Polvijärven kunta perustettiin 1876. Siellä on yksityinen vapaahautausmaa, jonka perusti Polvijärven vapaa hautausmaayhdistys ry (11447). Yhdistysrekisterissä nimi on merkitty muotoon Polvijärven vapaahautausmaan yhdistys. 

Syyt, jotka alunperin johtivat vapaahautausmaan perustamiseen, eivät ole tiedossa. Hautausmaan arkiston vanhin säilynyt pöytäkirja on tehty 10.6.1923 Polvijärven kunnantalolla. Tarkoituksena oli perustaa hautausmaa eri uskontokuntiin ja siviilirekisteriin kuuluville henkilöille. 

    Polvijärven vapaahautausmaa sijaitsee Polvijärveltä Kuorevaaraan johtavan maantien varrella. Tilan muoto on likimain suorakulmio. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 2653/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 2653/MML/13.

Perustamislupa-anomus 

Yhdistys anoi (15.1.1933/17.1.1933 AD (64/17) 1933 OPM, SVA) hautausmaan perustamislupaa Polvijärven pitäjässä olevalle, 0,30 hehtaarin suuruiselle Kalmisto-tilalle. Anomuksen allekirjoitti Polvijärvellä 15.1.1933 yhdistyksen kirjuri K. V. Laitinen. 

Yhdistys 

Hanke yhdistyksen perustamiseksi sai alkunsa Polvijärven Sotkuman kylässä, kun joukko kirkosta eronneita kansalaisia kokoontui 11.1.1925 osuusliike Oma apu r.l.:n myymälän huoneistossa. Tässä kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Matti Soininen Hukkalan kylästä ja sihteeriksi talollinen K. W. Laitinen. Kokous käsitteli (3 §) K. W. Laitisen laatiman sääntöehdotuksen yhdistykselle, joka hyväksyttiin pienin muutoksin. Yhdistysasiaa ruvettiin viemään eteenpäin. 

Johtokunnan kokous pidettiin 8.3.1925 Polvijärven kunnantalolla. Kokouksen puheenjohtajana toimi Antti Oinonen. Kokous valitsi hänet yhdistyksen puheenjohtajaksi, Roobe Turusen varapuheenjohtajaksi, K. W. Laitisen sihteeriksi sekä Juho Reijosen rahaston ja taloudenhoitajaksi. 

Yhdistyksen sopimuskirja on päivätty vasta 30.3.1925. Siinä perustajiksi mainitaan 13 henkilöä: Talollinen K. W. Laitinen Haapavaarasta, talollinen J. Pakarinen Haapavaarasta, työmies N. Hartikainen Haapavaarasta, talollinen Hyttinen Kinahmon kylästä, suutari Rob Turunen Kirkonkylästä, räätäli Juho Reijonen Kirkonkylästä, työmies Simo P. Kirkonkylästä, talollinen Kusti Perttilahti Taipaleesta, vuokraaja Sylvester Kehkonen Saarivaarasta, viljelijä Juho Simanainen Kinahmosta, viljelijä Antti Oinonen Koivuojasta, mylläri Antti Korhonen Saarivaarasta ja viljelijä Matti Soininen Lehtovaarasta. 

    Sisääntulo hautausmaalle.

Yhdistyksen tarkoituksena oli sääntöjen 2 §:n mukaan perustaa hautausmaa ja pitää se kunnossa. Jäseniltä kannettiin sisäänkirjoitusmaksu sekä hautamaksu jokaisesta hautasijasta. Vuosimaksu kannettiin vuosittain (4 §). Johtokuntaan kuului neljä varsinaista ja kaksi varajäsentä. Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin sekä rahaston ja taloudenhoitajan. 

Jos yhdistyksen toiminta loppuisi tai yhdistys lakkautettaisiin, sen omaisuus luovutettaisiin Polvijärven kunnalle. Mikäli kolmen vuoden kuluessa lopettamispäätöksestä paikkakunnalle perustettaisiin samanlainen yhdistys, olisi varat kuitenkin luovutettava sille korotta (14 §). 

Oinosen 16.12.1925 päiväämä ilmoitus yhdistysrekisterille saapui viranomaiselle 21.12.1925 ja yhdistys merkittiin rekisteriin sosiaalihallituksessa 9.1.1926. Hallitukseen kuuluivat: 

(1) K. W. Laitinen, talollinen, Haapavaara, Polvijärvi
(2) Antti Oinonen, talollinen, Horsmanaho, Polvijärvi
(3) Kusti Perttilahti, Liperi; 
(4) Matti Soininen, Polvijärvi ja varajäsenet Rob Turunen sekä Juho Reijonen Polvijärveltä. 

    Näkymä pääkäytävän suuntaisesti kaakkoon. Vasemmalla Korhosten hauta, jolla musta metalliristi ja epätavallinen harmaa hautakivi.

Kauppakirja 

Kauppakirja hautausmaaksi aiotusta, 30 aarin alueesta oli tehty Polvijärvellä 12.8.1923. Sillä Kalle Mustonen myi vaimonsa Hilma Mustosen suostumuksella Kopola-nimisestä perintötilasta (rno 106) Polvijärven pitäjän Sotkuman kylässä Lierinkankaalta, Kuorevaaraan menevän maantien varrelta, Somerpalstasta etelään alueen vapaahautausmaaksi 500 markalla. Ostajina olivat yhdistyksen valtuuttamat Antti Oinonen ja J. Pakarinen. 

Piirilääkärin lausunto 

Joensuun piirin piirilääkäri Onni Ruuth oli tarkastanut alueen ja antanut lausuntonsa asiasta 6.10.1923. Sen mukaan maa-alue sijaitsi ”entisen hautausmaan” lähellä ja oli korkeata sorapohjaa missä vesi ei seisonut. Entisellä hautausmaalla viitataan maa-alueen luoteispuolella olevaan evankelis-luterilaisen seurakunnan Lierin hautausmaahan. Asuntoja ei ollut lähellä eikä vesi kulkenut viljelysmaille. Näin paikka oli "erittäin sopiva tarkoitukseensa". 

    Vanhaa kiviaitaa hautausmaan vasemmassa etukulmassa. Takana Kuorevaarantie.

Kartta 

Kalmisto-tilan (rno 106:6) tilukset Polvijärven Sotkuman kylässä oli mitannut, lohkomisen toimittanut ja lohkomisrajat maalle paaluttanut ja pyykittänyt nuorempi maanmittausinsinööri K. Sjöberg 25.7.1929. 

Lohkominen tapahtui Mertajärven perintötilasta rno 106:2. Sen osuudeksi maakirjatalosta jäi 0,4989 ja sitä vastaavaksi manttaaliksi 0,1559. Kalmistoon tuli yksi palsta, jyvitysarvoksi 75, osaksi maakirjatalosta 0,0008 ja sitä vastaavaksi manttaaliksi 0,0003. Lohkominen merkittiin maarekisteriin Kuopion läänin lääninmaanmittauskonttorissa 16.9.1931. 

Tuomiokapitulilla ei muistuttamista hankkeesta 

Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli antoi Viipurissa 26.1.1933 päivätyn lausuntonsa, jota OPM oli 17.1.1933 pyytänyt. Erkki Kailan ym. allekirjoittamassa lausunnossa ei ollut muistuttamista siitä, että evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomia varten perustetaan hautausmaa. 

    Vanhaa, katkeillutta piikkilanka-aitaa hautausmaan takasivulla.

Nimismies ja maaherra puoltavat anomusta 

Polvijärven piirin "ruununnimismies" Jääskelä antoi lausuntonsa 11.2.1933 puoltaen anomusta ja totesi samalla: "Sitä paitsi on kyseellinen hautausmaa ollut jo useita vuosia eikä muutakaan muistuttamista sitä vastaan ole". 

Kuopion läänin maaherra Gustaf Ignatius antoi lausuntonsa Kuopiossa 15.2.1933 ja puolsi hakemusta. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 20.2.1933 (Päätöskonseptit 1933). 

Hautausmaa 

Kalmiston (607–414–106–6) ohi kulkee sen koillispuolella Kuorevaaran maantie (607–895–1–5780) nro 15781. Kalmiston pinta-ala on 2 850 neliömetriä. Tila on rekisteröity 16.9.1931 ja lainhuuto annettu Polvijärven vapaa hautausmaayhdistys ry:lle 17.11.1934. Yhdistys on purkautunut 10.7.1991 ja poistettu yhdistysrekisteristä 1991. 

Vierailin hautausmaalla 18.6.2014. Hautausmaalle johtaa maantieltä liittymä. Asfaltti ulottuu noin seitsemän metriä tieltä hautausmaalle. Etusivulla ei ole aitaa eikä porttia. Sisääntulon vasemmalla puolella on isohko koivu, muuten koko alue on männikköä seassa pieniä kuusia ja pihlajia. Liittymästä hautausmaalle johtava käytävä päättyy hiekkakasaan hautausmaalla. Tämän käytävän kanssa risteytyy hautausmaan pääkäytävä, joka on maantien suuntainen. 

Hautausalue on tilan korkeinta kohtaa, maasto viettää hautausmaan takasivua kohti. Haudat ovat tilan maantienpuoleisessa osassa. Alueen aluskasvillisuus on sammalta, mustikkaa, puolukkaa, muitakin kasveja. 

    Laitisten hauta ja hautakivi. 

Varustukset 

Varustuksia on vähän. Tieltä katsoen hautausmaan vasemmassa päädyssä on noin 15 metrin pätkä vanhaa kiviaitaa. Aita on sammaloitunut ja kasvaa jo kohtalaisen isojakin mäntyjä. Takasivulla on maastossa vanhan piikkilanka-aidan jäänteitä. Piikkilankoja on aikanaan kiinnitetty mäntyihin. Puiden kasvettua langat ovat kiinnityskohdistaan jääneet puun leveydeltä näiden sisään. Langat ovat katkeilleet. 

Hautausalueella on mäntyyn nojaava vanha pistolapio ja pääkäytävän varrella toiseen mäntyyn nojaava metallinen lehtiharava. 

Haudat 

Liittymästä katsoen hautausalue voidaan jakaa neljään osaan: 

(1) Oikealla puolella oleva pääkäytävän ja hautausmaan etusivun välinen osa; 
(2) Oikealla puolella oleva pääkäytävän takana oleva osa; 
(3) Vasemmalla oleva pääkäytävän ja hautausmaan etusivun välinen osa; 
(4) Vasemmalla oleva pääkäytävän takana oleva osa. 

Havaitsin oikeassa etukulmassa (1) 6 hautakiveä, oikeassa takakulmassa (2) 7 hautakiveä, vasemmassa etukulmassa (3) 17 hautamuistomerkkiä, joista yksi metallinen risti ja loput kiviä sekä vasemmassa takakulmassa (4) 5 hautakiveä. Näin hautamuistomerkkien määrä oli kaikkiaan 35, joista yksi metalliristi ja muut hautakiviä. 

Haudoilla oli hiekka- ja sepelipeitteisiä kumpuja, mutta reunakiviä ei yleensä ollut. Eräälle haudalle oli tosin sommiteltu kivistä kehä. Hautamuistomerkit ovat enimmäkseen tavanomaisia. Muutama hauta on vailla muistomerkkiä. 

Hautakivissä on kuvattu usein latinalainen risti, mutta on myös paljon luontoaiheita kuten laskeva aurinko, taittuneet tähkäpäät tms. On myös hautakiviä vailla mitään symboleita. Havaitsin myös yhden liekkimaljan. Nähtävästi yhtään ortodoksivainajaa ei ole haudattu tälle hautausmaalle. 

Hautausmaata voisi luonnehtia pitkälti luonnonmukaiseksi metsähautausmaaksi. Oli paljon hautoja, joita nähtävästi ei hoideta, mutta myös useita hautoja, joilla oli kukkia ja kynttilälyhtyjä. 

    Haudalle muotoiltu kivikehys.

Vainajat 

Hautamuistomerkeistä saatavan tiedon mukaan alueelle (1) oli haudattu 11 vainajaa, alueelle (2) 7 vainajaa, alueelle (3) 24 vainajaa ja alueelle (4) 7 vainajaa, yhteensä 49 vainajaa. Muutamiin kiviin oli merkitty henkilön nimi ja syntymäaika, muttei kuolinaikaa. Eräs näistä henkilöistä oli syntynyt 1890, joten hän on varmuudella kuollut. Nuorempien osalta ei ole varmuutta ovatko he jo kuolleet ja onko heidät haudattu hautakiven osoittamaan hautaan. 

Tarkasteltaessa vainajien kuolinvuosia havaitaan seuraavaa: 

1920-luvulla kuolleita 2; 
1930-luvulla kuolleita 4; 
1940-luvulla kuolleita 1; 
1950-luvulla kuolleita 5; 
1960-luvulla kuolleita 18; 
1970-luvulla kuolleita 4; 
1980-luvulla kuolleita 3; 
1990-luvulla kuolleita 3; 
2000-luvulla kuolleita 1; 
2010-luvulla kuolleita 4. 

Havaintoja saatiin vain 45. Ylivoimaisesti vilkkainta hautaustoimi on ollut 1960-luvulla. 

Hautamuistomerkkeihin kirjattu vanhin kuolinaika on Jeremias Pakarisella (30.5.1874–1.12.1927). Samaan hautaan on haudattu hänen vaimonsa Miina Pakarinen (o.s. Rossi) (25.5.1871–29.3.1936). 

Pakaristen haudan vieressä on hautausmaahankkeen aktiivin ja hautausmaayhdistyksen sihteerin, Kustaa Vilho Laitisen (2.4.1884–16.5.1953) ja hänen vaimonsa Esteri Laitinen (o.s. Pakarinen) Laitisen (1.7.1893–19.11.1964) hauta. Hautakivi on musta, sen vasempaan reunaan on kuvattu risti. 

Musta metalliristi kertoo, että myös Antti Vilho Korhonen (2.4.1871–9.6.1929) kuoli jo 1920-luvun puolella. Kolmanneksi vanhin hauta havaintojeni mukaan on Nikodemus Pakarisen hauta. Hautalaatan mukaan hän eli 8.4.1867–12.2.1930. 

Mitään tavatonta ei ole, että hautausmaan ensimmäiset vainajat on haudattu jo ennen kuin perustamislupa on saatu. Tähän viittasi jo nimismies Jääskelän toteamus yllä. 

Yllä kerrotut havainnot voidaan tehdä hautausmaalla, mutta hautausmaan arkisto antaa vielä parempia tietoja. Sen mukaan ensimmäinen haudattu vainaja on Anna Perttilahti (o.s. Pajarinen) (1897–8.6.1926). Perttilahden jälkeen samana vuonna haudattiin pieni lapsi, Veli Oskari Laine (8.9.1925–1926). Hautakirjanpidon mukaan 1920-luvun puolella haudattiin yhteensä kahdeksan vainajaa. Perttilahti haudattiin näin yli kuusi ja puoli vuotta ennen perustamisluvan saamista. 

19.6.2014 mennessä haudattuja vainajia on yhteensä noin 70. Kuluvanakin vuonna on haudattu ainakin yksi vainaja. 

    Eljas Olavi Hyttisen (12.10.1930–21.2.1963) hautakivessä on liekkimalja. 

Hautausmaan nykytila 

Hautausmaan arkisto on Urpo Laitisen hallussa. Edellä mainittu K. W. Laitinen oli hänen ukkinsa. Laitinen kertoo, että hautapaikka luovutetaan hautausmaalta kenelle hyvänsä ja maksutta. Haudatuista vainajista on olemassa luettelo ja myös jonkinlainen hautapaikkakartta on olemassa. 

Yleensä hautaukset tapahtuvat vanhoihin sukuhautoihin, aivan uusia hautoja ei ole viime aikoina perustettu. Omaiset hoitavat hautoja, mutta monien vainajien omaisetkin ovat jo kuolleet. Tällaisten hautojen hoito on lakannut. Jokaisella haudalla ei ole hautamuistomerkkiä. 

Hautausmaa tarvitsee vain vähän hoitoa. Joskus lumet aurataan talvisin ja Laitinen maksaa omistaan jotakin auraajalle. Hautausmaan hoitoon ei ole saatu mitään julkisia avustuksia. Laitinen ajattelee, ettei innostusta yhdistyspohjaiseen hautausmaan hoitamiseen ole olemassa.

Kimmo Sundström