Jostakin syystä Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry:n (HSVA; 45349, perustettu 2.3.1936, toimi nimellä Helsingin Vapaa-ajattelijat ry (HVA) 2.6.2016 saakka) Uskomaton-lehti (tuttavallisesti Uusmunaton) ilmestyi kesälehtenä, vaikka tänä kesänä ei ole Vapaa-ajattelijain liiton liittokokousta. Edellisen kerran kesälehti saatiin vuonna 2014. Lehti on jälleen Voima-lehden liitteenä (kesäkuun numero 5/2016). 

Liitteen laajuus on aikaisemmin ollut 16 sivua, nyt sivuja on vain 12. Tästäkin tilasta Voima-lehden, Protun, kantelupukki.fi:n ja Pro-Kuppaus Oy:n mainokset vievät 2,5 sivua. Supistettu numero voi liittyä siihen, että Uskomattoman ja Vapaa Ajattelija -lehden yhdistäminen on vajareiden mietintämyssyssä. Itse pidän perustellumpana, että lehti olisi julkaistu syksyllä ja 16-sivuisena. Tällöin se olisi voinut vauhdittaa kirkostaeroamista paremmin. Kesällä kirkostaeroaminen ei jaksa innostaa. 

Naiset katosivat ja pysyvät poissa toimituskunnasta. Taittaja Heidi Friman on silti jäljellä. Yhden kirjoituksen on laatinut Kerttu Loukola, mutta se (Vaatteet ja aatteet, s. 6) ei liity vapaa-ajatteluun tai ateismiin. Yhteensä lehti tarjoilee kahdeksan juttua. 

Lehti julkaisee Binar Mustafan jutun Maahanmuuttajat ja uskonnottomuus (s. 4–5) sekä Thomas Mangsin jutun Rationalist International konferenssin antia (s. 7). Näiden informaatioarvoa heikentää se, että vain muutama päivä sitten Vapaa Ajattelija (2/2016) julkaisi jutut Maahanmuuttajat ja uskonnonvapaus sekä Kansainvälinen rationalistien konferenssi Tallinnassa. Tapaus kertoo siitä kuinka suppealle porukalle vapaa-ajattelijain julkaisutoiminta on jäänyt ja kuinka lukukokemus lehdestä kapeutuu. 

Ovatko maahanmuuttajat uskovia? 

Uusi kirjoittaja lehdessä on Binar Mustafa. Hän sanoo, että Suomen viranomaiset toimivat maahanmuuttaja-asioissa sen oletuksen nojalla, että maahanmuuttajat kuuluvat johonkin uskontokuntaan. Varsinkin islamin roolia yksilöissä ja yhteisöissä on haluttu vahvistaa tällä tavalla. Hän kertoo, ettei monissa maissa ole uskonnonvapautta ja ihminen rekisteröidään esim. muslimiksi sen enempiä kyselemättä. 

Mutta näin on myös lähes kaikissa niissä maissa, joissa kristinusko on valtauskonto. Islamin huomioiminen tarjoaa vastavuoroisesti kristinuskolle ja valtiokirkoille tilaisuuden mennä haavimaan maahanmuuttajia suoraan omiin karsinoihinsa. Mutta apajalla on muitakin kuin valtiokirkot. Esim. Katolinen kirkko Suomessa kasvaa maahanmuuton varassa ja Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunta vetää venäjänkielisenä puoleensa Venäjältä muuttavia, venäjänkielisiä ortodokseja. 

Mustafa kirjoittaa olevansa ”täysin samaa mieltä” esim. lauseesta ”Toisia uskontoja tulisi kunnioittaa!”. Toisaalta hän näyttää tekevän sen tärkeän eron, ettei yksilön uskonnonvapauden kunnioittaminen tarkoita itse uskonnon kunnioittamista. 

Hän kirjoittaa, että moskeija on nykyisin harvemmin uskonnonharjoituspaikka ja toimii enemmän poliittisen islamin eri liikkeiden pesänä ja symbolina. Tämä on tärkeä huomio, jos se pitää paikkansa. 

Kristityt keskittyvät kirkoissaan hengelliseen itsetyydytykseen, joten kirkon tehtävä on tältä osin erilainen kuin moskeijan, jos Mustafa on oikeassa. 

Mustafan mukaan kirkko tulee erottaa valtiosta. Uskonnosta on tehtävä ”täysin henkilökohtainen asia ja riippumaton valtiosta”. 

Voinko vapaasti päättää mikä on pyhää? 

Thomas Mangs vieraili Tallinnassa Maailman rationalistikonferenssissa ja kirjoittaa siitä. Konferenssissa oli yli 20 luennoitsijaa. 

Mangs on sitä mieltä, että Suomessa ”rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta saa vapaasti päättää mitä se pitää pyhänä ja siten myöskin sen mikä on rangaistavaa. Tähän ei siis valtiolla ole sanottavaa.” 

Tämä ei ole totta. Uskonnonrajoituslaki rajaa niiden ryhmien kirjoa, jotka voivat perustaa uskonnollisen yhdyskunnan. Jo ensimmäisen uskonnonrajoituslain aikana opetusministeriön kirkollisasioista vastaavat virkamiehet olivat asiassa portinvartijoina. Myöhemmin yhdyskuntain rekisteriin ja etuoikeuksien, kuten julkisen rahan, lähteille alkoi etsiytyä muitakin kuin kristillisiä yhteisöjä. Tällöin tuli tarpeelliseksi asettaa inkvisitio. Sen tehtävänä on valvoa, että yhteisö uskoo valtion sallimalla tavalla. Jopa kristillisten yhteisöjen yhdyskuntahakemuksia on tyrmätty muista puhumattakaan, vaikka poliittisesti nimitetyt inkvisiittorit mitä ilmeisimmin kaikki ovat kristittyjä. 

Suurmoskeijaa ei tarvita Helsinkiin 

Numeron päätoimittaja Jape Lovén on sitä mieltä, ettei Helsinkiin tarvita lisää moskeijoita, kirkkoja tai muitakaan uskonnollisia rakennuksia. Islamismi nähdään uhkana. Muslimeita Lovénin mukaan on Helsingissä vain 5.000. 

Koko lehdessä ei ole ainuttakaan kirkkorakennuksen kuvaa? Ihmeellistä, Vapaa Ajattelijassa niitä melkein aina on.

Kimmo Sundström