Korsnäsin kunta on perustettu 1887, tätä ennen alue kuului Närpiöön. Korsnäs on Manner-Suomen läntisin kunta. Siellä on yksityinen, osakaskunnan omistama Moikipään hautausmaa (Molpe begravningsplats). 

    Tulotie hautausmaalle näkyy kartassa punaisena viivana. Huoltorakennus on oikealla sivulla, pääty kohti hautausmaata. Luoteis-, pohjois- ja koillispuolella on lampia. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3691/MML/15, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3691/MML/15.

Hautausmaan historiaa 

Keisarillinen asetus 22.12.1879 määräsi, että asutuilla seuduilla tai tällaisia lähellä olevia hautausmaita saatiin käyttää enintään kymmenen vuotta laskettuna määräyksen voimaan astumisesta. Asia tuli ajankohtaiseksi Korsnäsissä 1890-luvun vaihteessa. Seurakunta oli hakenut lupaa saada käyttää edelleen hautausmaataan ja laajentaa sitä, mitä senaatti ei puoltanut (Kirkonkokouksen pöytäkirja 10.12.1889). Samalla todettiin, ettei seurakunta voi hankkia uutta hautausmaata 1.7.1890 mennessä. Kun muutkaan seurakunnan jäsenet eivät vastustaneet moikipääläisten hanketta perustaa oma hautausmaa, seurakunta suostui siihen. 

    Viitta hautausmaalle. 

Seurakunnalle perustettavan uuden hautausmaan paikaksi valittiin 1890 Edvikissä uusi alue, Kronbacken. Paikka oli noin kaksi kilometriä kirkosta etelään. Tämä kasvatti matkan Moikipään kylästä sinne noin 17–18 kilometriin (Överholm 2006, s. 148). 

Pitkän etäisyyden takia moikipääläiset halusivat perustaa kyläänsä oman hautausmaan anoen siihen lupaa Turun tuomiokapitulilta. Anomusta perusteltiin myös sillä, että lämpiminä vuodenaikoina ja tarttuvien kulkutautien aikana syntyi vaaroja, kun ruumiita kuljetettiin asuttujen seutujen halki. Valittu paikka oli noin 2.500 neliömetrin alue Thomasfolkin taloa. 

Moikipääläiset työskentelivät samanaikaisesti seurakunnan kirkonkylän tulevalla hautausmaalla ja omalla hautausmaatyömaallaan Moikipäässä, joka oli ”melkein valmis” marraskuussa 1891. Kuitenkin heidät vapautettiin hiekanvedosta kirkonkylän hautausmaalle, koska he eivät tulleet sitä käyttämään. Kesti vuoteen 1916 saakka ennen kuin moikipääläiset vapautettiin kirkonkylän hautausmaan ylläpitovastuusta. 

Moikipään hautausmaa vihittiin virallisesti sunnuntaina 2.10.1892. 

    Pysäköintialue hautausmaan edessä.

Hautausmaan perustamislupa-anomus 

Moikipään kylässä pidettiin kokous 10.11.1890 Josef Mattsson Antfolkin luona. Siihen oli saapunut suurin osa kylän miehistä. Valittiin talonpojat Johan Erik Mattsson Maars, Henrik Eriksson Norrgård ja Josef Henriksson Juuth kylän nimissä hakemaan lupaa perustaa hautausmaa ja sitä ennen hakemaan kuvernöörin määräystä lääkärille ja maanmittarille tarkastaa ja kartoittaa hautausmaaksi aiottu alue. 

Josef Henriksson Juuth ym. talonpojat Korsnäsistä allekirjoittivat anomuksen (20.1.1891/22.1.1891 E.E. (120/274) 1891 ja AD (41/11) 1891, STO, mikrofilmirulla nro 1413, SVA). Anomuksen jätti 21.1.1891 ylioppilas A. Berger ja se saapui kirkollisasiain toimituskunnalle 22.1.1891. 

    Hautausmaan portti, portinpylväät ja keskikäytävä. 

Anomuksen mukaan matkaa kirkolle oli 14 kilometriä. Matka hautausmaalle tuli kasvamaan 17 kilometriin, kun seurakunnan uusi hautausmaa perustetaan. Oma hautausmaa oli tarkoitus perustaa Moikipään karille (Moikipää skäret), joka sijaitsi mereen työntyvässä niemessä. Anomukseen oli liitetty Vaasan piirin piirilääkäri J. N. Toppeliuksen lausunto, maanmittausauskultantti A. J. Ikosen laatima kartta, Vaasan läänin kuvernööriltä saatu asiakirja, ettei Korsnäsin seurakunnalla ole mitään hanketta vastaan ja tilapäisen kirkkoherra G. G. Forsmanin puoltolausunto. Anomuksen allekirjoittivat talonpojat Josef Henriksson Juuth, Johan Erik Mattsson Maars, Henrik Eriksson Norrgård. 

    Vesisaavi ja kastelukannuteline maan etusivulla.

Avoin valtakirja asian hoitamiseksi oli päivätty Korsnäsissä 7.1.1891. Sen allekirjoittivat Juuth, Maars ja Norrgård sekä todistivat vuokramies Karl Johanson Juth ja vuokramiehen poika Johannes Israelsson Österhålm. 

Piirilääkärin lausunto 

Moikipääläiset Maars ja Josef Henriksson Juuth pyysivät 22.11.1890 lääkäriä tarkastamaan hautausmaaksi aiotun alueen. Koska matka Nikolainkaupunkiin (Vaasa) oli lyhyempi kuin Kristiinankaupunkiin, pyydettiin kustannusten alentamiseksi lääkäri J. N. Toppeliusta Nikolainkaupungista tarkastusta tekemään. 

Toppelius ilmoitti suostuvansa toimeen, jos kuvernööri määrää. 

Kuvernööri antoi määräyksen tarkastuksesta 22.11.1890. Katselmus tapahtui 11.12.1890. Tällöin läsnä olivat Karl Henriksson Jobbens, Karl Johansson Maars, Isak Henriksson Jobbens, Isak Juth, Matts Karlsson Thomasfolk ja muitakin kylän miehiä. 

Alue oli ylängöllä, yhdeltä sivulta avoin merelle ja toiselta sivulta merenlahteen lievästi viettävää hiekkanummea. Se sijaitsi noin kahden kilometrin päässä lähimmästä ihmisasumuksesta, ei ollut alkuna lähteille eikä alueen läpi juossut vesi. Maaperä oli keskikarkeaa, kivetöntä, kuivaa hiekkaa. Paikalle vei kylätie. Lääkäri katsoi 16.12.1890 Nikolainkaupungissa päiväämässään lausunnossa paikan erityisen sopivaksi hautausmaaksi. 

Maanmittarin katselmus ja kartta 

Kyläläisten hakemuksesta alueella järjestettiin 12.11.1890 maanmittarin katselmus. Sen suoritti maanmittausauskultantti And. Joh. Ikonen. Kyläläisten mukaan kylässä oli noin 700 asukasta ja vähän yli kuusi manttaalia. 

    Lauta-aita ja oikean takakulman kivinen aidantolppa.

Katselmuksessa olivat läsnä 

(1) Maars-talosta nro 1 Johan Erik Mattson, Karl Johansson, Matts Johansson, Karl Karlsson, Johan Erik Karlsson ja Karl Eriksson; 
(2) Norrgård-talosta nro 2 Henrik Eriksson ja Matts Mattsson; 
(3) Nygård-talosta nro 3 Johan Karlsson; 
(4) Thomasfolk-talosta nro 4 Karl Josefsson, Matts Karlsson vanhempi ja Johan Henrik Karlsson; 
(5) Joppens-talosta nro 5 Karl Gustafsson; 
(6) Sebbfolk-talosta nro 6 lesket Johanna Karlsdotter ja Kajsa Sofia Henriksdotter; 
(7) Andfolk-talosta nro 7 Karl Gustaf Karlsson, Josef Josefsson ja Josef Mattsson; 
(8) Juth-talosta nro 10 Josef Henriksson, Johan Erik Eriksson ja Karl Mattsson; sekä 
(9) Stenlund-talosta nro 11 Johan Johansson 

ja muitakin kyläläisiä. Lisäksi läsnä olivat toimitukseen kutsutut uskotut miehet Gabriel Rönnblad ja Gabriel Erik Östman, jotka katsottiin jäävittömiksi todistajiksi. 

Todettiin hautausmaan olevan 2,5 kilometrin päässä kylästä. Se on hiekkaharjua, ylänköä ja kivetöntä nummea, jossa kasvaa mänty- ja kuusimetsää. Kaivoja, puroja tai ihmisasumuksia ei ollut 2,4 kilometriä lähempänä. Alue, 2.500 neliömetriä, mitattiin ja paalutettiin talosta nro 4, Matts Karlssonin metsäpalstasta. Vastineeksi sanottu talo sai kylän yhteismaasta raivattua, valmista peltoa 3,5 kapanalaa, johon Matts Karlsson sanoi olevansa täysin tyytyväinen. (Vanha kapanala vuoteen 1849 oli 154,26 neliömetriä ja uusi kapanala 1849 lukien 164,55 neliömetriä.) 

Lupa hautausmaan perustamiseen oli saatu Korsnäsin seurakunnan kirkonkokoukselta 10.12.1889. Moikipääläiset toivoivat vapautusta seurakunnan hautausmaan ylläpidosta. Se tuli heille kalliiksi ja vaivalloiseksi, sillä tuo hautausmaa oli sijoitettu louhikkoiselle kivimäelle ja sinne piti muualta ajaa hiekkaa ja täytemaata.

Kartta alueesta oli tehty 1890. Hautausmaan itäpuolella oli Moikipään lahti, mutta vesi oli kadonnut siitä ajoittaisten merenlaskujen takia. Eteläpuolella oli Antfolk-talon metsäpalsta. Muualla hautausmaata ympäröivät Thomasfolk-talon tilukset. 

Kirkkoherran ja tuomiokapitulin lausunnot 

Tilapäinen kirkkoherra G. G. Forsman lausui 2.1.1891 puoltavansa lämpimästi hakemusta. 

S. Aejmelaus senaatista pyysi 22.1.1891 Turun arkkihiippakunnan lausuntoa asiassa. Puoltava lausunto annettiin 26.1.1891. 

    Rautaportti maan vasemmalla sivulla.

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 3.4.1891. Asiasta lähetettiin kirje Vaasan läänin kuvernöörille ja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulille. Ehtona oli, että kyläläiset hankkivat laillisen omistusoikeuden alueeseen ja että he ottavat osaa yhtä hyvin Korsnäsin seurakunnan uuden hautausmaan rakentamiseen ja ylläpitoon (STO:n pöytäkirjat 1891 II 3.3.–5.3., 5.3.–9.4., mikrofilmirulla Sen 540, aukeamat 668–669, asia nro 4). 

Tila 

Hautausmaatilan nimi on Begravningsplats (280–405–7–194), pinta-ala 0,9493 hehtaaria ja omistaja Molpen kylän jakokunta (skifteslag; nykyisin osakaskunta, delägarlag). Tila on rekisteröity 18.9.2012 ja selvennyslainhuuto annettu 24.9.2012. 

Edelliset lainhuudot olivat 

(1) 10.5.1933 tilaan Begravningsplan I (280–405–7–34), pinta-ala 0,3443 hehtaaaria; 
(2) 22.5.2008 tilaan Begravningsplan II (280–405–4–14), pinta-ala 0,4300 hehtaaria; ja 
(3) samoin 22.5.2008 tilaan Begravningsplan III (280–405–7–96), pinta-ala 0,1750 ha. Näin pinta-alaksi muodostui 0,9493 hehtaaria. 

Tila Begravningsplan I syntyi lohkomalla tilasta Ahlskog (280–405–7–22), jonka pinta-ala ennen lohkomista oli 20,15 hehtaaria.

Överholmin mukaan (mts. 149) alkuperäisen hautausmaa-alueen laajentaminen tuli ajankohtaiseksi 1931. Moikipään kylä osti 26.7.1931 0,1100 hehtaarin suuruisen alueen Maria Thomasfolkilta sekä Karl ja Beata Rosendahlilta. Samana päivänä ostettiin toinen, 0,4300 hehtaarin suuruinen alue Anna Maria Ahlskogilta. Nämä alueet vihki hautausmaaksi kirkkoherra Sigurd Öhrnberg sunnuntaina 14.7.1935. Tilaisuuteen osallistui liki 300 henkeä. 

0,1750 hehtaarin suuruisen alueen osti aluksi Nestor ja Edit Ahlskogilta Molpe Evangelisk-lutherska Bönehusförening r.f. (mts. 149–150). Kauppa tehtiin 21.4.1976. Rukoushuoneyhdistys sai alueeseen lainhuudon 16.12.1976. Rukoushuoneyhdistys myi saman alueen Moikipään kylän jakokunnalle 29.4.2008. Kauppahinta oli 336,38 euroa. Jakokunta sai lainhuudon tilaan 22.5.2008. Näin hautausmaatila laajeni alkuperäisestä 0,2500 hehtaarin alueesta kolmella kaupalla nykykokoonsa. Viimeksi ostettu 0,1750 hehtaarin alue on hautausmaan etusivun eteläpuolella toimien nyt pysäköintialueena. 

Begravningsplats-tilalla on tieoikeus Begravningsplatsvägen-nimiseen tiehen. Se on yksityistie ja tiekunnan perustama käyttöoikeusyksikkö (000–2006–K605). Oikeutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin tilalla ei ole. 

    Huoltorakennus, takakulmassa käymälä.

Pinnan muoto 

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 12.6.2015 ja 26.6.2015. Se on melko tasaista maata, mutta takaosa on jonkin verran etuosaa korkeammalla. Oikeasta takakulmasta on jyrkkä pudotus lampeen. Samoin takasivun takana on lampi kymmenisen metriä hautausmaan pintaa alempana. 

Tilan vasemman sivun ohi kulkee tie. Maaperä on kuivaa, eritoten hautausmaan takaosassa. 

Kasvillisuus 

Etusivulla, aidan sisäpuolella, on syreenipensaita. Oikealla sivulla on iso koivu. Huoltorakennuksen edessä, vasemmalla, on lehmus. Maan vasemman etuosan takana on lehmus ja vasemmalla sivulla kaksi vaahteraa. 

Pääkäytävän oikealla puolella, portilta ensimmäiseen poikkikäytävään saakka, on seitsemän kuusen rivi. Muitakin pienehköjä (korkeus enintään 7–8 metriä) kuusia on, samoin muutama koivu ja ainakin kuusi istutettua pylvästuijaa. Huoltorakennuksen oikean takakulman lähellä on muutamia alppiruusupensaita. 

Vasemmalta sivulta on kaadettu suuria mäntyjä, joiden kannot ovat vielä näkyvissä. Aidan ulkopuolella kasvaa mäntyjä ja muitakin puita. 

Aluskasvillisuus on sammalta, puolukkaa ja nurmea. 

Varustukset 

Hautausmaan etusivulla, aidan ulkopuolella, portista oikealle, on harmaa, lasikuituinen roska-astia (111x76 cm; lxk) karkealle roskalle (ei maatuville roskille). Toinen, vihreä muoviastia (57x64 cm; lxs) on metalliroskille. Aidassa on myös koirien kieltotaulu. 

Palveluhinnoista kerrotaan, että kukkien istutus ja kastelu maksaa 50 euroa/hauta. Siihen kuuluu kaksi pelargoniaa tai begoniaa ja neljästä viiteen reunakukkaa. Kukkien kastelu kesä-elokuun ajan maksaa 30 euroa/hauta, kahden kuukauden vastaava palvelu 24 euroa/hauta ja kuukauden palvelu 12 euroa/hauta. Syysistutus maksaa 17 euroa/hauta. Yhteyshenkilö on Susanne Häggdahl. Hautausmaata hoitaa kesällä Oliver Stenlund. 

    Kellotapuli.

Kivisiä portinpylväitä on kaksi (40x40x110 cm; lxpxk). Niiden etusivuissa on ristit (50x19 cm; kxl). Portin aukko on 345 cm. 

Portin sisäpuolella, oikealla, on metallinen kastelukannuteline, muovisia kastelukannuja sekä rautainen vesisaavi, johon saa letkusta vettä. 

Hautausmaata kiertää lauta-aita. Sen korkeus maasta on etusivulla 85 cm, mutta jo portin oikealla puolella noin metri. 

Huoltorakennuksen eteläpuolella aidassa on kulkuaukko (103 cm) maatuvien roskien kaatopaikalle. Huoltorakennuksen takana, oikealla sivulla, on yhdeksän vanhaa, vankkaa kivipylvästä, johon lauta-aita on kiinnitetty niin, että pylväät jäävät aidan ulkopuolelle. Todennäköisesti paikalla on ollut vanhempia puuaitoja, jotka ovat lahonneet. Takasivulla on yhdeksän samanlaista vanhaa kivistä aidantolppaa. Alempana olevasta lammesta pumpataan kasteluvesi hautausmaalle. Myös vasemman sivun takaosassa on samoja, vankkoja kivipylväitä. Vasemmalla sivulla on myös musta rautaportti, jossa on kaksi lehteä. Porttia ei juuri käytetä. Sen mitat ovat noin 285x100 cm (lxk), aukko noin 265 cm ja lehtien leveys noin 136 cm. Portinlehdissä on rautaristit (91x36 cm; kxl), jotka on maalattu harmaiksi. 

Lauta-aidan lisäksi vasemmalla sivulla on sen etukulmasta alkaen leveää pensasaitaa, joka päättyy noin seitsemän metriä ennen porttia. 

Myöhemmin kuvailtavan kellotapulin takana on rautainen, vihreä vesiallas (200x97 cm; pxl), jonka takana on toinen kastelukannuteline ja kastelukannuja. 

Varusteisiin kuuluu myös kaksi selkänojallista, puista penkkiä (169x40 cm; pxl), joiden runko on valkoiseksi maalattua rautaputkea. 

Huoltorakennus 

Huoltorakennus (343x741 cm; lxp) on puurunkoinen, lautarakenteinen, harjakattoinen, peltiprofiilikatteinen, rimalaudoitettu rakennus, jonka ovet ovat vihreät ja otsa- sekä nurkkalaudat valkoiset. Päätyoven (90x190 cm; lxk) edessä on maassa betonilaatta askelkivenä. Ovessa on haka, mutta ovi on lukitsematon. Rakennuksen oikeassa takakulmassa on Biolan-käymälä. Käymälän oven mitat ovat 73x187 cm (lxk) ja käymälässä on pieni ikkuna rakennuksen oikealla sivulla. Muita ikkunoita rakennuksessa ei ole. Sisällä on kottikärryt, haravia, talikoita, hautapeitto, seppelkansi, lapioita, harjoja, jyrsin, tikkaat, lankkuja ym. tarpeistoa. 

Rakennus on tehty arviolta 1970-luvulla. Käymälä rakennettiin noin vuonna 2008. 

    Muistomerkki meren uhreille.

Kellotapuli 

Kellotapuli pystytettiin 1992 ja vihittiin 16.8.1992, kun hautausmaan perustamisesta tuli kuluneeksi sata vuotta. Perustana on betonilaatta. Tästä nousee kaksi valkoiseksi maalattua puuparrua, joiden välissä on kupera metallikatto ja sen harjalla risti. Messinkikello riippuu katteen alla, parrujen välissä. Tapulin leveys on 122 cm. Parrut ovat tyvestä kokoa 23x23 cm, kapenevat ylöspäin ja ulottuvat noin viiden metrin korkeuteen. 

Kellossa on teksti: ”ALLENAST HOS GUD SÖKER MIN SJÄL SIN RO. 16.8.1992”. 

Messinkikellon muotoili Thea Helene Lund-Suominen ja valoi Jussi Somppi (mts. 150). 

Yhteiset muistomerkit 

Hautausmaalla on kaksi yhteistä muistomerkkiä. Merellä hukkuneiden muistomerkki on musta kivi (201x110 cm; lxk), jonka korkeus jalustakivi mukaan lukien on 143 cm. Kivessä on teksti: 

VILA PILGRIM – – / 

HÄN TILL / 

DAGNINGENS LAND / 

GÅR DIN VÄG / 

ÖVER HAV / 

GENOM NATTEN 

HAVETS OFFER I ÅMINNELSE. 

Kivessä on metallireliefi (61x50 cm; lxk). Muistomerkin edessä on liuskekiviä. Muistomerkki on pystytetty arviolta 1970-luvun alkupuolella. 

    Muistomerkki muualle haudatuille.

Toinen on muualle haudattujen muistomerkki. Se on reunakivetyllä alueella, jonne johtaa kaksiaskelmainen kiviporras. Muistomerkin edessä on liuskekiviä. Sen äärellä on penkki (125x36 cm; pxl), jonka runko on rautaa. 

Muistomerkissä on teksti ”TILL MINNE AV DEM SOM VILAR PÅ ANNAN ORT”. Muistomerkin juurelle voi panna palamaan kynttilälyhdyn. Muistomerkki pystytettiin vuonna 2002. 

Haudat ja hautakivet 

Portilta suoraan eteenpäin johtava keskikäytävä on päällystetty harmaalla, hienolla sepelillä, samoin pääosin poikkikäytävä, joka vie huoltorakennukselle. Muualla on hiekkakäytäviä, joiden kohdalta nurmi tai sammal on poistettu. 

Hautausmaan oikea etuneljännes on vielä vapaa haudoista. Pinta on muuta hautausmaata vähän kosteampaa ja kasvaa sammalta. 

    Yleiskuva vanhemmasta takaosasta, jossa vanhoja rautaristejä.

Hautakivet ovat riveissä hautausmaan pituussuunnassa. Rivien väleissä on käytäviä. Hautausmaan takaosassa havaitsin oikealta sivulta kohti vasenta sivua hautakivirivit 1–20: 

Rivi 20 on äärimmäisenä vasemmalla sivulla. Näin hautausmaan takaosassa havaittiin yhteensä 268 hautakiveä, 58 rautaristiä, 1 muu rautainen muistomerkki, 2 puuristiä ja näissä yhteensä 588 nimeä. 

    Yleiskuva keskikäytävältä kohti vasemman sivun rautaporttia.

Hautausmaan vasemmassa etuosassa numeroin hautakivirit keskikäytävältä kohti vasenta sivua näin: 

Rivi 8 on äärimmäisenä vasemmalla sivulla. Hautausmaan vasemmassa etuosassa havaittiin yhteensä 95 hautakiveä, 1 puuristi ja näissä yhteensä 187 nimeä. 

Kaikkiaan havaittiin 363 hautakiveä, 58 rautaristiä, 1 muu rautamuistomerkki ja 3 puuristiä eli 425 hautamuistomerkkiä ja näissä 775 nimeä. 

Melkein kaikilla haudoilla on muistomerkki. Suuria reunakiviä haudoilla ei ole, poikkeuksena yksi Maars-vainajien hauta. Hautakiven edessä voi olla pieni kiveys, jonka sisällä on kukkia. Oli myös muutama uusi hauta, joilla oli hiekkakumpu, muttei vielä muistomerkkiä. 

Vanhimmat haudat ovat maan oikeassa takakulmassa, mutta muistomerkkejä siellä ei ole. Ne ovat lahonneet pois tai kadonneet muusta syystä. Yhtään muistomerkkiä ei ole säilynyt 1800-luvulta. Vanhin säilynyt muistomerkki on Karolina Johansdotter Nygårdin (30.10.1875–11.3.1901) haudalla oleva rautaristi (mts. 149 ja valokuva s. 150). On myös toinen vanha hautamuistomerkki, Norrgårdin perhehaudan hautakivi. Siinä on lasten Hilda (29.4.1891–8.4.1892) ja Selma (22.2.1896–24.2.1896) nimet. Överholm arvelee, että nimet on kaiverrettu kiveen myöhemmin, lasten äidin Maria Elisabeth Norrgårdin (7.8.1870–13.7.1904) kuoleman jälkeen. Hildan hautaus on saattanut kyllä tapahtua keväällä 1892, vajaat puoli vuotta ennen hautausmaan virallista vihkimistä (s. 149 ja valokuva s. 151). 

Vain noin 15 hautamuistomerkkiä on säilynyt ajalta ennen vuotta 1910. Näiden joukossa ovat rautaristit Hildur Sofia Rosbäckin (7.3.1903–15.7.1903), B. H. (bonde hurstru) Beata Stine J. E. D. Juthin (21.9.1865–29.11.1905) ja Johannes Alarik Björklundin (21.7.1906–27.9.1907) haudoilla. 

Lähes kaikilla vainajilla on ruotsinkielinen sukunimi. Suomenkielinen nimi on Ellen A. Perälä (28.11.1907–16.8.1908). 

Yleisvaikutelma hautausmaalla on avara, koska puita ja pensaita on vähän, isoja puita vain muutama. 

Hautausmaan hoito 

Hautapaikan Moikipään hautausmaalta voi saada oikeastaan kuka hyvänsä, joka toivoo tulevansa haudatuksi hautausmaalle. Moikipääläisten lisäksi näiden omaisiakin on haudattu. Hautapaikan voi varata ennen kuolemantapausta. Hautapaikoista vastaava henkilö tekee ehdotuksen vapaista hautapaikoista, joista omaiset voivat valita. Jos omaisilla on toive jostakin erityisestä paikasta, katsotaan voidaanko toivomus toteuttaa. 

Tähän asti on myyty vain arkkuhautapaikkoja, mutta uurnalehdon suunnittelu on aloitettu. Pian hautapaikoista on käytetty kolme neljäsosaa. Viimeistä hautausmaan neljännestä valmistellaan otettavaksi piakkoin käyttöön. 

    Oskar ja Irene Maarsin haudalla on vielä vankat reunakivet.

Hautausmaan toimintaa johtaa seitsenhenkinen yhteistyökomitea, jonka Moikipään osakaskunta asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tehtävät on koetettu jakaa niin, että yksi hoitaa vesipumppua, toinen vastaa hautapaikkojen jaosta ja laskutuksesta, kolmas vastaanottaa haudanhoitotilauksia, neljäs huolehtii surunvalitteluadresseista jne. 

Suurin osa työstä tehdään talkoilla. Vuosittain järjestetään kevättalkoot, jolloin koko hautausmaa haravoidaan. Siihen osallistuu 14–20 kyläläistä. Hautojen mittaaja saa 11 euron palkkion/hauta. Puheenjohtajan korvaus on 200 euroa/vuosi esimerkiksi puhelin- ja kilometrikuluja varten. Kesäisin palkataan koululainen leikkaamaan nurmea, haravoimaan käytäviä ja kastelemaan kukkia. Talvisin pysäköintialue aurautetaan korvausta vastaan. 

Hautauksia on 0–15 vuodessa. Myös talvisin on hautauksia, jolloin maa sulatetaan lämpömatolla ennen haudan kaivuuta. Arkkujen lisäksi on viime vuosina haudattu muutama tuhkauurnakin. 

Vainajat ovat evankelis-luterilaisia. Muslimeja ei ole haudattu eivätkä nämä ole kyselleet hautapaikkoja tältä hautausmaalta. Ruumiinsiunaukset tapahtuvat kylän rukoushuoneessa, jossa myös pidetään muistotilaisuuksia.

Talous 

Varoja saadaan hautapaikkojen myynnistä. Yhden vainajan haudan hinta on 150 euroa ja perhehaudan hinta 300 euroa. Lisäksi saadaan tuloja Moikipään omien surunvalitteluadressien myynnistä. Avustusta saadaan Moikipään kylän osakaskunnalta. Korsnäsin seurakunnalta on tapana saada noin 1.300 euron vuosiavustus. Se kattaa noin 1.200 euron suuruisen, vuosittaisen tiemaksun. 

Uurnalehto toivotaan voitavan ottaa käyttöön muutaman vuoden sisällä. Yhdistys toivoo avustusta tietokonetta ja tietokoneohjelmaa varten, jotta hautapaikkojen luettelointi voidaan digitoida.

Kimmo Sundström