Roomalaiskatolinen kirkko on kieltänyt 25.10.2016 alkaen vainajien tuhkan ripottelun ja tuhkan säilyttämisen kotona. Aikaisempi määräys oli vuodelta 1963. Sen mukaan vainajan tuhkauksenkin katsottiin olevan ristiriidassa kirkon uskon kanssa. Nyt paavi Franciscus on hyväksynyt uuden asiakirjan Instrucción ad resurgendum cum Christo. 

Nyt kirkko hyväksyy polttohautauksen eli tuhkauksen, mutta kieltää tuhkan ripottelun. Tuhkaa ei saa ripotella ilmaan, maahan, veteen tai muutoinkaan eikä tuhkaa saa muuttaa muistoesineeksi kuten jalokiveksi tai muuksi esineeksi. Kirkko tahtoo välttää kaikki panteistiset, naturalistiset tai nihilistiset ”väärinkäsitykset”. Jos määräystä rikotaan, voidaan hautajaismenot kieltää. 

Tuhkaa ei myöskään saa säilyttää kotona kuin poikkeustapauksissa. Tuhka tulee haudata hautausmaahan, kirkkoon tai alueelle, joka on toimivaltaisen kirkollisen viranomaisen siihen tarkoitukseen osoittama. 

Suomen lain mukaan vainajan tuhkaus on sallittua. Täkäläinen evankelis-luterilainen kirkko vastusti tuhkausta 1950-loppuun saakka, mutta muutti sen jälkeen kantaansa. 

Hautaustoimilain mukaan vainajan tuhka on haudattava tai muulla tavoin sijoitettava vuoden kuluessa vainajan tuhkaamisesta pysyvästi yhteen paikkaan. Sijoittamista yhteen paikkaan on käytännössä mahdotonta valvoa. Joskus vainajan sukulaiset ovat esimerkiksi haudanneet osan tuhkasta hautausmaalle ja osan vainajan kesämökille. Lakimääräys myös kieltää puristamasta osasta vainajan tuhkasta timanttia ja hautaamasta loput. 

Entä mikä on yksi paikka? Voidaanko tuhka esimerkiksi sirotella tunturin laelta tuuleen? Viranomaisten mukaan tämä on sallittua edelleen. 

Tuhkan sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltijan suostumus. Suostumuksen ei tarvitse olla kirjallinen. Epäselvyyksien ja jälkipuheiden välttämiseksi suositellaan, että suostumus kuitenkin olisi kirjallinen.

Kimmo Sundström