Viime vuosina on julkaistu useita Vapaa Ajattelijan numeroita, joissa on ollut jokin teema. 16.3.2016 lukijoille saapuneessa numerossa teemoituksesta on luovuttu. Lehti on hyvin aikataulussaan. 

Lehden etusivulta on taas tieten poistettu lehden järjestysnumero. Joku syy tähän on. Muutos ei saa kannatustani. Lukija etsii järjestysnumeroa ja voi myös ajatella, ettei kyseessä ole aikakauslehti vaan jokin muu vapaa-ajattelijain julkaisu. Sivulla 2 kerrotaan, että kyseessä on lehden numero 4/2015. Sivulla 3 kerrotaan, että kyseessä on numero 1/2016. 

Lattea lukukokemus 

Lehdessä on noin 20 kirjoitusta, yleisvaikutelma on latteus. 

Kommentoin nyt ensin kuvia. Valokuviakin on noin 20. Tilankäyttö on minun makuuni turhan väljää, karkeasti noin 1/3 painoalasta on valokuvia. Jostain syystä lehdelle niin rakkaita kirkkorakennusten kuvia ei tässä numerossa ole. Osa kuvista ei tuo lisäarvoa kirjoitukseen. Sivulla 19 on peräti koko sivun kuva Tampereen vapaa-ajattelijoiden ja paikallisen seurakunnan yhteistyöstä. Kuva on paneelin yleisöstä. Siinä näkyy noin 20 ihmistä, vanhempaa väkeä kaikki. Uskontokuntien valtiontuki -juttua koristaa myös koko sivun kuva (s. 20). Hirvein kuva on jokseenkin puolen sivun kuva raivohullusta sekopäästä, saksalaisesta tohtori Martti Lutherista (s. 25). Kyse on Lucas Cranah vanhemman Lutheria esittävästä maalauksesta vuodelta 1529, mitä lehti ei mainitse. Neljäsosa kuvakoosta olisi riittänyt. 

Jani Mastolan juttuun Ulkopuolisen silmin (s. 10–11) liittyy hyvä valokuva, josta tunnistin Petri Karisman ja Maarit Fredlundin. Kolmas henkilö voisi olla kirjoittaja Mastola. Minusta hyvään lehdentekoon kuuluu, että kuvateksti kertoo keitä kuvassa on. 

Kirjoitukset 

Numerossa on noin tusina kirjoittajaa eikä Esa Ylikoski ole yksin kirjoittanut kymmentä sivua. 

Päätoimittaja Petri Karisma kirjoittaa (s. 3), ettei muslimien maallistumista ole näköpiirissä. 

Miksi ei? Monet ns. islamilaisista maista tulevat ihmiset ovat jo maallistuneita ja ainakin minä ymmärrän, että muslimi voi maallistua kuten kristittykin. Suomalainen yhteiskunta kokonaisuudessaan maallistuu. Uskonnolliset yhteisöt ovat pieniä evankelis-luterilaista kirkkoa lukuun ottamatta, vaikka niiden määrä ja kirjo kasvaakin. 

Muista järjestöistä kertoo Joni Valkilan kirjoitus Uskontojen uhrien tuki UUT ry:stä. Vapaa-ajattelijat eivät suostu kirjoittamaan Joni, vaan hän saa aina esiintyä Jounina. UUT:n vertaistukitilaisuuksissa kävi 762 osallistujaa vuonna 2015. Olen itsekin osallistunut näihin tapahtumiin vapaa-ajattelun uhrina. 

Tiina Raevaara kirjoittaa (s. 9) Skepsis ry:stä. Järjestön luentotilaisuudet vetävät väkeä. Jäsenmääräksi kerrotaan yli 1900. Tässä taas yksi lähellä vapaa-ajattelijoita oleva järjestö, jonka jäsenmäärä on ohittanut Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistysten yhteenlasketun jäsenmäärän. 

Jani Mastola kertoi (s. 10–11) olleensa teologiseen tiedekuntaan vaadittavien siltaopintojen yhteydessä messuavustajana Educan opetusalan messuilla 29.–30.1.2016, liiton esittelypöydän takana. Hän kertoo, että liittoa ”pidetään teologisessa tiedekunnassa niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin osalta tiedekunnan päävihollisena”. 

Kummallista. Vapaa-ajattelijat tekevät yhteistyötä kirkon kanssa, ovat asettaneet elämänkatsomustiedon opetuksen liukkaalle pinnalle, jossa riski oppiaineen tuhoutumisesta alkaa konkretisoitua, pyytävät tekemään lahjoituksia kirkollisille järjestöille, kun vapaa-ajattelijajärjestöille niitä ei enää tehdä jne. Ei kai tällainen puudeli ansaitse olla kenenkään päävihollinen? 

Suvi Auvisen jutussa Naiset uskontojen kauppatavarana (s. 15) kerrotaan, että ”Uskominen ja usko eivät itsessään ole tietenkään positiivisia tai negatiivisia asioita, vaan neutraali ilmiö.” 

Petri Karisman jutussa Uusi aika vaatii uudet tavat toimia (s. 16–17) kirjoittaja leijailee hänelle tutussa mielikuvien maailmassa. ”Kamppailu sekulaarista Suomesta voitetaan tai hävitään julkisuudessa.” 

Kamppailu tullaan kuitenkin voittamaan kaikesta kirkollisesta ja uskonnollisesta mediamökästä huolimatta. Karisma perää selkeämpää viestintää. Mutta hän haluaa myös populaarimpaa viestintää. Jälkimmäiseen suhtaudun varauksellisemmin. Monet hyvät asiat eivät ole populaareja vaan jopa epäpopulaareja. Karisma itse on populaari ja etsii kannatusta populistisin keinoin. Hän myöntää vajarien sanoman vaikeaselkoisuuden ja hahmottomuuden. 

Liiton siirtyminen imagofasismin kannattajaksi oli samalla irtiotto optimaateista. Mitä itse valtaan tulee, rahvasta ei kuitenkaan liitossa ihannoida vaan se pidetään kurissa junttalistoilla ja muilla autoritaarisilla keinoilla. Populaarisuus koskee imagopolitiikkaa ja viestintää. 

Riku Salmisen juttu vapaa-ajattelijoiden ja seurakunnan yhteistyöstä on aiheellinen. Mitään ”uskomatonta” asiassa ei ole. Kun ateistit aiemmin johtivat liittoa, yhteistyötä ei ollut ja sellainen olisi ollut ”uskomatonta”. Juttuun liittyvä valokuva on vailla kuvatekstiä. Lukija saa arvata, kuka pappismies kokosivun valokuvan keskellä on. Ei tämä ole kohteliasta eikä palvele lukijaa. 

Jori Mäntysalon kirjoitus Uskontokuntien valtiontuki (s. 20–21) on askel oikeaan suuntaan. Kirjoituksen lopussa kuitenkin paljastuu, että kirjoittaja lupaa tehdä tarkemman analyysin vasta joskus tulevaisuudessa. 

Valtion suorasta tuesta Mäntysalo sanoo, ettei esim. Mormonikirkon saama tuki näy. Esimerkki on huono. Tiedetään, ettei tämä kirkko hae tukea valtiolta eikä siis saa sitä lainkaan. 

Mäntysalon mukaan evankelis-luterilaisen kirkon saaman 114 miljoonan euron (2016) valtionrahoituksen on tarkoitus kattaa hautaustoimen tappio, eräät väestökirjanpidon tehtävät ja joidenkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito. 

Mäntysalo kirjoittaa kuin paraskin pappi. Tosiasiassa valtionrahoituksella katetaan käytännössä kaikki kirkon hautaustoimen kulut. Valtionrahoitus ei ole mikään avustus. Monopoliympäristössä valtionrahoituksen vertaaminen kirkon toiminnasta aiheutuviin kuluihin on huuhaata. Vertauskohdan tulisi olla toiminnan tuotantokustannukset yleisesti. Kun kirkon hautaustoimen tuotantokustannukset ovat jokseenkin kymmenkertaiset verrattuna yksityisen sektorin tuotantokustannuksiin, valtavat ”tappiot” ovat itsestäänselvyys. Kirkko on osoittanut hautaustoimen rahoitukseen 107 miljoonaa euroa (2016). Monopoli maksaa kaikille veronmaksajille arviolta 57 miljoonaa euroa liikaa. Yksityisten hautausmaiden ylläpitäjät joutuvat rahoittamaan kirkollisen monopolijärjestelmän lisäksi omat hautausmaansa kokonaan. Vapaa-ajattelijatkin ovat tällainen taho. Näitä varten valtio ei anna valtionrahoitusta eikä valtionapuakaan yhtään. Koko hautaustoimi pitäisi kilpailuttaa, ulkoistaa ja muuttaa normaaliksi markkinatalousmaan toiminnaksi. Kirkollinen kommunismi on erittäin kallista eikä sen parempaa kuin mikään muukaan kommunismi. 

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n purkamisesta ei ole uutista, vrt. Vapaa-ajattelijain kustannusyhtiö purettiin (24.12.2015). Uutinen olisi ollut paikallaan. Purkaminen saatti loppuun yli seitsemän ja puoli vuotta kestäneen tunaroinnin asiassa. Kun yhtiön viimeiseksi jäänyt toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Juha Kukkonen Lahden liittokokouksessa, heinäkuussa 2011, valittiin Robert Brotheruksen junttalistalta liittovaltuuston jäseneksi, kirjoitin, että liitossa on hänelle vielä jotakin tuhottavaa, vrt. Lahden liittokokous siirsi Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajuuden Tampereelle (25.7.2011). Myöhemmin selvisi, että tuhon kohteeksi otettiin ainoa liiton ja sen jäsenyhdistysten omistama osakeyhtiö. Mitä Kukkonen tuhoaa seuraavaksi? 

Lehti ei kuole – vielä 

Vapaa Ajattelija -lehden numeroita luvataan täksi vuodeksi neljä. Lehti on henkisesti lähes kuollut, muttei sitä voida paperilehtenä vielä lopettaa. Tästä aiheutuisi vielä suurempi jäsenkato kuin vuonna 2015, jolloin liitto menetti 130 jäsentä, 8,25 prosenttia jäsenistöstään.  

Kimmo Sundström