Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg varmentajanaan puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kontra-amiraali Timo Junttila vahvisti 1.11.2016 (uuden) Yleisen palvelusohjesäännön käyttöön otettavaksi 1.1.2017 alkaen; ohjesääntö kumoaa Yleisen palvelusohjesäännön vuodelta 2009. 

Uudessa Yleisessä palvelusohjesäännössä on otettu huomioon Pääesikunnan koulutusosaston 7.4.2015 antama käsky (AL5797) Sotilaspappien pitämät oppitunnit ja hartaustilaisuudet (seuraavassa "K15"). Käsky on edelleen voimassa Pääesikunnan koulutusosaston 1.10.2015 antaman pysyväismääräyksen Varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat (HL967) mukaan. Ks. uutistani 12.1.2016 [HTML]. 

Tuohon käskyyn K15 johtivat eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut: omat kanteluni vuosina 2009-2012 sekä erään toisen henkilön kantelu vuonna 2008. Käsky toteutti molempien kantelijoiden vaatimuksen poistaa valtionkirkkoihin kuuluvien varusmiesten velvollisuuden osallistua puolustusvoimien uskonnollisiin tilaisuuksiin. Mutta oma vaatimukseni sallia myös valtionkirkkoihin kuuluville varusmiehille mahdollisuus osallistua puolustusvoimien kirkollisten oppituntien sijasta puolustusvoimien elämänkatsomustiedon opetukseen johtikin nurinkurisesti siihen, että käsky tuhosi elämänkatsomustiedon opetuksen ja velvoitti kaikki, myös valtionkirkkoihin kuulumattomat varusmiehet osallistumaan niin sisällöltään kuin opettajiltaan kelvottomille yhteisille sotilaspappien oppitunneille. 

Tarkastelen nyt Yleistä palvelusohjesääntöä 2017 (seuraavassa "Y17") yhdistystämme kiinnostavilta osin. Vertailen sitä tarvittaessa Yleiseen palvelusohjesääntöön 2009 (seuraavassa "Y09"). Lihavoinnit ovat minun. 

Rakenteellisesti erona on, että Y17 ei enää sisällä Y09:n lukua 6 Varuskunta ja toimihenkilöstö. 

Varsinaisen tekstin 10 lukua koostuvat 553 juoksevasti numeroidusta kohdasta (eli pykälästä). Liitteitä on 11. 

Johdannon mukaan Yleisessä palvelusohjesäännössä määrätään asevelvollisen asevelvollisuuslaissa tarkoitetun palvelusvelvollisuuden ja paikallaolovelvollisuuden tarkemmasta sisällöstä. Mutta kaikkien varusmiesten osallistumisvelvollisuutta sotilaspappien pitämille oppitunneille (kohta 446) ei mielestäni voi säätää tällä tasolla, vaan sitä varten tulisi säätää oma lakinsa, mikä tuskin käytännössä tulisi kyseeseen ja olisi mielestäni myös vastoin perustuslaissa taattua uskonnon ja omantunnon vapautta. 

Edelleenkin Johdannon mukaan normaalioloissa Yleistä palvelusohjesääntöä noudatetaan sekä kotimaan tehtävissä että soveltuvin osin kriisinhallintatehtävissä. Jälkimmäisten osalta on hyvin valitettavaa luvun 8.4 Hautajaiset vaikeneminen tunnustuksettomista hautajaisista. 

Luvun 1 Sotilaan asema kohta 14 sanoo edelleenkin, että sotilas palvelee poliittisesta ja uskonnollisesta kannastaan riippumatta isänmaataan ja kansaansa. Tällä tarkoitetaan ilmeisestikin sanoa, että sotilas palvelee isänmaataan ja kansaansa riippumatta siitä, mikä hänen poliittinen ja uskonnollinen tai uskonnoton kantansa on. Yhdistyksemme mielestä isänmaan ja kansan palveleminen vaatisi sotilaalta poikkeamista Yleisestä palvelusohjesäännöstä niiltä osin, joista sitä kritisoimme. Kohdassa 14 on sanat "etnisestä taustastaan" muutettu muotoon "muusta henkilöön liittyvästä syystä". 

Virkavalan vannomista koskevaa kohtaa 444 varten panen merkille seuraavan. Luvun 2 Puolustusvoimien henkilöstö alaluvun 2.1 Henkilöstön jaotus kohdan 18 mukaan sotilashenkilöstöön kuuluvat muun muassa ammattisotilaat (ja kadetit), ja jakson 19 mukaan ammattisotilaat ja kadetit ovat kantahenkilökuntaa; edelleen jakson 19 mukaan ammattisotilaalla tarkoitetaan sotilasvirassa palvelevaa sekä henkilöä, joka on nimitetty puolustusvoimissa määräaikaiseen virkasuhteeseen määrättynä sotilastehtävään. 

Alaluvun 2.2 Sotilaat, sotilasarvot ja sotilaallinen arvojärjestys kohdan 23 mukaan erikoisupseereina palvelevien sotilaspappien palvelusarvot alimmasta ylimpään ovat 

• sotilaspastori (rinnastetaan kapteeniin, kapteeniluutnanttiin) 
• kenttärovasti (rinnastetaan everstiluutnanttiin, komentajaan)
• kenttäpiispa (rinnastetaan prikaatikenraaliin, lippueamiraaliin).

Tässä Y17 ja Y09 yhtyvät. Mutta ainakin sotilaspapin osalta kapteeniin rinnastus vuonna 2009 oli arvonalennus. Joka tapauksessa kyse on siis papeista puolustusvoimien henkilöstönä, mitä tietysti vastustamme. 

Luvun 3 Palvelusmääräykset alaluvun 3.5 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kohdan 77 mukaan henkilöiden eriarvoiseen asemaan asettaminen ja syrjintä muun muassa uskonnon ja vakaumuksen perusteella on kiellettyä. Mielestämme kuitenkin Y17, vaikka näennäisesti toteuttaakin tämän, kuitenkin asettaa uskonnottomat eriarvoiseen asemaan antamalla etusijan valtionkirkoille niiden tieteen naturalistisen todellisuuskäsityksen vastaisine oppeineen. 

Tarkastelen sitten kolmea kohtaa luvun 4 Palvelus joukko-osastossa ja muussa hallintoyksikössä alaluvussa 4.5 Pappi, sosiaalikuraattori ja varusmiestoimikunta. Lainaan kohdat kokonaisuudessaan. 

"194. Joukko-osaston komentaja vastaa joukkonsa henkilöstön fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja eettisestä toimintakyvystä. Tässä työssä komentajaa tukevat erityisesti lääkäri, sosiaalikuraattori, sotilaspappi, työ- ja palvelusturvallisuuspäällikkö, liikuntakasvatusupseeri sekä varusmiestoimikunta. Kaikkien esimiesten velvollisuus on komentajan tukena edistää joukkonsa henkistä hyvinvointia." 

Toimintakyky osineen on täsmennetystä aiemmasta. Sotilaspappi ei enää aloita komentajan tukijoiden listaa.

"195. Joukko-osaston sotilaspappi tukee joukko-osaston henkilöstöä henkisesti ja hengellisesti sekä kehittää joukkonsa eettistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Sotilaspappi vastaa eettiseen toimintakykyyn sisältyvien sotilaspappien oppituntien opetuksen ja kasvatuksen toteuttamisesta joukko-osastossa sekä osallistuu psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn opetukseen." 

Eettisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn kehittäminen on lisäystä aiempaan. Mutta mielestämme sotilaspapin virka on henkilöstöä jakava tekijä ja täten toimii tuollaista kehittämistä vastaan. Teksti sotilaspappien oppitunneista on uutta, ja Y17:n uskonnottomalle ja sekularistille mahdottomaksi tekevä kuten myöhemmin kohdan 446 yhteydessä kerron. Y09 sanoi kohdassa 195 sotilaspapin vastaavan eettisen opetuksen ja kasvatuksen toteuttamisesta joukko-osastossa, mutta nyt puhe on siis suoraan sotilaspappien oppitunneista. Sotilaspapin osallistumista psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn opetukseen ei aiemmin mainittu, mutta kyseessä ei ole uusi asia. Silti se on vastustettava, sillä kenenkään ei pitäisi joutua ainakaan vastoin tahtoaan sotilaspapin kanssa tekemisiin. 

"197. Jokaisessa joukko-osastossa on moniammatillinen psykososiaalisen tuen ryhmä, joka vakavissa onnettomuustilanteissa ja kuolemantapauksissa antaa tukea ja neuvontaa." 

Y17 ei ainakaan suoraan kerro, kuten Y09 kertoi (kohdassa joukko-osaston papista), että sotilaspappi olisi osa kyseistä ryhmää. Joka tapauksessa tuki ja neuvonta täytyisi olla mahdollista antaa sekulaarina. Silloin sotilaspappia ei tarvittaisi. 

Luvun 7 Lippujen käyttö kohta 352 kuvaa edelleenkin joukko-osastolipun joukko-osastolle tai sotilasoppilaitokselle erikseen vahvistettuna ja siunattuna lippuna, jonka tasavallan presidentti on luovuttanut joukon käyttöön. Kohdan 360 mukaan uusittua joukko-osastolippua ei siunata. Mutta kun joukko-osastolippu alkuaan siunataan kaiketikin evankelis-luterilaisen kirkon menoin, vaikka tiedetään, että joukko koostuu vain osaksi kirkon jäsenistä, niin tämä seikka kai halutaan unohtaa. Nimittäin alaluvun 7.1 Kielekkeisen valtiolipun käyttö kohdassa 372 sanotaan yksioikoisesti, että hautajaispäivänä suruliputetaan aamusta alkaen siunaustilaisuuden päättymiseen asti näin vaieten sekulaareista jäähyväistilaisuuksista. On syytä vaatia, että joukko-osastolippuja ei enää siunata. Aseista voi kieltäytyä sillä perusteella, että ei halua marssia valtakirkon oikeudetonta hegemoniaa uhkuvan "siunatun" lipun perässä. 

Lukua 8 Sotilaalliset tilaisuudet on tarkasteltava perusteellisesti. 

Alaluvun 8.1 Paraati avauskohta 397 sanoo sotilasparaateja järjestettävän juhlapäivän kunniaksi sekä määrittelee paraatiin kuuluviksi paraatikatselmuksen, kenttähartauden ja ohimarssin mutta sallii kenttähartauden asemasta pidettäväksi jumalanpalveluksen ennen paraatia. Alaluvun osuuden Paraatikatselmus kohdassa 402 joukko-osaston ja joukkoyksikön järjestymisestä paraatikatselmukseen sanotaan, että paraatikentälle ryhmityttäessä ne sotilaat, jotka eivät osallistu kenttähartauteen, ovat yksiköittäin erillisissä osastoissa. Kohdan 415 mukaan katselmuksen ja ilmoittamisen jälkeen paraatin vastaanottaja pitää paraatipuheen ennen kenttähartautta. Osuuden Kenttähartaus kohdan 417 mukaan kaikilla sotilailla on oikeus osallistua kenttähartauteen, ja kenttähartauteen osallistumattomat siirtyvät johdetusti katselmusosastosta pois ohimarssin valmistautumispaikalle komennolla "VALMISTAUTUKAA KENTTÄHARTAUTEEN". Osuuden Ohimarssi kohdan 420 mukaan ohimarssi suoritetaan paraatikatselmuksen jälkeen (tämä puhe on sikäli harhauttavaa, että ohimarssi toki seuraa vasta mahdollista kenttähartautta, joka ei itsessään kuulu paraatikatselmukseen yllä tarkastellun kohdan 397 mukaan). Joka tapauksessa edelleen kohdassa 420 sanotaan, että kenttähartauteen osallistumattomat liittyvät oman yksikkönsä mukaan ohimarssin lähtöpaikalla. 

Täten kenttähartauteen osallistumattomat pystyvät kuitenkin osallistumaan sekä paraatikatselmukseen että ohimarssiin. He pystyvät myös kuulemaan paraatin vastaanottajan puheen, joka Y09:n mukaan oli yleensä vasta kenttähartauden jälkeen. 

Tämä kaikki Y17:ssä kenttähartauteen osallistumattomista on K15:n mukaista. Uutta Y09:ään verrattuna on tietysti se, että valtionkirkkoihinkaan kuuluville kenttähartauteen osallistuminen ei ole pakollista ja että kenttähartauteen osallistumattomille ei paraatikatselmuksen (ja ohimarssin) sijasta järjestetä muuta palvelusta. 

Tietystikään kenttähartaus paraatikatselmuksen ja ohimarssin välissä siitä seuraavine joukon kahtiajakoineen ei ole tyydyttävä järjestely. Olisi aina pyrittävä järjestämään kenttähartauden sijasta jumalanpalvelus ennen paraatia. 

Alaluvun 8.2 Sotilasvalan vannominen ja sotilasvakuutuksen antaminen kohdan 429 mukaan ennen sotilasvalan vannomista tai sotilasvakuutuksen antamista asevelvollisille on selvitettävä sotilaan velvollisuudet ja oikeudet sekä opetettava heidät ymmärtämään valan ja vakuutuksen merkitys ja ero. Mutta sotilasvalasta riittää kaikille opettaa vain se, että eroksi sotilasvakuutukseen se on uskonnollinen; muu valasta opettaminen on uskonnollista julistusta jo höpötyksineen lupaamisesta ja vakuuttamisesta "kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä". Sotilaalla ei ole velvollisuutta kuunnella sellaista julistusta, vaan hänellä on oikeus olla sellaista julistusta kuuntelematta. 

Kohdan 431 mukaan sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuuksien lippukomppania määrätään sotilasvalan vannoneista tai sotilasvakuutuksen antaneista sotilaista. Mutta sotilasvalatilaisuuteen ei ketään sotilasvakuutuksen antanutta ole oikeutta määrätä osallistumaan edes lippukomppaniassa. 

Osuuden Sotilasvalatilaisuus kentällä kohdan 433 mukaan varusmiehet, jotka eivät halua osallistua kenttähartauteen, voivat valita KOHDAN 443 mukaisen sotilasvakuutuksen antamisen. Siis osallistumatta valatilaisuuden paraatikatselmukseen. Y09 vaikeni siitä, oliko sotilasvakuutuksen valinneella valtionkirkon jäsenellä oikeus kieltäytyä myös sotilasvalatilaisuuden kenttähartaudesta, mutta ilmeisesti oli. 

Kohdassa 436 valalaulu on nyt pienellä alkukirjaimella (valalaulu ei ole uskonnollinen, vaan laulu itsessään on se vala). Kohta 438 sanoo, että jos sotilasvalatilaisuuden jälkeen järjestetään ohimarssi, se tapahtuu kuten paraatissa. 

Lainaan osuuden Sotilasvakuutus kokonaisuudessaan: 

"443. Sotilasvakuutuksen antavat ne alokkaat, jotka ovat sen valinneet. Sotilasvakuutus annetaan erillisessä tilaisuudessa yleensä siten, että siihen osallistuvilla henkilöillä on mahdollisuus seurata valatilaisuutta ja osallistua ohimarssiin. 

Sotilasvakuutus annetaan tilaisuuden arvolle sopivassa paikassa. Tilaisuus järjestetään soveltamalla valan vannomisesta annettuja ohjeita. Tilaisuuden tulee olla juhlava. Tilaisuuteen osallistuvat lippu vartioineen, joukon komentaja, vakuutuksen esilukija, vakuutuksen antajat, vakuutuksen antajien perusyksiköiden päälliköt ja omaiset. Tilaisuuteen voi osallistua soitto-osasto. Vakuutuksen aikana seisotaan KOHDAN 436 mukaisessa asennossa. Vakuutuksen antamisen jälkeen joukon komentaja lausuu vakuutuksen antaneille kehotussanat." 

Sotilasvalan yhteydessä ei puhuttu sen valinneista. Valatilaisuuden seuraamismahdollisuuden korostamisen sijasta olisi pitänyt vaatia vakuutustilaisuuden järjestämistä niin, että siihen osallistuvilla henkilöillä on aina mahdollisuus olla seuraamatta valatilaisuutta. Se järjestyisi viemällä ohimarssin lähtöpaikka riittävän etäälle valatilaisuuspaikasta. Myönteinen ero Y09:ään verrattuna on vaatimus vakuutustilaisuuden juhlavuudesta ja huomautus soitto-osastosta. 

Alaluvun 8.2 viimeisen osuuden Virkavalan vannominen ja virkavakuutuksen antaminen kohdan 444 mukaan puolustusvoimien sotilasvirassa tai sotilaallisessa tehtävässä palveleva virkamies on velvollinen vannomaan virkavalan tai antamaan virkavakuutuksen ryhtyessään hoitamaan virkaansa. Kohdan 19 mukaan tämä tarkoittaa siis erityisesti ammattisotilaita. Kyseessä saattaa olla suurin ryhmä, joka on velvollinen vannomaan virkavalan tai antamaan virkavakuutuksen. Yhdistyksemme vaatimus virkavalan poistosta kohtaa siksi ehkä suurimman vastustuksen puolustusvoimien, erityisesti kenttäpiispan taholta (virkavalakannastamme ks. esim.uutistani 24.11.2016 [HTML]; uutiseeni liittyvistä kahdesta ministerinvaihdoksesta ensimmäinen taitaa tosin ehtiä tapahtua jo tämän vuoden puolella pe 30.12.2016 tasavallan presidentin esittelyssä ja sitä välittömästi seuraavassa valtioneuvoston yleisistunnossa). 

Alaluku 8.3 Jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet alkaa sen otsikkoon nähden yllättävästi virkkeellä sotilaspappien oppitunneista mutta toisaalta siten niiden kirkollisen luonteen heti paljastaen: 

"446. Kaikilla varusmiehillä on osallistumisvelvollisuus sotilaspappien pitämille oppitunneille. Oppitunneilla ei käsitellä tunnustuksellisia asioita eivätkä ne sisällä julistuksellisia elementtejä. Perusyksiköiden, joukkoyksiköiden ja joukko-osastojen erilliset hartaustilaisuudet (esim. iltahartaudet) ovat kaikille vapaaehtoisia. Ne järjestetään palvelusajan ulkopuolella ja rinnastetaan muuhun vapaaehtoiseen toimintaan." 

Kohta 446 on suoraan K15:stä. Kohdan 446 väite oppituntien sisällöstä on puppua; jo sotilaspappi opettajana leimaa oppitunnit tunnustuksellisiksi ja julistuksellisiksi. Kyseessä ei ole tunnustukseton elämänkatsomustiedon opetus. Jo sotilaspappien oppituntien poikkeuksellinen esille nosto Y17:ssä myöntää niiden ongelmallisuuden. Edes Y09 ei maininnut kirkollisia oppitunteja (paitsi sen, mitä oli kohdassa 195 joukko-osaston papista), vaan niiden ohjeistus oli muissa asiakirjoissa. Itse kieltäytyisin aseista yksin sotilaspappien oppituntien tähden. 

Myös seuraavat kaksi kohtaa perustuvat K15:een vaihtoehtoisuuteen, kaikille kelpaavuuteen ja vapaaehtoisuuteen viittaavilta osiltaan: 

"447. Suurten kirkollisten juhlapyhien, palveluksen aloittamisen ja päättymisen sekä joukko-osaston vakiintuneen käytännön mukaisina ajankohtina järjestetään palvelusajalla perusyksiköiden, joukkoyksiköiden ja joukko-osaston evankelisluterilaisia ja ortodoksisia jumalanpalveluksia sekä hartaustilaisuuksia. Niiden sisältö ja järjestelyt määräytyvät olosuhteiden mukaan. Jumalanpalvelusten ja hartauksien rinnalle on järjestettävä vaihtoehtoinen, ohjattu henkisen toimintakyvyn kehittämiseen tarkoitettu tilaisuus. Varusmies voi vapaasti valita kumpaan tilaisuuteen osallistuu." 

"448. Harjoitusten yhteydessä voidaan toteuttaa kenttäehtoollisia. Ennen kenttäehtoollista järjestetään lyhyt tilaisuus, johon kaikki voivat osallistua. Tämän jälkeen ilmoitetaan tilaisuuden jatkuvan kenttäehtoollisella, johon halukkaat voivat osallistua." 

Seuraavassa kohdassa "palvelusajalla" on uusi lisäys: 

"449. Palveluksen salliessa eri uskontokuntiin kuuluville järjestetään mahdollisuus oman uskontonsa harjoittamiseen palvelusajalla. Uskonnollisia erityiskysymyksiä on tarkennettu LIITTEESSÄ 10." 

Alaluvun 8.4 Hautajaiset kohdan 453 mukaan hautajaiset voidaan järjestää siviilihautajaisina tai hautajaisina sotilaallisin kunnianosoituksin; hautajaisjärjestelyt riippuvat vainajan ilmaisemasta tahdosta, omaisten toiveista, vainajan sekä omaisten vakaumuksesta, hautaustavasta ja paikallisista olosuhteista. Tässä siis sana siviili ei valitettavasti ole kirkollisen vaan sotilaallisen vastakohta. Omaisten vakaumukseen viittaaminen on väärin, sillä hautaustoimilaki asettaa vainajan vakaumuksen etusijalle; samoin vainajan oletettujakin toivomuksia on kunnioitettava. Kirkoton vainaja tulee täten haudatakin kirkottomasti! Mutta alaluku vaikenee täysin tunnustuksettomista hautajaisista ja puhuu ainoastaan siunaustilaisuuksista kuten kohdassa 457: "Siunaustilaisuus vainajalle, jonka ruumista ei ole löydetty ja joka on julistettu kuolleeksi, järjestetään tämän luvun määräyksiä soveltaen." Tosin kohdassa 497 uurnahautauksesta sanotaan: "Siunaustilaisuuden tai muistotilaisuuden päätyttyä kukat voidaan viedä tulevalle hautapaikalle, jos se on mahdollista."  

Luku 10 Ohjesäännön soveltaminen kansainvälisissä operaatioissa jättää auki sen, saako valtionkirkkoihin kuulumaton vainaja todellakin kirkottoman kohtelun. 

Liite 8 Vartioparaati puhuu kohdissaan 2 ja 3 mahdollisesta kirkonkellojen soimisesta vartioparaatin aikana ja vartioparaatin siihen sovittamisesta. Mutta onkohan missään suomalaisessa kaupungintalossa samalla tavalla soitettavia kelloja? Kartanoissa oli kyllä vellikellonsa.

Jouni Luukkainen