Vapaa Ajattelija -lehden vuoden viimeinen numero saapui lukijoille 16.12.2015. Etukannesta tosin puuttuu julkaisuvuosi eikä lehden numeroa kerrota. Teemaksi on kirjoitettu Mitä kuuluu, jumalattomat? Tämä on vähän hupaista, oikeiden jumalattomien toiminnasta ei kerrota. Samat vanhat, vajaa-ajattelijoiden puolikristilliset toverit esitellään taas kerran. Vapaa-ajattelijat tekevät nykyisin mielellään itsekin yhteistyötä kristittyjen ja kirkon kanssa. 

”Vapaa-ajattelijoilla on viestintäongelma” 

Vapaa-ajattelijain liiton päätyö on huomion saaminen mediassa. Siitä tietysti kirjoitetaan. Siksi on yllättävää, että Petri Karisma näkee pääkirjoituksessa (s. 3) tämän asian ongelmana. Ongelmapuu peittää ongelmametsän. 

Hänestä mediahuomiota kyllä tulee, mutta yksipuolisesti kirkosta eroamiselle. Siinäkin kristityt (esim. Päivi Räsänen ja arkkipiispa Kari Mäkinen) antavat vetoapua. Hän pelkää, että kuva vapaa-ajattelijoista muodostuu yhden asian liikkeeksi. 

Karisma on oikeassa, liitto on vain mediailmiö. Erityisesti uskonnottomien etujen vaarantaminen, kallistuminen kirkon suuntaan ja yhteistyö sen kanssa on minusta huono juttu. Kuten aina, Karisma keskittyy kuvaan, pintaan, heijastukseen. Huomiontavoittelu on ohittanut substanssin. Toimintaa, joka ei ole julkisuushakuista, ei pidetä vaikuttavana eikä tärkeänä, se sivuutetaan. Karisman mielestä mielipiteet ovat tärkeämpiä kuin tosiasiat. Liiton pitää olla Äänitorvi. 

Minustakin media on tärkeä ja ihmisten elämään vaikuttava asia. Kuitenkin Karisman näkökulma on lohduton. Se ei kerro mitään ateistin elämästä. Se on anomista ja kerjäämistä kuten uskonto ja saa innoituksensa muiden kautta. Se ei tunne itseään paitsi peilistä. 

Meditoimaan? 

Kirja-arvostelujen tärkeä tehtävä on kertoa lukijalle onko arvosteltava kirja lukemisen arvoinen. Lauri Hongan arvostelu (s. 6–7) täyttää tehtävän hyvin. Sam Harrisin kirja Herääminen. Opas uskonnottomaan henkisyyteen (Basam Books) jää minulta lukematta. 

Ehtoollisviinin laiton verovapaus 

Uskonnollisten yhdyskuntien etuoikeuksia kannattaa aina karsia, erityisesti vielä silloin, kun ne ovat lainvastaisia. Ehtoollisviinin verovapaus on tällainen (s. 11). Etuoikeudet, jotka ovat verovapauksia, vähentävät suoraan valtion verotuloja. 

Vapaa-ajattelijoissa on puoliuskovia, kirkkorakennusten ihailijoita, viinin- ja virsien ystäviä. Joskus ennen tuplaehtoollinen ilman leipää oli suosiossa. Ehtollisviinin verovapaus koskee kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia, myös islamilaisia yhdyskuntia. Ehtoollisviinin nauttimisen määrä ja tiheys ovat jumaluusopillisia kysymyksiä eikä valtio puutu niihin. Ateistikin voi päästä osalliseksi verottomista ehtoollisviineistä liittymällä sellaiseen yhdyskuntaan, joka hänet hyväksyy. 

Maallistuminen etenee 

Jori Mäntysalon kirjoitus Maallistumisen historia 1990–2015 (s. 12–13) on hyvä, se kannattaa jokaisen lukea. Suomen valtio- ja yhteiskuntakeho on täynnä kristillisiä vaivoja ja kolotuksia, joiden karsiminen jatkuu. Osa on vain symbolisia, joten joku voi tuhahtaa niille. Symboleillakin on oma merkityksensä. Sekularismi ulottuu kaikkialle ja parantaa valtiomme henkeä ja terveyttä monin tavoin. Tämä on kuin hidastettu, ylipitkä onnettomuusdokumentti, jota kelataan takaisin päin. Kun päästään filmin alkuun, kaikki on taas ehjää, kaunista ja sujuvaa. 

Mitä kuuluu? 

Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtaja Aatu Komsi kertoo (s. 14), että leiriläisten määrä laski 961:stä (2007) alle 800:aan (2014). Suunta muuttui vuonna 2015, leiriläisiä oli lähes 880. Marraskuun alussa alkoi ilmoittautuminen kesän 2016 leireille. Ilmoituksia on tullut nopeasti. 

25-vuotias yhdistys on järjestänyt olemassaolonsa aikana leirin lähes 16.000 nuorelle. 

Prometheus-seremoniat Oy:n toimitusjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen kertoo (s. 16) yrityksestään. Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n verkkosivulla julkaistuissa yrityksen tilinpäätösarvioissa ihmeteltiin vuodesta toiseen yrityksen paisuneita lyhytaikaisia myyntisaamisia. Vuoden 2013 lopussa ne olivat jo 51.753,70 euroa, mutta niiden laadusta yritys ei raportoinut mitään. Viimeksi kirjoitin näiden saatavien perkaamisesta vuonna 2014 (Prometheus-seremoniat Oy:n tilinpäätös vuodelta 2014 (10.11.2015)). 

Nyt toimitusjohtaja kertoo, että laskuttamattomien saatavien suma purettiin kolmen apuhenkilön voimin. Tilinpäätöksen mukaan niitä oli vuoden 2014 lopussa 5.576,40 euroa. 

Suomen Humanistiliitto ry:n puheenjohtaja Irma Peiponen kertoo (s. 20), että liitolle kuuluu ”hyvää”. 

Vuonna 2013 liitto menetti 10.800 euron valtionapunsa kokonaan, näköjään pysyvästi. Tällöin alennettiin myös Humanisti-lehden saaman kulttuurilehtituen määrää. Jäljelle jäi 2.000 euroa. 

Humanistit miettivät ja pohtivat, kohtaavat ja keskustelevat. Ajattelusta ei mainita mitään. Etiikan kysymyksissä humanistit päätyivät lopputulokseen: moraali ei voi olla mikään koodilista. Humanisti-lehti (jota ateistit kutsuvat Humoristiksi) on muuttunut ohueksi digilehdeksi. Kustantaja lupaa neljä lehden numeroa vuodessa. Tämän vuoden numero 1/2015 saapui jo lokakuussa, numero 2/2015 7.12.2015 ja vielä on kaksi viikkoa aikaa julkaista numerot 3/2015 ja 4/2015. 

Vertaistukea 

Esa Ylikoski on koonnut (s. 24–25) kahdelle sivulle kymmeniä nettiosoitteita ja muuta tietoa, joista saa kriisi-, tuki-, puhelin-, vertais- ym. apua ja tukea. Uskontojen uhrien tuki UUT ry (www.uut.fi) on jätetty pois. UUT tarjoaa vertaistukea myös vapaa-ajattelun uhreille. Vertaistukea on saatavissa myös muualla kuin Helsingissä. 

Jäsenyhdistykset 

Lehden takasivulla on luettelo liiton jäsenyhdistyksistä. Luettelosta (24 yhdistystä) puuttuu Porvoon seudun vapaa-ajattelijat – Borgånejdens fritänkare r.y. 2014 oli ensimmäinen vuosi jolloin yhdistys ei enää tilittänyt liittomaksuja liitolle. Poiston syy lienee se, että yhdistyksen toiminta on sammunut. 

Koska liiton toiminta supistuu ja heikkenee hiljalleen, tämän kirjoittaja ennustaa, että jäsenyhdistysten määräkin jatkaa supistumistaan.  

Kimmo Sundström