Tausta. Poimin muutaman kohdan puolustusministeriön työryhmän raportista Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit (30.1.2015) yhdistyksemme 27.2.2015 antamasta lausunnosta, josta oli uutiseni [HTML].

Raportti esitti yhteistä eettistä opetusta, joka olisi uskonnotonta, tunnustuksetonta ja julistuksetonta.

Huomautan, että jo opetuksen uskonnottomuudesta seuraa sen tunnustuksettomuus ja julistuksettomuus. Uskontojen naturalismiin pitäytymättömiä oppeja ei nimittäin todisteta kokeellisesti oikeiksi eikä niitä johdeta loogisesti tunnetuista tosiasioista, vaan ne julistetaan. Opetuksessa tällaisen julistuksen ottaminen pohjaksi taas tarkoittaa näiden oppien tunnustamista. Termi tunnustuksettomuus jo yksinään tarkoittaa juuri uskonnottomuutta, sekulaariutta. Mutta suorasukainen termi "uskonnottomuus" on sikäli hyvä, että sitä ei oikein voi vääristellä.

Kenttäpiispa Pekka Särkiön mallin 7.4.2014 mukaan taas 1) oppitunnit ovat kaikille yhteisiä, 2) opetukseen ei tällöin sisälly tunnustuksellisia tai julistuksellisia elementtejä ja 3) aiheet eivät ole leimallisesti uskonnollisia.

Aiheet eivät siis olisi leimallisesti uskonnollisia - mutta olisivat täten uskonnollisia kuitenkin. Tämä on ristiriidassa sen työryhmän esityksen kanssa, että
yhteinen opetus on uskonnotonta. Lisäksi uskontojen opit voidaan opetuksessa tuoda esille vain julistamalla ja niillä on merkitystä opetuksessa vain tunnustettuina. Siksi Särkiön väite, että opetukseen ei sisältyisi tunnustuksellisia tai julistuksellisia elementtejä, on molemmilta osiltaan väärä. Näin ollen johtopäätöksestä "Opetukseen ei tällöin sisälly" seuraa, että Särkiön väite, että (Särkiön mallin) oppitunnit voisivat olla kaikille yhteisiä, on väärä sekin.

Lausuntomme vaati, että jos työryhmä ei pystyisi torjumaan yhteisestä opetuksesta uskontoa, niin uskonto olisi eriytettävä omiin jaksoihinsa uskonnottoman opetuksen rinnalle, mahdollisesti toteutettuna sotilaspapin kyselytunteina.

Työryhmän sihteerin tilannetiedotuksesta 27.5.2015 oli uutiseni [HTML].

Kenttäpiispa toteutuvasta. Lainaan osia Kotimaa-lehdessä 4.6.2015 julkaistusta kenttäpiispa Pekka Särkiön mielipidekirjoituksesta "Puolustusvoimat arvioi hartauksia ja eettistä opetusta".

Aluksi Särkiö tilanteesta:

Puolustusministeriön johdolla toiminut työryhmä julkisti raporttinsa alkuvuodesta, jonka jälkeen kirkot ja uskonnottomien edustajat saivat antaa siitä lausuntonsa. Pääesikunnan koulutusosastolla on valmisteltu joukko-osastoihin uusia ohjeita, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön ensi heinäkuussa. Uudella puolustusministerillä on mahdollisuus vaikuttaa ohjaukseen.

Uusi puolustusministeri on Jussi Niinistö/ps.

Sitten Särkiö opetuksesta:

Osana sotilaskoulutusta sotilaspapit pitävät varusmiehille oppitunteja sodan ja rauhan eettisistä kysymyksistä. Oppitunneilla ei anneta tunnustuksellista opetusta eivätkä ne sisällä julistusta.

Särkiön väärä logiikka jättää auki sen, että opetus olisi kuitenkin osaltaan kirkollista ja siis uskonnollista. Silloinhan se oikeasti olisi myös sekä tunnustuksellista että julistuksellista.

Tätä vahvistaa Särkiön kanta raportin ajamaan opetuksen uskontoneutraaliuteen (lihavointi minun):

Joskus tarjotaan koulujen, vankiloiden tai puolustusvoimien uskonnollisen ohjelman tilalle ratkaisuksi uskontoneutraaliutta. Sen varjolla voidaan kuitenkin ajaa julkisessa tilassa uskonnottomuuspakkoa, joka ei kunnioita monikulttuurisuutta eikä ihmisten oikeutta uskontoon.

Särkiö ei tunne huolta:

Etukäteen saattoi olla pelkoja tai odotuksia siitä, että kirkollisen työn edellytykset puolustusvoimissa heikkenevät uudistuksen myötä. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että työn perusteet ja toimintamuodot jatkuvat pääosin entisenlaisina.

Voitaneen päätellä, että sotilaspapin oppitunnit säilyisivät siis tosiaankin kirkollisina. Minä puolestani tunnen suurta huolta sellaisesta kantelu(ide)ni katastrofaalisesta lopputuloksesta.

Siitä huolimatta Särkiö kehtaa jatkaa äskeistä seuraavalla kirjoituksensa päätöksellä:

Samalla toteutetaan eri tavoin ajattelevien uskonnonvapautta.

Päinvastoin, kirkolliseksi kääntyvän yhteisen opetuksen tähden ateisti ja sekularisti joutuu uskonnonvapautensa tähden kieltäytymään sekä aseellisesta että aseettomasta palveluksesta puolustusvoimissa. Erityisesti totaalikieltäytyminen kävisi silloin mielekkääksi, koska oikeudenkäynnissä voisi kertoa vaatimuksensa kirkottoman opetuksen järjestämisestä. 

Jouni Luukkainen