Kaupunginkirjaston uutuushyllyssä äkkäsin lukion uusien, 1.8.2016 alkaen asteittain käyttöön otettavien opetussuunnitelman perusteiden mukaan elämänkatsomustiedon kahdesta pakollisesta kurssista ensimmäiseen, "Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu (ET1)", laaditun oppikirjan Lukion elämänkatsomustieto kurssi 1. Sen tekijöinä ovat Elisa Vehmanen (FM, Tampereen klassillisen lyseon psykologian ja elämänkatsomustiedon opettaja), Milla Suvikas (TM, toiminut uskonnon ja filosofian opettajana mm. Keniassa) ja Harri Peltomaa (TM, tietokirjailija). Kustantaja on Opintoverkko (www.opinto.net), ja kirjan (73 sivua) on painanut Otavan Kirjapaino Oy Keuruulla 2016. 

Olen hankkinut itselleni paljonkin elämänkatsomustiedon oppikirjoja, mutta enpäs ole yhtäkään niistä ehtinyt lukea, koska on ollut keskityttävä omaan kirjoittamiseen, kuten kanteluihin elämänkatsomustiedon opetuksen puolesta. Tämä lainaamani kirja oli siis ensimmäinen, ja senkin lukeminen jäi päivään, jolloin kirja oli palautettava. 

Minulla ei siis myöskään ole pohjaa, johon tätä uutta kirjaa verrata. En myöskään lukenut kirjaa sillä tavalla tarkkaan, ajatellen ja mieleen painaen kuten olisin tehnyt, jos olisin ollut itse lukion opiskelija. En myöskään ryhtynyt tekemään kirjassa ehdotettuja tehtäviä, vaikka ne luinkin, enkä katsomaan sähköisiä lisämateriaaleja. Sellaisia omia tehtäviäni kyllä tein, että mietin aika ajoin, onko kaikki kirjassa sanottu aina järkevää. 

Tyydyin tekemään kirjasta seuraavan muistiinpanon (s. 24): 

Väite "Jumalaa ei ole" on yhtä ongelmallinen kuin sille vastakkainenkin väite. 

Mielestäni tämä virke on asiaton väite elämänkatsomustiedon oppikirjassa, sillä tieteen kannalta katsottuna jumalat eri uskonnoissa ovat vain ihmisten kuvitelmaa. Ehkä tiede ei sano sitä suoraan vaan epäsuorasti, kun ei rakennu uskonnoille ja niiden "totuuksille". Väitteen "Jumala on olemassa" mielekkääksi ja tärkeäksi kokeva ei taas tässä asiassa välitä tieteestä, vaan päinvastoin haluaakin uskomusolentonsa olevan tieteen, siihen mukaan lukien logiikan kahlehtimattomissa. On eri asia, että sekä uskovan ateistiksi että ateistin uskovaksi tulo saattavat molemmat olla ihmisen psykologian kannalta vaikeita asioita. Mutta lainaamani virkkeen osoittaa siis tiede vääräksi. 

Koulun katsomusopetuksesta puhutaan. Katsomus tässä kuten muutoinkin tarkoittaa uskontoja (vaikkakin koulussa sivuutetaan hyvinkin yleinen katsomus "uskoa, mutta toisin kuin kirkko opettaa") ja uskonnottomuutta, jonka itse samaistan ateismin kanssa. Elämänkatsomus on katsomusta laajempi käsite. Mutta siltikin tarkastelemani oppikirja esittää kovin vähän aineistoa opiskelijalle kehittää mahdollista uskonnottomuuttaan. Elämänkatsomustiedossa olevan mahdollisen uskovan opiskelijan on taas ymmärrettävästikin täytynyt saada uskonsa muusta kuin elämänkatsomustiedon opetuksesta. 

Yksi tapa terävöittää uskonnottomuudesta opiskelua tämän kirjan avulla on juuri siirtää lainaamani virke tekstin perustelemattomasta väitteestä pohdiskelutehtävän kohteeksi.

Jouni Luukkainen