Kanteluiden marssijärjestys on se, että aluksi kantelija päättelee viranomaisen menetelleen lain vastaisesti ja tekee kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle (EOA). Tai EOA tekee oman aloitekantelun. Sitten EOA pyytää kannellulta viranomaiselta lausunnon. Sitten EOA lausuu valvovana henkilönä arvovaltaisesti, miten asian pitäisi olla tai miten se pitäisi hoitaa. Sitten viranomainen hoitaa asian tai jättää sen hoitamatta. EOA määrää tarpeen mukaan jopa nostettavaksi syytteen viranomaista vastaan. 

Merkittävimmät tässä selostettavat kantelut ovat Vapaa-ajattelijain liitto ry:n 31.7.1998 tekemä kantelu ja Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n / Luukkainen 14.2.2009 tekemä kantelu. 

Tämän kirjoituksen lähestymistapa on oikeustiedollinen ja uskontokriittinen. Pääesikunnan toiminnasta jäljitetään aatteellista ja kielellistä höynää. 

Sisältökalenteri

Kalenterissa tapahtumat selostetaan lähinnä ajan kulun mukaisessa järjestyksessä. Kalenteri on myös asiasisällön mukainen luettelo keskeisistä tapahtumista. Etsittävä asia löytyy lukujen järjestysnumeroiden mukaan. Julkaisutavasta johtuen sivunumeroiden käyttö ei ole mahdollista. 

1.0. 22.4.1974 Pääesikunnan (PE) kirkollisen toimiston pysyväismääräys 
1.0. 6.4.1981 Kantelu. Res. alikersantti Kari Tahvanainen. Dnro EOA 1389/13.4.1981 ja EOA:n päätös 7.12.1982 
2.0. 15.1.1983 Kantelu. Vapaa-ajattelijain liitto. Puheenjohtaja Timo Vasama. Pääsihteeri Erkki Hartikainen 
3.0. 30.9.1986 Kantelu. Toimistonhoitaja Kimmo Sundström. Dnro EOA 20/1986 ja EOA:n päätös 5.1.1989 
4.0. 1.8.1995 Suomen hallitusmuoto 9 §. Perusoikeusuudistus 
5.0. 1.9.1994 Kantelu. Vapaa-ajattelijain liitto. Pääsihteeri Juha Kukkonen. Dnro 1665/4/94 ja EAOAV:n päätös 
6.0. 31.7.1998 Kantelu. Vapaa-ajattelijain liitto. Puheenjohtaja Juha Kukkonen, pääsihteeri Robert Brotherus ja asianajaja Raimo Toivonen. Dnro EOA 1566/4/1998 
6.1. 4.6.1998 Paraatikatselmus Hämeenlinnassa 
6.2. Kantelukirjoitus 
6.3. 13.11.1998 PE:n lausunto 
6.4. 25.11.1998 Uusi ohje (myöh. yleinen palvelusohjesääntö) 
6.5. 1.7.2009 Uusin yleinen palvelusohjesääntö 
6.7. 8.12.2000 EOA:n päätös vapariliiton ja Anttilan kanteluihin. Dnro:t 1566 ja 2129 
6.8. EOA:n päätöksen kommentointia 
7.0. 20.10.1998 Kantelu. Jussi Anttila. Kapteeni. Dnro 2129/4/98 
1.3.2000     Perustuslaki 11 § 
8.0. 21.8.2003 Kantelu. Kantelija A. Dnro 1861/4/03 ja EOA:n päätös 27.2.2004 
9.0. 14.2.2009 Kantelu. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Puheenjohtaja Jouni Luukkainen. Dnro 566/4/09 
9.1. 24.3.2009 EOA pyytää PE:lta lausunnon 
9.1. 24.3.2009 EOA pyytää PE:lta samalla täydennyslausunnon kantelija N.N.:n aikaisemman kantelun (Dnro 2878/4/08) johdosta 
9.2. 24.6.2009 PE:n lausunto 
9.3. 6.5. 1.7.2009 Uusin yleinen palvelusohjesääntö 
9.4. 20.8.2009 Luukkaisen vastine 
9.5. 28.12.2010 EAOA:n päätös Luukkaisen ja N.N.:n kanteluihin. Dnro:t 566 ja 2878 
9.6. Kommentti N.N.:n kanteluratkaisusta 
10.0. 28.12.2010 EAOA:n aloitekantelu. Dnro 4489/2/10. 
10.1. 1.6.2011 PE:n selvitys 
10.2. 30.12.2013 EAOA:n päätös 
10.3. Kommentointia 
11.0. Muuta asiaa 
11.1. Palvelusohjesäännöt eri aikoina 
11.2. 10.0. "He -omituisuus" 
11.3. 10.1. "Omantunnon vastaisesti -lisävaade" 
11.4. 6.12.1956 Paraatikatselmus Lappeenrannassa 
11.5. Negatiivinen / positiivinen uskonnonvapaus 
11.6. 1998 Tyrvään kirkkorakennuksen tuhopoltto 
11.7. 27.4.2014 Kansallinen veteraanijuhla Mikkelissä 
11.8. 4.6.2014 Puolustusvoimien lippujuhla Lappeenrannassa 
12.0. Puolustusministeriö asialla 
13.0. Nimikkeitä ja lyhenteitä 
14.0. Kirjoituksen henkilöiden sotilasarvot 

1.0. Kantelu. Kari Tahvanainen. Reservin alikersantti. Dnro EOA 1389/13.4.1981

Tahvanainen kanteli 6.4.1981 EOA:lle siksi, kun hän oli joutunut osallistumaan kahteen paraatikenttähartauteen, vaikka kuului väestörekisteriin. Hän ihmetteli, kun hän oli saanut muista hartauksista ja jumalanpalveluksista vapautuksen, vaan ei paraatihartauksista. Tahvanainen tarkoittaa väestörekisteriin kuuluvalla henkilöä, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Tahvanainenkin toistaa pysyväismääräyksen sisällön mutta katsoo, että se on perustuslain (silloinen Suomen hallitusmuoto) vastainen ja loukkaa hänen uskonnonvapauttaan. 

Pääesikunnan (PE) kenttärovasti Kari Vappula ja asessori Kalervo Artema antoivat lausunnot. Lausuntojen mukaan on voimassa PE:n kirkollisen toimiston 22.4.1974 antama pysyväismääräys. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuulumattomilla sotilailla on oikeus saada vapautus osallistumisesta kirkollisiin tilaisuuksiin. Heidänkin on kuitenkin osallistuttava paraateihin sisältyviin jumalanpalveluksiin (kenttähartauksiin). 

EOA Jorma S. Aalto lausui päätöksessään 7.12.1982, että tuolloin voimassa ollut hallitusmuoto antoi mahdollisuuden rajoittaa erityisessä vallanalaisuudessa olevien henkilöiden perusoikeuksia. Kantelu ei anna aihetta toimenpiteisiin. 

Säädöskohdat: Suomen hallitusmuoto 8 ja 16 § sekä kirkollinen pysyväismääräys 22.4.1974. 

Kirjoittajankin mielestä EOA:n antama päätös on tuolloisen lainsäädännön ja pysyväismääräyksen mukainen, mutta uskonnottomalta kannalta väärä. 

Laihasta lopputuloksesta huolimatta kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

2.0. Kantelu. Vapaa-ajattelijain liitto. Puheenjohtaja Timo Vasama (varusmiestoverini) ja pääsihteeri Erkki Hartikainen

Vapariliitto toivoi 15.1.1983, että eduskunnan oikeusasiamies (EOA) huomioisi jatkossa kanteluita käsitellessään sotilaiden oikeuden kieltäytyä hartauden harjoittamistilaisuuksista ja uskonnon opiskelusta. Liitto pyysi myös pääesikuntaa antamaan pikaisesti ohjeet henkilökunnan ja varusmiesten vapauttamisesta uskonnon harjoituksesta ja opetuksesta. Pyynnöt perustuivat perustuslakivaliokunnan lausuntoon 12/1982. Tuon lausunnon mukaan uskonnonvapaus koskee kaikkia kansalaisia ja oli periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä. 

Pyyntö liittyy ajallisesti ja asiallisesti EOA:n Tahvanaisen kanteluasiassa antamaan päätökseen. Tiedossa ei ole, tekivätkö EOA ja pääesikunta pyyntöjen johdosta mitään. Ilmeisesti eivät tehneet, tuskin edes vastasivat, koska vastausta ei oltu oikeastaan edellytettykään. 

Tässä kirjoituksessa seurataan, missä järjestyksessä kantelijat esittivät EOA:lle vaatimuksen kaikkien sotilaiden vapauttamisesta kaikesta uskonnon harjoittamisesta. Vapariliitto esitti EOA:lle tosin vain toivomuksen eikä vaatimusta, mainiten kuitenkin valiokunnan lausunnon. Näin Vapaa-ajattelijain liitto ry:n on katsottava tällä vaisulla toivomuksellaan esittäneen ensimmäisenä EOA:lle vaatimuksen kaikkien sotilaiden vapauttamisesta kaikesta uskonnon harjoittamisesta. Myöhemmin saman vaatimuksen ovat esittäneet kantelijat Jussi Anttila 1998, kantelija N.N. 2008 ja Jouni Luukkainen 2009. 

Ilmeisen laihasta lopputuloksesta huolimatta vapariliiton kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

Säädöskohdat: Suomen hallitusmuoto 8 § ja kirkollinen pysyväismääräys. 

3.0. Kantelu. Kimmo Sundström. Vapaa-ajattelijain liiton toimiston- ja taloudenhoitaja. Dnro 20/1986 

Sundström kanteli 30.9.1986 EOA:lle. Sundström pyysi tutkimaan, ovatko puolustusvoimien uskonnonharjoitusta koskevat määräykset lain vastaisia. Kantelu koski erityisesti varusmiesten velvollisuutta osallistua sotilasparaateihin sisältyviin jumalanpalveluksiin (kenttähartauksiin). Sundström katsoi, että pääesikunnan antama kirkollinen pysyväismääräys 22.4.1974 on Suomen hallitusmuodon 8 pykälän vastainen ja että EOA:n 7.12.1982 antaman päätöksen perusteet eivät ole enää voimassa. Pääesikunnan hallinnollinen osasto ja kenttäpiispa Laulaja antoivat lausunnot. PE lupaa, että kirkollinen pysyväismääräys on uusittavana. 

EOA Olavi Heinonen (opettajani) arvioi 5.1.1989, että on olemassa varteenotettavia näkökohtia sen mielipiteen tueksi, että paraatikatselmukseen sisältyvää uskonnollista toimitusta ei ole pidettävä tässä mielessä varsinaisena uskonnonharjoituksena. Paraati- ja jumalanpalveluskäytäntö on perinteinen ja se lujittaa kansalaisten puolustustahtoa ja huolehtii kansalaisten sielunhoidollisista tarpeista. Paraati on kokonaisuutena selvästi sotilaallinen. Hartaus kestää vain muutaman minuutin eikä sillä tarkoiteta vaikuttaa sotilaiden vakaumuksiin. Kirkkoon (valtiokirkkoihin? R.T.) kuulumattomilla varusmiehillä on oikeus pyytää ja saada vapautus kirkollisista toimituksista, joka vapautusmahdollisuus tosin ei koske paraatihartauksia. 

EOA:n arviointi on kotiin päin vetävä ja vaikeutetusti ymmärrettävä, siis huolellisesti loppuun saakka luettava. Siis kirkkoon kuulumattomilla sotilailla on oikeus pyytää ja saada vapautus uskonnon harjoittamisesta. Paraatijumalanpalvelusta (kenttähartaus R.T.) ei ole pidettävä varsinaisena uskonnon harjoittamisena eikä siitä myönnetä kenellekään vapautusta. Osallistumisvapauden pyytämis- ja saamismenettely koskee vain muuta maanpuolustustoimen piirissä harjoitettavaa hartaustoimintaa, kuten esim. kirkossa käyntejä ja iltahartautta. 

Sundströmin kantelu ei antanut EOA:lle ja PE:lle aihetta toimenpiteisiin. PE:n antama lupaus uudesta pysyväismääräyksestä on tyhjää parempi. Laihahkosta lopputuloksesta huolimatta Sundströmin kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

Tahvanaisen ja Sundströmin kantelut menevät saman kaavan mukaan. Sundströmille on liiennyt laajemmat hylkäämisperustelut. 

Säädöskohdat: Hallitusmuoto 8 ja 16 §, Uskonnonvapauslaki 8 § (1922), perustuslakivaliokunnan lausunto 21.12.1982, EOA:n päätös 7.12.1982 ja kirkollinen pysyväismääräys 22.4.1974. 

4.0. Toistetaan ja korostetaan tässä eri numerolla, että 1.8.1995 tuli voimaan Suomen hallitusmuodon 9 § ja siinä osallistumattomuusoikeuslausuma. Sen mukaan "kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen". Säännös on myöhemmin Suomen perustuslain 11 §. 

5.0. Kantelu. Vapaa-ajattelijain liitto. Pääsihteeri Juha Kukkonen. Dnro EOA 1665/4/94 

Liitto / Kukkonen kanteli 1.9.1994 EOA:lle siksi, kun asevelvollisten kutsuntoja pidetään laajasti seurakuntien huonetiloissa. 

PE puolusti käytäntöä sillä, että seurakuntien tilojen käyttö on kustannuksiltaan kohtuullista. Kutsuntoja ei pidetä kirkkosaleissa. Huonetiloilla ei ole yhteyttä mihinkään vakaumukseen. Kutsunnanalainen voi ennakolta ilmoitettuaan tulla kutsuntaan johonkin muuhun kutsuntatilaisuuteen, jota ei pidetä seurakunnan tiloissa. Puolustusvoimat ei pidä hankalana sellaista henkilöä, joka kirkkoon kuulumattomana ei voi vakaumuksellisista syistä saapua kutsuntoihin seurakunnan tiloihin. 

Apulaisoikeusasiamiehen varamies (EAOAV) Riitta Paunio tyytyi päätöksessään 31.7.1995 mainitsemaan 1.8.1995 voimaan tulevan Hallitusmuodon 9 §:n uuden uskonnonvapauspykälän. Sen mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. EAOAV ei malttanut odottaa seuraavaan päivään voidakseen soveltaa uutta pykälää voimassa olevana. Uudella pykälällä olisi ollut ainakin jonkinlainen taustavaikutus. Kukkosen kantelu ei anna EAOAV:n puolesta aihetta toimenpiteisiin. 

Laihasta lopputuloksesta huolimatta tämäkin kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

Säädöskohdat: kirkollinen pysyväismääräys 22.4.1974, hallitusmuoto 8 §, tuleva hallitusmuoto 9 §. 

Mainitaan, että Kukkosen kantelun aikoihin uskonnonvapaus määräytyi hallitusmuodon 8 §:n mukaan. Alkaen 1.8.1995 uskonnonvapaus määräytyi muuttuneen hallitusmuodon 9 §:n mukaan ja 1.3.2000 alkaen edelleen saman sisältöisen perustuslain 11 §:n mukaan. 

6.0. Kantelu. Vapaa-ajattelijain liitto. Puheenjohtaja Juha Kukkonen, pääsihteeri Robert Brotherus ja asianajaja Raimo Toivonen. Dnro EOA 1566/4/98

Katselin ja kuuntelin Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.1998 Hämeenlinnassa poikani kanssa paraatikatselmuksen kenttähartauksineen. 

6.1. Kenttärovasti Kari Paavilaisen kenttähartaus kuului kokonaisuudessaan seuraavasti: 

"Lakki päästä! Vajaa kolme viikkoa sitten seisoin entisen Libaun pyhän kolminaisuuden kirkon alttarilla Latviassa. Hetki oli juhlallinen. 80 vuotta sitten, helmikuun kolmantenatoista päivänä 1918, vihki varhainen edeltäjäni Hannes Anttila jääkärilipun, otti vastaan valan ja siunasi jääkärit kotimatkalle. Tunsin olevani puolustusvoimiemme ja sen kirkollisen työn alkulähteillä. 

Huhtikuun 26 päivänä 1918 julkaisi Jalmar Svanberg marsalkka Mannerheimin pyynnöstä ohjesäännön Suomen armeijassa toimiville kenttäpapeille. Sen ensimmäinen pykälä kuului: 'Kuhunkin rykmenttiin asetetaan sotajoukkojen esipapin antamalla määräyksellä vähintään yksi kenttäpappi, jonka rykmenttinsä ohella tulee myöskin pitää huolta lähimmästä tykistöjoukosta ja kuormastomiehistöstä. Kenttäpappi seuraa rykmenttiänsä sielunhoitajana ja toverina.'

Kahdeksan vuosikymmenen ajan olemme hiljentyneet myös paraateissa Jumalan kasvojen eteen kiittämään häntä ja rukoilemaan esivallalle viisautta ja puolustusvoimille kykyä täyttää tehtävänsä. Tuo tehtävä on säilyttää itsenäisyys ja puolustaa niitä arvoja, joihin kansamme on sitoutunut sukupolvien ajan. 

Juhlamme kunniavieraina, te veteraaniveljet ja -sisaret, edustatte sitä sukupolvea, joka toteutti annetun tehtävän. Teidän puolustushenkeänne ihaillaan. Tälle helluntain jälkeiselle viikolle on Timoteuksen kirjasta väkevä sana: 'Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.' Teillä veteraanisukupolvella ei ollut pelkuruuden henkeä. Pelko sen sijaan oli usein todellinen, mutta te voititte pelon. Rakkaus isänmaahan, turvautuminen isien ja äitien uskoon ja luja tahto säilyttää koti itselle ja tuleville polville voitti pelon. Tuossa taistelussa kiroiltiin ja rukoiltiin, mutta Jumalan avulla se voitettiin. 

Tänä päivänä me edelleen kiroilemme ja rukoilemme. Arvoistamme käydään taistelua, pelkäämme menettävämme sen, minkä isämme ovat pelastaneet. Mutta eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Hän antaa sen teille nuorille, jotka otatte vastuun isänmaasta. Hän antaa sen meille ikääntyville, jotka hoidamme tänään asioita. Mutta hän antaa sen käytettäväksi. 

Isiemme ja äitiemme arvot elävät. Pelastettu isänmaa tarjoaa hyvinvointia, usko on säilynyt, lapsillamme on koti ja elämän mahdollisuus. Saamme kiitollisin ja nöyrin mielin muistaa kahdeksaa vuosikymmentä ja rukoilla sydämemme hartaudella, ettei isämme ja Luojamme kääntäisi meistä katsettaan, eikä ottaisi pois siunaustaan. 

Rukoilkaamme! 

Pyhä kaikkivaltias Jumala, me kiitämme sinua kaikista lahjoistasi. Erityisesti kiitämme siitä, että olet lähettänyt poikasi Jeesuksen Kristuksen keskellemme, veljeksemme ja vapahtajaksemme. Anna meille hänen nimessään syntimme anteeksi. Opeta meitä kiitollisina käyttämään lahjojasi. Kiitämme sinua menneistä sukupolvista. Kiitos kaikista ihmisistä, jotka ennen meitä ovat työllään rakentaneet tätä maata. Muistamme edessäsi sodissa kaatuneita ja haavoittuneita, heidän omaisiaan ja kotejaan. Rukoilemme maamme kaikkien asukkaiden puolesta. Anna johtajille viisautta ja rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä. Anna isille ja äideille rakkautta lapsiinsa. Anna nuorille rohkeata luottamusta elämään. Suojele ja siunaa isänmaatamme ja kansaamme. Siunaa valtakuntamme presidenttiä, eduskuntaa ja hallitusta, vahvista ja varjele kaikkia, jotka palvelevat maamme puolustusvoimissa, rajavartiolaitoksessa ja rauhanturvatehtävissä. Siunaa kotejamme, ja omaisiamme, kaikkia rakkaitamme. 

Isä meidän joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. 

Laulamme suvivirrestä 571 kuudennen säkeistön. 

Maan, meren anna kantaa / runsaasti lahjojas, / tarpeemme meille antaa / sun siunauksestas. / Suo suloisuutta maistaa / myös sielun sanassas, / ain armos sille paistaa, / niin on se autuas. 

Lakki päähän. Lepo!"

Koko kenttähartaus, lakkipäästä - lakkipäähänlepo, kesti 7 min. 52 sek. Paraatilaiset seisoivat rukouksen ja virren ajan asennossa pakollisesti liikkumatta, avopäin, kantapäät yhdessä ja rynnäkkökiväärit olalla. Asento oli rukousasento. Niskoja ei taivutettu alaspäin. Käsitän, että kiväärit olivat lataamattomia, eikä panoksia ollut varusmiehillä mukana taskussakaan. Käytös ja varustus oli uskonnollinen ja sotainen, vaan tuskin kaikkien mielestä harras. 

Kansalaissodan aikainen Mannerheimin lahtari-sotarovasti Jalmar Svanberg sai kenttärovasti Paavilaiselta jälkikunnian. 

Kenttärovasti markkinoi käsitystä, että jumala ja kuoleman jälkeinen, jonkinlainen määrittelemätön oleminen, on olemassa "taivaassa". Pappi varmaankin arveli väittämien parantavan puolustustahtoa, kun kunniakkaan kuoleman jälkeenkin on vielä jotakin luvassa. Siviiliyleisöä oli valtatien varrella Hämeenlinnassa satamäärin. 

Silloisen PE:n kirkollisen toimiston pysyväismääräyksen mukaan myös valtiokirkkoihin kuulumattomat sotilaat olivat velvolliset osallistumaan pakollisesti kenttähartauteen. Miten matalaksi puolustusvoimat ja kenttärovasti arvioivat uskonnottomien sotilaiden arvostelukyvyn. 

Virsi oli kiistellyn suvivirren uskontotäyteinen loppusäkeistö, joka ärsytti uskonnotonta väkeä lisää. Suvivirren maltillisempi alkusäkeistö olisi ärsyttänyt hieman vähemmän. Virren jättäminen kokonaan pois olisi ärsyttänyt kaikkein vähimmin. 

6.2. Vapariliiton kantelukirjoituksessa vaaditaan "uskonnottomille" varusmiehille ja kantasotilashenkilöille oikeutta jäädä pois erityisesti kenttähartauksista. Se on oikeutta ateisteille, vapaa-ajattelijoille, agnostikoille ja muille. Vaaditaan poisjääntioikeutta myös toisuskoisille (rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenille). Uskonnoton ominaisuus ei ole tarkassa suhteessa minkään uskontokunnan jäsenyyteen tai sen puuttumiseen. 

Uskonnottomaan vakaumukseen perustuva poisjääntioikeus uskonnon harjoittamisesta merkitsee käytännössä sitä, että oikeuden saisivat kaikki, jotka sitä pyytävät. Ei ole mielekästä rakentaa tilannetta, jossa oikeutta hakevan pitäisi jotenkin osoittaa uskonnottomuutensa saadakseen oikeuden. Enää ei myöskään voitaisi puhua hakemuksesta, vaan puhuttaisiin ilmoituksesta. Selostettu menettely tarjoaisi uskovaisille sotilaille vippaskeinon siten, että he olisivat tilaisuudessa ilmoittautumaan vilpillisesti uskonnottomiksi ja voisivat jäädä uskonnon harjoittamisesta vilpillisesti pois. 

Vapariliitto eteni lyhyemmin askelin, eli vaati vain sitä, mikä näytti olevan ulottuvilla. Liitto myös sai sen, mitä vaati. Liitto ei vaatinut valtiokirkkoihin kuuluville sotilaille vapautusta. Liitto ei osallistunut kilpaan siitä, kuka vaatii ensimmäisenä valtiokirkkoihin kuuluville sotilaille vapautumisoikeutta kaikenlaisesta hartailusta. 

Minä osallistuin vapariliiton kanteluun aloitteen tekijänä ja kirjoittamalla kantelukirjoituksen. Kukkonen ja Brotherus allekirjoittivat sen ja lähettivät sen EOA:lle. Kantelukirjoitus tarkoitti olla asianajollinen ja hankala vastata ja vastustaa. 

Vapariliiton kantelukirjoitus on seuraavassa kokonaisuudessaan: 

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITTO 
Helsingissä 31.7.1998 

Neljäs linja 1 
00530 Helsinki 
Puh (09) 715 601 
Fax (09) 739 055 

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE 

Uskonnottomat ja toisuskoiset asevelvolliset ja kantasotilashenkilöt joutuvat paraatijumalanpalveluksessa osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Pyydämme ryhtymään tämän johdosta toimenpiteisiin. 

Vuodelta 1995 olevassa täsmennetyssä Hallitusmuodon 9 pykälässä lausutun osallistumattomuusoikeuden mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Muuallakaan lain tasolla ei ole osallistumiseen velvoittavaa säännöstä. Lakia alemmalla tasolla mahdollisesti on toisenlaisia säännöksiä, mutta ne eivät ole velvoittavia ja noudatettavia koska ne ovat Perustuslain vastaisia. 

Uskonnon pakkosyöttö vähentää uskonnottomien sotilaiden motiiveja mieltää maanpuolustuksen tavoitteet. Miksi yksittäisen sotilaan pitäisi tukeutua maanpuolustuksessa kertomuksiin jumalasta ja kuolemanjälkeisestä olemisesta silloin kun sotilas mieltää kertomukset humpuukiksi. 

Onko puolustuslaitoksessakin vallalla ajattelu, että maallinen kuolema ei olekaan lopullinen yksilön kohdalla. Eikö sotilaan tarvitse sotaan lähtiessään huomioida lopullista kuolemaa pahimmassakaan tapauksessa. 

Paraatijumalanpalvelukset ohjaavat uskonnottomia asevelvollisia hakeutumaan sivareiksi. 

Pakko-osallistuminen paraatijumalanpalveluksiin ei voi tukea puolustuslaitoksen omiakaan tavoitteita. 

Vapautuksia paraatijumalanpalveluksista ei ilmeisesti pyydetä kovin usein. Tästä ei pidä päätellä, että jumalanpalveluksia pidettäisiin mielekkäinä ja järkevinä. Vapautuksia ei pyydetä siksi, kun niitä ei myönnetä. 

Tämä ei kuitenkaan osoita sitä, että erityisesti uskonnottomat asevelvolliset hyväksyisivät osallistumisen paraatijumalanpalveluksiin. Noin 14 % asevelvollisista ei kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon. Suunnilleen tämä määrä asevelvollisista ei hyväksy osallistumista paraatijumalanpalveluksiin. 

Viittaamme edeltäjienne antamiin päätöksiin 7.12.1982 ja 5.1.1989 Tahvanaisen ja Sundströmin tapauksissa. Edeltäjänne katsoivat, ettei uskonnottomien asevelvollisten pakko-osallistumisessa paraatijumalanpalveluksiin ollut mitään lain tai silloisen perustuslain vastaista. Selostamme, miltä osin nämä päätökset ovat mielestämme perustelemattomia. 

Edeltäjänne perustelevat osallistumispakkoa historiallisin syin. Historiallisiin perusteluihin pitäytyminen pysähdyttää kehityksen. Historiallisin syin olisi mahdollista perustella kuolemanrangaistuksen käyttämistä jumalanpilkan rangaistuksena. Väärästä perinteestä pitää voida luopua. 

Edeltäjänne lausuu, että paraatijumalanpalvelus ei ole käännytystyötä tai uskonnollista valistusta. Lausuma on virheellinen. Kaikki uskonnollinen toiminta on käännytystyötä ja uskonnollista "valistusta". Mitä muita tavoitteita paraatijumalanpalveluksella voisi olla. 

Edeltäjänne toteaa, että sotilaan palvelusvelvollisuus ja osallistumattomuusoikeus ovat ristiriitaiset velvoitteet ja oikeudet. Todetaan tässä, että Perustuslaissa tämä ristiriita on ratkaistu osallistumattomuusoikeuden hyväksi. 

Edeltäjänne perustelee arviointiaan sillä, että paraatijumalanpalvelus kestää vain muutaman minuutin, Se ei poista tilaisuuden uskonnollista luonnetta. Toimituksen lyhyt kestoaika on sinänsä lieventävä asianhaara. 

Edeltäjänne esittää mielestänsä varteenotettavia näkökohtia sen mielipiteen tueksi, että paraatijumalanpalvelukset eivät ole varsinaisia jumalanpalveluksia. Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä ovat varsinaiset jumalanpalvelukset ja mitä ovat muut sitä vähäisemmät samansisältöiset toimitukset. Päätöksen perusteleminen varteenotettavilla näkökohdilla osoittaa, että paremmat perustelut päätöksen tueksi puuttuvat. 

Edeltäjänne ei selvästi erota paraatijumalanpalvelusten sotilaallista ja uskonnollista osuutta ja luonnetta toisistaan. Hän pitää toimituksen uskonnollistakin osuutta sotilaallisena ja sitä kautta asiaan kuuluvana. Totta sinänsä, että sotiminen ja uskonnollisuus sopivat aatteellisesti hyvin yhteen. Toisaalta myös rauhantyötä ja uskonnollisuutta sovitetaan yhteen. 

Edeltäjänne päätöksen yhteydessä selvitettiin myös, että valtaosan väestön sielunhoidon tarve edellyttää paraatijumalanpalveluksia. Yhtä hyvin voidaan väittää, että noin 14 %:n väestönosan tarve yhtä painavasti edellyttää paraatijumalanpalveluksista luopumista ainakin heidän osaltaan. Uskonnottomien määrä lisääntyy kaiken aikaa lukumääräisesti ja prosentuaalisesti. Kirkko maallistuu. 

Toistetaan vielä, että osallistumattomuusoikeuden mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. 

Valtakunnallisen paraatin yhteydessä Hämeenlinnassa 4.6.1998 pidetty jumalanpalvelus kesti 7 minuuttia 52 sekuntia. Tästä oli sotilaspapin saarnan pituus 4 min. 22 sek, rukouksen osuus 2 min. 11 sek. ja virren osuus 1 min. 19 sek. Palvelus ei ollut ajallisesti vähäinen vaan huomattava. Hämeenlinnan paraatijumalanpalvelus varmaankin edusti tyypillistä toimitusta. 

Saarnassa 4.6.1998 sotilaspappi mainitsi yhteensä 10 kertaa sanat "Jumala", "isä", "luoja", "Jeesus" ja "vapahtaja". Sanan "hän" pappi lausui lukuisia kertoja jumaluutta tarkoittaen. Pappi mainitsi "hiljentymisen Jumalan kasvojen eteen kiittämään ja rukoilemaan ...". Rukousosuudessa pappi luki Isä meidän rukouksen. Virsi oli suvivirren n:o 571 kuudes säkeistö. Toimitus oli aivan selvästi täysimittainen ja täysipainoinen jumalanpalvelus. Edustajamme nauhoitti paraatijumalanpalveluksen. Ohessa koko jumalanpalvelus puhtaaksikirjoitettuna. 

Paraatijumalanpalvelus oli aivan toimituksen alussa. Vasta sen jälkeen oli juhlapuhe. Juhlapuhe oli hieman pitempi kuin jumalanpalvelus. Lopuksi, puoli tuntia myöhemmin, oli ohimarssi. Jumalanpalvelus oli ensimmäisenä siten arvokkaimpana ohjelmanumerona. Tässä on ristiriita siten, että edeltäjänne ovat vähätelleet jumalanpalveluksen osuutta toimituksessa. 

Pyydetään saada lausua puolustuslaitoksen vastineen johdosta. 

Vapaa-ajattelijain liitto ry 

Kirjoitti

Raimo Toivonen 
Asianajaja, Jämsä 

Liite: Paraatijumalanpalvelus 4.6.1998 Hämeenlinnassa 

6.3. EOA pyytää pääesikunnalta (PE) lausunnon. PE:n oikeudellinen (pää-) osasto keräsi lausunnot henkilöstö-, koulutus- ja kirkko-osastoilta. Osastojen lausunnoissa todettiin yleisesti, että luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon (valtiokirkot) kuulumattomat varusmiehet voidaan pyynnöstä vapauttaa jumalanpalveluksesta vaan ei kenttähartaudesta. Paraatin yhteydessä pidettävä lyhyt uskonnollinen toimitus on kenttähartaus, josta siis varusmiehiä ei voida vapauttaa. Kenttäpiispa Hannu Niskanen oli lausujakuorossa mukana. Näkemys perustuu vanhaan surullisen tuttuun, tuolloin voimassa olleeseen kirkolliseen pysyväismääräykseen mallia 22.4.1974, jota tosin lausunnoissa ei mainita. Suomen hallitusmuodon 9 § mainitaan, mutta sen ei katsota muuttavan käytäntöä. Vakaumusten kunnioittamisesta ja uskonnonvapaudestakin osastojen lausunnoissa höpötetään. 

PE:n oikeudellinen (pää) -osasto kertoo päälausunnossaan 13.11.1998, että 

"Hallitusmuodon 9 §:n mukainen uskonnon ja omantunnon vapaus antaa yksilölle, paitsi oikeuden tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, myös oikeuden olla vakaumuksensa vastaisesti osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Tämä oikeus ei ole riippuvainen oikeuteen vetoavien määrästä, eivätkä tilaisuuden lyhyt kesto, sen liittyminen juhlapäivän viettoon tai käytännön ongelmat myöskään ole merkityksellisiä oikeuden toteuttamisen kannalta. Estettä ei kuitenkaan ole sille, että myös kirkkoon (valtiokirkot) kuulumattomat ja vapaa-ajattelijat osallistuvat tällaisiin tilaisuuksiin vapaaehtoisesti. 

Edellä esitetyin perustein pääesikunta katsoo, että jokaiselle kirkkoon kuulumattomalle tulee suoda aito mahdollisuus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen, myös paraatikatselmukseen sisältyvään kenttähartauteen. Tähän voidaan päästä tiedustelemalla etukäteen kirkkoon kuulumattomilta, haluavatko he jäädä pois sotilasparaatista, johon sisältyy jumalanpalvelus tai hartaushetki."

PE:n pääosaston lausunto poikkeaa täysin PE:n alaosastojen lausunnoista. Lausunnon ovat allekirjoittaneet pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Matti Kopra ja asessori Kaarina Buure-Hägglund. Valon säde on osunut risukasaan. Buure-Hägglundille olisi pitänyt viedä pienehkö nippu keskikokoisia kukkia. 

Siis vapautettaessa sotilaita kenttähartauksista pitää valtiokirkkoihin kuulumattomilta kysyä, ketkä heistä haluavat vapautua katselmusparaatista vapautuakseen samalla paraatiin liittyvästä kenttähartaudesta. Tässä valintatilanteessa joku valtiokirkkoon kuulumaton voi haluta osallistua paraatiin ja tulee siinä siivellä lupautuneeksi omantuntonsa vastaisesti myös kenttähartauteen. 

Asevelvollisrekisterissä on tieto sotilaallisten henkilöiden kuulumisesta tai kuulumattomuudesta johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskontotietoa voidaan käyttää vain lueteltuihin tarpeellisiin tarkoituksiin. Tieto on arkaluontoinen. Tietoa ei voida käyttää sen selvittämiseksi, onko sotilaallinen henkilö velvollinen osallistumaan puolustusvoimien uskonnolliseen toimintaan. Tätä puolta PE ei selitä vastineissaan. Lausuttu koskee Vapariliiton kantelun aikaa ja koskee myös nykyaikaa. 

Paraatista ja kenttähartaudesta kieltäytyviä ei varmaankaan päästetä koko paraatikatselmuspaikkakunnalle. Käytännön perimmäinen tarkoitus on välttää luomasta yleisölle kuvaa, että Suomessa on olemassa kaksi keskenään erimielistä armeijaa. Puolustusvoimat on hipiästään tarkka. 

PE:n pää-osaston lausunnossa korostetaan kirkkoon kuulumattomien oikeutta osallistua paraatihartauksiin. 

6.4. Uusi ohje 25.11.1998 

PE antaa pari viikkoa myöhemmin uuden ohjeen (myöh. yleinen palvelusohjesääntö).. Ohje on edeltäjäänsä paljon parempi. Ohje nujertaa lopultakin 22.4.1974 annetun kirkollisen pysyväismääräyksen. Ohjeessa on uutta, merkittävää ja hyvää se, että valtiokirkkoihin kuulumattomilla on oikeus olla osallistumatta kenttähartauteen. PE on antanut tämän ohjeen ennen kuin EOA on antanut päätöksen vapariliiton kanteluun. 

PE:n lausunnon koko asiasisältö ei ole sopinut ohjeeseen. Sotilaat voivat vaatia käytännön tilanteessa PE:n koko lausunnon sisällön soveltamista. 

6.5. (Uusin) yleinen palvelusohjesääntö 1.7.2009

PE on muokannut vuoden 1998 ohjetta vuosina 2000, 2002 ja 2009. Ohjesäännön lyhenne on YLPALVO 2002. Ohjesääntö on hartauksia ja jumalanpalveluksia koskevalta osin asiasisällöltään edelleen varsin tarkasti vuoden 1998 ohjeen mukainen. Ohjesäännössä on siis jotain hyvää, mutta on jotain kehnoakin. Ohjeen ja ohjesäännön toistaminen ja laajahko kommentointi soveltuu tehtäväksi tämän kirjoituksen tässä kohtaa. EOA on ratkaissut vapariliiton kantelun ohjeen 2000 mukaan ja näin oikeastaan myös yleisen palvelusohjesäännön 2009 mukaan. Esitän ohjesääntömuutosversioista yhden toiston ja kommentin. Ajatellen vapariliiton, Anttilan ja myöhempää Luukkaisen kantelua ja muitakin myöhempiä tapahtumia toistan ja kommentoin tässä laajasti yleisen palvelusohjesäännön 2009 vastaavat kohdat 415 ja 447. Kohdat ovat nyt heinäkuussa 2014 edelleen voimassa. 

- 415. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla on oikeus osallistua paraatikatselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen ja he tekevät "RUKOILKAAMME" kehotussanalla asennon. Osallistuessaan kenttähartauteen he menettelevät Sulkeisjärjestysohjesäännön mukaisesti. Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta. 

- 447. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla sotilailla on oikeus osallistua jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin. Niille, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi osallistu jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin, on järjestettävä ohjattua elämänkatsomustietoon tai etiikkaan liittyvää ohjelmaa. 

Uusimman palvelusohjesäännön ovat allekirjoittaneet puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala ja kenraaliluutnantti Hannu Herranen. 

Kohta 415 koskee menettelyä paraatikatselmuksessa ja siihen liittyvässä kenttähartaudessa. Kohta 447 koskee menettelyä puolustusvoimien jumalanpalveluksissa ja muissa hartauksissa kuin kenttähartauksissa. 

Koko ohjelman yleisnimike on ainakin palvelusohjesäännön 415 kohdan mukaan paraatikatselmus. Se koostui Hämeenlinnassa ja koostuu kai yleisesti muuallakin kenttähartaudesta, siviilipuheesta ja paraati-ohimarssista. Kenttähartaus koostuu sotilaspapin saarnasta, rukouksesta ja virrestä. Pois jäänti paraatikatselmuksesta eli koko ohjelmakokonaisuudesta on ohjesäännön kohdan 415 mukaan mahdollista kaikille muille paitsi ei valtiokirkkojen jäsenille. Yksittäinen sotilas ei voi jäädä pois kenttähartaudesta ja osallistua vain paraati-ohimarssiin. 

Terminologisesti toisaalta kenttähartaus ja toisaalta paraati-ohimarssi pitää erottaa toisistaan. 

Edelleen pitää toisistaan erottaa toisaalta paraatikatselmukseen sisältyvä kenttähartaus ja toisaalta paraatikatselmuksen ulkopuoliset hartaudet ja kaikenlaiset jumalanpalvelukset. 

Evankelisluterilaiset ja ortodoksit ovat varmaankin siinä määrin ja sillä tavoin uskovaisia, ekumeenisia ja sotaisia, että heitä voidaan käsitellä yhtenä ryhmänä. Ryhmän nimi on valtiokirkkoihin kuuluvat. 

Ohjesääntökohdissa korostetaan aluksi toistuvasti valtiokirkkoihin kuulumattomien oikeutta osallistua uskonnollisiin toimituksiin. Sitten erityisesti kohdassa 415 jaarikoidaan, mitä valtiokirkkoihin kuulumattomatkin sotilaat tekevät paraatihartaudessa kehotussanalla "RUKOILKAAMME" ja miten muutoinkin he menettelevät Sulkeisjärjestysohjesäännön mukaisesti. Ohjesääntökohdassa ei mainita kunnolla, että sotilas voi jossain tilanteessa olla osallistumatta paraatikatselmukseen ja kenttähartauteen. Sitten "Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta". Tieto mahdollisuudesta vapautua uskonnon harjoittamisesta tulee ison mutkan kautta ja harkitun vaikeutetusti. Tarkoituksena on vaikuttaa siten, etteivät valtiokirkkoihin kuulumattomat sotilaat huomaisi ja ymmärtäisi käyttää oikeuttaan jäädä pois kenttähartaudesta. 

Siis sekoitetaan ja harhautetaan sotilasta ja ohjesäännön lukijaa lisää ja pois pääasiasta, pois jäämisestä uskonnon harjoittamisesta. Tukeudutaan puolustusvoimien jäljellä olevaan arvovaltaan. Harjoitetaan höynäkristillistä vetoa kotiin päin. Eikö voisi julistaa heti ohjesääntökohtien alussa keskeisin asiasisältö, se että ev.lut. ja ort. kirkkoihin (valtiokirkot) kuulumattomat sotilaat voivat jäädä pois kenttähartaudesta ym. 

Ohjesääntökohtien lopussa tai mieluummin myöhemmissä ohjesääntökohdissa voisi tasapuolisesti ja sovinnollisesti ja tuputtamatta mainita, että valtiokirkkoihin kuulumattomat sotilaat voivat kuitenkin halutessaan osallistua hartauksiin ym. 

PE:n tekstissä ja toiminnassa tulee toistuvasti esiin erilaista höynää. Löytyy myös kielellistä höynää. Kuvitteleeko PE, että lukutaitoa ei löydy PE:n ulkopuolelta ja että tuollaista kieltä sopii tarjota. Kokemuksen mukaan, jos höynää löytyy jostain vähän, niin sitä kannattaa jäljittää samalta suunnalta lisääkin. Yleisluottamus pääesikuntaa kohtaan on järkkynyt. Palvelusohjesääntö on PE:n käyntikortti. Ohjesääntökohdat 415 ja 447 kaipaavat vielä yhden siivouksen ja ryhdistämisen. 

Myönteistä ohjesääntökohdissa 415 ja 447 on se, että niissä ei enää mainita omantunnonvapautta vaan mainitaan uskontovapaampi vakaumuksen vapaus erilaisin ilmaisuin. Perustuslain 11 pykälässä mainitaan "omantunnon vastaisuuden" asetelma, joka ohjaa myös mainittuja sääntökohtia. 

Varmistan, että valtiokirkkoihin kuulumattomilla sotilailla on nykyohjesäännön ja käytännön mukaan oikeus olla osallistumatta puolustusvoimien uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tämä koskee myös kenttähartautta. 

Totean myös, että perustuslain 11 pykälän mukaan kaikilla on osallistumattomuusoikeus kaikkeen hartailuun. Sen toteutumisesta vasta kiistellään. 

Onko uskonto niin tärkeä osa maanpuolustusta, että sitä pitää tuputtaa höynäämälläkin? Eikö maanpuolustus onnistu ilman uskontoa? Uskonnon kerrotaan olevan perinteisesti yksi peruspilari kodin ja isänmaan ohella. Uskonnon tuputtamisella pönkitetään uskontoa itseäänkin. 

Vapariliiton kantelu on johtanut pääosaltaan hyvään lopputulokseen PE:n tasolla jo ennen EAOA:n päätöstä. EOA on myöhemmin varmentanut PE:n toiminnan. Minulla on tuntuma, että olen Kukkosen ja Brotheruksen ohella vaikuttanut kirjoituksellani tärkeän asian edistymiseen valtakunnallisella tasolla. 

Valtiokirkkoihin kuuluvilla on vielä tämän jälkeenkin pakko osallistua puolustusvoimien uskonnolliseen toimintaan. Tämä velvollisuus perustuu puolustusvoimien yleiseen palvelusvelvollisuuteen. 

6.6. EOA on katsonut kanteluaineiston riittävän selväksi päätettäväksi eikä ole pyytänyt Vapariliitolta ja Anttilalta lausuntoja PE:n aineiston johdosta. Vapariliitto oli pyytänyt saada lausua aineistosta. 

6.7. Edellä selostettu valmistelu koskee myös kapteeni Jussi Anttilan kantelua. EOA Lauri Lehtimaja (opiskelutoverini) yhdistää kantelut ja antaa niistä yhteisen päätöksen. Jäljennän seuraavaksi lyhennelmän EOA:n päätöksestä vapariliiton kantelun osalta ja Anttilan kantelun paraatihartauksien osalta: 

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES 
Helsinki 8.12.2000 
Dnro 1566/4/98, 2129/4/98 ja 2718/4/99 

Viite 
Vapaa-ajattelijain liitto ry 
Kapteeni Jussi Anttila 

PÄÄTÖS KANTELUIHIN USKONNONVAPAUTTA PUOLUSTUSVOIMISSA KOSKEVASSA ASIASSA 

1 KANTELUT. 
Vapaa-ajattelijain liitto ry on 31.7.1998 osoittanut eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelukirjoituksen, ... joka koskee sotilaiden velvollisuutta osallistua paraatijumalanpalvelukseen. 

... Anttila on kirjoittanut eduskunnan oikeusasiamiehelle 20.10.1998 ... Anttila käsittelee kirjoituksessaan erityisesti paraatijumalanpalveluksiin osallistumista ... 

3 RATKAISU. 
3.1. Tapahtumat 
Kanteluissa pyydetään tutkimaan, onko hallitusmuodon 9 §:n (nykyisin perustuslain 11 §) vastaista, että uskontokuntiin kuulumattomat sotilaat joutuvat vastoin vakaumustaan osallistumaan paraatijumalanpalveluksiin ja muihin sellaisiin tilaisuuksiin, joihin liittyy uskonnollisia osia ... 

3.2.1. Oikeusohjeet 
Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Samansisältöinen säännös oli Suomen hallitusmuodon 9 §:ssä ... 

Sotilaallisia paraateja, jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia koskevat määräykset ovat Yleisen palvelusohjesäännön 11 luvussa. 

Eduskunnan aikaisemmat oikeusasiamiehet ovat ratkaisuissaan 7.12.1982 (Jorma S. Aalto) ja 5.1.1989 (Olavi Heinonen) päätyneet siihen, ettei uskontokuntiin kuulumattomien asevelvollisten määrääminen osallistumaan paraatijumalanpalveluksiin ollut tuolloin voimassa olleen lain vastaista. Ratkaisuja on perusteltu mm. sillä että asevelvollisen palvelusvelvollisuuden sisältö määräytyy Yleisen palvelusohjesäännön mukaan ja että Hallitusmuoto antoi mahdollisuuden rajoittaa ns. erityisessä vallanalaisuussuhteessa olevien henkilöiden perusoikeuksia. Viitattiin myös paraatijumalanpalvelusten tarkoitukseen ja lyhyeen kestoon. Ratkaisussaan 5.1.1989 oikeusasiamies Heinonen katsoi kuitenkin keskeiseksi kysymykseksi sen, oliko paraatijumalanpalvelusta pidettävä perustuslaissa tarkoitettuna uskonnonharjoituksena. 

3.2.2.1 
Uskonnonvapauden toteutuminen paraatijumalanpalveluksissa. 

Suomessa toteutettiin vuonna 1995 perusoikeusuudistus, jolloin hallitusmuodon perusoikeuksia koskevaa II lukua muutettiin. Uudistetut perusoikeussäännökset siirrettiin 1.3.2000 voimaan tulleeseen Suomen perustuslakiin. Perusoikeusuudistusta koskevassa hallituksen esityksessä 309/1993 todetaan, että uudistuksella turvataan osin aikaisemmasta laajennettuna mm. uskonnonvapaus. Hallituksen esityksen yleisperustelujen mukaan perusoikeusuudistuksen tärkeimpänä tavoitteena oli yksilön oikeuksien perustuslaintasoisen turvan laajentaminen ja vahvistaminen. 

Perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiä täsmennettiin entisestään. Perusoikeusuudistuksen jälkeen perustuslakiin ei enää sisälly yleistä säännöstä sotilashenkilöitä koskevasta perusoikeuksien rajoitusmahdollisuudesta. 

Uuteen uskonnonvapaussäännökseen (perustuslain 11 §) on nimenomaisesti kirjattu myös ns. negatiivinen uskonnonvapaus, josta todetaan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Pykälän viimeinen virke ('kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen') täsmentää eräitä negatiivisen uskonnonvapauden ulottuvuuksia. Negatiivinen uskonnonvapaus koskisi sen mukaan myös uskonnon harjoittamista. Ketään ei voitaisi velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Ehdotetun virkkeen tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää muiden ihmisten positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta." 

Katson edellä esitetyn puoltavan puolustusvoimien kantahenkilökunnan osalta sitä tulkintaa, että uskontokuntiin kuulumattomia ei pitäisi pakottaa osallistumaan paraatijumalanpalveluksiin. Tätä tulisi välttää työnjaollisten ja muiden hallinnollisten järjestelyjen avulla. Katson perustuslain 11 §:stä johtuvan, että sotilasparaateihin sisältyvät lyhyetkin hartaushetket tulisi katsoa lain tarkoittamassa mielessä uskonnon harjoittamiseksi. 

Mielestäni uskontokuntiin kuulumattomilla, sekä kantahenkilökunnan edustajilla että varusmiehillä, on oikeus halutessaan jäädä pois kaikista tällaisista tilaisuuksista. Jotta tähän olisi myös tosiasiallinen mahdollisuus, tulee negatiivisen uskonnonvapauden merkityksestä tiedottaa ymmärrettävällä tavalla joka kerta erikseen hyvissä ajoin ennen sellaista tilaisuutta, johon liittyy uskonnon harjoittamista. Paraatien ja muiden juhlatilaisuuksien ohjelma on suunniteltava niin, ettei edellä mainitun oikeuden käyttäminen saata uskontokuntiin kuulumattomia varusmiehiä myöskään kiusallisella tavalla eri asemaan muiden varusmiesten kanssa. Uskonnonvapauden vaatimat erityisjärjestelyt on toteutettava hienotunteisesti. 

Toisaalta on huomiota kiinnitettävä myös siihen, ettei näillä erityisjärjestelyillä puututa yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimaan tasapuoliseen työnjakoon ... 

Pääesikunta on 25.11.1998 antanut uuden paraatikatselmusten kenttähartautta koskevan ohjeen. Tätä on täydennetty 31.5.2000 ohjeella uskonnonvapauden toteutumisesta puolustusvoimissa. Katson, että näissä ohjeissa turvataan riittävällä tavalla yksilön uskonnon ja omantunnon vapaus perusoikeusuudistuksen hengen mukaisesti. Ohjeista käy yksiselitteisesti ilmi, että nykyisin puolustusvoimissa tulkitaan paraatiin sisältyvät lyhyetkin hartaushetket uskonnon harjoittamiseksi ja että uskontokuntiin kuulumattomille annetaan tosiasiallinen mahdollisuus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Pääesikunta on pyynnöstäni selvittänyt ohjeen soveltamiskäytäntöä eri varuskunnissa sekä ohjeistusta ja nykykäytäntöä sotilasvalaa ja -vakuutusta annettaessa. Minulla ei ole tältä osin huomauttamista. 

3.3. 
Toimenpiteet 
Saatan edellä kohdassa 3.2.2.1. mainitun käsitykseni Suomen perustuslain 11 §:n tulkinnasta Pääesikunnan tietoon. 

Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja 

Esittelijä Tuija Sundberg  

6.8. EOA vahvistaa, että valtiokirkkoihin kuulumattomia ei voida velvoittaa vastoin tahtoaan osallistumaan uskonnon harjoitukseen. Uskonnollisista tilaisuuksista pitää ilmoittaa ennakolta kaikille sotilaille ja pitää näin aidosti mahdollistaa pois jäänti uskonnonharjoittamistilaisuuksista. Lyhyetkin hartaushetket pitää tulkita uskonnon harjoittamiseksi. EOA viittaa siihenkin, mitä PE on lausunnossaan luvannut, luottaen siihen, että PE pitää lupauksensa. 

EOA on todennut, että ohjeessa ja lausunnossa turvataan uskonnottomuuden vapaus riittävällä tavalla perusoikeusuudistuksen hengen mukaisesti, vaan ei siis turvata uskonnottomuuden vapautta hyvin. 

EOA tarkoittanee käsitteellä "uskontokunnat" käsitettä "valtiokirkot". EOA tarkoittanee lausua, että kaikki valtiokirkkoihin kuulumattomat sotilaat voivat halutessaan jäädä pois uskonnon harjoittamisesta. Näin tulkiten poisjääntimahdollisuus koskee myös rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäseniä. Lakitermistöä ohjaava säännös SSK 614/1998 tuli voimaan 1.10.1999. Valtiokirkkoja ovat evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko. 

Vapariliitto on pyytänyt poisjääntietuuksia uskonnottomille. PE ja EOA ovat käsitelleet ja myöntäneet etuuksia valtiokirkkoihin kuulumattomille. PE ja EOA rakentavat ajatukselle, että muodollinen valtiokirkon jäsenyys tai sen puuttuminen ilmaisee sotilaan omantunnon eli vakaumuksen. Näkemys on epätarkka ja virheellinen. 

EOA korostaa, että osallistumattomuusoikeudesta pitää ilmoittaa aidosti ja ymmärrettävästi. Ohjesääntökohtien 415 ja 447 mukaan PE ei ilmoita siitä oikeastaan ollenkaan. Jospa kentillä ja yksiköissä asiasta ilmoitetaan PE:n lausunnon opastamana kunnolla. 

Kun PE:n kentsut ottivat koppalakit kainaloon ja muotoilivat ohjesääntöä jo ennen EOA:n päätöstä hädissään, niin EOA:n ei tarvinnut antaa kentsuille tukkapöllyä. Voidaan mieltää niinkin, että kentsut asennoituivat myönteisesti ja taipuisasti, kun he korjasivat ohjesääntöä ennen EOA:n päätöstä. 

EOA:n mielestä valtiokirkkojen jäseniä ei tarvitse vapauttaa uskonnon harjoittamisesta. Näin siksi, kun vapariliitto ei ole sitä vaatinut eikä kapteeni Anttila ole vaatinut sitä pontevammin. 

Säädöskohdat: Perustuslaki 11 §, palvelusohjesääntö (415 ja 447 kohdat). 

Tämä tuloksekas kantelu piti laajemminkin yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

EOA oli saanut vapariliiton ja Anttilan kanteluasiassa päätöksentekoa varten tarvittavan aineiston kerättyä yhdessä vuodessa kahdeksassa kuukaudessa. Sen jälkeen EOA:lta meni päätöksen harkintaan ja tekemiseen aikaa kahdeksan kuukautta. Käsittelyaika yhteensä kaksi vuotta neljä kuukautta. 

7.0. Kantelu. Jussi Anttila. Kapteeni. Dnro 2129/4/98

Anttila mainitsee kantelukirjoituksessaan EOA:lle 20.10.1998 ensisijaisesti, että 

"Mielestäni olisi kohtuullista, että Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti: julkinen valta pidättyisi täysin sellaisten palvelujen antamisesta, joihin sisältyy uskonnollisia aineksia ja jättäisi niistä huolehtimisen asianomaisille uskontokunnille."

Suomen uskonnoista vapautumisen taipaleella Anttila vaati vapariliiton jälkeen toisena kantelijana kattavasti kaikkien valtiokirkkoihinkin kuuluvien vapauttamista kaikesta uskonnollisesta aineistosta ja osallistumisesta puolustusvoimissa. Oikeastaan vaatimus koski käytäntöä kaikkea julkista valtaa käytettäessä. 

EOA ei kunnioita eikä huomioi eikä käsittele Anttilan tätä vaatimusta juuri ollenkaan. 

EOA toistaa perustuslain 11 pykälän, jonka mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan vastoin omaatuntoaan uskonnon harjoittamiseen, ja toimittaa tämänkin lausuman PE:n tietoon. Tämän voi varovaisesti tulkita myötäilevän Anttilan vaatimusta yleiskattavasta uskonnottomuuden vapaudesta. 

EOA:n päätöksen mukaan uskonnollisista tilaisuuksista on ilmoitettava ennakolta jopa kaikille sotilaille, siis myös valtiokirkkoihin kuuluville. Tässä kuvastuu Anttilan vaisusti vaatima ja EOA:n orastava näkemys, että myös valtiokirkkoihin kuuluvien pitäisi saada oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. 

Anttila vaati lisäksi selvittämään, voidaanko valtiokirkkoon kuulumaton varusmies ja kantahenkilö velvoittaa osallistumaan tilaisuuteen, johon liittyy uskonnollisia osia. PE ja EOA ratkaisivat Anttilan kantelun tältä osin yhdessä Vapariliiton kantelun kanssa Anttilallekin myönteisellä tavalla. 

Aika- ja asialiittymästä pidän mahdollisena, että (panssari-) kapteeni Anttila osallistui sotilasyksikkönsä kanssa Hämeenlinnan paraatiin ja hartauteen. Anttila on merkittävä henkilö aktiiviupseerin ominaisuudessa. Anttila on ylennetty kanteluprosessin aikana kapteeniksi. 

Tämäkin kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

8.0. Kantelu. Kantelija A. Dnro EOA 1861/4/03 

8.1. Kantelija kanteli 21.8.2003 siksi, kun hän ei ollut 1.11.2002 voinut, uskontokuntaan kuulumattomana, etukäteen kieltäytyä tai poistua kenttähartaudesta. Silloisen yleisen palvelusohjesäännön kohdan 493 mukaan A. olisi voinut saada vapautuksen hartaudesta. Epäselväksi jäi, kumpi tapahtui ensin, hartaus vai ohimarssi, ja miten tämä tai jokin muu seikka vaikutti osallistumattomuusoikeuden saamatta jäämiseen. Kantelu jäi selvittämättä eikä aiheuttanut EAOA Petri Jääskeläiseltä seuraamustoimenpidettä. 

Useat vapautuksen saaneet muut varusmiehet olivat olleet kenttähartauden ajan eri ryhmänä paraatijoukon ulkopuolella ilmeisesti ainakin näkö- ja/tai kuuloetäisyydellä. EAOA piti omasta aloitteestaan mahdollisena, että näkö- tai kuuloetäisyydellä olleen ryhmän osalta uskonnonvapaus oli jäänyt näennäiseksi eikä todelliseksi. EAOA saattoi tältä osin havaintonsa PE:n ja Viestikoulun tietoon. 

8.2. A kanteli samalla siitäkin, kun 4.6.2003 pidetyssä lipunnostotilaisuudessa hänelle ei oltu ilmoitettu ennakolta tilaisuudessa pidettävästä hartaudesta, jotta hän olisi voinut kieltäytyä siitä. Hartaus yllätti hänet. Järjestäjät selittivät, että hartaudesta oli ilmoitettu ja oli ilmoitettu vasta noin viikkoa ennen ja ilmoitettu varsinaisesta ilmoituksesta erillään. Kenttäpastoreiden virkajärjestelyissä oli tapahtunut yllättäviä järjestelyitä. Ristiriitaisten selitysten valossa EAOA katsoi jääneen selvittämättä, oliko A. saanut hartaudesta tiedon ennakolta eikä ryhtynyt kantelun johdosta mihinkään toimenpiteeseen. EOA viittasi silloisen ohjesäännön kohtaan 493. 

Kyseessä oli niinkin vähäinen tilaisuus kuin lipun nosto. Papin esiintyminen ja tuputus teki siitä uskonnollisen ja ongelmallisen. 

Opimme tästä, että ylimmille lainvalvojille ja muillekin on tarpeen toimittaa kantelun yhteydessä jotakin näyttöä omien väitteiden tueksi. A:n olisi pitänyt pyytää muutamalta toiselta saman yksikön varusmieheltä kirjallinen lausuma siitä, olivatko he saaneet tiedon hartaudesta ennakolta. Näyttö olisi voitu toimittaa kantelukirjoituksen liitteenä tai annettaessa lausuma PE:n vastineen johdosta, jos lausumaa oli pyydetty. Väite vastaan väite -tilanteessa isoon virkamieheen luotetaan enemmän kuin pieneen virkamieheen. 

Tämäkin kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

Tapaukset sattuivat ilmavoimien viestikoulussa ja teknillisessä koulussa Jämsässä. 

9.0. Kantelu. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Puheenjohtaja Jouni Luukkainen. Dnro 566/4/09

Pääkaupunkiseudun ateistit ry / Jouni Luukkainen kanteli 14.2.2009 EOA:lle. Luukkainen kehottaa EOA:ta huomauttamaan puolustusvoimille siitä, että palvelusohjelman osana olevista evankelis-luterilaisista ja ortodoksisista jumalanpalveluksista ja hartaustilaisuuksista on perustuslain 11 §:n mukaan jokaisen voitava saada omantunnon syistä vapautus. Vapautusoikeuden tulee siis vaatimuksen mukaan koskea erityisesti myös evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniä. 

Kantelukirjoitus on yksityiskohtainen ja pitkähkö. Kirjoitus löytyy internetosoitteesta www.ateistit.fi / Kantelut / Kohta 9 / kenthart.pdf. Käsittelen tässä Luukkaisen kanteluista vain puolustusvoimien jumalanpalveluksia ja hartauksia koskevat kohdat. Aineiston rajoittamiseksi jätän käsittelemättä Luukkaisen esittämän puolustusvoimien uskonnollisen opetustoimen arvioinnin. Tältäkin osin viittaan internetosoitteeseen. 

Luukkainen itse ei kuulu kumpaankaan valtiokirkkoon. Hän ei vaadi vapautusoikeuksia tai muitakaan oikeuksia itselleen, koska hänellä jo nyt on mainitut oikeudet. 

Luukkainen toistaa kantelussaan tuolloin voimassa olleet Yleisen palvelusohjesäännön 2002 kohdat 454 ja 493. Edellä kohdassa 6.5 on toistettu ja kommentoitu asiasisällöltään lähes samanlaiset vastaavat ohjesäännön 2009 kohdat 415 ja 447. Luukkainen vaatii ohjesääntökohtia muutettavaksi siten, että ne sallisivat myös valtiokirkkoihin kuuluvien sotilaiden vapautumisen uskonnon harjoittamisesta. 

9.1. EAOA Jussi Pajuoja pyysi 24.3.2009 PE:lta lausunnon Luukkaisen kantelukirjoituksen johdosta. EAOA toistaa lausuntopyynnössään Luukkaisen väittämän, että palvelusohjesäännön määräykset uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta ovat (valtio-) kirkkojen jäsenten osalta perustuslain 11 §:n vastaiset. Ja toistaa Luukkaisen lausuman, että oikeuden olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen tulee olla riippumaton siitä, kuuluuko sotilas johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei. EAOA täsmentää näin, mihin seikkoihin hän odottaa PE:lta selvityksen. 

Vireillä on myös kantelija N.N.:n tekemä eri kantelu (Dnro 2878/4/08), johon PE on jo kertaalleen antanut lausunnon. EAOA pyytää PE:tä täydentämään lausuntoa. Täydennyspyynnöllä EAOA aloittaa PE:aan kohdistamansa kurinpalautuskampanjan. 

9.2. Pääesikunta toistaa lausunnossaan 24.6.2009 Luukkaisen väitteen ohjesääntökohtien perustuslain vastaisuudesta. Ja toistaa Perustuslain osallistumattomuusoikeuspykälän (11 §). 

PE myöntää, että hartaudet ja jumalanpalvelukset ovat uskonnon harjoittamista. PE toistaa ja toistaa, että (valtio-) kirkkoihin kuulumattomat sotilaat ovat oikeutettuja osallistumaan puolustusvoimien kirkolliseen toimintaan, vaikka tämän seikka ei ole ollut kantelun kohteena. Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluville järjestetään mahdollisuus oman uskonnon harjoittamiseen. PE mainitsee, että uskonnollinen työ tukee kaikkia Puolustusvoimien henkisen puolen tavoitteita. 

PE:n lausunnossa kerrotaan, että kaikille sotilaille ilmoitetaan käskynjaolla mahdollisuudesta ilmoittaa esteellisyytensä osallistua kirkollisiin tilaisuuksiin. Ketään ei käsketä vasten tahtoa. Tämä koskee myös kirkkoon kuuluvia. Kommentoin, että tämä ilmaisu tuntuisi tarjoavan jopa valtiokirkkoihin kuuluvillekin rakosen jäädä hartauksista ym. pois. Tällainen käytäntö ei ilmene ohjesäännöstä, eikä se siten ole kunnolla voimassa. Eivät sotilaat tiedä, mitä PE:n lausunnossa kerrotaan, eivätkä tiedä vaatia ohjesäännössä mainitsemattomia oikeuksia. Voisivat kylläkin vaatia. 

Yhteenvetona lopuksi PE katsoo lausunnosta käyvän riittävällä tavalla ilmi, mitkä kirkollisen työn tilaisuudet ovat luonteeltaan uskonnon harjoittamista (ja mistä siis valtiokirkkoihin kuulumattomilla sotilailla on mahdollisuus saada vapautus). Yksittäisen sotilaan vakaumus otetaan uskonnon harjoittamista käsittävien tilaisuuksien osalta pääesikunnan käsityksen mukaan asianmukaisesti huomioon. 

PE selostaa ohjesäännön (2009) puitteissa laajasti, mitä valtiokirkkoihin kuulumattomat voivat ja saavat tehdä. PE ei vastaa Luukkaisen kanteluun eikä EAOA:n täsmällisiin selvityskysymyksiin, mikä merkitys perustuslain 11 pykälällä on ja mitä valtiokirkkoihin kuuluvat saavat ja voivat tehdä tai jättää tekemättä. PE piiloutuu poteroihinsa ja pitää EAOA:ta narrinaan. 

9.3. (6.5) Uusin yleinen palvelusohjesääntö

Luukkaisen kantelu (14.2.2009) ja uusin palvelusohjesääntö (1.7.2009) liittyvät ajallisesti toisiinsa. Hartauksien ja jumalanpalvelusten osalta Luukkaisen kantelu ei ole aiheuttanut paraatihartauksien osalta merkittävää muutosta ohjesäännön asiasisältöön. 

PE teki korjaustoimensa ennen EAOA:n päätöstä kuten vapariliitonkin kantelutapauksessa. Näin PE tavoitteli taas välttää EAOA:n tukkapöllyn. Hanke ei onnistunut. 

9.4. Luukkainen toteaa vastineessaan 20.8.2009, että myös 1.7.2009 voimaan tulleen ohjesäännön sanamuodon mukaan valtiokirkkoihin kuuluvilla varusmiehillä todellakin on perustuslain 11 pykälän vastaisesti edelleen pakko osallistua paraatikatselmuksiin kuuluviin kenttähartauksiin ym. Kirkkoon (valtiokirkkoihin) kuuluvillakin pitää olla oikeus kieltäytyä kaikista kirkollisista tilaisuuksista. Luukkainen vaatii, että nämä varusmiesten oikeudet on tehtävä virallisiksi ja kaikkien tiettäviksi Yleisessä palvelusohjesäännössä. 

9.5. EAOA Jussi Pajuojan päätös 28.12.2010 on 15 sivun pituinen. EAOA toteaa Luukkaisen arvostelleen Yleistä palvelusohjesääntöä, koska se velvoitti perustuslain vastaisesti evankelisluterilaiseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkoon luuluvan henkilön osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Velvollisuus koski jumalanpalveluksia, hartaustilaisuuksia sekä paraatikatselmuksiin liittyviä kenttähartauksia. 

Toistan EAOA:n päätöksestä sotilashartauksia ym. koskevat kohdat: 

"Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi jo vuonna 1982 olevan epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PeVL 12/1982 vp). 

Negatiivinen uskonnonvapaus sisältää siis vapauden uskonnonharjoittamisesta uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta riippumatta. 

Ohjeistus ja käytäntö ovat saadun selvityksen ja myös tarkastuksilla tehtyjen havaintojen perusteella jossain määrin tulkinnanvaraista ja epäyhtenäistä. Selvityksen mukaan kirkollinen työ käsittää kirkollisen opetuksen ja kirkollisia tilaisuuksia. Tarkempaa selvitystä ei ole esitetty siitä, mitkä osat kirkollisesta työstä ovat katsottavissa perustuslain 11 §:ssä tarkoitetuksi uskonnon harjoittamiseksi. Missään kohdin ei ole nimenomaan tuotu esiin, että myös kirkkoon (valtiokirkkoon? R.T.) kuuluvilla olisi oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. 

Olen (EAOA) tänään lähettämälläni erillisellä kirjeellä (Dnro 4489/2/10) pyytänyt Pääesikuntaa toimittamaan minulle 31.5.2011 mennessä selvityksen erityisesti Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta koskevien kohtien tulkinnasta ja tarkoituksesta sekä yleisemminkin siitä, mihin uskonnonvapautta edistäviin toimenpiteisiin esittämäni arviot ovat antaneet mahdollisesti aihetta."

EAOA pyytää PE:tä vielä selventämään puolustusvoimien uskonnon harjoittamisen yksityiskohtia ja lausuu mahdollisimman selvästi, että myös valtiokirkkojen jäsenten tulee halutessaan saada vapautus uskonnon harjoittamisesta puolustusvoimissa. Luukkaisen vaatimuslista on tässä portaassa hyväksytty jumalanpalveluksia ja hartauksia koskevalta osin. EAOA jatkaa PE:aan kohdistamaansa kurinpalautuskampanjaa. 

EAOA oli saanut Luukkaisen kanteluasiassa päätöksentekoa varten tarvittavan aineiston kerättyä kuudessa kuukaudessa. Sen jälkeen EAOA:lta meni päätöksen harkintaan ja tekemiseen aikaa yksi vuosi neljä kuukautta. Käsittelyaika yhteensä yksi vuosi 10 kuukautta. 

Tämäkin kantelu pitää yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

9.6. EAOA käsitteli ja päätti samalla myös kantelija N.N.:n kantelun. Dnro 2878/4/08. Tämänkin johdosta EAOA viittasi perustuslakivaliokunnan kannanottoon vuodelta 1982. EAOA mainitsi päätöksessään N.N.:n esittämän yleiskattavan vaatimuksen kaikkien vapauttamisesta pakollisesta osallistumisesta kaikenlaiseen hartauden harjoittamiseen. EAOA ei kuitenkaan käsitellyt tätä vaatimusta ollenkaan. N.N.:n vaatimus laajasta vapauttamisesta uskonnon harjoittamisesta oli aikajärjestyksessä kolmas. 

Tämäkin kantelu piti yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

Säädöskohdat: Perustuslaki 11 §, ohjesääntökohdat 415 ja 447. 

10.0. Aloitekantelu. EAOA Jussi Pajuoja. Dnro 4489/2/10

EAOA on 28.12.2010 antamassaan päätöksessä, eli tämän kirjoituksen kappaleessa 9.5 ja eri kirjoituksessa uutena kanteluna pyytänyt PE:lta lisäselvityksiä valtiokirkkoihin kuuluvien sotilaiden velvollisuudesta osallistua kenttähartauksiin ja muistakin epätyydyttävistä tulkinnoista. Lisäselvityspyyntö liittyy laajempaan EAOA:n PE:aan kohdistamaan kurinpalautuskampanjaan. EAOA on äkeissään. 

"He -omituisuus". EAOA huomaa palvelusohjesäännön kohdassa 447 olevan kielellisen omituisuuden ja sen aiheuttaman asiasisällön sekavuuden. Tästä mielenkiintoisesta ja laajahkosta aiheesta on erillinen kappale lopputuloksineen jäljempänä kohdassa 11.2. 

10.1. PE antaa 11 -sivuisen selvityksen.

Ilmavoimien esikunnassa ei ole nähty tarpeelliseksi korostaa negatiivista uskonnonvapautta. Kansankirkkoihin (valtiokirkkoihin) kuulumattomilla on oikeus hakea vapautusta kirkollisen työn tilaisuuksista ja oppitunneilta. Johonkin uskontokuntaan kuuluminen tai mihinkään kuulumattomuus osoittaa sotilaan vakaumuksen. 

Merivoimien esikunta lausuu kahteen kertaan, että valtiokirkkoihin kuuluvat ovat kirkkoon kuulumisellaan ilmaisseet vakaumuksensa, eikä heidän osallistumistaan kirkollisiin tilaisuuksiin voida pitää perustuslain vastaisena. Näin esikunta sementoi valtiokirkkoon kuuluvat sotilaat osallistumaan kirkollisiin tilaisuuksiin.

Meriesikunta kiristää ruuvia lähtemällä jäljittämään valtiokirkkoon kuulumattomien joukosta kirkollisiin tilaisuuksiin pakotettavia uskovia sotilaita. Tässä tarkoituksessa esikunta esittää "omantunnonvastaisesti -lisävaateen". Tästä aiheesta on eri kappale lopputuloksineen tämän kirjoituksen kohdassa 11.3. 

Meriesikunnan lausunto on muiden alaesikuntien lausuntoja uskonnollisempi, syvemmälle luotaava ja ankarampi. 

Maavoimien esikunnan tiedossa ei juurikaan ole, että kansankirkkoihin kuuluneet sotilaat olisivat ilmoittaneet kirkollisen toiminnan olevan vakaumuksensa vastaista. Nykyistä laajemman negatiivisen uskonnonvapauden toteuttaminen edellyttäisi selkeää valtakunnallisen ohjeistuksen muutosta. 

Parina vuosittaisena merkkipäivänä järjestettävään maanpuolustuskorkeakoulun paraatikatselmukseen kenttähartauksineen pitää kaikkien pakollisesti osallistua. Tiedossa ei ole, että henkilökuntaa tai opiskelijoita olisi kieltäytynyt osallistumasta katselmukseen omantunnon vapauteen vedoten. 

PE:n loppulausunnossa (pää-) oikeudellinen osasto katsoo, että Puolustusvoimissa omaksuttu uskonnonharjoittamisen toimintatapa on voimassa olevan lainsäädännön mukainen. Jokaisella on Puolustusvoimissa noudatettavan ohjeiston mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus sekä jokaiselle turvataan oman uskonnon harjoittamisen oikeus. 

PE:n pääosasto katsoo, että ohjesäännön kohta 447 on lainsäädännön mukainen. Kohdan jälkimmäinen virke viittaa edelliseen virkkeeseen ("he -omituisuus"). Näin siis vain ev.lut. ja ort. kirkkoihin kuulumattomat saavat osallistumattomuusoikeuden, (mutta näihin kirkkoihin kuuluvat eivät saa). Tässä on EAOA:n pyytämä selvitys "he-omituisuudesta". 

PE:n pääosasto ei käsittele "omantunnonvastaisesti -lisävaadetta" eikä arvioi, mitä se kenties vaikuttaa vapautumiseen uskonnon harjoittamisesta. Pääosasto ei yhdy meriesikunnan esittämään "omantunnonvastaisesti -lisävaateeseen". "Omantunnonvastaisesti -vaade" on näin oikeastaan hylätty lopullisesti. Aiheesta tarjotaan kuitenkin vielä laajempi kommentti myöhemmin kohdassa 11.3. 

PE ei vastaa vieläkään EAOA:n kysymykseen, mikä merkitys perustuslain 11 pykälällä on ja pitäisikö valtiokirkkoihin kuuluvat sotilaat vapauttaa osallistumisesta uskonnonharjoitukseen. 

Pääesikunnan lausunnon on allekirjoittanut pääesikunnan päällikön sijainen, kenraalimajuri Mika Peltonen. 

10.2. Päätöksessään 30.12.2013 (12 sivua pitkä) EAOA aluksi toistaa PE:n lausuman, että kirkkoon kuuluvalla ei voi olla omantunnon syitä kieltäytyä oman uskontonsa harjoittamisesta. EAOA kertoo edelleen, että aiemmassa PE:n lausunnossa ei ollut missään kohdin nimenomaan tuotu selkeästi esiin sitä, että myös kirkkoon kuuluvilla olisi oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. 

EAOA pitää tilannetta edelleen lähes yhtä epäselvänä ja tulkinnanvaraisena kuin edellisen päätöksen teon aikoihin. EAOA:n mukaan perustuslakivaliokunta oli jo noin kaksikymmentä vuotta aiemmin todennut, että kansalaisella on uskontokunnan jäsenenäkin vapaus päättää siitä, osallistuuko hän ja millä tavoin uskontokuntansa uskonnonharjoitukseen (PevL. 13/1982 vp R.T.). 

EAOA:n loppuarvio jumalanpalveluksia ja hartauksia koskevalta osin on seuraava: 

"Myös sotilaalla on oikeus vapautua uskonnon harjoittamisesta riippumatta siitä, kuuluuko hän kirkkoon vai ei. Huolimatta aiemmasta kannanotostani käytäntö vaikuttaa edelleenkin olevan se, että tämä valinnanvapaus on vain kirkkoon kuulumattomilla. Myös Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta koskevat kohdat ovat edelleen yhtä tulkinnanvaraisia kuin aiemman päätöksen tekohetkellä. 

Käsitykseni mukaan kysymys uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta tulisi puolustusvoimissa systemaattisesti järjestää samalla tavoin kuin sotilasvalaan ja sotilasvakuutukseen osallistuminen on jo nyt ratkaistu laissa. Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa niin, että kirkkoon kuuluva voi osallistua tai olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ja vastaavasti kirkkoon kuulumaton voi valita jommankumman vaihtoehdon."

EAOA:n mielestä Yleisen palvelusohjesäännön esillä olevat kohdat ovat edelleen epäselvät. Lausuma tarkoittanee erityisesti sitä, että kohdat eivät vieläkään mahdollista valtiokirkkoihin kuuluvien sotilaiden vapauttamista uskonnon harjoittamisesta. PE pitää EAOA:ta edelleen narrinaan. 

10.3. Tämän kirjoittaja kertoo, että Palvelusohjesäännön kohdat 415 ja 447 ovat edelleen nyt heinäkuussa 2014 muuttamattomina vuoden 2009 asussa. Niiden mukaan valtiokirkkoihin (ev.lut. ja ort. kirkkoihin) kuulumattomat sotilaat voivat jäädä pois kenttähartauksista ja muistakin hartauksista ja jumalanpalveluksista. Mainittuihin kirkkoihin kuuluvat eivät saa, vaikka perustuslain 11 §:n mukaan selvästi pitäisi saada. Luukkaisen vaatimus, että myös kirkkoihin kuuluvat voivat jäädä pois uskonnon harjoittamisesta, ei ole toteutunut. EAOA:n kolmaskaan raivoisa kurinpalautusläksytys ei ole mennyt perille PE:lle. 

Eihän tämän pitänyt näin päättyä. Puolustusministeriö on asialla. 

Tämäkin kantelu pitää yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. 

Säädöskohdat: perustuslain 11 § ja palvelusohjesäännön kohdat 415 ja 447. 

EAOA oli saanut omassa kanteluasiassaan päätöksentekoa varten tarvittavan aineiston kerättyä yhdessä vuodessa kahdeksassa kuukaudessa. Sen jälkeen AEOA:lta meni päätöksen harkintaan ja tekemiseen aikaa yksi vuosi neljä kuukautta. Käsittelyaika yhteensä kolme vuotta. 

11.0. Muuta asiaa

11.1. Palvelusohjesäännöt eri aikoina. Vuodesta 1974 alkaen oli voimassa PE:n kirkollisen toimiston pysyväismääräys. Sen mukaan valtiokirkkoihin kuulumattomat sotilaat saivat vapautuksen uskonnon harjoittamisesta. Paraatikatselmusten yhteydessä pidettäviin kenttähartauksiin heidänkin oli kuitenkin pakollisesti osallistuttava. 

Ohjesääntöä muutettiin vapariliiton ja Anttilan kantelujen johdosta 1998 siten, että valtiokirkkoihin kuulumattomat sotilaat saavat pyynnöstä vapautuksen kenttähartauksistakin. Myös rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat sotilaat saivat vapautuksen. Viimemainituille järjestetään mahdollisuus oman uskontonsa harjoittamiseen. Valtiokirkkoihin kuuluvat sotilaat olivat silloin ja ovat edelleen pakotetut osallistumaan jumalanpalveluksiin ja kaikenlaisiin hartauksiin. 

Vuoden 1998 ohjesääntöä on korjattu vuosina 2000, 2002 ja 2009. Osallistumista kenttähartauksiin ei ole asiasisällöltään muutettu viime korjauksissa. Voimassa on edelleen asiasisällöltään vuoden 1998 ohjesääntö. Sen nimike on yleinen palvelusohjesääntö 2009. 

Kentällä on tietenkin paikallisia kirjavia alisääntöjä ja käytäntöjä. Kouvolan suunnalta kuuluu, että Karjalan prikaatissa Vekarajärvellä on laitettu varman päälle ja kenttähartaudesta on luovuttu kokonaan. 

Palvelusohjesääntöä rasittaa ylimalkaisuus. PE lupailee kysyttäessä kaikenlaista, mutta ei ole varmuutta, noudattaako se lupauksiaan kentällä. 

Kaikki lukuisat kantelut ovat pitäneet yllä yleistä tietoisuutta uskonnollisten epäkohtien olemassaolosta puolustusvoimissa. Tämäkin ansio on suuri. Lehdistö ja internet seuraavat aihetta. 

Myöhemmät uskonnonvapauslaki, hautaustoimilaki ja lait opetustoimesta ja asevelvollisuuslaki eivät ole vaikuttaneet jumalanpalveluksiin ja hartaustoimintaan puolustusvoimissa ainakaan ohjesäännön tasolla. Kirkosta eroaminen jatkuu kohtalaisesti. Kiitos siitä tamperelaisen Vakaumusten tasa-arvo VATA ry:n hoitamalle eroakirkosta.fi -palvelulle. 

Puolustusministeriö on äskettäin lähtenyt asialle. 

11.2. "He -omituisuus"

EAOA pyytää erilliskirjeessään 28.12.2010 ohjesääntökohdan 447 osalta PE:lta lisäselvityksen. Kohdan jälkimmäisestä virkkeestä ikään kuin puuttuu selventävä "he" -viite. Näin jää EAOA:lle epäselväksi, mihin henkilöryhmään jälkimmäinen virke viittaa ja mikä henkilöryhmä voi saada vapautuksen jumalanpalveluksista ja muista hartauksista kuin kenttähartauksista. Ohjesääntökohta 447 on toistettu edellä tämän kirjoituksen kohdassa 6.5. 

EAOA tarjoaa kädestä kiinni pitäen seuraavia tulkintavaihtoehtoja: 

"He -omituisuus" on mielenkiintoinen siksi, että se koskee Luukkaisen kantelun ydintä, sitä voivatko valtiokirkkoihin kuuluvat sotilaat saada vapautuksen uskonnollisista toimituksista vai eivät. 

PE on käsitellyt lausunnossaan "he -omituisuuden" ja ilmoittaa, että ohjesääntökohdan 447 jälkimmäinen virke viittaa edellisen virkkeen henkilöryhmään. PE:n vastaus merkitsee tarjotun vaihtoehdon 1) hyväksymistä. Ja näin siis vain valtiokirkkoihin kuulumattomat henkilöt saavat osallistumisvapauden. 

Kirjoittajankin mielestä ohjesääntökohta 447 on hieman epäselvä. Epäselvyys on aiheutunut siitä, että on pakattu ja sekoitettu samaan ohjesääntökohtaan täysin erilaisia ja eri suuntiin vetäviä asioita. 

Rinnakkaisessa ohjesäännön kohdassa 415 on "he" -sana ja "he -omituisuutta" ei tuossa kohdassa ole. Tuon kohdan sanarakenne olisi ollut analogisena vertailuapuna selvitettäessä, mitä kohdassa 447 tarkoitetaan. 

Kirjoittajan mielestä epäselvyys olisi ollut ratkaistavissa ilman pohdintojakin analogian ja kappaleyhteyden perusteella nilkuttaen EAOA:n tarjoaman vaihtoehdon nro 1 hyväksi. 

Selvempi kohdan 447 jälkimmäisen virkkeen ilmaisu ohjesäännössä olisi ollut: "Niille mainittuihin kirkkoihin kuulumattomille sotilaille, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi osallistu jumalanpalveluksiin ..." 

Edellinen, "he -omituisuudesta" korjattu lauserakenne sisältää myös "omantuntonsa / vakaumuksensa vastaisesti -lisävaateen" asetelman. 

Vieläkin selvempi ja myös "omantunnon vastaisesti -lisävaateen" asetelman korjaava ilmaisu ohjesäännössä olisi ollut seuraava: "Niille mainittuihin kirkkoihin kuulumattomille sotilaille, jotka eivät osallistu jumalanpalveluksiin ..." 

EAOA hyväksyy päätöksessään 30.12.2013 hiljaisesti, että palvelusohjesäännön kohta 447 on "he -omituisuuden" osalta selvitetty tarjotun vaihtoehdon 1) hyväksi mutta, että kohdat 415 ja 447 ovat muutoin edelleen sisällöltään perustuslain vastaiset. Perustuslain vastaisuus on se, että kohdat eivät vapauta valtiokirkkoihin kuuluvia sotilaita osallistumasta uskonnon harjoittamiseen. 

11.3. "Omantunnon vastaisesti -lisävaade". Perustuslain 11 §:n mukaan "kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen". Vastakohtaispäätellen herää kysymys, ovatko valtiokirkkoihin kuulumattomat uskovaiset kirkollisveropakolaiset sotilaat velvolliset osallistumaan uskonnollisen omantuntonsa mukaisesti uskonnon harjoittamiseen. Oikeudellisessa tulkinnassa harrastetaan vastakohtaispäättelyä. 

"... vastakohtaispäätelmässä ... todetaan, että ilmaisu kattaa vain sen nimenomaisen kielellisen merkityksen eikä ole laajennettavissa muihin tilanteisiin ... on siis kyse säännöksen ilmaisun sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Valinta analogia- ja vastakohtaispäätelmän välillä voidaan tehdä esim. sillä perusteella, katsotaanko norminantajan tarkoittaneen säännöksen käyttämistä analogisesti vai sanamuodon mukaisesti" (Helsingin yliopisto). Vastakohtaispäätelmän käytön esillä ollen voi siis olla tarve turvautua vielä muihinkin tulkintakeinoihin. 

Merivoimien esikunta katsoo, että pelkkä kuulumattomuus valtiokirkkoon ei riitä tuottamaan vapautusta ohjesääntökohdan 447 osoittamista jumalanpalveluksista ja hartauksista vaan vapautus tulee vasta, jos osallistuminen jumalanpalvelukseen ym. on lisäksi sotilaan (uskonnottoman) omantunnon vastaista perustuslain 11 pykälän mukaan. Kutsuttakoon tätä "omantunnon vastaisesti -lisävaateeksi". Toistan meriesikunnan lausunnon kappaleen: 

"Merivoimien esikunnan mukaan Yleisen palvelusohjesäännön kohta 447 viittaa niihin, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin kirkkoihin ja jotka perustuslain tarkoittamalla tavalla omantuntonsa vastaisesti eivät voi katsoa voivansa osallistua uskonnonharjoittamiseen. Edellytyksiä vapauttamiseen kirkollisesta työstä, ko tapauksissa jumalanpalveluksiin ja hartauksiin, on siis kaksi: kuulumattomuus kansankirkkoihin (valtiokirkkoihin) sekä ko. uskonharjoittamisen oleminen omantunnon vastaista." 

Näin siis valtiokirkkoon kuulumaton uskovainen kirkollisveropakolainen on meriesikunnan näkemyksen mukaan pakollisesti velvollinen osallistumaan puolustusvoimien uskonnon harjoittamiseen, koska osallistuminen ei ole hänen omantuntonsa / vakaumuksensa vastaista. "Omantunnonvastaisesti -lisävaade" koskee valtiokirkkoihin kuulumattomia uskovia sotilaita, muitakin kuin kirkollisveropakolaisia. Heidän lukumääräänsä varmaankaan ei ole kovin suuri. Meriesikunnan kannanotto on mielenkiintoinen, vaikkei se välttämättä oikea olekaan. 

Meriesikunta olisi voinut perustella kantaansa analogisesti viittauksella myös ohjesääntökohtaan 415. Tässäkin kohdassa mainitaan omantunnon vastaisuus samanlaisessa yhteydessä, tosin toisin sanankääntein. 

Minä olen vuodesta 1995 saakka ihmetellyt, mikä merkitys "omantunnon vastaisesti" -lisäyksellä perustuslain 11 pykälässä on. Olen myös ihmetellyt, miksi tämä perustuslain fraasi roikkuu kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa lauseyhteyksissä. Se roikkuu myös minun kirjoittamassa vapariliiton kantelussa. Eikö sen voisi jättää jopa kokonaan pois? Ihmettelyni vaikuttaa tämän alakirjoituskappaleen pituuteen. 

Säädösten laadinnassa pyritään säästämään painomustetta. Eli kirjoitetaan vain sellaista tekstiä, jolla on jokin merkitys. Miksi siis perustuslain 11 §:ssä ja ohjesäännön 415 ja 447 pykälissä on maininta "omantunnon / vakaumuksen vastaisesti". Perustuslain 11 § "omantunnonvastaisuuksineen" on johtotähti ohjesääntökohtien 415 ja 447 tulkinnassa. Siis mikä merkitys fraasilla on? 

Kieliopillisin perustein on todella tarjolla sekin tulkintamahdollisuus tai ainakin pohdinnan aihe, että vapaus uskontojen harjoittamisesta myönnettäisiin vain, jos myös "omantunnonvastaisuuden lisäedellytyskin" täyttyy. Jospa meriesikunnan näkemys ei ole täysi huuhaa. 

Eduskunnan sivistysvaliokunta toteaa, että omantunnon vastaisuus on hyvin subjektiivinen käsite, eikä sitä lainsäädännöllä voida edes tarkasti määritellä (14/2002 vp). 

Pääesikunnan oikeudellinen (pää-) osasto ei ole loppulausunnossaan toistanut "omantunnonvastaisesti -lisävaadetta". Lisävaade on näin oikeastaan jo jätetty jatkossa ajamatta ja on väärä ja hylätty. Mutta onhan tällaistakin PE:n sisäistä rönsyä mielenkiintoista seurata. 

"Omantunnonvastaisuuden" sisältö ratkeaa perustuslain 11 §:n yleissäännöksen mukaan, jos ratkeaa. Avuksi pitää kaivaa vielä hallituksen esitys 309/1993. 

Pykälässä mainitaan ensin uskonnonvapaus. Kaikki tietävät, mitä tämä uskonnollissävyinen sana tarkoittaa. Sitten siinä mainitaan omantunnonvapaus. Kaikki eivät tiedä, mitä tämä uskonnollissävyinen sana tarkoittaa. Parempaa sanaa ei siinä yhteydessä keksitty, kun uskonnottomampaa "vakaumus" -sanaa ei tasavallan hallitus ja eduskunta halunneet käyttää. Jotakin täytettä siihen kohtaan haluttiin laittaa. 

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa todisteltiin ja perusteltiin pitkään, että omantunnon vapaus tarkoittaa tässä yhteydessä uskonnottomuuden vapautta. Ajan myötä on kenties ainakin nuorempi polvi vähitellen sisäistänyt, että omantunnon vapaudella tarkoitetaan uskonnottomuuden vapautta. Tämä näkemys on vakiintunut ja voittanut. Perustuslain pykälä julistaa, että omantunnonvapaus eli uskonnottomuuden vapaus on voimassa. 

Omantunnon vapaus voi HE:n mukaan kattaa muitakin maailman- ja elämänkatsomuksia kuin uskonnottoman vakaumuksen. Se kattaa myös kaikki uskonnolliset vakaumukset. 

Tässä on tarjottu lisätietoa omastatunnosta ja sen vastaisuudesta. Meriesikunnan esittämä "omantunnonvastaisesti -lisävaade" ei ole tullut nitistettyä kokonaan pois mielestä. 

"Omantunnon vastaisuuden lisävaateen" perusteita pohtiessani esitän näkemyksiä sen puolesta ja sitä vastaan: 

- Perustuslain 11 § lyhykäisyydessään tukee kieliopillisesti "omantunnonvastaisuuden -lisävaateen" olemassaoloa. Pykälä on kokonaisuudessaan erinomaisen hyvä ja tarpeellinen omantunnon vapauden eli uskonnottoman vakaumuksen vapauden kannalta. Tärkeä se on myös uskonnonvapauden kannalta, 
- tasokkaan tekstin kaikilla osilla on jokin merkitys, 
- "omantunnon vastaisuuden" -fraasin esiintyminen edelleen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä tukee käsitystä, että sillä on jokin merkitys, ja 
- meriesikunnan mielestä "omantunnon vastaisuuden lisävaade" on perusteltu. 
- Hallituksen esitys kokonaisuutena ei tue "omantunnonvastaisuuden -lisävaateen" olemassaoloa, 
- sivistysvaliokunta ei anna tulkintaohjetta, 
- PE:n mukaan pelkästään valtiokirkkoihin kuulumattomuus osoittaa sotilaan vakaumuksen ja tuo vapautumisen uskonnoista. Näin PE:n pääosasto on hylännyt meriesikunnan näkemyksen, 
- EAOA ei ole huomioinut "omantunnon vastaisuuden vaadetta", 
- meriesikunnan päälliköllä on kenties ollut henkilökohtainen motiivi puolustaa uskonnollisuutta muita kentsuja pontevammin ja esittää lisävaade, 
- "omantunnon vastaisuus" on fraasi ilman täsmällistä sisältöä, 
- "omantunnon vastaisuuden" maininta perustuslaissa on vain toiminnan laatua ja menettelytapaa luonnehtiva kansanomainen lisuke, 
- "omantunnon vastaisuudella" on vain haluttu tuoda siivellä julki, että on olemassa uskonnoille vastaisiakin tuntoja, 
- talonpoikaisjärjen käyttö on rajoitetusti mahdollista säädöksiä tulkittaessa ja 
- vakiintuneessa oikeuskäytännössä ja tieteiskirjallisuudessa "omantunnonvastaisuuden lisävaadetta" ei tunneta. Oma aikansa pohdittiin, mitä kaikkea omantunnonvapaus tarkoittaa. 

Painavammat seikat puoltavat näkemystä, että "omantunnon vastaisuuden lisävaade" on perusteeton ja meriesikunnan näkemys on huuhaa. Perustuslain 11 pykälän ja ohjesääntökohtien mukaan valtiokirkkoihin kuulumattomuus tuottaa ilman lisäehtoa vapautuksen uskonnon harjoittamisesta puolustusvoimissa. Kirkollisveropakolaiset ja muut eivät ole nykyohjesäännön mukaan velvollisia osallistumaan uskonnon harjoitukseen. 

Tarjoan perustuslain 11 pykälän loppuosalle ja ohjesääntökohdille 415 ja 477 seuraavan korvaavan asiasisällön: "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnon harjoittamiseen." Tämä lauserakenne sisältää vastakohtaisesti päätellen toisenkin keskeisen ajatuksen, sen, että kaikilla on vapaus harjoittaa uskontoa. 

Laajempi esitys vakaumuksen vapaudesta on kirjassani "Uskonnonvapauslaki ..." (2008) sivut 9 ss. 

11.4. Olen osallistunut itsenäisyyspäivän paraatikatselmukseen 6.12.1956 Lappeenrannassa. Pystykorva oli olalla lataamattomana. Panoksia ei ollut taskussanikaan. Jäi mieleen ainakin se, että saavuimme kentälle leveää aurattua väylää pitkin. Sitten meidät komennettiin väylän laidalle lumikinoksiin suoriin riveihin. Kentsu tuli ja käveli yksin leveää väylää pitkin ohi käsi tönkkönä. Kentsun menoa oli määrä seurata. Muuta ei jäänyt mieleen. Kai siellä kenttähartauskin oli. 

Tuolloisen kirkollisen pysyväisohjesäännön mukaan kaikki olivat pakotetut osallistumaan paraatikatselmukseen vakaumuksista välittämättä. Ja sitä paitsi minä olin vielä tuolloin ev.lut. kirkon jäsen. Minä inhosin tuolloin sotahommia ja uskontoja vähemmän kuin nykyisin. Olihan armeija ainakin vaihtelua rakennustyömaalle. 

11.5. Kirjallisuudessa tunnetaan positiivinen uskonnonvapaus eli siis oikeus harjoittaa uskontoa. Positiivisuudella ilmaistaan kielenkäytössä myönteistä ja toimivaa ja valtaa pitävää osapuolta. 

Oikeutta olla uskomatta ja osallistumatta uskonnon harjoittamiseen kutsutaan negatiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Negatiivisuus mielletään kielenkäytössä kielteiseksi, vähemmistöläiseksi ja väheksyttäväksi ominaisuudeksi. Kenties sukupolvien saatossa ja kirkosta eroamisen jatkuessa nimikkeistöt vaihtavat paikkoja. Sitten enemmistöuskonnottomuus mielletään positiiviseksi ominaisuudeksi ja vähemmistöuskonnollisuus negatiiviseksi. Minä en käytä aatteellisissa kirjoituksissani kumpaakaan ilmaisua. 

11.6. Hämeenlinnan reissulla kävimme poikani kanssa katsomassa Tyrvään tuhopoltetun kirkkorakennuksen korjaustyömaata. Kirkkoon oli vähää ennen polttoa tehty suurella vaivalla ja julkisuudella ilmaisena talkootyönä uusi paanukatto. Rakennusväki tietää, että jokainen paanu veistetään pinnaltansa yksitellen käsin terävällä kirveellä. Katto ja puinen kirkollinen sisustus saarnastuoleineen paloi. Pyromaanin mieleen ei ollut tullut, että vanhaa juuri katettua kirkkorakennusta olisi voinut vielä käyttää ravintolana, museona, varastona tai eläinsuojana, ym. Kenties paanukattotalkoojulkisuus oli houkutellut pyromaanin maisemiin. Kirkossa oli käydessämme väliaikainen matala katto ja sisäpuutyöt varmaankin pitkällä. Korkeat keskiaikaiset kivimuuratut päädyt kurkottivat taivasta kohti. Talkooväki veisti ja rakensi suurella vaivalla ilmaisena talkootyönä uuden täyskorkean paanukaton. Palkalliset puusepät tekivät sisäpuolen puukalustuksen saarnastuoleineen. Taidemaalarit maalasivat kristuksen kuvia sinne tänne. Otimme kirkkokorjaustyömaasta valokuvan. Alueen piilokamerat ottivat meistä kuvat. Vakaumuksemme mukaisesti meillä ei ollut aikomustakaan polttaa kirkkokorjaustyömaata. 

11.7. Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla 27.4.2014 Mikkelissä sattui tämän kirjoituksen kirjoittamisen aikaan. Juhla pidettiin jäähallissa. Läsnä oli 2300 kutsuvierasta. Juhlan järjesti puolustuslaitos. Yleisen palvelusohjesäännön 447 kohta tuli sovellettavaksi papin saarnan osalta. Ev.lut. kirkko ja Mikkelin kaupunki osallistuivat järjestelyihin. Läsnä olivat kaikki, tasavallan presidenttiä, puolustusvoimien komentajaa ja valtiokirkkojen arkkipiispoja myöten. 

Siviilipiispa Seppo Häkkinen kertoi sotilasveteraaneille, lotille, lapsiesiintyjille ja kaikille, kummalle puolelle venettä verkko pitää laskea, jos kalastaja halua saada oikein hyvän saaliin. Viuhahti siinä Mannerheim, jumala ja ylösnousemuskin. Puhe oli huomattavan pitkä. Ei rukoiltu eikä laulettu suvivirttä eikä muutakaan virttä. Saarnassa ei ollut muuta merkittävää kuin kalastusohje. 

Puolustusvoimissa on pohdittu, mikä on uskonnon harjoittamista, mikä ei ole. Kirjassani "Uskonnonvapauslaki ..." (2008) sivut 92 ss. luettelen kaksikymmentä uskonnonharjoituksen tunnusmerkkiä. Jos lähes kaikki merkit toteutuvat, niin kyseessä on uskonnon harjoitus. Veteraanijuhlan saarnan osalta 16 uskonnollista merkkiä toteutui, seuraavat neljä uskonnollista merkkiä ei toteutunut: 

- toimitus tapahtuu siunatussa paikassa, 
- tilaisuudessa otetaan uskonnollistyyppinen asento,
- toimitus pidetään samassa paikassa toistuvasti ja 
- useimmat osallistujat ovat naisia. 

Siviilipiispan saarna veteraanijuhlassa oli uskonnon harjoittamista. 

Veteraanihartaudesta on palvelusohjesäännön, ohjekäytännön ja opetuskäytännön mukaan pitänyt ilmoittaa ennakolta kaikille veteraanijuhlaan kutsutuille. Valtiokirkkoihin kuulumattomat aktiivisotilaat olisivat voineet jäädä pois papin puheen ajaksi. Valtiokirkkoihin kuuluvien juhlaan kutsuttujen aktiivisotilaiden oli pakko olla läsnä ja kuulla papin puhe tai peittää korvansa puheen ajaksi. Myös kaikki veteraanit, lotat, siviilit ja esiintyjälapset vanhempineen olisivat halutessaan voineet poistua papin puheen ajaksi veteraanijuhlasta. Tai mieluummin heidän olisi pitänyt ohjesääntöä mukaillen jäädä hienotunteisesti pois koko veteraanijuhlasta. Tiedossa ei ole, ilmoitettiinko saarnasta kenellekään ennakolta. Veteraanijuhlasta ei poistunut papin puheen alkaessa ketään tai sellaista ei ainakaan näytetty televisiossa. 

Huoli koskee veteraanijuhlassa esiintyneitä lapsia. Monet heistä saattoivat pitää papin esiintymistä ja kuuntelemista aivan luonnollisena asiana. He saattavat siirtää uskonnollista perinnettä seuraavalle aikuispolvelle. 

Joku esiintyneen lapsen vanhempi voisi kertoa minulle, jos hänelle ei ilmoitettu veteraanijuhlan saarnasta ennakolta. Se olisi yhden kantelun paikka. 

Veteraaneilla on jo jokin vakaumus vakiintunut. Sitä pitää kunnioittaa, oli se mikä tahansa. Veteraanijuhla ei kunnioittanut uskonnottomien veteraanien vakaumusta. Kaikki tapaamani veteraanit ovat kertoneet, että sotiminen ei ollut hauskaa. 

11.8. Myös puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati 4.6.2014 Lappeenrannassa sattui tämän kirjoituksen kirjoittamisen aikaan. Paraatikatselmukseen osallistui noin 1200 sotilasta. Kenraaliluutnantti otti paraatin vastaan. Sen kummempia silmäätekeviä ei ollut paikalla. 

Kenttähartauden piti kenttäpiispa Pekka Särkiö. Kenttähartauden motto oli "Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?" (Psalmi 27:1). Puheessa oli seuraavia sanoja, virkkeitä ja käsitteitä: pelko, perinne, ratsuväki, rohkea eteneminen vaarojen keskellä, veteraanit, hullun rohkeus, välinpitämättömyys, hyvä, luottamus joukon yhteiseen voimaan, velvollisuuden täyttäminen, perimmäinen turva, suurin kamppailu, taistelu pahaa vastaan omassa itsessä, kamppailu kuoleman hetkellä, oma heikkous, turvautuminen taistelussa Jumalan apuun, kreationismi, sodankäynti, saman Luojan lapsia ollaan, talouden ja turvallisuuden näkymät, rukoilkaamme Jumalaa saadaksemme elää rauhassa, anna anteeksi se mikä painaa mieltämme, aamen. 

Särkiön kenttähartaudesta ei voi esittää arviointia, koska siinä ei ole mitään arvioitavaa. Hartauspuhe oli mitätön. Paavilaisen hartauspuhe Hämeenlinnassa 1998 sisälsi sentään perinteistä jumalan sanaa. Särkiön puhe ei sisältänyt sitäkään. Lappeenrannan juhla meni palvelusohjesäännön 415 kohdan mukaisesti. Tietoa hartauden ennakkoilmoittamisesta sekä valtiokirkkoon kuulumattomien tai kuuluvien sotilaiden velvollisuudesta osallistua hartauteen ei ole. 

12.0. Puolustusministeriö asialla

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoo Kotimaa 24:ssä haastateltuna, että puolustusministeriö on asettanut työryhmän selvittämään sotilaiden velvollisuutta osallistua kenttähartauksiin, muihin hartauksiin, jumalanpalveluksiin ja uskonnolliseen opetukseen. Selvityksessä huomioidaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen linjaus 30.12.2013. Luukkaisen vaatimus valtiokirkkoihin kuuluvien sotilaiden vapauttamisesta uskonnon harjoittamisesta tulee uuteen käsittelyyn. Ministeriön työryhmä ei ole kunnollinen ja tasapuolinen, jos Luukkaista ei kutsuta sen jäseneksi. Pappeja työryhmään tulee parvi. 

Ministeriön hankkeella on ainakin ajallinen liittymä juuri pidettyyn kirkolliskokoukseen siten, että Särkiö menetti äänioikeutensa piispainkokouksessa, läsnäolo- ja puheoikeus säilyivät. 

Tämän heinäkuun saapumiserää koskien on puolustusministeriön johdolla tehty joitain muutoksia uskonnon harjoittamiseen puolustusvoimissa. Lisää muutoksia tulee ensi tammikuun saapumiserää koskien. Kenties ensi vuoden kansallinen veteraanijuhla vietetään paremman palvelusohjesäännön mukaisesti vähemmän uskonnollisesti. 

Tässä tilanteessa tai vaiheessa poliisille ei ole tulossa mistään päin tutkintapyyntöä puolustusvoimien komentajaa vastaan sen vuoksi, kun hän ei ole ajoissa muuttanut palvelusohjesääntöä perustuslain mukaiseksi. Komentajan voidaan epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. "Omantunnonvastaisesti -lisävaateella" on merkitystä lieventävänä seikkana komentajan hyväksi. Palvelusohjesääntö mallia 1.7.2009 on heinäkuussa 2014 edelleen muuttamattomana voimassa. Valtiokirkkoihin kuuluvat sotilaat ovat ohjesäännön mukaan edelleen velvolliset osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. 

Säädöskohdat: Suomen perustuslaki 11 §, palvelusohjesäännön kohdat 415 ja 447 ja rikoslaki 40 luku 9 §. 

13.0. Nimikkeitä ja lyhenteitä

Ateisti = uskonnoton 
EAOA = Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 
EOA = Eduskunnan oikeusasiamies 
Ev.lut. kirkko = Evankelisluterilainen kirkko 
Höynä = Peiteltyä petollisuutta 
Kansankirkot = ev.lut. ja ort. kirkot. Kansan kieltä 
Kenttähartaus = Paraatikenttähartaus = osa paraatikatselmusta 
Kirkko = Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko (ym. ?) 
Kirkkokunta = ev.lut. kirkko / ort. kirkko / muu kirkko. Kansankieltä 
Kirkkoon / valtiokirkkoon kuulumattomat = Mihinkään uskontokuntaan kuulumattomat ja rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat 
Ohimarssi = Paraatikatselmuksen ei-uskonnollinen osa 
Ohjesääntö / Palvelusohjesääntö / Yleinen palvelusohjesääntö / YLPALVO "Omantunnonvastaisesti -lisävaade". Katso luku 11.3. 
Ort. kirkko = Ortodoksinen kirkko 
Osallistumattomuusoikeus = Vapaus uskonnon harjoittamisesta 
Paraatihartaus = Uskonnollinen puhe + rukous + virsi 
Paraatikatselmus = Kenttähartaus + ohimarssi ym. 
PE = Pääesikunta 
Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Nykyisin noin 100 kpl. Ei valtiokirkot 
SSK = Suomen säädöskokoelma 
Toisuskoiset = Rekisteröityjen uskonnollisen yhdyskuntien jäsenet ja kenties ort. kirkon jäsenet. Kansankieltä 
Uskonnoista vapautuminen 
Uskonnoton = Ateisti, vapaa-ajattelija, ym. 
Uskontokunta = ev.lut. kirkko, ort. kirkko ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat 
Uskontokuntiin kuulumaton 
Vakaumus = Uskonnoton tai uskonnollinen tai jokin muu 
Valtiokirkot = ev.lut. ja ort. kirkot 
Vapari = Vapaa-ajattelija. Kyvykäs korjaamaan näkemyksensä lisääntyvän tiedon mukaiseksi 
Vapautusoikeus = osallistumattomuusoikeus kirkollisista toimituksista. Kansankieltä 
Vastakohtaispäätelmä = Mainitsematta jätetty vastakkainen asia tai sisältö on olemassa ja voi toteutua. 
Väestörekisteriin kuuluva = Uskontokuntiin kuulumaton. Kansankieltä 
Väestörekisteriläinen = vanhemmassa kielenkäytössä uskontokuntiin kuuluvan vastakohta 

14.0. Kirjoituksen henkilöiden sotilasarvot

Aalto Jorma S. Res. kersantti (1987) 
Anttila Hannes. Sotarovasti (1918) 
Anttila Jussi. Everstiluutnantti 
Artema Kalervo. Everstiluutnantti 
Buure-Hägglund Kaarina. Ei sotilasarvoa 
Brotherus Robert. Kersantti 
Hartikainen Erkki. (Sivari) 
Heinonen Olavi. Res. yliluutnantti (1999) 
Herranen Hannu. Kenraaliluutnantti 
Häkkinen Seppo. Ylikersantti 
Jääskeläinen Petri. Vänrikki (1999) 
Kaskeala Juhani. Amiraali 
Kopra Matti. Kenraaliluutnantti (1998) 
Kukkonen Juha. (Vapautettu sotilaspalvelusta) 
Laulaja Jorma. Kenttäpiispa 
Lehtimaja Lauri. Res. yliluutnantti (1999) 
Leo. Ort arkkipiispa. Ei tiedossa 
Luukkainen Jouni. (Sivari) 
Mannerheim Carl Gustaf Emil. Sotamarsalkka 
Mäkinen Kari. (Sivari) 
Niinistö Sauli. Res. kapteeni (2012) 
Niskanen Hannu. Kenttäpiispa 
Paavilainen Kari. Kenttärovasti 
Pajuoja Jussi. Res. yliluutnantti (1999) 
Paunio Riitta. Ei sotilasarvoa 
Peltonen Mika. Kenraalimajuri 
Puheloinen Ari. Kenraali 
Sundberg Tuija. Ei sotilasarvoa 
Sundström Kimmo. (Sotilasarvoton) 
Svanberg Jalmar. Sotarovasti (1918) 
Särkiö Pekka. Kenttäpiispa 
Tahvanainen Kari. Res. alikersantti (1981) 
Toivonen Raimo. Res. alikersantti 
Vappula Kari. Kenttärovasti 
Vasama Timo. Res. alikersantti (1956)