Seuraavat sähköpostiviestit vaihdettiin ke 18.3.2015.

Mika Peltoniemi puolustusministeriöstä oli sen työryhmän sihteeri, jonka puolustusministeriö asetti toukokuussa 2014 suunnittelemaan puolustusvoimien eettistä opetusta ja sotilasparaatien kenttähartausosuutta. Hän viittaa kysymyksessään minulle yhdistyksemme työryhmän raportista antamaan lausuntoon, josta oli uutinen 28.2.2015. 

Täsmentävä kysymys 

Hyvä Jouni Luukkainen, yksi täsmentävä kysymys liittyen antamaanne lausuntoon puolustusministeriön työryhmäraportista "Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit". Miten edustamanne katsomus suhtautuu eri katsomuksista annettavaan opetukseen, jossa katsomuksia, siis niin uskontoja kuin jumalattomia ja uskonnosta vapaita katsomuksia käsitellään tasa-arvoisesti ja julistuksettomasti? Opetuksella tarkoitettaisiin esimerkiksi seuraavia asioita; katsomuksen synty ja historia, katsomuksen todellisuuskäsitys ja sen vaikutus ihmisten tapakulttuuriin ja toimintaan sekä katsomuksen levinneisyys. 

Porin prikaatissa Säkylässä koulutetaan erikoisjoukkohaun kautta koulutukseen valittuja varusmiehiä, jotka koulutuksen jälkeen pääsääntöisesti hakeutuvat kriisinhallintatehtäviin. Tähän koulutukseen ei siis määrätä ketään vasten tahtoaan vaan valinta perustuu henkilön omaan halukkuuteen. Koska koulutettavat hakeutuvat kriisinhallintatehtäviin, heille on toimintakyvyn varmistamiseksi opetettavia tietoja niistä katsomuksista, jotka eri kriisinhallintaoperaatioiden toimialueella vaikuttavat. Opetus sisältää tietoja myös uskonnoista eikä siitä voisi oman katsomuksensa takia kieltäytyä. 

Kysymykseni liittyy siihen, että jos yleisesti ottaen katsotte tällaisen opetuksen olevan mahdotonta, meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että kyseiseen palvelukseen hakeutuvilla varusmiehillä on hakeutuessaan tieto siitä, että opetukseen sisältyy katsomuksista annettavaa opetusta, josta ei ole mahdollista kieltäytyä. 

Terveisin 

Mika Peltoniemi 

Vastaukseni täsmentävään kysymykseenne 

Hyvä Mika Peltoniemi, 

Kiitos täsmentävästä kysymyksestänne. 

1) On ymmärrettävää, että kriisinhallintatehtäviin koulutettaville annetaan eri katsomuksia käsittelevää opetusta. Tällainen opetus tarkoittaisi siis perehdyttämistä kohdemaiden tilanteeseen. Kysymys ei olisi Suomen tilanteesta. Opetuksessa ei olisi kysymys koulutettavien omista katsomuksista. Erityisesti luterilaisuus ei näkyisi, ei vertailun vuoksikaan! 

Opetus ei oikein voisi minkään uskonnon osalta ottaa lähtökohdakseen tämän uskonnon oppien totena pitämistä, sillä muu olisi näiden oppien julistamista koulutettaville. Esimerkiksi Muhammedille ei puhunut mikään jumala minkään enkelin kautta, vaikka islam niin uskotteleekin, vaan Muhammed keksi oppinsa itse juutalaisuuden ja kristinuskon pohjalta Arabian niemimaan omia heimouskontoja vastaan ja erityisesti myöhemmin vastauksena ajankohtaisiin tarpeisiin. Tämä lähestymistapa kyllä saattaisi loukata joitain koulutettavia muslimeita. Mutta muunlainen lähestymistapa olisi uskonnon mystiikan ylläpitämistä. 

Toisaalta tilanteen korjaamiseksi riittäisi ehkä antaa yleisselitys, että uskonnot nyt ylipäätään yrittävät saada opeilleen painoa ihmekertomuksista. Näin varsinkin, jos opetus pysyisi suppeana. 

Uskontoinstituutioille kyllä saatettaisiin opetuksessa antaa liian suuri paino, kun tosiasiassa ihmiset itse "eivät usko kuten instituutio opettaa". 

Opetuksen luonne on siis hiukan hankala kysymys, vaikkakaan opetuksen tarkoitus ei. 

Opetuksen varsinaiseen motiiviin pitäytyminen olisi oleellista. 

Olisi tärkeää seurata koulutettavien kokemusta opetuksesta. 

2) Ratkaisevaa on se, että kyseinen opetus ei kuuluisi varusmiesten mahdolliseen yhteiseen eettiseen koulutukseen eikä myöskään mahdolliseen eriytettyyn tunnustuksettomaan etiikan opetukseen. 

Kyseistä katsomuksiin, kuten uskontoihin, perehdyttävää koulutusta ei saisi hyväksyä keinoksi eikä perusteeksi yrittää ujuttaa uskontoa, erityisesti luterilaisen valtakirkon, yhteiseen eettiseen opetukseen. Etiikka ei kaipaa uskontoja ja vain häiriintyisi niistä. "Uskontotieto" eettisessä opetuksessa tarkoittaisi elämän ja maailman katsomista uskonno(i)sta ja kirkosta käsin eli uskontokasvatusta. Eettisessä opetuksessa kohteena on varusmies itse, hänen eettinen toimintakykynsä, eikä hänen silloin tarvitse tietää uskonnoista niiden omituisuuksineen. 

3) Asiassa on tosiaankin täsmennettävää. Toivon, että kerroin itse riittävän selvästi omista käsityksistäni nyt, kun jouduin tätä ongelmaa pohtimaan. 

Mutta toivon myös selventäneeni, että sitä, että mahdollisesti joissain erityisissä yhteyksissä on tarpeen opettaa eri katsomuksista, käytetään tarkoituksellisen epätäsmällisesti ja asioita sotkien ajamaan sitä, että kaikki varusmiehet muka tarvitsisivatkin uskonnollista kasvatusta. 

Lisäksi sotilaspapit puolustavat itseään ja kirkon vaikutusta puolustusvoimissa väittämällä, että olisivat katsomuksellisten kysymysten asiantuntijoita. Mutta esimerkiksi tieteellinen Raamatun tutkimus on metodiltaan ateistista, jollaista olisi myös tieteellinen Koraanin tutkimus. Sotilaspapit eivät kuitenkaan haluaisi pitäytyä opetuksessaan tähän tieteelliseen lähestymistapaan. Asiantuntemuksen epätäsmällistyttämistä.

Terveisin
Jouni Luukkainen
puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun ateistit ry