Uusi numero saapui minulle 7.9.2016. Nyt teemaa ei ole. Numero on kovin kevyt, tilaa hukataan vanhaan malliin ja muutaman kirjoituksen olisi voinut jättää poiskin. 

Nyt tarjoillaan 20 kirjoitusta. Kirjoittajia on 16, joista minulle uusia puolisen tusinaa. Uudet kirjoittajat ovat piristävä asia. Kuitenkin kirjoitusten fokus ei ole ihan kohdallaan vapaa-ajattelijalehdessä ja laatu on kehnonlainen. 

Vanhoja helmasyntejä 

Vanhoja latuja mennään. Sivulla 5 on taas sama vanha kuva Robert Brotheruksesta. Lehti uhraa kuvalle puoli sivua, puolet liikaa. Kuva on sikäli osuva, että se kuvaa vajaa-ajattelijoita huoneessa, jossa verhot on suljettu eikä yleisöä ole tai näy. Myös sivun 6 kuva (hölmistynyt nainenko?) vie lähes puoli sivua, sekin puolet liikaa. Sivusta 13 uhrataan kuvituskuvalle (pääkallo ja reisiluut) 2/3 sivua. Taas puolet liikaa. Nyt on taas palattu kirkkojen kuvien julkaisemiseen, johon hupenee puolet sivusta 14. Kuva on kaamea ja turha. Sivulla 20 lähes puoli sivua on täytetty punaisella pallolla, jossa on kolme valkoista liekkiä. Tässäkin vähintään puolet hukkaan heitettyä tilaa. Viimein sivulla 24 on puoli sivua uhrattu suotta kuvalle jostakin aikakauslehdestä. 

Toimitus heitti ainakin yhden aukeaman julkaisutilaa hukkaan. Tähdellistä julkaistavaa ei ole. 

Numerosta puuttuu vasemmistopoliitikon esittely, mikä ilahdutti. Odotin, että nyt papitkin on unohdettu, mutta petyin. Pastori Jim Jones, traagisen Kansan temppeli -lahkon johtaja, esiintyy noin puolen sivun kuvassa (s. 15). Miksi tämä kristillinen kidutus vapaa-ajattelijain maksullisessa lehdessä? Onko tämä jäsenetu jonka saa, kun maksaa jäsenmaksunsa? 

Pääkirjoitus 

Puheenjohtaja Petri Karisma kirjoittaa nyt, että maallistuminen rauhoittaa uskontoja ja että maallistumista on tapahtunut merkittävästi 30-vuotisen sodan jälkeen Euroopassa. 

Tämä on varmasti totta. Maalliset sodat loppuvat sotimalla. Uskonsodat eivät lopu koskaan. 

Yhdistysuutinen 

Yhdistysuutisia on Vapaa Ajattelijassa vähän, kun toiminta on kuihtunut. Yksi oire tästä on kuolleen Jäsenvastaavat-sähköpostilistan lakkauttaminen. Asiasta kertoo toiminnanjohtaja Maarit Fredlund. 

Hän myös pahoittelee edellisen numeron postitussotkuja (ks. tarkemmin Vapaa Ajattelija -lehden postituksessa taas ongelmia). Luottamus liittoon on jo mennyt. Tällä joukkueella parannusta on turha odottaa. 

Uskonnonopetus Venäjän kouluihin 

Antti Rautiaisen kolumnista (s. 7) saamme lukea, että Venäjän ortodoksinen kirkko on käynyt voitollisia kärhämiä sikäläistä tiedeakatemiaa ja akateemikkoja vastaan. Jumaluusoppi on nyt hyväksytty ”viralliseksi tieteeksi” ja uskonnonopetus aloitettiin kouluissa vuonna 2012. 

Yleensä kaikki mälsä on apinoitu Suomeen Ruotsista. Syntyykö nyt uutta apinoitavaa myös Venäjältä? 

Kristillistä kulttuuria 

Ristiretket (s. 10–11), kristinusko ja antisemitismi (s. 12–13) ja kristilliset kultit (s. 14–15) ovat kieltämättä kulttuuria, jonka keskellä me ateistit jouduimme ja joudumme vasten tahtoamme elämään. Mutta miksi vapaa-ajattelijoille tarkoitettu lehti on lähes täynnä kristillistä kulttuuria? Maassamme on satoja muita lehtiä, jotka esittelevät kristillistä kulttuuria sitä kaipaaville. Eivätkö vapaa-ajattelijat halua kertoa vapaa-ajatteloiden ja ateistien toiminnasta? 

Kansainvälistä toimintaa 

Liiton pääsihteeri Esa Ylikoski osallistui IHEU:n (International Humanist and Ethical Union) ja EHF:n (European Humanist Federation) yleiskokouksiin. IHEU:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin britti Andrew Copson. Entinen puheenjohtaja, belgialainen Sonja Eggerickx luopui tehtävästään. 

Eggerickx oli tunnustuksettoman etiikan opettaja ja vanhempi moraaliopetuksen koulutarkastaja. Hänet valittiin IHEU:n puheenjohtajaksi huhtikuussa 2006 ja hän on IHEU:n ensimmäinen naispuheenjohtaja. 

Hallituksen jäsenehdokkaita oli enemmän kuin paikkoja. Järjestöelämä Euroopassa poikkeaa Vapaa-ajattelijain liiton toiminnasta siten, että järjestettiin vaali. Vapaa-ajattelijain liitossa hallitukseksi valitaan jonkun vahvan vaikuttajan laatima valmis junttalista. Jäsenyhdistysten valitsemat liittokokousedustajat eivät pääse äänestämään henkilöistä ja näiden kannatuksen mittauttaminen on estetty. Näin valituiksi tulee hallitusjäseniä, joilla ei ole kannatusta eikä osaamistakaan. Tämä on yksi syy liiton toiminnan surkastumiseen. 

Runoilija Jouko Saksio 

Oulunseudun Vapaa-ajattelijat ry:n entinen puheenjohtaja Jouko Saksio kertoo (s. 20) miksi hän on vapaa-ajattelija. Hän on 52-vuotias ja kävi yläkoululaisena iltarippikoulun, joka on tuntunut hänen elämänsä raskaimmalta tapaturmalta. 20-vuotiaana hän erosi kirkosta. 

Ateismi ei ole uskomus vaan oire ”ylivoimaisen typeryyden oppositiossa”. Hän haluaa mieluummin ymmärtää kuin uskoa. 

Saksio toimi yhdistyksen puheenjohtajana noin 16 vuotta jättäytyen pois talvella 2016. Muistan hänet erityisesti uskonnottomana juhlapuhujana. 

Runo 

Lehti on julkaissut (s. 25) Martti Hännisen 25-säkeistöisen runon. Runoja ei ole enää juuri nähty lehdessä. Olen niiden kannattaja. Jokaisessa numerossa tulisi olla hyvä runo. Niillä voi olla lukijoille käyttöä myöhemminkin. 

Kun kelvollista tarjontaa ei ole, toimituksen asiana olisi etsiä niitä aktiivisesti. Tämänkin tehtävän toimitus on laiminlyönyt. Ennen oli paremmin. 

Syrjintä hautaustoimessa 

Esa Ylikoski on nyt itse törmännyt uskonnottomien syrjintään hautaustoimessa (s. 26–27). ”Syrjintää ymmärtää todella vasta koettuaan sen itse.” Vajaa-ajattelijoiden toiminnan puute on sekin, että muiden kokemuksia ja tietoja ei hankita toiminnan perusteeksi. Vaikutteet etsitään jostakin Pravdasta tai julkilausumista erittelemättä todellisuutta käytännössä. 

Nyt kyse oli siitä, että Porissa hautausmaan kappelia ei luovutettu uskonnotonta hautaus- tai uurnan maahanlaskutilaisuutta varten. (Ylikoski käyttää kristillistä termiä ”saattotilaisuus”.) Sama käytäntöhän on pääkaupunkiseudulla ainakin Espoon seurakuntayhtymän alueella. 

Hautaustoimistot markkinoivat kristillistä siunaustilaisuutta, jossa pappi puhuu ”lyhyemmän kaavan mukaan”, jos vainaja ei kuulunut kirkkoon. Tulee mieleen, että myös lyhytraiskaus on katsottu rikosoikeudessa vähemmän rikolliseksi kuin raiskaus. Eikö hautaustoimistojen tulisi täyttää niitä tarpeita, joita heidän asiakkaillaan on eikä ajaa kirkon asiaa? 

Kappelin pienemmän sivutilan, noin 10–12 henkilölle, seurakunta tosin olisi luovuttanut myös uskonnotonta tilaisuutta varten. 

Ylikoski kirjoittaa myös, että valtion ”budjettitukea” käytetään myös kappelien ylläpitoon. Oikea termi ainakin hautaustoimen osalta on valtionrahoitus. Ei ole kyse operaattorin tukemisesta, kun kaikki sen kulut rahoitetaan lakisääteisesti valtion varoista. 

Takasivulla oleva jäsenyhdistysluettelo listaa nyt 24 jäsenyhdistystä, ei kaikkia. Osa yhteystiedoista on vanhentuneita kuten ennenkin.  

Kimmo Sundström