Osoitteessa uskonnonvapaus.fi on vaalikone, jossa kaksi kysymystä mielestäni ohjaavat vääriin ajatuksiin. Varoitan niistä nyt näin ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. 

Kysymys 1: Minkä ikäisen tulee saada itse päättää kuulumisestaan uskontokuntiin? 

(Tarkentaisin itse kysymystä seuraavasti: ... mahdollisesta kuulumisestaan uskonnollisiin yhdyskuntiin?) 

Tarjotut vastausvaihtoehdot: 

• Nykyinen 18 vuoden raja on hyvä. 
• Ikärajaa tulee laskea 15 tai 16 vuoteen. 
• En vastaa / Ei mikään edellisistä.

Keskimmäinen vastausvaihtoehto on nyt turhan kesy ja päästää ehdokkaat liian vähällä. Kolmas vastausvaihtoehto ei ole riittävä korvaus. 

Ikäraja 16 vuotta olisi kuitenkin pelkkää kiusantekoa, sillä yli kolmannes lukion aloittavista on 15-vuotiaita, ja heidänkin olisi heti päästävä eroamaan kirkosta ja valitsemaan ET. Kannattaisi tavoitella 12-14 vuoden ikärajaa ja siihen liittyvää kirkosta eronneen oppilaan oikeutta saada siirto uskonnonopetuksesta ET:hen jo peruskoulussa. Mutta oikeus erota kirkosta ei liity vain kouluun, vaan on itseisarvoinen. Myös oikeus liittyä itse oikeaan aikaan uskonnolliseen yhdyskuntaan on monelle merkityksellinen. Rippikouluikä on laskenut vuodella muutaman vuosikymmenen takaisesta, ja puoltaisi siksi 14 vuoden ikärajaa. 

Paineita laskea ikärajaa tulee jo lasten oikeuksien sopimuksesta. 

Kysymys ei ehkä ole ollut tarpeeksi esillä julkisuudessa sellaisen kansanedustajaehdokkaan kannalta, joka ei ole itse kokenut kirkon pakkojäsenyyden tuskaa tai joka ei ole itse joutunut siirtämään kirkkoon liittymistään myöhemmäksi vain sen tähden, että kirkko pelkää eroamisia. 

Kysymys 7: Miten uskontoja ja elämänkatsomustietoa (ET) tulee opettaa?

Tarjotut vastausvaihtoehdot:

• Nykyinen järjestelmä säilytetään sellaisenaan. 
• Nykyistä järjestelmää muutetaan niin, että myös ev.lut. oppilaat voivat päästä muuhun katsomusaineeseen. 
• Katsomusaineet erillisinä oppiaineina lopetetaan. 
• Siirrytään yhteiseen katsomusaineeseen. 
• En vastaa / Ei mikään edellisistä.  

Vastausvaihtoehto, että katsomusaineet erillisinä oppiaineina lopetetaan, on tietysti oman yhdistyksemme perimmäinen tavoite. Mutta tähän tavoitteeseen on edettävä ilman, että ET:n oppilaat missään vaiheessa pakotetaan uskontoiseen opetukseen.

Vastausvaihtoehto "Siirrytään yhteiseen katsomusaineeseen" on liian epämääräinen. Se olisi pitänyt jakaa kahdeksi eri vastausvaihtoehdoksi esimerkiksi seuraavasti: 

• Siirrytään yhteiseen katsomusaineeseen, joka olisi pääasiallisesti nykyistä ev.lut. uskonnonopetusta. 
• Siirrytään yhteiseen katsomusaineeseen, joka olisi sekulaaria etiikkaa kuten ET. 

Nyt ehdokkaat ja äänestäjät tarkoittanevat kukin mahdollisella yhteisellä katsomusaineella itse asiassa jompaakumpaa näistä kahdesta täsmällisemmästä vastausvaihtoehdosta. Syntyy siis väärinkäsityksiä. 

Ikävää vain on, että vaikka vaalikoneessa olisikin eroteltu yhteinen uskontoinen katsomusaine ja yhteinen sekulaari katsomusaine toisistaan, jälkimmäisen ajajat olisivat kuitenkin liian vähävoimaisia pysyttämään oppiaineen sisällön sekulaarina. Heidän väärinkäsityksensä olisi kohtalokas: yrittäessään järjestää kaikki sekulaariin opetukseen he tulisivatkin pakottaneeksi kaikki uskontoiseen opetukseen. Yritys saada jälkikäteen korjaus tilanteeseen kantelulla kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin voisi sekin tuottaa vesiperän, vaikka itse ET syntyikin sellaisesta kantelusta. 

Mutta esittämäni täsmällisempi "yhteisen katsomusaineen" jaottelu uskontoiseen ja sekulaariin vaihtoehtoon olisi kenties pannut jotkut vaalikoneeseen vastanneet ehdokkaat pohtimaan, mitä he turvallisesti voisivat ajaa, ja hylkäämään ajatuksenkin muka kaikille kelvollisesta yhteisestä katsomusaineesta. Tällöin nykyinen järjestelmä mutta kysymyksen 1 ikärajavaihtoehtoja alemman ikärajan kanssa olisi suuri lapsen uskonnonvapautta edistävä ja turvaava ratkaisu. 

Yhteistä katsomusainetta ajavista kaiketi suurin osa on maallistuneita kirkon jäseniä, jotka haluavat muutosta nykyiseen uskonnonopetukseen mutta jotka tällöin eivät välitä ateistien ihmisoikeuksista. He eivät kuitenkaan edes saisi kuvittelemaansa muutosta, sillä opetuksessa raamatunkertomuksille kuitenkin annettaisiin sijansa vaikuttaa pieniin lapsiin uskoa herättävästi aivan niiden sepittäjien tarkoittamalla tavalla. 

Yhteinen uskontoinen katsomusaine olisi suurin ateistien perus- ja ihmisoikeuksien loukkaus itsenäisen Suomen historiassa.

Filosofia taas ei olisi katsomusaine lainkaan. Lasten filosofointi antaisi mahdollisuuden riidattomalle yhteiselle etiikan pohdiskelulle. 

Vanhaa vaatimusta kaiken katsomusopetuksen vapaaehtoisuudesta tulisi myös pitää esillä. Se ajankohtaistuisi, jos tulisi yhteinen, uskontoinen katsomusaine.

Täydennys

Tutustuttuani vaalikoneeseen annettuihin vastauksiin ja Ylen vaalikoneessa ehdokkaiden uskonnollisesta asemastaan antamiin tietoihin johdun arveluun, että moni uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton, yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä kannattava ehdokas ei kaiketi itse ole ollut koskaan tekemisissä elämänkatsomustiedon kanssa eikä tällöin osaa vaatia ET:n itsenäisen aseman säilyttämistä (eikä myöskään kaikkien katsomusaineiden lopettamista), vaan vain etsii muutosta joka tapauksessa edelleen pakolliseksi, mutta ahdistavaksi kokemaansa uskonnonopetukseen. 

Se monen esittämä perustelu yhteiselle katsomusaineelle, että se olisi yhteinen keskustelupohja eri katsomusryhmien oppilaille, vaatii, että oppiaine ensin tuottaa tarvittavat uskovat oppilaat, koska kodit eivät heitä enää juuri tuota. Ei siis ole valmiiksi eri katsomusryhmiä paitsi aluksi uskonnottomat, mutta raamatuntarinoinnilla heistäkin päästään. 

Jouni Luukkainen