Avioliittolain muutos sukupuolesta riippumattomaksi tuli voimaan 1.3.2017 yhdessä sen eräine liitännäislakeineen. Näitä liitännäislakeja oli uskonnonvapauslain parannus niin, että lapsen uskonnollisesta asemasta (tai oikeastaan sen muutoksista) päättävät huoltajat yhdessä. Siihen asti vuodesta 2003 saakka oli ollut voimassa kirkkoa suosinut lapsen äidille yksinvallan antanut poikkeussäännös. 

Eduskunta käsitteli helmikuussa loppuun tämän avioliittolakimuutoksen kumoamista koskeneen kansalaisaloitteen (KAA 2/2016 vp). Lakivaliokunta ehdotti 15.2. mietinnössään kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämistä. Asian hävinneet kolme perussuomalaista kansanedustajaa ja yksi kristillisdemokraattinen kansanedustaja liittivät valiokunnan mietintöön vastalauseen, jossa ehdotettiin lakia sukupuolesta riippumatonta avioliittoa koskevan lainsäädännön ja eräiden siihen liittyvien lakien, yhtenä tuon uskonnonvapauslain muuttamisesta annetun lain, kumoamisesta. 

Ensimmäisessä käsittelyssä 17.2. mietintö voitti vastalauseen äänin 120-48 (tyhjiä 2; poissa 29). Keskustelussa ei uskonnonvapauslain muutosta mainittu. Toisessa käsittelyssä vastalauseen takana ollut taho ehdotti kahta lausumaa eli pontta, mutta niitä ei hyväksytty; kumpikaan lausuma ei koskenut uskonnonvapauslakia. 

Uskonnonvapauslain parannus ei siis oikeasti ollut uhanalainen. Sen kumoaminen sen kerran voimaan tultua taas olisi tehtävä perustuslain säätämisen järjestyksessä kumoamisen merkitessä yhdenvertaisuuden vastaisuutta. Tämän saattoi päätellä perustuslakivaliokunnan lausunnosta.

Jouni Luukkainen