Pylkönmäen kunta perustettiin 1914 Karstulan ja Saarijärven kuntien osista ja liitettiin Saarijärven kaupunkiin 2009. Siellä, kolmisen kilometriä Pylkönmäen keskustasta kaakkoon, Luotojärven länsipuolella, Myllymäentieltä (seututie 633) pohjoiseen poikkeavan Hiekkatien varrella, on helluntaiseurakunnan kannatusyhdistyksen yksityinen Siltasalmen hautausmaa. Hautausmaalle on Hiekkatien liittymästä noin 350 metriä, ja maan portti on Hiekkatien vasemmalla eli länsipuolella, noin 28 metriä tiestä. 

    Hautausmaana oleva osa Kalmisto-tilasta (729–412–52–0) on merkitty vihreällä värillä. Tilan koillisosa hautausmaan oikean sivun koillispuolella kasvaa metsää. Huoltorakennus on merkitty karttaan väärään paikkaan. Se on hautausmaan etuneljänneksessä, noin 15 metriä kaakkoissivulla olevasta portista, lähellä hautausmaan oikeaa sivua. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3462/MML/16. Kiinteistörajat ©Kunnat ja Maanmittauslaitos lupanro 3462/MML/16.

Perustamislupa-anomus 

Mahlun Siion-Rukoushuoneyhdistys r.y. (63677) anoi (13.2.1954/16.3.1954 AD (600/110) 1954 OPM, SVA) ”hautausmaan käyttöoikeutta”, mutta kyse oli uuden hautausmaan perustamisesta. Pylkönmäellä 13.2.1954 päivätyn anomuksen allekirjoittivat Otto Jokinen ja Reino Riekko. He pyysivät asian käsittelyä mahdollisimman pian. 

Lääninlääkärin lausunto 

Hanke oli käynnistynyt jo edellisenä vuonna. Metsätyönjohtaja Riekko oli 4.11.1953 pyytänyt Vaasan lääninlääkäriä tarkastamaan hautausmaaksi aiotun alueen. Lääkäri O. A. Hokkanen tarkasti alueen ja laati tarkastuspöytäkirjan 12.12.1953. Alue oli Kuoppalankylässä, ja tarkastuksessa oli läsnä myös Riekko. Alue oli Kukon puistossa, valtion metsässä, Myllymäen aseman ja Saarijärven väliseltä maantieltä poikkeavan tilustien varrella, noin 30 metriä mainitusta tiestä. Paikka oli asumatonta metsämaastoa. Noin 400 metrin päässä oli Metsola-niminen ihmisasunto, ja muita asuntoja oli viereisen, kapeanpuoleisen vesireitin toisella puolella. Maaperä oli soraa ja kasvoi harvanpuoleista mäntymetsää. Jos hautausmaa perustetaan, kenenkään vedenottopaikka ei vaarannu. Ei ilmennyt mitään, mikä estäisi alueen käytön hautausmaana. 

Hokkanen hyväksyi alueen käytettäväksi hautausmaana. Ennen käyttöä oli hankittava opetusministeriön (OPM) lupa sekä omistusoikeus maahan, kartta hautojen ja käytävien sijoittamisesta maalle, tasoitettava alue hautausmaaksi sekä rakennettava siunauskappeli kellareineen alueelle. Tilustieltä oli rakennettava kulkuväylä alueelle ja hautausmaan kunnossapito turvattava. 

    Myllymäentiellä oleva liittymä Hiekkatielle, joka vie hautausmaalle.

Kauppakirja 

Myyjän puolelta Metsähallituksen pääjohtaja N. A. Osara ja asianvalvoja Eero Norros antoivat Helsingissä 9.1.1954 päivätyn valtakirjan aluemetsänhoitaja Mauno V. Pohjolalle. Kauppakirjalla 3.2.1954 Metsähallitus myi Pylkönmäen kunnassa olevasta, Metsähallituksen Karstulan hoitoalueeseen kuuluvasta Kukon valtionpuistosta aluemetsänhoitajan maastoon väliaikaisesti paaluttaman, noin 0,5 hehtaarin maa-alueen 65.000 markalla ja muutoin seuraavin ehdoin: (1) Hinta maksettiin käteisellä kaupantekotilaisuudessa ja kuitattiin saaduksi; (2) Ostaja sai alueen heti hallintaansa ja oli oikeutettu erotuttamaan sen itsenäiseksi tilaksi kustannuksellaan. 

Ostajan puolesta kauppakirjan allekirjoittivat maanviljelijät Otto Jokinen ja Erkki Ahonen. 

Julkisena kaupanvahvistajana toimi Saarijärven ynnä muiden pitäjäin käräjäkunnan kaupanvahvistaja Lauri Takanen ja hänen todistajanaan Sylvi Siltanen. 

    Hautausmaata vastapäätä, Hiekkatien toisella puolella, on pysäköintialue.

Lausunnot 

OPM:n esittelijä Armo Nokkala lähetti 17.3.1954 asiassa lausuntopyynnön Vaasan lääninhallitukselle. Lääninhallituksessa lääninsihteeri Helvi Rahkonen lähetti 19.3.1954 kirjeen Saarijärven piirin nimismiehelle, jonka tuli hankkia Pylkönmäen kunnanhallituksen ja Pylkönmäen seurakunnan kirkkohallintokunnan lausunnot asiassa ja toimittaa ne oman lausunnon kera lääninhallitukselle. 

Nimismies Fjalar Chydenius toimitti lausuntopyynnöt konstaapeli Kaino Pohjolalle. 

Pylkönmäen seurakunnan kirkkohallintokunta ilmoitti 9.4.1954, ettei ole aihetta ryhtyä vastustamaan hautausmaan perustamista. Lausunnon allekirjoittivat puheenjohtaja Pauli Lehtonen ja sihteeri Ahti Lavanko. 

Pylkönmäen kunnanhallitus vastasi lääninhallitukselle 23.3.1954. Kerrottiin, että metsähallitus oli 12.8.1953 kysynyt kunnalta, tulisiko se mahdollisesti käyttämään etuosto-oikeuttaan. Kunnanvaltuusto päätti 15.9.1953, ettei näin tapahdu. Kun valtuusto ”ei katsonut olevan aihetta ryhtyä vastustamaan sanotun yhdistyksen hanketta oman hautausmaan aikaansaamiseksi”, ei näin tahtonut tehdä kunnanhallituskaan. Lausunnon allekirjoittivat puheenjohtaja Aapo Leppänen ja kunnansihteeri Mauno Holma. 

Lausunnot saatuaan Pohjola palautti ne nimismiehelle 14.4.1954. Nimiesmies palautti lausunnot 15.4.1954 Vaasan lääninkanslialle ilmoittaen itse puoltavansa hakemusta. 

Lääninhallitus palautti asiakirjat 20.4.1954 OPM:lle ja puolsi anotun luvan myöntämistä. Lausunnon allekirjoittivat maaherra K. G. R. Ahlbäck ja lääninsihteeri Helvi Rahkonen. 

    Hautausmaan portti, jolta johtaa pääkäytävä läpi hautausmaan.

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 24.4.1954. Mahlun Siion-rukoushuoneyhdistys r.y. oikeutettiin perustamaan hautausmaa Pylkönmäen kuntaan tarkoitusta varten ostetulle noin 0,5 hehtaarin suuruiselle alueelle, jota asianomainen lääninlääkäri piti sopivana hautausmaaksi. Yhdistyksen tuli mahdollisimman pian laillistuttaa saantonsa alueeseen. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri Arvo Salminen ja esittelijä Armo Nokkala (Päätöskonseptit 24.4.1954). 

Mahlun Siion-Rukoushuoneyhdistys r.y. 

Hakijayhdistys oli perustettu Mahlulla, Saarijärvellä 14.7.1953, jolloin läsnä oli 24 henkilöä. Puheenjohtajana toimi Toivo Paavola ja sihteerinä Otto Jokinen. Perustamiskirjan allekirjoittivat kuitenkin vain yhdistyksen hallitukseen valitut kuusi miestä: 

(1) Toivo Julius Paavola, talollinen, Pylkönmäki, Mahlu; 

(2) Otto Jokinen, pientilallinen, Pylkönmäki, Mahlu; 

(3) Erkki Ahonen, työmies, Saarijärvi, Mahlu; 

(4) Reino Johannes Riekko, metsätyönjohtaja, Pylkönmäki, Kuoppala; 

(5) Matti Miika Ränttilä, työmies, Saarijärvi, Mansikkaniemi; ja 

(6) Eero Teodor Ränttilä, työmies, Karstula. 

Kaikki kuusi olivat nähtävästi eronneet kirkosta. Virkatodistusten mukaan vain Matti Ränttilä oli siirtynyt kunnan siviilirekisteristä toisen kunnan siviilirekisteriin, mutta mahdollisesti hänkin oli eronnut kirkosta jo siirtyessään viimeistä edellisen kunnan siviilirekisteriin. 

Toivo Julius Juhonpoika Paavola (s. 12.4.1915 Pylkönmäellä) oli siirtynyt siviilirekisteriin 16.3.1949 Pylkönmäen evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. Otto Vihtorinpoika Jokinen (s. 5.5.1908 Pylkönmäellä) oli siirtynyt siviilirekisteriin 2.7.1934 Saarijärven evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. Erkki Eeronpoika Ahonen (s. 23.6.1911 Saarijärvellä) oli siirtynyt siviilirekisteriin 2.7.1934 Saarijärven evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. Reino Johannes Otonpoika Riekko (s. 23.11.1919 Saarijärvellä) oli siirtynyt siviilirekisteriin 27.12.1946 Saarijärven evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. Matti Miika Kallenpoika Ränttilä (s. 15.3.1925 Karstula) oli siirtynyt siviilirekisteriin 14.1.1952 Pylkönmäen siviilirekisteristä. Eero Teodor Kallenpoika Ränttilä (s. 9.11.1919 Karstula) oli siirtynyt siviilirekisteriin 21.9.1949 Karstulan evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. 

Yhdistyksen ilmoituslomakkeen päiväsi 14.7.1953 Saarijärvellä Toivo Paavola. 

    Huoltorakennus. 

Säännöt 

Yhdistyksen kotipaikka oli Saarijärven kunta (2 §). Sen jäseneksi voitiin ottaa ”uudesti syntynyt koko Raamatun pohjalla seisova henkilö, joka ...” (4 §). Jäsenet hyväksyi yhdistyksen kokous eikä pakollisia maksuja peritty (5 §). Jäsenet erotti yhdistyksen kokous (11 §). Jos yhdistys purkautuisi, sen varat menivät yhdistyksen tarkoitusperiä lähinnä edistävään tarkoitukseen kokouksen lähemmin päättämällä tavalla (13 §). 

Uusi nimi: Saarijärven Helluntaiseurakunnan kannatusyhdistys r.y. 

Yhdistyksen kokouksessa 3.11.1980, jolloin läsnä oli 11 henkilöä, yhdistys päätti muuttaa nimensä ja sääntöjään. Tätä koskevan ilmoituksen päiväsi Saarijärvellä 20.11.1980 Einari Pasanen. Uudeksi nimeksi tuli Saarijärven Helluntaiseurakunnan kannatusyhdistys r.y. Sääntömuutos rekisteröitiin 6.11.1981. 

Tila 

Hautausmaa on Kalmisto-nimisellä tilalla (729–412–52–0), jonka pinta-ala on 0,5040 hehtaaria. Tila lohkottiin Pylkönmäen valtionmaasta (633–893–1–3 X) ja rekisteröitiin 8.7.1963. Kuntajaon muutoksen (Pylkönmäki liitettiin Saarijärven kaupunkiin) johdosta selvennyslainhuuto annettiin 6.1.2009. 

Puolet Kalmistosta lahjoitetaan toiselle yhdistykselle

Saarijärven Helluntaiseurakunnan kannatusyhdistys r.y. lahjoitti 21.12.1994 puolet Kalmisto-tilasta Pylkönmäen Helluntaiseurakunnan Kannatusyhdistys r.y:lle (157057), joka sai omistukseensa lainhuudon 7.3.1995. 

    Yleiskuva hautausmaan vasemmasta puolesta.

Pylkönmäen Helluntaiseurakunnan Kannatusyhdistys ry 

Tämä yhdistys oli perustettu 4.4.1991 Usko ja Asser Kärkkäisen talossa Raiviolla, jolloin läsnä oli kymmenen henkilöä. Perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Olavi Paananen, sihteeriksi Hilkka Holappa, pöytäkirjan tarkistajiksi Riitta Salminen ja Esa Pihlainen sekä ääntenlaskijoiksi Usko Kärkkäinen ja Paavo Pihlainen. 

Paananen kertoi, että yhdistys haluttiin perustaa, koska tahdottiin hankkia vakituinen kokoushuone. Yhdistyksen hallituksen jäseniksi valittiin Hilkka Holappa, Mauno Sironen, Esa Pihlainen, Pauli Pihlainen, Asko Holappa, Usko Kärkkäinen ja Olavi Paananen. 

Perustamisilmoituksen allekirjoitti 11.4.1991 Mauno Sironen. Yhdistyksen varapuheenjohtaja oli Esa Pihlainen, sihteeri Hilkka Holappa ja rahastonhoitaja Pauli Pihlainen. Ilmoitus saapui paikallisviranomaiselle 17.4.1991 ja oikeusministeriöön 22.4.1991. Yhdistys rekisteröitiin 22.9.1992 ja sai rekisterinumeron 157057. 

Sääntöjen mukaan yhdistyksen jäseneksi saattoi liittyä Pylkönmäen Helluntaiseurakuntaan kuuluva henkilö. Yhdistyksen kokous otti ja erotti jäsenet (3 §). Jos yhdistys purkautuisi tai lakkautettaisiin, varat tulisi antaa johonkin yhdistyksen aatetta edistävään tarkoitukseen, lähinnä Pylkönmäen Helluntaiseurakunnalle. 

    Yleiskuva maan oikeasta puolesta, jossa vain kolme hautakiveä.

Lahjaksi saatu puolikas Kalmistosta palautetaan 

Jostain syystä runsaan viiden vuoden omistusajan jälkeen lahjaksi saatu puolikas Kalmisto-tilasta lahjoitettiin 7.9.2010 takaisin Saarijärven Helluntaiseurakunnan kannatusyhdistys r.y:lle. Lahjan saaja sai tilanpuolikkaaseen lainhuudon 9.9.2010 omistaen jälleen koko tilan. 

Pian tämän jälkeen Pylkönmäen Helluntaiseurakunnan Kannatusyhdistys ry teki purkautumisilmoituksen, jonka allekirjoitti Saarijärvellä 16.9.2010 Esa Pihlainen. Purkautuminen merkittiin rekisteriin 10.12.2010. Yhdistys toimi yli 29 vuotta. 

Tilaan ei ole kiinnityksiä. Sillä on tieoikeus tilojen Pylkönmäen valtionmaa (633–893–1–3 X) ja Lisä-Norola (633–401–13–13 X) alueilla. Osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin Kalmisto-tilalla ei ole. 

Hautausmaa 

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 17.8.2016. Mitään viittaa hautausmaalle ei Hiekkatien liittymässä eikä sen jälkeenkään ole. Hautausmaa on keskellä nuorehkoa mäntymetsää kasvavalla Luotojärvenkankaalla. Paikka on hieman ympäristöään korkeammalla. Yhtään taloa ei ole näköetäisyydellä, Hiekkatie on hiljainen. Sen sijaan Myllymäentien liikenteen ääni kuuluu hautausmaalle, vaikka tie ei näy. 

    Hautausmaan vanhin hauta maan vasemmassa takakulmassa.

Pinnanmuoto ja kasvillisuus 

Hautamaana oleva osa tilasta on suorakaide. Maa on jokseenkin tasaista, vaikka oikea etukulma on hieman muuta aluetta korkeammalla. Tilan toinen puolikas on oikean eli koillisivun koillispuolella, kasvaa metsää ja on aitaamaton. Isommat rajapyykit löytyvät metsästä. 

Hautausmaalla kasvaa 20 koivua, kolme mäntyä ja yksi kuusi, kaikki nuoria puita. Lisäksi on pari pihlajapensasta. Aluskasvillisuutena on sammalta, kanervaa, puolukkaa, mustikkaa ja vähän pieniä männyntaimia. 

Varustukset 

Hautausmaalle johtavaa kulkutietä vastapäätä, Hiekkatien toisella puolella, on pieni pysäköintialue. Sen syvyys on noin 15 metriä ja leveys kymmenisen metriä. 

    Punatiilistä tehty kiveys Anja Kallion haudalla. 

Portti 

Puuportti on etupäädyssä eli kaakkoissivulla. Portinpylväät (2; korkeus maasta 155 cm) ovat pyöreää puuta ja niissä on harjakatonmuotoiset peltihatut. Peltihatun lappeen mitat ovat 22x15 cm. Portinaukko on 345 cm ja portinpuolet 170x96 cm (lxk). Portissa on metallisalpa ja portti on lukitsematon. Portti sekä aita ovat harmaanvalkeita. 

Aita 

Neljän tuuman laudasta tehty aita ympäröi hautausmaata. Aidantolpat ovat koolinkia. Aitamalli näkyy valokuvissa. Aidan korkeus vaihtelee välillä 70–80 cm. Etusivulla, portista oikealle on kolme aidantolppaa, oikealla sivulla 22 tolppaa, takasivulla seitsemän tolppaa, vasemmalla sivulla 24 tolppaa ja etusivulla, portista vasemmalle, kolme tolppaa, yhteensä 59 tolppaa. Tässä kulmatolpat laskettiin kahdesti. Aita on ehjä, mutta sen iästä ei ole tietoa. Portin yläpuu on osin lahonnut. 

Huoltorakennus 

Huoltorakennus (301x396 cm; lxp) on portista tultaessa pääkäytävän oikealla puolella, hautausmaan oikealla sivulla, toisin kuin kartta osoittaa. Ovipääty on hautausmaalle päin. Rakennus on pystytetty betonisokkelille (korkeus 25–30 cm maasta), puurunkoinen, aumakattoinen, huopakatteinen (musta; osin sammaloitunut), rimalaudoitettu, harmaa ja joka sivulla on valkeat vesikourut, muttei syöksytorvia. Lukitun parioven (160x162 cm; lxk) alla on vihertävä lauta ja oven peitelaudat ovat keltaisenruskeat. Molempien ovien leveys on 80 cm. Ovessa on ohje, jossa pyydetään viemään roskat ja hautakoristeet itse pois. Roska-astiaa hautausmaalla ei olekaan. 

Rakennus toimi aikaisemmin ruumissuojana, nykyisin vain työkaluvajana. Siellä on myös muuta hautausmaan tarpeistoa kuten lankkuja, hiekka-astia ja -lapio yms. Nykyisin ruumiit tuodaan haudattaviksi autolla suoraan kylmiöistä. 

Maalta on kaadettu joitakin mäntyjä. Kantojen kärkeen on naulattu kaksi laudanpätkää rinnakkain ja saatu näin ainakin kuusi jakkaraa. Sähköä, kaivoa, vesijohtoa tai valaistusta hautausmaalla ei ole. Aikaisemmin huoltorakennuksen katolta valuva sadevesi on koottu tynnyreihin, mutta nyt tynnyreitä ei ollut. 

Takasivun ja oikean sivun aidan yli on viety muutamia irtokiviä, jotka ovat nousseet maasta hautoja kaivettaessa. 

    Uusin hauta lähellä maan oikeaa takakulmaa.

Haudat 

Portilta johtaa pitkittäissuuntainen pääkäytävä hautausmaan (53,5x21,7 m; pxl) läpi jakaen sen kahtia. Portilta ensimmäisen haudan kohdalle on noin 30 metriä. 

Pääkäytävän vasemmalla puolella on kahdeksan hautariviä, jotka tässä on numeroitu takasivusta alkaen: 

Vasemmassa puoliskossa havaittiin yhteensä 19 hautakiveä, joissa yhteensä 28 vainajan nimeä. 

Pääkäytävän oikealla puolella on vain kolme hautakiviriviä, joissa jokaisessa vain yksi hautakivi ja kussakin kivessä vain yksi vainajan nimi: 

Hautamuistomerkkejä (kaikki hautakiviä) havaittiin yhteensä 22 ja niissä yhteensä 31 vainajan nimeä. Ainakin lähes kaikilla haudoilla on hautakivi. Ehkä vain yksi hauta oli vailla muistomerkkiä. 

Kuolinvuosikymmenittäin vainajat jakautuivat näin: 

Ensinnä hautausmaahan on haudattu Agnes Piesanen (o.s. Kankimäki) (2.12.1892–7.12.1959). Hänen hautansa on maan vasemmassa takakulmassa. Haudalla on haavantaimi ja kynttilälyhty. Uusin hauta kuuluu Kaija Johanna Holapalle (o.s. Takala) (8.5.1934–2.4.2016) ja sijaitsee lähellä maan oikeaa takakulmaa. 

Hautakivet ovat tavanomaisia. Haudanpituisia ja -levyisiä reunakiviä haudoilla ei ole. Sen sijaan tiilistä tai irtokivistä on sommiteltu kiveyksiä hautakiven eteen, esimerkiksi Sirosten haudalla. Kiveyksen ja hautakiven välissä kasvavat kukat. Anja Onerva Kallion (29.10.1939–27.8.2011) haudalla tällainen kiveys on tehty punatiilistä. 

Ainoa hakkaamaton hautakivi on Seemi Antero Kärkkäisen (31.12.1939–26.7.2003) haudalla. 

Lähes joka kivessä on ristejä, joskin on ainakin yksi kivi vailla symboleja. Laskeva aurinko ja kukka esiintyvät muutamassa hautakivessä, mutteivät yksin vaan ristin ohella. Liekkimaljoja en havainnut lainkaan. 

Haudat ovat melko harvassa. Hautausmaan takaosastakin on käytetty vain 2/3. Koko hautausmaasta on käytetty ehkä vasta 1/5, hautapaikkoja riittää ainakin sadaksi vuodeksi. 

Yleisvaikutelma on luonnonmukainen, pieni, vaatimaton, mutta toimiva hautausmaa. 

    Haudoista nousseita irtokiviä on siirretty pois hautausmaalta, aidan yli.

Hautausmaan hoito 

Hautausmaan vastuuhenkilö Raimo Salo kertoo, että helluntailaisia kohdeltiin huonosti evankelis-luterilaisen kirkon taholta 1950-luvulla. Hautapaikkoja annettiin koilliskulmasta ja niiden hintakin oli korkea. Tämän vuoksi perustettiin oma hautausmaa. Maaperä on Salon mukaan tosin aika kovaa ja kivistä, joten paikka ei ole oikein hyvä. 

Ei ole tietoa, onko hautausmaa ja huoltorakennus valmistunut jo ennen vuotta 1959, jolloin ensimmäinen hautaus tapahtui. Aidan pystytysajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta porttia on uusittu. 

Muut kuin helluntaiseurakunnan jäsenet eivät ole kyselleet hautapaikkoja tältä hautausmaalta. Pääosin vainajat ovat olleet helluntaiseurakunnan jäseniä. Tosin ainakin yksi pieni tyttö on haudattu maalle eikä hän ole voinut olla seurakunnan jäsen. Hautapaikat luovutetaan maksutta. 

Salo on ollut tehtävässä kuutisen vuotta. Hautapaikkakartan hän sai keväällä 2016 eikä siihen ollut merkitty hautapaikkoja. Nyt Salo on tehnyt mittauksia hautausmaalla ja parempi kartta on tekeillä. Siinä otetaan huomioon myös se, että leski voisi saada hautapaikan puolisonsa hautapaikan vierestä. Muutamia hautapaikkavarauksia on tehty. Koko hautausmaan toiminta-ajalta ei ole myöskään vainajaluetteloa, mutta viimeiseltä kuudelta vuodelta on. 

Hautausmaa tarvitsee vain vähän hoitoa. Yleishoidosta vastaa yhdistys. Keväisin järjestetään haravointitalkoot, joihin osallistuu sekä seurakuntalaisia että haudattujen omaisia. Hautojen hoito on omaisten vastuulla. Myös haudan kaivuukustannuksista vastaavat vainajan omaiset. Viimeisen kuuden vuoden aikana hautausmaan hoidosta ei ole aiheutunut kuluja. Mitään avustuksiakaan ei ole haettu eikä saatu.

Kimmo Sundström