Espanjalainen Hautausmaiden yhdistys (Asociación Cementerios) perustaa uudelleen Fraternidad Cívica (Siviiliveljeys) -yhdistyksen. Fraternidad Cívica oli ensimmäinen yhteisö, joka sata vuotta sitten puolusti maallisen suremisen arvokkuutta Espanjassa. 

Fraternidad Cívican perustajia 

Catalina García, Espanjan ensimmäisen tasavallan presidentti Nicolás Salmerónin (1838-1908) leski, päätti perustaa Fraternidad Cívican vuonna 1916. Tuohon aikaan hautausmaat olivat kirkon valvomia katolisessa Madridissa. 

Nyt tämä vanha vapaa-ajattelijain järjestö on palannut La Almudenan hautausmaalle. 

Catalina Garcían lisäksi Fraternidad Cívican perustajiin kuuluivat 

Clara Campoamor (1888-1972), naisten äänioikeuden esitaistelija ja eräs ensimmäisistä naiskansanedustajista Espanjassa;
Jaime Vera (1859-1918), lääkäri ja sosialistinen poliitikko;
Miguel Morayta (1834-1917), historioitsija, lehtimies ja tasavaltalainen poliitikko; 
Victoria Kent (1891-1987), ensimmäinen naisasianajaja Madridin asianajajaliitossa; 
Carmen de Burgos Colombine (1867-1932), lehtinainen, kirjailija, kääntäjä ja naisten oikeuksia puolustanut aktivisti. 

Järjestö kamppaili vapauden puolesta myös La Almudenan muurien ulkopuolella. Se tuki yhteiskunnallisia uudistuksia, keräsi nimiä tasavallan päivän viettämiseksi ja kirjoitti mielipidevankien puolesta. 

Uuden yhdistyksen nimi on Fraternidad Cívica-Cementerio Civil (Siviiliveljeys-Siviilihautausmaa). Sen ensimmäinen tilaisuus on sitä mausoleumia koskeva näyttely, johon Pablo Iglesias (1850-1925) La Almudenassa on haudattu. Hänen katsotaan perustaneen Espanjan sosialistisen työväenpuolueen (PSOE; Partido Obrero Socialista Español) ja maan johtavan ammattijärjestön, UGT:n (Unión General de Trabajadores). 

Järjestö huolehtii siitä, että siviilihautausmaalle haudattavien vainajien arkussa on sen symboli, kukkakruunu tai -seppele. 

Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää opastettuja käyntejä hautausmaalla sekä palauttaa hautausmaan arvo ja kunnia. Yhdistys haluaa myös alentaa hautajaisiin liittyvää arvonlisäveroa, joka vuonna 2012 nostettiin kahdeksasta 21 prosenttiin. 

La Almudena 

La Almudena on Euroopan suurin hautausmaa (pinta-ala noin 120 ha, hautoja noin viisi miljoonaa). Hautausmaa oli yksityistettynä 24 vuotta (1992-2016) ja kärsi turmeluksesta tuona aikana. 1.9.2016 lukien sitä hoitaa Madridin kaupunki. Kunnostustoimien arvioidaan maksavan 16 miljoonaa euroa. 

Haudattuina on kaikenlaista väkeä yhteiskunnan kaikista kerroksista. On Kuuban itsenäisyyssodan (1895-1898) ja sisällissodan (1936-1939) uhreja, on koleran uhreja. On Francon diktatuurin ampumat kolmetoista ruusua. He olivat 18-29-vuotiaita naisia, nuorsosialisteja, jotka teloitettiin 5.8.1939 hautausmaan vanhaa muuria vastaan. Vuosina 1939-1944 surmattiin yli 3.000 vapauden ja demokratian puolesta taistellutta ihmistä. 

Hautausmaa avattiin ja ensimmäinen hautaus tapahtui 9.9.1884. Avajaisissa oli läsnä Espanjan kuningas Alfonso XII. Haudattu vainaja oli 20-vuotias Maravilla Leal, itsemurhan tehnyt nainen, joka haudattiin hautausmaan siviiliosaan. Kaupunki lahjoitti hänelle ainaisen ja maksuttoman hautapaikan. Kolme päivää myöhemmin haudattiin ensimmäinen vainaja hautausmaan katoliselle alueelle. 

Hautausmaan toista osaa, joka on pääosa ja käsittää sisäänkäyntiportiikin, ei avattu rahanpuutteen vuoksi kuin vasta vuonna 1925. La Almudenan sisällä oleva siviilihautausmaa oli voitto suvaitsemattomuudesta ja paikka vapaa-ajattelijoille. Sen sisäänkäynnin oikealla puolella on Antonio Rodríguez García-Vaon (1863-1886) vuonna 1892 pystytetty muistomerkki. Hän oli lehtimies, runoilija ja kirjailija sekä tasavaltalainen vapaa-ajattelija ja myös vapaamuurari. Konservatiiviset ja katoliset piirit vihasivat häntä. Hän antoi ranskantunteja toisen asteen oppilaitoksessa Madridissa. Lähtiessään koulusta illalla 18.12.1886 tuntemattomaksi jäänyt henkilö puukotti hänet hengiltä. 

Siviilihautausmaalle on haudattu ensimmäisen tasavallan presidentit Francisco Pi y Margall (1824-1901), Nicolás Salmerón ja Estanislao Figueras (1819-1882) sekä toisen tasavallan pääministeri Francisco Largo Caballero (1869-1946), Espanjan kommunistipuolueen johtaja Dolores Ibárruri (Pasionaria; 1895-1989) ja Pablo Iglesias.

Kimmo Sundström