|
Alkukirjoitus:
Yhdistyksemme julkaisee ohessa jämsäläisen Raimo Toivosen valitettavan
aiheellisen asiakirjan Jyväskylän kaupungin
kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle.
Asiakirja
kohdistuu oikeudettomaan salailuun, jonka kohteena on (myös sivuillamme
25.11.2012 julkaistu) Toivosen historiakirjoitus Kaarlo Grönvallista,
joka oli uskonnoton (”jumalankieltäjä” Toivosen termein) ja joka
mahdollisesti ensimmäisenä turkinkyläisenä erosi ev.-lut. kirkosta
(1.6.1926) ja merkittiin siviilirekisteriin. Grönvall oli tuolla
eroamisensa uroteollaan merkkihenkilö, ja Toivosen kirjoitus arvokas
osa uskonnonvapauden historiamme dokumentointia. Kirjoitus on myös yhä
edelleen ikävästi ajankohtainen kertoessaan, kuinka omaiset rikkoivat
Grönvallin uskonnottoman vakaumuksen muistoa lukiessaan rukouksen hänet
haudatessaan. Kirjoitukseen kuitenkin sisältyy myös Raimo Toivosen
korjaava, eheyttävä kuviteltu muistopuhe Kaarlo Grönvallista.
matematiikan
dosentti Jouni Luukkainen
Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n puheenjohtaja
***
RAIMO
TOIVONEN
Eläkeläinen
Täysinpalvellut asianajaja
Harrastelijakirjailija
Jämsä
Sähköposti: raimo.toivonen(at)kolumbus.fi
Linkki: www.ateistit.fi/julkaisu/RTUA.html
Jyväskylän
kaupunki
Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunta
Vapaudenkatu 12
PL 193
40101 Jyväskylä
Asia:
”TURKINKYLÄVIHKO”
-kirja. Versio 2014
(Sivut 1 - 101)
Kantelu
Kirjan laittaminen kirjaston hyllylle kotiinlainattavaksi ja julkiseen
maakuntaseutuluetteloon
Viitteet:
Ilmaiskirjalähetykseni
16.3.2014
Kirjeeni 6.10.2014
KHO:n päätös 1.6.2016
Vastaajat:
Jyväskylän
kirjasto
Kirjastotoimenjohtaja Hanna Martikainen
Vaatimukset
Pyydän
toimimaan ja ohjaamaan siten, että Jyväskylän kirjasto käsittelee
esillä olevan asian ja että kirjasto
laittaa kirjan hyllylle kotiinlainattavaksi ja julkiseen
maakuntaseutuluetteloon, ellei mitään julkistamisen
estettä todeta ja ilmoiteta.
Tai
pyydän toissijaisesti antamaan minulle jonkin menettelyä koskevan
neuvon, joka johtaisi eteenpäin tässä
pitkäaikaisessa ja monivaiheisessa taistelussa julkisuuden ja
uskonnonvapauden puolesta.
(Kanteluun
annettava päätös voi olla luonteeltaan vain ohjaava.)
Pitemmän
ajan tavoitteenani on saada päätös, josta voin tarpeen mukaan hakea
muutosta.
Pyydän
antamaan Martikaiselle huomautuksen tehtäviensä laiminlyönnistä.
Tiedossani ei ole onko Martikainen ollut
tässä virassaan koko esillä olevan ajan.
Taustaa ja perustelut
Olen
helmi-maaliskuussa 2014 lähettänyt ”Turkinkylävihkon (2014)” kahtena
ilmaiskappaleena kirjastoon. Kirjasto /
Martikainen ei ole kuluneen lähes kolmen vuoden aikana tehnyt päätöstä
kirjani osalta, ei ole antanut
muutoksenhakuosoitusta, ei perustellut menettelyään, eikä väittänytkään
kirjassa olevan jotain vikaa. Kirjaston
hallinto on salailua, hivutusta ja kelvotonta. Martikainen taktikoi
aikaa. Hän on mukana BTJ -korruptiossa.
Lähetän
vielä yhden ilmaiskirjan ohessa varmennusilmaiskappaleena vaikkapa
annettavaksi lautakunnan jäsenille
kiertoon.
Pyydän
huomioimaan myös samanaikaisen kanteluni koskien kirjaani
”Asunto-osakeyhtiön arkea”. Se kantelu perustuu
Martikaisen antamaan kanteluosoitukseen.
Laeissa
ja ohjeissa luvataan paljon kaunista ja hyvää. Kirjaston
toimissa ei ole jälkeä lupauksista. Perusteluina
viittaan yleisesti seuraaviin lakeihin ja määräyksiin osoittamatta
sieltä enempää yksittäisiä pykäliä:
- julkisuuslaki,
- kirjastolaki,
- kuntalaki,
- hallintolaki,
- hallintolainkäyttölaki,
- kokoelmapolitiikka-ohje
(28.10.2010),
- kuntaliiton
ohjeisto,
- kirjastoaineiston
valinta- ja poistoperiaatteet. Jämsä.
Tämän
lainsäädännön perusteella Turkinkylävihko tulee ottaa kirjaston
hyllylle kotiinlainattavaksi ja julkiseen
maakuntaseutuluetteloon.
Kysymys
on lähinnä julkisuuslain soveltamisesta. Meneillään on
kirjaston ja minun välinen taistelu julkisuuden
ja uskonnonvapauden puolesta ja niitä vastaan.
Vielä
taustaa
Turkinkylävihkon
keskeinen sisältö on uskontokriittinen kirjoitukseni
Turkinkylän työväenopiston opintopiirissä.
Kirjoitus koski Kaarlo Grönvallin eroamista kirkosta v. 1926. Tämä
sisältö ja Jämsän sivistystoimenjohtajan Leena
Kilpeläisen salassapitopäätökset ovat tosiasiassa aiheuttaneet
uskonnollisen vastustuksen lukuisissa
viranomaisissa, Jyväskylän kirjastossakin. Peruste ja salassapitopäätös
eivät perustu lakiin. Todellista vikaa
tai estettä kirjan julkistamiseen ei ole ilmoitettu eikä sitä ole
olemassa.
Ammatillisesta
kokemuksesta havaitsen tässä ja olen havainnut joskus
muulloinkin, että kun alempi viranomainen
päättää jotain vastoin lakia, niin ylemmillä ja muilla viranomaisilla
ei ole resursseja päättää asiassa toisin.
Kutsun tätä ilmiötä viranomaishyvävelikerhoksi. Tietenkin myös
virkamiesten laiskuus ja ylityöllisyys saattavat
olla mukana vaikuttamassa.
Kenties
epäsovinnainen käytöksenikin on vaikuttanut herkkähipiäisiin
virkamiehiin ja tuomareihin. Minulla on
ammatillista kokemusta myös hovikelpoisen ja luottavaisen käytöksen
myönteisestä vaikutuksesta viranomaisten
päätöksiin.
Jyväskylän
maakuntakirjaston omienkin valintaperusteiden mukaan
lukijoille tulee tarjota yhtäläisiä
mahdollisuuksia kehittää itseään erilaisista näkökulmista. Hämärä
maininta ”kirjaston yleisestä tehtävästä” ei
saa johtaa uskonnollisen kirjallisuuden suosimiseen ja
uskontokriittisen kirjallisuuden hylkimiseen.
Kirja
on ollut Jyväskylän kirjaston internet -tietokannassa vajaat
kolme vuotta ja on edelleen merkittynä
harhauttavasti hankinnassa olevaksi. Merkintä on virheellinen, koska
kirjastolla on kirja hallussaan jopa kahtena
kappaleena. Virheellinen olotila siis jatkuu. Uskotellaan minulle
kaiken aikaa, että kirjan julkistamisesta
tehdään päätös joskus tulevaisuudessa ja minä voin elää toivossa.
Tämäkin on edelleen jatkuvaa minun hivuttamista
ja kelvotonta hallintoa. Tämä kantelu on käsiteltävissä määräajan
puolesta. Kantelun määräaika ei ole vielä edes
alkanut. Joka tapauksessa on olemassa erityinen syy käsitellä tämä
kantelu.
Martikaisen
on pitänyt ammattihenkilönä olla minua paremmin tietoinen
velvoitteesta tutkia salassapitopäätöksen
pätevyys uudelleen salassapitomerkinnästä ja
hallinto-oikeusprosessistakin huolimatta. Viittaan KHO:n oheiseen
päätökseen.
On
olemassa myös suppeampi ”Turkinkylävihko”: versio 2012 (sivut
1-86). Lausun siitä, että se on Jämsän
kirjastossa julkisessa kotiseutuluettelossa. Virkailija ilmoittaa, että
sen saa luettavaksi kirjaston tiloissa,
vaan ei kotilainaksi. Tästä suppeammasta kirjaversiosta ei ole nyt
tässä kantelussa enempää kysymys.
Salassapidon
peruste
Kilpeläinen
on määrännyt osan kirjasta (käytännössä koko kirjan)
salassa pidettäväksi perustein, että siten
turvataan täydellisesti minun, (Toivosen) (ateistisen),
maailmankatsomuksen pysyminen salassa. Hän ei ole
aineistosta huomannut, että minä olen aikoinaan työväenopistossa
tarjonnut Turkinkylävihkon
aineistoa
otettavaksi ja julkaistavaksi Turkinkyläkirjassa
(Turkinkylän-Tyryn
kylähistoria). Opintopiiri halusi poistaa
kirjoituksestani uskontokriittisimmät osat, jonka vuoksi minä otin koko
kirjoituksen takaisin. En halunnut sen
julkaisemista tynkänä.
Ankaran
taisteluni lyhentämättömän Turkinkylävihkon julkistamisen
puolesta lukuisissa viranomaisissa piti
varmentaa Kilpeläisellekin, että suostumukseni maailmankatsomukseni
julkistamiseen on alusta alkaen ollut
olemassa ja on edelleen olemassa. Henkilö voi luopua yksityisyytensä
suojasta, jolloin aineisto on tämän puolesta
julkinen. Salassapitopäätös on julkisuuslain ja muiden lakien
vastainen. Muitakaan kirjan julkistamisen esteitä
ei ole ilmoitettu eikä ole olemassa. Julkisuuslaki korostaa
vahinkoedellytyksineen huolellisuutta määrättäessä
jotakin salaiseksi.
Kun
sitten hain oikaisua salassapitopäätöksestä, niin Kilpeläinen ja
Jämsän sivistyslautakunta lausuivat, että
päätös on valmisteleva ja sitä ei voi vaatia oikaistavaksi. Tämä
peruste piti KHO:een saakka ja
salassapitopäätöksen lainmukaisuus ei päässyt käsittelyyn saakka.
Salassapitopäätös on tätä kirjoitettaessa
edelleen voimassa.
Kirjan
salassapito lukuisissa yhteyksissä, ja edelleen on laajan
uskonnollisen virkamieskorruption tuote. Noin
15 muutakin maakuntakirjastoa on pitänyt kirjan salassa varmaankin sitä
koskevan salassapitomerkinnän ja
uskontokriittisyyden ohjaamina. Kilpeläinen ei ole vieläkään
peruuttanut salassa pitoa, ei ainakaan ole
ilmoittanut siitä minulle.
Kilpeläisen
uskonnollisuudesta on osoituksena hänen toimintansa tässä
asiassa ja hänen toivomuksensa luovuttaa
merkkipäivänsä mahdolliset kukkamenot kirkolle.
Tässä
on tarpeen käsitellä Kilpeläisen tekemää salassapitopäätöstä
näinkin paljon, vaikka kantelu ei kohdistukaan
Kilpeläiseen. Päätös on tosiasiassa vaikuttanut lukuisten muiden
viranomaisten suhtautumiseen. Jäljet johtavat
sylttytehtaalle Kilpeläiseen. Päätös on selvästi lainvastainen ja on
kristillisesti vihamielinen.
Lievästi
uskonnollinen Turkinkyläkirja on kelvannut kirjastoihin.
Hipullinen
huumoria on paikallaan vakavassakin yhteydessä. Olen
Turkinlylävihkossa arvioinut kirjan
merkkihenkilöiden taivaaseenpääsymahdollisuudet. Kaarlo Grönvall, minun
isäni ja minä emme päässeet tai pääse.
Äitini ja Kilpeläinen pääsi tai pääsee. Hanna Martikainen pääsee. Viime
mainitut ovat pönkittäneet kirkkoa ja
hidastaneet kirkosta eroamista niin paljon, että he pääsevät. Kaikkien
taivaaseen pääsy on kuitenkin siten
ehdollista, että taivaaseen pääsee vain, jos taivas on olemassa. Pelkkä
uskomus sen olemassaolosta ei riitä
pääsyyn.
Prosessuaalinen
kysymys
Korkein
hallinto-oikeuskin (KHO) askaroi salassapitomerkinnöillä. KHO:n
päätöksen mukaan Kilpeläisen tekemät
salassapitomääräykset ovat valmistavia eivätkä ole lopullisia ja
oikaisuvaatimuskelpoisia osoituksestakaan
huolimatta. Näin salassapitopäätöksistä tekemäni valitukset ovat
jääneet tutkimatta KHO:ta myöten. Ja edelleen,
että Kilpeläisen tekemät salassapitomerkinnät on osoitettu toiselle
viranomaiselle huomioitavaksi. Näin siis
muiden lukuisten viranomaisten / kirjastojen pitäisi joskus myöhemmin
joissain muissa yhteyksissä tutkia
salassapito ja tehdä lain mukainen päätös tai tehdä yleensäkin
käsittelypäätös. Muutoksenhakuoikeus tai
käsittelyvelvollisuus on tarpeen mukaan aina olemassa prosessin jossain
vaiheessa.
Näin
myöhemmissä uusissa ja kunnollisissa menettelyissä pitäisi avautua
mahdollisuus poistaa salassapito
yksittäistapauksittain. Näin tulisi minun, (Toivosen) sanan- ja
uskonnonvapauteni turvatuksi täysimääräisesti.
Näin salassapito pitää nyt tutkia Jyväskylän kirjastossa ja aikanaan
lukuisissa muissakin kirjastoissa
päätettäessä kirjan hyllylle panosta. Näin konkretisoituisi KHO:n
kanta, että asiakirjoissa olevat
salassapitomerkinnät eivät olekaan täyttä totta.
Prosessitaloudellisesti
salassapitopäätöksen muutoksenhakukelvottomuus
johtaa epätyydyttävään tulokseen siten,
että se johtaa pohdintoihin noin 15:ta kirjastossa, joihin minä olen
lähettänyt Turkinkylävihkon.
Tässä
lisääntyy kaiken aikaa kummastelu siitä, miksi Kilpeläisen
alkuperäinen salassapitopäätös tulkitaan
valmistavaksi ja muutoksenhakukelvottomaksi KHO:ta myöten.
Julkisuuslain 25 pykälä on kattava ja ehdoton. Sitä
ei voida tulkita siten, että salassapitopäätös olisi valmisteleva.
Mikään muukaan julkisuuslain pykälä ei tue
tuollaista käsitystä. Oikeustapausta ei löydy. Kirjallisuus vaikenee.
Sananvapaudesta voidaan määrätä vain
lailla. HaO lainaa perusteluissaan HE:n yksityiskohtaista perustelua 25
pykälälle. Katson, että KHO:nkin päätös
on väärä.
Minä
en käsittele HaO:n päätöstä enempää, koska KHO on todennut sen
olevan väärä.
Kauempana
on Martikaisen näkemys, että salaiseksi määrätyn kirjan
hyllyllepanoa ei tarvitse edes käsitellä.
Siirrytään
KHO:n päätöksen pohjalta Jyväskylän kulttuuri- ja
liikuntalautakuntaan. Siirrytään tulkinnoin, että
viranomaisen, Jyväskylän kirjaston, tulee viimeinkin, taistelun tässä
vaiheessa, ottaa kantaa Turkinkylävihkon
julkaisukelpoisuuteen. Sekä havaita ja julkistaa julkistamisen esteet,
jos niitä vihdoin löytyy.
Kirjan
kannessa oleva määräys kirjan pitämisestä osittain salassa tulee
yliviivata kevyesti silloin kun kirja
laitetaan hyllylle lainattavaksi ja julkiseen maakuntaseutuluetteloon.
Hyllylle panon jälkeen
salassapitomerkintä on virheellinen. Yliviivattu, ei enää salattu kirja
lienee harvinaisuus kirjastoissa.
Ynnä
muuta
KHO
mainitsee päätöksessään armollisesti, että salassapitopäätös
perustuu julkisuuslain 24 § 1 momentin 32
kohtaan, eli yksityisyyden suojaa koskevaan kohtaan. Mutta jättää
armottomasti mainitsematta, että tässä
suojellaan minun yksityisyyttäni ja suojellaan sitä vastoin minun
tahtoani. KHO on näin välttynyt ottamasta
kantaa Kilpeläisen salassapitopäätöksen lainmukaisuuteen tai
-vastaisuuteen.
Palautan
vielä mieliin, että kyse on Turkinkylävihkon kelvollisuudesta
laajaan julkisuuteen.
Kuluneen
melkein kolme vuotta (viisi vuotta) ovat viranomaiset ja
tuomioistuimet selvittäneet miten kirjan
kelvollisuuden tutkittavaksi ottaminen vältetään prosessuaalisin
keinoin tai muin kelvottomin keinoin.
Tällaisessa hankkeessa ovat olleet mukana
- Jämsän
työväenopisto,
- Jämsän
sivistyslautakunta ja sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen,
- Jämsän
kaupunginhallitus,
- Jämsän
kirjasto,
- (Kuntaliitto),
- Länsi-
ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto,
- apulaisoikeuskansleri
Puumalainen,
- Hämeenlinnan
HaO,
- KHO,
- Jyväskylän
kirjasto ja k.t. johtaja Hanna Martikainen ja nyt vielä kanteluasiassa
- Jyväskylän
kulttuuri- ja liikuntalautakunta.
Prosessit
on selostettu AOK:een saakka Turkinkylävihkossa. Prosessit
HaO:ssa ja KHO:ssa ilmenevät oheisesta KHO:n
päätöksestä. Grönvallia ja AOK:ta koskevat laajat kirjoitukset löytyvät
jo nyt myös linkkipalstalta otsikoin
”Kaarlo Grönvall. Jumalankieltäjä (25.11.2012)” ja
”(Apulais)oikeuskansleri hutiloi ja höynäyttää. Salassapito
(25.1.2014)”.
Asiaa
on käsitelty useissa viranomaisissa tiedon luovuttamisena
viranomaiselta ulos, vaikka kyse on ollut tiedon
ottamisesta sisään ja edelleen luovutettavaksi ulos. Oli niin tai näin,
niin samasta asiasta on pitkälle kysymys.
Turkinkylävihkon 2014 vaiheet
viranomaisissa ovat kestäneet tähän
mennessä vajaat kolme vuotta. Jos huomioidaan
vaihe työväenopistossa ja painos 2012, niin aikaa on
mennyt viisi
vuotta. Minä tunnen itseni perustellusti
hivutetuksi.
Tarkoitan
hivutuksella hitaasti, suunnitellusti ja johonkin
moitittavaan tulokseen salakavalasti tähtäävää
toimintaa. Oletetaan hivutettavan henkilön ajan myötä väsyvän ja
luopuvan vähin äänin odotuksistaan tai kuolevan
kokonaan pois. Wikipedia luonnehtii hivutuksen tarkoitukselliseksi
hidasteluksi. Mainitsen sakin hivutuksen, joka
käsite on tunnettu. Hivutus, salailu ja kelvoton kohtelu antavat
minulle kutsumuksen käyttää tavallista jyrkempää
kieltä ja aiheen tavoitella tavallistakin laajempaa
julkisuutta.
BTJ
Finland Oy:sta selitän, että yhtiön liikevaihto v. 2015 oli 27.000.000 euroa ja vuosivoitto
200.000 euroa.
Suomen Kirjastoseura ry omistaa Oy:stä 20 %.
Kirjastoseuran osinko
tuloksesta on 40.000
euroa. Seuran hallituksen
jäsenet ja varajäsenet ovat kirjastovirkailijoita, paitsi puheenjohtaja
on kirjailija. Miellän, että
kirjastovirkailijat kentällä vaikuttavat kirjastoseuran ja BTJ:n kautta
yhdessä toimien toisiinsa siten, että
virkailijat kentällä hylkivät kirjastoissa ilmaiskirjoja ja pyrkivät
siten ohjaamaan välityksiä ja osinkoja
seurallensakin. Katson tämän asetelman vaikeuttavan Turkinkylävihkon
pääsyä Jyväskylän kirjaston hyllylle. Minä
olen kokenut BTJ -korruption vaikutuksen noin 15:ssa
maakuntakirjastossa. Turkinkylävihko on siis ilmaiskirja.
BTJ -korruptiokin pitää mainita, kun ei rupea löytymään syitä jättää
kirja panematta hyllylle, vaikka mitään
vikaa ei ole löydetty ja mainittu.
Mainitsen,
että kolme aikaisempaa vahvasti uskontokriittistä kirjaani
ovat kelvanneet kirjastoille maksullisina
BTJ:n kautta. Niin myös kolme aikaisempaa kansallisaatteellista
kirjaani.
Lopuksi
Kun
salassapitopäätöksen lainmukaisuudesta ja salassapidosta vallitsee
näin suuri erimielisyys ja näin laaja
prosessointi, niin pitää vielä tarkastella kumpi taho on enemmän
väärässä ja kumpi oikeammassa: lueteltu laaja
viranomaistaho vai minä, Toivonen. Minä lausun omien avujeni puolesta,
että olen ainakin tiedostanut
vastakkain- ja höynäyttämisasetelman.
Raportti
opetusministeriöön huomioitavaksi lähtee aikanaan.
Tämä
kantelukirjoitus on julkaistu Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n
linkkipalstalla osoitteessa
ateistit.fi/julkaisu/RTUA.html.
Julkaistu nimikkeellä ”SALAILU.
VIRANOMAISTOIMINTA. TURKINKYLÄVIHKO (15.1.2017)”. Lähetän pyynnöstä Jyväskylän suuntaan 20:lle ensimmäiselle tilaajalle
Turkinkylävihkon ja muuta kanteluaineistoa.
Raimo Toivonen
Liitteet:
Turkinkylävihko (2014) (2012)
KHO:n päätös
Kirjastoaineiston valinta- ja poistoperiaatteet. Jämsä
Jämsän sivistyslautakunnan salassapitopäätös 1.3.2012 Liitän tähän otteita hallintolain 6 - 8 pykälistä koskien hyvää hallintoa: Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain
mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa
tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa
asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää
neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta.
|
