alle. Kirkolla oleva talviruumishuone rakennettiin 1780. Maaperä kirkon ympärillä on kuitenkin kallioista eikä sovellu hyvin ruumiiden hautaamiseen. Tietämys hygieniasta kohentui ja 1700-luvulla viranomaiset alkoivat myös antaa ohjeita siitä, että ruumiiden hautaamisesta kirkon lattian alle tulisi luopua ja siirtyä käyttämään hautausmaita.

Hautausmaa

Otto von Frenckellin mukaan hautausmaa on perustettu 1800-luvun alkupuoliskolla, mutta mitään perustamisasiakirjoja ei todennäköisesti ole olemassa. Perimätiedon mukaan ensimmäinen vainaja haudattiin maalle 1840-luvulla, mutta hänen nimestään ei ole tietoa.

    Puuportti ja portinpylväät punatiilestä.

Hautausmaata ei ole erotettu omaksi tilakseen. Tilan Fagervik Gård (149–467–3–2) pinta-ala on 1.754,7138 hehtaaria ja tilalla on 39 palstaa. Hautausmaa sijaitsee yhdellä näistä palstoista. Palstan pinta-ala on 134,1141 hehtaaria.

Hautausmaa on likimain kärjellään oleva nelikulmio. Kartalta mitattuna sivujen pituudet ovat noin 38 metriä, mutta lounaissivun pituus vain noin 36 metriä. Arvioin pinta-alaksi noin 1.400 neliömetriä.

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 10.8.2016. Maaperä on loivaa rinnettä, joka viettää luoteissivulta kohti kaakkoissivua eli takasivua. Paikalle on aikanaan ajettu reilusti hiekkaa, jotta hautojen kaivaminen olisi helpompaa. Takasivun takana on vielä jyrkempi rinne ja metsää.

    Etusivun kiviaitaa. Vasemmalla metallinen roska-astia. Työkaluja nojaamassa puihin.

Hautausmaan pinta on nurmea ja heiniä. Puita on lähinnä vain oikeassa etuneljänneksessä. Portista tultaessa on etu- eli luoteissivulla kolme vaahteraa ja kaksi leppää. Oikealla eli lounaissivulla on kaksi vaahteraa. Vielä portista vasemmalle on yksi kuivunut lehtipuu. Pensaitakin on vain muutama, joista ainakin yksi kuivunut tuija ja yksi alppiruusupensas.

Hautausmaan ulkopuolella kasvaa myös mäntyjä ja hautausmaan takana kuusia sekä suuria vaahteroita.

    Puupenkki.

Varustukset

Hautausmaa näkyy Fagervikintieltä. Portille vie noin 45 metrin pituinen pieni tie ja hautausmaan eteen on mahdollista pysäköidä auto tai pari.

Portinpylväät (2) ovat punatiiltä, oikea pylväs 66x60x150 cm (sxlxk), ja pylväässä on lisäksi pellitetty pyramidikärki (korkeus n. 28 cm). Vasen pylväs on kokoa 62x57x153 cm (sxlxk), ja siinä on samanlainen kärki. Pylväät ovat matalalla betonijalustalla (77x75 cm; lxp). Portinaukko on 228 cm. Oikea portinpuoli on 101x103 cm (lxk) ja vasen 119x103 cm (lxk). Portti on puuta, musta ja lukitsematon. Ylhäällä on rautasalpa.

Von Frenckell olettaa, että hautausmaan portinpylväät ovat 1810–1820-luvuilta, sillä samanlaisia pylväitä on kartanon kirkon vieressä. Kirkon vieressä olevien pylväiden ikä ajoitetaan samaan aikaan tapahtuneen tielinjan muutoksen perusteella. Sen sijaan pylväiden peltihatut ja puuportti on uusittu, viimeksi 1990-luvulla.

    Suora pääkäytävä portilta kohti hautausmaan takasivua jakaa hautausmaan kahtia.

Koko maata ympäröi matalahko, lohkotuista kivistä tehty kiviaita.

Portista oikealle on hautausmaan sisäpuolella metallinen roska-astia. Siitä oikealle on työkaluja nojaamassa puihin (haravia, lapio, luuta, käsityökaluja, kolme muovista kastelukannua, kaksi muovikanisteria ym.).

Samoin portista oikealle on halkaistusta pyöröhirrestä tehty penkki (181x25x45 cm; pxlxkorkeus maasta).

Mitään rakennuksia tai rakennelmia hautausmaalla ei ole. Kaivoa, vesijohtoa tai valaistusta en havainnut.

Kasteluvesi kasveille saadaan lähellä hautausmaata olevasta vesikuopasta. Kuoppa on portista luoteeseen noin 50–70 metriä, noin 40 metriä maantien eteläpuolella. Kuivana aikana kasteluvettä tuodaan maalle myös kanistereissa.

    Yleisnäkymä kohti maan eteläkulmaa.

Haudat

Yksi käytävä tai polku vie portilta hautausmaan takasivulle jakaen maan kahtia. Takasivun aidan ulkopuolelle on kerätty maatuvia jätteitä, vaikka seassa on myös muutamia kynttilöitä ja kukkaruukkuja.

Haudat ovat etusivunsuuntaisissa (koillisesta lounaaseen) riveissä. Maan vasemmassa puoliskossa on kymmenen riviä, oikeassa puoliskossa yhdeksän riviä. Ne on alla numeroitu etusivusta lukien:

Näin havaitsin vasemmassa puoliskossa 56 hautakiveä, kuusi rautaristiä (RR) ja kaksi muuta rautamuistomerkkiä (MR) eli yhteensä 64 hautamuistomerkkiä. Näissä oli yhteensä 119 vainajan nimeä.

    Maan takasivun takana olevaan rinteeseen on viety maatuvaa jätettä.

Oikeassa puoliskossa havaitsin 38 hautakiveä, kolme puuristiä (PR) ja yhden rautaristin eli yhteensä 42 muistomerkkiä. Näissä oli yhteensä 89 vainajan nimeä.

    Kivitolppien ja ketjuaidan ympäröimä hauta ja hautakivi lähellä maan pohjoiskulmaa.

Samassa hautarivissäkin jonkin muistomerkin nimisivu voi olla vastakkaiseen suuntaan kuin muiden muistomerkkien.

Havaitsin yhteensä 64+42=106 muistomerkkiä ja niissä yhteensä 119+89=208 vainajan nimeä. Muutama hauta oli vailla muistomerkkiä. Muutamissa hautakivissä ei ollut tekstiä lainkaan. Aikaisemmin hautausmaalla oli ollut puuristejä, jotka suurimmaksi osaksi ovat lahonneet pois.

Eturivissä, portilta vasemmalle, on pari kivipylväin ja ketjuaidalla ympäröityä korkeaa kiveä, joissa ei ole tekstiä. Otto von Frenckell kertoo, että hänen tietääkseen nämä haudat ovat kankivasaraseppien hautoja. Nämä olivat korkeimmalla työntekijäin hierarkiassa, siksi suuremmat haudat ja hautakivet.

Kaikkien hautakivien tekstiä ei voinut lukea. Suureksi osaksi hautakivet ovat melko tavanomaisia. Pääasiassa niissä olevat symbolit olivat ristejä. Kuitenkin havaitsin luontoaiheitakin kuten laskeva aurinko ja katkennut petäjä. Grönholmien hautakivessä maan vasemmassa puoliskossa on liekkimalja kiven vasemmassa sivussa. Myös maan oikeassa puolikossa on ainakin yksi kivi, jossa on liekkimalja.

Erikoisempia muistomerkkejä ovat pari vanhaa, koristeellista, kolmionmuotoista rautamuistomerkkiä, jotka eivät ole ristejä tai paaluja.

    Kaarevaharjainen Masbäckien hautakivi.

Vanhoja hautoja ovat mm. Einar Landströmin (6.8.1878–12.1.1899) hauta, jolla on kivinen risti, Per Selanderin (14.3.1818–9.9.1895) hauta ja Otto Larssonin (9.6.1838–29.5.1877) hauta. Viime mainitulla on rautamuistomerkki, jossa teksti ”Här hvilar Rättaren Otto Larsson”. Rättare on maataloustöiden työnjohtaja. Tämä hauta on maan vasemmassa puoliskossa, rivissä 8, lähinnä maan halkaisevaa pääkäytävää. Anna Josefina Vuorisen (11.11.1876–29.11.1919) haudalla on koristeellinen rautaristi. Vanhimmassa havaitsemassani hautakivessä oli nimet Joh. Masbäck, joka oli syntynyt 1790-luvulla ja kuollut vuonna 1857 sekä Eva Masbäck. Tämä hauta on vasemmassa puoliskossa, rivissä 4, pääkäytävän vieressä.

Hauta kiviaidan ulkopuolella

Saksan Itämeren divisioonan sotilaat nousivat maihin Hangossa 3.4.1918 ja lähtivät etenemään sieltä vallatakseen Helsingin punaisilta. He ampuivat yhden vihtiläisen punakaartilaisen, joka oletettavasti oli teinipoika. Vainaja haudattiin ensin kartanon puistoon vievän tien lähistöön, mutta siirrettiin sitten hautausmaalle, kivimuurin ulkopuolelle. Tiettävästi vainaja haudattiin maan koillissivun aidan ulkopuolelle. Paikallinen työväenjärjestö hoiti hautaa 1960-luvulle saakka, mutta nykyisin hautaa ei enää voi havaita maastossa.

    Otto Larssonin metallinen hautamuistomerkki.

Hautausmaan hallinto ja toiminta

Hautausmaa on tarkoitettu Fagervikin asukkaille ja kartanon työntekijöille sekä näiden jälkeläisille ja henkilöille, joilla on jokin side kartanoon. Hautapaikat luovuttaa Otto von Frenckell. Hän kertoo, ettei toistaiseksi keneltäkään hautapaikkaa pyytäneeltä ole tarvinnut lupaa evätä.

Hautapaikan voi saada etukäteen, ennen kuolemantapausta. Useimmat, jotka haluavat tulla haudatuksi hautausmaanhan, kysyvätkin hautapaikkaa etukäteen. Hautapaikat on toistaiseksi luovutettu maksutta.

Hautaukset on tiettävästi tehty vain yhteen tasoon. Vanhoja hautoja on käytetty uudelleen koskemattomuusajan kuluttua umpeen. Vaikka hautoja on lähes koko maan alueella, hautapaikoista ei toistaiseksi ole pulaa.

Hautausten määrä vaihtelee vuosittain eikä joka vuosi ole hautauksia. Keväällä 2016 haudattiin yksi vainaja.

Hautausmaan yleishoidosta vastaa kartano. Kuluja syntyy lumen aurauksesta, puitten hoidosta yms. Joskus omaiset järjestävät maalla hoitotalkoita, samoin paikallinen eläkeläisyhdistys. Hautausmaan ylläpitoon ei ole saatu mitään avustuksia. Hautojen hoitovastuu on vainajien omaisilla.

Kimmo Sundström

Lyhenteitä