VASSORIN HAUTAUSMAA MUSTASAARESSA (22.8.2015)

Päivitetty 26.11.2015

Nykyinen Mustasaaren kunta syntyi vuonna 1973 vanhan Mustasaaren pitäjän alueella olleista Mustasaaren, Koivulahden, Raippaluodon ja Björköbyn kunnista sekä mantereen puoleisesta osasta Sulvan kuntaa. Näistä Koivulahden kunta oli perustettu 1857. Siellä on Vassorin kylä, jonka keskus on noin 2,5 kilometrin päässä valtatie 8:n eteläisestä liittymästä. Vassorin hautausmaa (Vassor begravningsplats) on vielä noin 2,5 kilometriä kylän keskustan pohjoispuolella, jossa Brännbackvägeniltä on liittymä ja viitta hautausmaalle. Hautausmaalle johtaa Begravningsplatsvägen. Sen pituus on noin 550 metriä. Hautausmaayhdistyksen hoitovastuu tästä on noin 340 metriä. 

    Hautausmaa on likimain suorakaide. Vasemmalla, lähes kokonaan tilan ulkopuolella, huoltorakennus. Oikealla värillä täytetty suurempi kappelirakennus. Toinen, nelikulmainen tila Fridhem II hautausmaan eteläpuolella on hautausmaata suurempi. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3179/MML/15, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3179/MML/15.

Hautausmaayhdistys perustetaan 

Oman hautausmaan perustamista ehdotti 1932 Otto Östman (Vassor bys historia III. Livet kring fjärden (2008), s. 469). Kyläneuvosto asetti komitean (Otto Östman, Anders Beijar ja Emil Rabb) hankkimaan asiasta tietoja. 18.10.1933 kyläkokous kuitenkin katsoi, että tämä työryhmä oli työskennellyt hitaasti. Valittiin uusi työryhmä: Viktor Svarvar, Advid Nygård, Alfred Forsman, Israel Wasberg ja Jakob Östman. 

Koivulahdessa kokoontui 1.11.1933 15 miestä: Viktor Teodor Svarvar, Alfred Norrgran, Advid Nygård, Anders Beijar, Alfred Forsman, Karl Udd, Johannes Åberg, Albert Wiik, Vilhelm Sandvik, Alfred Östmark, Otto Östmark, Oskar Örn, Alfred Ivars, Alfred Örn ja Oskar Vasberg. He perustivat yksimielisesti yhdistyksen nimeltä Vassor begravningsplats. 

Perustajista Alfred Örn oli Kunista ja Vasberg Vallvikistä (mts. 469). 

Hallitukseen valittiin Svarvar, Norrgran, Nygård, Beijar, Forsman sekä varamiehiksi Udd ja Åberg. Tilintarkastajiksi valittiin Wiik ja Udd, varalle Sandvik. 

Hallitus kokoontui samana päivänä. Valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi Svarvar, varapuheenjohtajaksi Norrgran, sihteeriksi Nygård ja rahastonhoitajaksi Beijar. 

Ensimmäisestä hallituksesta on valokuva Vassorin kylän historian osassa III (s. 470). 

    Viitta hautausmaalle Brännbackvägeniltä.

Säännöt 

Yhdistyksen tarkoituksena oli ostaa Vassorista hautausmaa-alue, perustaa hautausmaa ja hoitaa sitä (2 §). Jäseneksi pääsi kuka hyvänsä uskontunnustuksesta riippumatta. Sisäänkirjoitusmaksu oli 40 mk. Lisäksi perittiin vuosijäsenmaksu, jonka suuruudesta yhdistyksen kokous päätti (3 §). Hautapaikkojen hinnat määräsi hallitus (4 §). Jäsenellä oli oikeus hautaukseen sekä haudan lunastukseen itselleen ja perheelleen (5 §). Ylimääräinen jäsenmaksu oli maksettava jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä perheenjäseneltä. Jos yhdistys purkautuisi, sen omaisuus määrättiin meneväksi Koivulahden kunnalle. 

Yhdistyksen rekisteröitymisilmoituksen jätti 21.12.1933 sosiaaliministeriölle varakihlakunnantuomari Verner Nysten. Vassor begravningsplats r.f. (23960) rekisteröitiin 9.2.1934. 

Aluksi yhdistyksen toimialue käsitti vain Koivulahden pitäjän. Vuosikokouksessa 28.3.1952 tehtiin lisäys, jonka mukaan myös Kunin kyläläisille ja Vassorissa syntyneille, mutta sieltä pois muuttaneille, annettiin samat oikeudet kuin vassorlaisille (mts. 469). 

    Hautausmaalle johtavan tien päässä näkyy hautausmaan portinpylväät.

Perustamislupahakemus 

Hautausmaan perustamislupahakemus on päivätty Helsingissä 5.9.1934. Sen jätti samana päivänä konttoristi John Wärnström (5.9.1934/5.9.1934 AD (969/241) 1934 OPM, SVA). Koska Koivulahden kirkkomaa oli etäällä Vassorin kylästä, haluttiin perustaa oma hautausmaa. 

Kauppakirja 

Hanketta varten yhdistys oli ostanut 19.1.1934 Johan Erik Nymanilta ja tämän pojalta Erik Edvin Nymanilta Vassorin kylässä sijaitsevan, Fridhem-nimisen uudistilan rno 11:25. Sen pinta-ala oli 0,336 hehtaaria, manttaali 0,0009 ja se oli lohkottu Nyman-nimisestä osasta nro 11:18 (0,0972 manttaalia), Ivars-verotaloa nro 11. Kauppahinta oli 2.500 mk, joka sovittiin maksettavaksi 1.5.1934. Hautausmaayhdistys sai tilan heti haltuunsa ja oikeuden käyttää myyjien maan poikki kulkevaa tietä. Ostajan puolelta kauppakirjan allekirjoittivat Svarvar ja Nygård. Todistajina olivat Israel Wasberg ja John Rabb. 

Fridhem syntyi siten, että molemmat Nymanit antoivat erottaa maistaan 0,168 hehtaarin alueen, jotka liitettiin yhteen uudeksi tilaksi. Lainhuutohakemus jätettiin 7.3.1934 kihlakunnanoikeuteen ja lainhuuto myönnettiin 18.4.1934 (mts. 471). 

Johan Erik Nyman ja Erik Edvin Nyman olivat saaneet maa-alueen perintönä edellisen vaimolta, Anna Lisa Johansdotter Nymanilta (23.5.1867-8.9.1924). Tämä oli ennen avioliittoaan hankkinut 7/48 manttaalia Ivars-verotalosta nro 11 Vassorissa ja tehnyt Vassorissa 7.2.1923 päivätyn testamenttinsa, jonka todistajina olivat Otto Östman ja Hanna Sjöberg. Sen mukaan Johan Erik Johansson Nyman (s. 7.6.1870) sai omaisuudesta 1/3:n ja Anna Lisa Nymanin molemmat lapset, Erik Edvin Nyman (s. 8.12.1903) ja Elin Aurelia Örn (s. 18.8.1897), kumpikin 1/3:n. Kolme perijää sekä Elin Aurelia Örnin aviomies Frans Oskar Jakobsson Örn tunnustivat testamentin 8.3.1926. 

    Hautausmaan portinpylväät. Vasemmalla huoltorakennus, roska-astia ja niiden takana vasemman sivun kuusiaita.

Talonpoika Mickel Johansson Rabb ja tämän vaimo Anna Liisa Israelsdotter olivat 16.4.1903 myyneet tilanosan Anna Lisa Nymanille 7.000 markalla. Ostajan tuli lisäksi vastata talonosaa rasittavasta syytingistä. Nyman oli saanut omistukselleen kolme julkista, moitteetonta lainhuutoa, ensimmäisen lakimääräisillä syyskäräjillä 10.9.1903, toisen lakimääräisillä talvikäräjillä 27.2.1904 ja kolmannen lakimääräisillä talvikäräjillä 7.2.1918. 

Yhdistyksen hallitus hyväksyi kaupan 20.4.1934 (mts. 471). Hallitus päätti ottaa Vassorin koneosuuskunta no 2:lta 2.500 mk:n lainan kuuden prosentin korolla ostoksen maksamiseksi. 

Kartta 

Fridhem-tila oli likimain suorakaide. Kartan laati maanmittausinsinööri J. G. Sawela vuonna 1933. 

Lääkärinlausunto 

Vaasan läänin piirilääkäri Henrik Brummert oli tarkastanut 24.9.1933 hautausmaaksi aiotun alueen. Se oli jonkin verran etelään viettävää niittyä. Maaperä oli hiekkaista, ja sorakerros ulottui vähintään kahden metrin syvyyteen. Alue sijaitsi 400 metriä maantiestä ja voitiin vaikeuksitta kuivattaa ojittamalla. Vedenottopaikkoja ei ollut lähellä, ei myöskään paikkoja, jonne vesi voisi juosta hautausmaalta. Paikka täytti Brummertin mielestä hyvin terveydenhoitosäännön vaatimukset. 

    Hautausmaan ulkopuolella, tulotien oikealla puolella oleva käymälä. Se on edempänä mainittavan Fridhem II -tilan alueella.

Toistakin paikkaa, Åkersidan nimeltään, oli ehdotettu hautausmaaksi. Se sijaitsi Kilenissä Abraham Åmanin omistamalla maalla (mts. 469). Brummert tarkasti senkin samana päivänä, mutta kirjoittaa Vaasassa 30.9.1933 päiväämässään lausunnossa, että paikka oli hautausmaaksi ”aivan sopimaton”. 

Tuomiokapitulilla ei muistuttamista 

Antti Inkinen opetusministeriöstä pyysi 6.9.1934 asiassa lausuntoa Porvoon tuomiokapitulilta. Tuomiokapituli pyysi lausunnon Koivulahden kirkkoherralta. Asiaa käsitteli kirkonkokous 9.12.1934. Hautausmaahanke katsottiin vähemmän tosi tarpeen sanelemaksi, kun yhteydet olivat parantuneet. Lisäksi haluttiin, että hautausmaa jäisi hautausmaayhdistyksen yksinomaiseen omistukseen. Varsinaista muistuttamista hankkeeseen ei kuitenkaan ollut. 

    Vesiallas hautausmaan vasemmassa etuneljänneksessä.

Kirkkoherra Evald Hemmer lähetti lausuntonsa Porvoon tuomiokapitulille 21.1.1935. Tämän jälkeen piispa Max von Bonsdorff lähetti 7.2.1935 tuomiokapitulin lausunnon opetusministeriölle todeten, ettei muistuttamista ollut. 

Lääninhallituksella ei muistuttamista 

Vaasan lääninhallitukselta Inkinen oli pyytänyt lausuntoa 18.2.1935. Lääninhallitus vastasi 20.2.1935, ettei sillä ollut asiaan muistuttamista. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 25.2.1935. Sen allekirjoittivat opetusministeri Oskari Mantere ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 25.2.1935). 

    Huoltorakennus, jonka edessä roska-astia ja seinällä ilmoitustaulu.

Hankkeen kannatus ja hautausmaan vihkiäiset 

Hautausmaahankkeen panettelijat olivat ennustaneet, että hautausmaayhdistykseen liittyisi vain ”punaisia, helluntailaisia ja mäkitupalaisia” (mts. 471). Hanke sai kuitenkin laajan kannatuksen. Yhdistys järjesti jäsenhankintakampanjan 1934 ja yhdistykseen liittyi 154 jäsentä. Näistä kymmenkunta oli kunilaisia. Hallitus päätti 15.4.1934, että hautausmaa oli saatava valmiiksi niin pian kuin mahdollista. 

Vihkiminen tapahtui sunnuntaina 16.6.1935. Väki kokoontui Vassorin rukoushuoneelle, josta siirtyi kulkueena hautausmaalle. Beijar piti tervehdyspuheen kertoen hautausmaan synnystä. Koivulahden kirkkoherra Hemmer piti vihkipuheen. Hautausmaayhdistyksen puheenjohtaja Svarvar piti puheen, samoin opettaja Viktor Ahlskog. Tilaisuuteen oli erityisesti kutsuttu Koivulahden kunnanvaltuutetut sekä Koivulahden kirkkovaltuutetut ja kirkkoneuvosto. Vihkiäisissä oli paljon väkeä, valokuvassakin on yli 80 henkilöä (mts. 471). 

Tila 

Hautausmaa on tilalla Fridhem (499-438-11-25), jonka pinta-ala on 0,305 hehtaaria. Kantakiinteistö Ivars rno 11 muodostui isossajaossa ja Fridhem lohkottiin 18.4.1934 tilasta Nyman (499-438-11-18). Fridhem-tilalla ei ole osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin. 

Vassor begravningsplats r.f. sai lainhuudon tilaan 7.3.1936. 

Hautausmaa 

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 18.6.2015. Sinne johtaa suurten koivujen reunustama tie. Paikka on hiljainen, jänikset hyppivät hautausmaalla. 

Varustukset 

Hautausmaan ulkopuolella, portista oikealle on pysäköintitilaa ja ruokamultakasa. Vähän loitompana on punainen ulkokäymälä. 

Portti on tehty kahdesta paksusta (ympärysmitta 118 cm, korkeus 165 cm) puupylväästä, joissa on peltihatut ja niiden kärjessä lipputangonnupit. Pylväiden välissä on lukitsematon rautaketju, portin aukko on 294 cm. 

Maan vasemmassa etuneljänneksessä on vesiallas, johon vesi tulee paineella vesijohdosta. Altaan vieressä on kastelukannuja. 

Lipputanko ja lippu hankittiin 1989 Mustasaaren kunnan kustannuksella (mts. 391). 

    Kappelirakennus rakennettiin ja valmistui vuosina 1968-1970. Ensi kertaa sitä käytettiin jo joulupyhinä 1968.

Huoltorakennus 

Portista vasemmalle on nurkka- ym. muille kiville pystytetty huoltorakennus (304x365 cm; lxp), pääty hautausmaalle päin. Päätös sen rakentamisesta on merkitty hautausmaayhdistyksen pöytäkirjaan 1937. Rakennus on puurunkoinen, harjakattoinen, tiilikatteinen (sammaloitunut), ikkunaton, rimalaudoitettu rakennus. Ovi (93,5x185 cm; lxk) on etupäädyssä ja rakennuksessa on puulattia. Rakennus on keltainen, nurkka- ja otsalaudat ovat beessit tai vivahtavat punaisen suuntaan. Rakennukseen tulee sähkö. Sisällä on tikkaat, kottikärryt, kaksi ruohonleikkuukonetta, sininen metallikärry kuljetuksia varten, kastelukannuja, kuokka, talikko, kankia, haravia, pistolapioita yms. Ulkona, oven alla on askelkivi ja seinässä, oven oikealla puolella, ilmoitustaulu. 

Hautausmaan vasen sivu on tiheää kuusiaitaa. Pääkäytävät jakavat hautausmaan osittain pituus- ja leveyssuunnassa neljään neljännekseen. Eteläiseltä päätysivulta katsottuna vasemmassa etuneljänneksessä ei ole hautoja, vain vesipiste. 

Kappeli 

Kappelirakennus (750x960 cm; lxp) on etusivulla eli eteläisellä päätysivulla ja pystytetty betonisokkelille. 

Aloite sen rakentamisesta tehtiin 1967, rakentaminen alkoi 1968 ja rakennus oli valmis 1970. Piirustukset ja kustannusarvion teki rakennusmestari Johannes Vik (mts. 493). Rakennuskomiteaan kuuluivat Runar Beijar ja Edvin Vestergård. 

Rakennuskustannukset olivat vain 5.300 mk, koska hautausmaayhdistyksen jäsenet tekivät lähes kaiken työn talkoilla. Koivulahden seurakunta avusti hanketta 1.000 mk:lla. Jäsenmaksuista saatiin 1.165 mk ja lainaa otettiin Vassorin Osuuskassasta 2.000 mk. Rakennuspuutavaraakin saatiin jäseniltä. 

Ensi kerran kappelia käytettiin joulupyhinä 1968, kun Isak Norrgård haudattiin. 

Myöhemmin kappeliin tehtiin parannuksia. Kaksinkertaiset lasit asennettiin 1995, alkuperäisen betonilattian päälle tehtiin puulattia 1999 ja sähkövalot saatiin 1999. Tällöin ei vielä hankittu Vaasan Sähkön sähköliittymää korkean liittymismaksun takia. Vuonna 2000 hankittiin sähköurut 7.500 mk:lla, jonka summan lahjoittivat Anni ja Ragnar Norrgård. Ingvald Åhmanin 30.000 mk:n lahjoitus saatiin vuonna 2001. Sen turvin hankittiin 25.000 mk maksanut sähköliittymä ja sähkölämpöpatterit. 

Kappelin porttia kohti olevassa päädyssä on pariovi (180x200 cm; lxk), jonka molemmat lehdet ovat 90 cm leveitä. Kummallakin pitkällä sivulla on kaksi ikkunaa (66x78 cm; lxk). Rakennus on vaaleankeltainen, ovet beessit, oven yläpuolella on pieni katos. Oven edessä on kaksi laatoitettua porrasaskelmaa. 

Sisällä, keskikäytävän molemmin puolin, on kahdeksan pitkää penkkiä eli istumapaikat arviolta jopa 16x6=96 hengelle. Lisäksi on irtotuoleja. Kappelin takapäädyssä on risti, alttari, kaksi seitsenhaaraista kynttiläjalkaa, vasemmassa takakulmassa sähköurut. 

Rakennuksessa on matalampi takaosa (317x209 cm; lxp), joka on pulpettikattoinen ja aaltopeltikatteinen. Sen korkeus on välillä 115-205 cm. Kellariin vie luiska. Siellä on ruumiskellari, joka ei enää ole käytössä. 

Hautausmaalla on sotilashauta (krigargrav). Etupäädystä katsoen tämän alueen edessä ja takana on pitkät puupenkit (204x21 cm ja 200x22 cm). 

Haudat ja hautamuistomerkit 

Jo ennen hautausmaan käyttöönottoa maa jaettiin perhehautojen alueeseen ja itäisen sivun suuntaiseen linjahauta-alueeseen. Kolmas alue, sotilashauta, muodostettiin myöhemmin sodassa kaatuneille sotilaille. Jaosta perhe- ja linjahautoihin luovuttiin 1974. Hautoja alettiin myydä hautarivistä aikajärjestyksessä. Näin yhden hengen hautoja ja perhehautoja tuli samaan hautariviin luovutusjärjestyksessä (mts. 472). 

Portilta katsoen oikealla päätysivulla on muualle haudattujen muistokivi. 

Hiekkakäytävä (leveys noin 180 cm) johtaa likimain huoltorakennukselta kappelin ovelle ja toinen, hautausmaan pituussuuntainen käytävä, sotilashaudan vasemmalta puolelta tämän ohi. Sotilashaudan takana on poikittaissuuntainen käytävä. 

Maan pinta on nurmea. Puita tai pensaita ei ole. Hautakivirivit ovat hautausmaan pituussuunnassa. 

    Muualle haudattujen muistomerkki hautausmaan etusivulla.

Etupäädystä katsoen oikealla sivulla on pisin hautakivirivi (tässä R1). Poikittaissuuntaisen käytävän takana ovat kivirivit R2-R11 hautausmaan pituussunnassa. Riveissä R3-R4, R5-R6, R7-R8 ja R9-R10 hautakivet ovat selin toisiinsa nähden. Rivien R4, R6, R8 ja R10 kivien nimisuunta on kohti hautausmaan oikeaa pitkää sivua. Muiden rivien kivien nimisuunta on kohti vasenta pitkää sivua. 

Rivin 1 ja sotilashaudan välissä, etuneljänneksessä, olevat rivit numeroin riveiksi R12-R15. 

Sotilashauta 

Talvisodan ensimmäinen kaatunut oli Arvid Rabb (16.4.1909 Vassor-23.12.1939 Yläkylä-Karhula), joka haavoittui kuolettavasti Karjalan kannaksella 23.12.1939. Hänet haudattiin Vassorin sotilashautaan 26.1.1940. Rabb oli toiminut hautausmaayhdistyksen sihteerinä 1936-1939 (mts. 377). 

Kyläneuvosto lausui 13.1.1940 toivomuksen, että kaikki kaatuneet haudattaisiin sotilashautaan yhdistyksen hautausmaalle Vassorissa (mts. 475). 

Toinen talvisodan vainaja oli Georg Åberg, joka kaatui 26.2.1940 ja haudattiin 27.4.1940. 

Kyläneuvosto päätti 1941 antaa 1.000 mk kylän varoista sotilashaudan suunnitteluun. Hautausmaayhdistyksen vuosikokous 15.2.1941 päätti aloittaa myös sotilashaudalle tulevan muistomerkin suunnittelun. Tehtävään valittiin komitea: Viktor Ahlskog, Irene Ahlskog, Anders Beijar, John Rabb, Ernst Rabb, Rafael Åberg ja Viktor Svarvar. 1.5.1941 annettiin Irene Ahlskogille tehtäväksi laatia ehdotus muistomerkiksi, mutta suunnittelu keskeytyi jatkosodan takia. 

Sotilashauta on hautausmaan oikean etuneljänneksen vasemmalla sivulla. Siinä on kaksi riviä pieniä hautakiviä, ensimmäisessä rivissä viisi kiveä, toisessa kolme. Lisäksi on yhteinen muistokivi, jonka pystytti Koivulahden kunta. Kivet ovat punagraniittia. Talvisodan vainajia on yksi vuodelta 1939 ja toinen vuodelta 1940. Jatkosodan vainajia vuodelta 1941 on kaksi, vuodelta 1942 yksi, vuodelta 1943 samoin yksi ja vuodelta 1944 kaksi. 

Vainajia kutsutaan sodan uhreiksi (krigsoffer) ja hautaa sotilashaudaksi, koska se on neutraalimpi nimitys kuin sankarihauta. Tällä hautausmaalla sotilasvainajia on siis yhteensä kahdeksan. Koivulahden kirkonkylän hautausmaalla on lisäksi kuusi vassorlaista ja kunilaista sotilasvainajaa. Heistä kolme kuoli talvisodassa ja kolme jatkosodassa. 

Kyläneuvosto päätti 13.1.1945 antaa 2.000 mk Vassorin hautausmaan sotilashaudan muistomerkkiä varten. Taiteilija Ilmari Virkkala Helsingistä teki piirustukset ja kustannusarvion. Kivityön teki Ab Vasa gravsten. Kesäkuun puolivälissä 1948 monumentti oli valmiina paikoillaan. Se paljastettiin sunnuntaina 22.8.1948. Muistomerkkikomitean puheenjohtaja Emil Rabb piti tervehdyspuheen ja esitteli komitean työn. Kunnan seppeleen laskivat August Sundvik ja Botolf Nygård, jolloin Sundvik toi myös kunnan tervehdyksen. 

Sotilashaudan muistomerkissä on teksti: 

Varför skola mänskor strida, 

varför skall det ljutas blod? 

Varför skall så många lida, 

blott för någras övermod? 

Vandrare! 

Måtte våra gravar 

rikta din tanke på budskapet: 

Frid på jorden och människorna en gud vilja (mts. 477). 

Vanhimmat haudat 

Jo hautausmaan vihkimistä seuraavana päivänä, 17.6.1935, tapahtui ensimmäinen hautaus, kun Maria Irene Östman (s. 1893) haudattiin (mts. 471-472). Hänen hautakivensä on maan oikeassa takanurkassa. Kiven teksti on vaikealukuinen. Saman vuoden joulukuussa haudattiin vastasyntynyt Astrid Forsén Kunista ja Karl Södergård (7.2.1866-5.12.1935). Vuonna 1936 hautauksia oli kuusi. 

Vuosikokouksessa 9.2.1936 ilmoitettiin Koivulahden kirkkovaltuutettujen päätöksestä vapauttaa ilmoituksesta hautausmaayhdistyksen jäsenet velvollisuudesta osallistua seurakunnan Biskopsholmenin hautausmaan ylläpitoon. 

    Sotilashauta ja näkymä kohti hautausmaan oikeaa takakulmaa.

Hautamuistomerkkien määrä 

Isoja reunakiviä haudoilla ei ole. Pienempi kiveyksellä rajattu alue kukkia varten voi olla hautakiven edessä. Näin nurmi on helpompi leikata. 

Lähes kaikki vainajien nimet ovat ruotsinkielisiä. Joukossa on ainakin yksi suomenkielinen, Aura. Tämäkin perhe on täysin ruotsinkielinen. 

Hautamuistomerkkien määrä riveittäin oli: 

RiviHautakiviäRautaristejäPuuristejä
R13732
R211--
R310--
R410--
R512--
R612--
R710--
R89--
R911--
R1012--
R119--

Sotilashaudan ja oikean sivun välissä 

R129tain rivi
R137
R144
R153

Yhteensä havaitsin 166 hautakiveä ja lisäksi kahdeksan sotilasvainajan hautakiveä sekä kolme rautaristiä ja kaksi puuristiä eli yhteensä 179 hautamuistomerkkiä. 

Annika Östman laski hautakivet ja haudattujen vainajien määrän 21.8.2015. Hautakiviä oli 178. Kaikkiaan haudattuja vainajia on noin 300. Tähän kuuluu myös jokunen vauva, jotka on haudattu sukulaisten hautoihin ilman, että hautakivessä on lapsivainajan nimeä. 

    Yleiskuva kohti hautausmaan takasivua.

Hautausmaayhdistyksen jäsenmäärä 

Perustettaessa yhdistykseen liittyi 15 jäsentä. Seuraavana vuonna jäsenmäärä oli 154. 1937 jäsenmäärä oli 175, 1947 188 ja 1953 212 jäsentä. Tämän jälkeen alkoi jäsenmäärän lasku, mihin vaikutti Ruotsiin muutto (mts. 471). Jäsenhankintakampanjan jälkeen 1994 jäsenmäärä oli 123 ja vuonna 1996 113. Tällöin sisäänkirjoitusmaksua perittiin 20 mk. Vuosijäsenmaksua ei kannettu. Näin oli vielä vuonna 2001. Nyt 2015 jäsenmäärä on noin sata. 

Torsten Rabbin kirjoituksessa on luettelot hautausmaayhdistyksen toimihenkilöistä (mts. 477). Lainataan tähän vain luettelo puheenjohtajista: Viktor Svarvar 1933-1955, Arvid Åberg 1955-1964 ja 1968-1977, Erik I. Örn 1964-1967, Edvin Enroth 1967-1968 ja Nils Östman 1977-.

Nils Östman toimi puheenjohtajana vuoteen 2012, jonka jälkeen puheenjohtajana on ollut Yngve Östman. 

Hautausmaan hoito 

Hautausmaan hoito on alusta pitäen ja pääosin tapahtunut talkoilla. Kuitenkin hautapaikkojen paalutus annettiin vuodesta 1941 alkaen toimitsijalle, jolle aluksi maksettiin vuosipalkkio (mts. 472). Toimitsijoita olivat Arvid Nygård, Robert S. Östman, Albert Wik, Edvin Enroth, Kurt Östman ja Erik Örn. Vuonna 1988 toimitsijasta luovuttiin. 

Hoitamattomista haudoista huolehtimaan palkattiin 1972 vuosikorvausta vastaan Dagny Östman. Hän osti kukat, istutti ja kasteli ne sekä kitki rikkaruohot niiltä 16 haudalta, jotka tällöin olivat jääneet hoidotta. Hän hoiti myös sotilashaudan kukat ja otti hoitaakseen korvausta vastaan muitakin hautoja. 

Dagny Östman toimi myöhemmin hautausmaayhdistyksen rahastonhoitajana 1992-2001 (mts. 477). 

Nykyisin Yngve Östman hoitaa hautausmaata. Hän kertoo isänsä hoitaneen aiemmin hautausmaata 35 vuotta. Sen jälkeen tehtävä siirtyi hänelle. Aluksi hautausmaata oli perustamassa monenlaista väkeä, evankelis-luterilaisia, helluntailaisia, muitakin. Hautausmaasta muodostui kylän yhteinen hautausmaa. Alusta pitäen hautausmaa on ollut avoin kaikille katsomuksesta riippumatta. 

Perustamistoimissa mukana olleet talkoolaiset saivat hautapaikat itselleen. Maa-alueella oli kuoppia ja sille piti ajaa lisää hiekkaa, missä oli iso työ. Nyt hautapaikan voi saada kuka hyvänsä, jolla on jonkinlainen side Vassorin kylään, vaikkei asuisikaan kylässä. Myös Kunin kylän asukkaat voivat saada hautapaikan. Kuni sijaitsee noin neljä kilometriä Vassorista lounaaseen, Vassorinlahden länsipuolella. 

Alkuperäiset talkoolaiset saivat valita hautapaikan hautausmaalta. Nykyisin hautoja avataan hautausmaalle rivi kerrallaan ja hautaukset tapahtuvat aikajärjestyksessä. Aikaisemmin oli suuria perhehautoja, nykyisin hautapaikat ovat pääasiassa kahdelle vainajalle, joskus kolmelle. Noin 60 prosenttia hautapaikoista on käytetty, mutta pysäköintialueen toisella puolella on vielä paljon lisätilaa. 

Hautausmaan talkootöissä siivotaan ja suoristetaan kallistumaan päässeitä hautakiviä. Kesäisin teini-ikäiset nuoret leikkaavat ruohon pientä korvausta vastaan. Puheenjohtaja valvoo töitä koko ajan. 

    Yleiskuva kohti hautausmaan vasenta takakulmaa. 

Vuonna 1996 hautapaikka maksoi jäsenelle 100 mk ja ei-jäsenelle 250 mk. Kaivuu maksoi 500 mk. Näin oli vielä vuonna 2001 (mts. 475). Nyt yhdistyksen sisäänkirjoitusmaksu on 15 euroa, hautapaikan hinta 30 euroa ja ei-jäsenen hautapaikan hinta 60 euroa. Hautausmaan hyväksi on tehty myös muutamia lahjoituksia. Lisäksi Koivulahden Säästöpankin rahastosta yhdistys saa pienen toiminta-avustuksen. Enimmät tulot tulevat surunvalitteluadressien myynnistä. Aikaisemmin kannettiin vuosijäsenmaksuja, mutta siitä on luovuttu. Julkisia avustuksia hautausmaan ylläpitoon ei ole saatu paitsi, että Mustasaaren kunta ja Koivulahden seurakunta kustantavat sotilashaudan hoidon ja kukat. Kunnan osuus on 2/3, seurakunnan 1/3. Avustus sotilashaudan kesähoitoa varten haetaan vuosittain ja Koivulahden seurakuntaneuvosto päättää siitä. 

Vuoteen 1996 mennessä oli haudattu 240 vainajaa, joista 115 miestä ja 125 naista. Vuodesta 1935 lukien noin 80 prosenttia vassorlaisista (ilman Kunia) on haudattu tälle hautausmaalle ja 20 prosenttia seurakunnan Biskopsholmenin hautausmaalle. 1990-luvulla nämä suhteet olivat arviolta 75-25. Tuhkauurnia oli haudattu kuusi (mts. 471). 

Yhden vainajan haudan syvyys on 1,8 metriä, leveys metrin ja pituus kaksi metriä. Hautauksia on 0-9 vuodessa. Arkkuhautausten lisäksi on joitakin uurnahautauksia. Vainajia on monista eri ryhmistä, mutta muslimeja ei toistaiseksi ole haudattu eivätkä nämä ole kyselleet hautapaikkoja. 

Hautausseremonioita järjestetään joskus Koivulahdessa, joskus hautausmaan kappelissa. 

Rahastonhoitaja Annika Östman kertoo, että on tullut yhä vaikeammaksi saada ihmisiä osallistumaan talkoisiin. Tehtävät kasaantuvat harvoille. Monet eivät välitä osallistua hautausmaan hoitoon, mutta kaikilla on kuitenkin mielipiteitä siitä. 

Lisäalue Fridhem II 

Vuosikokouksessa, toukokuussa 1963, oli esillä aloite laajentaa hautausmaata käynnissä olevan uusjaon yhteydessä. Marraskuussa jakokunta päätti perustaa uuden yhteisalueen nimeltä Upplagringsplats. Alue sijaitsi Fridhemin eteläsivusta etelään ja sen pinta-ala oli 0,471 hehtaaria. Ajatus kaiketi oli, että alue lahjoitetaan tai myydään hautausmaayhdistykselle, mutta asia unohtui. Myöhemmin Torsten Rabb havaitsi, ettei yhdistys omistanut aluetta. Sitten jakokunta lahjoitti alueen yhdistykselle, mutta lainhuudon yhdistys sai hakea omalla kustannuksellaan. Valmista tuli 1999. Hankkeelle tuli hintaa 5.786 mk ja lisäksi matkakuluja. 

Yhdistys sai yhteisalueeseen Upplagringsplats (499-438-878-5) lainhuudon 4.11.1998. Tämän jälkeen alue muuttui tilaksi ja sai nimen Fridhem II (499-438-11-443). Tilan pinta-ala on 0,4860 hehtaaria ja se rekisteröitiin 7.4.1999. Selvennyslainhuuto on annettu 25.6.2002. Tilaa rasittaa hautausmaalle johtava Begravningsplatsvägen, joka kulkee jokseenkin tilan länsirajaa pitkin. Lisäalue takaa, että hautapaikkoja riittää varmaankin sadaksi vuodeksi.

Kimmo Sundström


Lyhenteitä

AD Anomusdiaari 
OPM Opetusministeriö
SVA (Suomen) Valtionarkisto, vuodesta 1995 Kansallisarkisto

Lähteitä

Arkistolähteet

Anomusdiaari 1934, OPM, SVA
Päätöskonseptit 1935, OPM, SVA

Kirjallisuus

Vassor bys historia III. Livet kring fjärden (2008)  Vassor bys historiekommitté. Vassor bys förlag, Vasa. -.Luvun Vassor begravningsplatsförening (s. 469-477) on kirjoittanut Torsten Rabb. Kirjoitus on seikkaperäinen ja perustuu mm. yhdistyksen pöytäkirjoihin. 

Tiedonannot

Kvevlax församling, 21.8.2015
Annika Östman, Vassor begravningsplats r.f:n rahastonhoitaja, kirjallisia vastauksia kysymyksiin 16.8.2015, 21.8.2015 ja 26.11.2015
Yngve Östman, hautausmaan hoitaja, 7.7.2015

Artikkeli pohjautuu tekijän selvitykseen Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007).

Lue myös

Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007)
Marttakummun hautausmaa Kittilässä (5.9.2012)
Väinölän hautausmaa Siikajoella (25.9.2012)
Piehingin hautausmaa Raahessa (26.9.2012)
Rahjan hautausmaa Kalajoella (27.9.2012)
Kauhajoen Rauhanmaa (3.10.2012)
Poronkankaan hautausmaa Jurvassa (4.10.2012)
Kurikan Vapaaseurakunnan ja Kurikan Helluntaiseurakunnan hautausmaa Kurikassa (5.10.2012)
Laihian vapaahautausmaa (15.10.2012)
Isonkyrön vapaahautausmaa (16.10.2012)
Ristinummen hautausmaa Marttilassa (29.10.2012)
Varmon hautausmaa Kesälahdella (27.11.2012)
Vallan nummen hautausmaa Humppilassa (30.11.2012)
Karinaisten Rauhamaa (2.12.2012)
Merikarvian Rauhanmaa (4.12.2012)
Merikarvian Lepomaa (5.12.2012)
Jämsän helluntaiseurakunnan hautausmaa Jämsässä (18.12.2012)
Kuusankosken Lepola (27.12.2012)
Forssan Rauhanmaa (11.5.2013)
Karkkilan Lepola (17.5.2013)
Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa (24.5.2013)
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa (4.6.2013)
Santalan hautausmaa Hangossa (7.6.2013)
Käpylän hautausmaa Suonenjoella (11.6.2013)
Joensuun Rauhanmaa (20.6.2013)
Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013)
Vapaitten kristittyjen hautausmaa Lapualla (4.7.2013)
Seinäjoen vapaaseurakunnan ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Seinäjoella (10.7.2013)
Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetyksen hautausmaa Laviassa (24.7.2013)
Lauttakankaan hautausmaa Jämijärvellä (1.8.2013)
Villalan metodistihautausmaa Lappeenrannassa (9.8.2013)
Keltnummen hautausmaa Eurassa (5.9.2013)
Kihniön Vapaaseurakunnan hautausmaa Kihniössä (11.9.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Kuopiossa (27.9.2013)
Ilmajoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Ilmajoella (7.10.2013)
Honkajoen Rauhanmaa (25.10.2013)
Vapaa-ajattelijain hautausmaa Jyväskylässä (3.11.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Tervossa (19.11.2013)
Islamilainen hautausmaa Jyväskylässä (12.12.2013)
Katolinen hautausmaa Turussa (31.5.2014)
Kauhavan Lepomaa (3.6.2014)
Teuvan Rauhanmaa (13.6.2014)
Polvijärven vapaahautausmaa (20.6.2014)
Helluntaiseurakunnan hautausmaa Pyhäjärvellä (13.7.2014)
Juutalainen hautausmaa Haminassa (28.7.2014)
Peltokankaan hautausmaa Paltamossa (8.8.2014)
Kotivaaran hautausmaa Kolarissa (15.8.2014)
Luopioisten Lepomaa (18.9.2014)
Juuan Lepola (7.10.2014)
Ristikankaan hautausmaa Kemissä (12.12.2014)
Halikon sairaalan hautausmaa Salossa (6.5.2015)
Forsbyn hautausmaa Pedersöressä (7.7.2015)
Pedersören Ebenhaeser (12.7.2015)
Kuorsalon hautausmaa Haminassa (20.7.2015)
Närpiön Solbacken (31.7.2015)
Oxkangarin hautausmaa Vöyrissä (14.8.2015)
Moikipään hautausmaa Korsnäsissä (27.8.2015)
Yttermarkin hautausmaa Närpiössä (3.9.2015)
Uudenkaarlepyyn Aftonfrid (6.9.2015)
Maalahden Aftonro (18.9.2015)
Uudenkaarlepyyn Vilan (21.9.2015)
Sundomin hautausmaa Vaasassa (1.10.2015)
Närpiön Aftonvila (3.10.2015)
Korsnäsin kirkonkylän hautausmaa (15.11.2015)
Suomen Islam-seurakunnan Helsingin Tataarihautausmaa (16.5.2016)
Helsingin juutalaisen seurakunnan Vanha juutalainen hautausmaa (17.5.2016)
Helsingin juutalaisen seurakunnan Uusi juutalainen hautausmaa (30.5.2016)
Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunnan hautausmaa Helsingissä (5.6.2016)
Taivallahden sotilashautausmaa Helsingissä (8.6.2016)
Gravgårdsföreningen Fridin hautausmaa Vöyrissä (14.6.2016)
Kaunissaaren hautausmaa Pyhtäällä (28.6.2016)
Köklot Gravplatsföreningin hautausmaahanke Koivulahdessa (6.7.2016)
Högsåran hautausmaa Kemiönsaaressa (6.7.2016)
Kalle Sipilän hautausmaahanke Pohjois-Pirkkalassa (29.7.2016)
Siltasalmen hautausmaa Saarijärvellä (22.8.2016)
Pitkäniemen sairaalan hautausmaa Nokialla (31.8.2016)
Asarias Makkosen hautausmaahanke Tottijärvellä (11.9.2016)
Heinolan Vapaa-ajattelijain hautausmaahanke Heinolassa (25.9.2016)
Hyrylän varuskunnan uusi ortodoksinen sotilashautausmaa Tuusulassa (6.10.2016)
Åbergin hautausmaa Helsingissä (4.12.2016)

Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?