Kunnallishallinto perustettiin Närpiöön 1867. Kaupunki Närpiöstä tuli 1.1.1993. Närpiössä on Yttermarkin yksityinen hautausmaa, Yttermark Gravgård. Se sijaitsee Närpiöntiestä noin kuusi kilometriä pohjoiseen, Vettmossvägenin varrella, Närpiönjoen itäpuolella, joen rannalla, Östra Yttermarkin kylässä. 

    Hautausmaa on tien ja Närpiönjoen välissä, tilan lounaiskulmassa. Huoltorakennus on merkitty värillä täytetyllä suorakulmiolla ja koivukuja sinisillä palloilla. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3309/MML/15, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3309/MML/15.

Hautausmaayhdistys 

Hautausmaata varten perustettiin Yttermarkin kylässä 17.3.1935 yhdistys, Yttermark gravgårdsförening. Sen perusti kuusi miestä: Karl Erik Eriksson Smith, Johan Gideon Andersson Rausk, Adrian Karlsson Pellfolk, Johan Alfred Gabrielson Norrholm, Josef Anderson Engelholm ja Bertel Karlsson Mickels. Heistä useimmat olivat talonpoikia, Rausk mekaanikko. 

1930-luvulla evankelis-luterilainen seurakunta ei halunnut haudata baptisti- ja helluntailaisvainajia seurakunnan hautausmaalle. Tämä oli hautausmaan perustamissyy. 

    Viitta hautausmaalle Vettmossvägeniltä. Suurin osa tilan alasta on vuokrattu viljapelloksi. 

Perustajat 

Perustajista Smith (s. 23.10.1880 Närpiö) oli siirtynyt siviilirekisteriin 8.12.1925 Närpiön baptistiseurakunnasta, Mickels (s. 5.7.1908 Närpiö) samasta seurakunnasta 14.4.1926 ja Rausk (s. 14.12.1903 Närpiö) samasta seurakunnasta 19.4.1926. 

Närpiön evankelis-luterilaisesta seurakunnasta siviilirekisteriin oli 13.3.1927 siirtynyt Norrholm (s. 14.3.1887 Närpiö). 

Pellfolk (s. 22.5.1882 Närpiö) kuului Närpiön evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, samoin Engelholm (s. 19.9.1866). 

Säännöt 

Yhdistyksen tarkoitus oli perustaa ja ylläpitää hautausmaata (2 §). Jäseneksi pääsi kuka hyvänsä (3 §). Vuosijäsenmaksusta päätti yhdistyksen kokous (4 §). Hallitukseen kuului kolme jäsentä ja se valitsi puheenjohtajan ym. toimihenkilöt keskuudestaan (5 §). Jos yhdistys purkautuisi, sen omaisuus menisi siviilirekisteriin kuuluville henkilöille Yttermarkissa. 

    Koivukuja johtaa hautausmaalle.

Hallitus 

Perustava kokous valitsi hallituksen jäseniksi Smithin, Mickelsin ja Norrholmin. Varajäseniksi valittiin Pellfolk ja Rausk, vaikkei säännöissä varajäseniä mainittukaan. Puheenjohtajaksi valittiin Smith, sihteeriksi Mickels ja rahastonhoitajaksi Norrholm. 

Rekisteröinti 

Perustamisilmoitus päivättiin 17.3.1935 Yttermarkissa ja saapui oikeusministeriöön 22.3.1935 Närpiön kruununvoudin kautta. Yttermark gravgårdsförening r.f. (25409) rekisteröitiin 8.5.1935. 

    Kaivo, vesipumppu ja -tynnyri lähellä jokea.

Perustamislupa-anomus 

Yhdistys anoi 1.3.1936 päivätyllä anomuksella (1.3.1936/11.3.1936 VN AD (850/176), AD (371/88) 1936 OPM, SVA) lupaa hautausmaan perustamiseen Åback-nimiselle tilalle rno 2:33 Närpiön Öster Yttermarkin kylässä. Anomuksen allekirjoitti Smith. Åback-tila (0,0091 manttaalia) oli Håkans-verotaloa nro 2. 

Avoin asianajovalta oli annettu Närpiössä 19.10.1935. Smithin luona oli 13.10.1935 pidetty yhdistyksen kokous, jossa Smith valtuutettiin anomaan hautausmaan perustamislupaa (1 §). Yhdistys myös päätti vastata tulevaisuudessa siitä, että paikka pidetään hautausmaana (2 §). Pöytäkirjan olivat tarkastaneet Henry Norrholm ja Clara Söderholm. 

    Roska-astia huoltorakennuksen länsipäädyssä. Päädyssä työkaluvaraston ovi. Verannalla pitkät penkit.

Lääkärin lausunto 

Kristiinankaupungin piirin piirilääkäri Hugo Forssell oli tarkastanut hautausmaaksi aiotun alueen 7.8.1935 ja antoi samana päivänä lausuntonsa Kristiinankaupungissa. Alueen pinta-ala oli noin kaksi hehtaaria. Maaperä oli hiekansekaista savea ja ulottui noin neljä metriä joen vedenpinnan yläpuolelle. Asuntoja tai vedenottopaikkoja ei ollut lähellä. Forssell katsoi, ettei hautausmaasta ole terveydenhoidollista vaaraa ympäristölle ja alue sopii tarkoitukseen. 

Todistus lainhuudosta 

Elis Antskog oli 27.9.1935 Näsbyssä, Närpiössä, antanut kihlakunnanoikeuden todistuksen, että Yttermark gravgårdsförening r.f. oli saanut kihlakunnanoikeudessa, Närpiön pitäjän käräjäkunnassa, Närpiön tuomiokunnassa, kuluneen vuoden lakimääräisillä syyskäräjillä, lainhuutoasioita koskevissa asioissa (57 §) lainhuudon Åback-kiinteistöön ja asia oli merkitty lainhuutorekisteriin. 

    Huoltorakennus.

Kartta 

Tilukset oli kartoittanut komissiomaanmittari L. P. Pitkänen isojaon järjestelyssä ja sitä varten vuosina 1903–1904. Halkomisen oli toimittanut maanmittausinsinööri Väinö Pitkänen vuonna 1933 (alatoimitusnumero 37227) ja halkominen oli rekisteröity 14.12.1934. 

Tilasta suurin osa, 1,990 hehtaaria, oli viljeltyä niittyä, jossa maaperä oli mustaa ruokamultaa ja maapohja savensekaista hiekkaa. 0,065 hehtaaria oli alavaa niittyä ja 0,140 hehtaaria jokijyrkännettä. Näin tilan pinta-ala oli 2,195 hehtaaria. Otteen kartasta ja karttaselitelmän todisti oikeaksi Teuvalla 6.7.1935 Väinö Pitkänen. 

Tuomiokapitulin lausunto 

Närpiön kirkkovaltuutettujen kokous oli 12.4.1936 antanut asiassa yksimielisen lausunnon. Sen mukaan yhdistys muodostui siviilirekisteriin kuuluvista, kirkosta eronneista henkilöistä. Näin seurakunta vetäytyi kaikesta hautausmaata koskevasta vastuusta ja kustannuksista. Seurakuntaan kuuluva ei vapautunut kirkollisesti vihityn hautausmaan ylläpitovelvollisuudesta. 

    Käytävä jakaa hautausmaan kahteen puoliskoon.

Kirkkovaltuutettujen kokouksen jälkeen Närpiön kirkkoherra K. I. Nordlund antoi lausuntonsa 20.4.1936 Porvoon tuomiokapitulille. Hänestä näytti, etteivät hautausmaan perustajat kuuluneet mihinkään rekisteröityyn uskontokuntaan ja näillä oli säännöllisesti nurja, suorastaan vihamielinen asenne evankelis-luterilaista kirkkoa kohtaan. Näin hän katsoi onnellisimmaksi, että hakijat saavat oman erityisen hautausmaansa. Nordlund oli vieläpä sitä mieltä, että kirkkoherra näin vapautuu myöntämästä hakijoille lupaa haudata vainajansa luterilaisen kirkon hautausmaahan. Hän muistutti uskonnonvapauslain täytäntöönpanoasetuksen 10 §:stä ja sen valvonnasta, ettei tällaisen henkilön hautauksen yhteydessä tapahdu mitään, joka on omiaan herättämään suuttumusta seurakunnassa. Pappien ei myöskään tarvitse suorittaa mitään hautaansiunaamisia ”siviili”- tai ”pakanain” haudoilla. 

Närpiöläisten lausunnot saatuaan piispa Max von Bonsdorff palautti opetusministeriön Antti Inkisen 12.3.1936 päivätyn lähetteen ja antoi 30.4.1936 tuomiokapitulin lausunnon. Tuomiokapitulilla ei ollut mitään anomusta vastaan. Kuitenkin piispa ehdotti sellaista välipuhetta, ettei Närpiön seurakunnalle aseteta mitään taloudellista vastuuta hautausmaan perustamisesta ja ylläpidosta. Siinä tapauksessa, että ”vastoin odotuksia” Närpiön evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsenen sallittaisiin tulla haudatuksi puheena olevaan hautausmaahan, tämä ei aiheuta mitään muutosta koskien tämän velvollisuutta osallistua seurakunnan oman hautausmaan ylläpitoon. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 8.5.1936. Ehtona oli, ettei Närpiön evankelis-luterilaiselle seurakunnalle koidu mitään taloudellista vastuuta hautausmaan perustamisesta tai ylläpidosta. Lisäksi, mikäli joku Närpiön evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen haudattaisiin tälle hautausmaalle, se ei vähentäisi hänen velvollisuuttaan osallistua seurakunnan oman hautausmaan ylläpitoon (Päätöskonseptit 8.5.1936). 

    Yleiskuva kohti maan vasenta sivua.

Tila 

Hautausmaa on tilalla Åback (545–419–2–33), jossa on yksi palsta. Pinta-ala on 2,200 hehtaaria ja tila rekisteröitiin 14.12.1934. Tila muodostui halkomalla tilasta Forsell (545–419–2–13), jonka pinta-ala oli 118,35 hehtaaria ja joka oli rekisteröity 8.3.1926. Yttermark gravgårdsförening r.f. sai tilaan lainhuudon 27.9.1935. 

Tilalla on oikeus yhteiseen vesialueeseen Vattenområde (545–876–3–0), rekisteröity 27.9.1935, sekä yhteiseen maa-alueeseen Sandplatser (454–878–1–1), rekisteröity 16.6.2007. Rasitteita tilalla ei ole. 

Tilan ohi kulkee yleinen tie. Tilan etusivulla, maantien varressa on suuria koivuja. Peltojen keskellä nämä, viitan lisäksi, auttavat erottamaan hautausmaan liittymän ja paikan. 

Hautausmaa 

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 21.7.2015. Sinne johtaa maantieltä komea, 33 koivun reunustama kuja, jonka pituus on noin 80 metriä. Kujan molemmin puolin on peltoa ja kasvavaa viljaa. Hautausmaa on tilan lounaiskulmassa ja sen pinta-ala on kartalta mitaten ehkä noin 2 100 neliömetriä. Hautausalue on tätäkin pienempi, kun esimerkiksi huoltorakennuksen länsi-, pohjois- ja itäpuolella ei ole hautoja ollenkaan. 

Tarkastellaan tässä hautausmaata huoltorakennukselta kohti etelää, jossa haudat ovat. Tulotiestä oikealla, huoltorakennuksen itäpuolella on nurmea. Vasemmassa takakulmassa ja takasivulla rajana on jyrkänne, joka viettää ojaan. Oikealla sivulla jyrkänne viettää jokeen. 

Varustukset 

Pysäköintialuetta ei oikeastaan ole. Autoilla on ajettu huoltorakennuksen ympäri, joten auton voinee jättää rakennuksen taakse, rakennuksen ja joen väliin, jossa ei ole hautoja, tai rakennuksen ja hautausalueen väliin. 

Porttia ei ole. Hautausmaan koilliskulmassa on pieni kuusi. Hautausalueen vasemmalla sivulla on yhdeksän koivun rivi. Näiden ja maantien välissä on viljapelto. Takasivulla, rinteessä, on maatuvien jätteiden kaatopaikka. 

Oikealla sivulla, hautausalueen ja joen välissä, on korkeaksi kasvanut kuusiaita. Tulotien ajatellun jatkeen kohdalla, joen rannassa, on kaivo, vesipumppu ja -tynnyri. Joesta saadaan kasteluvesi. 

Huoltorakennuksen joenpuoleisessa päädyssä on muovinen, pyörillä varustettu roska-astia (120x77x110 cm; lxsxk) palavalle jätteelle. 

    Yleiskuva maan oikeasta puoliskosta. Hautakivien ja joen välissä korkeaksi kasvaneet kuuset.

Huoltorakennus 

Huoltorakennus (805x313 cm; pxl ilman verantaa) on pystytetty betonitolpille, puurunkoinen, harjakattoinen ja vihreä. Kate on punaista aaltomineriittilevyä. Sen itäpäädyssä on ikkuna (110x106 cm; lxk) ja takasivulla kaksi samankokoista ikkunaa. Ikkunapuitteet ovat ruskeat, peitelaudat beessit, vesikourut valkeat. Rakennus on hyvässä maalissa. Verannan (805x192 cm; pxl) päällä olevaa kattoa kannattelee neljä beessinväristä puupilaria. Veranta on lankkua ja sille johtaa kaksi puuaskelmaa (240x30 cm; pxl), joiden alla on betoniaskelma. Verannan katto on beessi, samoin otsalaudat ja syöksytorvi rakennuksen vasemmassa etukulmassa. 

Verannalla on parioven molemmin puolin pitkä, selkänojallinen penkki (202x43 cm; pxl). Etusivulla on ruskea pariovi (159x198 cm; lxk). Ovi on suljettu, mutta avain on näkyvillä oikealla, ylhäällä. Ovi kuitenkin panttaa ylhäältä eikä aukea ainakaan helposti. 

Joenpuoleisessa päädyssä on työkaluvarasto, jonka avain on seinällä. Varastossa on seppelkansi, kuokka, kanki, erilaisia haravia, kastelukannuja, pistolapio, kottikärryt, ämpäri ym. tarpeistoa. 

Rakennuksen sisällä on neljä selkänojatonta, pitkää penkkiä ja matala taso, nähtävästi arkkua varten. Rakennus on muuten tyhjä, vain yksi pieni hautalaatta nojaa seinään. Laatta lienee joltakin haudalta, joten se ja yksi vainajan nimi voitaneen lisätä ulkona havaittujen hautakivien ja niissä olevien vainajien nimien lukumääriin. 

Haudat ja hautamuistomerkit 

Hautausmaan oikeassa takakulmassa on maan vanhin, Anna Lisa Frostin (3.8.1864– 30.10.1936), hauta. Muita vanhimpia hautoja ovat: Mickel Westerholmin (1865–1937) ja Lena Johanna Westerholmin (1867–1938) hauta sekä Jenny Sofia Rauskin (21.3.1894–7.5.1938) hauta. 

    Anna Lisa Frostin hautakivi.

Kapea (leveys 70 cm) hiekkakäytävä huoltorakennukselta hautausmaan takasivulle jakaa maan kahtia. Hautakivirivit ovat käytävän suuntaisesti. 

Vasemman puoliskon hautakivirivit keskikäytävältä kohti vasenta sivua ja peltoa numeroin näin: 

Vasemmassa puoliskossa havaittiin 36 hautakiveä ja näissä 61 vainajan nimeä. 

Oikean puoliskon hautakivirivit keskikäytävältä kohti jokea numeroin näin: 

Oikeassa puoliskossa havaittiin 35 hautakiveä ja näissä 59 vainajan nimeä. 

Yhteensä havaittiin 71 hautakiveä ja niissä 120 nimeä. Muita hautamuistomerkkejä kuin hautakiviä ei ollut. 

Useilla yksityisillä hautausmailla on myös kaatuneiden sotilaiden hautoja. Tällä hautausmaalla on eräässä hautakivessä ainakin kaatuneen sotilaan nimi. Hän on Birger Pellfolk (4.11.1920–24.8.1941), joka kaatui Kämärässä. Kämärä on Kuolemajärven kunnan kylä Karjalankannaksella. 

Haudoilla ei ole reunakiviä. Hautakivien symbolit ovat pääosin ristejä. Myös luontoaiheita kuten ruusu, viljan korret ja laskeva aurinko on. John Alfred Mickelsonin (5.12.1895–15.5.1978) ja Gerda Maria Mickelsonin (6.11.1909–6.10.1949) hautakivessä on vasemmalla liekkimalja. Hautakivet ovat tavanomaisia. 

Aivan uusia hiekkakumpuja tai hautoja en havainnut. Uusimpia hautoja on Enid Bäckin (k. 4.8.2013) hauta. 

Huoltorakennuksen edessä on sepelipinta. Kaikki haudat ovat tulotien ajatellun jatkeen vasemmalla eli eteläpuolella. Arviolta puolet hautausmaan alueesta on vielä käyttämättä. 

Hautausmaan hoito 

Hautausmaata hoidetaan pääosin talkoilla, talkoopäiviä on kaksi vuodessa. Kesäisin on palkattu yksi henkilö leikkaamaan nurmikkoa. Pääosa maan pinnasta onkin nurmea. 

Hautausmaan paikka on hieno. Yleisvaikutelma on avara, sillä hautausalueella ei ole puita. 

Talous 

Pääosa tilasta on vuokrattu maanviljelykseen, josta yhdistys saa vuokratuloa. Hautapaikka maksaa 100 euroa. Lisäksi yhdistyksellä on 15 euron vuosijäsenmaksu, mutta jäseniä on ollut hieman vaikea saada maksamaan jäsenmaksunsa. Mitään julkisia avustuksia ylläpitoon ei saada. 

Baptistien, helluntailaisten ja evankelis-luterilaisten lisäksi hautausmaalle on haudattu myös jehovantodistajia. Närpiössä on Bosniasta tulleita muslimeja 300–400 ja he ovat kyselleet mahdollisuutta haudata vainajiaan tälle hautausmaalle. Asian käsittely yhdistyksessä on kesken.

Kimmo Sundström