Juuka on vuonna 1868 perustettu kunta Pohjois-Karjalassa, noin 86 kilometriä Joensuusta pohjoiseen. Juuassa on yksityinen, nykyisin Juuan Rukoushuone Siion ry:n (59435) omistama hautausmaa, Lepola. Se sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Juuan keskustasta, välittömästi seututien 508 (Juuka-Viitaniemi) vasemmalla eli eteläpuolella. Lepola on Juuan evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaan keskellä, noin 130 metriä ohikulkevasta tiestä, seurakunnan siunauskappelin vieressä, sen itäpuolella. 

    Lepola on merkitty karttaan punaisin katkoviivoin siunauskappelin oikealla puolella. Äärimmäisenä vasemmassa yläkulmassa näkyy seututie 508. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3803/MML/14, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3803/MML/14.

Perustamishakemus 

Talollinen Adam Väyrynen haki (23.6.1934/27.6.1934, AD (806/202) 1934 OPM, SVA) lupaa hautausmaan perustamiseen Juuan pitäjän kirkosta eronneita varten. Hän mainitsee hautapaikkojen maksavan Juuan evankelis-luterilaisella hautausmaalla 150 markkaa kappale. Väyrynen piti hintaa ”mahdottomana” ”paikkakunnan oloihin nähden”. 

Kauppakirja 

Kauppakirjan 24.1.1931 mukaan hautausmaaksi tarkoitettu alue oli entisen reservikomppanian alue ja liittyi Juuan seurakunnan hautausmaahan. Alue (67,5x74 metriä) oli Juuan kunnan omistuksessa ja myytiin Väyryselle kunnanvaltuuston määräämästä, 2.000 markan hinnasta seuraavin ehdoin: 

(1) Aluetta ei saanut käyttää muuhun kuin kirkosta eronneiden hautausmaaksi; 
(2) Kauppahinta tuli maksaa viimeistään 22.12.1935. Maksamatta olevalle kauppahinnan osalle tuli maksaa vuotuinen viiden prosentin korko 24.1.1931 lukien; 
(3) Alueen erottamiskuluista vastasi ostaja; 
(4) Ostaja sai alueen hallintaansa heti kauppakirjan allekirjoitettuaan. 

Kauppakirjan allekirjoitti myyjän puolelta kunnanvaltuuston valtuuttamana kunnallislautakunnan puheenjohtaja Mauri Tarkkonen. Ostajana oli Adam Väyrynen. Kauppakirjan todistivat Aino Hakkarainen ja Juha Kettunen. 

    Yleiskuva Lepolan pohjoiskulmasta kohti eteläkulmaa. Haudat on sijoitettu melko väljästi.

Omavelkainen takaus 

Yhteisvastuullisen sitoumuksen omavelkaiseen takaukseen antoivat 24.1.1931 Mikko Väyrynen ja Edvart Kortelainen. Hakkarainen ja Kettunen todistivat tämänkin sitoumuksen. 

Anomus Lääkintöhallitukselle 

Väyrynen anoi ensin 15.11.1931 päivätyllä kirjeellä, joka saapui viranomaiselle 20.11.1931, alueen tarkastusta mainiten, että toimenpide oli ”erittäin kiireellinen”. Juuan reservikomppanian alue on merkitty maarekisteriin numerolla 28:4. 

Lääkintöhallituksen pääjohtaja Hannes Ryömä ja lääkintöneuvos Tukiainen vastasivat 21.11.1931 tehdyllä päätöksellä, että tarkastusta voi pyytää suoraan piirilääkäriltä. 

    Yleiskuva pohjoiskulmasta pitkin luoteissivua. Oikealla luoteispäädyn läpi kulkeva tie, jonka evankelis-luterilainen seurakunta rakensi ja pitää kunnossa.

Piirilääkärin lausunto 

Tämän jälkeen piirilääkäri R. Wegelius antoi asiassa lausuntonsa Nurmeksessa 5.12.1933. Lausunnon mukaan palsta sijaitsi Juuankylän Eevala-nimisellä perintötilalla nro 28, jatkona Juuan uudelle hautausmaalle, siitä lounaaseen. Maastossa oli pientä mäntymetsää. Maaperä oli hienoa hiekkamultaa, johon ei keräänny vettä eikä pohjavesi ollut liian lähellä. Kaivoa, lähdettä tai asumuksia ei ollut lähistöllä. Piirilääkäri piti paikkaa ”täysin sopivana hautausmaaksi”. 

Tuomiokapitulin lausunto 

Asia oli lähetetty 28.6.1934 lausunnolle Viipurin hiippakunnan tuomiokapitulille. Erkki Kaila ym. vastasivat 26.7.1934 huomauttaen, että anomusasiakirjoihin olisi pitänyt liittää kartta ja karttaselitys alueesta sekä antaa riittävät takeet hautausmaan jatkuvasta kunnossapidosta. Periaatteessa tuomiokapitulilla ei ollut mitään muistuttamista hautausmaan perustamista vastaan. 

Kunnossapitositoumus 

Myöhemmin annettiinkin Juuassa 20.11.1934 kunnossapitositoumus. Siinä sitouduttiin hautausmaan aitauksen ja hautojen kunnossa pitoon. Sitoumuksen allekirjoittivat: 

Väinö A. Väyrynen, talollinen, Juuka, no 42; 
Hilma Väyrynen, emäntä, Juuka, no 42; 
Eeva Wäyrynen, talollinen, Juuka, no 32; 
Mikko Wäyrynen, Juuka, no 32; 
Juho Lehikoinen, Juuka, no 17; ja 
Adam Väyrynen, talollinen, Juuka, no 32. 

Sitoumuksen todistivat Joonas Kortelainen ja Hilma Kortelainen. 

    Itäkulman rajapyykki. Vasemmalla kaakkoissivun unkarinsyreeniaitaa, jonka on istuttanut evankelis-luterilainen seurakunta.

Kartta ja karttaselitelmä 

Alueen oli vuonna 1934 mitannut maanmittausinsinööri Eero Haajanen. Alueella oli yksi palsta, se oli muodoltaan likimain neliö ja sen pohjois- ja itäpuolella oli evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaa. Karttaselitelmän 24.11.1934 mukaan alue oli uudisviljelys, entinen kangas ja sen pinta-ala oli 0,499 hehtaaria. 

Nimismies ja vouti puoltavat anomusta 

Juuan ”ruununnimismies” Onni Multamäki palautti hänelle 8.8.1934 saapuneen lähetteen ja lausui 27.11.1934 puoltavansa anomusta ”etenkin kun sanottu hautausmaa tulisi aivan seurakunnan hautausmaan välittömään yhteyteen”. 

Pielisjärven kihlakunnan ruununvouti palautti hänelle tulleen lähetteen 4.12.1934 ja lausui 8.12.1934, että kunnossapidon takaussitoumuksen allekirjoittajat omistivat neljä tilaa. Näin he ”mielestäni tällä kertaa kykenevät vastaamaan takaussitoumuksesta”. Vouti kertoi vielä, että kirkosta eroaminen on Juuassa poikkeuksellista, vuoden 1933 lopussa eronneita oli 75. 

Maaherra puoltaa anomusta 

Mainitut asiakirjat saatuaan Kuopion läänin maaherra Gustaf Ignatius ja lääninsihteeri Väinö Mielonen palauttivat 6.8.1934 päivätyn lähetteen OPM:lle. Lausunnossaan Kuopiossa 12.12.1934 he kertoivat puoltavansa anomusta. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 15.12.1934. Väyrynen oikeutettiin perustamaan hautausmaa ”kirkosta eronneita varten” Juuan pitäjän Juuan kylään mainitulle 0,499 hehtaarin alueelle. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri Oskari Mantere ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 15.12.1934). 

    Näkymä itäkulmasta pitkin koillissivua. Rajapyykin oikealla puolella koillissivun pihlaja-aitaa, joka myös on evankelis-luterilaisen seurakunnan istuttama.

Adam Väyrynen erosi kirkosta 1923 

Adam Väyrysen tyttärentytär Sinikka Väyrynen kertoo Adam Väyrysen perheineen liittyneen helluntailähetykseen. Adam Väyrysen nimi on ensimmäisellä sivulla vuonna 1923 evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneiden henkilöiden luettelossa. 

Hautapaikkojen hankkimisessa kirkosta eronneille oli vaikeuksia, siitä hanke sai alkunsa. Sinikka Väyrysen isänisä oli takaajana hautausmaa-alueen kaupassa. 

Hautausmaa siirtyi myöhemmin Adam Väyryseltä tämän pojalle, Reino Väyryselle. Paikkakunnalle perustettiin 1951 Juuan Rukoushuoneyhdistys Siion ry (59435; ensirekisteröinti 11.12.1951), jolle Reino Väyrynen myöhemmin lahjoitti hautausmaan. Yhdistyksessä oli vuonna 2007 85 jäsentä. 

Lepola-tila 

Lepola-tila on entisellä Reservikomppanian alueella (176–403–28–4). Tämä kiinteistö oli muodostunut 1882 pakkolunastuksen seurauksena. Reservikomppanian alueen pinta-ala oli 9,56 hehtaaria. Lähes saman suuruinen, 10,1 hehtaaria, oli alueella lyhyen aikaa (11.6.1936–4.12.1936) ollut Sairaala-tila (176–403–77–0). Lepola (176–403–77–1) lohkottiin Sairaala-tilasta vuonna 1936 ja rekisteröitiin 4.12.1936. Sen pinta-ala on kiinteistötietojärjestelmän mukaan nykyisin 0,500 hehtaaria. 

Lepolaa ympäröi Juuan evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaa-alue, joka muodostui 1999 kolmesta rekisteriyksiköstä: Tuonenpelto, Lisähautausmaa ja Hautausmaa. 

    Runsaasti kynttilälyhtyjä haudoilla Lepolan lounaisosassa. Takana ohikulkeva tie, välissä muutamia pienehköjä kuusia. 

Juuan Rukoushuoneyhdistys Siion 

Helluntaiseurakunta on toiminut Juuassa jo vuodesta 1927. Juuan Rukoushuoneyhdistys Siion ry (59435) perustettiin ja sopimuskirja allekirjoitettiin Juuassa 24.8.1951. Yhdistyksen perustajajäsenet ovat: 

Tilallinen Väinö Aatami Väyrynen, Juuan kylä, Juuka, pj; 
talollinen Tauno Matias Sorjonen, Ahmovaaran kylä, Juuka, vpj; 
toimistoapulainen Aili Eliina Immonen, Juuan kylä, Juuka, sihteeri; 
tilallinen Herman Louhelainen, Polvijärven kylä, rahastonhoitaja; 
talollisen poika Onni Juho Armas Vartiainen, Polvijärven kylä; 
autonkuljettaja Bruno Kortelainen; ja 
talollisen vaimo Hilma Aliina (o.s. Matikainen) Väyrynen, kaikki seitsemän Juuasta. 

Kaikki perustajat olivat siirtyneet siviilirekisteriin jo ennen yhdistyksen perustamista. Tämä on muutenkin helluntailaisille tyypillistä. Heidän joukossaan oli harvoin evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. 

Väinö Aatami Aatunpoika Väyrynen (s. 20.9.1902 Juuka) oli siirtynyt Juuan seurakunnasta Juuan siviilirekisteriin 20.11.1923. Hänen hautakivessään etunimet ovat muodossa Väinö Aadam ja hän kuoli 2.1.1974. Tauno Matias Heikinpoika Sorjonen (s. 26.9.1912 Juuka) siirtyi Juuan seurakunnasta Juuan siviilirekisteriin 20.12.1947. Aili Eliina Juhontytär Immonen (s. 22.10.1911 Juuka) siirtyi Juuan seurakunnasta Juuan siviilirekisteriin 27.12.1924. Herman Hermanninpoika Louhelainen (s. 23.4.1893 Juuka) siirtyi Juuan seurakunnasta Juuan siviilirekisteriin 20.11.1923. Onni Juho Armas Vartiainen (s. 1.8.1918 Juuka) siirtyi Juuan seurakunnasta Juuan siviilirekisteriin 20.12.1947. Bruno Kullervo Pekanpoika Kortelainen (s. 3.5.1916 Helsinki) siirtyi Keuruun siviilirekisteristä Juuan siviilirekisteriin 5.10.1950. Hilma Aliina Juhontytär (o.s. Matikainen) Väyrynen (s. 26.3.1905 Kiihtelysvaara) siirtyi Hammaslahden baptistiseurakunnasta Juuan siviilirekisteriin 19.1.1929. Hän kuoli 11.12.1992. 

Juuan Rukoushuoneyhdistys Siion ry sai Lepola-tilaan lainhuudon 19.1.1979. Tilalla on oikeus tiehen, muttei osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin. 

Hautausmaa 

Vierailin hautausmaalla 2.10.2014. Se on luoteis- ja lounaissivuiltaan teiden rajaama. Nämä tiet pitää kunnossa evankelis-luterilainen seurakunta. Koillissivulla on kasvamassa istutettu pihlaja-aita. Pihlajia tukevat tukikepit. Kaakkoissivulla rajalla on evankelis-luterilaisen seurakunnan istuttama unkarinsyreeniaita. 

    Adam Väyrysen, Reino Väyrysen ym. hauta ja hautakivi.

Lepolan pinnanmuoto on melko tasainen, vähäisiä painaumia on havaittavissa. Alueella kasvaa satakunta puuta, melkein kaikki mäntyjä. Seassa on muutama koivu, lounaissivulla neljä pienehköä kuusta ja yksi kataja. Aluskasvillisuus on kylvämätöntä luonnonnurmea ja sammalta. Jokunen puu alueelta on kaadettu, sillä kannot näkyvät maastossa. 

Varustukset 

Teiden ja aitojen ansiosta alue erottuu hyvin maastossa. Mitään porttia, rakennuksia, kalusteita, vesipisteitä, valaisimia tms. ei ole. Kasteluvettä kukille saa evankelis-luterilaisen seurakunnan vesipisteistä ja tämä seurakunta huolehtii myös roskista. Useampia roska-astioita on lounaissivulla, tien ja Lepolan välissä. Näistä palveluista evankelis-luterilainen seurakunta ei peri mitään korvausta helluntaiseurakunnalta. 

Rajapyykit 

Maastossa on ainakin alueen itä- ja länsikulman kiviset rajapyykit. Myös eteläkulmassa on kivi, joka lienee rajapyykkikivi. Itäkulman rajapyykin korkeus on noin 53 cm. 

Haudat ja hautakivet 

Lepolaa on alettu täyttää pohjoiskulmasta käsin kohti kaakkoiskulmaa ja lounasta. Haudoilla ei ole reunakiviä eikä hautakumpuja. Usein hautakivellä on kyllä jalustakivi. Vain harvoilla haudoilla oli kukkia. Useilla haudoilla oli sen sijaan mustia, metallisia kynttilälyhtyjä, joskus kaksikin lyhtyä samalla haudalla. 

Hautakivirivit kulkevat luoteis-kaakkoissuunnassa, niitä voi havaita kymmenen. Näiden rivien lisäksi lounaissivulla on yksi (Sointu ja Sirpa Korkeakosken) hauta ja hautakivi. Kivirivit eivät ole aivan suoria ja vain riveissä R1–R5 on enemmän kuin kolme hautakiveä. Kivien nimisuunta on koilliseen, mutta tästä on muutama poikkeus siten, että nimisivut ovat kohti lounasta. Koillisesta lounaaseen hautakiviriveissä on muistomerkkejä näin:

Laskin hautakivien määräksi 44, jonka lisäksi yksi puuristi. Näin hautamuistomerkkejä oli yhteensä 45. Vainajien nimien määräksi muistomerkeissä laskin yhteensä 76. 

Hautakivet ovat tavanomaisia, mustia kiviä on paljon. Tarkasteltaessa haudattujen vainajien kuolinaikoja havaitaan seuraavaa: 

Nyt vainajien nimien määräksi saatiin 74, kun edellä määräksi laskettiin 76. Ainakin yksi hauta on vailla muistomerkkiä. Edelleen ainakin yhdessä hautakivessä oli jo valmiina henkilön nimi ja syntymävuosi, mutta henkilö ei ollut vielä kuollut. Arvioin, että vainajia on haudattu vähintään 75. 

    Ovaskaisten hautakivi.

Hautakivien mukaan ensimmäinen haudattu vainaja on Pekka Ovaskainen (26.8.1876–9.1.1936). Hänen ja Anna Mari Ovaskaisen (17.9.1877–29.7.1954) pieni (42x35 cm; lxk) hautakivi on R1:ssä. Viimeisin haudattu vainaja on Risto Tapio Haukka (4.3.1960–24.4.2014). Hautausmaa on aktiivikäytössä. 1960-luvulta alkaen hautauksia on ollut keskimäärin kymmenkunta vuosittain. 2010-luvulla on haudattu jo yhdeksän vainajaa. 

Yleisimpiä vainajien sukunimiä ovat Väyrynen ja Kortelainen. Lepolan perustajan Adam Väyrysen (10.6.1867–25.3.1948) ja Eva Sofia Väyrysen (24.1.1872–19.11.1943) hauta sekä Reino Pekka Väyrysen (23.6.1917–29.2.1980) ja Helmi Aliina Väyrysen (10.9.1911–26.11.1985) hauta on hautausmaalla. 

Hautakivissä esiintyvät symbolit ovat pääasiassa ristejä. Toisinaan ristin lisäksi kivessä on luontoaiheita kuten taittuneita tähkäpäitä, lintuja, laskeva aurinko. Yhtään liekkimaljaa en havainnut. 

    Risto Tapio Haukan hautakivi.

Hautausmaan hoito 

Edellä kerrottiin jo kasteluvedestä ja roskahuollosta.

Jos helluntailaiset käyttävät seurakunnan kylmiötä, siitä peritään kylmiövuokra. Samoin peritään palkkakuluja, jos hautauksissa tarvitaan evankelis-luterilaisen seurakunnan suntion palveluksia. Hautaansiunaamiset tapahtuvat tavallisimmin helluntaiseurakunnan omien pastorien toimesta. 

Nurmikko leikataan lyhyeksi talkoilla. Helluntaiseurakunnalla on oma ruohonleikkuukone. Talkoisiin tuodaan omat työvälineet. 

Haudankaivuu on ulkoistettu yksityiselle yrittäjälle, joka kaivaa kaikki haudat tarpeen mukaan. Hautapaikat hautausmaalta osoittaa Harri Rissanen. Hautapaikka luovutetaan periaatteessa kenelle hyvänsä ja kuolemantapauksen satuttua. Yleensä hautaukset ovat arkkuhautauksia, mutta myös muutamia tuhkauurnia on haudattu. 

Puista pudonneita oksia tai roskia hautausmaalla ei ole. Yleisilme on rauhallinen, väljä ja siisti. Käydessäni hautausmaalla viereisellä seurakunnan hautausmaalla puhallettiin lehtiä pois samanaikaisesti kolmella, äänekkäällä lehtipuhaltimella. Lisäksi oli päältä ajettava huoltokone, joka keräsi pois riveihin puhalletut lehdet. Lepomaalla lehtiä ei koota tällä tavoin. 

Juuan Rukoushuoneyhdistys Siion ry:n puheenjohtajana toimii nykyisin Mauno Eemola Juuasta. Nimenkirjoittajien tuorein muutos kirjattiin yhdistysrekisteriin 27.4.2005. 

Hän kertoo, että oma hautausmaa oli tärkeä helluntailaisille. Haudatut vainajat ovat pääosin helluntaiseurakunnan jäseniä ja näiden lähiomaisia. Yhdistyksen hallitus on päättänyt hautapaikkamaksusta, mutta käytännössä sitä ei usein ole peritty, jos vainaja oli eläessään tehnyt talkoita yhdistyksen hyväksi tai muulla tavoin osallistunut yhdistyksen toimintaan. 

Eemola arvioi, että vasta 1/5 hautausmaasta on käytetty. Kun evankelis-luterilainen seurakunta sai tehdä tien Lepomaan luoteispäädyn halki sovittiin samalla, että kasteluvettä kukille saa ottaa seurakunnan vesipisteestä ja että seurakunta vastaa roskahuollosta ilman eri korvausta. Helluntailaiset ylläpitävät Lepomaata talkoovoimin. Keväisin järjestetään siistimistalkoot ja kesäisin leikataan nurmi. Hautojen hoidosta vastaavat vainajien omaiset. Hautauksia on myös talvisin. Hautausmaasta maksettava kiinteistövero sisältyy helluntaiseurakunnan kaikista kiinteistöistä maksettavaan kiinteistöveroon. Seurakunnalla on ainakin rukoushuonekiinteistö. 

Lepomaan ylläpitoa varten ei ole saatu mitään julkisia avustuksia.

Kimmo Sundström