SALAILU. VIRANOMAISTOIMINTA. TURKINKYLÄVIHKO (15.1.2017)


Alkukirjoitus: Yhdistyksemme julkaisee ohessa jämsäläisen Raimo Toivosen valitettavan aiheellisen asiakirjan Jyväskylän kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle. 

Asiakirja kohdistuu oikeudettomaan salailuun, jonka kohteena on (myös sivuillamme 25.11.2012 julkaistu) Toivosen historiakirjoitus Kaarlo Grönvallista, joka oli uskonnoton (”jumalankieltäjä” Toivosen termein) ja joka mahdollisesti ensimmäisenä turkinkyläisenä erosi ev.-lut. kirkosta (1.6.1926) ja merkittiin siviilirekisteriin. Grönvall oli tuolla eroamisensa uroteollaan merkkihenkilö, ja Toivosen kirjoitus arvokas osa uskonnonvapauden historiamme dokumentointia. Kirjoitus on myös yhä edelleen ikävästi ajankohtainen kertoessaan, kuinka omaiset rikkoivat Grönvallin uskonnottoman vakaumuksen muistoa lukiessaan rukouksen hänet haudatessaan. Kirjoitukseen kuitenkin sisältyy myös Raimo Toivosen korjaava, eheyttävä kuviteltu muistopuhe Kaarlo Grönvallista. 

matematiikan dosentti Jouni Luukkainen 
Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n puheenjohtaja 

*** 

RAIMO TOIVONEN 

Eläkeläinen 
Täysinpalvellut asianajaja 
Harrastelijakirjailija 
42100 Jämsä 
Matkapuhelin 0500 643 729 
Sähköposti: raimo.toivonen(at)kolumbus.fi 
Linkki: www.ateistit.fi/julkaisu/RTUA.html

Jyväskylän kaupunki 
Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunta 
Vapaudenkatu 12 
PL 193 
40101 Jyväskylä 

Asia:

”TURKINKYLÄVIHKO” -kirja. Versio 2014 (Sivut 1 - 101) 
Kantelu 
Kirjan laittaminen kirjaston hyllylle kotiinlainattavaksi ja julkiseen maakuntaseutuluetteloon 

Viitteet: 

Ilmaiskirjalähetykseni 16.3.2014 
Kirjeeni 6.10.2014 
KHO:n päätös 1.6.2016 

Vastaajat: 

Jyväskylän kirjasto 
Kirjastotoimenjohtaja Hanna Martikainen 

Vaatimukset 

Pyydän toimimaan ja ohjaamaan siten, että Jyväskylän kirjasto käsittelee esillä olevan asian ja että kirjasto laittaa kirjan hyllylle kotiinlainattavaksi ja julkiseen maakuntaseutuluetteloon, ellei mitään julkistamisen estettä todeta ja ilmoiteta. 

Tai pyydän toissijaisesti antamaan minulle jonkin menettelyä koskevan neuvon, joka johtaisi eteenpäin tässä pitkäaikaisessa ja monivaiheisessa taistelussa julkisuuden ja uskonnonvapauden puolesta. 

(Kanteluun annettava päätös voi olla luonteeltaan vain ohjaava.) 

Pitemmän ajan tavoitteenani on saada päätös, josta voin tarpeen mukaan hakea muutosta. 

Pyydän antamaan Martikaiselle huomautuksen tehtäviensä laiminlyönnistä. Tiedossani ei ole onko Martikainen ollut tässä virassaan koko esillä olevan ajan. 

Taustaa ja perustelut 

Olen helmi-maaliskuussa 2014 lähettänyt ”Turkinkylävihkon (2014)” kahtena ilmaiskappaleena kirjastoon. Kirjasto / Martikainen ei ole kuluneen lähes kolmen vuoden aikana tehnyt päätöstä kirjani osalta, ei ole antanut muutoksenhakuosoitusta, ei perustellut menettelyään, eikä väittänytkään kirjassa olevan jotain vikaa. Kirjaston hallinto on salailua, hivutusta ja kelvotonta. Martikainen taktikoi aikaa. Hän on mukana BTJ -korruptiossa. 

Lähetän vielä yhden ilmaiskirjan ohessa varmennusilmaiskappaleena vaikkapa annettavaksi lautakunnan jäsenille kiertoon. 

Pyydän huomioimaan myös samanaikaisen kanteluni koskien kirjaani ”Asunto-osakeyhtiön arkea”. Se kantelu perustuu Martikaisen antamaan kanteluosoitukseen. 

Laeissa ja ohjeissa luvataan paljon kaunista ja hyvää. Kirjaston toimissa ei ole jälkeä lupauksista. Perusteluina viittaan yleisesti seuraaviin lakeihin ja määräyksiin osoittamatta sieltä enempää yksittäisiä pykäliä: 

  • julkisuuslaki, 
  • kirjastolaki, 
  • kuntalaki, 
  • hallintolaki, 
  • hallintolainkäyttölaki, 
  • kokoelmapolitiikka-ohje (28.10.2010), 
  • kuntaliiton ohjeisto, 
  • kirjastoaineiston valinta- ja poistoperiaatteet. Jämsä. 

Tämän lainsäädännön perusteella Turkinkylävihko tulee ottaa kirjaston hyllylle kotiinlainattavaksi ja julkiseen maakuntaseutuluetteloon. 

Kysymys on lähinnä julkisuuslain soveltamisesta. Meneillään on kirjaston ja minun välinen taistelu julkisuuden ja uskonnonvapauden puolesta ja niitä vastaan. 

Vielä taustaa

Turkinkylävihkon keskeinen sisältö on uskontokriittinen kirjoitukseni Turkinkylän työväenopiston opintopiirissä. Kirjoitus koski Kaarlo Grönvallin eroamista kirkosta v. 1926. Tämä sisältö ja Jämsän sivistystoimenjohtajan Leena Kilpeläisen salassapitopäätökset ovat tosiasiassa aiheuttaneet uskonnollisen vastustuksen lukuisissa viranomaisissa, Jyväskylän kirjastossakin. Peruste ja salassapitopäätös eivät perustu lakiin. Todellista vikaa tai estettä kirjan julkistamiseen ei ole ilmoitettu eikä sitä ole olemassa. 

Ammatillisesta kokemuksesta havaitsen tässä ja olen havainnut joskus muulloinkin, että kun alempi viranomainen päättää jotain vastoin lakia, niin ylemmillä ja muilla viranomaisilla ei ole resursseja päättää asiassa toisin. Kutsun tätä ilmiötä viranomaishyvävelikerhoksi. Tietenkin myös virkamiesten laiskuus ja ylityöllisyys saattavat olla mukana vaikuttamassa. 

Kenties epäsovinnainen käytöksenikin on vaikuttanut herkkähipiäisiin virkamiehiin ja tuomareihin. Minulla on ammatillista kokemusta myös hovikelpoisen ja luottavaisen käytöksen myönteisestä vaikutuksesta viranomaisten päätöksiin. 

Jyväskylän maakuntakirjaston omienkin valintaperusteiden mukaan lukijoille tulee tarjota yhtäläisiä mahdollisuuksia kehittää itseään erilaisista näkökulmista. Hämärä maininta ”kirjaston yleisestä tehtävästä” ei saa johtaa uskonnollisen kirjallisuuden suosimiseen ja uskontokriittisen kirjallisuuden hylkimiseen. 

Kirja on ollut Jyväskylän kirjaston internet -tietokannassa vajaat kolme vuotta ja on edelleen merkittynä harhauttavasti hankinnassa olevaksi. Merkintä on virheellinen, koska kirjastolla on kirja hallussaan jopa kahtena kappaleena. Virheellinen olotila siis jatkuu. Uskotellaan minulle kaiken aikaa, että kirjan julkistamisesta tehdään päätös joskus tulevaisuudessa ja minä voin elää toivossa. Tämäkin on edelleen jatkuvaa minun hivuttamista ja kelvotonta hallintoa. Tämä kantelu on käsiteltävissä määräajan puolesta. Kantelun määräaika ei ole vielä edes alkanut. Joka tapauksessa on olemassa erityinen syy käsitellä tämä kantelu. 

Martikaisen on pitänyt ammattihenkilönä olla minua paremmin tietoinen velvoitteesta tutkia salassapitopäätöksen pätevyys uudelleen salassapitomerkinnästä ja hallinto-oikeusprosessistakin huolimatta. Viittaan KHO:n oheiseen päätökseen. 

On olemassa myös suppeampi ”Turkinkylävihko”: versio 2012 (sivut 1-86). Lausun siitä, että se on Jämsän kirjastossa julkisessa kotiseutuluettelossa. Virkailija ilmoittaa, että sen saa luettavaksi kirjaston tiloissa, vaan ei kotilainaksi. Tästä suppeammasta kirjaversiosta ei ole nyt tässä kantelussa enempää kysymys. 

Salassapidon peruste

Kilpeläinen on määrännyt osan kirjasta (käytännössä koko kirjan) salassa pidettäväksi perustein, että siten turvataan täydellisesti minun, (Toivosen) (ateistisen), maailmankatsomuksen pysyminen salassa. Hän ei ole aineistosta huomannut, että minä olen aikoinaan työväenopistossa tarjonnut Turkinkylävihkon aineistoa otettavaksi ja julkaistavaksi Turkinkyläkirjassa (Turkinkylän-Tyryn kylähistoria). Opintopiiri halusi poistaa kirjoituksestani uskontokriittisimmät osat, jonka vuoksi minä otin koko kirjoituksen takaisin. En halunnut sen julkaisemista tynkänä. 

Ankaran taisteluni lyhentämättömän Turkinkylävihkon julkistamisen puolesta lukuisissa viranomaisissa piti varmentaa Kilpeläisellekin, että suostumukseni maailmankatsomukseni julkistamiseen on alusta alkaen ollut olemassa ja on edelleen olemassa. Henkilö voi luopua yksityisyytensä suojasta, jolloin aineisto on tämän puolesta julkinen. Salassapitopäätös on julkisuuslain ja muiden lakien vastainen. Muitakaan kirjan julkistamisen esteitä ei ole ilmoitettu eikä ole olemassa. Julkisuuslaki korostaa vahinkoedellytyksineen huolellisuutta määrättäessä jotakin salaiseksi. 

Kun sitten hain oikaisua salassapitopäätöksestä, niin Kilpeläinen ja Jämsän sivistyslautakunta lausuivat, että päätös on valmisteleva ja sitä ei voi vaatia oikaistavaksi. Tämä peruste piti KHO:een saakka ja salassapitopäätöksen lainmukaisuus ei päässyt käsittelyyn saakka. Salassapitopäätös on tätä kirjoitettaessa edelleen voimassa. 

Kirjan salassapito lukuisissa yhteyksissä, ja edelleen on laajan uskonnollisen virkamieskorruption tuote. Noin 15 muutakin maakuntakirjastoa on pitänyt kirjan salassa varmaankin sitä koskevan salassapitomerkinnän ja uskontokriittisyyden ohjaamina. Kilpeläinen ei ole vieläkään peruuttanut salassa pitoa, ei ainakaan ole ilmoittanut siitä minulle. 

Kilpeläisen uskonnollisuudesta on osoituksena hänen toimintansa tässä asiassa ja hänen toivomuksensa luovuttaa merkkipäivänsä mahdolliset kukkamenot kirkolle. 

Tässä on tarpeen käsitellä Kilpeläisen tekemää salassapitopäätöstä näinkin paljon, vaikka kantelu ei kohdistukaan Kilpeläiseen. Päätös on tosiasiassa vaikuttanut lukuisten muiden viranomaisten suhtautumiseen. Jäljet johtavat sylttytehtaalle Kilpeläiseen. Päätös on selvästi lainvastainen ja on kristillisesti vihamielinen. 

Lievästi uskonnollinen Turkinkyläkirja on kelvannut kirjastoihin. 

Hipullinen huumoria on paikallaan vakavassakin yhteydessä. Olen Turkinlylävihkossa arvioinut kirjan merkkihenkilöiden taivaaseenpääsymahdollisuudet. Kaarlo Grönvall, minun isäni ja minä emme päässeet tai pääse. Äitini ja Kilpeläinen pääsi tai pääsee. Hanna Martikainen pääsee. Viime mainitut ovat pönkittäneet kirkkoa ja hidastaneet kirkosta eroamista niin paljon, että he pääsevät. Kaikkien taivaaseen pääsy on kuitenkin siten ehdollista, että taivaaseen pääsee vain, jos taivas on olemassa. Pelkkä uskomus sen olemassaolosta ei riitä pääsyyn. 

Prosessuaalinen kysymys

Korkein hallinto-oikeuskin (KHO) askaroi salassapitomerkinnöillä. KHO:n päätöksen mukaan Kilpeläisen tekemät salassapitomääräykset ovat valmistavia eivätkä ole lopullisia ja oikaisuvaatimuskelpoisia osoituksestakaan huolimatta. Näin salassapitopäätöksistä tekemäni valitukset ovat jääneet tutkimatta KHO:ta myöten. Ja edelleen, että Kilpeläisen tekemät salassapitomerkinnät on osoitettu toiselle viranomaiselle huomioitavaksi. Näin siis muiden lukuisten viranomaisten / kirjastojen pitäisi joskus myöhemmin joissain muissa yhteyksissä tutkia salassapito ja tehdä lain mukainen päätös tai tehdä yleensäkin käsittelypäätös. Muutoksenhakuoikeus tai käsittelyvelvollisuus on tarpeen mukaan aina olemassa prosessin jossain vaiheessa. 

Näin myöhemmissä uusissa ja kunnollisissa menettelyissä pitäisi avautua mahdollisuus poistaa salassapito yksittäistapauksittain. Näin tulisi minun, (Toivosen) sanan- ja uskonnonvapauteni turvatuksi täysimääräisesti. Näin salassapito pitää nyt tutkia Jyväskylän kirjastossa ja aikanaan lukuisissa muissakin kirjastoissa päätettäessä kirjan hyllylle panosta. Näin konkretisoituisi KHO:n kanta, että asiakirjoissa olevat salassapitomerkinnät eivät olekaan täyttä totta. 

Prosessitaloudellisesti salassapitopäätöksen muutoksenhakukelvottomuus johtaa epätyydyttävään tulokseen siten, että se johtaa pohdintoihin noin 15:ta kirjastossa, joihin minä olen lähettänyt Turkinkylävihkon. 

Tässä lisääntyy kaiken aikaa kummastelu siitä, miksi Kilpeläisen alkuperäinen salassapitopäätös tulkitaan valmistavaksi ja muutoksenhakukelvottomaksi KHO:ta myöten. Julkisuuslain 25 pykälä on kattava ja ehdoton. Sitä ei voida tulkita siten, että salassapitopäätös olisi valmisteleva. Mikään muukaan julkisuuslain pykälä ei tue tuollaista käsitystä. Oikeustapausta ei löydy. Kirjallisuus vaikenee. Sananvapaudesta voidaan määrätä vain lailla. HaO lainaa perusteluissaan HE:n yksityiskohtaista perustelua 25 pykälälle. Katson, että KHO:nkin päätös on väärä. 

Minä en käsittele HaO:n päätöstä enempää, koska KHO on todennut sen olevan väärä. 

Kauempana on Martikaisen näkemys, että salaiseksi määrätyn kirjan hyllyllepanoa ei tarvitse edes käsitellä. 

Siirrytään KHO:n päätöksen pohjalta Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakuntaan. Siirrytään tulkinnoin, että viranomaisen, Jyväskylän kirjaston, tulee viimeinkin, taistelun tässä vaiheessa, ottaa kantaa Turkinkylävihkon julkaisukelpoisuuteen. Sekä havaita ja julkistaa julkistamisen esteet, jos niitä vihdoin löytyy. 

Kirjan kannessa oleva määräys kirjan pitämisestä osittain salassa tulee yliviivata kevyesti silloin kun kirja laitetaan hyllylle lainattavaksi ja julkiseen maakuntaseutuluetteloon. Hyllylle panon jälkeen salassapitomerkintä on virheellinen. Yliviivattu, ei enää salattu kirja lienee harvinaisuus kirjastoissa. 

Ynnä muuta

KHO mainitsee päätöksessään armollisesti, että salassapitopäätös perustuu julkisuuslain 24 § 1 momentin 32 kohtaan, eli yksityisyyden suojaa koskevaan kohtaan. Mutta jättää armottomasti mainitsematta, että tässä suojellaan minun yksityisyyttäni ja suojellaan sitä vastoin minun tahtoani. KHO on näin välttynyt ottamasta kantaa Kilpeläisen salassapitopäätöksen lainmukaisuuteen tai -vastaisuuteen. 

Palautan vielä mieliin, että kyse on Turkinkylävihkon kelvollisuudesta laajaan julkisuuteen. 

Kuluneen melkein kolme vuotta (viisi vuotta) ovat viranomaiset ja tuomioistuimet selvittäneet miten kirjan kelvollisuuden tutkittavaksi ottaminen vältetään prosessuaalisin keinoin tai muin kelvottomin keinoin. Tällaisessa hankkeessa ovat olleet mukana 

  • Jämsän työväenopisto, 
  • Jämsän sivistyslautakunta ja sivistystoimenjohtaja Leena Kilpeläinen, 
  • Jämsän kaupunginhallitus,
  • Jämsän kirjasto,
  • (Kuntaliitto), 
  • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto,
  • apulaisoikeuskansleri Puumalainen, 
  • Hämeenlinnan HaO,
  • KHO,
  • Jyväskylän kirjasto ja k.t. johtaja Hanna Martikainen ja nyt vielä kanteluasiassa
  • Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunta.

Prosessit on selostettu AOK:een saakka Turkinkylävihkossa. Prosessit HaO:ssa ja KHO:ssa ilmenevät oheisesta KHO:n päätöksestä. Grönvallia ja AOK:ta koskevat laajat kirjoitukset löytyvät jo nyt myös linkkipalstalta otsikoin ”Kaarlo Grönvall. Jumalankieltäjä (25.11.2012)” ja ”(Apulais)oikeuskansleri hutiloi ja höynäyttää. Salassapito (25.1.2014)”. 

Asiaa on käsitelty useissa viranomaisissa tiedon luovuttamisena viranomaiselta ulos, vaikka kyse on ollut tiedon ottamisesta sisään ja edelleen luovutettavaksi ulos. Oli niin tai näin, niin samasta asiasta on pitkälle kysymys. 

Turkinkylävihkon 2014 vaiheet viranomaisissa ovat kestäneet tähän mennessä vajaat kolme vuotta. Jos huomioidaan vaihe työväenopistossa ja painos 2012, niin aikaa on mennyt viisi vuotta. Minä tunnen itseni perustellusti hivutetuksi. 

Tarkoitan hivutuksella hitaasti, suunnitellusti ja johonkin moitittavaan tulokseen salakavalasti tähtäävää toimintaa. Oletetaan hivutettavan henkilön ajan myötä väsyvän ja luopuvan vähin äänin odotuksistaan tai kuolevan kokonaan pois. Wikipedia luonnehtii hivutuksen tarkoitukselliseksi hidasteluksi. Mainitsen sakin hivutuksen, joka käsite on tunnettu. Hivutus, salailu ja kelvoton kohtelu antavat minulle kutsumuksen käyttää tavallista jyrkempää kieltä ja aiheen tavoitella tavallistakin laajempaa julkisuutta. 

BTJ Finland Oy:sta selitän, että yhtiön liikevaihto v. 2015 oli 27.000.000 euroa ja vuosivoitto 200.000 euroa. Suomen Kirjastoseura ry omistaa Oy:stä 20 %. Kirjastoseuran osinko tuloksesta on 40.000 euroa. Seuran hallituksen jäsenet ja varajäsenet ovat kirjastovirkailijoita, paitsi puheenjohtaja on kirjailija. Miellän, että kirjastovirkailijat kentällä vaikuttavat kirjastoseuran ja BTJ:n kautta yhdessä toimien toisiinsa siten, että virkailijat kentällä hylkivät kirjastoissa ilmaiskirjoja ja pyrkivät siten ohjaamaan välityksiä ja osinkoja seurallensakin. Katson tämän asetelman vaikeuttavan Turkinkylävihkon pääsyä Jyväskylän kirjaston hyllylle. Minä olen kokenut BTJ -korruption vaikutuksen noin 15:ssa maakuntakirjastossa. Turkinkylävihko on siis ilmaiskirja. BTJ -korruptiokin pitää mainita, kun ei rupea löytymään syitä jättää kirja panematta hyllylle, vaikka mitään vikaa ei ole löydetty ja mainittu. 

Mainitsen, että kolme aikaisempaa vahvasti uskontokriittistä kirjaani ovat kelvanneet kirjastoille maksullisina BTJ:n kautta. Niin myös kolme aikaisempaa kansallisaatteellista kirjaani. 

Lopuksi

Kun salassapitopäätöksen lainmukaisuudesta ja salassapidosta vallitsee näin suuri erimielisyys ja näin laaja prosessointi, niin pitää vielä tarkastella kumpi taho on enemmän väärässä ja kumpi oikeammassa: lueteltu laaja viranomaistaho vai minä, Toivonen. Minä lausun omien avujeni puolesta, että olen ainakin tiedostanut vastakkain- ja höynäyttämisasetelman. 

Raportti opetusministeriöön huomioitavaksi lähtee aikanaan. 

Tämä kantelukirjoitus on julkaistu Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n linkkipalstalla osoitteessa ateistit.fi/julkaisu/RTUA.html. Julkaistu nimikkeellä ”SALAILU. VIRANOMAISTOIMINTA. TURKINKYLÄVIHKO (15.1.2017)”. 

Lähetän pyynnöstä Jyväskylän suuntaan 20:lle ensimmäiselle tilaajalle Turkinkylävihkon ja muuta kanteluaineistoa.

Raimo Toivonen


Liitteet:

Turkinkylävihko (2014) (2012) 

KHO:n päätös 

Kirjastoaineiston valinta- ja poistoperiaatteet. Jämsä

Jämsän sivistyslautakunnan salassapitopäätös 1.3.2012 

Liitän tähän otteita hallintolain 6 - 8 pykälistä koskien hyvää hallintoa: 

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. 

Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. 

Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta.


Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?