Haminan kaupungissa, Pampyölin kylässä, noin kolme kilometriä kaupungin keskustasta itään sijaitsee vanha juutalainen hautausmaa. Alue kuului aikaisemmin Vehkalahden kuntaan, joka liittyi 1.1.2003 yhteen Haminan kaupungin kanssa. Hautausmaa sijaitsee Hirveläntien varrella, koilliseen mentäessä tien oikealla puolella, vastapäätä ortodoksista hautausmaata, noin 50 metrin päässä ortodoksisen hautausmaan pysäköintialueesta. 

Hautausmaata ei ole merkitty Maanmittauslaitoksen karttaan. Hautausmaa sijaitsee kokonaan tai lähes kokonaan Hietala-tilan (75–403–2–105) alueella, tilan äärimmäisessä, kolmionmuotoisessa länsiosassa. Tilan omistavat Hemmi Anton Puonti (1/2; kuollut 5.6.1992), hänen tyttärensä Irja Anneli Kormu (1/4) ja poikansa Olli Juhani Puonti (1/4). Lainhuuto Kormulle ja Olli Puontille on annettu tilaan 20.5.2003. Selvennyslainhuuto on annettu 22.9.2003. 

    Juutalainen hautausmaa sijaitsee vastapäätä ortodoksisen hautausmaan äärimmäistä oikeaa etukulmaa, tien toisella puolella, aivan tien vieressä. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3065/MML/14, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3065/MML/14.

Hautausmaan historiaa 

Hautausmaa sijaitsee alueella, jonka Ruotsi luovutti Venäjälle Turun rauhassa 1743. Tämä alue, yhdessä muiden Vanhaan Suomeen kuuluvien alueiden kanssa, liitettiin 1812 Suomen suuriruhtinaskuntaan. Juutalaisia sotilaita saapui Suomeen vuoden 1827 jälkeen. Keisari Nikolai I (keisarina 1825–1855) määräsi perustettavaksi kantonistijärjestelmän 1827, jonka mukaan juutalaisten asevelvollisuusaika oli 25 vuotta. Kantonistijärjestelmä lakkautettiin 1856. 

Haminan juutalaisella hautausmaalla on muistokivi, johon on kaiverrettu Daavidin tähti ja P.N. (= po nikveru/nitmenu = tässä lepää/lepäävät) sekä lisäksi teksti: ”Täällä lepää keisari Nikolai I:n armeijan sotilaita, jotka koko elämänsä aikana olivat uskollisia juutalaisuudelle”. Sama teksti on hautakivessä myös hepreaksi. Muistokivi on pystytetty myöhään, sen ei muisteta olleen hautausmaalla vielä 1950-luvulla. 

    Hautausmaan etusivu, portti, portinpylväät ja vihreää verkkoaitaa.

Hautausmaa 

Hautausmaan tieltä katsoen vasen sivu on jokseenkin samassa linjassa tien vastakkaisella puolella olevan ortodoksisen hautausmaan koillissivun kanssa. Hautausmaan leveys on noin 12 metriä ja syvyys noin 10 metriä. Aidan ulkopuolella on jokaisen neljän kulmatolpan lähellä maastossa näkyvissä hakkaamaton merkkikivi osoittamassa hautausmaan aluetta. 

    Portin yksityiskohta. Portinpylvään päällä pieni kivi. 

Varustukset 

Hautausmaa on aidattu muovipinnoitetulla metalliverkkoaidalla. Aidassa on etusivulla portti, jossa on kaksi betonipylvästä (21x20 cm). Näiden korkeus maasta on 118 cm. Portista oikealle on kaksi betonista aidantolppaa, oikealla sivulla, takasivulla ja vasemmalla sivulla kullakin viisi tolppaa. Portista vasemmalle on kaksi tolppaa. Kulmatolpat on tässä laskettu kahdesti. Takasivulla yksi aidantolpista on katkennut, mutta siihen kiinni pultattu lankku on pystyssä ja verkkoaita on kiinnitetty lankkuun. Muutama muu betonitolppa on osaksi lohjennut siten, että niiden raudoitus, kaksi pitkää rautatankoa, on tullut näkyviin. Betonitolppiin on pultattu kiinni pystysuorat lankut (noin 13x4 cm), joihin verkkoaita on kiinnitetty aspeilla. 

    Merkkikivi hautausmaan vasemman etukulman ulkopuolella. Hautausmaan puolella suuri koivu. 

Verkkoaita on muovipinnoitettua, vihreää metalliverkkoaitaa, korkeus 96 cm. Tolppien tai aidan pystytysaika ei ole tiedossa. Kari Hauhio arvelee, että aita on pystytetty vasta sotien jälkeen, 1940-luvulla. 

Portti on puuta (90x110 cm; lxk). Siinä on metallisalpa, mutta portti ei ole lukittu. 

Kasvillisuus 

Hautausmaalla on neljä suurta puuta. Vasemmassa etukulmassa on suuri koivu. Lisäksi on kaksi isoa kuusta ja yksi iso mänty. Mänty voi olla istutettu, koska sen neulaset eivät vaikuta tavanomaisen männyn neulasilta. Muuten hautausmaalla on vain muutama männyn-, kuusen-, pihlajan- ja pajuntaimi. Maan pinta on kuivaa, vain muutama ruohotupsu, puolukanvarpuja ja sammalta on näkyvissä. Maassa on puista varisseita kuusenkäpyjä ja neulasia. 

Mitään istutuksia, kukkia tms. ei ole. Niitä ei ole haudoillakaan. 

    Hautausmaan vasemman takakulman lohjennut kulmatolppa.

Haudat ja hautakivet 

Haudat ovat tarkoin neljässä, suorassa rivissä, jotka kulkevat pystysuunnassa portilta maan takasivuun asti. Hautojen välissä on kolme pystykäytävää, tiensuuntaisia käytäviä on neljä. 

Rivin 1 keskellä olevassa muistokivessä (75x78 cm; lxk) on jo edellä mainittu teksti. Muistokivi on noin 20 cm korkean jalustakiven päällä. Haudalla on samanlainen betonikehys kuin muillakin haudoilla (yhteensä 19). Muistokiven päälle oli jätetty yhdeksän pientä kiveä. Myös vasemman portinpylvään päällä oli pikkukivi. Pylväät ovat tasakärkisiä. 

    Suuria puita. Vasemmalla mänty, sitten toinen suurista kuusista ja suuri koivu vasemmassa etukulmassa. Tien vastakkaisella puolella ortodoksisen seurakunnan hautausmaan kiviaitaa.

Muistokiven juurella oli kaksi muovista hautakynttilää. Lisäksi haudalla on irtonainen, ruostunut Daavidin tähti, jossa kolmioiden kärkiväli oli 33 cm. Yhden sakaran kärki on katkennut. Sama tähti näkyy joissakin vanhemmissa, haudasta otetuissa valokuvissa. 

Rivissä 2, portilta lukien toisella haudalla, on hautausmaan toinen kivi, jossa on kirjoitusta. Kirjoitus on hautakiven tasaisella sivulla, haudasta pois päin, koilliseen. Teksti, 12 riviä, on hepreaa. Alimmalla rivillä on päiväys 24.9.1847. Kiven toinen, hautaan päin antava sivu, on lievästi kupera ja tekstitön. 

    Yleiskuva kohti hautausmaan oikeaa etukulmaa. Kuusen vasemmalla puolella tekstitön hautakivi.

Vaclav Chvatalin inventointitutkimuksessa tähän hautaan haudatusta vainajasta ja hautakivestä kerrotaan: 

FH-002, Josef b. Elieser 1846–10–08. Tekstin suomennos riveittäin: 

Rivejä 6 ja 12 koskeva kommentti: Päivämäärä juutalaisen ja siviilikalenterin mukaan eroavat toisistaan; niiden väliset suhteet ovat: 

Gregoriaaninen kalenteri oli kuitenkin 1800-luvulla 12 päivää edellä juliaanista kalenteria, ei kymmenen kuten yllä. 

    Muistokivi hautausmaan oikealla sivulla. Kiven päällä useita pikkukiviä. 

Sivusto www.amitys.com kertoo herra Josefista: Tämä oli Josef Warzabu, toiselta nimeltään Josef Warszabo, syntynyt noin 1805 Daugavpilsissä, Latviassa. Hän oli rakennusurakoitsija, joka saapui Suomeen noin 1827 ja avioitui Fredrika Weikkasen (7.12.1817 Viipuri–1879) kanssa 1829. Näillä oli kaksi poikaa ja viisi tytärtä. Pojista nuorempi oli Hannes Warzabo (22.12.1833–10.7.1898 Uddevalla, Ruotsi). Lähde kertoo, etteivät heprealainen ja juliaaninen päivämäärä hautakivessä täsmää. Sen mukaan hautakiven kertoma 16 Tishrei 5607 (ks. kuitenkin yllä 18. tishri 5607) olisi todennäköisesti väärin. 

Hauhio itse on Josef Warzabun jälkeläinen neljännessä polvessa. Suvun piirissä ymmärretään, että Josef Warzabu oli sotilas, joka kuului Daugavpilsin 21. Jalkaväkidivisioonan insinöörijoukkoihin. Nämä joukot jakaantuivat kommennuskuntiin, ja Warzabu kuului 1. Haminan insinöörikomennuskuntaan. Hän oli siis rakennustaitoinen mies. Warzabun vaimo Scheine Freide Weikaim eli Fredrika Weikkanen oli peltiseppä Jakob Weikaimin tytär. Jakob Weikaim (s. noin 1785 Daugavpils, Latvia–5.2.1848 Viipuri, Suomi) oli ehkä ensimmäinen Suomeen asettunut juutalainen. 

Tämän kirjoituksen kannalta täsmälliset kuolinpäivät eivät ole tärkeitä. Jos 18. tishri pätee, hautausmaa on ollut olemassa viimeistään vuonna 1846 ja jos päivämäärä 24.9.1847 juliaanista lukua pätee, niin tällöin viimeistään vuonna 1847. Herra Josefin hauta ei välttämättä ole hautausmaan vanhin hauta. Näin voitaneen hautausmaan perustaminen ajoittaa varhaisempaan aikaan kuin Krimin sota (1853–1856). Arvio Krimin sodan aikaisuudesta esiintyy Schapiran kirjoituksessa. 

    Herra Josefin hauta ja hautakivi. Alimmalla rivillä päiväys 24.9.1847.

Rivin 2 portilta lukien kolmannella haudalla on myös kivi. Se (58x29 cm; lxk) on irtonainen ja lepää hyvin haudan betonireunuksen takasivun päällä. Kivi on tekstitön. Muilla 16 haudalla ei ole hauta- tai muistokiviä. 

Rivissä 4 on etusivusta lukien ensin kaksi hautaa, sitten suuri kuusi ja kolmas hauta, sitten suuri mänty ja sen jälkeen neljäs, tain hauta. Suuret puut ovat ikään kuin vieneet rivistä tilan viidenneltä haudalta. 

Kaikilla 19 haudalla on betonikehys (noin 170x100 cm; pxl). Kehykset ovat vankkoja, leveys noin 20 cm ja korkeus maasta noin 25 cm. Jotkut kehykset ovat vaurioituneet ja lohjenneet. Vauriokohdista näkee, että niiden valamisessa on käytetty aika isojakin kivenpalasia betonin lisäksi. 

Hauhion mukaan betonikehykset olisi valettu sotien jälkeen, 1940-luvulla. Hän kertoo, että valuaikana oli jäljellä joitakin vanhoja, juutalaissotilaiden hautakiviä, mutta nämä hävitettiin. 

Hautausmaa on täyteen haudattu. Ainakaan uusille betonikehyksille ei ole tilaa. Ei ole tietoa, milloin viimeinen hautaus on tapahtunut. Hautausmaa ei ole enää käytössä. 

Irja Kormu (s. 1954), Hietala-tilan omistajia, ei tiedä hautausmaasta paljoa. Hän kuitenkin kertoo, että hautausmaan ulkopuolellakin oli aikaisemmin muutama hauta, mutta nämä ovat hävinneet. Hauhion mukaan hautoja oli useita, mutta ne eivät olleet juutalaissotilaiden hautoja vaan 1918 surmattujen punaisten hautoja. Nämä vainajat on sittemmin siirretty muualle. 

    Hautausmaan vasemman sivun aidan yli metsään heitettyjä suuria oksia.

Hautausmaan hoito 

Hautausmaa ei juuri kaipaa hoitoa. Kuitenkin Haminan seudun Suomi-Israel yhdistys ry:llä on tapana järjestää retki joka vuosi hautausmaalle. Sen yhteydessä hautausmaata siivotaan ja haravoidaan. Paikalla voi havaita, että alas pudonneita ison männyn oksia on heitetty aidan yli metsään, hautausmaan vasemman sivun taakse. Mitään roskia hautausmaalla ei ole. Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 17.7.2014.

Kimmo Sundström

JK. Hautausmaalla tapahtui ilkivaltaa huhtikuussa 2020, oletettavasti kuun loppupuolella. Yksi hautakivi oli kaadettu ja toiseen oli maalattu iso, valkoinen hakaristi. 

Helsingin juutalainen seurakunta teki asiasta rikosilmoituksen. Poliisilla ei ollut 29.4.2020 mitään tietoa ilkivallan tekijöistä. Lähialueen asukkaiden postilaatikoihin oli jaettu natsimielisiä mainoslehtisiä ja mainostettu Kohti vapautta! -liikettä. 

Haminan kaupunki lupautui viime kädessä hoitamaan haudat kuntoon.