Pohjois-Pirkkalan kunta syntyi 1.1.1922, kun Pirkkala jaettiin Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaan. Myöhemmin kunnan taajamista Pispala liitettiin Tampereen kaupunkiin 1.1.1937. Loppuosa kunnasta muodosti kauppalan, joka otti vuonna 1938 nimekseen Nokia. 

Tämä artikkeli kertoo lohkotilallinen Kalle Sipilän hankkeesta perustaa tilalleen hautausmaa itseään, vaimoaan ja ”muitakin valtiokirkosta eronneita Pirkkalan kuntalaisia” varten. Hanke ei siis ollut vain perhe- tai sukuhautausmaahanke. Hautausmaata ei lopulta koskaan perustettu, mutta sen oletettu paikka voidaan vieläkin havaita maastossa. 

Sijainti 

Silloisen Sipilän Koskivaara-tilan (536–402–3–4) kiinteistötunnus on nykyisin 536–402–3–19. Tila sijaitsee Haaviston kylässä, Haavistontien eteläpuolella (Haavistontie 184). Tilalle johtaa Haavistontieltä noin 120 metriä pitkä suora, nimetön tie. 

    Koskivaara-tila (536–402–3–19) Nokianvirran pohjoispuolella. Haavistontie ylhäällä näkyy punaisena. Maasto viettää heti rakennuksilta alkaen jyrkästi kohti Nokianvirtaa. Isompi rakennus on asuintalo, sen oikealla puolella talousrakennus. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3462/MML/16. Kiinteistörajat ©Kunnat ja Maanmittauslaitos lupanro 3462/MML/16.

Perustamislupa-anomus 

Anomuksen (8.2.1924/11.2.1924 AD (199/50) 1924 OPM, SVA) kirjoitti lakitieteen kandidaatti, varatuomari Urho Hakkila. Se oli päivätty Helsingissä 8.2.1924 ja anomuksen jätti Lehmusmäki valtakirjan ja viiden liitteen kera. Haluttiin perustaa 120 neliömetrin suuruinen hautausmaa, johon ”on aikomus haudata paitsi minut ja vaimoni muitakin valtiokirkosta eronneita Pirkkalan kuntalaisia, mikäli tilaa riittää”. 

Avoimen asianajovaltakirjan Sipilä oli antanut Pohjois-Pirkkalassa 5.1.1924. 

    Tie Koskivaara-tilalle Haavistontieltä.

Piirilääkärin lausunto 

Piirilääkäri J. Soini antoi lausuntonsa asiassa Tampereella 5.12.1923. Hän totesi, että paikka oli Nokianvirtaan viettävässä jyrkässä rinteessä, noin 60 metriä yläpuolella olevasta asuinrakennuksesta. Maaperä oli hiekkaa eikä muita asuntoja ollut läheisyydessä. Soinin mukaan maan kaltevuus tai laatu ei aiheuttanut terveydellistä haittaa. 

Karttaote 

16.3.1923 oikeaksi todistettu karttaote kertoi, että Koskivaara-tila oli erotettu Sipilän perintötalosta nro 3, rekisterinumero 3:3, Haaviston kylässä. Erottamisen toimitti vuonna 1918 virkaa toimittava nuorempi maanmittausinsinööri K. D. Sinervä. Lohkotila oli merkitty maarekisteriin Hämeen läänin lääninmaanmittauskonttorissa 25.10.1918, minkä todisti Toivo Borgenström. 

Lohkomiskirja 

Lohkomiskirjan otteen mukaan lohkotilan uusi rekisterinumero oli 3:4 ja tilalla oli yksi palsta. Sipilä-tilan rno 3:3 osuus maakirjatalosta oli 0,6190 ja sitä vastaava manttaali 0,2063, jotka jakaantuivat niin, että Koskivaara-tilan rno 3:4 osuus oli 0,0231 osaa ja 0,0077 manttaalia. Tilan rajat oli paalutettu ja pyykitetty maalle 15.8.1918. Tämän todisti Pirkkalassa 15.8.1918 ylimääräinen maanmittari K. D. Sinervä. 

    Sipilän talo valmistui 1927.

Päätös tiluslohkomisesta 

Päätös tiluslohkomisesta annettiin lääninkonttorissa, Hämeenlinnassa 23.10.1918. Kantatila oli vuonna 1902 vahvistetussa lohkomisessa saanut tilukset laillisesti erotetuiksi muiden talojen maista. Koskivaara-tilan (3:4) osuudeksi koko talosta tuli 0,0231 ja mantaaliksi 0,0077. Sipilä-tilan (3:5) osuudeksi koko talosta jäi 0,5959 ja manttaaliksi 0,1986. 

Maaherranvirasto vahvisti kantatilan verot tasattaviksi niin, että Koskivaara-tilan maksettavaksi tuli 41 kopeekkaa ruplaveroa ja 0,025 hehtolitraa kymmenyksiä. Sipilä-tilan maksettavaksi jäi 10 ruplaa 55 kopeekkaa ruplaveroa ja 0,655 hehtolitraa kymmenyksiä. Päätöksen allekirjoittivat W. Kahila ja Artur Miklín. 

Takaussitoumus 

Takaussitoumus oli annettu Tampereella 16.9.1923. Siinä liikkeenharjoittaja Vilho Pylvänäinen ja kauppias Julius Hynninen, molemmat Tampereelta, menivät ominaistakaukseen omasta ja toinen toisensa puolesta hautausmaan vastaisesta kunnossapidosta. 

Seurakunnan kirkkoherranviraston lausunto 

Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli oli pyytänyt asiassa lausuntoa Pohjois-Pirkkalan seurakunnan kirkkoherranvirastolta 29.2.1924. 

Virasto antoi lausuntonsa 7.3.1924. Kaarle Viktor Sipilä (s. 2.7.1869 Pirkkalassa) ja vaimo, entinen kansakoulun opettajatar Selma Vellamo o.s. Raitala (s. 2.2.1879), olivat kumpikin henkilökohtaisesti 26.1.1923 ilmoittaneet eroavansa evankelis-luterilaisesta kirkosta ja Pohjois-Pirkkalan seurakunnasta. Ero oli 28.2.1923 merkitty kunnan siviilirekisteriin. 

Anoja myös vakuutti, ettei hautausmaahan ole tarkoitus haudata evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniä. Virastolla ei ollut muistuttamista anomusta vastaan. Lausunnon allekirjoitti vt. kirkkoherra F. E. Lilja. 

    Ensimmäinen arvioitu paikka aiotulle hautausmaalle. Etualalla kivipengerrys.

Tuomiokapitulin lausunto 

Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin lausunto annettiin Tampereella 3.4.1924. Sen allekirjoittivat piispa Jaakko Gummerus, K. R. Kares ja joku kolmaskin henkilö, jonka nimikirjoitus on epäselvä. 

Tuomiokapituli katsoi, että kahden yksityisen henkilön antama ominaistakaus, ”joka parhaassakin tapauksessa on sitova vain muutamia vuosia”, on riittämätön tae hautausmaan jatkuvasta kunnossapidosta. ”Mahdollisten väärinkäytösten välttämiseksi” olisi viedä vaadittava kirkkolain ja uskonnonvapauslain 10 §:n 1 momentin perusteella määräys, ettei puheena olevaan hautausmaahan saa haudata vainajia, jotka kuollessaan olivat evankelis-luterilaisen tai kreikkalais-katolisen seurakunnan jäseniä. 

Lisäksi tuomiokapituli lausui, että olisi mahdollista aloittaa hautasijojen myyminen yksityisten perustamilta hautausmailta voittoa tuottavana tai yleisten hautausmaiden kanssa kilpailevana liikkeenä. Tällainen ”loukkaava ja pahennusta herättävä menettely olisi ehkäistävä täydentävällä hallinnollisella lainsäädännöllä”. Lopuksi sen mielestä lukuisten, pienten, hajallaan sijaitsevien hautausmaiden syntyä ei voitu pitää suotavana terveydenhoitonäkökohtien eikä ”vainajia kohtaan osoitettavan pieteetin kannalta”. 

    Toinen arvioitu paikka aiotulle hautausmaalle.

Maaherra yhtyy tuomiokapitulin lausuntoon 

Hämeen läänin maaherra antoi lausuntonsa 9.4.1924. Hän yhtyi tuomiokapitulin lausuntoon. Lausunnon on allekirjoittanut Toivo Horelli. 

Takaajilta vaaditaan täysivaraisuustodistus 

Tuomiokapitulin antaman lausunnon mukaisesti opetusministeriön Antti Inkinen kehottikin 25.9.1924 Hämeen läänin maaherraa vaatimaan hakijalta täysivaraisuustodistuksen takaajain kyvystä vastata hautausmaan jatkuvasta kunnossapidosta. 

Horelli lähetti kehotuksen lääninkansliasta 29.9.1924 Pirkkalan piirin nimismiehelle. 

Takaajain täysivaraisuustodistus 

Pylvänäinen ja Hynninen vakuuttivat jälleen 12.10.1924 sitoutuvansa täyteen omavelkaiseen takaukseen siitä, että Kalle Sipilä pitää hautausmaan kunnossa. Jos Sipilä tai hänen perillisensä ei tee näin, sai kulut velkoa takaajilta. Julkinen notaari todisti Tampereella 18.10.1924, että takaajat ovat täysivaraisia vastaamaan takauksestaan. 

Nimiesmies lähetti takaumussitoumuksen 22.10.1924 maaherralle, joka lähetti sen saman tien opetusministeriölle. Samalla todettiin, ettei aiemmin annettuun lausuntoon ollut mitään lisättävää. 

Päätös 

Ministeriön myönteinen päätös annettiin 4.11.1924. Pientilallinen Kalle Sipilä oikeutettiin perustamaan 120 neliömetrin suuruinen hautausmaa itseään ja vaimoaan sekä muitakin evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneita Pirkkalan kuntalaisia varten Koskivaaran lohkotilalle Haaviston kylässä (Päätöskonseptit 1924). 

Tila 

Sipilä-tila (3:3), joka oli rekisteröity 5.11.1902, lakkasi 25.10.1918, kun siitä lohkottiin Koskivaara-tila (3:4). Koskivaaran pinta-ala oli 3,48 hehtaaria ja tila rekisteröitiin 25.10.1918. Tällä numerolla Koskivaara-tila lakkasi 19.6.1958 ja sitä seurasi Koskivaara (536–402–3–19). Tämän tilan pinta-ala oli 1,4558 hehtaaria ja tila on edelleen olemassa. Lainhuuto tilaan annettiin 18.1.1963 Håkan Weurlanderille (½) ja Elvi Viola Weurlanderille (½). Näistä Elvi Weurlander (4.11.1924–12.2.2012) kuoli viimeksi. Uusia lainhuutoja ei sen jälkeen ole annettu.

Tilalla suoritettiin piirirajankäynti vuonna 1959. 

Sipilöiden hauta 

Jostain syystä hanke hiipui eikä Sipilöiden tilalle koskaan perustettu hautausmaata. Kalle ja Selma Sipilän hauta on Nokian seurakunnan hautausmaan vanhalla puolella, osasto 04, rivi 06 ja paikka 016. 

Kalle Sipilän (2.7.1869–9.9.1947) hautauspäiväksi seurakunta kertoo 10.9.1947 eli jo kuolemaa seuraavan päivän. Selma Sipilä (2.2.1879–16.9.1961) kuoli 14 vuotta miehensä jälkeen. Hautaan ei ole haudattu muita vainajia. 

    Sipilöiden hauta ja hautakivi Nokian seurakunnan hautausmaan vanhalla puolella.

Sipilöiden haudalla on vankat reunakivet, jalustakivi ja musta hautakivi (99x62x18 cm; lxkxp), jossa ei ole mitään tunnuksia. Kuolinaikojen edessä on tosin pienet ristinmerkit. Hauta ei ole seurakunnan hoidossa. Hauta ja hautakivi olivat 13.7.2016 hoitamattomia eikä hautakivestä pystynyt havaitsemaan vainajien etunimiä lainkaan. Puhdistin hautakiven nimisivua, jotta saatoin ne lukea ja ottaa valokuvia. 

Sipilät olivat helluntailaisia 

Koskivaara-tilaa asuu nykyisin Weurlanderien poika, Karl Weurlander. Vierailin tilalla 13.7.2016. Weurlander kertoo, että Sipilät olivat helluntailaisia. Tilan asuinrakennus valmistui 1927 ja talousrakennus 1928. Sipilöillä oli hevonen, kaksi lehmää ja kanoja. Kalle Sipilä viljeli pientä peltoa ja tilalla kasvatettiin omenoita ja marjoja. Sipilöillä ei ollut omia biologisia lapsia, mutta yksi ottotytär. 

Jo 1940-luvun lopussa helluntailaiset kokoontuivat Sipilöiden luona. Sipilät myös majoittivat helluntailaisten matkasaarnaajia. Kesäisin, vielä Kalle Sipilän eläessä ja sen jälkeen 1950-luvulla, tilalla järjestettiin lasten kesäleirejä. Selma Sipilä ja Sipilöiden ottotytär asuivat tilalla jokseenkin Selma Sipilän kuolemaan saakka. 

Sipilät testamenttasivat tilansa helluntailiikkeelle. Pian Selma Sipilän kuoleman jälkeen Weurlanderit ostivat tilan helluntailaisilta. 

Aiotun hautausmaan oletettu paikka 

Täysin varmaa tietoa Weurlanderillakaan ei ole siitä, mihin kohtaan tilalla Sipilät aikoivat hautausmaan perustaa. Hän kuitenkin näyttää kaksikin paikkaa talon ja Nokianvirran välisessä rinteessä, joista jompi kumpi arviolta oli hautausmaan aiottu paikka. 

Paikoista itäisempi on tasaisempi maastokohta rinteessä ja sen alapuolelle on tehty pengerrys irtokivistä. Weurlander kertoo, että paikka oli paljon nykyistä avoimempi, kun he tulivat tilalle 1960-luvun alussa. Toinen, samoin tasaisempi maastokohta, on edellisestä kohdasta hieman länteen. Kivipengerrys ei ylety enää sen alapuolelle. Tästä kohdasta talo näkyy yläoikealla. Paikalla kasvaa nyt heinää ja paikan ympärillä on metsää. 

Oman hautausmaan perustamisella oli Kalle Sipilälle merkitystä laajemminkin. Kun maanviljelijä Asarias Makkonen vuonna 1926 anoi saada perustaa yksityisen hautausmaan Tottijärven pitäjän Sorvan kylään, tapaamme taas Sipilän. Hän oli yhdessä Pispalan kylästä olevan koneenhoitaja Kalle Saariston kanssa takaamassa ja vastaamassa siitä, että Makkonen pitää jatkuvasti hautausmaan kunnossa.

Kimmo Sundström